Yongey Mingyur Dorje Rinpoche 

Kolme kulkuneuvoa, neljä totuutta

Kagyu Samye Ling, Skotlanti, elokuu 2003

Rinpoche toivottaa tervetulleeksi kaikki eri puolilta maata tulleet oppilaat, tashi deleg (tervetuloa). Tänä iltana aiheena on yleinen johdanto dharmaan. Kun puhumme dharman harjoittajista, tiibetiksi käytetään nimeä sanje nampa. Se tarkoittaa henkilöä, joka tutkii jotakin sisäistä. Jos on sisäinen ja ulkoinen aspekti, niistä sisäinen merkitsee sisäpuolella olevan mielen tutkimista. Sitä tarkoittaa olla buddhalainen.

Oma mielemme on hyvin tärkeä ja kaikki kokemukset, ilo ja suru, syntyvät mielessä. Jos voi harjoittaa mieltään ja tehdä sen jalolla tavalla, onnellisuus valtaa mielen luonnostaan. Se on todellista ja kestävää rauhaa niin ulkoisessa ympäristössä kuin sisäisessäkin mielessä.

Buddha opetti, että meidän tulee kesyttää oma mielemme. Sisäinen rauha pitäisi siis kehittää. Jotta se kehittyisi tai sen voisi oivaltaa, Buddha osoitti kolme erilaista asteittaista polkua. Ne ovat hinayana, mahayana ja salainen vajrayana. Kaikki Buddhan opetukset sisältyvät niihin.

Miksi tarvitaan kolme erilaista tietä? Buddha opetti niin, koska tuntevat olennot ovat erilaisia: heillä on erilainen mieli, erilaisia piirteitä. Joidenkin mieli on avoin ja laaja, jotkut taas ovat sulkeutuneita. Siksi menetelmiä on enemmän kuin yksi. Kaikkien polkujen lopullinen tulos on kuitenkin sama: täydellinen valaistuminen.

Otetaan esimerkki. Saavuin tänne tänään Lontoosta. Tulin autolla yhtä tiettyä tietä pitkin. Joku muu saattoi tulla lentokoneella. Siis lentokentälle, joka on täältä jonkin matkan päässä. On myös mahdollista kävellä koko matka Lontoosta tänne. Kuka saapuu ensimmäisenä? Luulisin, että se, joka lensi. Autolla matka kestää hieman kauemmin ja kävellen kaikkein pisimpään.

Kaikki kuitenkin saapuvat samaan paikkaan huolimatta siitä, mitä kolmesta menetelmästä on käytetty. Lopullinen päämäärä on Samye Ling. Jotkut pitävät lentämisestä. Toiset eivät halua lentää ja ajavat mieluummin autolla. Jotkut pelkäävät lentämistä ja tulevat autossa pahoinvoiviksi. Heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin kävellä. Lopulta hekin saapuvat tänne. Näin ihmiset tekevät, ja ihmisinä me myös haluamme valaistua. Se, seuraammeko hinayanaa, mahayanaa vai salaista mantra-vajrayanaa riippuu itsestämme, miltä meistä nämä erilaiset tiet tuntuvat ja mikä tuntuu läheisimmältä. Kaikki vievät samaan päämäärään. Tämä oli kuvaus kolmesta eri kulkuneuvosta tai polusta.

Kaikki Buddhan opetukset, jotka ilmentyivät, kun hän käänsi dharman pyörää, sisältyvät neljään jaloon totuuteen. Niin hinayana, mahayana kuin salainen mantra-vajrayanakin, ne kaikki sisältyvät kokonaisuudessaan niihin. Mitkä ovat neljä jaloa totuutta? Ensimmäinen on totuus kärsimyksestä, toinen on totuus kärsimyksen alkuperästä. Kolmas on lakkaamisen totuus ja neljäs on polun totuus.

