Vajrayana-sitoumus ja neljätoista juurilankeemusta

Khyabje Kalu Rinpoche: The Gem Ornament of Manifold Oral Instructions, l

uku 9 ja otteita perinteisestä rukouksesta tantrisen valan korjaamiseksi.

 

Gurut ja Buddhat muistakaa meitä!

Siunatkaa minua jotta puhdistun täysin,

enkä koskaan riko valojeni mukaista oikeaa käytöstä,

niin että voin saattaa kaikki olennot buddhuuteen.

 

En ajattele enkä tee mitään, mikä rikkoisi turvautumisvalani:

en turvaudu peloissani maallisiin jumaluuksiin tai ihmisiin, en hylkää Dharmaa turvautuen lääkkeisiin,

mantroihin, erityisiin aineksiin, shamaaneihin ym. luostarivalan merkit hyläten

ja liittyen sitten ei-buddhalaisiin harjoittajiin ja maallikoihin.

 

Tutkikaamme sitoumuksen ajatusta ja harjoittamiseen osallistumista kolmella tasolla. On harjoituksen ulkoinen hinayana-taso, jota valaistumisen ja vapautumisen etsiminen yksilöllisenä elämäntapana ilmaisee; on motivaation sisäinen taso, johon kuuluu bodhisattvavala ja mahayanan itsekuri; ja on tantrisen samayan salainen tai kätketty aspekti. Näiden kaikkien kolmen osallistumisen ja sitoutumisen tason perustana on turvautumisvala, tuki, jolle kaikki nämä muut voidaan buddhadharmaa harjoitettaessa rakentaa.

 

Turvautumisvalaan sisältyy usko ja luottamus Buddhaan sekä valaistuneena olemisen tasona että henkilönä, joka on saavuttanut valaistumisen. Mitä enemmän ymmärrämme buddhuuden käsitteestä, sitä paremmin olemme varustautuneet kehittämään uskoa ja luottamusta arvostamalla niitä uskomattomia ominaisuuksia, jotka syntyvät valaistumisen saavuttamisesta.

 

Valaistuneen Buddhan ruumiillisessa muodossa on 32 fyysisen täydellisyyden pääominaisuutta ja 80 sivuominaisuutta, jotka erottavat sen tavallisen ihmisen muodosta ja jopa jälleensyntymän kierrossa olevien jumalten muodosta. Tällaisen valaistuneen olennon puheella on 60 ominaisuutta, jotka tekevät siitä täydellisen viestinnän ja opettamisen välineen. Tajunta, jollaisen täysin oivaltanut Buddha kokee, on monin tavoin erilainen kuin tavallinen inhimillinen tietoisuus. Mitä enemmän ymmärrämme näistä valaistumisen ruumiillisista, sanallisista ja ajatustason ominaisuuksista, sitä paremmassa asemassa olemme kehittääksemme uskoa ja luottamusta buddhuuteen henkisenä päämääränä ja luottamusta Buddhaan opettajana joka puhuu tuosta valaistumisen tilasta käsin.

 

Vaikkei meillä olisikaan yksityiskohtaista älyllistä tietoa näistä ominaisuuksista voimme luottaa siihen, että turvaudumme johonkin mikä edustaa äärimmäistä henkistä kehitystä. Se on turvautumisvalan ottamisen perusta, ja vaikka se onkin vain tämän elämän yhteydessä, voimme turvautua tästä hetkestä aina siihen saakka kunnes kuolemme.

 

Buddhuuteen ja Buddhaan turvautumisen hyvä puoli on uskomme ja varmuutemme kehittyminen. Turvautumiseen sisältyy myös yksi kielto. Meitä kehotetaan olemaan turvautumatta maallisiin jumaluuksiin. Tällä ei yritetä halventaa muita uskontoja. Sana jumala tarkoittaa tässä olentoa, joka on vielä jälleensyntymän kierrossa. Määritelmän mukaan maalliset jumalat ovat samsarisia. Jos turvaudumme olentoihin, jotka eivät ole päässeet jälleensyntymien kierron yli, emme ole etsineet ääretöntä.

 

Toinen turvan antajista, Dharma, jakaantuu kahteen luokkaan. On kirjallinen tai perinteinen Dharma ja kokemuksellinen Dharma. Kirjallinen aspekti viittaa Buddhan perinteen vaikutusvaltaisiin opetuksiin, erityisesti Buddhan opetuksiin, jotka esitettiin pelkästään tästä valaistuneesta näkökulmasta olentojen hyödyksi. Hyödyt ovat ajallisia ja ne auttavat olentoja löytämään entistä suuremman mielenrauhan. Absoluuttisemmin katsottuna ne auttavat olentoja vapauttamaan itsensä kärsimyksestä ja sekaannuksesta ja saavuttamaan valaistumisen. Kaikki buddhadharman 84000 teosta, tämä laaja ja syvällinen opetusten kokoelma luokitellaan kirjalliseksi Dharmaksi.

 

Sitten on Dharman henkilökohtainen, kokemuksellinen puoli, jossa kehitämme itsessämme niitä samoja kokemuksia joita opetukset kuvaavat. Voimme esimerkiksi vastaanottaa opetuksia mietiskelläksemme myötätuntoa ja opetusta soveltamalla voimme todella kehittää korkeimman myötätunnon kokemuksen itsessämme. Voimme vastaanottaa opetusta siitä miten kehittää uskoa ja hartautta ja sen kautta kehittää vilpittömän ja luonnollisen hartauden Kolmea Jalokiveä ja gurujamme kohtaan. Tai voimme saada opetusta shamata-harjoituksessa ja tyynen mielen kehittämisessä ja kokea tuon vakauden itse. Kaikissa näissä tapauksissa, kun kehitämme kokemuksen johon opetukset viittaavat, turvaudumme tähän Dharman kokemukselliseen puoleen.

