Jokaisesta kuudesta ruoka-aineryhmästä (liha-kala-muna, maitovalmisteet, viljavalmisteet, peruna, kasvikset ja hedelmät, ravintorasvat) tarvitaan päivittäin jotakin. Jos joku ruoka-aine poistetaan ruokavaliosta se korvataan vastaavalla määrällä muita saman ryhmän tuotteita. Jokaisesta ryhmästä on löydyttävä jokin sopiva vaihtoehto, jotta ruokavalio pysyy riittävänä ja monipuolisena.
Turhia rajoituksia on vältettävä. Jatkuva turha välttäminen johtaa yksipuoliseen ruokavalioon. Pitkään jatkunut yksipuolinen ruokavalio johtaa väistämättä ravintoaineiden, vitamiinien ja kivennäisaineiden jonkinasteisiin puutoksiin. Mikäli oireita kuitenkin aiheuttaa usea ruoka, ravintoaineiden, vitamiinien, hivenaineiden ja energian saantiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tällöin on suositeltavaa keskustella asiasta ravitsemusterapeutin kanssa.
Ruokayliherkkyys voi olla joko ruoka-allergiaa tai ruokaintoleranssia. Vastenmielisyys ruokaa kohtaan voi myös aiheuttaa oireita.
Allergiaa aiheuttavia aineita kutsutaan allergeeneiksi. Hyvinkin pieni allergeenimäärä riittää aiheuttamaan oireet. Allergiareaktio voi tulla nopeasti, jolloin oireet tuntuvat yleensä välittömästi ja viimeistään noin tunnin kuluttua ruoan nauttimisesta. Hitaissa reaktioissa oireet tulevat 1-2 päivän kuluessa.
Ruokayliherkkyys on kyseessä, jos sama ruoka toistuvasti aiheuttaa oireita. Oireet ilmenevät yleisemmin iholla, suolistossa tai hengitysteissä. Samanaikaisesti voi olla usean eri elimen oireita. Intoleranssin mekanismeja ei täysin tunneta. Niissä oire on riippuvainen annoksen suuruudesta, ja reaktion voimakkuus voi vaihdella eri tilanteissa. Elimistö ei tällöin tuota vasta-aineita kuten allergiassa, vaikka oireet muistuttavatkin allergiaa.
Ruokayliherkkyys on aina varmistettava altistuskokeilla. Hoitona olevan välttämisruokavalion korvaavine vaihtoehtoineen on oltava lääkärin määräämä ja ravitsemusterapeutin suunnittelema. Lasten ruoka-allergioilla on taipumus parantua itsestään iän myötä. Ruoka-allergiat vaativat oireita aiheuttavan ruoan välttämistä. Ennaltaehkäisevästi ruokaa ei kannata välttää, ei myöskään minkään ryhmän tai luettelon mukaisesti. Vain oireita aiheuttavaa ruokaa vältetään, jos yliherkkyys on varmistettu.
Allergeenit ja muut haitalliset aineet pääsevät elimistöön ruoansulatuskanavan, ihon ja hengitysteiden kautta. Herkistäville ruoka-aineille voidaan altistua syömällä, koskettamalla niitä tai hengittämällä niiden tuoksuja tai hiukkasia.
Ruoansulatuskanavan oireita ovat huulien ja suun limakalvojen kirvely ja turpoaminen, nielun kutina ja turpoaminen, suolistokivut, ripuli ja oksentelu sekä erityisesti lapsilla ilmenevä peräaukon punoitus ja kutina.
Iho-oire on tavallisesti hankala atooppinen ihottuma tai nokkosihottuma. Hengitysteissä oireet voivat tulla nuhana tai astmana, limaisuutta ja äänen käheyttä voi ilmetä. Korvakäytävät kutiavat, silmät punoittavat ja kirvelevät toisinaan. Siitepölyallergiassa saattaa esiintyä herkistymistä ruoille ristiallergian kautta. Siitepölyallergisen ei kuitenkaan ole syytä välttää mitään ruokaa, ellei ruoka toistuvasti aiheuta oireita. Oireet voivat
olla jaksottaisia tai jatkuvia.
