1/2005    Rokpa   25 vuotta auttamistyötä
Tiibet            Zimbabwe              Etelä-Afrikka               Nepal

Uusi lastenkoti 80 katulapselle Nepalissa

Ram Hari ja Dilip, kaksi ensimmäistä Rokpa-lastenkodin kasvattia, ovat nyt työssä tässä kodissa ja pitävät yllä Rokpan perinteitä käyttää myötätuntoa kasvatuksen keinona, varmaan vielä silloinkin, kun järjestön perustajista on aika jättänyt.

5.maaliskuuta 2005 Rokpa-lapset esiintyivät suurissa avajaisjuhlissa, jotka järjestettiin 25 toimintavuoden kunniaksi. Bijay, eräs ensimmäisistä lastenkotiin tulleista pojista, esiintyi juhlissa tottuneesti ja varmasti. Hän piti avajaispuheen ja juonsi tilaisuuden. Lapsille opetetaan nepalilaista kulttuuria, ja esiintymislavalla nähtiinkin nepalilaisia kansantansseja perinteisine pukuineen ja lauluineen. Tiibetiläistäkin perinnettä esiteltiin, sillä Rokpan työn suurin painopiste on siellä.

Ram Hari johdatti vieraat kierrokselle uuteen taloon ja pieni Reema esitteli ylpeänä uutta vuodettaan. Kierroksella nähtiin kauniit makuuhuoneet, ruokasali sekä keittiö reippaine kokkeineen, sekä rauhalliset opiskelutilat. Näkymä ikkunoista on suurelle pihamaalle, jossa on turvallista leikkiä. Ennen kaikkea oli upeaa nähdä, miten onnellisia ja hyvinvoivia lapset olivat, ja miten he huolehtivat toisistaan. Menestykööt uusi lastenkoti ja kaikki, jotka löytävät sieltä turvan!  32 euroa viikossa riittää lapsen kaikkiin kuluihin. Ottakaamme lapset pois Kathmandun kaduilta!

Tässä nukkuu Reema.

Missä on minun huoneeni?

Rokpan 25 vuotta

1980 Akong Rinpoche, tiibetiläinen pakolainen Skotlannissa tahtoi auttaa muita tiibetiläisiä pakolaisia Intiassa apunaan Lea Wyler ja tämän isä, lakimies Veit Wyler.

1986 Kiinan raja avautui ja Akong Rinpoche pääsi vierailemaan kotimaassaan.

1989 Ensimmäiset sopimukset projekteista Tiibetissä allekirjoitettiin. Kyseessä oli terveysasema ja kaksi koulua.

1990 Katukeittola aloitti toimintansa Nepalissa. Lea Wyler pelasti seitsemän lasta kadulta ja järjesti heille ylläpidon paikallisissa koulukodeissa.

1995 Rokpan katukeittola aloittaa toiminnan Johannesburgissa Etelä-Afrikassa.

1996 Rokpan lastenkodille vuokrataan tilat Boudhasta Nepalissa, ja lapset muuttavat sinne.

2003 Lastenkodin peruskivi muurataan Nepalissa.

'Auta itseäsi'-ryhmän uutisia (Kuzviriviritira)

"Se on muuttanut elämäni", sanoo Lucia, eräs naisista, joka on saanut tukea Rokpalta oman yrityksen aloittamiseksi. Lucia ostaa torilta vaatteita ja myy ne voitolla Hararessa. Rokpa antaa noin 35 euron alkupääoman ja 35 euroa lainaa, jos yritysidea vaikuttaa hyvältä. Lucia on onnistunut maksamaan lainan takaisin puolessa vuodessa. Lucian ystävä Catherine myy käytettyjä vaatteita ja valmistaa sen lisäksi aterioita tehdastyöläisille. Viimeisimpänä yritysideanaan hän vuokraa ostamaansa matkapuhelinta opiskelijoille, jotta nämä voivat soittaa kotiin. 'Auta itseäsi' -ryhmään kuuluvat naiset arvostavat sekä uutta itsenäisyyttään että toistensa tukea ja ystävyyssuhteita. Catherine sanoo: "Sen sijaan, että heräisin aamulla valmiiksi masentuneena minulla on suunnitelmia ja ohjelmaa. Se tekee minusta vahvan."

Catherine tyttärineen.