 

Dharmaan turvautumiseen sisältyy sekä myönteinen puoli että kielto. Myönteinen puoli on tunnistaa Dharma erittäin hyödylliseksi poluksi ja seurata tuota polkua niin paljon kuin henkilökohtaisesti voimme opiskelemalla ja harjoittamalla sitä. Kielto koskee sitä, että turvauduttuaan Dharmaan tulee koettaa poistaa elämästään kaikki sellaiset teot, jotka vahingoittavat tai aiheuttavat kärsimystä muille olennoille; tulee kehittää niin paljon kuin mahdollista ei-väkivaltaista ja lempeää lähestymistapaa muita kohtaan kaikessa mitä tekee.

 

Lopuksi on Sanghan Jalokivi, kolmas hengellinen periaate, johon buddhadharman harjoittajina turvaudutaan. Sangha -käsitteellä on myös kaksi aspektia. On jalo tai ylevöitynyt Sangha, joka muodostuu niistä olennoista, jotka ovat yltäneet hyvin korkeisiin oivalluksen tasoihin, 1. – 10. tason Bodhisattvat. Nämä ovat varsin kehittyneitä, elleivät aivan täydellisiä valaistumisen tasoja. On myös tavallisia ihmisyksilöitä, jotka välttävät opetuksia. He ovat luostarivalan ottanutta papistoa, joiden tehtävänä on oivaltaa ja välittää näitä opetuksia ja toimia henkisinä oppaina omasta oivalluksestaan käsin.

 

Sanghaan turvautumisessa on myönteinen puoli ja kieltävä puoli. Meitä rohkaistaan kehittämään myönteisiä yhteyksiä Sanghaan, kuuntelemaan ja seuraamaan neuvoja, joita guruiltamme ja hengellisiltä ystäviltämme saamme. Toisaalta turvautuminen Sanghaan merkitsee, että meidän ei pitäisi kuunnella eikä joutua huonojen kumppanien vaikutuksen alle, niiden, jotka yrittävät hämmentää mieltämme ja johtaa meitä sellaiseen suuntaan joka on henkisen kehityksemme vastainen.  Sellainen olisi vaikkapa yritys horjuttaa perusluottamustamme esimerkiksi karmaan sanomalla, että voimme käyttäytyä miten tahdomme. Vaikkakaan ei ehkä voi torjua tai hylätä sellaista henkilöä, tämäntapaista neuvoa meidän ei varmasti tarvitse kuunnella.

 

En ajattele enkä tee mitään väkivallan harjoittamiseen liittyvää muita kohtaan:

en vihan mielenmyrkyn takia tapa tai siihen liittyen elätä toivetta tappamisesta,

en yritä vahingoittaa, lyödä enkä hakata

enkä syö sellaisen eläimen lihaa, joka on tapettu syötäväkseni.

 

En ajattele enkä toimi himoiten enkä ahneudesta:

en ulkoisten esineiden kaipuun voimasta varasta suoraan tai siihen liittyen

saa jotakuta antamaan jotain minulle vihjaamalla,

en kavalla, en ansaitse teeskentelyn tai petoksen kautta enkä juo alkoholia.

 

En ajattele enkä toimi keimaillen tai tahtoen vietellä:

en ihmisruumista himoiten harjoita sukupuoliyhdyntää

tai siihen liittyen itsetyydytystä, seksuaalista keskustelua, kaunista itseäni,

enkä käyttäydy viettelevästi tai hillittömästi tai tanssi.

 

En ajattele enkä toimi valheellisesti:

en tietämättömyyden voimasta sano Dharman vastaisia valheita tai väitä,

että minulla on henkisiä ominaisuuksia joita minulla ei ole,

enkä siihen liittyen toivo pettäväni toisia valehtelemalla,

en pidä yllä vääriä näkemyksiä Jalokivistä ja karmasta enkä ole ylpeä.

 

En ajattele enkä toimi riitaisasti:

kolmesta mielenmyrkystä minkä tahansa voiman alla

en panettele suoraan erottaakseni muita tai siihen liittyen

luo häiriöitä ja vihollisuutta tai käytä kauaskantoisia keinoja tai kiertoteitä.

 

En ajattele enkä puhu vahingoittaen enkä väkivaltaisesti:

en enimmäkseen vihan voimasta puhu suoraan kovia sanoja toisille

panetellen arvottomia, bonpoja ja ei-buddhalaisia.

 

Pratimoksha-valojen eli yksilöllisen vapautumisen luostarilupausten tasolla on luokitus maallikon selibaattivalaan, noviisivalaan ja täyteen munkin ja nunnan valaan. Sana Pratimoksha, yksilöllinen vapautuminen, kuvaa näitä valoja ja lähestymistapaa. Tämä on henkilökohtainen elämäntyyli, jonka valitsee havaittuaan, että itsellä on taipumuksia, jotka ovat ristiriidassa oman henkisen kehityksen kanssa ja jotka vahingoittavat muita. Luostarilupaus on yritys kontrolloida näitä taipumuksia. Vaikka korostetaan kahta asiaa, se tehdään henkilökohtaisesta näkökulmasta, ja siksi näitä kutsutaan yksilöllisen vapautumisen valoiksi.

 

Tutkiessamme Pratimoksha-vihkimyksen tasoja näemme, että selibaatissa olevalle maallikolle on viisi päävalaa, neljä perusvalaa ja apuvala, joka koskee huumaavien aineiden käyttöä. Nunnan ja munkin kohdalla valoja laajennetaan kymmeneen peruslupaukseen, joita joissain perinteissä on yhteensä 30. Täysin vihityllä munkilla on 253 valaa pidettävänä. Kaikissa tapauksissa korostetaan pyrkimystä poistaa elämäntyylistä ne teot, jotka vievät poispäin vapautumisesta ja jotka vahingoittavat muita.

