|
Finnmark 09
Finnmark 07
Käsivarsi 05
Käsivarsi 03
Käsivarsi 02
Käsivarsi 99
Yli-Vuokki 98
Käsivarsi 97
Lemmenjoki 96
Käsivarsi 95
Käsivarsi 93
Käsivarsi 92
Lemmenjoki 91
|
Käsivarsi 1999
Reissu aikoi heti kommelluksella,
Kilpisjärvellä huomasin kameran
pariston loppuneen. Paikallisesta
tavaratalosta ei oikeanlaista
paristoa löytynyt, joten oli pakko
turvautua kertakäyttökameraan. No,
sai silläkin kuvia aikaiseksi
vaikkakin tummanlaisia. Ja monet
eivät onnistuneet ollenkaan. Tästä
lähtien varaparisto kulkee aina
mukana, siitä ei paljon
lisäpainoa tule.
 |
|
Poroenon
koskia |
Edellisistä reissuista poiketen
tähän reissuun päätettiin lähteä
lentokoneella. Vihdoin odotettu
päivä valkeni Kilpisjärvellä.
Viimeiset roskaruuat oli syöty ja
lentopelkoakin lievitetty muutamalla
olusella. Sää oli kuitenkin meitä
vastaan ja lentomme lykkääntyi
lykkääntymistään. Lopulta kuitenkin
Saana tuli näkyviin pilviverhon
takaa ja lennonjohto Kemppainen
antoi lentoluvan.
Matkanteko lentäen tuntui liiankin
helpolta. Tutut maastot vilahtelivat
nopeasti ohitse. Näkyvyyttä ei
matalalla leijuvista pilvistä
johtuen paljoa ollut. Kiinanmuurin
nimen ymmärsi nyt hyvin, kun näki
sen alkupään. Korkea kiviharjanne
luikerteli keskellä tunturia. Muuri
oli kyllä tuttu ennestään, mutta
pohjoisempaa, missä se on
hiekkaharjua.
Kemppainen suoritti taidokkaan
laskun tuuliselle pikku järvelle.
Saimme tavarat kuivina rannalle ja
Kemppainen lähti Kilpisjärvelle.
Jälkeenpäin kuulimme että
lentokoneen ponttooniin oli tullut
kivestä reikä ja Kemppainen ei enää
järvelle lentäisi.
Järvellä kävi sen verran navakka
tuuli, että se ei houkutellut
perhoja heittämään. Rinkat selkään
ja suunnaksi Poroeno. Tässä
vaiheessa huomattiin ensimmäinen
varustepuute hyttyshattu. Joskus se
oli kuulunut varustukseen, mutta
tarpeettomana jäänyt pois. Ei jää
enää. Aikaisempi yhdellä lyönnillä
hyttysen tapon ennätys 33 siirtyi
historiaan. Uudeksi ennätykseksi
kirjattiin noin 50. Tämäkin olisi
parantunut varmasti paljon, jos
olisi kokeiltu toisen kerran.
Parhaimmillaan (pahimmillaan)
hyttyset muodostivat isoja tuulen
mukana aaltoilevia parvia. Yksin ei
tarvinnut olla siis missään
vaiheessa, aina oli miljoona pikku
kaveria mukana. Kalojen syönnöskin
oli lähes pelkästään hyttystä.
 |
|
Poroenoa |
Ensimmäisen illan kalastus tuotti
vain yhden puolikiloisen harrin.
Yöksi harri jätettiin kivien alle
suolaantumaan. Aamulla sitä ei enää
ollutkaan. Lieneekö kettu vienyt tai
gerbiili...
Koska kalaa ei tuntunut täältä
tulevan jatkoimme matkaa kohti
parempia paikkoja. Hyttysiä ei
ainakaan voisi olla enempää. Matkan
varrella ylitettävät suot osoittivat
tämän väitteen kuitenkin vääräksi.
Päivä oli lämmin ja pisti vaeltajat
hikoilemaan. Siinä kaikki
hyttysmyrkyt sitten menettävätkin
tehonsa. Lähes hermorauniona
saavuimme hiekkaharjulle, kasvot
tuuleen päin ja hyttysen olivat
selänpuolella. Joskus on pieneenkin
tyytyväinen. Tavallisesti
Käsivarressa valitsee teltalle
tuulensuojaisan paikan, mutta
hyttystilanteesta johtuen me
pystytimme leirimme harjunlaelle,
jossa tuuli piti hieman hyttysiä
kurissa. Sitä paitsi meidän
keltainen telttamme kertoi muille
kalamiehille kilometrien päähän
meidän "reviirimme".
Aamulla aurinko porotti telttaan
kuumasti ja teki nukkumisen
mahdottomaksi. No, kalaanhan tänne
oli tultu eikä nukkumaan. Pojat
kuitenkin olivat toista mieltä ja
jäivät nukkumaan. Nopean aamupalan
jälkeen lähdin tutkimaan
kalapaikkoja. Isoja suvantoja joiden
välissä lyhyitä koskia. Kosket
vaikuttivat tyhjiltä. Joten päätin
kokeilla suvantoja. Kova tuuli sai
suvantojen pinnan aaltoilemaan.
