12. Kenting Tai Situpa:

Turvautumisesta

Kagyu Samye Ling, syyskuu 1996    On Taking Refuge

Kagyu Samye Lingin dharmakeskuksen pyynnöstä johdan täällä tänään turvautumisseremonian - muodollisuus, jonka kautta tullaan buddhalaiseksi. Se on sitoumus, joka otetaan buddhalaisen elämän alkajaisiksi. Sitoumusta vahvistetaan yhä uudelleen elämän kuluessa, kunnes todella tullaan Buddhaksi valaistumalla.

 

Turvautumisella aloitetaan, turvautumalla eletään ja kuollaan. Se on meidän kaikkien jatkuva sitoumus. Täällä on tietääkseni muutamia, jotka turvautuvat tänään ensimmäistä kertaa ja me muut uudistamme sitoumustamme.

 

Jotkut teistä ovat olleet buddhalaisia kauan aikaa ja olette sanoneet turvautumisrukouksen satoja kertoja. Huolimatta siitä, miten kauan on ollut buddhalainen, jos on avoin, voi oppia tuosta rukouksesta lisää joka kerta. Se on ihmeellistä. Mutta jos vain toistelee sanoja niitä pohtimatta, se ei juuri eroa hölynpölystä. Sanoipa rukouksen kuinka usein tahansa, pitäisi aina  vilpittömästi tarkoittaa sitä, mitä sanoo. Turvan ymmärtää todella vasta sitten, kun oivaltaa, mikä Buddha on. Se on hyvin syvällinen kokemus. ”Turvautuminen” ei ole liittymistä uuteen kerhoon, jossa saa klubikortin ja kerhonimen.

 

Jokainen istunto ja mietiskelyharjoitus aloitetaan turvautumisrukouksella. Jos istuntoja on neljä päivässä, rukous sanotaan neljä kertaa päivässä, jos istuntoja on kuusi, rukous toistetaan kuudesti. Ja joka kerran kun toistamme sen, meidän tulisi koettaa tehdä se entistä syvemmällä merkityksellä. Joskus onnistumme, toisinaan emme, vain itse tietää onko päivän kolmas kerta parempi kuin ensimmäinen, vai ei.

 

Turvautuminen voidaan ymmärtää hinayanan näkökulmasta: siinä turvaudutaan Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. On myös mahayanan ja vajrayanan mukainen turvautuminen. Puhun nyt vajrayanan harjoittajana mahamudra perimyslinjassa. Kerron mitä tarkoitamme Buddhalla, Dharmalla ja Sanghalla ja miten turvautuminen näihin ”Kolmeen jalokiveen” määritellään.

 

Turvautumisessa käytetään yleensä hinayana aspektin mukaista kaavaa. Vaikka toistamme sanat hinayana perinteen mukaan, ajattelemme mielessämme niiden merkitystä vajrayana perinteen mukaisesti. Loppujen lopuksi merkitys on sama, kaikki perinteet turvautuvat Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. Vajrayanan harjoittajien kohdalla muutos tapahtuu kuitenkin mielen tasolla. Hinayana kaavan mukaan turvaudutaan ”niin kauan kuin elän”, ja se tarkoittaa siihen asti kunnes kuolen. Se on siis vain tämän elämän mittainen sitoumus. Mahayana turvautumisrukouksessa, joka on vajrayanan pohja, sanotaan: ”Turvaudun kunnes saavutan valaistumisen…”

 

Kun seremonian tekstissä sanotaan: ”Turvaudun niin kauan kuin elän…”, se muutetaan mielessä muotoon ”Turvaudun niin kauan kuin elän tuntevana olentona…”, mikä tarkoittaa kunnes valaistun, tulen Buddhaksi, ja siihen luultavasti kuluu vielä varsin monta elämää.

 

Näistä eroista voi synnyttää loputtomia oppineita keskusteluja ja väittelyjä. Sisäinen muutos kuitenkin tapahtuu huolimatta siitä, onko oppinut vai ei. Jos uppoutuu pohtimaan, mitä sanat itse asiassa merkitsevät, voi olla, että sisäinen muutos kestää hiukan kauemmin! Älyllinen lähestymistapa täytyy jättää syrjään ja sanoa sanat sydämestä.

