reviews.html

Finnish band Lothar mix all the elements of what might be termed Eurotrash Rock - swarming guitars, vocal carnage and tumbling drums - with equal parts punk attitood and ribald humour. In Australia, we'd tag them Cosmic Psychos-inspired yobs, crank up the barbie and roll out the Carlton Draught welcome (beer) mat. Or we should.

Opener "Eat My Weiner" is an Arctic version of the The Radiators' "Gimme Head", that shop-soiled Oz rock suburban beer barn standard that became an '80s bogan anthem. Only this version has wit to the power of 10. Careful you don't load it onto your iPod and get slapped by some glammed-up commuter personal assistant for unwittingly singing the chorus out loud on the 7.22 to work. Surely this is the epitome of Cock Rock? Great crunching guitar sound too.

"Call Me Leonard Nimoy" is part proto-metal stomp and part theremin-tinged psych flip-out. Subtlety never rises to the top. Likewise, "Road To Ruin" where a walking bassline yields to fuzz and a sterling guitar lead, presumably courtesy of main six-stringer Nieminen. He and singer-guitarist Saxfund slug it out in right royal style at the denouement.

"Kowalski Stomp!" is a metallic garage punk cruncher, a three-minute hayride to Hell in a twin-guitar farm truck on a pot-holed Finnish goat track. I'm betting the guy who looks like Uncle Fester wrote it but that's just a stab in the dark with no basis in reality. A fantasy actually, so just ignore it.

And "She-Wolf"? Finland didn't have Vikings, I know, but if they did, this would have been the song they would have sung (dig those mountain tribe backing vox) as they rode their Harley-Davidsons into the village to plunder and pillage. At least the victims would have died with that great tremolo guitar ringing in their ears.

Closing tune "I'm So Godamn Loaded (I Don't Mind)" is one of those resigned regrets most bands would place three-quarters of the way through the live set with an eye to the final flurry and the encore. Low-key but lifted by the fine guitarwork.

This is EP number-three and there's been a track on Dull City's Cosmic Psychos tribute series. So where's the album? -The Barman

Lothar “Supercharged” CD

Disclaimer from Lothar: “Tighten your seat belt. You never had a trip like this before.” No, can’t say that I have ever had a trip like this before.
What can be said with certainty is that if I ever spot a trip like this on horizon I will drive my supercharged muscle car right off of a fucking cliff.
“Supercharged” revs up with the well-thought out “Eat My Wiener”, a fist pumping romp through the horny world of Lothar.
“Eat my wiener, taste the man, bite my balls” the song sounds less about getting a blowjob and more about actually having a woman eat your penis. Awesome!
It is hard to tell if Lothar are trying to be funny or this is the kind of shit that flies in Finland.
Lothar obviously have a sense of humor (see superimposed Beatles parody in liner notes), but the line between having a laugh and actually sounding like a joke is blurred here.
What we are left with is a collection of hard rocking songs with retarded lyrics, there is even a sad ballad about losing a girl because of the drink.
Every bad boy has a soft side.(TO)

LOTHAR - Supercharged
[Lorna]

Periaatteessa sympatiseeraan rajattomasti Lotharin ylikasvaneiden teinipoikien Russ Meyer-diggailua ja tee-se-itse-rokkimeininkiä.
On kulunut jo yli seitsemän vuotta siitä, kun psykedeelisen garege rock 'n' roll-bändi Lotharin debyytti ep:ltä Ghostbastards löytyvä
vimmainen Telly Savalas Blues valittiin Provinssirock 2001 -festivaalin epäviralliseksi tunnussävelmäksi,
ja sekä Porn in the U.S.A.-että Blake Carrington-levymerkit kosiskelivat yhtyettä talleihinsa.
Keuruulaispopparit pitivät pintansa huijarimogulien kosiskelusta huolimatta ja julkaisivat seuraavatkin ep:nsä omalla Lorna-merkillään.
Näkökulmasta riippuen on riemastuttavaa / surullista, ettei juuri mikään ole seitsemässä vuodessa muuttunut / kehittynyt.
Supercharged-ep:llä inspiraatio ammennetaan edelleen taatuista aiheista, 60- ja 70-lukujen eksploitaatioviihteestä, naisista ja viinasta.
Vaikka kitaristit Anssi Nieminen ja Juha Saxlund jumittavat keppejään kiitettävällä intensiteetillä,
vokalisti Sami Järvisen holtiton joikuminen rassaa vieläkin - poikkeuksena levyn tuotannollisesti tyylikkäin biisi,
Ilsa-elokuvat mieleen tuova She-Wolf ja Järvisen omalla äänellään laulama kantri I'm So Goddamn Loaded (I Don't Mind).
Lothar tarvitsee oman Taika-Jiminsä, tuottaja-auktoriteetin, joka piiskaa jalostamaan käyttökelpoiset ideat timanteiksi,
saksii rouheista rokkibiiseistä rönsyt alle kolmeen minuuttiin, pakottaa Järvisen laulutreeneihin ja pusertaa kaivatun
pitkäsoiton vihdoin ilmoille.