 

Sellaisille henkilöille kuin itse olemme, jotka ovat vastikään kohdanneet opetukset ja aloittaneet harjoituksen, henkilökohtainen vihkimys saattaa tuntua hyvin vaikealta asialta. Mutta jos aikomuksenamme on pitää sitoumukset buddhadharmaa harjoittaessa, niin asiaa tutkittuamme huomaamme, että nämä valat ovat helpoimpia pitää, ne koskevat ainoastaan ruumiillisia ja sanallisia tekoja. Ne eivät koske niinkään motivaatiota vaan sitä, miten se ilmenee tekoina ja sanoina, ja yritys hallita tekoja on kokonaan sillä ulkoisella tasolla, mitä tekee fyysisesti ja mitä puheellaan ilmaisee.

 

En ajattele enkä toimi Pyrkimyksen bodhicittaa vastaan:

hylkää mielessäni toivetta olla kaikille olennoille hyödyksi, aiheuta huolia muille,

puhu epämiellyttäviä sanoja jopa opettajani kuullen,

teeskentele ja petä olentoja ym.

 

En ajattele enkä toimi niin, että menetän Soveltavan bodhicittan:

maineeseen ja omaisuuteen kiintyneenä ylistä itseäni ja vähättele muita,

ole antamatta varallisuutta tai Dharmaa muille,

kieltäydy tunnustamasta huonoja tekoja,

näyttäydy dharmanharjoittajana kun olen hylännyt mahayanan tien.

 

En ajattele enkä toimi niin, että menetän Äärettömän bodhicittan:

pidä yllä eternalismin ja nihilismin äärimmäisiä näkemyksiä

illusorisen buddhuuden kayan saavutuksesta,

jonka itseni illuusio saavuttaa kaikkien olentojen tähden, jotka ovat kuin harhakuva. 

 

Tämä johtaa meidät mahayanan bodhisattvalupaukseen, missä siirrytään korostamaan motivaatiota. Bodhisattvavalan ydin on koettaa olla aiheuttamatta vahinkoa kaikessa, mitä tekee, ja sen lisäksi tulee koettaa olla niin avulias kuin mahdollista. Tämän valan ydin perustuu uskoon ja kunnioitukseen Buddhaa ja bodhisattvoja kohtaan hengellisinä esimerkkeinä, joita pidetään itseä korkeampina ja toisaalta myötätuntoon ja rakastavaan ystävällisyyteen kaikkia muita olentoja kohtaan. Tämä vala yltää mielen tasolle, ei ainoastaan ruumiillisiin ja sanallisiin tekoihin.

 

Bodhisattvavalan pitämisessä on kaksi pääasiallista kompastuskiveä. Ensinnäkin täytyy välttää kehittämästä kielteistä asennetta mitään olentoa kohtaan, olipa jokin elämänmuoto miten merkityksetön tahansa. Sillä hetkellä kun päättää, että tietty olento on vihollinen, jota haluaa vahingoittaa, että ei työskentele tuon olennon hyväksi tai että ei suojele tiettyä olentoa vahingolta, vaikka se olisi omassa vallassa, bodhisattvalupaus on rikkoontunut vakavasti. Toiseksi, jos menettää luottamuksen omiin kykyihinsä täyttää bodhisattvalupaus, se rikkoo sen myös. Jos ajattelee, että tehtävä tuntuu liian vaikealta, ettei yksinkertaisesti pysty työskentelemään kaikkien olentojen hyväksi, että on parasta luovuttaa ja tehdä jotain muuta, niin menettää rohkeutensa tavalla, joka on valan hengen vastainen. Tässä ollaan tekemisissä hienosyisten motivaatioiden kanssa ja sen tähden tätä valaa on vaikea pitää. Sen vuoksi sen pitäminen on myös erittäin hyödyllistä. Jos voimme ottaa bodhisattvavalan ja pitää sen luottavaisina, siitä koituvat hyödyt ovat aivan uskomattomat.

 

Bodhisattvalupaukseen nähden on hyvin vakava asia petkuttaa tai pettää niitä, joita kunnioitamme, esimerkiksi hengellisiä opettajiamme ja Kolmea Jalokiveä. Pettää tai manipuloida muita olentoja millään tavoin on myös vakava rike. Kun olemme ottaneet bodhisattvavalan, meillä on tietty sitoumus ottaa huomioon ja kunnioittaa sekä hengellisiä ihmissuhteitamme – sellaisia kuin henkiset opettajat, luostarinjohtajat, ohjaajat ja neuvonantajat – että henkilöitä joilla on vastaava tehtävä maallisissa tilanteissa, kuten vanhempamme ja opettajamme. Joutua tilanteeseen, jossa olemme saaneet ystävällisyyttä ohjeina ja opastuksena näiltä ihmisiltä ja sitten hylätä heidät tieten tahtoen kieltäytymällä kuuntelemasta neuvoja tai vastaanottamasta ja arvostamasta hyötyä jota heiltä saamme, on hyvin vakavaa bodhisattvavalan näkökulmasta.

 

Jokaisen, joka on ottanut mahayana valan, tulisi myös koettaa välttää sitä, että saisi toisen henkilön katumaan sellaista, mikä ei ole kaduttavaa. Sanokaamme, että näkisimme jonkun jakavan omaisuuttaan hyvin epäitsekkäästi ja kehottaisimme häntä lopettamaan, jotta hän ei köyhtyisi ja joutuisi heitteille vanhana. Saada henkilö katumaan anteliaisuuttaan on hyvin vakava rikkomus bodhisattvavalaa vastaan.

 

Näitä neljää velvoitetta, jotka koskevat bodhisattvavalan ottanutta, kutsutaan neljäksi kielteiseksi dharmaksi, neljäksi kielteiseksi teoksi jotka sotivat bodhisattvalan henkeä vastaan. Bodhisattvavalan perinteessä sitoumuksia voi olla lukuisia. On 18 mahayanan juurilankeemusta ja eräs perinteistä lisää niihin 46 ohjetta. Keskeistä näissä ohjeissa on poistaa ruumiillisista ja sanallisista teoista kaikki mikä vahingoittaa muita ja juuria mielestä kaikki pahantahtoiset, vahingoittavat ja kielteiset asenteet muita kohtaan.