Tarjoamalla lyhyen ammattikoulutuksen ja yrityksen alkupääoman Rokpa voi auttaa monia muitakin selviämään ongelmistaan. Esimerkiksi Charity valmistaa lounaita, Juliet myy kuivattua kalaa ja Wadzanai, vaikka liikkuukin kainalosauvoilla, ansaitsee hyvin kotona ommellen. Rokpa haluaisi antaa useammille yrittämisen mahdollisuuden, erityisesti vammaisten lasten vanhemmille, HIV-positiivisille ja orpolasten huoltajille. 35 euroa riittää auttamaan.

	Ntantlan tie tulevaisuuteen Johannesburgin katukeittolan vapaaehtoistyöntekijät tuntevat Ntantlan vuodesta 1998. Hän oli 13-vuotias paetessaan kadulle rikkinäisestä kodista, missä häntä pahoinpideltiin. Siitä lähtien hän on saanut säännöllisesti  Rokpalta ruokaa ja terveydenhoitoa. Mutta niin kuin moni muu, Ntantla pakenee katujen kurjuutta haistelemalla liimaa. Muutama kuukausi sitten hän ilmestyi katukeittolaan kasvot verillä, joku oli lyönyt häntä rikotulla pullolla. Järkyttyneenä Ntantla vihdoin taipui kuuntelemaan neuvoja ja nyt hän on ammattikoulutuksessa, jonka jälkeen työnsaanti on helpompaa. Työharjoittelijan paikka maksaa 145 euroa kuussa.
Ntantla jaksaa hymyillä.
	Noctula tarvitsee hoitoa

Vaikka valitamme terveydenhuollosta täällä, niin silloin kun todella sairastumme, siihen voi luottaa. Zimbabwessa on toisin, köyhyys ja AIDS ovat esteenä julkiselle terveydenhoidolle. Silti vanhemmat tekevät suuria uhrauksia hoitaakseen vakavasti sairaita lapsiaan. Kolmevuotiasta Noctulaa ruokitaan letkun kautta, sillä hänen ruokatorvensa on epämuodostunut. Hän on vain yksivuotiaan painoinen, eikä häntä voida leikata, ennen kuin hän vahvistuu. Toivomme, että se tapahtuu pian. Zimbabwen Rokpa tarvitsee lahjoituksia tällaisiin hätätapauksiin.

Noctula äitinsä kanssa.

Myönteistä elämää AIDSista huolimatta

Neljännes Zimbabwen 12,6 miljoonasta asukkaasta kantaa HIV-virusta. Keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä on pudonnut 33 vuoteen, eikä useimmilla ole varaa maksaa lääkekuluja (n. 50 euroa/kk). Ruokapulan aiheuttama aliravitsemus tekee myös ihmiset heikoiksi. Rokpa auttaa maksamalla lääkkeitä siinä määrin kuin varoja on. Esimerkiksi leskeksi jäänyt Serina saa tukea ja hänen tyttärensä Lorraine huolehtii sisaruksista.

Lorraine sisarustensa sijaisvanhempana.

Rokpan 'elä myönteisesti' -kampanja antaa lisäksi tietoa terveellisistä elintavoista ja tarjoaa käyttöön halvan paikallisen yrttilääkkeen, sutherlandia-kasvin, jolla on todettu olevan kyky  parantaa vastustuskykyä HIV-virusta vastaan. Sutherlandia maksaa 7,50 euroa/kk.

Tänä keväänä 270 perhettä aloittaa hyötykasvien ja yrttien viljelyn Rokpan tuella. Perheille annetaan siemenet, taimet, hedelmäpuun taimet ja puutarhan hoidossa tarvittavat työkalut kymmenen euron arvoisena pakettina. Pieni sijoitus, mutta tehokas.

Kenttätyöntekijämme Diana Dodd asuu Skotlannissa ja vierailee Tiibetissä vuosittain. Aluksi hän kävi opettamassa englantia, nykyisin hän ohjaa muita vapaaehtoistyöntekijöitä ja käy arvioimassa, miten projektit edistyvät. Tässä raportti talvisesta Tiibetistä.

1600 kilometrin mittainen matkamme Itä-Tiibetissä alkoi syyskuussa 2004. Kääntäjänämme oli Rokpan koulua Chabchassa käynyt Tshela-niminen tyttö, jota opetin kymmenen vuotta sitten. Hän on opiskellut tiibetiläistä lääketiedettä ja valmistuu piakkoin lääkäriksi. Olemme seuranneet hänen ja hänen 47 luokkatoverinsa vaiheita nämä vuodet.

