Siitepölyallergia

(Allergia- ja Astmaliiton opas)

 

Sisältö

 

 

Siitepölyallergia

 

Allergisen nuhan aiheuttajia ovat pääasiassa tuulipölytteisten kasvien siitepölyt. Kevät-kesällä oireita aiheuttavat lehtipuut, keskikesällä heinäkasvit ja loppukesällä pujo. Osa siitepölyallergisista saa oireita myös ruoka-aineista. Siitepölyallergian hoidon perustana ovat lääkkeet – kukinta-aikana kannattaa kuitenkin kokeilla muutama muukin niksi oireiden lievittämiseksi.

 

Siitepöly on yleisimpiä allergian aiheuttajia. Siitepölyallergiasta kärsii 10-20 % suomalaisista. Koivu ja timotei ovat ylisemmät allergian aiheuttajat.

 

Sääolosuhteet vaikuttavat välittömästi siitepölyjen esiintymiseen. Aurinkoisella ja tuulisella säällä siitepölyä on ilmassa runsaasti. Siitepölyä on ilmassa vähemmän aamuisin, iltaisin ja kostealla säällä. Ennen ja jälkeen sateen koivun ja heinien allergeenien määrä moninkertaistuu ilmassa, mikä saattaa pahentaa oireita.

 

Keväällä siitepölykauden alku voi vaihdella eri vuosina sääolosuhteista johtuen. Kun lämpötila on nollan yläpuolella siitepölytuotanto voi alkaa. Eteläiset ilmavirrat voivat joskus tuoda jo tammi-helmikuun vaihteessa Etelä-Suomeen oireita aiheuttavia määriä siitepölyä.

 

Allergia- ja Astmaliitosta saat

 

 

Siitepölyallergian aiheuttajakasvit

 

Allergiaa aiheuttavien siitepölyhiukkasten kaksi tärkeintä ominaisuutta ovat niiden keveys ja helppoliukoisuus limakalvoilla. Kaikki yleisimmin siitepölyallergiaa aiheuttavat kasvit ovat tuulensuosijoita eli tuulipölyttäjiä. Näiden kasvien kevyt siitepöly kulkeutuu ilmavirtojen ja tuulen mukana kymmeniä kilometrejä. Hyönteispölyttäjien, esimerkiksi koristekukkien ja –pensaitten siitepöly on painavaa eikä juuri lennä tuulen mukana.

 

Yleisimmät siitepölyallergian aiheuttajat ovat leppä, koivu, heinät ja pujo. Lisäksi mm. koivusta, tuoksukista ja raiheinästä on todettu lähtevän kasvukauden aikana pieniä allergeenihiukkasia, jotka siitepölyhiukkasten lisäksi aiheuttavat oireita.

 

Ulkomailla siitepölyallergiaa aiheuttavat muut kuin kotoiset lajit. Atoopikko voi ajan myötä herkistyä paikallisille kasveille, esimerkiksi Välimeren maissa oliivipuun siitepölylle tai Pohjois-Amerikassa tuoksukille.

 

Leppä ja pähkinäpensas ovat kevään ensimmäisiä allergian aiheuttajia. Oireita aiheuttaa niin terva- kuin harmaalepänkin siitepöly.

 

Koivu on Suomessa tavallisin syy siitepölyallergiaan. Oireita aiheuttavat niin raudus-, hies- kuin vaivaiskoivun siitepöly. Koivun siitepölylle herkistyneistä 85-90 % saa oireita myös lepän ja pähkinäpensaan siitepölystä. Monet koivuallergikot saavat lisäksi oireita tuoreista hedelmistä tai raaoista juureksista sekä pähkinöistä, manteleista ja mausteista.

 

Muut lehtipuut - kuten haapa, poppeli, paju, vaahtera, saarni, lehmus, tammi ja jalava – aiheuttavat oireita vain harvoille.

 

Havupuut - kuten kuusi ja mänty - ovat tuulipölyttäjiä. Havupuiden siitepölyjen sisältämä valkuaisaine liukenee kuitenkin niin hitaasti nenän ja silmien limakalvoille, etteivät ne aiheuta allergiaoireita.

 

Heinälajeista ainakin 40 lajia tuottaa allergisoivaa siitepölyä. Jos oireita saa yhdestä heinälajista, on aiheellista karttaa kaikkia heinäkasveja niiden kukinta-aikana. Esimerkkejä tavallisimmista oireita aiheuttavista heinistä ovat timotei, puntarpäät, nadat, nurmikat, koiranheinät, lauhat ja järviruoko.

 

Viljakasveista ruis on ainoa tuulipölytteinen. Se heilimöi juhannuksen tienoilla tai vähän sen jälkeen aiheuttaen oireita.

