Prinsessa Madeleine,  Runoja,  Merilauluja,  Pornolauluja,  New York - Los Angeles,  Onanistin käsikirjasta, 
Ryyppylauluja,  Laulut,   Horoskooppi,  Finnjet,   Kuvia meriltä III,    Rakas poikani - kuoleman lapsi  
Ilmainen! Ensimmäinen Suomessa! 
Kokonainen runokirja Rajavartija, kuoleman turvaaja
                          
NewYork - Miami -Allure

 

USA:n halki 90. vuorokaudessa

                                                  6 


                Taustalla Losista Chine Townista.


                                                                         Matkakertomuksen alkuun   reittikartta
                                                                                           
Pääsivulle    www.perttiraasu.tk

 


Los Angeles, California - 3010 tiistai   2001
Vein auto jo maanantai-iltana Losiksen lentokentälle, ettei seuraavana aamuna olisi tarvinnut ajella ruuhkassa.
Liikenne ei heltiä silti milloinkaan, vain hieman hiljenee.
Kymmenkaistaisetkin, kaupunkitason yläpuolella olevat valtavat 'Freeway't yrittävät kunnialla selvittä liikennevirrasta, mutta varsinkin ruuhka-aikaan ovat nekin paikoin aivan tukossa.

Jätin pölyisen ja likaisenkin Cavaljierin Alamon toimistoon, taputin hyvästiksi, toivotin rauhallisia maileja, ja lähdin majapaikkaani.
Cityauto T89 - IJE pääse vihdoinkin kotiin Miamiin.
Kertookohan se tallikavereilleen uskomattomista seikkailuista, joita se koki erään suomalaisen kanssa? Sillä riittää tarinaa kahdeksan viikon taipaleesta läpi 24 osavaltion - 14655 mailin, 23580 kilometrin, matkasta outoihin paikkoihin, joita se ei uskonut olevan olemassakaan.

Kertooko se miten joutui päiväkausia haistelemaan vain viljanpölyä ihmetellessään milloin se taivaanranta oikein tuleekaan vastaan. Ja oudoista nelijalkaisista sarvipäistä noilla ihmeen tasaisilla alueilla, joilla sai miltei huilaten ajella.
Kiipeilyt vuorille ottivat joskus sen pumpun päälle, mutta nuori jaksoi. Sellaisia maisemia se ei ollut ennen kuullut olevankaan maan päällä. Valtavia railoja keskellä vuoria. Ja uskomattoman korkeita sileitä ja punaisia seinämiä. Sen hintana pienet pelonväreet pakoputkessa kallion reunalla kesti mainiosti. Leuhkiiko se niillä parilla tuumalla jotka erottivat sen ja tuhannen jalan päässä olevan laakson pohjan. Mutta kumitassujen ote piti.
Jäikö se kaipaamaan raikasta vuoristoilmaa, pilviä hipovia kallioita - ja vapautta mennä minne halusi. Kuin suurten havupuualueiden ylväs tuuli.

Parit 'läheltä meni' tilanteet oudoissa kaupungeissa nostavat varmasti kavereiden maalipintaan kylmän hien, ja sen perään komea kuvaus suureen mereen putoavasta auringosta hiljentää loputkin vinoon katselijat.
Ja ne auringonnousut sitten… kuin uusi elämä alkaisi.

Olikohan monikaan tallikavereista edes piipahtanut ulkomailla? Katsellut Kanadan kuninkaallisia maisemia? Kukaan virkavaltaa pelkäävä jenkki ei uskaltaisi vuokra-autolla Meksikoon, mutta tämä hullu suomalainen... Jutut sen maan kuhmuisista pelleistä saisivat kavereiden nahkaistuintenkin karvat pystyyn. Kun pelotti itseäkin. Mutta sitähän ei tarvitse muistaa.

Pitkiä matkoja se ajoi lyhtyjen keilat kuunvaloa seuraten, koskaan ei tiennyt mitä seuraavan mutkan takana on - aivan toista kuin kaartelut kotikaupungin mukulakivillä.
Ja mitä kaikkia ja kaikkea he kohtasivatkaan… Autolla riittää tarinoita moneksi, moneksi illaksi sen jälkeenkin kun tallin valot himmennetään.


Majapaikkani usahostelli on aivan Hollywoodin keskellä, Hollywood ja Sunset -bulevardien välissä. Siisti, miellyttävä, paras missä olen ollut. Viisitoista taalaa yö, saa vielä aamulla pannukakkuja ja kahvia, jos vain viitsii valmistaa. Täältä on hyvä tehdä tutkimusretkiä filmikaupungin ja ympäristön maisemiin. Saman huoneen jakaa seitsemän muutakin, mutta tuolla käydään vain pika pikaa nukkumassa.

Sanoisin jenkkien olevan parempia autoilijoita kuin finnet.
He ovat autokansaa, autoja on paljon, etäisyydet hirmuiset, heille auto on normaalimpaa ja luonnollisempaa kuin uusille autokansakunnille.
Ajetaan kovaa ja varmasti - kymmenen-viidentoista kilsan nopeudenylitykset ovat tavallista. Tietä annetaan mukisematta ja ilman käsimerkkejä, ollaan omalla tavallaan kohteliaita vaikkei kaveria jäädäkään odottelemaan; jalkoihin jäät ellet toimi ja ole nopea.