Päänsäryn ja migreenin syiksi on joissain tapauksissa todettu ruoka. Muita ruoan keskushermostoperäisiä oireita ovat huonovointisuus ja väsymys. Vakavia oireita ovat nielun turpoaminen ja allerginen yleisreaktio (anafylaktinen sokki).
Ruoka-aineiden käsittely voi aiheuttaa kosketusihottumaa ja kosketusnokkosihottumaa. Ruokaa valmistettaessa ilmaan nousee hengitysteihin joutuvia hiukkasia, esimerkiksi jauho- ja maustepölyä, käryjä ja hajuja. Munan vatkaaminen ja juuresten kuoriminen
tuovat ilmaan allergeenipisaroita. Nämä voivat aiheuttaa tai pahentaa mm. nuhaa, astmaa, silmäoireita tai atooppista ihottumaa. Esimerkiksi leipurien jauhopölyallergiassa ainoastaan jauhon hengitys ja koskettaminen aiheuttavat oireita: syötynä vilja kuitenkin sopii.
Ruoka-allergia on yleisimmin pienten lasten vaiva. Eri arvioiden mukaan siitä kärsii imeväis- ja leikki-ikäisistä 10 –30% ja koululaisista 5- 10 %. Yläasteella arvioidaan olevan ruoka-allergisia 4 %ja lukiolaisissa ja aikuisväestössä 2-5 %. Pienellä lapsella suolen limakalvo on vielä kehittymätön ja läpäisee vielä helposti vieraita valkuaisaineita. Allergeeni saattaa myös aiheuttaa lapsen suolistossa vaurioita sen lisäksi , että ruoka-allergia oireilee iholla tai hengitysteissä. Pikkulapsilla yksi ruoka-allergia edesauttaa toisten ruoka-allergioiden kehittymistä. Tästä syystä allergisoivan ruoan välttäminen on tärkeätä.
Äidin raskaudenaikainen ruokavalio ei estä lapsen allergian puhkeamista. Odottavan äidin
on syytä noudattaa erityisruokavaliota vain, jos hänellä itsellään on ruoka-allergia tai -intoleranssi. Lapsen allergiaa ei voi ehkäistä välttämällä jotain ruokaa odotusaikana.
Ruokarajoitus voi päinvastoin altistaa lapsen ja äidin eriasteisille puutoksille.
Imetyksen aikana lapsi voi joskus herkistyä äidin ravinnosta rintamaitoon kulkevalle vähäiselle määrälle vierasta valkuaisainetta. Imetysaikanakaan äidin ruokavaliota ei ole syytä rajoittaa keskeisten ruokien osalta. Jos lapsella ilmenee allergiaksi epäiltäviä oireita, voi äiti jättää imetysajaksi ruokavaliostaan pois lapsella todettuja allergiaa aiheuttavia ruoka- aineita. Viljoja ei saa poistaa ruoista ilman, että niitä korvataan suositusten mukaisella määrällä muita viljoja. Rintaruokintaa pyritään jatkamaan ainakin 3-4 kuukautta. Kiinteää ruokaa annetaan yleisten neuvolaohjeiden mukaan 4-6 kuukauden iästä alkaen, yhtä uutta ruokaa kerrallaan.
Lapsilla ruoka-allergia useimmiten parantuu kouluikään mennessä. Valtaosa maitoallergiasta häviää jo 2-3 vuoden ikään mennessä. Tosin uusia ruoka-allergioita voi tulla myös kasvuikäisenä ja aikuisena. Kala-, äyriäis- ja muna-allergiat kestävät pisimpään ja ovat usein pysyviä.
