L´Atalante 

L´Atalante / Le chaland qui passe.
Ranska 1934.
82 min

Tuotanto: Gaumont. Tuottaja: Jacques-Louis Nounez. Ohjaus: Jean Vigo. Käsikirjoitus: Jean Guinée. Sovitus ja dialogi: Jean Vigo, Albert Riéra. Kuvaus: Boris Kaufman, Louis Berger, Jean-Paul Alphen. Leikkaus: Louis Chavance. Lavastus: Francis Jourdain. Maskeeraus: Chakatouny. Musiikki: Maurice Jaubert. Sanat: Charles Goldblatt. Laulu: »Le chaland qui passe» (säv. Cesare Andrea Bixio). Äänitys: Marcel Royné, Baujard. Apulaisohjaajat: Albert Riéra, Pierre Merle. Näyttelijät: Michel Simon (Isä-Jules) Dita Parlo (Juliette), Jean Dasté (Jean), Louis Lefebre, (laivapoika), Gilles Margaritis (kulkukauppias), Fanny Clar (Julietten äiti), Maurice Gilles (konttoripäällikkö), Raphaël Diligent (Raspoutine), Claude Aveline, René Blech, Paul Grimault, Genya Lozinska, Gen Paul, Jacques Prévert, Pierre Prévert, AIbert Riéra, Lou Tchimoukoff..

Jean Vigon (1905 - 1934) koko tuotannon yhteispituus on alle kolme tuntia. Ennen ”L´Atalantea” Vigo teki vain kaksi lyhytelokuvaa. ”A propos de Nice” (1930) on totuuselokuvan tyyppinen rinnastus köyhää ja rikasta Nizzaa. ”La natation par Jean Taris champion de France” (1931) on kymmenminuuttinen urheilijamuotokuva, tulevasta olympiamitalistista ja uimahyppääjästä. Elokuvan lopussa hän kävelee vetten päällä!.
Vigon ensimmäinen ”pitkä” elokuva ”Nolla käytöksessä” (”Zero de Conduite”, 1933) on karikatyyrinen sisäoppilaitos kuvaus. Siinä aidosti ja hullunhauskasti lapset tekevät vallankumouksen. Elokuvan kenties kuuluisin kohtaus on luokanvalvojien sänkyyn köyttäminen ja nostaminen seinille. Tällainen sisäinen, lapsenomainen anarkismi ei jäänyt huomaamatta elokuvan ystäviltä. Francois Truffaut (1932 - 1984) – ilmetty Vigon työn jatkaja – kertoo Vigon taustoista paljon puhuvasti:
 
Itse ”L´Atalanten” aihe kaipaus, on useasti jopa liialtikin filmatisoitu. ”L´Atalante” ei sorru tyhjiin kuviin ja pinnalliseen tarkasteluun. Se on lihallisen verevä ja aidosti ”transrakkaudellinen” (juuri keksityn sanan © Lapuan elokuvakerho ! ! ! .
Monet elokuvan näyttelijöistä tekivät tässä filmissä uransa merkittävimmän roolisuorituksen. Jean Dasté (Jean) oli jo mukana elokuvassa ”Nolla käytöksessä”. Häntä kuuluisampi oli elokuvan toinen pääosanesittäjä Dita Parlo (Juliette).   Elokuvan todellinen dynamo on kuitenkin Michel Simon, jota fetissinäyttelijäksikin on kutsuttu. Simonin rooli Isä - Julesina on yksi ranskalaisen elokuvan helmistä. Isä - Jules omistaa kissoja, spriihin säilötyt ystävän kädet ja tatuointeja huorista kautta maailman. .
Elokuvan muutkin tekijät ovat korkeinta luokkaa. Musiikin teki Maurice Jaubert, 30-luvun merkittävin ranskalainen elokuvasäveltäjä, joka sai surmansa Toisen maailmansodan aikana. Kuvaajan tie vei Yhdysvaltoihin. Boris KaufmanDziga Vertovin veli – kuvasi siellä mm. Elia Kazanin elokuvat ”Alaston satama” (”On the waterfront”, 1954) ja ”Nukkevaimo” (”Baby doll”, 1956). Leikkaajana toimi ”Korpin” (”Le Corbeau”, 1943) käsikirjoittaja Louis Chavance. .
 
Jean Vigo teki jäähyväisteoksensa vakavasti sairaana. Elokuvatutkijat ovat löytäneet sairauden oireita tästä elokuvasta. Vigo, joka tiesi kohta kuolevansa, ponnisteli kaikkensa pystyäkseen parhaaseensa. Ilmeisesti osan hän teki kenttä­vuoteelta. Tähän sopinee Ingmar Bergmanin sanonta:
 
Jokainen elokuva on toteutettava niin kuin se olisi viimeinen..
 
Jean Vigo ei ehtinyt nähdä teostaan valmiina. Hän ei myöskään nähnyt sitä, miten elokuvaa muokattiin, leikattiin ja banalisoitiin. Elokuva muutenkin sai outoa arvostelua, lähinnä kriitikoilta. Vigoa ylipäätään pidettiin älykkään vaarallisena. Elokuvan arvo on vuosikymmenten aikana kasvanut. Ranskalaiset pitävät kiinni omista kulttuuriperinnöistään. Juuri siksi ”L´Atalante” on elokuvakerhoelokuva, sitä ei kaupallisessa ohjelmistossa näytetä, lukuun ottamatta Helsingin Andorraa, laatuelokuvien tyyssijaa..
 
Jos Jean Vigolla ei ollut elämänsä aikana tarpeeksi ymmärtäjiä, antakoon Henri Langlois meille kerholaisille ymmärryksen siivet.
 
Jos elokuva on unen taidetta, on vain yksi ihminen jolla on avain uniin - Jean Vigo.