8.1.2007

Harmonikkakerhon uusi , oma sivusto on osoitteessa http://www.hyvinkaanrautatieharmonikat.fi/, tältä sivulta karsiutuvat kerhon ajankohtaistiedot

Piirros: Martti Turunen

HYVINKÄÄN RAUTATIELÄISTEN HARMONIKKAKERHO RY.

Hyvinkään Rautatieläisten Harmonikkakerholla ei vielä ole omia sivuja verkossa. Koska olen osasyyllinen kerhon tuottamaan ääneen ja kerhon soittotoiminta on rakas harrastukseni, kirjaan tänne tärkeimpiä tietoja kerhosta. Tavoitteenani on erityisesti palvella niitä, jotka hakukonein etsivät kerhon yhteystietoja, sillä toivon kerhoon lisää soittajia sekä kerholle esiintymistilaisuuksia. Esiintymiset ovat kerhon toiminnan ryyti. Ilmoitan täällä sitten, kun kerho saa oman sivustonsa.

Keskeisimmät tiedot kerhon esitteestä (muokkaan niitä hieman nykyistä tilannetta vastaaviksi):

Osuuteni orkesterissa

Jos Hyvinkään Rautatieläisten Harmonikkakerhon orkesteria pitäisi jotenkin luonnehtia, kutsuisin sitä big bandiksi, isoksi viihdeorkesteriksi. Puhallinsektioiden tilalla vain on harmonikkoja. Ja toivon orkesterin tulevaisuudessa kulkevan vielä pidemmälle tuohon suuntaan, hanureita tietenkään hylkäämättä. Uskon hyvien big band -sovitusten ja taitavan johtamisen auttavan toiveeni toteutumisessa. Hyvä sovitus jakaa harmonikkaryhmille ja muille soittimille yksilöllisiä, mutta yhteensopivia rooleja, jotka selkeästi ominaan kutovat yhteistä, nautittavaa kudosta.

Minä astuin orkesterin riveihin alkusyksyllä 2004. Hyvinkään kansalaisopiston esite jaettiin joka kotiin ja kiinnostuin harmonikkaorkesterista, johon toivotettiin tervetulleeksi kaikki muutkin soittimet. En ole koskaan soittanut harmonikkaa, mutta kitara on pysynyt käsissä jo nelisenkymmentä vuotta. Niinpä astelin eräänä torstai-iltana kitara olalla Aseman koulun musiikkiluokkaan, jossa harjoitukset tuolloin pidettiin. Olin vähän epävarma siitä, pidetäänkö akustista kitaraa noissa piireissä edes soittimena, mutta tyytyväisyydekseni näin, että luokassa oli jo kaksi muutakin kitaristia, toisella sähkökitara.

Olin toki varustautunut siihen, ettei nailonkielinen akustinen kitara kuuluisi hanurien takaa. Minulle oli aikoinaan joutunut pieni Mighty Atom -harjoitusvahvistin, jonka yhteydessä oli myös tullut pieni akustisen soittimen kanteen liimattava ilmeisesti piezo-toiminen mikrofoni. Mighty Atom sai onneksi jäädä syrjään, koska Heikkilän Taistolla on hupinaan raahata mukanaan isossa kärryssä vahvistinta kaiuttimineen. Mutta kätevä mikrofoni on hoitanut kunnialla tehtäväänsä. Nyt se on sijoitettu kitaran sisään, missä se on kiinni juuri tallan kohdalla.

Nyt olen myös asentanut kitaran sisään paristokäyttöisen esivahvistimen, jotta signaali-kohina-suhde olisi paras mahdollinen ja impedanssi riittävän alhainen. Olen myös muutanut esivahvistimen rakennetta, kytkin sen sävysäädöt kiinteästi matalille äänille, koska piezo-mikrofoni on kovin diskanttivoittoinen. Tästä vapautuneista potentiometreistä toinen on nyt voimakkuussäätimenä. Myöhemmin on tarkoitus vielä muuntaa kytkentä niin, että toisesta nupista voin esisäätää kaksi volyymitasoa komppia ja sooloa varten, jotka toisella nupilla nopeasti valitsen. Rakenne korvaa jalkapolkimen, joka on teknisesti pettänyt ja on muutenkin ylimääräinen mukana roudattava.

Kitaroiden huolena on ollut komppaus. Lankisen Seppo tosin haluaa sälyttää kitaroille myös soolo-osuuksia. Soolosoitto sopisi yleensä sähkökitaralle, kunhan Laineen Osku voittaisi ujoutensa ja uskaltaisi kääntää volyymia lisää. Taitoa hänellä kyllä riittäisi muun muassa improvisointiin, väliin hänen balalaikkatremolonsa soivat vaatimattoman hiljaisina, mutta hyvin kauniina. Koska Osku ei useinkaan ole voinut olla keikoilla mukana, minä olen joutunut esittämään omia vaatimattomia soolojani. Toivottavasti esivahvistimen kytkentämuutosten myötä saan myös äänentoiston palvelemaan kunnolla tuota tehtävää.