JARI MÄKELÄ

Extremely simple redneck-rock with stupid lyrics like ”Eat my Wiener” delivered by a rotten singer.
The sound is pretty “thin” without much bass. The music is midtempo garage/blues-rock suited for a back alley bar on a tuesday night.
They used to have organ which gave them a more psychedelic and original sound – too bad this is gone.
This is highly recommended for extremely drunk men in big boots stumping and shouting in a strip bar.
The song "Call Me Leonard Nimoy" is the highlight of this record because it's pretty strange and has a great feel.

At first I had the same pleasure listening to this record as drinking a hot beer.
But hey, hot beer is better than no beer at all and after some more listening to this one it started to grow on me.
These Finnish dudes are actually quite cool and the music is in its own stupid way very catchy in the above mentioned way.
Give it a chance...

QUALITY TIME - Lothar (Lorna Records)
I'm not too good on my Finnish punk geneaology (though after listening to this EP I'm going to dig around a bit), but apparently these guys have played around a bit in Europe. "Quality Time" is music to skol beers to, and a mighty fine beer drinking soundtrack it is.

The opening track, Karzan – the Real King of the Jungle, has a psychedelic garage feel that puts it firmly in the tradition of the Standells, Seeds et cetera, with a Ray Manzarek-esque organ riffs that runs manicly over a dirty, fuzzy lead, augmented by vocals that sound like Kim Salmon in his most chaotic punk moments.

"The Deal" opens with a riff that invoked an image of George Thorogood teleported back to 1969 to lead the house band in a Russ Meyer film. The drumming is frenetic, and you can just the hippie chicks go-go dancing to their hearts' content. Boulevard of Broken Heart 'n' Vinyl, eases right off, its methodical pace balanced by a more country feel, with the dominant warbling organ backdrop morphing into a Manazarek solo in the realm of "Riders on the Storm".

"Plane Crash" picks the pace back up, bolted to the floor by some pub rock power chords, decorated with more keyboard theatrics before the guitar spirals of into the garage ether in search of more excitement. The final track, "My Kind of Girl (Smells Like Gasoline)", has an organ riff that sounds strangely like someone has sampled a doorbell and punched it through a psychedelic funnel, and more pummelling (if a bit erratic) riffs – and the lyrics are nothing more than an ode to the hidden beauty of female mechanics (and if you're on the right plane, that can mean a lot of things).

Listening to this CD was indeed quality time. I'll be looking out for more such experiences in the future.- Patrick Emery

(and being a Finnish band, that should be 4 Lappin Kultas)

LOTHAR
"Quality Time"
(Lorna Records) 2004. EP CD
Iz gradica Keuruua dolazi sastav Lothar. Postoje od 1998. godine, a clanovi postave su imali ranijeg iskustva. Takodje, neki od njih su svirali u tamosnjim poznatim punk rock sastavima kao sto su: Entropia i Hiljainen Kevat. Bend ima svoju izdavacku kucu, "Lorna Records", a pre aktuelnog, objavili su jos dva izdanja - "Gjostbastards" (2001) i "Guts" (2002).

Lothar se trude da budu dovoljno neozbiljni i zabavni u svojim tekstovima, a njihova muzika predstavlja kombinaciju vise zajednickih i medjusobno povezujucih idioma od noisa, garage, punkrocka, preko rock' n' rolla i psychodelica. Klavijature su postavljene tako da asociraju na starinski sound garaznih 60-tih godina, a u svom aranzmanskom pristupu bend koristi puno distorzije, fuzza i drugih efekata. "Quality Tme" je EP sa pet pesama, od kojih bi specijalno preporucio numeru "Bulevard Of Broken Heart 'n' Vinyl".

