Yksin kaikkia vastaan
(Seul Contre Tous) Ohjaus: Caspar Noe, Ranska 1998, 93 minuuttia (35 mm)

Miten voi elokuvan kotimaa, Ranska, sata vuotta lanseerauksen jälkeen. Miten se on selviytynyt globalisaatiosta? Tilastojen mukaan paremmin kuin moni muu Euroopan yhteisön valtio. Ranskassa on aina ollut voimakas ja kantaaottava elokuvakulttuuri. Tulevathan monet elokuvan käsitteet juuri Ranskasta ja ranskan kielestä (montage, film noir, auteur, metteur-en-scène...)

Vanhat mestarit tekevät vielä elokuvia kuten Godard, Resnais, Rohmer, Chabrolja Tavernier (täysosuma v. 1999 elokuvallaan "Tänään se tapahtuu"). Aloite on tosin siirtynyt uudelle sukupolvelle, jota kutsutaan nimellä "cinema de look", katseen elokuva. Sen ydinryhmään kuuluivat Carax, Beineix, ja visualisti Besson. Mutta aina löytyy tilaa yhä uusille tekijöille Ranskassa.

Caspar Noe ei ole yhtä tunnettu kuten edellä mainitut kolleegansa, mutta "hänestä kuullaan vielä". "Yksin kaikkia vastaan" ei mässäile väkivallalla, vaikka toisiakin arvioita esitetään. Noen elokuva kyseenalaistaa teurastajan (Phillippe Nahon) asemaan joutuville ihmisille yhteiskunnan asettamat ehdot. Teurastajan hahmo on kaksinainen; häntä ei siedä, mutta ei häntä voi absoluuttisesti tuomitakaan. "Yksin kaikkia vastaan" on jo nyt saanut kulttimaineen. Jotain kertoo sekin kun elokuvassa heikkohermoisia kehotaan poistumaan teatterista... toivottavasti sitä ei tapahdu Bio Monroessa.