Riemuloma Rivieralla

Tuotanto: Fred Orain, Jacques Tati. Ohjaus: Jacques Tati. Käsikirjoitus: Henri Marquet, Tati, René Wheeler. Kuvaus: Jacques Mercanton, Jean Mousselle, Leikkaus: Marcel Morreau. Musiikki: Alain Romans. Pääosissa: Jacques Tati (Herra Hulot), Nathalie Pascaud (Martine), Louis Perrault (Fred),Michéle Rolla (täti), André Dupois (päällikkö),Suzy Willy (päällikön vaimo), Valentine Camax (englantilaisnainen), Lucien Frégis (hotellinomistaja), Raymond Carl (tarjoilija), René Lacourt (kuljeskeleva mies), Maquerite Gérard (kuljeskeleva nainen), Michéle Brabo (lomalainen), Georges Adlin (eteläamerikkalainen).

Ranska 1953. Noin 80 minuuttia.

Jacques Tati teki saman komedialle kuin Sergio Leone westernille. Molemmat uudistivat oman lajityyppinsä elokuvaa siinä määrin, että monet myöhemmin tehdyt lajityyppien edustajat ovat näyttäneet väsähtäneiltä tai muuten banaaleilta. Tatin toinen pitkä elokuva, syntyi pienellä budjetilla; valmistui sodanjälkeisessä Ranskassa, jossa ihannoitiin maaseutua. Ensinnä täytyy huomauttaa että elokuva ei tapahdu Rivieralla, vaan Bretagnessa. Riviera on suomalaisen käännöstoimiston mielikuvitusta.

Jacques Tati tuli elokuvaan varieteen puolelta. Hänen esikoisensa "Lystikäs kirjeenkantaja" (1947) menestyi kotimaassaan hyvin. "Kirjeenkantaja" oli vielä perinteinen komedia. "Riemuloma", josta muodostui Tatin kansainvälinen läpimurto, vei elokuvakomedian uusille urille. Ensimmäinen uudistus oli herra Hulotin hahmon luominen: hän polttaa piippua, kävelee oudosti, katselee pilviin, ajaa vuoden 1924-vuoden mallisella autolla.

Vielä suurempi edistys on Tatin elokuvien kokonaisuudessa. Tatin komediallisuus ei ole (vain) Hulotin hahmon ympärillä (vrt. Chaplin ja Keaton), vaan huumori piilee tilanteiden ketjureaktioissa. Hulot- hahmo voisi vaikka olla poissa elokuvasta, tulos ei juurikaan muuttuisi. Tati seuraa tapahtumia suhteellisen kaukaa, paljon yleiskuvia ja puolilähikuvia. Kuvallisen annin lisäksi Tati loi aina elävän ääniraidan, joka kehittyi hänen elokuvissaan. Hänen musiikkinsa on eräänlaista loungejazzia. Kaikki nämä elementit tekevät Tatista elokuvahistorian totalitaristisen koomikon, joka on kaikken elokuvallisin.

"Riemuloman" ytimenä on ihmisten lomahulluus. Tämän aiheen ympärille on kautta aikojen tehty paljon filmatisointeja, mutta Tati onnistuu parhaiten. Hulotin lisäksi "Riemuloman" muita herkullisia hahmoja ovat: upseeri, eteläamerikkalainen, englantilainen vanhapiika ja englantilainen liikemies.Kaikki ovat lähes tulkoon anonyymeja. Näistä aineksista Tati luo oman maailmansa ja naurattaa meitä sitten (Antti Alanen). "Riemulomassa" on johdonmukaisen huumorin lisäksi paljon potentiaalista huumoria jota ympäristö pitää sisällään. Osa siitä jää katsojalle.

"Riemuloman" myötä Tatin ote säilyi vahvana. Hän teki elokuvia suhteellisen harvoin. Hänen parhaimmat elokuvansa olivat vielä tulossa: "Enoni on toista maata" (1958) ja "Playtime" (1967). Ne molemmat ovat elokuvahistorian ainutlaatuisimmat komediat. Niissä näkyy ja myös kuuluu (jos on oikeassa teatterissa) tatimaisuus kaikkein korkeimmassa muodossaan. Aitona ranskalaisena herrasmiehenä Tati (kuten Fellini samoihin aikoihin) kieltäytyi siirtymisestä Hollywoodiin.

Mutta palatkaame vielä "Riemuloman" tunnelmiin. "Riemulomasta" löytyy koomisuuden alta yllättävää surumielisyyttä. Tämän asian huomasi myös maineikas elokuvateoreetikko André Bazin: Miettikääpä mistä johtuu elokuvan surumielinen, suunnatonta pettymystä huokuva tunnelma. Huomaatte sen aiheutuvan hiljaisuudesta. Koko ajan ovat leikkivien lasten huudot säestäneet rantanäkymiä, jotka nyt ensimmäistä kertaa hiljaisena merkitsevät loman loppumista.

The Internet Movie Database