Tutkimme tarkkaan 24 projektia, ja Tshelasta oli valtavasti apua. Hän pystyy eläytymään Rokpan koulujen oppilaiden asemaan, onhan hän itse, kuten useimmat heistä, joutunut kohtaamaan kovia koettelemuksia elämässään. Useimmat projekteista olivat kouluja, mutta mukana oli myös luostareita, terveysasemia, sairaaloita ja kolme metsäpuiden taimitarhaa. Haastattelimme ja kuvasimme kohteissa ja seurasimme myös Rokpan perustajan, Akong Rinpochen työskentelyä. Hän puhui oppilaille eri kouluissa, ja neuvoi:" Tieto on tärkeää, mutta ystävällisyys on vielä tärkeämpää... Omaisuuden voi menettää, mutta tieto säilyy... Puhukaa omaa kieltänne ja opiskelkaa omalla kielellänne... Paimentolaisilla ja maanviljelijöillä on arvokkaita taitoja ja heitä on tuettava ja autettava pitämään huolta maasta kestävällä tavalla."

Tytöt Rokpan kouluissa oppivat pitämään huolta toisistaan.

Ympäristönsuojeluasiat kiinnittivät huomiotamme tänä vuonna erityisesti. Teiden rakentaminen ja kiviaineksen louhiminen tuhoaa laidunmaita ja vuorten seinämiin syntyy suuria aukkoja, kun kalliota räjäytetään. Pölyn määrä kasvaa kaikkialla. Kanzessa ja Driwossa näimme Rokpan uudelleen metsittämiä alueita.
	Nomadiperhe matkalla.

Yushun koulun oppilaat voivat mainiosti ja paljon paremmin kuin ennen kouluun pääsyä. Saman kuulimme muissakin kouluissa, eikä niin sanottu vain siksi, että olisi haluttu miellyttää meitä. Orpolapset jopa kyynelehtivät onnesta kertoessaan, miten paljon mieluummin he olivat koulussa kuin karuissa kotioloissa jonkun elossa olevan sukulaisen hoivissa, joka saattaisi olla esimerkiksi sairas isovanhempi tai tietöissä uurastava isosisko.

Yushun koulun oppilaita.

Sershulin koulussa silmäni osuivat eturivissä istuvaan tarkkaavaiseen oppilaaseen. Siinähän oli kerjäläistyttö, jonka otimme kouluun kolme vuotta sitten. Hän oli edistynyt hienosti! Eräs Chabchassa oleva oppilas oli sairastunut uudelleen aivokalvontulehduksen jälkeen. Hänen sairaalalaskunsa vie huomattavan osan koulun budjetista - mutta mitä muuta voisimme tehdä? Ei sairaita oppilaita voi hylätä. Vaikeinta on, kun köyhät perheet ja koulujen oppilaat pyytävät Akong Rinpochea ottamaan veljiä ja sisaria kouluun. Hän ei voi kieltää, vaikka rahaa ei ole tarpeeksi, niin että kaikille voisi vastata myöntävästi.

Eräs matkan kohokohtia oli tavata taas Chabchan lääketieteen opiskelijat. Vuosi vuodelta he kehittyvät ja aikuistuvat ja valmistautuvat kohtaamaan nopeasti nykyaikaistuvan yhteiskunnan.

	Hienoa oli myös tavata Sonam Jigme, jonka sormet olivat syntymästä alkaen kasvaneet yhteen. Rokpa maksoi leikkaukset, joiden avulla sormet on nyt erotettu toisistaan.
Sonam Jigme opettaa Palyulin koulussa.

Palattuani Tiibetistä Skotlantiin, olen tavannut Rokpan tuella täällä opiskelevan 30-vuotiaan tiibetiläisen tutkijan, joka tulee olemaan mukana työssämme jatkossa. Lisäksi lähetämme seitsemän englannin kielen opettajaa Tiibetiin tänä vuonna kolmeen eri kouluun. Heidän työstään on siellä valtavasti hyötyä. Ja kun katselen ottamiamme filmejä, lapset kertovat monilla tavoilla valmiudestaan ja halustaan auttaa muita, niin kuin heitä itseään on autettu.