Mm. HC - ajoilta tutun Entropian jäsenistöä sisällään pitävä Keuruulainen Lothar tuuttaa ilmoille vallan vinkeätä bensankatkuista garagerokkia. Avaruussoundiset koskettimet takaavat, ettei meno käy liian yksitotiseksi. Sovituspuoleen kannattaisi ehkä vielä kiinnittää huomiota, mutta biisit sinällään ovat ok. Varsinkin aloitusraita Karzan - the Real King of the Jungle jytää aika messevästi!

Quality Time is the latest EP from the Finnish garage/punk/psych band Lothar. No new ground broken here, just five slabs of meaty rock ‘n’ roll. What stands out, though, is how the keys are different from song to song. “Karzan – the Real King of the Jungle” has Doors style electric piano, while “The Deal” has a nervy sound that wouldn’t seem out of place on the early B-52’s albums. I really liked four of the five songs; the first two previously mentioned tracks as well as the last two tracks, with “Plane Crash!” being the real standout. “Boulevard Of Broken Heart ‘n’ Vinyl”, on the other hand, was just too slow and plodding for me. Otherwise, a pretty cool disc.

LOTHAR - ‘QUALITY TIME’ CD EP
LOTHAR is back with another 5 tracks of big-riff rock n roll with spooky keys that will get you shakin and punchin the air. It’s like AC/DC meets new wave... party rock n roll that's all about fun... remember fun? Yeah that took a ticket outta punk rock a while ago...
Lorna Records

Keskisestä Suomesta ponnistava muutaman vuoden kasassa ollut Lothar-yhtye palaa kuvioihin viiden kipaleen uutukais-eepeellään. Räväkkää rock 'n' rollia varsin rankalla otteella.

Lätty avataan "Karzanilla", joka on nähtävästi *se oikea* viidakon kuningas. Koskettimien pimputus tuo mielekkään lisänsä tähän rokkaavaan biisiin, joka etenee kuin vaarallinen tauti - vastatoimista välittämättä. "The Dealissa" ollaan jo monta astetta hevimpiä, basisti-laulaja Järvisen laulu on jo aikamoista venyttämistä. "Boulevard Of Broken…" edustaa Quality Timen psykedeliaa parhaimmillaan, tämän rauhallisen vedon voi hyvinkin kuvitella elokuvan taustamusiikiksi huumehöyryisille strippiklubeille. "Plane Crash" tarjoilee normaalia ränttätänttää, jossa energiapuolelta ei latausta puutu. Levyn lopettavalla "My Kind Of Girlillä" lautaset paukkuvat lujaa, ja soitanta on muutenkin äänekästä.

Quality Time uppoaa taatusti kovemman rockin ystäville. Lothar on soittotaitoinen nelikko, joka tuottaa energistä musiikkia. Asennevammasta ei ainakaan voi syyttää. Vokaalit vaan tuntuvat menevän usein yliyrittämiseksi. Keikkabändinä yhtyeestä saataneen vieläkin enemmän irti.

Lothar - Quality Time CD (Lorna Records)
This is a tricky one. Lothar is a Finish - quoting their press material - "garage/punkrock/psychedelic/rock'n'roll (whatever!)" band that's all about "having fun and drinking beer"… Good for them…. The only problem is, they actually try and be all of the above things, and on some of the tracks - all at once. That makes for one confused CD!! Some of the tracks on there are great psych tracks, but on some of the tracks - like "The Deal" ,"Plane Crash", and "My Kind of Girl" they try and mix a cool organ/clockenspiel/piano thing they have going, with some heavy guitar/singing, and that just doesn't turn out good for them! The other tracks, "Karzan", "Boulevard of broken hear 'n' vinyl" are great psych tracks, with just the right amount of guitar so as not to kill off the synthesizer and effects … For those two tracks I give them a big 4 out of 5 blades, but for the other three (especially the two of them), I just can't muster more than a 2 out of 5… so in all fairness, this CD is good, if you can bear with them on some of the odder tracks. Keep on going, I say.

Keski-Suomen perukoilta jylistävä Lothar on viihdyttävä kokemus. Viisi vuotta ja rapiat koossa ollut yhtye tarjoaa kuuntelijalle hauskoja, mutta tavallaan raakoja viboja. Kokonaisuudessaan musaa voisi luonnehtia varsin psykedeeliseksi garageksi, jonka ehdottomana vetovoimana on mielestäni herra Jokelan urkukikkailut.