Ajovaloja päivisin vain pieni osa käyttää, ja se vilkun vilauttelu täälläkin koetaan yksilön vapautta rajoittavana tekijänä - ei muilla ole oikeus tietää jos vaihdan kaistaa. Ajovälit ovat silti sopivan turvalliset, nopeuteen nähden vähän liian pienet, mutta täällä ei haistella kaverin jätöksiä eikä ole tapana tavailla edellä ajavan rekisterikilpeä.

Ja tiet ja kadut yleisesti ottaen erinomaisessa kunnossa, leveät ja hyvin viitoitetut. Aikaa vain on varattava matkaan, jo liittymät vievät maileja. Losiksessakin tasoja on neljä, kaistoja parhaimmillaan yhteensä kaksitoista, kaarrokset laajoja, hehtaareittain on maata teitten alla.

Mutta nyt tiet ovat muisto vain, kohta on aika haistella kaupungin tuulia.
Se onkin hyvä aloittaa kuun viimeinen päivä Halloweenilla Hollywoodissa.


L. A., California - 3110 keskiviikko
Hostelli järjesti kuljetuksen Losiksen suurimpaan Halloween -juhlaan, Länsi-Hollywoodiin Santa Monica -bulevardille. Lapsille ja nuorille oli oma juhlansa aivan meidän kulmilla, Hollywood -bulevardilla.
Vaikka attentaattien uhka leijui päällä ja useat vanhemmat varoivat tuomasta paikalle lapsiaan, väkeä oli paikalla reilu sataviisikymmentä tuhatta. Ja poliiseja joka näkösuunnalla.

Valtava naamio- ja näyttäytymisjuhlahan tuo oli. Ehkä Suomen vappu jotenkin vastaisi halloweenia, kansa vain, lapsetkin, lähtevät liikenteeseen vasta illan tullen ja patikoivat yli puolen yön.
Monta esiintymislavaa tarjosi show'ta ja musiikkia ja eksoottista ruokaa sai teltoista.
Hahmot sarjakuvista ja filmeistä olivat paikalla ja vielä 10001 mielikuvitusnaamaria. Ei voinut muuta kuin ihmetellä fantasian rikkautta, niin kummallisia pukuja sieltä löytyi.
Kansa naureskeli hauskemmille ja hävyttömimmille.
Kauppojen lehtiosastojen ylähyllyiltä saa turhaa haeskella sellaista jollaista löytyy Suomesta joka osuuskaupasta - täällä ne ovat muiden alan julkaisujen kanssa aikuisten kaupoissa. Halloweeni-juhlassa kaduilla näkyi niin paljon paljasta pintaa kuin vain se nyt jotenkin oli laillisuuden rajoissa. Ja tietty myös paljon hävyttömyyksiä peniskärsistä erilaisiin vaginamuunnelmiin.

       Hei ja Halloweed ja Hollywood!      
Tule katsomaan! Jos uskallat.


Kurpitsanaamioitakin vilahteli, kuolema ja enkelit ja pirut olivat pääosassa - Aatamista zombeihin ja pari ylimääräistäkin.

Täälläkin poliisit laiskuuttaan ovat säätäneet lain, ettei julkisilla paikoilla saa pitää edes näkyvissä avointa juomajuttua. Ravintoloita tietty on, mutta sielläkin kansa vain aterioitsi ja baareissa nappasi pari tuikkua. Väki velloi tosi rauhallisesti edes takaisin pitkää Santa Monicaa.
Suomalaisella asteikolla 1-10 promillea oltiin täällä yhdessä ja miinuksessa.
Tupakoiden savu ei aina vastannut savuketehtaiden laboratorioiden testituloksia, mutta poliisien silmä hillitsi ylilyönnit.

Ja G-miehiä, niitä oli niin paljon vapaamielisessä Hollywoodissa että olo alkoi olla yliturvallista, makkarakin oli varminta pistellä poskeensa hieman sivummalla. Aina jotenkin on niin värisyttävää kun kaksi raavasta miestä osoittaa kiintymystä julkisella paikalla esieroottisella tavalla.


Halloweeni-iltana näin ensimmäisen autokolarinkin, pienen perään töytäisyn risteyksessä. Ihme ettei siinä hälinässä tapahtunut enempää. Meksikossa sille olisi kiroiltu kaksi minuuttia ja menty sitten naureskellen tequilalle; Suomessa manailtu kaksi päivää ja juotu peräkammarissa viikonloppu.

Ja äsken satuin kohdalle kun rattijuopumuksesta epäiltyä testattiin. Ovatko täällä sitten kaikki puhalluspussit jo käytetty, mutta naista kävelytettiin viivalla ja tehtiin muutenkin juttuja joita Suomessa joskus parivuosikymmentä sitten näki.
Viivana oli Hollywood -bulevardin tähtilaattojen reunat. Paljon ovat jotkut tehneet työtä tullakseen julkisiksi ja saadakseen nimensä katuun, ja nyt heitä sitten tallataan ja rattijuopotkin vielä steppaavat päällä.