Hedelmä-juuresallergia, joka liittyy koivun siitepölyallergiaan, jatkuu vaihtelevana vuodesta toiseen niin lapsilla kuin aikuisillakin. Samankaltaisia ovat monet mausteyliherkkyydet.
Tutkimusten perustana on potilaan tai lapsen vanhempien haastattelu. Ruoka-allergian selvittämistä jatketaan ihotestein (ns. Prick-testit) tai määrittämällä spesifiset IgE-vasta-aineet verestä (RAST-kokeet) ja ruoka-allergia varmistetaan välttämis-altistuskokeella. Yksinkertaisen välttämis-altistuskokeen voi tehdä kotioloissakin. Epäilty ruoka-aine jätetään pois ruokavaliosta 1-4 viikoksi ja seurataan häviävätkö oireet. Mikäli oireet häviävät palautetaan ruoka ruokavalioon aloittaen pienistä määristä ensimmäisenä päivänä seuraten palaavatko oireet ja lisäten annosta päivittäin normaaliin annokseen saakka. Ruokakokeilua jatketaan normaalilla annoksella vähintään 1-2 viikkoa oireiden varmistamiseksi, ellei ruoka aiheuta välitöntä allergista reaktiota. Ravitsemuksellisesti keskeisten ruokien ollessa kyseessä tai oireiden ollessa vakavia, tulee välttämisaltistuskoe tehdä erikoislääkärin valvonnassa sairaalassa tai lääkäriasemalla. Iho- ja verikokeitten tulos on suuntaa antava. Myönteinen tulos ei aina merkitse sitä, että syöty ruoka aina aiheuttaisi oireita. Kielteinen tulos ei sulje yliherkkyyttä pois.
Hoidon kannalta on välttämätöntä sulkea pois muut mahdolliset sairaudet, jotka aiheuttavat samankaltaisia oireita. Mm. monet ruuansulatuskanavan oireet voivat johtua myös toiminnallisista häiriöistä tai joskus jopa kirurgista hoitoa vaativista sairauksista. Aikuisella atooppisen ihottuman, nuhan tai astman syy on melkein aina muu tekijä kuin ruoka.
Joidenkin oireiden syynä voi olla esimerkiksi laktoosi-intoleranssi ( laktoosin imeytymishäiriö eli hypolaktasia). Tällöin suolessa maitosokeria pilkkova laktaasientsyymi puuttuu joko osittain tai kokonaan. Oireina on erilaisia vatsavaivoja: turvotusta, kipuja, ilmavaivoja, ripulia; jotkut kärsivät pahanhajuisesta hengityksestä tai kokevat väsymystä.
Laktaasientsyymin puutos todetaan ns. laktoosirasituskokeella seuraten oireita tai mittaamalla maidon juonnin jälkeen hengitysilman vetypitoisuus. Laktoosi-intoleranssi on puhkeamisensa jälkeen yleensä elinikäinen vaiva. Sen vaikeusaste on yksilöllinen. Ominaisuus on periytyvä. Useimmiten tämä vaiva puhkeaa aikuisiän kynnyksellä, mutta pienillä lapsilla se on harvinainen. Laktoosipitoinen ruoka ei aiheuta suurinakaan määrinä suolistomuutoksia tai muiden sairauksien syntyä. Maitohappobakteerivalmisteiden säännöllinen nauttiminen voi lisätä laktoosi-intoleransissa laktoosia sisältävien ruokien sietoa.
Laktoosin lisäksi ravinnossa voi olla joko luonnostaan tai lisättynä makeutusaineena muitakin ongelmallisia sokeriryhmän aineita kuten esimerkiksi sorbitoli ja ksylitoli. Nämä sokerit ovat suurina määrinä nautittuna ulostustarvetta lisääviä. Kyse ei kuitenkaan ole allergiasta. Joidenkin ihmisten suolistossa ne eivät pilkkoudu ja imeydy. Tällöin suurempi määrä aiheuttaa epämääräisiä vatsavaivoja ja ripulia.