Jos joku tahtoo saavuttaa valaistumisen, hänen harjoituksensa täytyy olla yhteydessä näihin neljään jaloon totuuteen. Miksi? - Buddha antoi neljä esimerkkiä. Ensimmäinen esimerkki on sairaus ja toinen sairauden syy. Kolmas on se, miten eletään onnellisena ja hyvinvoivana ja neljäs esimerkki on lääke. Jos ne yhdistetään, luuletteko, että voitte parantua sairaudesta? Ellei ole sairas, ei voi parantua. ”Parantuminen” ja ”sairauden voittaminen” viittaa siihen, että on joku, joka on sairas. Miten sairaudesta voidaan vapautua? - On ymmärrettävä, mikä on sairauden syy. Jos se voi poistaa, mitä silloin tapahtuu? - Voi elää onnellisena ja hyvinvoivana.

Onnen ja hyvinvoinnin saavuttamisen menetelmänä on ottaa erilaisia lääkkeitä. Voi myös mennä muutamaan leikkaukseen! Oikeastaan tässä on kysymys siitä, että kuuntelee lääkärin neuvoja. Hän saattaa sanoa: ”Älä syö makeaa, se vahingoittaa kehoasi.” Jos pitää huolta kunnostaan, ruokavaliostaan ja syö määrätyt lääkkeet, sairaus paranee. Samalla tavalla yllä olevat neljä esimerkkiä tulee yhdistää.

Esimerkeillä on yhteys Buddhan opetuksiin. Ensimmäinen esimerkki vastaa ensimmäistä jaloa totuutta, joka on totuus kärsimyksestä. Sairauden syy toinen esimerkki, liittyy totuuteen kärsimyksen syystä. Kyky elää onnellisena ja hyvinvoivana liittyy lakkaamisen totuuteen, ja sellaiseen tilaan johtavat syyt ovat neljäs esimerkki, lääke, joka liittyy polun totuuteen. Tämä oli kuvaus neljästä jalosta totuudesta, jotka Buddha opetti.

Miten neljää jaloa totuutta harjoitetaan? - On tunnettava totuus kärsimyksestä. Mitä kärsimyksestä on tiedettävä? On tiedettävä kärsimyksen syy, toinen jalo totuus. Lakkaamisen totuus tarkoittaa, että tulee tietää, mihin pyritään. Polun totuus merkitsee, että tietää, mihin asioihin voi luottaa päämäärään päästäkseen. Kun oivaltaa näiden neljän aspektin merkityksen kunnolla, ymmärtää buddhadharman yleisen merkityksen niin kuin se opetetaan.

Selitän  totuuden kärsimyksestä lyhyesti. Miten sen voi ymmärtää ja miten kärsimyksen voi poistaa? - Kärsimyksen täytyy poistaa kärsimys itse. Miten? Ensinnäkin, on ymmärrettävä, mitä kärsimys on. Tavallisesti olemme väärinkäsityksen vallassa ja pidämme asioita pysyvinä. Emme myöskään tiedä, mikä on kärsimyksen luonto. Miten pysyvinä asioita pitääkään, niin tietämätön niiden luonnosta on, ja miten paljon niihin takertuu, niin suuri on kärsimys.

Jotkut ajattelevat, että on parempi olla kokonaan ajattelematta kärsimystä, koko sana pyritään unohtamaan. Heidän kärsimyksensä ei kuitenkaan siitä vähene, se voi itse asiassa lisääntyä. Mutta suurin osa kärsimyksestä, jota olemme taipuvaisia kokemaan, on harhaa, ei todellista. Jos tarkkailee kärsimystä, se katoaa ja ymmärtää samalla luonnostaan kärsimyksen olemuksen. Jos sen ymmärtää, kärsimys katoaa, ja siksi kärsimyksen luonnon ymmärtäminen on keskeistä. Annan siitä esimerkin.

Esimerkki koskee miestä, joka pelkää käärmeitä. Hän ajattelee niitä jatkuvasti: “En tahdo kohdata käärmettä, käärmeet ovat minulle pahoja.” Hän pelkää jopa sanaa ”käärme.” Ja hänellä on ilkeä tuttava. Eräänä iltana käärmeitä pelkäävä mies on kotonaan. Sisällä on hämärää ja ulkona aivan pimeää. Mies istuu rauhassa, kunnes ovi äkkiä avautuu. Hänen ilkeä tuttavansa seisoo oven takana ohut köysi kädessään. Hän ryntää sisään ja heittää köyden lattialla istuvan miehen päälle huutaen: ”Käärme on päässäsi!” Kun köysi putoaa lattialle, uhri todella luulee näkevänsä käärmeen luikertelemassa ja ajattelee: ”Se on oikea käärme!” Hän kuvittelee olevansa suuressa vaarassa ja kärsii kovasti. Hän ei voi liikkua ja hänen ihokarvansa nousevat pystyyn. ”Mitä ihmettä voin tehdä?”

