Kuin raivo härkä
Raging Bull
Yhdysvallat 1974
 

Tuottaja: Irwin Winkler, Robert Chartoff. Ohjaus: Martin Scorsese. Käsikirjoitus: Paul Schrader, Mardik Martin. Kuvaus: Michael Chapman. Lavastus: Gene Rudolf. Musiikki: Valikoima ajan musiikkia. Leikkaus: Thelma Schoomaker. Näyttelijät: Robert De Niro (Jake La Motta), Cathy Moriarty (Vickie La Motta), Joe Pesci (Joey La Motta), Frank Vincent (Salvy), Nicolas Colasanto (Tommy Como). Pituus: 129 minuuttia.

KUIN RAIVO HÄRKÄ on Scorsesen, Schraderin ja De Niron ultrarealistinen tutkielma väkivallasta miehisen identiteetin rakentumisessa (vrt. TAKSIKUSKI v. 1976). Elokuvan alkuhybriksenä on v. 1970 ilmestynyt puolittainen elämäkerta "Raging Bull", jonka kirjoittivat Joseph Carter yhdessä Peter Savagen kanssa.

Jake La Motta – Bronxin härkä – oli keskisarjan maailmanmestarina vuosina 1949–1951. Hänen elämänsä oli raadollisen värikästä, nyrkkeily taas kaukana hienouksista. Rajattoman iskukestävyytensä ansiosta hän eteni kehässä höyryveturin lailla. Nyrkkeilyvuosinaan La Motta kohtasi mm. Sugar Ray Robinsonin kuudesti (voittaen kerran). Eikä edes Suuri Ray pystynyt lyömään La Mottaa kanveesiin.

Vaikka Martin Scorsese ei olekaan mikään suuri nyrkkeilyn ystävä, häntä kiinnosti Jake La Mottan hahmon itsetuhovietti, hänen perimmäiset tunteensa. Scorsese kertoo: "Panostin elokuvaan kaiken osaamiseni ja kaiken tunteeni ja ajattelin, että se olisi urani loppu. Sanoisin että kysymyksessä oli eräänlainen kamikaze-tapa tehdä elokuvaa: uhrata sille kaikki ja sitten unohtaa se ja etsiä uusi elämäntapa."

KUIN RAIVO HÄRKÄ sisältää paljon huomattavia erityispiirteitä. Scorsese ja De Niro päättivät ottaa eräänlaiseksi "tunnuskuvaksi" Elia Kazanin teoksen ALASTON SATAMA (1954), jossa nuori Marlon Brando muistettavasti mumisee: "Olisin voinut olla haastaja..." Eli De Niro näyttelee Jake La Mottaa näyttelemässä Marlon Brandoa näyttelemässä Terry Malonea!

Toinen erityispiirre on elokuvan mustavalkoisuus. Idea tuli yllättävästi: Michael Powell (ks PEEPING TOM) sanoi – katsellessaan 8 mm filmille tehtyjä otoksia – että hanskojen ei pitäisi olla punaiset. Powell oli ohjaaja, joka elokuvissaan käytti paljon punaista väriä ja jolta Scorsese oli sen käytön oppinut. Kuvaaja Michael Chapman huomautti miten värit vetivät huomion pois itse kuvista.

Kolmas erityispiirre on elokuvan äänettömät nyrkkeilykohtaukset. Hiljaisuus ja iskut – kuin säveltämistä.

Kuitenkin elokuvan tunnetuimpana "työkaluna" on Robert De Niron roolisuoritus. Kaksijakoinen osa: ensin nyrkkeilijä 40-luvulla – rikkonaisuutta vaimon ja veljen kanssa – sitten vanhenevana yökerhoisäntänä 60-luvulla. De Niro lihotti itseään 20 kiloa (!) ja sai täten vanhenevan La Mottan näyttämään miten kehäraakki muuttuu kuluneeksi elämäntaiteilijaksi. Oikea Jake La Motta toimi elokuvassa konsulttina.

Robert De Niro on tehnyt paljon työtä ohjaaja Scorsesen kanssa. Roolit ovat hyvin erilaisia (SUDENPESÄ, TAKSIKUSKI, NEW YORK-NEW YORK, KING OF COMEDY, MAFIAVELJET, CAPE FEAR, CASINO) ja niitä on monella tapaa arvioitu: "Robert De Niro on lähtöisin Actors Studion piiristä, mutta hänen tulkinnoistaan puuttuu nimenomaan Scorsesen ohjauksissa tuon koulukunnan näyttelijöille ominainen itsetietoinen ja joskus itsesääliin verrattava narsismi." (Peter von Bagh)

"Scorsese käsittelee materiaaliaan mestarin lailla... hän on alusta loppuun suorassa yhteydessä yleisöönsä."

Michael Powell
 

Internet Movie Database