Keliakiaa sairastavan ohutsuoli ei siedä viljojen (vehnä, ruis, ohra) sisältämää gluteenia. Taipumus keliakiaan on periytyvä ominaisuus. Aiemmin myös kaura oli kielletty , mutta nykyisten tutkimusten mukaan kaura sopii useille keliakiaa sairastaville. Keliakian oireina voivat olla vatsavaivat, vaihdellen ripulista lieviin ilmavaivoihin. Ainoa oire voi myös olla anemia tai väsymys ja laihtuminen syömisestä huolimatta. Ihokeliakiassa (dermatitis herpetiformis) on kutinaa ja verkkomaista ihottumaa kyynär- ja polviseudussa, ristiselässä ja niskassa.
Keliakia voi olla myös oireeton huolimatta laaja-alaisesta suolitulehduksesta. Aikuisilla oireet ovat monimuotoisempia, joskus piileviä, ja tauti voi olla sen vuoksi vaikeasti tunnistettavissa. Hoitamattomana keliakia aiheuttaa eriasteisia imeytymishäiriöitä ja on riski pahanlaatuisten kasvainten kehittymiselle. Keliakian hoitona on ehdoton elinikäinen gluteeniton ruokavalio, joka korjaa myös imeytymishäiriöt ja anemian. Imeytymishäiriön seurauksena lapsilla kasvu hidastuu ja voi ilmetä ravintoaineiden puutosoireita , esimerkiksi anemiaa. Jos ruokavalio laiminlyödään, oireilu palaa ja riski sairastua pahanlaatuisiin kasvaimiin lisääntyy. Gluteenittomalla ruokavaliolla kasvainten riski ei keliakiaa sairastavalla eroa muusta väestöstä.
Melkein mikä tahansa ruoka voi aiheuttaa allergiaa tai muita yliherkkyysoireita. Siitä, mikä aineesta yleensä tekee allergisoivan, ei ole varmuutta. Jonkun ravintoaineen käytön yleistyessä myös sille herkistyneiden määrä lisääntyy. Näin on tapahtunut esimerkiksi maapähkinän ja soijan kohdalla.
Muna on lapsilla yleisin ruoka-allergeeni. Pääosa allergeenista on munan valkuaisessa, mutta keltuaisestakin sitä löytyy. Pelkkä munan vatkaaminen tai paistaminen riittää levittämään ilmaan niin paljon valkuaismolekyylejä, että munaherkkä voi saada oireita. Reaktiot ovat yleensä nopeita.
Muna-aleergeenit eivät juurikaan pilkkoudu kuumennettaessa. Muna on sikäli hankala ruoka-allergeeni, että sitä voi olla piilossa monessa valmisteessa, esimerkiksi leivonnaisissa, laatikkoruoissa, murekkeissa ja makkaroissa. Muna-allergian voimakkuus vaihtelee ja joissakin tapauksissa pieni määrä munaa esimerkiksi leivonnaisessa ei aiheutakaan oireita. Muna-allerginen saa erittäin harvoin oireita kananlihasta. Muna-allergia voi ilmetä aikuisillakin.
Maito ja maitotuotteet ovat ravitsemuksellisesti keskeisiä ruokia suomalaisessa ruokavaliossa, ja erityisen tärkeä osa lapsen ruokavaliossa. Lapsi saa maidosta 1/3 päivittäisestä energian tarpeestaan ja 2/3 osa päivittäisestä valkuaisainetarpeesta. Maito on myös tärkein kalkin lähde ja siitä saadaan myös fosforia sekä D-vitamiinia. Maitoallergiaa todetaan eri tutkimusten mukaan Suomessa 0,5 – 3,5 %:lla imeväisikäisistä. Useimmiten lapsi parantuu siitä muutamassa vuodessa. Maitoallergiaa on myös aikuisilla. Lehmänmaidossa on yli 20 erilaista valkuaisainetta (mm. kaseiineja, heraproteiineja, laktalbumiinia ja -globuulinia). Herkistyminen voi tapahtua niille kaikille tai vain osalle niistä.
