Que viva Mexico 

Neuvostoliitto 1932 / 1979.
88 min

Ohjaus: Sergei Eisenstein, 1932 (keskeneräinen) Grigori Aleksandrov, 1979.

Tuotanto: Mexlean Film Trust. Tuottaja: Upton Sinclair, Mary Craig Sinclair. Ohjaus: Sergei Eisenstein. Käsikirjoitus: Eisenstein, Grigon Aleksandrov. Kuvaus: Eduard Tissé. Näyttelijät: David Liceaga (torero), Isabel Villasenor (Maria), Martin Hernandez (Sebastian), Felix Balderas (hänen veljensä), Julio Saldivar (nuori haziendado).

Aineistosta on valmistettu useita kompilaatioita.
Kerhoesityksenä esitämme Grigori Aleksandrovin kokoaman koosteen Viva Mexiko! (Da zdravstvuet Meksika!

En tee kinosilmiä, teen kinonyrkkejä. Näin ytimekkäästi lausui Sergei Eisenstein (1898-1948), tehdessään eroa hänen ja Dziga Vertovin taiteen välillä. Eisenstein oli juuri Berliinissä tullut kuuluisaksi ”Panssarilaiva Potemkinillaan”(1925); hänen isänsä kuoli siellä; hänen ”vaellusvuodet lännessä” alkoivat Berliinistä, siirtyen Sveitsiin, sitten Ranskaan ja Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa  kaksi teosta jäi suunnitteluvaiheelle (Cendrarsin ”Kulta” ja Dreiserin ”Amerikkalainen murhenäytelmä”) . Maineikkaiden dokumenttielokuvien tekijä Robert Flaherty (mm. Nanook, pakkasen poika, 1922) kehotti Eisensteiniä menemään Meksikoon tekemään elokuva. Ja niin Eisenstein lähti Meksikoon.

Elokuvan rahoitus tuli kirjailija Upton Sinclairilta, jonka jopa väitettiin olevan kirjeenvaihdossa itsensä Stalinin kanssa. Eisensteinin kuvausryhmä koki Meksikossa vastoinkäymisiä. Heidät vangittiin kuvauksien alkuvaiheessa; heidät yllätti pitkä sadekausi; heiltä loppuivat rahat

Que viva Mexico” kertoo Meksikon historiasta. Se kuvaa uskonnollisia kulkueita, rituaaleja ja tansseja. Eisenstein kuvasi ensimmäisen kerran kohtauksia rakkaudesta ja onnesta (Meksiko näyttäytyy joissakin kuvissa Edenin puutarhana). Meksikon historia ei näy vain monumenteissa, vaan myös ihmisten kasvoissa, muistoissa ja perinteissä. Näitä ilmentävät kaikenlaiset maskit.

Eisenstein ei ummistanut silmiään Meksikon murhenäytelmille kuten ihmisloukkaukset, kiristykset ja epäoikeudenmukaisuus. Eisenstein tallensi huomioitavalla tavalla meksikolaisten suhdetta kuolemaan. Meksikolaiset surussaan halveksivat kuolemaa - nauramalla sille. Eisenstein ei varsinaisesti keksinyt Meksikon kuvastoaan, mutta jollakin itsetietoisella tavalla, hän kehitti tämän elokuvallisen synteesin. Vuosien saatossa ”Que viva Mexico”  on kiehtonut salaperäisenä ristisana-arvoituksena

Eisensteiniltä jäi elokuva kesken (jälleen). Sinclairin rahavaranto ehtyi ja ilmeisesti hän ei enää jaksanut odottaa kuvausten päättymistä, jotka olivat kestäneet 11 kuukautta. Eisensteinillä oli määrä tehdä kohtaus Meksikon vallankumouksesta. Omat kumoukset alkoivat myös Eisensteinin kotimaassa, Neuvostoliitossa. Siellä alkoivat poliittiset kuulustelut. Eisensteinin äidin kotiin oli tehty ”tarkastus”. Lisäksi Eisensteiniä alettiin pitää epäisänmaallisena. Elokuva sai tältä erää jäädä. Kun Sergei ”Don Quiote” Eisenstein palasi vaellukseltaan; hän saapui uuteen maahan, mutta sehän on kokonaan toinen juttu.

 

Internet Movie Database