   
L. A.:n kadulta        L. A.n keskustaa

Kaupungilla sentään kuulee espanjankieltä, niin meksikolaisvoittoista kansa on, ja kiina ja kaukoitä hallitsevat myös. Parhaimmillaan se miellyttävää sekoitusta rentoutta ja basaareita, musiikkia ja hälinää.
Mutta suurkaupunki vaatii uhrinsakin, paljon makaa kadulla väkeä, kerjätään yleisesti ja osa on jäänyt ehkä pysyvästikin jonkinsortin matkalle - outoja ja oudosti käyttäytyviä tyyppejä pyörii kulmilla milteipä pelottavan paljon.


Observatoriosta on huikaisevat näkymät yli Los Angeleksen, valot ovat upeat, mutta suhteessa pieni Las Vegas vetää kirkkaimman tikun; ei niiden valon voittanutta taida olla.
James Dean on saanut patsaansa tähtitorninmäelle, kirkas tähti kun on. Joku oli vielä laittanut sätkänpätkän huulien väliin. Miksiköhän?

        Utuinen yö enkelten kaupungissa


L. A., California - 0411 sunnuntai
Vaikka Intiassa tehdäänkin eniten elokuvia maailmassa, Hollywoodin tuotanto luullakseni vaikuttaa eniten mielipiteisiin, ajatuksiin, asenteisiin.

Ensi-iloista reväistään kokoaukeaman mainokset, vähintään yhden sivun juttu. Uusin Travolta ja yksisilmäinen piirroshahmo komeilevat talojen ja bussien kyljissä. Puhumattakaan 'the one' -filmistä. Sitä mainostetaan kuin se olisi vuoden merkittävin tapahtuma.
Kävin katsomassa sen Universal-studioiden elokuvatalossa, jossa on 19 teatteria. Ja länsi-kustin suurin kangas ja erikoisäänitehosteinen Imax -teatteri. Komea teatteri, komeat puitteet hyvin tehdylle acsonkuvalle, mutta sisältö älykästä kuin sekahedelmäkeitto. kuten arvata saattaakin.
'Matrix'in voittajaksi kuvasta ei ole.
         
Täälläkin, kuten Universalin osastolla Floridan Orlandossa, maapallo pyörii väärään suuntaan; elokuvien alussa sentään kulkusuunta on rukattu oikeaksi.
Kävelykadulta saa ostaa ylihintaan elokuviin liittyvää krääsää ja katsella turisteja. Tuolla menikin päivä elokuvissa, sillä jostain syystä eri teattereiden ovilla ei ollutkaan lipunrepijää, vaan samalla maksulla sai katsottua kaksi kuvaa kokonaan ja kaksi osittain. Ahne kun on. Mutta pehmeissä penkeissä katselee vaikka olisi huonompikin kuva.
Itse Universalin ihmestudioihin pitää tutustua toinen kerta erikseen.
        


Autoista sen verran, paitsi että kulkuneuvokanta on suhteellisen uutta, mitään katsastusta ainakaan Californiassa ei tunneta - kahden vuoden välein pakokaasutesti ja siitä vaan. Ja ajokorttikin maksaa vain sen 10-20 taalaa; kirjalliset ja ajokoe, ei viikkojen istumisia ja koulujen rahastuksia.



L. A., Universalin studiot - 0611 tiistai
Sitten jälleen metroon (kahden viikon rajoittamaton bussimetrokortti maksaa 21 taalaa), yksi asemanväli kohden Pohjois-Hollywoodia, Universalin studioille.
Metro on kymmenen vuoden ikäinen, siisti ja erittäin syvällä maan alla - maanjäristysten vuoksi.

           Pienet ohjaajat Hollywoodissa     
Portti mielikuvitukseen

Turvatarkastukset ovat täälläkin tiukat - kassit ja autojen alustat tutkitaan ja joutuu menemään metallinpaljastimen lävitse. Vastaava touhu on tuttua kirjastoissa ja kapakan ovilla; pienessäkin juottolassa on puolisen tusinaa riskiä turvamiestä varustettuna metallinetsimillä, pampuilla, käsiraudoilla, kaasulla ja tiukalla ilmeellä.

Studiot tarjoavat mielenkiintoisen kurkistuksen elokuvien kulisseihin ja filminteon tekniikkaan. Kiertoajeluilla mennään keskelle maanjäristystä ja tulvaa ja katsellaan 'Psyko'n pelottavaa majataloa ja "Hai' -kuvien kitaa. Ja paljon muuta elokuvista kiinnostunutta kiinnostavaa.

