Punainen ympyrä

Le cercle rouge

Ranska 1970

Tuotantoyhtiö: Corona (Pariisi), Celenia (Rooma). Tuottaja: Robert Dorfmann. Ohjaus ja käsikirjoitus: Jean - Pierre Melville. Kuvaus (Eastman Color): Henri Descaë. Musiikki: Eric De Marsan. Lavastus: Théo Meurisse. Näyttelijät: Alain Delon (Corey), André Bourvil (komisario Matteï), Yves Montand (Jansen), François Périer (Santi), Gian Maria Volonté (Vogel),  André Eykan (Rico), Pierre Collet (vanginvartija),

Pituus:140´

Film noir (musta elokuva) on ranskalainen elokuvatermi, jolla tarkoitetaan amerikkalaista (monet genren tekijät olivat kuitenkin eurooppalaisia) 40 - ja 50 - lukujen rikoselokuvaa. Ne olivat usein teknisesti vaatimattomia, mutta elokuvallisesti oivaltavia (esim. unkarilaisen John Altonin huikeat valo-pimeyssommitelmat). Niissä tutkittiin elämää kuin geometristä asetelmaa, ilman tunteita. Mustaan elokuvaan vaikutti myös ajan yhteiskunnallinen ja poliittinen lataus (senaattori Joseph McCarthyn vaikutusvalta) ja eräiden vahvojen kirjailijapersoonallisuuksien kovaksi keitetyt dekkaritulkinnat alá Raymond Chandler jaDashiel Hammet. Rikollisuus nähtiin ilmiselvästi työn tekemisen johdannaisena (”rikollisuus on inhimillisen yritteliäisyyden vasenkätinen muoto”; repliikki ”Asfalttiviidakosta” John Huston, 1950). Film noirista tuli tyylisuunnista yhtenäisin - kaikki elokuvayhtiöt tekivät mustaa elokuvaa, joilla oli selvää identtistä läheisyyttä.

Jean - Pierre Melville  (1917 - 1973) sai vaikutteita oman maansa uudesta aallosta ja ennen kaikkea edellä mainitusta Film noirista, jonka teemat ja juonen kääntelyt hän täydellisesti hallitsi. Melvillen ensimmäinen gangsterielokuva ”Bob de flambeur” (1955) on ironinen kuvaus kasinoryöstöstä. Kerhossamme nyt nähtävä ”Punainen ympyrä” jäi Melvillen viimeistä edelliseksi. Elokuvan nimi tulee Buddhalta:
 
”Vaikka ihmiset kulkevat erillisiä teitään eivätkä tiedä toisistaan, niin määrättynä päivänä he kohtaavat toisensa punaisessa ympyrässä”.
                            
Elokuva kertoo ammattirikollisista Coreystä ja Vogelista, jotka suunnittelevat ja toteuttavat tarkan yksityiskohtaisesti Place Vendomella sijaitsevan jalokiviliikkeen ryöstön. Heillä on apuna entinen poliisi Jansen (Yves Montand). Jansen on kroonisesti alkoholisoitunut, joka näkee hallusinaatioissaan Hieronymus Boschin maalauksista karanneen oloisia rottia ja hämähäkkejä.
                     
Elokuvassa tulee ilmi rikollisten kyky esittää kunnon kansalaista ja toisaalta poliisien häikäilemättömät keinot selvittäessään ryöstöä. Poliisien ja konnien välisessä taistelussa punnitaan jäsenten voimakkuus ja uskollisuus. ”Kaikki ihmiset ovat syyllisiä johonkin”, lausuu poliisipäällikkö Amiot elokuvassa, jossa ei  turhia liioitella kansalaisten yleistä viattomuutta.
                     
Kun ”Punainen ympyrä” tuli uudelleen restauroituna ensi-iltaan viime vuoden toukokuussa, alettiin elokuvalehtien palstoilla käydä keskustelua eräästä elokuvaan liittyvästä tapahtumasta: Onko mahdollista ampua pistoolilla auki jalokiviliikkeen panssarioven lukkojärjestelmä? Asiantuntijat vastasivat sen olevan käytännössä lähes mahdotonta. Elokuvat ovat täynnä erilaisia asiavirheitä, jotka saattavat häiritä elokuvan katselua. Katsokaamme enemmän (Punainen ympyrä) elokuvien kokonaisuutta. ”Punaisesta ympyrästä” on Suomessa vain yksi kopio (vertailun vuoksi Aki Kaurismäen ”Mies vailla menneisyyttä” kulkee läpi Ranskaa yli 170 kappaleen voimalla) ja siksi se on arvokas lisä elokuvateatterikulttuuriimme. Maineikas elokuvakriitikko Antti Lindqvist juhlisti tätä - antamalla elokuvalle täydet viisi tähteä.

Internet Movie Database