 

Tämä tuo meidät sitoumuksen vajrayana tasolle, Vajrayana samayaan. Vastaanotamme tantrisen samayan, kun saamme initiaation vajragurultamme; initiaatio prosessi on vajrayanapolkumme virallinen alku, joten sitä pidetään hetkenä, josta lähtien samayasitoumuksemme tällä tasolla toimii. Tantrista samayaa pidetään hyvin monimutkaisena. Perinteisessä kirjallisuudessa on viittaus vajrayanan neljääntoista juurilankeemukseen, kahdeksaan toissijaiseen lankeemukseen ja joissakin luokituksissa on kehon, puheen ja mielen sitoumusten 21 aspektia. Joissakin kirjoituksissa on niin yksityiskohtainen luokitus, että tantrisen samayan valojen lukumäärä nousee miljoonaan sataantuhanteen.

 

Atisha, kuuluisa intialainen opettaja, joka tuli Tiibetiin opettamaan Dharmaa, tunnetaan erityisesti siitä, että kun hän otti yksilöllisen vapautumisen munkin valat, hän pystyi äärimmäisen tunnollisesti pitämään ne täysin puhtaina eikä rikkonut niitä lainkaan, mikä oli aikamoinen suoritus. Bodhisattvavalan otettuaan hän kuitenkin huomasi, että virheitä sattui. Bodhisattvavala on sellainen, että sen voi korjata ja uudistaa, jos on hyvin rehellinen itselleen ja havaitsee kielteiset asenteensa ja valan vastaiset teot välittömästi, kun ne on tehty. Tunnontarkan vilpittömyyden kautta hän pystyi havaitsemaan virheensä heti ja puhdistamaan itsensä niistä sekä uudistamaan bodhisattvavalansa. Hän sanoi: ”Kun otin tantrisen samayan oivalsin että kertoja, jolloin rikoin sen joko kirjaimellisesti tai sen henkeä vastaan ei pystynyt edes laskemaan. Se muistutti puhtaan lautasen asettamista ulos hiekkamyrskyyn ja sen katselemista, miten pöly kasaantuu lautaselle. Ainoa asia, joka esti näitä rikkomuksia muodostumasta vakavaksi esteeksi minulle, oli se, että tunnistin ja tunnustin puutteeni yhtä uudelleen ja puhdistin itseni niistä.”

 

Atishan kuuntelijat valittivat, että tantrisen samayan pitäminen kuulosti niin vaikealta pitää, ettei kukaan voisi koskaan valaistua. Atisha vastasi: ”En tarkoita sitä lainkaan. On vain niin, että kun harjoitamme vajrayanaa, meidän on oltava tietoisia näistä rikkomuksista ja tehtävä tietoinen ponnistus puhdistaaksemme itsemme niistä.” Vajrayana tarjoaa meille hyvin taitavia menetelmiä, kuten Vajrasattva mietiskely ja resitaatio. Yksikin tuon mantran resitaatio voi puhdistaa meidät rikkoontuneen samayan vuoresta.

 

Käytännön tasolla henkilölle, joka harjoittaa vajrayanaa on tärkeintä tuntea neljätoista juurilankeemusta. Ne luetellaan tärkeysjärjestyksessä, ensin kaikkein vakavin. Rikkomusten painavuus vähenee tantrisen harjoituksen näkökulmasta. Sen, joka harjoittaa vajrayanaa, tulisi koettaa elää näiden sitoumusten mukaisesti kaikissa tilanteissa niin paljon kuin mahdollista.

 

En riko vajrayana valojani ensimmäisellä juurilankeemuksella:

häiritse tai tee levottomaksi vajramestariani

loukaten häntä kehollani, puheellani ja ajatuksillani mistään piittaamatta

olemalla noudattamatta hänen ohjeitaan, mustamaalaamalla, vähättelemällä tai hyljeksimällä häntä.

 

Ensimmäinen juurilankeemus on vastustaa omaa gurua. Siihen saakka kunnes saamme initiaation ja opetusta joltakulta vajragurunamme, on täysin sopivaa tutkia henkilöä ja analysoida häntä kriittisesti saadaksemme selville onko hän aito opettaja ja oikea meille. Kun yhteys on luotu ja olemme hyväksyneet hänet vajrayana-opettajaksemme, ainoa sopiva asenne on täydellinen luottamus tuohon opettajaan. Olipa opettaja valaistunut tai ei, meidän tulisi pitää häntä valaistuneen Buddhan kaltaisena. Jos kehitämme kielteisiä näkemyksiä opettajastamme, solvaamme häntä tai teemme jotain mikä ei ole hänen mielensä mukaista, olemme syyllistyneet vajrayanan ensimmäiseen juurilankeemukseen.

 

Guru tarjoaa kaikkein erinomaisimman mahdollisuuden kehittää hengellisiä ominaisuuksiamme, sillä rukoilemalla häntä uskon ja hartauden kautta voi kerätä valtameren mitalla hengellistä ansiota. Tekstit korostavat, että on paljon hyödyllisempää uhrata gurun kehon yhdelle ihokarvalle kuin uhrata kolmen ajan ja kymmenen ilmansuunnan Buddhille. Henkilön myönteinen suhde guruun voi olla uskomattoman voimakas ansion ja tietoisuuden kehittäjä harjoittajan kannalta. Kun vayrayanan harjoittaja on solminut yhteyden autenttiseen guruun, ei ole suurta merkitystä, onko tuo guru todellisuudessa täysin valaistunut vai ei, jos oppilas vain pitää häntä täysin valaistuneena. Luottamuksensa kautta oppilas voi saada saman hyödyn, kuin jos hän olisi täysin valaistuneen Buddhan vaikutuspiirissä.