          
Filmimaailman kävelykadulta           Universal ja paljon katseltavaa

Huikeita ovat matkat 'Paluu tulevaisuuteen' -tyyliin jääkauteen, hirviön kitaan, avaruuteen.
Ja 'Terminaattori' on saanut vartin mittaisen kolmiulotteisen lisäpätkän, jossa iso A itse seikkailee tutuissa maisemissa, nyt vain aivan nenän edessä. Aivan mahtavia efektejä, hyvä ettei kyyristy penkillä leviävien sirpaleiden edestä pois. Joskus tuollainen on varmasti jokapäiväistä. Ja naureskellaan sitten nykyisille kuville.

Lännen miehet ja naiset tappelevat ja 'Waterworld' maailmassa seikkaillaan komeasti ja paukkeella. Kaikki tehty huolella ja ammattitaidolla, katsojia aliarvioimatta.

                                               Taistelunäytös vedellä ja tulella

Jenkit tuon todella osaavat, osaavat filmimaailman salat ja miten katselija vangitaan. Heillä oli jo väriteevee, kun härmässä ripusteltiin ensimmäisiä mustavalkoantenneja puiden oksille.
Mukana tietty huumoriakin, sillä he muistavat englantilaisen sanonnan, jonka mukaan hyvä puhe sisältää vähintään kolme vitsiä, mutta hautajaispuheeseen riittää kaksikin.

Universalin studiolla näki sen minkä jo jokainen hyvin tietääkin - tulevaisuus on digitaalinen yhä enemmän ja enemmän. Pienen jalkapallokentän kokoista sinistä taustaa vasten kuvataan jo paljon ja se liitetään kulloinkin tarvittavaan taustaan.
Näin meitä huijataan, mutta sitähän me kuitenkin haluamme katsella.

Lippu maksaa 43$ eli melkein kolmesataa markkaa, mutta halvalla jenkeissä ei pääse oikein mihinkään. Juuri liikennevalojen yli. Jos on nopea.


L. A., Disneyland - 0711 keskiviikko
Saman verran maksaa myös Disneylandiin. Siellä tutut hahmot moikkailevat eikä järisyttävän uutta ollut, mutta pitihän sinne mennä. Aku Ankan erikoisystävä en koskaan ole ollut - ihan ok tavaraa. Silti hattuani nostan Walt Disneylle, jonka mielikuvituksesta koko valtava ilmiö on lähtöisin.

                 Disneylandista

Matkaa Hollywoodista on yhteen suuntaan pari tuntia. Kuin Kouvolasta, Lahdesta lähtisi Hesaan, ja vielä silti ollaan samassa kaupungissa.
Lapsuudenkaverini Inkeroisista, Tauno vaimonsa Pirkon kanssa asuu San Pedrossa, lähellä merta, ja sinnekin vierailumatkaa Hollywoodin kulmilta kasaantuu kaksi tuntia sivu. Pitää olla epäkohtelias eikä totella jokaista vierailukutsua.

Joululaulut raikasivat ja parikymmenmetrinen joulukuusi notkui koristeista ja valoista. Puu on aito, lumetettu vain valkoiseksi. Pitihän se oikein käydä tutkimassa.

                                     Iso D   
Joulutunnelmissa

Toki Disney-maasta ohjelmaa ja tunnelmaa löytyy, valtavassa puistossa on joka makuun jotakin. Suuria laivoja, lavashow'ta, Tarzanin maailmaa, Indian Jones, Fantasiamaa ja Huomispäivän maa… - juuri ja juuri yhdessä päivässä ehtii siihen tutustua. Lapsen kanssa yksi päivä ei riittäisikään.

Kuulemma 911 attentaatti pudotti puiston kävijämäärää parillakymmenellä tuhannella päivässä, mutta kansaa kyllä ainakin nyt oli tungokseen asti.
Ja huolto pelaa, henkilökunta ystävällistä ja huomaavaista - ammattitaito ja osaaminen täälläkin huipussaan.
Kielinä ovat englannin lisäksi espanja ja japani - niin paljon kamerakaulaisia hotohoto turisteja täällä joka paikassa on.




Tijuana, Meksiko - 0811 torstai
Ja koska jenkkijunalla en ollut aiemmin kulkenutkaan ja kun Meksikonkin on tuossa liki, niin eikun lippu ostamaan.
Tulipa sitten mentyä lounais-yhdysvalloissakin niin pitkälle kuin vain pääsee. Noin kuvaannollisesti sanottuna.

Amtrak -junat vastaavat Suomen VR -kalustoa. Siistejä kaksikerrosjunia, tuntui vain, että jalkatilaa olisi ollut polven verran enemmän kuin meillä.
San Diegoon on vajaa kolmen tunnin matka, edestakainen lippu maksoi 46$, jotakuin kai Suomen hinnoissa.

Loooong Beachin hiekat ohitettiin aivan läheltä, miltei hiekka pöllysi. Pari auringonottajaa löhöili, parikymmentä surfaajaa ja parituhatta lokkia ja muuta siivekästä leijaili - yksi delfiini kävi lintuja tarkkailemassa.
Santa Fe'n rautatieasemalta San Diegosta vielä vajaan tunnin ratikkajunamatka, sillan yli, yli Rio Tijuanan, ja taas olin Meksikossa.

