Hirttopaikka

 

 

 

Thn koivuun isoisni-is hirtettiin
ja sekin johtui vain h
nen nuukuudestaan.
H
n varasti kirkon tapuliin
hirtetylt
miehelt kyden
jolla hirtti ep
rehellisen apurinsa.
Itkua tuhertava leski oli n
hnyt varkauden
ja synnintunnossaan kertoi asiasta.

Herilevt linnut saivat nhd mys
isois
ni roikkuvan samassa oksassa
kun
tullimiehet saivat hnet viimein taltutettua.
Sitten koivu saikin kasvaa reippaanlaisesti
ennen kuin kilpaileva joukko
ripusti sinne is
ni
aamun lempeisiin tuuliin.

Lhtiessni keikalle
hipaisen joka kerta
rungon karheata pintaa.
Minulla on vakaa uskomus
ett
muutoin
paha onni alkaisi minua seuraamaan.

 

 

 

Runoihin

                                                                                   Psivulle