Jotkut näistä valkuaisaineista ovat lämpöherkkiä ja hajoavat ruoanvalmistuksessa. Osa taas kestää lämpöä. Suurin osa lehmänmaidolle herkistä saa oireita myös vuohen- maidosta koska niiden valkuaisaineet ovat osaksi samanlaisia. Maitoallergiassa on vältettävä kaikkia maitotuotteita. Maitoallergiselle ei käy laktoositon eikä vähälaktoosinen ruoka. Maitoallergian oireet voivat ilmetä muutaman tunnin tai vasta päivienkin kuluttua. Hallitsevia ovat ruoansulatuskanavan ja ihon oireet. Muitakin oireita maito voi aiheuttaa, joskus jopa yleisreaktiota ( anafylaksiaa).
Vellit ja puurot ovat vauvan ja alle 3-vuotiaan keskeisiä ravinnonlähteitä. Vilja-allergialla tarkoitetaan vehnän, rukiin, ohran tai kauran aiheuttamia allergioita. Harvoin kukaan on allerginen näille kaikille. Allergian aiheuttanut vilja tulee aina korvata muilla sopivilla viljoilla kuten tattarilla, hirsillä, riisillä ja maisilla, käytetyn määrän ollessa suositusten mukainen. Myös näille herkistyminen on mahdollista. Turhien rajoitusten välttämiseksi onkin tärkeää selvittää, mikä vilja-allergia on kysymyksessä. Viljaa käytetään leivonnaisten ja muiden viljaruokien lisäksi jauho- ja tärkkelyssuurusteena, korppujauhoina ja täyteaineena mm. keitoissa, kastikkeissa, laatikko- ja jälkiruoissa.
Hengitettynä jauhopöly voi aiheuttaa hengitystieallergioita, esimerkiksi leipurin työperäinen nuha ja astma. Jauhopöly onkin ennen kaikkea leipomoiden ongelma. Allergiariskinä se on muistettava muuallakin jauhoja käsiteltäessä.
Kala-allergeenit ovat voimakkaita. Ne eivät pilkkoudu kuumennettaessa Jotkut kala-allergiset ovat niin herkkiä, että he saavat oireita jo kalan hajusta. Reaktiot ovat nopeita. Kalaruoat on yleensä helppo tunnistaa, mutta yllätyksiäkin ilmenee; esimerkiksi maksapasteija voi sisältää anjovislientä. kala-allergia säilyy usein aikuisikään asti. Kala ja äyriäiset voivat aiheuttaa rajuja ja nopeita yliherkkyysreaktioita.
Osa koivun siitepölylle allergisista herkistyy myös tuoreille hedelmille ja raaoille juureksille sekä pähkinöille ja manteleille. Juures-hedelmä-allergia voi ilmaantua ennen siitepölyallergian kehittymistä tai sen jälkeen. Kaikki koivun siitepölylle allergisoituneet eivät saa oireita ruoista; oireilu on yleisempää nuorilla ja aikuisilla kuin pikkulapsilla. Siitepölyallergisen ei ole syytä välttää mitään ruokaa, ellei se aiheuta toistuvasti oireita. Ennaltaehkäisevästä välttämisestä ei ole hyötyä, vaan se on aina haitallista ruokavaliota kaventavana ja yksipuolistavana tekijänä. Osa on herkkiä myös mausteille. Juures-hedelmä-yliherkkyyden oireet voivat olla kausittaisia ja oireiltaan vaihtelevia. Usein ne ovat kosketusoireita. Tällöin huulissa, suussa ja nielussa voi olla kutinaa ja turvotusta , palan tunnetta kurkussa ja äänen käheyttä. Nielun turpoaminen on vaarallinen oire.
