Mirjan Rottasivut


Nuutti,
Vagabond`s Manteli Puurossa
s. 19.11.2004
ag/hooded, rex

Kuvan voi klikata suuremmaksi Laumani uusin tulokas joka on saanut kasvattajanimensä siitä, että pikkuinen saavutti luovutusikänsä Jouluaattona. Nuutti on hauskanpulskea nuori mies, joka on saanut lempinimen "kenguru" tyylistään leikkiä hippaa käteni kanssa. Kun kädelläni ensin selätän pojan ja rapsutan sitä mahasta, saa Nuutti hepulin, jollaista en toisilla ole nähnyt. Se hyppii kuin kenguru tasajalkaa häkin ympäri kauheaa vauhtia muistuttaen ennemminkin pomppivaa palloa kuin rottaa. Sitten se tulee takaisin käteni kimppuun painimaan ja taas sama juttu...Kyllä siinä on naurussa pitelemistä. Muuten kyllä Nuutti on rauhallinen ja hieman liiankin perso ruualle. Sanasta "murrosikä" ei poika ole ilmeisesti kuullut puhuttavankaan. Sen tasainen luonne onkin omiaan jälkikasvulle periyttämiseksi yhdessä Iidan kanssa (seuraa poikaset-sivuja).


Hugo
s.11.1.2004
s-ba, sk

Kuvan voi klikata suuremmaksi Hugo on muuta­man vuoden tauon jälkeen ensim­mäinen nappi­silmä, joka tuli luokse­ni. Se oli aluksi arka ja pelokas, koska hain sen eläin­kaupasta, mutta nykyään siitä on tullut syliä kaipaava äärim­mäisen kesy herras­mies. Aina liikettä kuulles­saan se kirmaa häkin ovelle, jotta saisi huomiota ja pääsisi omille tutkimus­retkilleen. Sen silmissä on viisautta, joka lumoaa. Sen ei tarvitse machoilla näyttääk­seen muille olevansa lauman kingi. Se on sitä ollessaan vain oma hurmaava itsensä!


Onni, sanders Love Gun
s.16.7.2004
s-ba /hooded, sk

Kuvan voi klikata suuremmaksi Onni tuli meille kesällä 2004 Hugon mene­tettyä kave­rinsa. Onnikin oli aluksi arahko, ja voi sitä uteliai­suuden määrää, johonka rohkeus ei aina sitten riittä­nytkään! Onni haluaa aina päästää ilmoille oman mieli­piteensä. Jos se on lempi­puuhissaan tohotta­massa kukka­ruukussa tai repimässä kaiutin­boxia ja sen nostaa pois, kuuluu pieni "piip". Aluksi luulinkin, että se pelkäsi mutta myöhemmin ymmärsin, että se oli vain pienen miehen suurta protes­tia!:) Onnikin pitää aina huolen siitä, että käy välillä sylissä pyöräh­tämässä jaloitel­lessaan. Rapsu­tuksiahan sekin on vailla!
14.06.2005
© Mirja Tiihonen