Soolokitaristin tehtäviä en erityisesti kaipaakaan, koska keväällä 2005 minut pyydettiin tanssikeikoille toiseksi laulusolistiksi Lankisen Sepon ohella. Sen vuoksi lisäsin kalustoani pienellä mikserillä ja efektilaitteella, jolla saan haluamani kaiut niin lauluun kuin kitaraankin. Kitaran soolo-osuuksissa olen käyttänyt plate-kaikua rikastamaan sointia ja venyttämään sitä vähän kompressorin tapaan.

Varsinaisten soittohommien lisäksi olen tehnyt kerhossa ison työn kirjoittamalla komppikitaristeille omat nuotit suurimpaan osaan ohjelmistoa. Siihen oli ja on kolmekin syytä. Ensinnäkin osa kerhon nuoteista oli aika vaikealukuisia, monikertaisia kopioita tai käsinkirjoitettuja. Toiseksi hanuristien nuoteissa sointumerkinnät on merkitty siihen kohtaan, jossa hanuristin vasen käsi soittaa kyseisen soinnun, kitaristit ovat tottuneet siihen, että sointumerkintä on siellä, missä sointu oikeasti alkaa. Kolmas ja ehkä tärkein syy on, että kun orkesterissa on useampia komppikitaristeja, heidän tulisi soittaa yleensä tarkoin samaa rytmitystä. Rytmitys pitää siis kirjoittaa selvästi näkyviin. Etenkin tangoissa tämä on tärkeää. Kun orkesteriin tuli syksyllä 2005 mukaan myös rumpali ja perkussionisti, hekin ovat joutuneet huomaamaan näiden samojen nuottien tarpeen.

Näiden toimien ohella haluan kokeilla ja kokeilen myös siipiäni sovittajana. Ensimmäinen sovitukseni, 50-luvun Anna-elokuvasta peräisin oleva Anna oli mukana kiitetyssä Valkokangas soi -konsertissamme 19.11.2005. Muita sovituksia on jo työn alla ja suunnitelmissa. Motiivina tähän on paljolti juuri tuo mainitsemani big band -ajatus.

Niin ja tietenkin, katselette juuri uutta tointani, jonka otin omakseni omatoimisesti ja vapaaehtoisesti, kun havaitsin, ettei orkesterista löytynyt verkosta juuri mitään. Kunhan kerho saa järjestettyä aivan oman sivustonsa, tämä sivu voi toimia alustavana materiaalina ja ehkäpä minä sitten hoidan senkin sivuston.

Orkesterin jäseniä

Seppo Lankinen on orkesterin musiikillinen johtaja ja kapellimestari. Lisäksi hän tietenkin itse soittaa hanuria ja laulaa toisena solistina tanssikeikoilla. Orkesterin varsinaisen basistin ollessa estyneenä Seppo usein hoitaa keikalla basistin hommat kytkemällä sähköhanurin bassopuolelle bassosyntikan.

Sakari "Saku" Häkkinen joutui erittäin valitettavasti jättämään orkesterimme.

Martti "Mara" Turunen soittaa kosketinsoitinta, josta muuten en oikein tiedä, miksi sitä pitäisi sanoa: klaviatuuri, sähköpiano, syntetisaattori, sähköurku, valitkaa siitä. Joissakin kappaleissa etenkin harjoituksissa hyödynnämme hänen soittimensa rytmikoneistoakin. Kun Maralta kysyy, mitä stemmaa hän kappaleessa soittaa, hän yleensä sanoo: "Omaani." Nyt Mara on myös juontunut orkesterin epäviralliseksi sovittajaksi. Tänä syksynä (2006) aletaan tanssikeikoilla kuulla hänen tangosovituksiaan.

Taisto Heikkilä soittaa akustista kitaraa ja tyytyy komppikitaristin osaan. Hän on rakennellut kitaravahvistimensa näppärään kärryyn, jolla tätä melko raskasta PA-tarpeistoa on vedetty vallan omituisiinkin paikkoihin, siitä myöhemmin. Taisto myös innosti meidät rytmiryhmäläiset pitämään omia yksityisiä harjoituksia kodissaan, tästäkin myöhemmin enemmän.

Osmo "Osku" Laine pitelee käsissään sähkökitaraa. Iso mies ja niin ujo, ettei uskalla avata hanikoita lähellekään tarpeeksi. Parhaat ovat usein liian vaatimattomia. Hänen toivoisin ottavan lisää soolotehtäviä itselleen.

Veikko Heinonen on rytmiryhmän uusi tulokas, hän aloitti vasta nyt, syksyllä 2005. Veikkokin on nyt siirtynyt sähkökitaraan, mutta pysyttelee kompin parissa.