Todellisuudessa hän ei ole nähnyt käärmettä, vaan ohuen köyden, mutta hän ei tiedä sitä. Väärinkäsityksen takia, ja koska hän ei tunnista köyttä, hän kärsii. Hän on kuin halvaantunut eikä pysty liikkumaan; se on täysin turhaa kärsimystä. Mitä hän siis voi tehdä? Ratkaisu on tunnistaa köysi siksi mikä se on: ohut köydenpätkä.

Paikalle saapuu toinen tuttava, joka on hyväntahtoinen, ja huomauttaa: ”Ei se ole käärme, vaan köysi, katso, lattialla on vain ohut köydenpätkä.” ”Mikä helpotus! Hienoa!” Äskeinen kärsimys katoaa hetkessä, ja mies voi liikkua, jopa ottaa köyden käteensä. Aikaisemmin hän ei voinut edes katsoa sitä, sillä hän luuli sitä käärmeeksi.

Ensimmäinen totuus, totuus kärsimyksestä merkitsee, että on tietoinen ja todella tunnistaa kärsimyksen: tietää, mikä on kärsimystä ja miten se poistetaan. Se liittyy suhteelliseen totuuteen, suhteellisen totuuden ymmärtää tätä kautta luonnostaan. Silloin voi poistaa paljon turhaa kärsimystä, minkä muuten joutuisi kohtaamaan. Kärsimme turhaan monella tavalla.

Itse matkustan ympäri maailmaa ja tapaan monenlaisia ihmisiä. Meillä on erilaisia keskusteluja, ja huomaan, että monet kärsivät turhaan, on niin monia turhia ongelmia. Useimmat niistä täällä lännessä. Eräs mies tuli luokseni ja kertoi, että hän pitää autolla ajamisesta. Hän kuitenkin valitti, että hänellä on ongelma, jonka takia hän ei voi ajaa. ”Millainen ongelma se on?” ”Kun ajan ja tulen liikennevaloihin, minua alkaa pelottaa, että liikennevalot kaatuvat ja kolauttavat minua päähän. En voi ajaa, koska pelko on niin suuri. Katselen ajaessani ulos, enkä voi keskittyä ajamaan, koska odotan, milloin liikennevalot ilmestyvät näkyviin.”

Tuollainen kärsimys on täysin järjetöntä ja on monia senkaltaisia ongelmia, paljon kärsimystä. Jos tuntee suhteellisen totuuden luonnollisen tilan, sellainen kärsimys poistuu. Jos tuntee suhteellisen totuuden luonnollisen tilan ja myös tyhjyyden, kaikki tarpeeton kärsimys vähenee ja takertuminen (asioihin pysyvinä ja erillisinä) vähenee myös.

Minulla on kysymys. Kysyn nyt itseltäni, en teiltä. Mitä tapahtuisi, jos ilkeä tuttava kietoisi kaulaani köyden, jonka luulen olevan käärme? Entä jos tiedän, että se on köysi? Se on ensimmäisen asteen viisautta. Silloin hänen ei kannata nähdä vaivaa kietoakseen sitä kaulaani. Kun tietää, ettei vaivaa kannata nähdä, se on syvempää viisautta ja sillä tavoin lähestytään tyhjyyden viisauden ymmärtämistä. Se liittyy lakkaamisen totuuteen, joka on kolmas jalo totuus. Kun tyhjyyden luonto ymmärretään täysin, kukaan ei voi kietoa köyttä kaulaan. Esimerkiksi Milarepa, Tiibetin suuri pyhimys, voi kävellä seinien ja kallioiden läpi, tuli ei polttanut häntä, eikä häntä voinut millään vahingoittaa. Se johtui siitä, että hänen kehonsa oli tyhjä ja tuli on tyhjää. Miten tyhjyyden tuli voisi polttaa tyhjyyden kehon? Jos ymmärtää tyhjyyden kokonaan, näin on.

