Ensiksi todetaan, että Marko Sihvo on tutkinnan käynnistäneen ilmoituksen 
tekijä. Hän on käyttänyt pseudonyymiä lähettäessään sähköpostiviestin.

Toiseksi Marko Sihvo kiistää syyllistyneensä asiassa rikokseen. Hän katsoo 
toimineensa hänelle kuuluvan sananvapauden piirissä tiedonvälitystarkoituksessa.

perustuslaki 12 § 1 momentti

"Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa 
ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta 
estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. 
Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä 
rajoituksia."

rikoslaki 8 § (21.4.1995/578)

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa 
uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai 
uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava 
kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi 
vuodeksi.

hallituksen esitus 94/93

"Säännöksellä ei kriminalisoida kiihotusta käsittelevää normaalia 
tiedonvälitystä, ellei itse tiedonvälitys ole uhkailun, panettelun tai 
solvauksen luonteista ja ellei lisäksi tiedonvälityksen tarkoituksena ole ollut 
aiheuttaa ryhmään kohdistuvaa väkivaltaisuutta, vihamielisyyttä tai syrjintää."

eduskunnan lakivaliokunnan mietintö 22/1994

"Viime kädessä tuomioistuinten on arvioitava, onko esimerkiksi 
tiedonvälityksessä tai taiteellisessa esityksessä syyllistytty rangaistavaan 
tekoon, ottaen huomioon erilaiset intressit ja niitä koskevat oikeusnormit."

Asiassa pohdittavia kysymyksiä ovat ensinnäkin tunnusmerkistönmukaisuus ja 
toiseksi mahdollisessa tunnusmerkistönmukaisuudessa esitöissä mainitut 
rajoitukset.

Levittäminen

Tunnusmerkistössä on kiinnitettävä huomiota erityisestä sanaan levittää. 
Rikosoikeudellinen analogiakielto on otettava lähtökohdaksi tulkittaessa sanan 
"levittää" asia- ja ajatussisältöjä. Rikosoikeusjärjestelmämme edellyttää, että 
tunnusmerkistön tulkinnassa vain suppea tulkinta on sallittua. Laajentava 
tulkinta epäillyn/syytetyn vahingoksi on kielletty. Analogialla ei saa 
epäillyn/syytetyn vahingoksi laajentaa tunnusmerkistön kattamaa piiriä.

Nyt tulkittavana olevan pykälän säätäminen tapahtui 1990-luvun alkupuolella. 
Internet eikä world wide web olleet sillä tavalla kehittyneitä, että 
tunnusmerkistönmukaisuutta olisi ollut edes tarpeen pohtia esitöissä.

Kyseeseen tulee siis historiallinen analogia. Toisin sanoen voiko joku media 
tulla tunnusmerkistön piiriin vaikka tunnusmerkistöä säädettäessä tätä mediaa ei 
ollut olemassa - ei ainakaan vakavasti otettavana. Tällöin joudutaan pohtimaan 
sitä saatetaanko uusi media analogialla tunnusmerkistön piiriin. Myönnettäköön, 
ettei tunnusmerkistössä oteta sen sanamuodon mukaan kantaa siihen millä tavalla 
levittäminen tapahtuu.

Kyseessä olevassa mediapohdinnassa on tarkastelun alla nimenomaan linkkien 
käyttäminen uuden median eli internetin tai world wide webin avulla. Jo tässä 
tilanteessa analogia- ja laajentavan tulkinnan kielto joutuvat kovalle 
koetukselle.

Miten tulisi suhtautua esimerkiksi lehdessä julkaistavaan ilmoitukseen 
rasistisia mielipiteitä välittävän kokouksen ajankohdasta ja paikasta? 
Tällöinkin jäisi ilmoituksen havaitsijan päätettäväksi lähteekö hän kyseessä 
olevaan kokoukseen.

Samoin linkin havaitsijan päätettäväksi jää, avaako hän kyseisen linkin vai 
jättääkö hän sen avaamatta.