 

Pujo kasvaa teiden varsilla ja joutomailla rikkakasvina. Se kuuluu mykerökukkaisiin ja on useimmista muista heimon kasveista poiketen tuulipölyttäjä. Pujoallerginen voi saada oireita heimon muiden kasvien (esimerkiksi mali eli koiruoho, rakuuna, piiskut, päivänkakkarat, asterit, kärsämöt, voikukka ja kehäkukka) välittömässä läheisyydessä. Monia mykerökukkaisia kasveja käytetään yrtteinä mausteissa, teesekoituksissa, viineissä ja kosmeettisissa tuotteissa. Näistä tuotteista voi aiheutua pujoallergiselle oireita.

 

Yliherkkyysoireita myös itiöistä ja homeista

 

Itiökasvien kuten sanikkaisten ja levien ja sienien kuten home, lahottaja- ja ruokasienien itiöt saattavat aiheuttaa allergiaoireita, jotka ovat samantapaisia kuin siitepölyallergian oireet.

 

Tärkeimpiä ulkoilman sieni-itiöallergian aiheuttajasukuja ovat Gladosporium ja Alternaria – homeet. Gladosporiumin kasvukausi alkaa yleensä Etelä-Suomessa kesäkuussa, suurimmillaan itiöpitoisuudet ovat heinä-elokuussa. Alternaria-itiöiden kausi alkaa heinäkuun lopulla ja päättyy syyskuussa. Maan jäätyessä homeitiöt häviävät ulkoilmasta.

 

 

Maitiaisnesteet ja aromaattiset aineet (eli tuoksut) joita erittyy kasvien kukista, lehdistä ja varsista, saattavat myös aiheuttaa erilaisia yliherkkyysoireita – jopa kosketusallergiaa ja valoherkkyyttä.

 

Huonekasvit

 

Siitepölyallergian kaltaisia oireita – allergista nuhaa tai silmäoireita, joskus myös astman oireiden pahentumista – aiheuttavia kasveja ovat muun muassa:

limoviikuna

lyyraviikuna

jukkapalmu

pylvästyräkki

kiinanruusu

traakkipuu

vehkat

pesäraunioinen

vuoripalmu

saintpaulia

kodinonni

jättipaunikko eli

paksulehti eli

rahapuu (crassula)

saniaiset

 

Siitepölyallergian oireet

 

Siitepölystä johtuva oireilu on jaksottaista ja loppuu yleensä siitepölykauden päättyessä. Ensisijaisesti oireilua on hengitysteissä. Siitepölyallergia saattaa aiheuttaa vesinuhaa, aivastelua, nenän kutinaa ja tukkoisuutta, yskänärsytystä ja astmaoireita. Silmissä siitepöly aiheuttaa muun muassa ärsytystä, punoitusta, kutinaa, kirvelyä ja kyynelvuotoa. Atooppinen ihottuma saattaa pahentua. Oireena voi olla myös voimakas väsymys.

 

Siitepölyallergiaan liittyvän juures-hedelmäyliherkyyden oireet voivat olla jaksottaisia ja oireiltaan vaihtelevia. Mikäli juurekset eivät aiheuta tai lisää oireita, niitä voi syödä ympäri vuoden. Ristireagointi voi lisääntyä iän myötä ja on yleisempää aikuisilla kuin lapsilla.

 

Hedelmien ja juuresten kuoriminen tai peseminen voi jo aiheuttaa oireita. Syötyinä ne aiheuttavat huulissa, suussa ja nielussa poltetta, kutinaa tai turvotusta, palan tunnetta kurkussa tai äänen käheyttä. Nielun turpoaminen on vaarallinen oire. Silmissä voi tuntua kutinaa ja niissä voi olla punoitusta sekä turvotusta. Joillakin ilmenee aivastelua, korvakäytävien kutinaa, allergista nuhaa tai astmaoireita. Vatsassa voi tuntua kipuja tai voi esiintyä turvotusta ja ripulia. Vaikeampia oireita, jopa anafylaksiaa eli koko elimistön allergiareaktioita saattavat aiheuttaa esim. pähkinät, manteli, kiivi ja selleri.

 

Kypsäksi keittäminen tai pakastaminen hävittää tai ainakin vähentää hedelmien ja juuresten allergisoivaa ominaisuutta, ei kuitenkaan sellerin eikä palsternakan.

 

Mausteista, pähkinöistä ja mantelista allergeenisuus ei häviä millään keinolla. Mauste- ja pähkinäreaktiot voivat olla nopeita ja vaikeita. Mausteyliherkkyys liittyy usein siitepölyallergiaan (koivu ja pujo) ja hajusteallergiaan. Mausteet voivat aiheuttaa oireita sekä syötyinä että hengitettyinä ja kosketeltaessa.