Jos ilkeä tuttava siis kietoisi köyden henkilön kaulaan, ei olisi ketään, kenen kaulaan köyttä kietoa. Tämä on lyhyt kuvaus tyhjyydestä, eikä se ole täydellinen. Älkää siis hypätkö tuleen, se polttaa. Tämä on vain kärsimystä koskeva yleinen opetus.

Totuus kärsimyksen alkuperästä on toinen jalo totuus. Siihen liittyy se, että mielessä on ristiriitaa aiheuttavia tunteita ja karma on olemassa. Kärsimyksen todellinen syy on se, että mielessä on vihaa, ylpeyttä, kateutta ym. ristiriitaisia tunteita (mielenmyrkkyjä) ja niihin liittyy valtava takertuminen (takertuminen asioihin pysyvinä ja erillisinä yksikköinä). Takertuminen yhdessä viiden mielenmyrkyn kanssa saa aikaan sen, että koemme paljon kärsimystä, on paljon ongelmia.

Jos henkilö on jatkuvasti vihan vallassa, hän ei voi olla rauhallinen. Hän kuvittelee, että muut katsovat häntä uhkaavasti. On kuin käyttäisi keltasävyisiä aurinkolaseja ja sen tähden näkisi valkoiseksi maalatun talon keltaisena. Jos vaihtaa siniset linssit, talo näyttää siniseltä ja vihreiden linssien läpi se näyttää vihreältä.

Jos joku mielenmyrkyistä vallitsee, emme voi olla rauhan tilassa. Teemme kielteisiä tekoja, huono karma lisääntyy ja tuloksena koemme paljon kärsimyksiä. Jos voimme poistaa ristiriitaa aiheuttavat tunteet, karmaa ei kerry, vaan se loppuu. Ellei ole karmaa, ei synny sen tulosta, kärsimystä, ja lopulta sekä karma että kärsimys poistuvat. Jos sitten tahtoo hypätä nuotioon, se on mahdollista. Jos voi poistaa kärsimyksensä kokonaan, myös illuusiot häviävät.

Kuinka parantua sairaudesta? Poistamalla sairauden syyn sairaus katoaa. Kysyn nyt teiltä jotakin, tämä on helppo kysymys. Korkean talon katossa on pieni reikä, ja sadevesi tippuu siitä lattialle, tippa toisensa jälkeen. Lattialankut mätänevät ajan myötä ja matot ovat aivan märkiä. Mitä tehdä?

Vastaus: Myydään talo.

Rinpoche: Onhan se ratkaisu, mutta ei tule aivan ensimmäisenä mieleen.

Vastaus: Tukitaan reikä. Haetaan ämpäri. Saadaan sade lakkaamaan.

Rinpoche: Miten itse asiassa saisit sateen lakkaamaan?

Vastaus: Sitä varten olen täällä!

Rinpoche: Kerron teille nyt vastauksen. Mielestäni paras menetelmä on tukkia reikä. Ellei sitä tukita, vesi tippuu sisään aina kun sataa. Jos alle laittaa ämpärin, se täyttyy ja tulvii lattialle. Voi myös pyyhkiä jokaisen tipan erikseen, mutta työ ei lopu, koska ei ole puuttunut varsinaiseen ongelmaan, siihen, miksi sisään sataa. Jos havaitsee, että sade valuu katosta sisään, kiipeää katolle ja korjaa reiän, kaikki on hyvin eikä tarvitse huolehtia pyyhkimisestä.

Jos voi poistaa sairauden tai kärsimyksen syyn, se lakkaa. Ellei voi poistaa kaikkia syitä, sairastuu joskus uudelleen. Lääkkeet auttavat vain joksikin aikaa, eikä sairaus parane kokonaan. Se jatkuu, kunnes koko syy sairauteen on poistettu. Tämä oli kuvaus toisesta totuudesta, joka on totuus kärsimyksen alkuperästä.