Silmissä voi tuntua kutinaa ja niissä voi olla punoitusta sekä turvotusta. Joillakin ilmenee aivastelua, korvakäytävien kutinaa, allergista nuhaa ja astmaoireita. Voi tuntua vatsakipua tai voi esiintyä vatsan turvotusta ja ripulia. Vaikeampia oireita jopa anafylaksiaa eli koko elimistön allergiareaktiota saattavat aiheuttaa esim. tuoreet hedelmät ja juurekset kuten omena, kiivi ja porkkana.
Keittäminen ja pakastaminen hävittää tai ainakin vähentää hedelmien ja juuresten allergisoivaa ominaisuutta, ei kuitenkaan sellerin ja palsternakan. Mausteista, pähkinöistä ja mantelista allergeenisuus ei häviä millään keinolla. Mauste- ja pähkinäreaktiot voivat olla nopeita ja vaikeita.
Mausteita ei luokitella elintarvikelisäaineiksi. Ne voidaan tuoteselosteissa ilmoittaa ryhmänimellä ”mausteet”. Mausteet voivat aiheuttaa oireita sekä syötyinä, että hengitettyinä ja kosketeltaessa. Yleisemmin oireita aiheuttavat pippurit, vanilja, kaneli, curry ja sinappi.
Jotkut ruoka-aineet joko sisältävät histamiinia tai muita haitallisia biogeenisiä amiineja tai vapauttavat elimistön omista soluista histamiinia.
Histamiinia on joskus havaittu haitallisia määriä tonnikalasäilykkeissä, myös puna- ja valkoviineissä histamiini ja varsinkin valkoviineissä tyramiini voivat aiheuttaa joillekin oireita. Tunnettua on runsas mansikoitten syönnin aiheuttama kuume ja ripulointi; tämä aiheutuu niiden sisältämästä histamiinista. Histamiini voi aiheuttaa mm. pahoinvointia, hikoilua, punoitusta tai päänsärkyä. Joillakin yliherkillä pienikin määrä viinin histamiinia riittää laukaisemaan migreenityyppisen päänsäryn. Histamiini on tunnetuin allergiareaktioiden välittäjäaineista. Sitä on ihmisen elimistössä, josta sitä vapautuu allergisen vasta-ainereaktion seurauksena. Luonnossa sitä on esimerkiksi nokkosen poltinkarvoissa ja hyttysen syljessä. Histamiinia saattaa esiintyä kalassa; sitä on havaittu tonnikalasäilykkeissä ja makrillissa. Sitä on puna- ja valkoviineissä, pinaatissa, munakoisossa, ja juustoissa kuten sinihome- ja parmesaanijuustossa. Myös kaakaossa (suklaassa), banaanissa, äyriäisissä, pähkinöissä, tomaatissa, mansikassa ja raparperissa on histamiinia.
Vierasaineet ovat tahattomasti ruoka-aineisiin jääneitä tai joutuneita kasvinsuojeluaineita, raskasmetalleja tai epäpuhtauksia. Ne eivät ole allergeeneja vaan myrkyllisiä aineita. Niiden sallituista enimmäispitoisuuksista on annettu määräykset, joiden perusteella viranomaiset valvovat elintarvikkeita.
Ruokien lisäaineet ovat erittäin harvoin allergian tai intoleranssin syynä. Ellei muuta syytä oireille tunnu löytyvän, ne on huomioitava yhtenä mahdollisuutena. lisäaineet ovat siis harvoin allergian tai intoleranssin syynä. Ellei muuta syytä oireille tunnu löytyvän, ne on huomioitava yhtenä mahdollisuutena. Lisäaineita käytetään parantamaan mm. elintarvikkeiden säilyvyyttä, makua ja rakennetta sekä helpottamaan valmistusta. Tuoreissa peruselintarvikkeissa ei lisäaineita saa olla. Lisäaineherkän ruokavalion perusta onkin sen vuoksi itse tehdyissä ruoissa.