Ep:stä löytyy kuusi biisiä, joista erityisesti Breasts of Modesty ja Beaver Fever painuivat mieleen kertaheitolla. Meno on rankkaa ja huumorilla höystettyä. Tärkeintä ei ole se, mitä sanotaan vaan miten sanotaan. Sanoituksissa ei välttämättä ole suurta filosofiaa, mutta riimit toimivat.

DESIBELI.NET

Lothar: Guts –miniCd

Lorna

Keuruulaisen neljän jampan kahjogaragepoppoo Lothar on ottanut nimensä Lee Falkin Taika-Jim -sarjakuvan voimamiehen mukaan. Ja samanlaista peräänantamatonta voimaa on myös bändin ilmaisussa. Jumalainen suomalainen rokkikone, kuten yhtyeen omat kotisivut orkesteria mainostavat. Samaiset sivut kertovat sanoituksista seuraavaa: Lauluja tisseistä, juomisesta ja b-luokan elokuvanäyttelijöistä. Ensimmäinen mieleennouseva yhtymäkohta on Suomen hauskin rock-orkesteri Boomhauer, samanlaisella vedätyksellä mennään. Nämä kaksi poppoota voisivat toimia samalla keikalla melkoisen hyvin.

Rockin soittamisen perusasiat, hauskanpito ja viinan juonti, olivat ne keskeiset asiat, joiden päälle Lothar perustettiin, yllätysyllätys, Provinssirockissa 1997 oluenjuonnin ohessa. Bassosta, laulusta ja sanoituksista vastaava Sami Järvinen päätti keuruulaisen toverinsa, kitaroista huolehtivan Anssi Niemisen kanssa humalahuuruissa, että nyt rokataan tyyliin The Nomads ja Sonics. Poikain monet aikaisemmat bändiprojektit jalostuivat tähän sarjakuvavoimamieheen, johon liittyi ensin Petteri Virtanen paukuttamaan kapuloilla ja myöhemmin Jokelan Teemu syventämään saundia syntsalla ja orgaaneilla. Biisienteossa Lotharilla on kahden pääkohdan resepti: Biisien pitää luonnollisesti rokata ja ne on voitava soittaa kännissä! Joten ei mitään liian näpertelyksi menevää juttua. Kulkevaa rock’ n’ rollia höystettynä psykedeelisillä uruilla, kuten bändi itse musiikistaan toteaa.

Guts on yhtyeen toinen miniCd, kuuden kappaleen annos räyhäävän rokkaavaa juoksutusta kaheleilla urkumausteilla. Levyn aloittava Movin’ On kertoo jo kaiken olennaisen. Biisi starttaa hauskalla urku-ulinalla, johon Järvisen raaka vokalisointi ja tiukka rockrypistys sopivat hyvin. Jalat alle ja juoksuun! Tissiosastoon mennään jo kakkosraidalla Breasts Of Modesty, jonka lauluosista nousee mieleeni hivenen Primus. Hyvin rullaa! Uruissa on jotain Aavikko -henkistä juoksua, nam! See My Guts Burning jatkaa samalla urkujen, raa’an laulun ja rockkierrätyksen yhdistelmällä, joka ainakin minun korvaani tippuu oikein mukavasti. Burnin’.... Niskaa liikuttaa yhtä lailla Beaver Fever ja hauskanpito jatkuu. Sweet little beaver in your underpants. Viinaa Lee Marvinin kanssa juodaan vielä ja lopuksi päästetään miehet kokonaan irti Men On The Loosella. On the loose drinkin’ booze..... Mitäpä sitä muutakaan. Oikein on mukava annos tämä Lotharin kuuden rypistyksen lasinalunen. Kaikille niille, joiden mielestä rokin syvin olemus on hauskanpitoa. Kylmä olut kouraan ja Lothar soimaan, toivottavat bändin miekkoset. Elokuun helteisiin.