Tutussa hälinässä, musiikissa, tungoksessa, jotenkin kiehtovassa elämässä. Toki pummeja ja asunnottomia on, mutta niihin olen jo jenkeissä tottunut. Ne on vain ohitettava kuin ei mitään tai kohteliaasti mutta päättäväisesti sanottava 'sori' jos ruinaaminen on liian tunkeilevaa. Jos ropolla pelastaisin maailman antaisin heti kaksi. Nyt saisin vain pummiarmeijan kimppuuni.
Maailma nyt on tällainen enkä sitä muuttaa voi. Ei ole voinut Jeesus, Muhammed, Hitler eikä Lenin ei Marx. Ja ketä nyt niitä onkaan. Pidemmälle näkeviä. Mutta kun massassa ei päde heimon lait. Ja ihminen on peto toistaan kohtaan. Loppujen lopuksi.

Tijuanassa on kaksi miljoonaa asukasta, luulin tätä pienemmäksi.
Poliiseja on paljon, heillä rynnärit vielä käsissä valmiina. Pankin rahansiirtokin oli turvattu ovella seisovalla poliisilla, jolla oli järeä haulikko ampumavalmiina. Kysyin että voisinko ottaa kuvan, ennen kuin tuimasta ilmeestä ja kuljetusautosta vihdoinkin ymmärsin että väärään aikaan taas väärässä paikassa avasin suutani.
Kadunkulman päässä laitettiin nuorta miestä rautoihin, tyttöystäväkin yritti turhaan vakuuttaa poliisille ettei tässä mitään; tyttöystäväthän he parhaiten aina tietävätkin kavereittensa puuhastelut.

                                                 Meksikolaisia Tijuanassa

Ja eksyin kai Tijuanalaiseen taksiinkin; taksiin änkesi väkeä, katselin että que pasa, mutta joukossa oli naisiakin lapsineen, ja heitä kuski sitten pientä maksua vastaan pudotteli ympäri cityä. Sain siinä hyvän tilaisuuden katsella vuoren rinteellekin levittäytynyttä kaupunkia laajemmaltakin.
Likaista, köyhää, ahdasta, mutta jotenkin ihmiset onnellisen tuntuisia, iloisia.
Ja kaunista vain senjoriitat. Ja pikkulapset.

Takaisin Usan puolelle sujui miltei yhtä helposti kuin menokin. Nyt joutui sentään esittämään passin ja tietty läpivalaisuun.
Autoja sadoittain odotti kuin ruuhkassa; ei käy kateeksi poliisien ja rajamiesten urakointi.



L. A., Kodak -teatteri - 0911 perjantai
Ja tänään perjantaina oli uuden Kodak -teatterin avajaiset aivan parin minuutin kävelymatkan päässä majapaikaltani hostellilta. Losiksen suurimpiin kuuluva rakennusurakka on valmis, vaikka paikkoja tosin vieläkin hieman siistitään ja fiksaillaan.
Oli muotishow'ta ja musaa, Krokotiilimies oli ainoa jonka tunsin. Mutta vielähän ei ollutkaan aika Suurten Tähtien.

                                        Oskareita jaettavana

Siellä sitten Oscarit tästä lähin jaetaan; entinen jakopaikka (muuallakin joskus) Kiinalainen teatteri on aivan liki, nyt tavallaan samassa rakennuksessa, oscarinheiton matkan päässä. Testasin ennen kaiken maailman julkkiksia kävelyreitin, ja hyväksi havaitsin, ehkä hivenen liukas, mutta se johtuu uutuudesta.
Siitä he sitten tulevat salamavalon saattelemina hakemaan pientä kullattua patsasta. Ja tai muuten vaan näyttäytymään.

     Kiinalaisen Teatterin edustalla pieni kumarrus    
Pakollinen sovitus
                              Lisänä kuva poliisin varusteista.


Ulko-oven läheisyydessä seinissä on kerrottu vuodesta 1928 tai -26, alusta kuitenkin, parhaimman elokuvan -pystin voittaja. On paikat valmiiksi jo tuleville kuville seitsemäksikymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Ei näin hienoa ja suurta ja filmaattista taloa viitsi aivan pieneksi ajaksi tehdäkään.
Takaosasta ylhäältä on hyvät näköalat kukkulalle, ja siellä ne tutut kirjaimetkin lepäävät - HOLLYWOOD.
Seitsemisenkymmentä pientä putiikkia ja ravintolaa ja yökerhoa on samassa yhteydessä - tuleekohan uusi hollywoodilaisten menomestapaikka?
Ainakin jokin filmifirma näkyy mainiosti, maailmankattavasti.


Vielä pari päivää näillä kulmilla, ja sitten Suomeen.

Saan totutella siihen, ettei cocispulloa ja sämpylää pakatakaan pussiin vaan joudun tekemään sen itse. Saan totutella kolminkertaisesti maksavaan bensiiniin ja paksuun toppatakkiin. Ja ettei TV-kanavia olekaan reilua kuuttakymmentä.
Onkohan sitten Nokian puhelimia yhtä paljon kuin täällä ja Meksikossa? Jossa Nokia tunnetaan, mutta Suomesta ei olla kuultu sanaakaan.
Finland??? Europe???