Miten tulee suhtautua kirjastoihin, jotka pitävät varastossaan lainattavana 
Adolf Hitlerin Mein Kampfia? Entä miten tulee suhtautua Helsingin 
kaupunginkirjaston nettisivuun Helmetiin, jossa hakusanalla Hitler löytyy edellä 
mainittu teos. Onko tällöin kyse yleisön keskuuteen levittämisestä? Jos on niin 
onko sen sallittavuus perustettu tiedonvälityksellisiin tarkoituksiin?

Google-hakukoneeseen voi myös syöttää hakusanoja, jotka johtavat rasistista 
materiaalia sisältäville sivuille. Onko tällöin hakurobotin ohjelmoija 
syyllistynyt rikokseen tehdessään koodinpätkän, joka mahdollistaa rasistisen 
tiedon löytämisen internetistä.

World wide webin linkityksen ongelma tunnusmerkistöä pohdittaessa on myös 
linkityksen syvyys. Jos jollakin sivustolla on linkki johnkin toiseen sivustoon, 
jolla on rasistista materiaalia, niin kuinka monen linkin takaa tällainen 
materiaali saa löytyä.

Entä jos puhelinluettelossa on mainos arjalaisesta kirjakaupasta, jossa 
levitetään rasistista materiaalia? Missä vaiheessa tunnusmerkistö täyttyy? Onko 
puhelinluettelon kokoaja syyllinen tunnumerkistön mukaiseen rikokseen.

Kootusti täytyisi ajatella, että mikäli linkin, ilmoituksen tai mainoksen 
havainnoijalta edellytetään vielä omakohtaista päätöstä, siitä seuraako hän 
esimerkiksi linkkiä, jää rikosoikeudellinen tahallisuusvaatimus sattuman varaan. 
Silloin ollaan jo seurauksen syntymisen estämättä jättämisen kriminalisoinnissa.

Tiedonvälitys

Marko Sihvon tarkoituksena ei ole ollut levittää rasistista materiaalia yleisön 
keskuuteen vaan hänen tarkoituksensa on ollut tiedonvälityksellinen. Hän on 
tutkielman omaisesti koonnut internetissä sijaitsevia anarkistisiä linkkejä 
yhdelle sivustolle.

Oikeuspoliittisestikaan ei ole perusteltua ajatella, että tällaisen linkkilistan 
kokoaminen tulisi kriminalisoida. Yhteiskunnan on saatava tietoa siitä, mitä 
internetissä kulloinkin on tarjolla. Oikeussosiologiassa on pohdittu 
kriminalisoinnin asteen ja ankaruuden ongelmaa. On pohdittu muun muassa sitä, 
että fasistisissa yhteiskunnissa ei ollut näkyvää rikollisuutta ollenkaan. Tämä 
johtui sääntelyn ankaruudesta. Rikollisuus on myös nähty yhtenä mittarina 
yhteiskunnallisesta pahoinvoinnista. Jos rikosoikeudellinen ruuvi säädetään 
liian tiukalle, ei tällainen mittari toimi: pahoinvointi ei tule esille rikosten 
kautta.

Jos nyt käsillä olevassa tapauksessa katsottaisiin, että tiedonvälityksellisessä 
tarkoituksessa tehty linkkilista täyttäisi RL 11:8:n tunnusmerkistön jäisi yksi 
pahoinvoinnin mittari pois havainnointipiiristämme.

Uutisten on voitava tehdä juttuja uusnatsien leireistä ja kokoontumisista 
vaikkapa vain sen takia, että näemme ovat omat lapsemme niissä mukana.

Linkkilistan kokoaminen suojelee sitä politiaa eli oikeushyvää, jonka suojaksi 
RL 11:8 on säädetty. Jos toiminta on oikeushyvää suojelevaa, ei se voi olla 
rikos.

Helsingissä 28. päivänä elokuuta 2006