Lisätty: July 26th 2002
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Pisteet: 4/5

Lothar - Guts

Vaviskaa katurokkiköriläät, täältä tulee Lothar, rupista ja villiä rokkenrollia esittävä ryhmä. Tosissaanko? Ei todellakaan!
Levy alkaa mainiolla Movin' On-rallilla, joka saa hyvän fiiliksen päälle välittömästi. Villisti ujeltavat psykedeeliset urut antavat bändin svengaavaan etenemiseen tyylikkään lisän ja lähinnä Hiljaisen Kevään entisenä basistina tutuksi tulleen Järvisen karjumat vokaalit sopivat kokonaisuuteen täydellisesti. Biisit rullaavat hienosti ja svengaavat kuin se kuuluisa hirvi. Yksikään levyn kuudesta biisistä ei jää jälkeen vauhdissa ja sanoitukset kertovat sitä tuttua tarinaa, mistä rokkenrollissa on kyse.
Kaikenkaikkiaan erittäin hyvin toimiva rokkilevy, jota tulee kuunnella kaljapullo kourassa ja stereot lujalla.

LOTHAR "Guts" (Lorna CD) Ole Smashin' Transistors is deluged with Scandinavian music this time around aren't we. Lothar come from Finland and are weirdos in a bar band. Funk-jazz synths get in a pile up with Big Rock guitars as a gargly throated letcher rattles off a gallon of 100 proof vodka inspired harangue's about boobs, butts and, of course, booze.

Keuruulta porhaltava Lothar luottaa räyhärockin ikiaikaisiin teeseihin: viinaan, naisiin ja rivakkaan meininkiin. Kuusiraitaisen omakustanne -ep Guts:n biisien nimet antavat jo osviittaa tulevasta: Breasts of Modesty ja Drinkin' with Lee Marvin -otsikot mainittakoon varsin mallikkaina esimerkkeinä. Bändi itse kuvailee musiikkiaan kulkevaksi rock'n'rolliksi, jota on höystetty psykedeliasyntikoin ja tämä onkin varsin pätevästi sanottu.

Jo aloitusbiisi Movin' on alkaa ujeltavalla urulla, jonka soundi tuo etäisesti mieleen mainion Aavikko-orkesterin. Tätä kaavaa toteutetaan muissakin kappaleissa: fuzz-räimeisiä kitaroita ja laulaja Järvisen rähinää siivitetään hieman lelumaisella organ-ujelluksella. Kaava toimii juuri näiden kuuden biisin puitteissa ihan hyvin, mutta viimeisen raidan kohdalla alkaa jo hieman puuduttaa. Soundiin olisi hyvä hakea hieman enemmän variaatiota, muuten sen tasainen huojunta alkaa maistua puulta. Urut tuovat silti pikantin lisämausteen, sillä muuten Lothar olisi auttamatta keskinkertainen räimebändi muiden joukossa. Nyt ihan vetävät ja toistuvat riffit saavat tukea ja Järvisen kukkoileva, mutta aika perinteinen laulu toimii tarpeeksi hyvin.

Ei Lothar innovatiivisuudella tai järin suurella omaperäisyydellä ratsasta, mutta perusasiat on kunnossa. Kun hommaan vielä viilataan hieman enemmän koukkua, vaihtelua ja omaperäisyyttä, on kasassa mainio rockikone. Livenä tämä toimii taatusti jo nyt varsin mallikkaasti.

-Ville Luoma-aho

These Finnish guys play rock n' roll songs about drinking and getting laid and stuff. I've seen and heard so much of that schlock in my life that it's nearly driven me to puritan straight edge abstinence. But this is actually kinda cool because it's different, it's Finnish. I get a chuckle out of it. With song titles such as "Drinkin' with Lee Marvin", "Breasts of Modesty", "Men on the Loose", and "Beaver Fever", they gotta be chuckling just as much as I. The picture on the insert is just ridiculously brilliant. It shows the band posing in the woods staring in all different direction among 6 awkwardly placed TV's and a guitar on the ground. The vocals are of that gritty yellin' variety. They remind me of the singer of the Hookers or the Tasmanian Devil. The music is simple, mid-tempo bar rock minus the wankin' guitar solo overkill that generally plagues the genre. Instead they add a wacky synthesizer which is definitely the most redeeming quality of Lothar. They use it to carry the melody, and it sounds like it came straight out of an old video game! I picture this guy sitting down in the background rocking out with the flute from The Legend of Zelda. Neat!

Alkukantaista rock`n`rollia soitetaan muuallakin kuin Helsingin Kalliossa. Lotharin toisella ep:llä on villi takametsien soundi, jota dominoi kitaroiden sijasta veikeästi ujeltavat urut. Vaikkei Lothar rockia uudelleen keksikään, on yhtyeen tekemisissä viehättävä kotikutoisuuden tuntu - hurjalla etunojalla nelikko painaa menemään kuin ei ikinä mistään Scandinavian action rockeista olisi kuullutkaan. Lotharin kivijalka on valettu aina blues-vaikutteista asti, mutta ilmaisun karheus ja äänekkyys luulisi kelpaavan kyllä krantummallekin nykypuristille. Hurjaa, primitiivistä ja jollain tapaa vainoharhaisessa tunnelmassaan pelottavaakin rämellystä rennosta fiiliksestä yhtään tinkimättä.