Mitään ruokaa tai maustetta ei vältetä, ellei se aiheuta oireita.  Varmuuden vuoksi ruokaa välttämällä ei voi estää ruoka-allergian kehittymistä.  Turha välttäminen kaventaa aina ruokavaliota tarpeettomasti.

 

Koivun siitepölylle allergiselle oireita saattavat aiheuttaa tuoreet hedelmät kuten

 

omena

kirsikka

persikka

luumu

päärynä

kiivi

ananas

avokado

mango

nektariini

passiohedelmä

 

raa’at juurekset

porkkana

palsternakka

selleri ja

peruna

 

tuoreet vihannekset

tomaatti

paprika

 

Osalle oireita saattavat aiheuttaa myös

pähkinät

mantelit ja

mausteet

 

Pujolle allergisoituneet voivat saada oireita  muun muassa seuraavista:

 

persilja

palsternakka

selleri

valkosipuli

kamomilla

porkkana ja

mausteet

 

 

Yleisimmin oireita aiheuttavia mausteita ovat

pippurit (valko-, musta-, viher-, rose-, cayenne-, chili)

kaneli

curry-mausteseos

inkivääri

kumina

kurkuma

korianteri ja

sinappi

 

Siitepölyallergian hoito

 

Siitepölyallergian hoidon perustana ovat lääkkeet. Oireiden vaikeusaste määrää lääkityksen. Lääkkeidenkäytöstä ja muusta hoidosta on keskusteltava hoitavan lääkärin kanssa.

 

Oikea lääke oikeaan aikaan

 

Lievät oireet voidaan estää ja hoitaa sopivilla antihistamiinivalmisteilla  (mm. Aerius, Cetirizin, Clarityn, Kestine, Mizollen, Semprex, Telfast, Xyzal ja Zyrtec) ja silmätipoilla (mm. Aldomide, Emadine, Glinor, Lastin, Lecrolyn, Livostin, Lomudal, Tilade ja Zaditen). Vaikeampiin ja viikkoja kestäviin oireisiin käytetään sisäisen antihistamiinilääkityksen lisäksi tarvittaessa paikallisesti annosteltavia  lääkkeitä.

 

Apua siedätyshoidosta

 

Kaikkia allergeeneja kuten siitepölyä ei voida poistaa  ympäristöstä. Kun siitepölyallergia aiheuttaa voimakkaasti haittaavia oireita, allergia on tutkimuksin varmistettu ja potilas motivoitunut pitkäaikaiseen hoitoon, voidaan aloittaa siedätyshoito (allergiarokotus). Lapsilla siedätyshoito voidaan aloittaa aikaisintaan viiden vuoden iässä. Siedätyshoidossa elimistö totutetaan allergian aiheuttajalle. Käytännössä hoito tapahtuu siten, että allergeeniuutetta annetaan ihon alle ruiskeina aluksi viikon välein ja lisäten annosta kerta kerralta sietokyvyn mukaan. Jatkossa ruiskeita annetaan 4-8 viikon välein, ja kokonaisuudessaan hoito kestää 3 vuotta.

 

Siedätyshoidon tuloksena oireet vähenevät. Siedätyshoito on allergian aiheuttajaan kohdistuvaa hoitoa toisin kuin lääkitys, joka vaikuttaa oireisiin. Siedätyshoito vähentää limakalvojen allergista tulehdusta sekä nuha- että silmäoireita 70-90 % prosentilla hoidetuista potilaista. Hoidon vaikutus kestää vuosia hoidon lopettamisen jälkeen.

 

Siedätyshoito on aina kohdennettua: se vaikuttaa vain yhteen allergeeniin tai allergeeniryhmään kerrallaan. Toisaalta allergeenien samankaltaisuuden vuoksi koivun siitepölyallergiaan annettu hoito auttaa myös lepän aiheuttamiin oireisiin. Koivun siitepölyallergian siedätyshoidolla ei ole kuitenkaan vaikutusta koira- tai kissa-allergian hoitoon tai heinien aiheuttamaan allergiaan.

 

Hoidon tulokset ovat hyviä. Eniten on hoidettu siitepölyallergioita sekä ampiais- ja mehiläispistoallergioita. Siedätyshoidolla saattaa olla myös ennaltaehkäisevää vaikutusta: sillä voidaan ehkä estää allergisen nuhan puhkeaminen astmaksi tai siirtää astman puhkeaminen myöhemmäksi osalla potilaista.

 

Siitepölyä ei pääse pakoon

 

Lääkehoidon tukena on kotiympäristön järjestäminen helppohoitoiseksi ja pölyttömäksi. Seuraavista vinkeistä siitepölyn välttämiseksi saattaa olla apua: