Muille suosittelen Peeran retkeilykeskuksesta lähtevän hiihtoladunpohjan seuraamista Mukkavaaraa kohti aina koivikon yläpuoliselle paljakalle asti ja suuntaamaan sitten Peeravaaran ylitse tai lähtemään Ailakkajärven suunataan.

Peeravaaralta suuntasimme Tsaddamasjohkalle, jossa pääsimme uittamaan ensimmäisen kerran perhojamme. Aluksi sään ollessa tyyni harjukset pintautuivat innolla, mutta suurin osa heittoetäisyyden ulkopuolella. Kalat olivat varovaisen tuntuisia, mutta muutama hieman alle mitallinen harri erehtyi perhoon. Sitten alkoi tuulla ja kalat katosivat paitsi "lentokalat", jotka ilmestyivät tuulen alettua. Lentokalat oli noin 5 senttiä kaloja, jotka näyttivät olevan enemmän ilmassa kuin vedessä, mitä lienevät?

Aamulla otimme suunnan pohjoiseen. Reittimme kulki Ragahjärven länsipuolelta, sieltä Tiermeskobejärvelle. Maasto tällä reitillä oli Käsivarren mittapuulla erittäin hyvää ja matka Tiermeskobejärvelle ei kauaa vienyt. Tiermeskobejärveltä jatkoimme matkaa viereistä kurua alas. Kuru oli mahtavan näköinen, mutta melko vaikeakulkuinen isoista lohkareista johtuen. Talvella kuru on varmasti lumivyöry altis paikka, johon ei kannata mennä pahimpaan lumivyöry aikaan. Kurulta matka jatkui joelle, jossa oli tarkoitus viettää välipäivä kalastellen.

Maisemia Ailakkajärven suuntaan

Kerkesimme vielä iltakalaan, mutta mitallisia kaloja emme ehtineet saada ennen pimeän tuloa. Pimeää aikaa oli jo tosiaan muutama tunti elokuun loppupuolella, joten kalastukseen tuli väkisinkin yö aikaan tauko.

Seuraava päivä valkeni sitten harmaana ja tuulisena. Ilma ei oikein innostanut kalastamaan, mutta pakkoahan sitä oli lähteä yrittämään. Eräästä suvannosta narrasimme harreja useitakin, mutta kaikki alamittaisia. Harjusten sekaan oli kuitenkin eksynyt yksi juuri mitallinen taimenkin, joka sai kunnian olla reissun ensimmäinen mitallinen kala.

suvanto...

ja suvannon asukki

Illaksi lähdimme ylemmäksi joelle iltakalaan. Sain kuulapääpupaan tartutettua hyvän kokoisen kalan. Kala jäi kuitenkin vain varsin lyhyt aikaiseksi tuttavuudeksi ja jäi jatkamaan kasvamistaan. Aikamme heiteltyämme pidimme taktiikka palaverin ja sidoimme pinturit siiman päähän. Taktiikkamme ei näyttänyt toimivan ja alkoi sataakin. Olimme jo valmiit luovuttamaan ja lähtemään leiriin. Juuri silloin vedenpinta rikkoutui ja Kaltsun perho hävisi pinnan alle. Seurasi kiivas väsytystaistelu, jossa kala väsyi ensin kotiedusta huolimatta. Väsytyksen tuloksena rannalle saatiin noin 1 KG:n harjus. Kalastusta jatkettiin uudella innolla ja jonkun ajan päästä Kaltsu haavitti jo toisen kalansa. Tällä kertaa (vain) 1/2 KG:n harjuksen. Saaliiseensa tyytyväisenä Kaltsu lähti nuotion tekoon. Itse jatkoin vielä yrittämistä, koska iltakalastuksen tuloksena oli munat pataan reissu. Siksi se jäikin vaikka pääsin vielä väsyttämään yhtä kookasta harjusta.

Kiloinen harri ja sen pikkuveli

Seuraavan päivänä ilma oli vähintään yhtä huono kuin edellisenä, eikä se houkutellut jäämään kauemmaksi aikaa joelle. Otimme suunnaksi Porojärven autiotuvan, joka oli jo edellisillä reissuilla todettu hyväksi suojapaikaksi huonoja säitä vastaan. Reitti Porojärvelle kulki Juovvavaaran ja Harroaivin välistä Harrijärvien itäpuolelta. Tähän asti maasto on helpohkosti kuljettavaa kunhan vain malttaa kierrellä paikoin tiheät vaivaiskoivu pusikot. Harrijärvien jälkeen maasto onkin soista aina Janttarin juurelle asti. Janttarin jälkeen alkaa sitten vasta todella ikävät kivikko maastot. Kiertelemällä löytää kyllä ihan kuljettavia reittejä kivikoiden ja lampien välistä.

Porojärvellä vierähti useampi päivä sadetta pidellessä ja Kekkosen kämpän koskella kalastaen. Tälläkin kertaa kuitenkin isot kalat loistivat poissaolollaan, vaikka kosken alla on hyvän näköinen monttu. Montussa luulisi isommankin kalan viihtyvän. Mitallisia harjuksia löytyi kuitenkin aina muutamia ja ruokakaloissa pysyttiin. Harjusten mahat olivat pullollaan ampiaisia ja meillä ei ollut tietenkään yhtään ampiaisjäljitelmää mukana. Kova tuuli oli varmaan tiputtanut kohmeisia ampiaisia veteen, josta harrit niitä napsivat. Täytyy seuraavalle reissulle varautua ampiaisjäljitelmin.

Porojärven autiotupa helteessä

Kolmas aamu Porojärvellä valkeni sitten aurinkoisena ja tyynenä. Tällaistä ilmaa olimme odottaneet, joten aamutoimet sujuivat ennätysvauhdilla.

Ruokakalat saatiin heti kalastuspäivän alussa. Päivä oli lämmin ja kala söi hyvin.

Harrin väsytys

Vauhdilla laitoimme tavarat kokoon ja puoli juoksua suuntasimme alemmaksi Poroenolle jo edelliseltä reissulta tutulle koskelle. Koskella olikin täysi sähinä päällä. harjukset kävivät vähän väliä pinnassa napsimassa jotain pientä ja mustaa. Perhovehkeet koottiin ennätysajassa. Heti ensimmäisillä heitoilla tartutin noin kiloisen harrin, joka kuitenkin vähän ennen haavitusta pääsi karkuun. Päivästä tuli kuitenkin kalaisa ja ruokakalat hankittiin hetkessä.

Seuraavat päivät Poroenolla oli sateisia ja kalan tulokin hyytyi. Ruokakalat saatiin kyllä joka päivä, mutta mitään väsytys juhlaa ei enää koettu.

Poroenon suvanto

Poroenon koskia

Mäkäröitä riitti omiksi tarpeiksi

Päätettiin lähteä takaisin etelää kohti ja kalastella matkalla, jos ilmat paranisivat. Ilmat ei parantunut, joten jatkettiin Polloskielasselle asti, jossa vietettiin yö.

Reissun aikana oli ollut muutamia pakkasöitä, jotka olivat synnyttäneet pieniä ruskalaikkuja maahan. Ei varmaan mennyt kovin montaa viikkoa täyteen ruskaloistoon.

Mieli teki jo sivistyksen pariin ja eihän siinä auttanut muu kuin kävely. Palailtiin lähes tuloreittiä takaisin, paitsi kierrettiin Peeravaaralta tullessa Mukkavaaran kautta Peerajärven koivikot. Sitten vaan syömään seisovasta pöydästä ja saunaan, jonka jälkeen kotia kohti.