Yleisimmät yliherkkyyttä
aiheuttavat lisäaineryhmät ovat säilöntäaineet, hapettumisen estoaineet,
sakeuttamisaineet väriaineet. Myös hiiva, jota käytetään leivonnassa ja juomien
valmistuksessa voi aiheuttaa oireita. Elintarvikkeissa sallituista lisäaineista
ja niiden enimmäismäärästä on elintarvikevirasto antanut määräyksensä, joka ei
kuitenkaan koske alkoholijuomia.
Elintarvikkeiden tuoteselostuksissa lisäaineet mainitaan ryhmänimellä ja lisäaineen omalla kemiallisella nimellä tai kansainvälisellä E-koodilla.
Alkoholijuomia eivät lisäainesäädökset koske. Puhdas alkoholi sinällään vapauttaa histamiinia. Yliherkkyysreaktioita voivat aiheuttaa puhtaan alkoholin lisäksi juomiin käytetyt yrttimausteet, esimerkiksi likööreissä anis ja juomien säilöntäaineena käytetty metabisulfiitti, jota on eniten makeissa valkoviineissä. Yliherkkyyden aiheuttajan voi olla myös rypäleitten bentsoehappo, samoin käymistapahtumassa muodostuvat aineet, kuten histamiini, tyramiini ja asetaldehydi. Joskus allergisen reaktion syynä voi olla käytetty väriaine. Oluessa on vilja- ja hiiva-allergeeneja. Yliherkkyysoireet voivat ilmetä välittömästi tai viivästyneinä.
Ruoka-allergiaan ja –intoleranssiin ei ole mitään muuta hoitoa kuin oireita aiheuttavan ruoan jättäminen pois ruokavaliosta. Ravitsemuksellisesti keskeiset ruoka-aineet on aina korvattava vastaavilla määrin sopivaa oireita aiheuttamatonta ruokaa. Keskeisten ruokien poisjättäminen tapahtuu aina erikoislääkärin valvonnassa. Erityisesti lasten ruokavalion riittävyyden takaamiseksi on keskusteltava ravitsemusterapeutin kanssa. Aikuinen voi kokeilla ruokia omien tuntemustensa mukaan, elleivät oireet ole olleet rajuja. Ruoan allergeenisuus vaihtelee esimerkiksi hedelmien kohdalla lajikkeittain ja vähenee juureksissa talvella niiden vanhetessa varastoinnin aikana. Kun herkkyys jollekin ruoalle on hävinnyt, ruokaa voi syödä.
Maitoallergian aiheuttajina ovat maidon valkuaisaineet, joten maitoallergiselta ovat hoitojakson aikana kiellettyjä maidon lisäksi kaikki muutkin maitotuotteet: kerma, voi, maitoproteiinia sisältävä margariini, juustot, jäätelö, maitojauhe, hapanmaitotuotteet, hera- ja kaseiinivalmisteet, sekä maitopohjaiset korvikkeet.
Jos imetys ei ole mahdollista, maitoallergiselle vauvalle annetaan lääkärin ohjeen mukaan soijamaitoa tai muuta erityisäidinmaidon korviketta. Riisi-, kaura- tai soijajuomat eivät koostumukseltaan lapsille ravitsemuksellisesti riittäviä. Yksilöllisesti, noin 1,5 – 2 vuoden iässä erityisäidinmaidonkorvikkeet jätetään vähitellen pois ruokavaliosta. Kalkin turvaamiseksi annetaan kalkkivalmistetta ja energiantarpeen turvaamiseksi lisätään valkuaispitoisen ruoan ja ruokaöljyn määrää.