This four-year-old band has now put out their second record after Ghostbastards EP, which was also released by Lorna Records. This CD contains six songs of primitive rawk and psychedelic garage. Actually their music and especially those howlin' organs reminded me so much of 60's Nuggets compilations, and yeah that's a good thing. It's kinda funny that when I listen to this EP it makes me feel that I'm drunk even if I'm not! So, there's one proof why this would be so good party music. Otherwise I gotta say that this EP could still be little better, if the clumsy vocals were more solid, and also some of the song could be little better. But this CD sure makes you smile and shake your hips, is there anything more important?

Ohra virtaa ja meininki on jälleen kerran katossa Lotharin ollessa talossa. Tämä psykedeelinen rock-nelikko lataa jälleen täydeltä laidalta, kun tarjolla on viisi uutta Lothar sävellystä sekä kundien parin vuoden takaiselta demolta uudelleen purkitettu Drinkin` with Lee Marvin. Letkeämmästä, blues pohjaisesta soitosta (Movin` On) tummempaan, jopa synkkätunnelmaiseen menoon (See My Guts Burn) Lothar-soundi alkaa vakiintua omaan muottiinsa tällä erinomaisella mini-cd:llä. Jokelan absurdin kuplivat urkumelodiat dominoivat edelleem soittoa, mutta antavat toki liikkumatilaa muulle orkesterille. Järvisen karjunnan puolelle temmeltävä laulu on aina hilpeää kuunneltavaa, etenkin kiekon raivokkaassa päätöksessä, Men On The Loosessa.

7 Ghostbastards saa arvoisensa seuraajan Gutsista, joka osoittaa Lotharin pitäytyneen siinä mihin viimeksi jäätiin, astetta, paria rujompana, kenties. Murahtelevat moottorikitarat, sireeneinä ujeltavat urut, ruuhkapulssia sykkivä komppi ja road ragen partaalle luisunut takakireä laulu kertovat, että kysymys on garagerockista ja nimeenomaan siitä. Ellei Lothar ole matkalla autotalliin, se on tulossa sieltä. Drinkin` with Lee Marvinin harhainen deliriumvääntö soveltaa edelleen Lotharin rakastamaa valkokankaan kovat jätkät -tematiikkaa, jota on aiemmin kuultu ainakin Telly Savalas Bluesilla ja Inspector Callahanilla. Men on the Loose päättää levyn perinteikkäissä rytinäbluestunnelmissa. Lothar on tehokas joukkue, joka kolisee laitoihin korkeintaan laulun ja tekstien paikoittaisten tyylittömyyksien kohdalla. Mutta niin kauan kuin kalja röyhtäyttää ja booze rimmaa loosen sekä beaver feverin kanssa, Lotharilla on mistä ammentaa.

New CD of this very strange and for me really good band. And it's really 100% strange, even the cover art work - by Jokela (organ, synth...). What I like the most here is this great organ that, together with vocal, makes this band sound like beer drinking beast. It's raw and it's hard but somehow groovy. CD is pretty short, but songs are great. My faves are "Movin' on" - most garagey one here and "Drinking With Lee Marvin" with crazy synth sounds - this song sounds really drunk. Now I hope some label will finally get interested and release next album.

LOTHAR
"Guts"
Lorna Records / Import Finlande
C'est plutôt rafraîchissant d' écouter un Cd de Lothar. Car il faut avouer que ces 6 titres, parfaitement produit dégage une aura propre en nous transportant dans les années 70 / 80's, et ce grâce à un orgue qui donne toute l'originalité à ce groupe. A tel point qu' un titre comme "See My Guts Burning" pourrait être décrit comme du stoner rock. Riffs pachydermique et laminant, vocaux gutturaux et assez Motorhead, nappé de synthés psychédélique. Un très bon point pour Lothar, qui va rapidement réconforter son image dans cette scène en plein essor !!. Bravo !!!!...