 

Toisinaan ajaudun itse älyllisyyteen. On mielenkiintoista, miten sanat voivat sitoa ihmisen. Ensin toistamme sanoja moneen kertaan, sitten koetamme määritellä ne, ja syntyy monimutkainen oppirakennelma siitä, mitä sanat oikeastaan tarkoittavat. Älyllinen aspekti toimii näin kaikissa asioissa. Voidaan kirjoittaa paksuja kirjoja, määritellä yhä uudelleen ja väitellä vanhoista uskomusjärjestelmistä sekä luoda uusia – mutta miksi?

 

Loputtomia väittelyjä voidaan synnyttää lauseista ”Kunnes minusta tulee Buddha” ja ”niin kauan kuin elän”, mutta vajrayanan harjoittajalle se jotenkin vain tapahtuu. Sen lisäksi saattaa ottaa bodhisattvavalan, jolloin turvautumisvala samalla uudistuu sanomalla ”Turvaudun Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan kunnes saavutan valaistumisen.” Asian ydin on siinä, että olemme turvapaikanhakijoita, jotka etsivät suojaa, turvapaikkaa elämän myrskyissä.

 

Buddhaan turvautuminen on ensimmäinen ja tärkein ”kolmesta turvasta”. Siitä tulee nimi buddhalainen. ”Turvaudun Buddhaan” tarkoittaa, että täysin luottaa ja uskoo Buddhaan ja pitää Buddhaa absoluuttisena mestarinaan. Vajrayanan näkökulmasta uskomme, että ytimemme, todellinen luontomme on buddha ja rukoilemme, että meissä kaikissa oleva buddhaluonnon siemen kehittyisi ja kasvaisi, kunnes se muuttuu vallitsevaksi.

 

On hyvä luottaa Buddhaan ja toivoa tulevansa Buddhaksi, mutta miten se tehdään? Miten Buddhaan todella turvaudutaan? -Se tehdään oppimalla dharmaa ja harjoittamalla sitä. Vajrayanan näkökulmasta dharma on buddhasta erottamaton; buddhan ilmennys. Ennen kuin prinssi Siddharta valaistui, hän ei ollut buddha eikä hänen puheensa ollut dharmaa. Kun hän valaistui, sen jälkeen hänen ilmoituksensa, hänen sanansa ihmisille ja muille olennoille, jotka olivat läsnä, olivat Buddhan sanoja ja sitä kutsutaan dharmaksi. Dharma ilmentää Buddhan rajatonta oivallusta sanallisina ohjeina ja ne on välitetty sukupolvelta toiselle läpi vuosisatojen. Turvautumalla dharmaan, oppimalla ja harjoittamalla sitä, vahvistetaan turvautumista Buddhaan.

 

Turvautumisen kolmas muoto on sanghaan turvautuminen. Sanghaa on eritasoista. Korkein Sangha, sen pyhin taso, on Buddhan valaistuneet oppilaat, kuten kahdeksan pääbodhisattvaa Manjushri ja Avalokiteshvara mukaan lukien. He eivät kaikki olleet munkkeja ja nunnia, mutta he olivat valaistuneita, ja turvaudumme heihin.

 

Turvaudumme omaan opettajaamme sanghan osana, olipa opettaja luostarivalan ottanut tai ei, valaistunut tai ei. Turvaudumme luostarivalan ottaneeseen sanghaan ja Buddhan maallikkoseuraajiin, jokaiseen, joka on turvautunut.

 

Miten sanghaan turvaudutaan? Opetusten kautta, Buddhan opetusten opillinen ymmärrys ja selittäminen on sanghan hallussa. Mikä tärkeintä, harjoitusohjeet tulevat sanghalta. Kun sangha soveltaa opetuksia käytäntöön, se oivaltaa (todellistaa) niiden merkityksen, se on älyllisen ymmärtämisen yläpuolella.

 

”Ymmärtää” ja ”oivaltaa” ovat kaksi eri asiaa. Ymmärtäminen on älyllistä, mutta oivaltaminen elävä kokemus, joka on älyä korkeampi. Ymmärtäminen on tarpeen, mutta todellistaminen tarkoittaa sen toteuttamista, minkä on ymmärtänyt. Se on elävä perimyslinja.