Laktoosi-intoleranssissa vähälaktoosinen tai laktoositon ruokavalio tulee yksilöllisesti toteuttaa koettujen oireiden mukaan. Osa potilaista ei kestä laktoosia yhtään, osalle sopivat vähälaktoosiset tuotteet. Laktoosia on kaikissa hera- ja maitotuotteissa, tavallisessa margariinissa, vähän myös tuorejuustoissa ja voissa. Kovat eli kypsytetyt juustot eivät sisällä laktoosia. Useimmat laktoosista oireita saavat voivat käyttää vähälaktoosisia maitotuotteita. Ellei maitotuotteita käytetä riittävästi, kalkin saannista on huolehdittava kalkkivalmisteilla.
Kun maito aiheuttaa oireita imeväisikäiselle, on harvoin on kysymys laktoosi-intoleranssista. Mikäli se kuitenkin todetaan syyksi, maidon korvikkeena käytetään laktoositonta maitoa ja kalkkivalmisteita. On muistettava ,että vähälaktoosiset tuotteet eivät sovi maitoallergiselle, koska maitoallerginen saa oireensa maitotuotteen valkuaisaineesta.
Vilja-allergisen ruokavaliosta tulee jättää pois oireita aiheuttava viljalaji ja käyttää vastaava määrä muita viljoja. Muun muassa seuraavat tuotteet voivat sisältää kotimaisia viljoja eli näitä vilja-allergisen on vältettävä: korppujauho, cous-cous, lakritsi, mallas, soijakastike, gluteenittomat tuotteet, maltodekstriini ja proteiinihydrolysaatti. Sen sijaan esim. luontaisesti gluteenittomat tuotteet sopivat vilja-allergiselle, koska näiden tuotteiden valmistukseen ei ole käytetty vehnää, ruista, ohraa eikä kauraa. Jos kaikki tavanomaiset viljat (ruis, vehnä, ohra, kaura) aiheuttavat oireita, käytetään riisiä, hirssiä, maissia ja tattaria. On kuitenkin muistettava, että näille korvaavillekin viljatuotteille voi joku olla allerginen. Toisin kuin keliakia, vilja-allergia paranee yleensä iän myötä.
Muna-allergia on esisijaisesti ruoanvalmistus- ja valmisruokaongelma. Ravitsemuksellisesti muna voidaan jättää kokonaan pois ja korvata muilla valkuaisaineilla.
Niin hyvin kotoinen ateria kuin juhlapäivälliset, kouluruokailu tai retkieväät voivat tarjota ruokayliherkälle nautinnon lisäksi myös ongelmia.
Yliherkän on muistettava tarkistaa aina ja kaikkialla mitä suuhunsa pistää tai mille ruoka-aineille muuten altistuu. Jos hän tämän unohtaa, palautuvat enemmän tai vähemmän kiusalliset tai kivuliaat oireet hänet päiväjärjestykseen. Koska osa oireista voi olla vaarallisia tai jopa kohtalokkaita, ei ruokayliherkkyyttä saa vähätellä, eikä oireiden selvittelyä ja hoitoa laiminlyödä.
Lääkkeitä ruoka-allergian parantamiseen ei ole, vaikka oireita voidaankin lieventää. Myös luontaistuotteet voivat olla allergeeneja sekä syötyinä että ihokosketuksessa. Niiden koostumusta ja vaikuttavia aineita ei ole ilmoitettu kuten lääkkeiden. Ruokavalmisteissa on tuoteselosteet, joissa käytetyt raaka-aineet on lueteltu painon mukaisessa järjestyksessä. Niiden lukeminen ja ymmärtäminen on ruokayliherkälle tärkeää.
Tietoa ruokayliherkkyydestä tarvitsevat yliherkät ja heidän perheensä sekä ystävänsä mutta myös hoitopaikat, koulut, työpaikat, ravintolat, elintarvikeliikkeet ja –teollisuus.
Allergisen tai muulla tavalla yliherkän ihmisen elämässä on usein kieltäytymisiä ja itsehillintää vaativia tilanteita. Sairauden luoteen ymmärtäminen helpottaa oireiden hallintaa.