Kolmas on lakkaamisen totuus. Siihen liittyy tyhjyyden havaitseminen ja oman mielen luonnon tunnistaminen. Tyhjyys ja oman mielen luonto, buddhaluonto, eivät ole kaksi eri asiaa vaan itse asiassa toisistaan erottamattomat. Minkälainen luonnollinen tila, buddhaluonto, on? Se on täydellisen onnen tila; siinä ei ole kärsimystä eikä sairautta. Se on sellainen aina. Se on lepäämistä onnen tilassa ja se liittyy esimerkkiin onnellisena ja hyvinvoivana elämisestä. Buddha sanoi, että kaikilla tuntevilla olennoilla, joilla on mieli, on buddhaluonto. Joka ikisellä olennolla, niin buddhalaisilla kuin ei-buddhalaisilla, uskonnollisilla ja ei-uskonnollisilla on se. Se on ihmisillä ja eläimillä yhtä lailla, ja kaikilla olennoilla kuudessa maailmassa. Buddhallakin on buddhaluonto, ja se on täsmälleen samanlainen kuin meillä, eroa ei ole. Ei sanota, että Buddhan ja itsemme välinen ero olisi siinä, että Buddha on erinomainen ja itse olemme pahoja. Buddha on erinomainen ja me olemme myös erinomaisia. Vain siksi, että emme tiedä sitä, vaellamme samsarassa. Tietämättömyys buddhaluonnosta saa aikaan sen, että vaellamme samsarassa. Annan teille esimerkin.

Olipa kerran mies, jolla oli suuri kultakimpale. Hän ajeli pitkin tietä kultakimpale autossaan, ja yhtäkkiä se vieri ulos avoimesta ikkunasta ja peittyi mutaan. Mies etsi kimpaletta epätoivoisesti, mutta ei löytänyt sitä, ja lopulta hänen oli lähdettävä. Tuhat vuotta sen jälkeen kulta on edelleen tiellä mudan peitossa. Tulee henkilö, joka puhdistaa tietä ja hän löytää kimpaleen. Jos hän puhdistaisi tietä koneellisesti, hän ei tietäisi kullasta mitään, mutta hän tekee työtä käsin. Hän kiillottaa kimpaleen kaikesta liasta, mudasta ja tahroista. Se alkaa säihkyä ja hän laittaa sen alttarilleen. Kysyn teiltä nyt jotakin: kumpi on arvokkaampi, kulta silloin, kun se makaa tiellä mudan peitossa vai sitten, kun se on alttarilla?

Vastaus: Se on samanarvoinen.

Rinpoche: Kyllä, ne ovat olemukseltaan samaa. Sellainen on absoluuttinen totuus. Kullan olemus ei muutu, olipa se mudassa tai alttarilla, Buddha antoi tämän esimerkin. Myös Buddhan olemus ja oma olemuksemme ovat samanlaiset. Itse muistutamme kultaa, joka on mudan peitossa. Harhakäsitykset peittävät meitä: meillä on harha epäpuhtaasta kehostamme ja harha erilaisista ilmiöistä, joita meille ilmentyy, erilaiset ilmiöt ovat harhaa. Meillä on myös harha syntymisestä, kuolemasta ja sairaudesta. Jos ymmärtää ilmiöiden luonnon olevan tyhjyyttä ja oman luonnollisen tilansa, mielen luonnon, joka on buddhaluonto, niin vähitellen, ajan kuluessa, puhdistaa kaikki harhat täysin. Silloin voi todella elää onnellisena ja hyvinvoivana ja on samanlainen kuin Buddha. Tämä oli kuvaus lakkaamisen totuudesta.

Neljäs totuus on totuus polusta. Buddha opetti asteittaisen polun ja siihen liittyy kaksi eri aspektia. On alkuharjoitus ja pääharjoitus. Alkuharjoitus jakaantuu tavallisiin ja erityisiin alkuharjoituksiin ja pääharjoitus jakaantuu tyyneysmietiskelyyn ja viisausmietiskelyyn.

Jos tekee harjoitusta polkua seuraten, voi nähdä buddhaluonnosta häivähdyksen. Vähitellen se tulee selkeämmäksi ja lopulta saavuttaa täydellisen valaistumisen. Se on kuvaus neljännestä totuudesta, joka on totuus polusta. Voitte kysyä kysymyksiä.

Kysymys: Onko kaikki kärsimys merkityksetöntä ja turhaa?

