Kultareunat.

Minulla oli heinänuha

mutta vanhapiika oli niin pieni ja hauras,

että pelkäsin hänen hajoavan jos aivastaisin.

Hän näytti minulle synkkää pilveä taivaalla

”Tuollakin pilvellä on kultareunat.”

”En minä näe niitä”

”Ei niitä siellä enää olekaan.

Leikkasin ne pois ja ompelin tanssimekkoni helmaan”

Hän etsi kaapistaan tanssimekon,

jonka helmassa kimmelsi kultainen nauha.

”Katsopa tätä!” Hän huudahti ja ojensi minulle kultaiset tanssikengät

”Haista. Ne tuoksuvat vieläkin shampanjalle”

Hän huokaisi syvään, sulki silmänsä ja hymyili.

”Oi niin tuoksuvat.” Sanoin,

vaikka en edes tiennyt mitä shampanja oli.

Mutta se teki hänet onnelliseksi.

Sain mehua ja pipareita.

© Pekka Rokala