Raimo Suonio. Tasapuolisuuden nimissä on omakin kuva pantava näytille, mutta kehumiset jätän muiden tehtäväksi.

Tuomo Talvi pitkämatkalaisena joutui valitettavasti jättämään orkesterimme.

Kai "Kaitsu" Ruohonen on Sakun jätettyä orkesterimme ottanut harteilleen basistin viran. Onneksi orkesterista löytyi ammattitasoinen basisti.

Jorma "Jokke" Koivunen kutsuttiin syksyn 2005 alussa rumpalin tehtäviin. Hän onkin rumpali minun mieleeni, hillitty ja tarkka eikä riko tyyliä. Rytmiryhmämme on kaikkiaan ikämiessarjaa. Suuri osa jo eläkkeellä ja loput siihen valmistautumassa iän tai terveyden vuoksi. Jokkekin joutuu melkein joka kappaleen jälkeen nousemaan verryttelemään kipeytyvää selkäänsä.

Antti Peltokangas hoitelee sirmakan lisäksi myös kerhon puheenjohtajuutta. Kuvasta ei oikein hyvin käy ilmi, mutta hänellä on hoikka urheilijan vartalo, jota hän osaa lennättää tanssilattialla erittäin näyttävästi.

Jere Kontiainen on orkesterin nuorin jäsen tällä hetkellä. Vielä nuoresta iästään huolimatta hän on jo vuosia ollut Seppo Lankisen oppilaana ja onkin orkesterin merkittävä tekijä. Hänen vastuullaan on usein konserteissa solistinumeroita.

Valkokangas soi -konsertti 19.11.2005

Hyvinkään Rautatieläisten Harmonikkakerho järjesti 19.11.2005 elokuvamusiikkiin keskittyvän konsertin, jossa oli myös muita kutsuttuja esiintyjiä mukana. Orkesterimme ohjelmaan kuuluivat kappaleet:

• Colonel Bogey -marssi elokuvasta "Kwai-joen silta",
• Nuotiotunnelma elokuvasta "Jäniksen vuosi",
• Anna elokuvasta "Anna",
• Idän ja lännen tiet elokuvasta "From Russia with Love",
• The Pink Panther Theme elokuvasta "The Pink Panther", Jere Kontiainen,
• My Heart Will Go On elokuvasta "Titanic", harmonikkakerhon nuorisoyhtye,
• Can you feel the Love tonight elokuvasta "Leijonakuningas",
• Jenkkasikermä vanhoista suomalaisista elokuvista.

Konsertti oli sikäli historiallinen, että ensimmäistä kertaa konserttia kuulemassa oli ihan oikea musiikkiarvostelija. Paikkakunnan sanomalehden Aamupostin kulttuuritoimittaja Heikki Helenius oli yleisön joukossa ja hän kirjoitti Aamupostissa 22.11.2005 muun muassa

"Harmonikkamusiikin harrastajat kelpuuttavat yhtyeisiinsä pikanttia väriä luomaan ja rytmiä korostamaan muitakin soittimia. Hyvinkään Rautatieläisten Harmonikkakerhon orkesterissa oli mukana mm. muutama kitara, lyömäsoittimia ja saksofoni.

Seppo Lankisen johdolla orkesteri soitti miellyttävän pehmeästi ja ilmavasti marssin elokuvasta Kwai-joen silta, Nuotiotunnelman elokuvasta Jäniksen vuosi sekä musiikkia idän ja lännen tiestä. Sovitukset olivat onnistuneita. Soittajat oli koulittu yhdenmukaiseen ilmaisuun. Kapellimestarin työskentely vaikutti selkeältä."

ja

"Nuoret oli huomioitu konsertissa. Lankisen oppilas Jere Kontiainen soitti harmonikkasoolona Vaaleanpunaisen pantterin. Rautatieläisten nuorisoyhtye soitti Titanic-elokuvan valitettavan yksitoikkoisen tunnussävelmän. Viihde ei tosiaankaan aina viihdytä. Vika ei suinkaan ollut soittajissa, sillä he tulkitsivat musiikin selkeästi ja homogeenisesti."

sekä

"Hyvinkääläiset soittivat jenkkasikermänä 'sitä sieluni sinfoniaa', kun reppuselkäinen reissumies tekee matkaa Rovaniemen markinoille. Seppo Lankisen hyvin jäsennelty johtamistyyli kohotti nämäkin Toivo Kärjen kappaleet uuteen merkitykseen."

Yhteystietoni [My contact information]

	Raimo Suonio Kotisivuni [My home site]		Kauppalankatu 23 A 2 FIN-05800 Hyvinkää, Finland		+358 19 433 959
					+358 40 525 1645
			raimo.suonio@nic.fi Sähköpostilomake