 

Buddhalaisessa Intiassa oli opettaja nimeltä Shantipa, joka oli hyvin oppinut, mutta ilmeisestikin vailla suurempaa käytännön kokemusta. Häntä pidettiin kuitenkin oikein hyvänä opettajana. Eräs oppilas sai opetukset häneltä ja lähti mietiskelemään tältä oppineelta saamaansa tietoa. Mietiskeltyään ohjeiden mukaisesti kolme vuotta, hän valaistui. Hän ylsi mahamudra-kokemuksen tasolle ja hallitsi mielensä täysin ja hän pystyi lentämään ilmassa kyvyillä, joita hänelle oli kehittynyt valaistumisen tuloksena. Voimakas rakkaus ja kiitollisuus, jota hän tunsi guruaan kohtaan, sai hänet päättämään mennä gurunsa luo sinne, missä tämä opetti oppilaiden joukkoa.

 

Koska vuosia oli jo kulunut, opettaja oli vanhentunut ja hän katsahti ylös hyvin hämmästyneenä nähdessään miehen lentävän ilman halki ja laskeutuvan hänen eteensä kuin lintu. Entinen oppilas kumarsi lukuisia kertoja ja pyysi sitten opettajan siunausta. Vanha opettaja katsoi häntä ja kysyi: ”Kuka olet?” Entinen oppilas vastasi: ”Olen oppilaasi, etkö muista minua?”

 

Opettaja ei muistanut ja pyysi oppilasta kertomaan missä he olivat tavanneet. Valaistunut oppilas kertoi, mitä hän oli opettajaltaan oppinut ja sanoi, että nämä opetukset olivat johtaneet hänet valaistumiseen. Opettaja ajatteli itsekseen: ”Olen kuluttanut koko elämäni kaiken tämän Dharman ympäröimänä, enkä ole koskaan todella ruvennut harjoittamaan sitä oivaltaakseni nämä asiat.” Hän kääntyi entisen oppilaansa puoleen ja sanoi: ”Voisitko ystävällisesti opettaa minua?” Hän vastaanotti nyt saman opetuksen minkä hän oli aiemmin antanut, tällä kertaa sillä erotuksella, että hän myös harjoitti sitä ja valaistui. Hänestä tuli yksi buddhalaisen Intian 84 mahasiddhasta eli tantrisesta pyhimyksestä.

 

On siis niin, että huolimatta siitä, mikä on opettajan kehitysvaihe, meidän tulisi pitää opettajaa täysin valaistuneena Buddhana, koska ainoastaan sen kaltaisen myönteisen gurusuhteen kautta avaudumme keräämään ansiota, syventämään viisauttamme, kehittämään itseämme ja vastaanottamaan siunauksen, jonka tuloksena saavutamme valaistumisen. Hyljeksiä opettajaa ja kehittää kielteisiä asenteita häntä kohtaan on syy, jonka seurauksena jälleensyntyy vajrahelvettiin, pahempaan kuin yksikään kuumista helveteistä, jotka jälleensyntymien kierrossa kuvaillaan.

 

Rikkomuksen vakavuus riippuu siitä, missä määrin harjoittaja kehittää kielteisiä asenteita vajragurua kohtaan sekä siitä, miten pitkän ajan antaa kulua, ennen kuin vilpittömästi katuu sitä ja koettaa korjata sen. Jos antaa kuukauden kulua suhteen huononemisesta, sitä kutsutaan tantroissa ristiriidaksi. Jos antaa vuoden kulua, samaya heikkenee. Kaksi vuotta on rikkomus ja kolmen vuoden kuluttua on syntynyt selvä erkaantuminen.

 

Kolme vuotta sen jälkeen, kun nämä asenteet ensimmäisen kerran ilmaantuvat, ne on aivan mahdollista korjata. Voimme tunnustaa ja havaita tapahtuneen virheen ja puhdistaa itsemme sekä koettaa muodostaa myönteisen suhteen opettajaamme uudelleen. Jos kuitenkin annamme yli kolme vuotta kulua, tantran kannalta tilanne on luultavimmin toivoton. Olemme antaneet aivan liian pitkän ajan kulua, eikä sidettä voi korjata. Kirjoituksissa sanotaan, ettei sellaisella tajunnalla ole muuta suuntaa kuin vajrahelvetti.

 

Siellä kerrotaan myös erityisistä keinoista, joita tulee käyttää siteen korjaamiseksi, riippuen rikkomuksen vakavuudesta ja ajan pituudesta. Jos olemme saaneet aikaan ristiriidan ja antaneet kuukauden kulua opettajalle olisi tarjottava ganachakra, vajrajuhla, puhdistaaksemme itsemme tästä samayarikkomuksesta. Jos olemme antaneet samayan heikentyä vuoden, meidän tulisi tarjota omaisuutemme gurulle, jos kaksi vuotta, gurulle olisi uhrattava perhe, lapset, puoliso ja koko omaisuus puhdistaaksemme itsemme ja luodaksemme hyvän yhteyden uudelleen. Jos olemme antaneet vajrayanan ensimmäisestä juurilankeemuksesta kulua kolme vuotta, meidän pitäisi valmistautua uhraamaan henkemme korjataksemme siteemme gurun kanssa.

 

En riko vajrayanavalojani toisella juurilankeemuksella:

väärillä näkemyksillä, meditaatiolla tai käytöksellä joka on vastoin Gurun ohjeita,

Buddhan opetuksia ja niitä selittäviä shastroja.