 

Eri tilanteita varten on erilaisia harjoituksia. Niitä on lukuisia. On rituaaliperinteen siirtoja ja kehon, puheen ja mielen tasoon liittyviä transmissioita. Äänen transmissio on nimeltään lung, siinä oppilaat omaksuvat sanojen soinnin sisäisen merkityksen. Ne kaikki kuuluvat perimyslinjaan, jota sangha pitää yllä.

 

Perinteen siirroista tärkeimpiä ovat bodhisattvavala, tantriset valat ja luostarivalat eli vinaya, joihin kuuluu munkin ja nunnan valat sekä maallikkovalat. Luostarivalat ovat fyysisen tason lupauksia, eikä niitä voi korjata jos ne rikotaan. Muut valat kuten bodhsattvavala ovat sekä fyysisiä että ajatustason lupauksia.

 

Buddhan perinne pysyy elävänä kaikkien sanghan jäsenten avulla. Sitä ei pidä yllä vain joku tietty yksilö tai ryhmä. Jotkut sanghan jäsenistä voivat olla erinomaisia munkkeja ja nunnia, joskaan eivät välttämättä valaistuneita. Toisilla ei ole luostarivaloja, mutta he voivat olla hyviä harjoittajia, joilla on oivallusta, ja näin hekin pitävät perimyslinjaa yllä. Kolmansilla ei ehkä ole oivallusta, mutta he pitävät yllä perimyslinjan älyllistä puolta. Oikea ymmärrys sinänsä on perinne, she dzju tiibetiksi. She tarkoittaa ”puhua” ja dzju on perinne, siis opettamisen perinne. Mutta opetuksia kuunnellessa on oltava varovainen, jos opettajan ymmärrys dharmasta on pelkästään älyllinen, sillä hän voi luulla ymmärtäneensä kaiken selkeästi. Ellei oivallusta ole, voi kuitenkin syntyä virhetulkintoja, vaikka opettaja tietää paljon.

 

Kun sanotaan: ”Turvaudun sanghaan”, se merkitsee, että ”opin näiltä opettajilta ja vastaanotan Buddhan opetusten elävän perinteensiirron.” Opetukset ovat dharma, joka on Buddhasta erottamaton. Dharma on Buddhan valaistumisen ilmentymä sanojen muodossa. Se pitäisi ymmärtää, kun turvautuu. Sen tahdomme ottaa vastaan ja sitä tahdomme harjoittaa.

 

Pian Buddhan valaistumisen jälkeen viisi oppilasta turvautui häneen. Nämä viisi ensimmäistä ovat turvautumisperinteen alku, he antoivat turvan omille oppilailleen ja nämä omilleen. Näin se jatkui opettajilta oppilaille katkeamattomana perinteenä läpi vuosisatojen. Kun turvaudumme, otamme osaa samaan initiaatioon, saamme saman siunauksen, ja sitoumus on sama, jonka Buddhan ensimmäiset viisi oppilasta tekivät.

 

Henkilön, joka suorittaa turvautumisseremonian, täytyy itsensä olla turvautunut. Turvauduin lapsuudessani hänen pyhyyteensä 16. Gyalwa Karmapaan, kagyu perimyslinjan johtajaan. Sen jälkeen aina kun sain initiaation tai transmission turvauduin uudelleen. Olen siis turvautunut moniin mestareihin, mutta korkein mestarini, juuriguruni on Karmapa.

 

Kun ymmärtää Buddhan, dharman ja sanghan merkityksen, ymmärtää, miten tärkeä perimyslinja on. Se on äärimmäisen tärkeä. Miksi?  Esimerkiksi omalla kohdallani, ellen olisi turvautunut enkä olisi tietoinen perimyslinjan tärkeydestä, voisin noin vain käydä kirjastosta hakemassa turvautumisseremonian kaavan. Suorittaisin sitten jonkinlaisen rituaalin ja lukisin kaavassa olevat sanat ääneen kirjaston kirjasta ja antaisin jokaiselle jonkin mukavan nimen. Tosi helppoa! Näyttäisi siltä, että kaikki turvautuivat, vaikka kyseessä oli näytelmä. Todellista turvautumista ei voi tapahtua ilman perimyslinjaa. Turvan voi antaa vain valtuutettu opettaja, jonka perimyslinja tulee Buddhalta.