Luulisi Nokiamaassa sitten olevan hyviä puhelintarjouksia. Täällä kun ostaa yhden alle puolella Suomen hinnoista saattaa saada kolme kaupanpäälle. Ja parinsadanmarkan kuukausimaksulla puhuu joskus rajattomasti jopa kolmentuhannen minuutin verran.
Kun on ensin saanut puhelimen ilmaiseksi.



L.A. Viimeinen vuorokausi menossa - 1211 maanantai
Tuolta Kodak-teatterista selvisi sekin, että myös Tom Jones on saanut Oscarin.

Mutta nyt on vähissä, tiistaina eli huomenna 20.45 (keskiviikkoaamuna 0645 Suomen aikaan) pitäisi koneen nousta Losiksen kentältä. Vaihto Lontoossa, ja pyörien olisi
määrä kohdata Helsingin kiitorata keskiviikkona 1411 kello 2300.
Ellei rättipäät keksi jotain muuta, näyttävämpää käyttöä liidokille. Onhan New Yorkissakin nyt poikkeustila, ja eteläisessä Losiksessa San Pedron ja Long Beachin välillä oleva valtava silta on jo aikoja sitten uhattu laittaa hiekaksi; sillalla on nyt jatkuva poliisivartiointi.

Viikonlopun vietinkin kulttuurimerkeissä. Irvinen yliopistolla, Losiksen eteläosassa, oli lauantaina musikaali 'Victor/Victoria', jossa myös suomalainen taiteilija, täällä opiskeleva, oli mukana. Hyvä Kauppisen Petri!
Ja sunnuntaina suomalainen/amerikansuomalainen tanhuryhmä 'Katirilli" esitti Pasadenassa, Losiksen pohjoisosassa, taitojaan. Siinä kaverini Taunokin heiluttelee jalkojaan; vaimonsa Pirkko on taiteellisena johtajana, ryhmän vetäjänä ja tietenkin tanssii mukana.
Tanhuryhmä on viihdyttänyt kansaa -84. olympialaisista lähtien, jossa he esiintyivät avajaisissa.

Tauno minut sitten heittää lentokentälle, varmistaa että varmasti lähden.
Kun kovaa ajaa, niin tunnissa juuri kerkiää kaupungin halki, ellei ole kovia ruuhkia.

Vielä sitten sunnuntai-iltana ehdin elokuvakulttuuriakin harrastamaan; Kodak-teatterin yhteydessä on viisi salia, viitosessa menee 'Training day' - raja kuvaus Losiksen alamaailmasta. Tutuissa maisemissa siellä kahinoitiin. Aika lohduttoman kuvan tuokin antaa kaupungin poliisivoimista.
Hyvät istuimet, nousevat niin ettei tarvitse etummaisen hilseiden ylitse kurkkia, miten veri roiskuu.


Kotona sitten on sulateltava asioita ja annettava jonkinlainen loppulausuma amerikan matkasta.
Kiitokset lukuisista viesteistä, jotka ovat matkaani piristäneet. Joillekin on ollut jutuistani konkreettistakin hyötyä omaa jenkkimatkaa varten, joillekin muuten vaan sovellettavaa muihin matkakohteisiin. Ja monet ovat lukeneet muuten vain kiinnostuksesta.
Kiitos.

Tom Jones?
Vuonna -63 senniminen elokuva voitti vuoden parhaimman elokuvan Oscarin.

- Los Angeles, Ca - maanantai 1211, the end -

 


L.A. Hollywood - 1311 tiistai
Ps.
Vielä ennen kotiin lähtöä sain seurata erästä Hollywoodilaista julkkistapahtumaa, tähtikiven paljastusta. Kamerat ja paljoa väkeä seurasi, kuinka Whoopi Coldberg paljasti oman laattansa Hollywood-bulevardin jalkakäytävällä, ensimmäisenä uuden Kodak-teatterin pääsisäänkäynnin kohdalla. Nähdäkseni aika kunniapaikalla. Siitä astellaan katselemaan ja hakemaan Oscareita.

           Whoopi Coldbergiä odotellaan.
          Klikkauksella kuva Whoopista.
 

    Onkohan Whoopille  ilmoitettu tästä?
 
Loistava musta pikku nainen tunnetaan hienoista suorituksistaan mm. kuvissa 'Ghoust', 'Häivähdys purppuraa', 'Nunnia ja konnia'...
Viisikymmentäkaksivuotispäivänsä kunniaksi hänelle tarjottiin vielä täytekakkua, ja sain maistaa sitä minäkin. Santsasinkin vielä.

Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta, mutta oli aika lähteä. Kylläisenä, mieli jo kotiin haluten.