 

Toinen vajrayanan juurilankeemus on vastustaa tai kieltää Buddhan opetukset tai gurulta saamamme henkilökohtaiset opetukset. Se tarkoittaa, että meidän tulisi tehdä, kuten guru neuvoo meitä tekemään, tai ainakin yrittää parhaamme. Siitä syystä, kun opetan guruna, pidän huolta että esitän asiat niin, että rohkaisen ihmisiä tekemään hyvää niin paljon kuin voivat ja välttämään huonoja ja vahingollisia tekoja kykyjensä mukaan. Olen taipuvainen välttämään tiukkoja käskyjä siitä, mitä meidän pitäisi tai ei pitäisi tehdä, enhän halua asettaa ihmisiä sellaiseen tilanteeseen, jossa he saattaisivat syyllistyä virheeseen sitä kautta, että olen asettanut heidät mahdottomaan asemaan. Rohkaisen ihmisiä yrittämään parhaansa. Rohkaisen esimerkiksi teitä kaikkia, jotka olette oppilaitani käyttämään Chenrezig-meditaatiota ja resitoimaan mantraa om mani padme hung niin paljon kuin voitte, koska minusta tuntuu, että se on ehkä kaikkein hyödyllisin yksittäinen menetelmä ja ohje, jonka voin teille antaa. En koeta pystyttää ihailijakerhoa, niin että mitä enemmän ihmisiä harjoittaa Chenrezigiä, sitä kuuluisammaksi tulisin, tai sitä useampi pitäisi minua jalustalla jonkinlaisena loistavana esimerkkinä. On vain niin, että pidän sitä kaikkein hyödyllisimpänä.

 

En riko vajrayanavalojani kolmannella juurilankeemuksella:

vahingoita tai ole väkivaltainen vajraveljiäni ja -sisariani kohtaan

häiritsemällä heitä suuttumuksellani, pettämällä heitä ilkeyttäni

puhumalla heille rumasti ym.

 

Kolmas vajrayanan juurilankeemus koskee suhdettamme vajraveljiin ja -sisariin, kaikkiin niihin miehiin ja naisiin, joihin meillä on yhdysside siksi, että olemme saaneet initiaatioita samoilta opettajilta tai samassa mandalassa. Ainoa sovelias suhde samayan yhteydessä on sopusointuinen ja molemmin puolin avulias suhde meidän ja vajraveljiemme ja -sisariemme välillä. Riitely, halveksunta, kilpailu, pahantahtoiset asenteet toisiaan kohtaan, suukopu ja eripuraisuus meidän ja näiden ihmisten välillä on kokonaan kielletty samayan näkökulmasta. Meidän on kunnioitettava sitä hyvin tärkeää sidettä, joka meillä on näihin ihmisiin vajrayana sitoumuksemme tähden. Yhteys on olemassa ja meidän on koetettava luoda sopusointua ja yhtä mieltä, pitää toisistamme huolta ja ajatella yhteisön hyötyä niin paljon kuin mahdollista vajrasanghan keskuudessa.

 

Yleisesti ottaen on tietenkin niin, että kaikki tuntevat olennot ovat veljiämme ja sisariamme: meillä on yhteys jokaiseen elävään olentoon. Muodollisemmalla tasolla kuitenkin kaikki ne, jotka harjoittavat buddhadharmaa, ovat meihin läheisemmin yhteydessä ja erityisesti ne, jotka ovat paneutuneet vajrayanan harjoittamiseen. Niillä, joilla on sama guru, on sama henkinen isä. Ne, jotka ovat saaneet initiaation samaan mandalaan, vaikka ehkä eri opettajiltakin, on sama henkinen äiti tantran näkökulmasta. Niillä, jotka ovat saaneet saman initiaation samalta opettajalta, on kaikkein läheisin yhdysside. He ovat vajrayana-veljiä ja -sisaria, joilla on sama henkinen isä ja äiti.

 

En riko vajrayanavalojani neljännellä juurilankeemuksella:

hylkäämällä rakkauden kaikkia olentoja kohtaan

ja vihanpidolla tahtoen vahingoittaa vihollista keinolla millä hyvänsä,

vahingoittamalla häntä kostona kärsimästäni vahingosta

pahantahtoisesti pettämällä jne.

 

Neljäs juurilankeemus on bodhisattvavalamme rikkominen. Jos kehitämme vahingollisen asenteen yhtäkään olentoa kohtaan, olipa tämä miten merkityksetön tahansa, niin tämän olennon vahingoittaminen, ja suojelemisen ja hyödyttämisen välttäminen tilanteessa, jossa voisimme auttaa, ei ole ainoastaan bodhisattvavalaamme vastaan aivan perustavalla tavalla, vaan tantrisen harjoituksen näkökulmasta se on neljäs juurilankeemus.

 

Vajrayanan harjoituksessa nämä neljä ensimmäistä ohjetta ovat kaikkein tärkeimmät noudattaa ja seuraukset niiden rikkomisesta ovat vakavimmat. Kaikkein vakavinta on, jos nousemme guruamme vastaan, ja jos vastustamme saamiamme opetuksia, riitaannumme vajraveljiemme ja -sisariemme kanssa tai muiden olentojen, tai rikomme bodhisattvavalan, se on tantrisen samayamme vakava loukkaus.

 

En riko vajrayanavalojani viidennellä juurilankeemuksella:

sen yleisessä merkityksessä,

menettämällä suhteellisen ja äärettömän bodhicittan sitoumukset.

 

(Salaisessa merkityksessä menettämällä suuren autuuden, joka pohjautuu binduun.)

 

Viides vajrayanan juurilankeemus koskee kehossamme olevan kahden voiman, valkoisen ja punaisen bindun heikentämistä; ne liittyvät läheisesti ruumiimme sukupuolisiin toimintoihin. Erityisesti silloin, kun mahamudra-mietiskelyssä käytämme tsa-lung (rtsa.rlung.) menetelmiä, jotka liittyvät chakroihin ja pranaan, joka liikkuu eri kanavissa, nämä valkoinen ja punainen bindu ovat perusta autuuden ja tyhjyyden muodostumiselle meditaatiossa. Koska näiden bindujen säilyttämistä oikeaa harjoitusta varten korostetaan, tantrinen harjoittaja välttää näiden voimien huonontamista tai heikentämistä seksuaalisen toiminnan kautta.