LOTHAR - 'GUTS' CD EP
This is the second release by this Finnish Rock N Roll band in under a year and, again, it's released on their own label Lorna. Although it may only been a little while since the last EP but I feel that the songwriting and playing has definitely developed into a more characteristic sound for LOTHAR and, in my opinion, they are very individual. There's something very, very artistic about LOTHAR - the cover artwork (both back and front) is very inspired and the writing fashion can be very tentative indeed - that's a great thing to hear in this day and age of hackneyed music... See My Guts Burning is my favourite track on this release but all the tracks are good and they all have a really dark and spooky yet fun feel to them. The closing track Men On The Loose is the most chaotic of the 6 and it's a frenzied conclusion to this original disc.
Lorna Records

Aloitusbiisi Movin`On ei sentään ollutkaan muinaisen Rekkakuskit -tv-sarjan tunnari. Eli ei viittausta Sonny Pruittiin tällä levyllä, mutta Claude Akinsin sijaan itsensä Lee Marvinin kanssa ollaan kiskomassa yhdessä biisissä! Jestas! (Rekkakuskit oli muuten aika rock: sarjan ohjasi Paul Stanley ja toisen pääosan, Willin, esittäjän oikea nimi on Frank Converse!) No, Lotharin toinen levy jatkaa samalla hurtilla linjalla kuin debyyttinsäkin. Joku rikashan voisi niistä pistää kasaan lp:n. Levyllä on edelleen Järvisen valloittavan mielipuolista hoilotusta kuin myös hra Jokelan halpoja mutta kovaäänisiä kosketinsoitinakteja. Jälkimmäiset eivät väijy taustalla minään vaimeana mattona vaan lonaavat koko sopan päällä kuin lainapeite! Kitaraa odottaisi tällaisessa autotalli-musiikissa kuulevansa enemmänkin, mutta hoo, Lotharin massasta poikkeava ja omintakeinen soundimaailmahan on pelkkää plussaa. Musiikkinahan tämä toimii parhaiten juopumistilanteessa, jossa äsken juotu viski yskittää eikä jaksa mennä huussiin. Sellaista musiikkia, missä ei turhia pingoteta. Jos bändi olisi Helsingistä päivää, ja tuntisi vielä jonkun rocktoimittajaksi heittäytyneen tai jopa levykustantajan, hehkutettaisiin bändistä jo pääkaupungin hönttilöissä suureen ääneen...Levy päättyy röyhtäisyyn. Mielestäni pieru olisi sopinut kotoisempana paremmin. ( Tero Lehto )

LOTHAR- 'GHOSTBASTARDS' CD EP
This is the debut release by this Finnish garagey punk band including
ex-members of Finnish Punk bands ENTROPIA and HILJAINEN KEVAT.
The opening track, 'Party's Over !!' is great- it's a really good
introduction to this CD and indeed, this band- they kind of sound like the
type of band that would be on Junk Records or Twenty Stone Blatt- that type
of Rock 'N' Roll.
'Party's Over!!' is easily the best track on the EP. All the songs have a
humorous element- you can tell straight away by their titles; 'Telly Savalas
Blues' and also 'Ghostbastards', the title track, which is my next favourite
on this.
The music is extremely well played and has that chunky, full Rock 'n' Roll
sound but with added organ- I like that. Also, this is released on their own
label.
Lorna Records

It's very difficult to describe Lothar's music style. It's some kind of punk influenced by 70s hard rock, but also alternative bands from late 80s early 90s. Vocal, drums and keyboards sound pretty weird. One thing is for sure - Lothar is band who really has it's own style. You have to hear them few times cos it's not very catchy stuff, especially vocal (it reminds me a lot of Legendary Stardust Cowboy, only Jarvinen can sing good, but his style is very anarchistic). Musically Lothar are interesting enough to keep your attention and after 1-2 tracks you get used to their crazy style and you really start to like it. "Long Way Back From Austin, Texas" is pretty good and it breaks the ice. "Inspector Callahan" is great song too. I specially like keyboard which gives nice psychotics sphere. Talking about psychotic, "Ghostbastards" is great psych tune in crazy Lothar way. It's pity this is the last song on this CD. I hope I'll hear more from these guys.

