Peeping Tom
Iso Britannia 1960

Tuotanto ja Ohjaus: Michael Powell. Käsikirjoitus: Leo Marks. Kuvaus: (Eastmancolor) Otto Heller. Musiikki: Brian Easdale. Leikkaus: Noreen Ackland. Näyttelijät: Carl Boehm (Mark Lewis), Anna Massey (Helen), Maxine Audley (rouva Stephens), Moira Shearer (Vivian), Esmond Knight (Arthur Baden), Pamela Green (valokuvamalli), Michael Powell (Markin isä), Columba Powell (Mark poikana). Pituus:.109 minuuttia.

Michael Powell (1905-1990) on elokuvan aliarvostetuimpia tekijöitä. Powell oli elokuvan uranuurtajien tavoin vakuuttunut siitä, että filmi kykenee hahmottamaan yhtälailla ajatuksia kuin toimintaa. Powellin mukaan elokuvaohjaaja tarvitsee seuraavia ominaisuuksia: Teräksinen sydän, Jobin kärsivällisyys, ketun oveluus, kissan tarmo ja ketteryys, pitkänmatkanjuoksijan yksinäisyys, rakkaus, myötäelämisen kyky sekä mielikuvitus ja ennakkoluulottomuus.

Powell korosti aina käsikirjoittajan merkitystä elokuvassa. Tästä syystä hän useasti merkitsi toiseksi ohjaajaksi unkarilaissyntyisen Emeric Pressburgerin, jonka kanssa Powell vuosina 1943-1956 teki vakuuttavaa työtä. Sellaiset elokuvat kuten MYRSKYÖITÄ (1945), KYSYMYS ELÄMÄSTÄ JA KUOLEMASTA (1946), MUSTA NARSISSI (1947) ja erityisesti PUNAISET KENGÄT (1948) ovat kaikki elokuvan ehdottomia klassikoita.

PEEPING TOM poikkesi melkoisesti em. elokuvista. Se kuului Anglo-Amalgamated–yhtiön sensaatiomaiseen kauhuelokuvasarjaan; sen tuhruinen Eastmancolor oli vastakohta PUNAISTEN KENKIEN kirkkaalle Technicolorille.

Elokuvan päähenkilö on elokuvastudion kamera-apulainen Mark Lewis. Mark tekee ainutkertaisia seksifilmejä tupakkakaupan takahuoneessa. Hän haluaa saada mahdollisimman realistisia otoksia filmille – tallentaa äärimmäisen pelon kasvot. Jotta uhrin pelko olisi maksimaalinen, tulisi uhrin tietää kohtalonsa. Tapa on sadistisen nerokas: Markin kamerajalustassa on piikki, jolla hän lävistää mallin kurkun samalla, kun tämä näkee oman kuoleman kauhunsa kameraan kiinnitetystä peilistä!

Suuri merkitys elokuvassa on myös Markin tyttöystävällä Helenilla, joka ei tiedä Markin "harrastuksista". Kaikki julmuus avautuu Helenin kautta siten, että katsoja eräällä tavalla samaistuu psykopaatin rooliin (vrt. Polanskin INHO, Kieslowskin LYHYT ELOKUVA RAKKAUDESTA). Koko sairaalloinen katseluvietin tausta paljastuu...

PEEPING TOM on kaikin puolin todella taidokkaasti rakennettu. Kuuluisa on elokuvan alku: avautuva jättiläissilmä ja toiminta Markin näkökulmasta (piilokamera).

PEEPING TOM sai ensi-iltansa samoihin aikoihin kuin Hitchcockin PSYKO (1960). Yhdistävänä tekijänä on tirkistely ja henkisesti tasapainoton murhaaja. Ero on "havaintomaailmassa": PSYKO käyttää katsomista kerronnallisena tehokeinona; PEEPING TOM pyrkii puolestaan analysoimaan näkemisen merkitystä. Ero tuli esille myös lanseerausvaiheessa. Kun PSYKO menestyi niin kaupallisesti kuin taiteellisestikin; sitä vastoin PEEPING TOM lyötiin laudalta. Varsinkin Iso-Britanniassa se tyrmättiin täysin. Sitä leikattiin erilaisiin muotoihin ja vasta v. 1979 Martin Scorsesen ansiosta se tuli täysimittaisena nähtäväksi.

Michael Powell vieraili Sodankylän elokuvafestivaaleilla v. 1987.

PEEPING TOM – kritisoitavana koko katsomisen kieroutunut kulttuuri!

Internet Movie Database
 
Michael Powell

Etusivulle