 

En riko vajrayanavalojani kuudennella juurilankeemuksella:

kiroten ja panetellen vihassa omaani tai muiden perinnettä,

ei-buddhalaisten, sautantrikoiden, vaibhasikojen, cittamatrineiden,

madhyamakojen ja kaikkien toisten.

 

Kuudes juurilankeemus liittyy omiin ja muiden hengellisiin järjestelmiin. Vajrayanan näkökulmasta on juurilankeemus vähätellä tai parjata muita henkisiä järjestelmiä, olivatpa ne buddhalaisia tai eivät. Tiibetiläisessä perinteessä eri koulukuntien, sakyapan, gelukpan, kagyupan ja nyingmapan välillä voidaan tietenkin esittää kritiikkiä, mutta se on typerää ja vahingollista hengellisen harjoituksemme kannalta. Vajrayana-harjoituksessa tämä kielto laajenee koskemaan myös muita uskontoja, joten tantran harjoittajan täytyy välttää esittämästä väheksyntää paitsi toisia Buddhadharman perinteitä myös mm. hindulaisuutta, juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia kohtaan.

 

En riko vajrayanavalojani seitsemännellä juurilankeemuksella:

antamalla sopimattomille initiaatioita rikkoontuneella perimyslinjalla,

antamalla heille mietiskelyohjeita

ja niin kuin taikuri harjoittamalla ”suojelemista”, ”vahingon torjumista” ja ”torma-lahjoja”,

pystymättä pitämään salassa sitä, minkä pitäisi olla heiltä salassa, ja harjoittamalla mustaa magiaa.

 

Seitsemäs vala kieltää salaisten opetusten paljastamisen niille, jotka eivät ole sopivia niitä vastaanottamaan. Se tarkoittaa vajrayanaharjoituksen erittäin syvällisten ja salaisten käsitteiden käsittelemistä niiden kanssa, jotka eivät ole valmiita hyväksymään niitä, jotka hyljeksivät niitä avoimesti tai jotka eivät ole valmistautuneet olemaan tantrisessa prosessissa mukana millään tavoin.

 

En riko vajrayanavalojani kahdeksannella juurilankeemuksella:

pitämällä pahoina omiani ja muiden skandhoja ja dhatuja,

jotka ovat olleet vajraperustan aines halki aluttoman ajan,

tai ajattelemalla: "Joku sellainen kuin minä, ei koskaan voi saavuttaa valaistumista”,

ja hylkäämällä sen.

 

Kahdeksas juurilankeemus on pitää fyysistä kehoamme tai psykofyysisen kokoonpanomme osasia, skandhoja eli aggregaatteja (muoto, tunteet, tuntemukset, ajatustoiminta, tajunta) epäpuhtaina ja alhaisina. Syy siihen miksi tämä on juurilankeemus, on se, että vajrayana näkee kaiken pyhänä. Kaikki ilmentynyt on jumaluuden muoto, kaikki ääni on mantran ääni ja kaikki ajatukset ja tietoisuus on tuonpuoleisen tietoisuuden leikkiä, mahamudrakokemus. Tuon pyhyyden mahdollisuus on läsnä nykyisessä olemuksessamme viitenä skandhana. Yksilön psykofyysisten aggregaattien tunnistaminen viiden perheen Buddhiksi, viideksi elementiksi eli viideksi naispuoliseksi aspektiksi jne. on tunnistaa, että tantrassa on olemassa mahdollisuus tuohon muodonmuutokseen nykyisessä tilassamme. Sen mahdollisuuden halventaminen ja sen pitäminen hyödyttömänä, epäpuhtaana tai huonona on juurilankeemus, perustavalla tavalla ristiriidassa tantrisen harjoituksen kanssa.

 

En riko vajrayanavalojani yhdeksännellä juurilankeemuksella:

epäilyn ja epätietoisuuden tähden luovuttamalla tai epäuskon takia hylkäämällä

Dharman harhautumattomat syy- ja seuraus-yanat (mahayana ja vajrayana).

 

Vajrayanan kannalta yhdeksäs juurilankeemus on epäillä ja olla epävarma omasta tantran harjoituksesta. Ihanteellisesti meillä tulisi olla täydellinen itseluottamus siihen nähden, miten tantrassa toimimme, eikä ajatella, että ehkäpä tästä on hyötyä mutta toisaalta en ole varma. Ehkäpä tämän jumaluuden mietiskeleminen auttaa mutta voi se olla ajan hukkaakin. Tällainen horjuva asenne omaan harjoitukseen on selkeästi ristiriidassa polun kanssa.

 

En riko vajrayanavalojani kymmenennellä juurilankeemuksella:

liittymällä yhteen ja pitämällä arvossa olentoa joka vihaa Gurua, vahingoittaa Kolmea Jalokiveä

on hylännyt Dharman ja tekee rajattomasti pahaa,

kehittämällä häntä kohtaan voimakkaan ja puolueellisen rakkauden.

 

Kymmenes juurilankeemus on sellainen, jolla ei näytä olevan paljon tekemistä kanssamme, mutta se on mainitsemisen arvoinen. Kirjoitukset sanovat, että joissain tilanteissa saattaa tiellemme tulla joku, joka käyttäytyy äärimmäisen vahingollisesti ja luo paljon pahaa karmaa, joka väistämättä vie hänet alempiin olemassaolon tiloihin ja vahingoittaa lukemattomia muita. Pitkälle päässeen harjoittajan on silloin mahdollista korkeimmalla myötätunnolla päättää tuon olennon olemassaolo ja vapauttaa hänet tästä hyvin kielteisestä olemassaolon tilasta. Se täytyy tehdä kokonaan epäitsekkäästi, absoluuttisesta myötätunnosta käsin, ymmärtämällä ja hallitsemalla tilanne, eikä se siten näytä soveltuvan meidän tilanteeseemme. Tantrisen harjoituksen kannalta on kuitenkin niin, että jos pystyisi siihen ja kieltäytyy lopettamasta suurta tuhoa vaikka voisi muuttaa asian, niin syyllistyy kymmenenteen juurilankeemukseen.