7 Keuruun autotalleissa tähän saakka piileskelleen Lotharin Telly Savalas Bluesista tuli tämän vuoden Provinssin virallinen tunnussävelmä. Yleisön joukossa näki joukoittain yhtyeen rintamerkkejä kantavia ihailijoita, ja olipa muuan tosifani tekaissut Lothar-tarroista itselleen bikinitkin. Kyseisenä viikonloppuna yhtyeen huhuttiin hieroneen jopa levytyssopimustakin legendaaristen Porn in the USA- ja Blake Carrington -levymerkkkien kanssa. Ansiokas suoritus, ottaen huomioon ettei tuo Taika-Jimin kaverin mukaan nimetty yhtye edes esiintynyt Seinäjoen rokkimarkkinoilla. Ghostbastardsilla on viisi räkäistä garagerock -pläjäystä aavistuksen omaisella psykedeliaflirtillä - homma kulkee ja toimii, vaikka ei olekaan erityisen omaperäistä. Pitkäsoiton tekoon Lotharin resepti on vielä vähän mausteeton, mutta seiskatuumaiselle vinyylille Telly Savalas Blues ja Inspector Callahan istuisivat mainiosti. Ja Kojakin naama etikettiin, tietty.

LOTHAR - "GHOSTBASTARDS"
[ CD - Lorna Records ]
Lothar is the latest addition to the ever growing contemporary heavy-psych scene. This four-piece hails from Finland and harkens back to the fuzzed out days of the Sonics and 13th Floor Elevators. The songs (reminiscent of those awe-inspiring predecessors) are solid, upbeat and cathcy. "Ghostbastards" is rife with the atmosphere of a saturday night down at the rehearsal room, just drinkin' some beers and having fun, while your best mates play some psychedelic tunes. The exact prescription for long-winded winter evenings or even a fucked up summer day.
walter

Lothar on päättänyt ryhtyä soittamaan heviä. Varsin sähäkiksi ovat orkesterin soundit muuttuneet sitten edellisen demon, Philosophical Foundationsin. Hyvää vertailupohjaa antaa Ghostbastardsille aikaisemmalta demolta ympätty Long Way Back From Austin, Texas. Ghostbastardsilla on neljä uutta ja jykevää kipaletta. Äijät ovat ilmeisesti katsoneet roppakaupalla seitkytluvun dekkareita. Demolta löytyvät sellaiset tuttavuudet, kuten Telly Savalas (Kojak), sekä rajuakin rajumpi Inspector Callahan (Likainen Harry). Lotharin psykedeelinen rock on muuttunut astetta suoraviivaisemmaksi, vaikka Telly Savalas Blues säeosuuksiltaan varsin letkeää onkin. Järvisen laulu on edelleen kuningas. On käsityskyvyn ylittävää, miten mies voi rääkyä näin. Järvinen naputtaa myös bassoa, mutta tyytyy nelikielisessä statistin osaan. Melodiaosastolla ovat pääosassa Niemisen varsin tanakaksi äitynyt skeba sekä Jokelan psykoottiset urut. Virtasen rumputyöskentelystä lyhyesti: hyvät on soundit. Porukasta poikkeava on nimibiisi Ghostbastards, joka utuisella otteellaan luo mainion päätöksen tyylikkäälle ja ennenkaikkea omaleimaiselle demolle.

Ohoh, garagerockiin pystytään näemmä keksimään uuttakin ilmettä ilman että jäykistetään se "stoneriksi". Tämän viisibiisisen kaksi ensimmäistä esitystä ovat kiistatta hyviä, koskapa jäävät ne päähän soimaan. Sitä paitsi, Telly Savalas on hyvä mainita silloin tällöin. Lopuissakaan viisuissa ei ole suuremmin moittimista, mutta noista kahdesta ensimmäisestä vedosta saisi saatanammoisen singlen! Lothar kuulostaa kummalliselta. Todellakin, pohja on garagea, mutta maustettu mainiolta kuulostavin uruin ja mielipuolisin laulusuorituksin! Tämmöistä fiilismusiikkia, joka toisena päivänä ei tunnu miltään, mutta seuraavana päivänä riemastuttaa. Laulu on tosin asia, jota Lotharissa kannattaa kehittää. Joko psykoottisempaan suuntaan tai sitten opetella ihan kunnolla laulamaan, mikä on toki huonompi ratkaisu. Tämänkaltainen musiikki ei turhaa ammattitaitoa saati järkeilyä kaipaa. Lothar vaikuttaa siltä, että mitään tiettyä linjaa se tuskin tulee musiikissaan omaksumaan. Hyvä jos näin käy, linjaton rokkimenohan on hiukka best meininki! Siihen Lotharissa on ainesta.