Burma, Almond's Eleonora, ja minä, kohtasimme kissanäyttelyssä loppuvuodesta -95. Olin katsellut jo valmiiksi kissakirjoista lyhytkarvaisia kissarotuja, mutta luonnossa burman hurmaa ei voittanut mikään muu. Taisi mennä yksi ilta burmanottamista miettiessä, ja seuraavana päivänä aloin suunnitella matkaa Jyväskylään Almond's-kissalaan. Joulukuussa Elli muutti Poriin. Burma osoittautui unelmieni kissaksi: burmaa seurallisempaa ja älykkäämpää rotua ei olekaan: se on kuin pieni koira, johon on lisätty iso annos itsenäisyyttä ja myös itsepäisyyttä.

Helmikuussa 1996 kävimme ensimmäisessä kissanäyttelyssämme, Elli ja minä, tuloksena nuorten luokan hurja Excellent 1, mutta sille tielle vaan jäimme. Elli saavutti urallaan Eurooppa Championin ja Eurooppa Premiorin -tittelit, eli sertejä saatiin monta ja monta: Suomesta, Itävallasta, Tsekeistä, Tanskasta, Virosta, Puolasta ja Hollannista. Veteraani-luokissa (yli 7-vuotiaille "konkareille") Elli ansaitsi pari kertaa Suomen Kissaliiton Vuoden Veteraani -tittelinkin ja kymmenvuotiaana sille vielä myönnettiin Distinguished Show Merit, ensimmäisenä burmana maailmassa! Minun Ellini!

Näyttelyissä käyn edelleenkin usein: sinne vetää samanhenkinen seura burmaihmisten parissa ja ne harvinaista herkkua olevat voitot. Ainahan on olemassa mahdollisuus, kun vaan osallistuu kisaan...

 

 

Loppuvuodesta 1996 alkoi Ninelli's tarina. A-pentue jäi kokonaisuudessaan kotiin: sinikilppari Matami-tyttö ja ruskea Armas-poika. Alkuvuosina pentueita oli harvemmin, koska naaraitakin oli vain 1-2 leikkaamatonta kotona. Edelleenkin kissamäärä on silti kissalassa verraten pieni, ja ideaalina määränä pidän kuutta aikuista talossani. Silloin vielä aikaa riittää jokaiselle yksilöllisestikin.

Kasvatus on pienimuotoista: naaraita on leikkaamattomana 2-3 kotona ja muutaman naaraspennun olen päätynyt sijoittamaan uusiin koteihinsa pentuetta vastaan kun on ilmaantunut siihen tarkoitukseen erinomaisesti soveltuvat kodit. Isäkissoja olen tuonut ulkomailta ja sijoittanut myös jo pentuina uusiin koteihinsa, josta ovat sitten käyneet riiuureissuillaan naaraillani. Urosteni jälkeläismäärän olen halunnut tietoisesti pitää järkevällä tasolla.

Kasvatteihini pidän yhteyttä säännöllisesti ja olen aina valmis auttamaan. 
Kasvatuksessa haluan ylläpitää tervettä maalaisjärkeä; tietysti eläinlääketiedettä käytetään kun siihen on tarvis! Sata-Vetin Erkki Naukkarinen onkin auttanut meitä aina hädässä, samoin Mäkisen Merjaan olen oppinut luottamaan vahvasti! Ruokinnassa suosin tuoreruokaa: lihaa, kanaa ja kalaa, laadukkaita säilykeruokia sekä lisäaineettomia kuivamuonia. Uskon että pennun ja kasvavan kissan ruokintaan kun panostaa, kissa on vanhempanakin paremmassa kunnossa.

Kissat ovat perheenjäseniä, nukumme samassa sängyssä ja kaikki saavat vapaasti kulkea talossamme. Vain kirjahyllyt ovat "kiellettyä aluetta". Huumori on myös yksi elämänsuola, samoin kuin suvaitsevaisuus: "never say never". 

 

Kymmenen vuotta Porin lentoasemalla on nyt historiaa. Siirryin työskentelemään perheyritykseemme Niwelcoon, toimistosihteeriksi minua kai voi tituleerata.

Asumme Sahalaistenkadulla pienessä punaisessa tuvassamme. Talvella lämmityspuuhat ja lumityöt ovat ensisijaisia, mutta kesällä pääsemme nauttimaan pikku-pihastamme. 

Ensimmäisenä syksynä istuttamani kirsikkapuu tuottaa jo hedelmää, samoin takapihan mansikkamaa. Punaiseen tupaan kuuluu tietysti perunamaa, ja jo kaksi vuotta olen harjoitellut perunankasvatustakin. Tomaattiviljelmäni on tuottoisa, mutta Suomen kesä aavistuksen liian lyhyt: tuntuu että tomaatit alkavat kypsyä vasta kun kesä on ohi. 

Kesäkurpitsa on kaunis ja löysi hyvän kasvualustan kompostista!

Luumutomaattiin tutustuimme ensimmäistä kertaa kesällä 2005

Ei säilöntään vaan suuhun!

 


Elli, Matami, Armas, Kuperkeikka, Nuppu ja Molla

Vuoden 2013 alussa edelleen kaipaamme laumastamme poistuneita vanhoja rouvia, mutta toisaalta nuoret neidotkin kasvavat pikkuhiljaa mukaviksi aikuisiksi burmiksi. Pentueita on ollut jo muutaman vuoden kolmen pentueen tahtia, ja tämä jatkunee vielä eteenpäinkin. Olen ollut todella onnekas löytäessäni pennuilleni niin hienoja koteja, ja haluan tässä(kin) kertoa miten kiitollinen olen, kun pennuistani pidetään hyvää huolta! Näyttelytahti jäänee tänä vuonna hieman verkkaisemmaksi, kokoajan kiihtyvä kilpailumieli kisa-areenoilla on helpompaa jättää arvoonsa kun sitä ei käy katselemassa niin usein. Mukavia ja rentoja näyttelyreissuja on kuitenkin tarkoitus kavereiden kanssa tehdä jatkossakin - hyvät ystävät on kissaharrastuksen parasta antia!

9.2.2013 Niina Kauraoja


Kymmenen vuoden välein täytyy kuulemma päivittää kuvaa kasvattajasta...
Kiitos Heikki Siltala tästä kuvasta Jyväskylän näyttelyssä 11.2.2006
Niina ja G-pentueesta kotiin jäänyt Nuppu-kulta.

Kun ostat Ninelli's pennut, saat

- rekisteröidyn, kahteen kertaan madotetun, kahteen kertaan rokotetun, mikrosirutetun ja eläinlääkärin tarkistaman burmankissan pennun.

- yksilöidyn tietopaketin uuden lapsesi ruokinnasta ja terveydenhoidosta, joka sisältää mm. tulevien madotusten ja rokotusten aikataulut ja pentusi lempiruuat.

- kopiot kissasi vanhempien kissan leukoosi- ja aids (FeLV ja FIV), ganliosidoosi (GM2) ja burman hypokalemia (HK) -testien NEGATIIVISISTA tuloksista sekä valokuvat molemmista vanhemmista.

- Burmakissan Ystävät ry:n lahjajäsenyyden, mikäli et vielä ole jäsen.

- ikuisen avun kaikissa kissaasi koskevissa asioissa - myös ikuisen riesan, sillä kyselen pentujeni kuulumisia säännöllisesti...

- loppuun hemmoitellut pennun, joka on saanut nukkua sängyssä ja kulkea lähes tulkoon joka paikassa, kirjahyllyjä ja tiskipöytää lukuunottamatta.

- SISÄKISSAN!

 

Ja kyselyiden perusteella vielä sekin, että lemmikkitasoisten pentujemme kanssa EI ole pakko käydä näyttelyissä. Näyttelytasoisetkin myydään lemmikeiksi, mutta joskus sillä edellytyksellä että kasvattaja saa viedä pennun kerran näyttelyyn.

 Takaisin edelliselle sivulle

© Niina Kauraoja