Tuulen puoleiselle rannalle jäi
kuitenkin kapea tyyni vyöhyke.
Tyynessä näkyi aina silloin tällöin
tuikkeja. Aloin jahtaamaan tuikkien
aiheuttajia. Näköhavaintoja saati
siiten tärppejä ei tullut.
Löysin hyvän törmän mistä näki
arviolta kolmen metrin syvyyteen.
Siellä pohjaa tonki noin kiloinen
kala. Yritin uittaa perhoa sen
eteen, mutta kala lähti hiljalleen
ylöspäin ja hävisi näkyvistä. Hieman
tämän jälkeen jokea laski alaspäin
kumivene retkue. Heidän ohittaessa
minua, rantaa pitkin kumivenettä
säikähtäneenä ui iso kala, arviolta
3-4 kiloa. Tämä innosti kalastamaan
törmän reunoja. Uppoperhot ei
tuntuneet kelpaavan, joten vaihdoin
pinturin siimanpäähän. Hetken tyyntä
virran reunaa heiteltyäni tuli
tärppi. Nopea vastaisku ja perho oli
takanani pusikossa. Siimat
selvitettyäni jatkoin kalastusta ja
pian seuraava yrittäjä kävi
kokeilemassa. Tällä kertaa olin
meistä kahdesta parempi ja kala oli
kiinni. Suvannossa oli helppo
väsyttää ja kala tulikin nopeasti
pintaan. Hopeinen kylki välähti ja
näin kalan koon. Näytti isolta, ehkä
harjus? Kaltsu ja Samikin olivat
nähneet väsytykseni ja tulleet
katsomaan. Oli pakko saada tämä kala
ylös, ajattelin. Viimein se alkoi
väsyä ja tuli haavittamis
etäisyydelle. Sen enempää
hienostelematta pistin sen haaviin
ja kiipesin tyytyväisenä rannalle.
Ei ollut harri vaan siika ja
kiloinen sellainen. Joka tapauksessa
ensimmäinen siikani.
 |
|
Ensimmäinen perhosiikani,
painoa noin kilo |
Iltalla tuuli tyyntyi hieman ja
harjulta tarkkaillessamme huomasimme
siika parvien kiertävän suvantoa.
Starttasimme kalaan kuin Häkkinen
paalulta. Siikaparven sattuessa
kohdalle kalat erottuivat hyvin
vaaleaa hiekka pohjaa vasten. Aina
välillä joku kaloista kiinnostui
perhoistakin, mutta ainoastaan Sami
sai yhden mitallisen siian ylös.
Seuraava päivä valkeni tuulisena ja
me päätimme jatkaa matkaa. Päivän
aikana sää vain huonontui eikä
Poroenolle jääminen houkutellut.
Suuntasimme Porojärven kämpälle.
Jälleen toistui sama sääilmiö kuin
edellisilläkin reissuilla. Tuuli ja
satoi pari päivää putkeen. Me
jouduimme viettämään välipäiviä
Porojärven rauhassa. Iltasella
kävimme Kekkosen kämpällä kalassa ja
joitakin harreja saimmekin. Kaltsu
sai pinturiinsa ottamaan myös ison
taimenen, mutta se irtosi heti
vastaiskussa. Toisesta isosta
taimenesta tehtiin lisäksi havainto
rantamatalassa.
Säiden hieman parannuttua lähdimme
takaisin Poroenolle. Tällä kertaa
suuntana ennestään tutut kosket.
Muutaman päivän kylmä ja tuulinen
sää oli tehnyt tehtävänsä ja
tappanut suurimman osan hyttysistä.
Kalastaessa ei enää tarvinnut
jatkuvasti läiskiä kymmeniä hyttysiä
kämmen selältä, vaan sai keskittyä
pelkästään kalastukseen.
 |
|
Mukavan
kokoinen harri |
Kahlasin vanhalle ottipaikalle.
Vettä oli tällä kertaa enemmän kuin
edellisillä kerroilla enkä päässyt
aivan mieleiseeni paikkaan. Perho
virran vietäväksi ja jo muutaman
heiton jälkeen oli ensimmäinen nätti
harjus rannalla. Nopeaan tahtiin
tuli samoilta jalansijoilta illan
ruokakalat. Joku isompi kala
tärppäsi ja vei perhon samantein
mennessään. Eikä ollut ensimmäinen
kerta tällä paikalla. Kaltsu oli
saanut myös jokusen harjuksen. Kalat
suolattiin ja laitettiin kivistä
rakennettuun "kylmiöön" odottamaan
illan savustusta.
Kaloja saatiin joka päivä tasaiseen
tahtiin. Kun harjusparvi osui
kohdalle, sai siitä nopeasti
useamman 500-800g kalan.
 |
|
Reissun
isoin harjus |
Isoimmaksi harriksi tuli Kaltsun
noin kiloinen harjus. Pieniä
taimenia saatiin, mutta ei yhtään
mittallista. Tammukkaahan ei
Poroenossa ole vaikka moni taimenen
pentuja tammukkana ottaakin. |