Englantilainen jumbojätti ei ollut läheskään täynnä - olikohan edellispäivän New Yorkin parisataa kuolonuhria vaatineella lentoturmalla osuutta asiaan? Osa perunut matkansa. Sellainen ei käynyt omalta osaltani käynyt mielessänikään. Milloin sitten olisi turvallinen lentopäivä?
Kymmenen tunnin lento Lontooseen sujui leväten, mieli pitkällä reissulla harhaillen.
Lontoosta kolme tuntia Hesaan, kylmään, pimeään, ja pienuuteen.
Ja parin tunnin päästä oman kotisaunan lauteilla saatoin nauraa tyytyväisenä:
Hyvä reissu ja tulipa tehtyä.

 

 

 


       Vielä mietteitä kotisohvalta

 


Jaalassa, kotona - 2311 perjantai   2001
Viikko kotisohvalla ja kotikulmilla on tasoittanut kummasti kulttuurishokkia, sitä että täällä sitä nyt taas ollaan - lumessa, kylmässä, tutuissa kuvioissa. Kotona.
Kolmeen kuukauteen en täysin valkoista naamaa nähnyt missään, en myöskään ketään joka on pukeutunut vaatekaapilliseen.
Outoa ja miellyttävää on ymmärtää kaikki kuulemansa, kuulla omaa kieltään.
Uusia iskelmiä on tullut, ja vanhatkin kuullostavat tuoreilta. TV ohjelmissa on uusia tunnuksia ja joitakin outoja naamoja hymyilee lehtihyllyjen alimmilla tasoilla.

Taala on ollut hyvää totuttelua tulevaan euroon, taalaankin muuntokerroin on kuutosen luokkaa. Bensa maksaa mitä maksaa, satasen se minulle on aina maksanut hinnan heilahteluista huolimatta. Ja viiden-kuudensadan kilsan päivälenkkejä harvoin teen.
Mielikuvissa vielä pyörii preeriat ja vuoret, kaupungin valot ja ihmismassat. Varmasti ja toivottavasti pysyvät siellä pitkään.

Silti ikävä ei jäänyt jenkkeihin, kotiin on aina yhtä hyvä tulla. Vaikka täällä kaikki onkin pienempää. Se on totta, mutta niin vain on. Mutta silti niin tuttua.
Tarkoituksella en pitänyt kovinkaan aktiivisesti yhteyttä Suomeen. Sähköpostilla kyllä, mutta soittelut jäivät vähiin. Jo kalleuden takia, vaikka joskus löytyi edullisiakin puhelinkortteja, jotka pitivät mitä lupasivat; liian usein luvattu sata minuuttia kutistui kahteenkymmeneen. Yhteyskään ei aina onnistunut, satelliitti välissä vaikeutti ja heitteli minne sattuu ja varsinkin Radiolinjan puhelimia oli vaikea tavoittaa.

Omalla tavallaan teki hyvää olla poissa ns. normaalista elämästä ja kokea valtava vapauden tunne, mahdollisuus mennä minne huvittaa. Aamulla en tiennyt missä seuraavan yön nukun. Ja ei se ole niin tärkeää peseytyä säännöllisesti. Riittää että joskus sitten.
Kolmisen tuhatta kilometriä reissasin busseilla seitsemässä osavaltiossa ja pikkuautolla yli kaksikymmentäkolme tuhatta kilometriä kahdessa tusinassa osavaltiossa. Yhteensä 29 eri valtiota; Tennesseessä ja Georgiassa kuljin molemmilla peleillä.
Reissaamiseen en väsynyt, vaikka tietynlaista kylläisyyden tunnetta ennen Losista tunsinkin - vaikka aina tuli uutta maisemaa, se kuitenkin oli samantapaista kuin jo aiemmin jossain nähty. Eri tavalla samanlaista.

Pitkät, päivienkin mittaiset ajomatkat omalla tavallaan ottivat voimille, vaikkeivät kyllästyttäneetkään enkä väsynyt rattia pitämään. Ainainen huoli omaisuudesta, jonkinlainen jatkuva varuillaan olo rassasi enemmän kuin hellepäivät. Silti minkäänlaiseen vaaratilanteeseen en joutunut, vaikka mulkoiluita ja synkkää jengiä paikoin näkyikin. Yllätyin positiivisesti maan katuturvallisuudesta; poliiseja on paljon ja kai 'kolmesta poikki' myös hillitsee jotain. Kun teet kolmannen rikoksen saat elinkautisen. Hyvä! Mitäs teit!
Nukuin autossakin kymmeniä öitä, joskus ulkopuolella turvattujen ja monien käyttämien levähdyspaikkojen, ja näköjään mitään ei tapahtunut.

Suuren maan valtavat etäisyydet hämmästyttävät vieläkin. Asukasluvultaan pienissäkin paikoissa välimatkat ovat tosi pitkät, ja taivaanrannasta taivaanrantaan ulottuvat maissipellot ovat unissani vieläkin. Noin kuvaannollisesti.