Rinpoche: Vastaus annetaan esimerkin muodossa. Ajatellaan köyttä - jos sitä pitää käärmeenä, se on turhaa kärsimystä. Jos sen sijaan pitää köyttä köytenä, suhteellisesti ottaen se on totta. Se on totta siksi, että suhteellinen totuus koetaan. Absoluuttiselta kannalta köyttä ei ole olemassa edes köytenä. Jos ymmärtää ilmiöiden tyhjyyden ja oman mielen luonnollisen tilan eli buddhaluonnon, lakkaa pitämästä köyttä köytenä. Lyhyesti sanottuna: kyllä, kaikki kärsimys on turhaa.

K: Miksi tietämättömyyttä on?

R: Koska emme tunnista buddhaluontoa, omaa olemustamme, ja siksi luomme kärsimyksen. Emme ymmärrä ilmiöiden tyhjyyttä.

K: Miten tietämättömyys syntyy?

R: Sillä ei ole alkua. Ei voida sanoa, että oli aika, jolloin tietämättömyyttä ei ollut. Olemme olleet tietämättömiä tähän saakka. Koko avaruus on aluton ja loputon. Ei ole alkua eikä loppua. Jotkut väittävät, että teoria alkuräjähdyksestä pätee ja avaruus kutistui. He kutsuvat sitä avaruudeksi. Buddha ei kuitenkaan kuvaa avaruutta sellaisena, vaan hän sanoi, että avaruus on esteetön ja ulottuu kaikkialle. Jos tahtoo uskoa alkuräjähdykseen, niin alkuräjähdyksen on täytynyt tapahtua jossakin tilassa, täytyy olla jonkinlaiset ulottuvuudet, jossa räjähtää. Ellei ole tilaa, miten voi räjähtää? Tuntevien olentojen sanotaan olevan määrältään rajattomat ja loputtomat, kuin avaruus.

K: Ellei alkua ole, miten voi toivoa, että kärsimys loppuu?

R: Voi olla, että ei ole alkua, ja silti kokee lakkaamisen. Esimerkiksi, jos on siemen ja se poltetaan, tuhkasta ei kasva versoa. Samsaralla on loppu. Oman mielen luonto on loputon. Jos epäpuhtaat havainnot eli harha poistetaan, ei tarvitse vaeltaa enää samsarassa.

K: Tuleeko aika, jolloin kaikki tuntevat olennot ovat valaistuneet?

R: Tuskinpa, tuntevia olentoja on loputtomasti.

K: Miten voi arkielämässä nähdä puhtaan olemuksensa?

R: Paras menetelmä on ymmärtää, että ilmiöiden luonto on tyhjyyttä ja oivaltaa, mikä on oman mielen luonto, buddhaluonto. Näytän teille esimerkin, katsokaa tänne. Taivutan tämän paperiarkin tiukalle rullalle. Ensinnäkin harjoittelemme ymmärtämään ilmiöiden tyhjyyttä. Myöhemmin alamme vähitellen ymmärtää mielen luontoa. Sitä harjoitellaan yhä uudestaan harjoituksia toistamalla, kunnes kokemus tyhjyydestä voimistuu.

Tämä paperirulla kuvaa harhaa. Aluttoman ajan alusta asti samsara on pyörinyt ympäri tällä tavoin: harha, jälleensyntymä, samsara. (Rinpoche tiukentaa rullaa.) Takertuminen, pysyvänä ja erillisenä pitäminen. Kun nyt alamme ymmärtää tyhjyyttä, rulla löystyy. (Rinpoche päästää otteensa ja rulla löystyy hieman). Harjoittelun kautta oivallus syvenee (Rinpoche vetää rullan auki. Kun hän päästää otteensa, paperi kiertyy takaisin rullalle.) Kun istunnon jälkeen lähtee ulos, oivallus katoaa! Taas harjoitellaan ja ajatellaan: ”Kaikki on tyhjyyttä.” Oivallus on syvällinen. Sitten juodaan kuppi teetä. (Avattu paperi kiertyy taas rullalle, mutta ei enää niin tiukkaan.) Joka kerran, kun oivaltaa vähän tyhjyydestä, se on hiukan parempi kuin edellisellä kerralla. (Paperi alkaa pysyä oiottuna.) Harjoittelemme, kunnes saavutamme valaistumisen, täydellisen buddhuuden. Silloin kaikki harhat häviävät. Me kaikki valaistumme!

© Mingyur Rinpoche 2005 

kotisivulle