
Olen kultainen noutaja ja virallinen nimeni on TYYKIKYLÄN LILLIPUTTI.
Isäni on Hiekkakankaan Oh What A Jazz ja emäni Tyykikylän
Jocular Jasmin. Olen syntynyt 2. huhtikuuta -96 Vantaalla.
Harrastan Pinjan kiusaamista ja syömistä. Toko kuuluu kanssa harrastuksiin,
tosin se ei huvita äiskää. Pari kertaa on kisattu ja vuonna
-99 olin mukana Forssan Pussikoirien joukkueessa joka voitti Etelä-Hämeen
Kennelpiirin tokomestaruuden. Agility on jees, mutta talvella on kurjaa
kun joutuu harjoitteleen sisähallissa. Siitä en tykkää
kun on kova lattia enkä halua hypätä. Äiskä on
sen takia vienyt minun osteopaattitädin luokse ja selkää
on hoidettu. Muutama kisa agilityssä on takana vaihtelevalla menestyksellä.
Tuomari ja ratahenkilöt ovat mielestäni niin ihania että
heidät täytyy käydä tervehtimässä, tosin äiskä
ei siitä tykkää. Pitäis kuulemma keskittyä rataan,
mutta eikös siitä saa lisäpisteitä kun käy tuomarin
mielistelemässä? Joka tapauksessa saavutimme hienon pokaalin kun
olimme Forssan Pussikoirien vuoden -99 agilitytulokaspari.
Tykkään kauheasti myös uimisesta kuten kaikki kunnon noutajat. Vesipelastus on kesällä ihan ykköstä, saa uida vaikka kuinka paljon. Venettä ja ukkoa on hurjan hauska hakea, mutta en ymmärrä mitä äiskä välillä tarkoittaa kun antaa rannalla dummyn. Mitä sille pitäis tehdä, viedä? Minne? Ehkä joskus saan selvää äiskän aivotuksista. Jäljestäminen on myös hirvittävän kivaa ihan vaan huvin vuoksi, äiskä sanoo sitä mejäksi. Haku on kanssa kivaa, äiskä hukkaa dummyja metsään ja minä etsin ne ja tuon äkkiä äiskälle joka laittaa ne reppuun talteen ettei ne huku. Luonnetestissäkin kävin, selvitin sen hyväksyttävästi nipin napin. Olen käynyt muutamassa näyttelyssä, jahka saan turkkia enemmän pärjään varmaankin vieläkin paremmin. Tosin äiskä sanoo häpeävänsä minua kun tykkäisin aina lähennellä tuomaria niin kauheasti. Mutta en voi sille mitään, tarviihan kasvojen puhtaudesta huolehtia. PK-haku on kivaa kun saa hakea ihmisiä. Maalimiehet on niin ihania kun antavat makkaraa.
Alkuun Pinja Kuvagalleria