Preerialla ja Kalliovuorien jylhyydessä oli hyvä ajatella elämää ja ihmiseloa. Kuten myös katsellessa miljoonakaupunkien hyörinää. Kummasti vain suhteuttaa omaa ajatusmaailmaa, kun ajattelee niitä lukemattomia ihmisiä joita tapasin - siellä he nytkin elävät ja touhuavat omissa kuvioissaan, iloissa ja murheissa, hoitavat lapsiaan ja käyvät kylässä, ja emme enää koskaan kohtaa.
Sitähän hekin nyt pohtivat - well dear, missähän mahtaa nyt olla se outo tyyppi sieltä kaukaa jostain, mistä lie? Finn...?

Perusjenkki?
Perussuomalainen?
Amerikassa on niin paljon eri rotuja, osavaltioita ja ilmasto-olosuhteita, ettei mitään yleistävää voi sanoa, kuin ei voi liiaksi tiivistää suomalaisiakaan. Yleistää ei voi, vaikka jotain silti voi yleisesti sanoakin. Näin minä näin.
Kallis maa, eläminen Suomen tasoa; elektroniikka ja sähkövempaimet edullisia kuten autotkin, totta kai. Ja tietty puhelimet eli nokialaisetkin, kun niitä käytännössä ilmaiseksikin jaetaan.
Pientä kevyttä jutustelua soisi täälläkin enemmän harrastettavan, 'ilmoja on pidellyt' -pohjalta. Avoimia ollaan, silti varauksellisia.
Kohteliaita he ovat, anteeksi pyydetään jos vähänkin tuntuu että toista tuli häirittyä. Paljon ihmisiä, toiset on pakko ottaa huomioon.
Ainakin julkisesti 'osaavat' nautiskella viinaksia, tuntuu että pitävät häpeällisenä näyttäytyä änkyrässä yhteisillä paikoilla. Kummallista jengiä. Ulkona siellä ei saa ottaa. Harvoin näin poltettavankin kaduilla; julkisissa tiloissa se onkin kielletty.
Ja nuoria en nähnyt illalla muovikassien missään heitteillä. En tosin aivan hämäriltä kujilta etsinyt.
Liikenne joustavaa, silloin kun se kulkee; tiellä ollaan 'kilttejä', huomaavaisia vaikka kovaa mennäänkin. Parempaa rattikansaa kuin me.
Isänmaallisuus joskus hymyilyttää, jenkkilippu pitää vetää joka antennin nokkaan, vaikka terrori-iskujen jälkeen senkin paremmin hyväksyy. Pitkään vain katselin, kun paloautotkin mennä huusivat tähtilippu hulmuten. Kuin apuun ratsastavat sotilaat lännenkuvissa.
Yhteiskunta on mikä on, se ei liikoja kansalaisistaan huolehdi, vaikka veroja sielläkin tarpeeksi maksetaan. Kerjäläisten ja ulkona nukkuvien määrä silti yllätti - prosentuaalisesti sekin varmasti on pientä, mutta tuon jälkeen osasi vieläkin paremmin arvostaa kotimaisia turvaverkkoja ja edullista terveydenhuoltoa. Yms.

Kiitos yhdysvaltalaisille kirjastoille, joiden palveluita sain ystävällisesti käyttää näitä sivuja lisäillessäni.

Rahaa meni, ei tarvitse laskeskella sillä kaikki meni, varakassan ylimääräinen hätäreservikin; summalla olisin saanut kivanhyvän käytetyn auton synttärilahjakseni.
Mutta tuota en edes ajattele. Vanhaan rotiskaani olen tyytyväinen.
Elämäni matkan tein, pitkän ja kovan reissun ja nyt voin vapautuneesti nauraa.
Auto ja tavara hajoaa ja ruostuu aikanaan.
Mutta matkani muistot ja kokemukset eivät milloinkaan.

 


    Kiitos seurasta. 
Kiitollinen olisin palautteestasi.


 

 

 

  Olisiko sinulla antaa palautetta?


                                                           

 

E-mail          E-mail

 

Tai nopeasti ja nimettömänä tästä

 

Please, write yours message

           fastly and easily and nameless  it leaves
                from  here

 

 

   Mitäs tykkäsit?

Lisäviesti     

                           Jos näkyviin tulee otsikko  FormMail -
                    silloin tilapäistä häiriötä.  Kannattaa kokeilla uudestaan!

 

 

 

                                             * * *

 



       
            Tästä pääset aivan alkuun,    reittisivulle, aivan matkan alkuaskeleille
                                 
lukemaan miten reissu käynnistyi.
       

                  Tämän sivun alkuun




                 Pääsivulle     
www.perttiraasu.tk

              Intian piipahduksestani voit lueskella täältä

                         GOA - Ihmeellinen Intia - www.goagoa.tk

Prinsessa Madeleine,  Runoja,  Merilauluja,  Pornolauluja,  New York - Los Angeles,  Onanistin käsikirjasta, 
Ryyppylauluja,  Laulut,   Horoskooppi,  Finnjet,   Kuvia meriltä III,    Rakas poikani - kuoleman lapsii
Ilmainen! Ensimmäinen Suomessa! 
Kokonainen runokirja Rajavartija, kuoleman turvaaja
                NewYork - Miami -Allure