Burma, Almond's Eleonora, ja minä, kohtasimme kissanäyttelyssä loppuvuodesta -95. Olin katsellut jo valmiiksi kissakirjoista lyhytkarvaisia kissarotuja, mutta luonnossa burman hurmaa ei voittanut mikään muu. Taisi mennä yksi ilta burmanottamista miettiessä, ja seuraavana päivänä aloin suunnitella matkaa Jyväskylään Almond's-kissalaan. Joulukuussa Elli muutti Poriin. Burma osoittautui unelmieni kissaksi: burmaa seurallisempaa ja älykkäämpää rotua ei olekaan: se on kuin pieni koira, johon on lisätty iso annos itsenäisyyttä ja myös itsepäisyyttä.

Helmikuussa 1996 kävimme ensimmäisessä kissanäyttelyssämme, Elli ja minä, tuloksena nuorten luokan hurja Excellent 1, mutta sille tielle vaan jäimme. Elli saavutti urallaan Eurooppa Championin ja Eurooppa Premiorin -tittelit, eli sertejä saatiin monta ja monta: Suomesta, Itävallasta, Tsekeistä, Tanskasta, Virosta, Puolasta ja Hollannista. Veteraani-luokissa (yli 7-vuotiaille "konkareille") Elli ansaitsi pari kertaa Suomen Kissaliiton Vuoden Veteraani -tittelinkin ja kymmenvuotiaana sille vielä myönnettiin Distinguished Show Merit, ensimmäisenä burmana maailmassa! Minun Ellini!

Näyttelyissä käymme usein, nyt Mollan, Ellin tyttärentyttärentyttären, kanssa, sinne vetää samanhenkinen seura burmaihmisten parissa ja ne harvinaista herkkua olevat voitot. Ainahan on olemassa mahdollisuus, kun vaan osallistuu kisaan...

Loppuvuodesta 1996 alkoi Ninelli's tarina. A-pentue jäi kokonaisuudessaan kotiin: sinikilppari Matami-tyttö ja ruskea Armas-poika. Lokakuussa 1999 syntyneistä C-pennuista sukua jäi jatkamaan Kuperkeikka-tyttönen ja maaliskuussa 2003 saimme seuraamme Kuperkeikan tyttärentyttären Mollan, Ninelli's E-pentueesta. Ninelli's G-pentueesta kotoa ei suostunut muuttamaan Nuppu - "pikkuveljeksikin" tituleeraamani ikuinen pikkutyttö. Pääsiäisenä 2007 haimme kotiin Mollan pojanpojantyttären Auran, tutusta Almond's kissalasta. Kymmenen vuoden välein pitää saada iiiihana sinikonna!

Kasvatus on pienimuotoista: naaraita on vain pari kotona ja muutaman naaraspennun olen päätynyt sijoittamaan uusiin koteihinsa pentuetta vastaan kun on ilmaantunut siihen tarkoitukseen erinomaisesti soveltuvat kodit. Isäkissoja olen tuonut ulkomailta ja sijoittanut myös jo pentuina uusiin koteihinsa, josta ovat sitten käyneet riiuureissuillaan naaraillani. Urosteni jälkeläismäärän olen halunnut tietoisesti pitää järkevällä tasolla.

Kasvatteihini pidän yhteyttä säännöllisesti ja olen aina valmis auttamaan. 
Kasvatuksessa haluan ylläpitää tervettä maalaisjärkeä; tietysti eläinlääketiedettä käytetään kun siihen on tarvis! Sata-Vetin Erkki Naukkarinen onkin auttanut meitä aina hädässä, samoin Mäkisen Merjaan olen oppinut luottamaan vahvasti! Ruokinnassa suosin tuoreruokaa: lihaa, kanaa ja kalaa, laadukkaita säilykeruokia sekä lisäaineettomia kuivamuonia. Uskon että pennun ja kasvavan kissan ruokintaan kun panostaa, kissa on vanhempanakin paremmassa kunnossa.

Kissat ovat perheenjäseniä, nukumme samassa sängyssä ja kaikki saavat vapaasti kulkea talossamme. Vain kirjahyllyt ovat "kiellettyä aluetta". Huumori on myös yksi elämänsuola, samoin kuin suvaitsevaisuus: "never say never". 

Kymmenen vuotta Porin lentoasemalla on nyt historiaa. Siirryin työskentelemään perheyritykseemme Niwelcoon, toimistosihteeriksi minua kai voi tituleerata.

Asumme Sahalaistenkadulla pienessä punaisessa tuvassamme. Talvella lämmityspuuhat ja lumityöt ovat ensisijaisia, mutta kesällä pääsemme nauttimaan pikku-pihastamme. 

Ensimmäisenä syksynä istuttamani kirsikkapuu tuottaa jo hedelmää, samoin takapihan mansikkamaa. Punaiseen tupaan kuuluu tietysti perunamaa, ja jo kaksi vuotta olen harjoitellut perunankasvatustakin. Tomaattiviljelmäni on tuottoisa, mutta Suomen kesä aavistuksen liian lyhyt: tuntuu että tomaatit alkavat kypsyä vasta kun kesä on ohi. 

Elli, Matami, Armas, Kuperkeikka, Nuppu ja Molla

Vuosi 2009 on ollut taas kiireistä näyttelyaikaa. Työpaikan vaihdoksen myötä viikonloput ovat vapaat, ja niitä onkin tullut tehokkaasti vietettyä näyttelyiden merkeissä. Elokuussa pitkäaikainen, joskus jopa tavoittamattomalta tuntunut, suunnitelma sijoituspentueesta vihdoin tuli todeksi! Manta on kolmas sijoitusnaaraani, ja kolmas tosiaan sanoi sen toden! Kuusi tervettä pentua, aivan äitinsä Auran tapaisesti, Manta saattoi maailmaan. Loppuvuodelle on monia muitakin pentusuunnitelmia, mutta katsotaan vaihtuuko vuosi ennen kuin "ämmät" on maailmassa.

4.10.2009 Niina Kauraoja