Yhteisön muuttaminen alkaa yhden lapsen elämän muuttamisesta. Tarvitsemme siihen 45 euroa kuukaudessa, sillä summalla lapsi voi käydä Rokpan koulua Tiibetissä.

Kun BBC kuvasi Lifeline Appeal -ohjelmaa Nepalissa, tulkiksi saatiin Boudhassa Rokpan toimistossa työskentelevä Sakun Nepali, joka on kasvanut Rokpan lastenkodissa ja vasta äskettäin muutti omaan asuntoon. Hän on hyvin koulutettu ja ihastuttava nuori nainen, jonka englanti on erinomaista. Se on hämmästyttävää, kun ajattelee hänen taustaansa. 8-vuotiaana hän joutui olemaan perheelleen äiti ja keittäjä.

Santos, Sakun ja Santu.

Nepalilaisnuoret Euroopan kiertueella ensi kesänä

	Kymmenen nuoren ryhmä Rokpan lastenkodista Kathmandusta kiertää tänä kesänä Euroopan eri maissa. He laulavat kansanlauluja ja tanssivat perinteisiä tansseja kiertäen mm. kouluissa. Heidän tarkoituksenaan on esitellä värikästä ja rikasta kulttuuriaan ja luoda yhteyksiä ihmisiin maissa, joissa he käyvät. Britannian kiertueen aikataulu

Theresa Randall:

Juhlavuoden juhlintaa patikoimalla Nepalissa

Viisi kuukautta sitten ilmoittauduin Rokpan järjestämälle patikkaretkelle Helambun laaksoon, Nepaliin. Osallistujat keräsivät varoja tiibetiläisen kulttuurin ylläpitämiseksi ja itse asiassa retken nimi oli Rokpan Himalajan Haaste -vaellus. Onneksi omaksuin tuolloin vain sanat Rokpa ja Himalaja, ja haasteellinen puoli jäi huomaamatta! Haastetta oli jo matkatavaroiden kasaamisessa. En ollut kuullutkaan kerrospukeutumisesta enkä nokkamukista, joita tällä matkalla ilmeisesti tarvittiin, puhumattakaan viikoittaisista valmistavista

harjoituslenkeistä ja voimistelusta. 25. helmikuuta päästin lopulta matkaan; 20 patikoijaa, matkanjohtaja, kahdeksan sherpaa kantajina sekä lukuisia muita auttajia, päämääränä fantastinen vuoristoseikkailu.

Reitti kulki läpi upeiden maisemien, rhododendroneita, tammimetsiä, polun varrella kukkivat orkideat, näsiät ja esikot. Kokonaiset vuorenrinteet oli peitetty rukouslipuin, taustalla lumivuorten panoraama. Me kuljimme ja kuljimme... 100 kilometriä!

Mitä ystävällisimmät sherpamme kantoivat meitä käsillään yli jyrkänteiden ja tukevoittivat askelmiamme liukkaissa alamäissä. Tukijoukot keittivät teen valmiiksi ja maittavat ateriat ilmestyivät eteemme kuin taikaiskusta leiriin päästyämme. Vierailimme kahden buddhalaisen pyhimyksen, Guru Rinpochen ja Milarepan luolissa. Kumpikin sijaitsee hyvin erikoisessa laaksossa.

Seitsemän päivää vaellettuamme saavuimme vihdoin Kathmanduun, Nepalin pääkaupunkiin. Siellä meitä odottivat Rokpan 25-vuotisjuhlat ja lastenkodin avajaiset. Vierailimme myös naisten työpajassa, josta ostimme käsitöitä, ja katukeittolassa, joka on auki talvikuukaudet. Ihailin täällä tehtyä työtä ja näin Rokpa-lasten iloiset kasvot. Kuulin, että seuraavaksi lähistölle suunnitellaan vanhainkotia ja sydämeni täyttyi kiitollisuudesta, että Rokpa voi auttaa niin monia.

Himalajan Haasteeseen osallistuneet vaeltajat keräsivät Rokpalle 20000 euroa. KIITOS PALJON. Seuraava haaste on vaellus talvella 2006!

Kiitos kaikille tukijoillemme ja heille, jotka lähettävät rahaa säännöllisesti ilman, että kertovat itsestään sen enempää.

Rokpa Helping those in need for 25 years (pdf)