 

Kaikkeen, mikä liittyy dharmaan, tarvitaan perimyslinja ja perinteensiirto. Se on tärkeää sekä teknisesti että henkisesti. Siitä erottaa todellisen aidon dharman. Todellinen buddhalaisuus on perimyslinjan mukaista ja linjaa täytyy suojella. Esimerkiksi Tiibetissä Jamgon Kongtrul Lodro Thaye (Jamgon Kongtrul Suuri) elävöitti kuolevia perimyslinjoja. Hän matkusti maan syrjäisiin kolkkiin hyvinkin kauas vain löytääkseen jonkun suhteellisen merkityksettömän henkilön, jolla ei ollut asemaa, mutta jolla oli jonkin tietyn transmission perimyslinja. Hän kokosi yli kahdensadan mestarin transmissiot ja jatkoi niitä varmistaakseen, etteivät perimyslinjat häviä. Tästä syystä vajrayana buddhalaisuuden kaikki päälinjat ovat edelleen käytössämme ja voimme opiskella ja soveltaa niitä.

 

Joidenkin tiibetinbuddhalaisten tekstien perimyslinja on kadonnut. Noita tekstejä ei voi käyttää harjoituksessa, ne pidetään vain temppelissä ja niitä voi lukea ja tutkia akateemisesti. On ratkaisevan tärkeää, että kaikki vajrayanan harjoittajat ymmärtävät perimyslinjan tärkeyden. Buddha itse ennusti, että buddhalaisuus muuttuu lopulta buddhalaisuuden matkimiseksi. Sillä hän tarkoitti, että kirjoitukset, muodot, nimet, kuvat ym. jäävät, mutta perimyslinjan sisältämä todellinen ydin katoaa. Se ei tapahdu huomenna, mutta joskus tulevaisuudessa niin käy. Matkitussa versiossa on laitoksia, kursseja ja kirjoja, voi olla ryhmiä ja kaikenlaista toimintaa ja se voi olla hyvääkin, mutta aitoa buddhalaisuutta se ei ole, koska perimyslinja on kuollut tai unohdettu. En muista tarkkaa ajankohtaa milloin niin on ennustettu tapahtuvan, mutta meidän tulee ottaa vastuu eikä edesauttaa rappiota. Perimyslinja on siis olennainen ja sen ylläpitäjä on sangha – me kaikki – jokainen, joka on tehnyt turvautumisvalan, munkit, nunnat ja maallikot.

 

Turvautuminen:

 

San-dze tshö dang tsho tsi tso nam la

dzang-tshub bardu da ni tsab-su-tsi

da gi dzin sok dzi pe sö-nam tsi

dro la pen dzir san dze dru par sho.

 

Turvaudun Buddhaan, Dharmaan  ja Sanghaan kunnes saavutan valaistumisen. Täydellistämällä kuusi hyvettä toivon saavuttavani buddhuuden kaikkien olentojen hyväksi.

 

Vajrayanan erityinen turvautumisrukous:

Drin -tshen tsa-va dang tsjy-par tshe-pei pal-den la-ma dam-pa nam la tsjab-su-tshio

Ji-dam tsjil-kor tsi lha-tshog nam la tsjab-su-tshio

Sang-dze tshom-den-de nam la tsjab-su-tshio

dam-pe tshö nam la tsjab-su-tshio

pak-pei ge-dyn nam-la tsjab-su-tshio

pa-vo khan-dro tshö-tsjong sung-me tshog je-she tsi tsjen dang den pa nam la tsjab-su-tshio.

Turvaudumme loistaviin Guruihin: mitä ystävällisimpään juuriguruun ja perimyslinjan guruihin. Turvaudumme yidameihin ja heidän mandaloidensa jumalseurueisiin. Turvaudumme Buddhiin, Voittajiin. Turvaudumme pyhään Dharmaan. Turvaudumme ylhäiseen Sanghaan. Turvaudumme dakoihin, dakineihin, dharmansuojelijoihin ja vartijoihin, joilla on viisauden silmät.

 

Kotisivulle