Ilmestyskirja. Nyt Redux
 
Apocalypse. Nov Redux
USA 1979 / 2001
203 minuuttia
 

Ohjaus: Francis Ford Coppola. Käsikirjoitus: John Milius ja Francis Ford Coppola, Joseph Conradin romaanin Pimeyden sydän pohjalta. Musiikki: Carmine Coppola, Francis Ford Coppola, Mickey Hart, The Doors (The End), Wagner (Valkyria). Leikkaus: Lisa Fruchtman, Gerald B. Graanberg, Richard Marks, Walter Murch. Pääosissa: Martin Sheen (Kapteeni Willard), Marlon Brando (Eversti Kurtz), Laurence Fishburne, Dennis Hopper, Frederic Forrest, Albert Hall, Harrison Ford, Robert Duvall (Everstiluutnantti Kilgore), Sam Bottoms, Christian Marquand, Aurore Clement.

Sotaa on kuvattu valkokankaalla pitkään. Onhan kokoillan elokuva (film feature) osapuilleen yhtä vanha kuin ensimmäinen maailmansota (1914 - 1918). Uusi taiteenmuoto, etulinjassa sellaiset ohjaajat kuten Abel Gance, Georg Wilhelm Pabst, King Vidor ja Lewis Milestone tal­lensivat tämän ennen kokemattoman ”tehokkaan” sodan kauhut (mm. Sommen ja Verdun lihamyllyt). Tällaiset teurastukset saivat ihmiset ajattelemaan ja luomaan rauhanliikkeitä (osittain pasifistielokuvien ansiosta).  Totuus oli julma: Eikö ihminen koskaan opi? Vietnamin sodan aikoihin ihminen oli jo oppinut - tappamaan tehokkaammin. Myös sen elokuva tulisi todistamaan.

Vietnamin sodan riehuessa kovimmillaan 60-luvun lopussa, tehtiin joitakin sotauskoon innoittavia elokuvia kuten ”Vihreät baretit” (Green Berets, 1968). Ohjaus ja pääosa: John Wayne - Lauri Törni - kloonauksena.
 
1970-luvulla, sodan päättymisen jälkeen alkoi Vietnam elokuvien aalto. Arkaan aiheeseen tuli näkemystä, syvyyttä ja etäisyyttä. Avaavana teoksena voidaan pitää Hal Ashbyn ”Katkera paluu” (1978). Michael Ciminon avainteos, hienosti kotirintaman tuntoja kuvaava ”Kauriinmetsästäjä” (”Deer Hunter” 1978). Nämä kaksi elokuvaa kamppailivat Oscar-palkinnoista. Muita huomattavia Vietnam-elokuvia ovat olleet Stanley Kubrickin ironinen ”Full Metal Jacket” (1987) ja Brian de Palman ”Sodan arvet” ( ).  Todellinen Vietnamin sota elokuvien tekijä on, itsekin Vietnamissa taistellut, Oliver Stone.  Häneltä löytyy peräti kolme Vietnamaiheista, eri näkökulmista tehtyä elokuvaa, ”Platoon” (1986), ”Born  4th July” (1989) ja ”Taivas ja maa” (1994).  Ehkäpä tunnetuin ja samalla eniten keskustelua herättänyt elokuva on ”Apocalypse. Now.”(1979).
 
Francis Ford Coppolan ”Ilmestyskirja. Nyt”  saavutti nopeasti yhden modernin amerikkalaisen elokuvan merkkipaalun. Se on visuaalisesti säkenöivä, ärsyttävän punakka ja mustanpimeä teos. Viime vuonna tästä klas­sikosta reformoitiin uusi versio - ”Apocalypse. Now Redux.” Uutta materiaalia on kokonaista 49 minuuttia, eikä se huononna luomusta tippaakaan.
 
Alkoholisoitunut ja mielenterveysongelmista kärsivä kapteeni Willard (Martin Sheen) lähetetään syvälle Vietnamin sademetsään tuomaan, jumalaksi itsensä  korottaneen eversti Kurtzin (Marlon Brando) takaisin elävänä tai kuolleena. Sekalaisen miehistönsä kanssa hän matkaa jokiveneellä yhä syvemmälle sademetsän uumeniin. He kohtaavat mitä oudoimpia näkyjä kuten Playboy-puputyttöjä, markkinapaikkoja, pelon kasvoja ja everstiluutnantti Kilgoren (Robert Duvall), joka rakastaa napalmin tuoksua ja helikopterihyökkäystä Wagnerin oopperan säestyksellä!
 
”Ilmestyskirja” perustuu Joseph Conradin pienoisromaaniin Pimeyden sydän (Heart of the darkness, 1899). Conradin tarinan voima on siinä että ihmiset puhuvat Kurtzista sivukaupalla ja lukijat miettivät mikä hän on. He eivät näe häntä, mutta hän vaikuttaa ilmapiiriin. Tämä kaikki visualisoituu Coppolan elokuvassa. Romaani ja elokuva ovat odysseioja, jotka vievät kohti pimeyden sydäntä. Mitä pitempään sitä jatkuu, sitä enemmän hän (Kurtz) askarruttaa  katsojia ja synnyttää heissä kuvitelmia.
 
Kurtzin roolissa oleva Brando kertoo loistavissa muistelmissaan (Brando, 1994) suhdettaan rooliinsa:
 
Pitkän tovin jälkeen hänen pitäisi ilmestyä niin että vain hänen kalju päänsä näkyisi, sitten pieni osa hänen kasvoistaan olisi valossa ennen kuin hän palaisi varjoihin. Tavallaan Kurtzin mielessä tapahtuisi samoin: hän on pimeässä ja varjoissa, ajelehtii edestakaisin manalassa jonka hän on itse luonut viidakkoon; hänellä ei ole enää mitään moraalisia puitteita tässä epätodellisessa maailmassa, joka on mielettömän Vietnamin sodan täydellinen vertauskuva.
 
Coppola (s. 1939) suunnitteli teostaan kymmenen vuotta. Hän joutui kokemaan suuria vastoinkäymisiä kuvauspaikoilla Filippiineillä. Ongelma seurasi toistaan, käsikirjoitus mättäsi ja budjetti (30 milj dollaria) lihoi. Kuvaajana toimi mm. Bernardo Bertoluccin ja Carlos Sauran (syyskuussa televisiossa nähty ”Tango”) kanssa työskennellyt alansa huippu Vittorio Storaro, jonka tunnusmerkkinä on joskus jopa räikeä punaisuus.