 

En riko vajrayanavalojani yhdennellätoista juurilankeemuksella:

liiottelemalla ja parjaamalla luonnollista tilaa,

joka on vapaa sanojen, ajatuksen ja puheen monimutkaisuuksista,

ja ylläpitämällä ikuisuusopin ja kielteisyysopin äärinäkemyksiä.

 

Yhdestoista juurilankeemus vajrayanassa liittyy äärimmäisyyksiin näkemyksessämme. On kaksi äärimmäisyyttä, joita pitää välttää. Voi olla joko lapsellisen realistinen ja olettaa, että kaikki mitä kokee on absoluuttisen totta, eikä ole mitään toista äärimmäisen todellisuuden mahdollisuutta; tai voi pitää shunyatan (tyhjyyden) kuvausta kaiken kieltämisenä ja uskoa, ettei mitään ole olemassa, mikään ei ole totta ja että karma on kokonaan valetta. Kumpaankaan näistä äärimmäisyyksistä, kallistumista naiviin realismiin ja naiviin nihilismiin, pidetään poikkeamisena tantrisen harjoituksen oikeasta näkemyksestä ja siksi se muodostaa yhdennentoista juurilankeemuksen.

 

En riko vajrayanavalojani kahdennellatoista juurilankeemuksella:

parjaamalla puhtaita olentoja, järkyttämällä sponsoreita ja muita

ja kiusaamalla olentoja kolmella ovellani (keho, puhe ja mieli).

 

Kahdestoista juurilankeemus on kieltäytyä opettamasta vilpitöntä ja asiasta kiinnostunutta yksilöä, joka tulee luoksemme uskoen ja opetusta saadakseen. Jos pystyy opettamaan tuota henkilöä, mutta pettää hänet eikä opeta, se on kahdestoista juurilankeemus.

 

En riko vajrayanavalojani kolmannellatoista juurilankeemuksella:

rikkomalla, menettämällä tai toimien vastoin pratimoksha valoja ja sitoumuksia,

bodhicittaa ja vajrayanaa, jotka olen ottanut ja luvannut pitää.

 

Kolmastoista juurilankeemus liittyy asenteeseemme tantrista harjoitusta ja tantrista rituaalia kohtaan. Jos osallistumme ganachakraan tai vajrajuhlaan, jossa käytetään alkoholia ja lihaa rituaalisesti ja kieltäydymme jommastakummasta sillä perusteella, että se on epäpuhdasta tai vastoin vakaumustamme ja periaatteitamme, silloin emme ole arvostaneet tantran näkökulmaa pyrkiä puhtauden ja epäpuhtauden tuolle puolen, pyrkimystä päästä kaksinainen ajattelun yli, emmekä ole onnistuneet arvostamaan ja ottamaan osaa tuon tantrisen muutoksen prosessiin. Tällainen pintapuolinen dualistinen takertuminen ilmiöihin tantrisen rituaalin aikana on syyllistyä kolmanteentoista juurilankeemukseen ja vastoin tantrisen harjoituksen henkeä.

 

En riko vajrayanavalojani neljännellätoista juurilankeemuksella:

kiroamalla ja hylkäämällä karmamudran: naiset, dharmamudran: kaikki ilmiöt,

ylevän mudran: tummon, alkuperäisen mudran: mietiskelyjumaluuden

ja ei-kaksinaisen mahamudran.

 

Neljästoista juurilankeemus on parjata naisia, joko pitämällä yllä asennetta, joka asettaa naisia miehiä alempaan asemaan tai sanomalla sen ääneen.

 

Seuraamalla kaikkien Buddhien polkua olkoon käytökseni kokonaan erinomaista

tekoni virheettömiä ja huononematta,

shilan äärimmäisen puhtaan tahrattoman käytöksen mukaisia.

 

Nämä ovat vajrayana harjoituksen neljätoista juurilankeemusta; näihin liittyy monia lisäaspekteja, joita ei kuvata tässä. Myönteiseltä puolelta ajatellen tantrinen harjoitus on yritys syventyä asiaan ruumiillisesti, sanallisesti ja mielen tasolla jatkuvasti, niin että muodon havaintomme ei koskaan ole erossa jumaluuden muodon tietoisuudesta; havaintomme äänestä ja puheesta ei erotu havainnostamme mantrasta; ja kokemamme ajatukset, muistot, käsitteet ja tunteet eivät erotu samadhin tilasta. Jos pystymme syventymään jatkuvalla tavalla näihin muodon, puheen ja mielen tasoihin, kaikki samayan miljoona satatuhatta valaa pidetään täydellisesti.

 

Tiibetissä on tunnettu tarina opettajasta, joka puhui kielteisistä ja myönteisistä teoista, hyvästä ja pahasta karmasta. Vanha nainen nousi ylös yleisön joukosta ja sanoi: ”Rinpoche, kun puhutte hyveen harjoittamisen hyödyistä, tunnen, että ette ainoastaan te ole valaistunut, vaan minäkin olen minä, vanha nainen. Mutta sitten puhutte kaikista vahingollisten ja paheellisten tekojen huonoista puolista ja tunnen, että en ainoastaan minä ole tuomittu vaan että itsekin olette tosiaan vaikeuksissa.”

 

Tämä on lyhyt esitys hinayana-, mahayana- ja vajrayana-tason sitoumuksista, siis yksilöllisen vapautumisen valoista, bodhisattvavalasta ja tantrisesta samayasta. Niin kuin aikaisemmin mainitsin, kun yritämme vilpittömästi tehdä hyvää kehomme, puheemme ja mielemme avulla ja poistaa kielteisyyttä, niin buddhadharman harjoituksen kannalta teemme silloin parhaamme ja se riittää.

  

kotisivulle