Osteopatia on amerikkalaisen tohtori Andrew Taylor Stillin  (1828-1917) 1870-luvulla kehittämä terapiamuoto, joka tähtää   kehon sisäiseen tasapainoon ja luonnolliseen liikkuvuuteen.    Tämänhetkiseen muotoonsa osteopatia on kehittynyt     vähitellen. Hoidon teoreettiset perusteet ovat muuttuneet,      mutta selkärangan hoitamisen merkitys eri sairauksien       yhteydessä on yhä etusijalla. Osteopatiaa voidaan pitää       selkärangan hoitokäsittelyn edelläkävijänä. Kiropraktiikka       ja naprapatia ovat lähtöisin osteopatiasta.       Osteopaattisessa opissa on tärkeää kehon rakenteen ja      asennon tunteminen. Kehon luut, nivelet, nivelsiteet,     jänteet, lihakset ja sidekudokset muodostavat toiminnal-    lisen kokonaisuuden. Esimerkiksi pysyvä selkärangan väärä   asento häiritsee verenkiertoa, hermoratojen kautta tapah-  tuvaa kehon sisäistä viestintää sekä aineenvaihduntaa ja edesauttaa näin sairauksien syntyä. Jokaiseen paikalliseen krooniseen liikuntaelimistön oireeseen  liittyy häiriöitä myös muualla kehossa. Tämä johtuu häiriön aiheuttamasta vajaatoiminnasta hermoston säätelymekanismissa. Häiriö voi myös vaikuttaa ryhtiin, kehon liikekaavaan ja siihen kuinka paljon energiaa tietyn liikkeen tuottamiseen tarvitaan. Lukkiutuneen nivelen liikuttaminen vaatii huomattavasti  enemmän voimaa kuin liikkuvan nivelen liikuttaminen. Häiriön   vaikutus voi ulottua myös sisäelinten toimintaan. Kun  häiriö jatkuu pitkään, kehon elinvoima vähenee ja sen mahdollisuudet itsesäätelyyn ja luontaiseen taipumukseen parantaa itsensä pienenevät. Lopulta ilmenee oireita ja syntyy sairauksia.   Osteopaatti- ja manipulaatiohoidon ero Osteopaattisen hoidon suurin eroavaisuus muihin manipulaatiohoitoihin verrattuna on käsittelyfilosofiassa. Ortopediset manipulaatioterapiat, kuten kiropraktiikka ja naprapatia, käyvät suoraan käsiksi häiriöön ja yrittävät korjata nivelen tai nikaman. Osteopaattisella käsittelyllä puolestaan vaikutetaan kehon toimintaan raajojen ja koko liikuntaelimistön rytmisten liikkeiden kautta. Hoidossa tähdätään koko elimistön elinvoiman lisäämiseen, jotta sen omien säätely- ja paranemismekanismien toimintaa voitaisiin helpottaa. Sen sijaan, että käytäisiin suoraan käsiksi fyysiseen oireeseen, osteopaattisessa hoidossa pyritään stimuloimaan elimistön omia parantavia voimia hoitamaan häiriön syy ja sitä kautta poistamaan oire.   Kysy lisää!