Seitsemän kohdan meditaatioasento (Vairochanan seitsemän dharmaa)

Pääasiallinen lähde: Khenchen Thrangu Rinpoche  (pdf)

Kooste Ani Sherab © Rokpa Finland ry 2012

 

Mahamudra-ohjeissa meditaatioon soveltuvaa risti-istuntaa kutsutaan nimellä Vairochanan seitsemän dharmaa. Siinä kiinnitetään huomio seitsemään kohtaan, jotka lisäävät mielen selkeyttä. Oikea fyysinen asento voi rauhoittaa levotonta mieltä, piristää surullista oloa ja tehdä horrokseen vaipuvasta mielestä kirkkaan.

 

1. Istuminen

 

Asetu istumaan mukavalle istuimelle, missä ei ole tarvetta nojautua vasemmalle eikä oikealle, ei myöskään liikaa eteen tai taaksepäin. Pitkän päälle aina samaan suuntaan vinossa istuminen voi aiheuttaa tasapainohäiriöitä, jotka vaikuttavat sekä kehoon että mieleen.

 

Tiibetissä mietiskelijät käyttävät neliskulmaista tyynyä, jonka korkeus on 4-5 sormenleveyttä. Joillekin sopii hieman korkeampi, toisille matalampi, riippuen ruumiin mittasuhteista. Istu tyynyn päällä niin, että se on takamuksesi alla, ei liian edessä, ja löydä mukava asento missä voit olla suorassa.

 

Meditaatioharjoituksen aikana yleensä istutaan, koska kävellessä mieli ei asetu paikoilleen niin helposti. Välillä voi hyvin tehdä kävelymeditaatiotakin, mutta suurin osa ajasta istutaan. Pitkällään tulee helposti uneliaaksi, joten istumista suositellaan.

 

Jos olet notkea, voit istua täysristi-istunnassa, ns. vajra-asennossa. Siinä kumpikin jalkaterä nostetaan vastakkaisen reiden päälle. Lännessä se tunnetaan nimellä lootusasento sillä erolla, että vajra-asennossa oikea sääri on aina vasemman säären päällä. Ns. bodhisattva-asento on astetta helpompi, sillä vain vasen jalkaterä nostetaan vastakkaisen reiden päälle ja oikea jalka jää eteen maahan polvesta taivutettuna. Myös tavallisessa risti-istunnassa voi istua, mutta mitä ylemmäksi polvet jäävät lattiasta, sitä horjuvampi asento on. Siihen verrattuna vajra-asento eli ”tuhoutumaton” asento, on vakaa. Jos risti-istunta tuntuu liian vaikealta, voit hyvin istua tuolilla.  

 

2. Käsien asento


Meditoidessa on tärkeää, mitä käsillä teemme, koska ne ovat kuin työkaluja. Käytämme niitä koko ajan ja elehdimme kun puhumme. Kun kädet lepäävät, mielikin lepää. Mietiskellessä kädet asetetaan samalle tasolle.

 

Perinteisesti vasen käsi asetetaan syliin kämmen ylöspäin ja oikea sen päälle, niin että peukalonkärjet koskettavat toisiaan noin neljä sormenleveyttä navan alapuolella. Kädet voi asettaa myös lepäämään reisien päälle, polvien yläpuolelle kämmenet alaspäin tai löysään nyrkkiin, jolloin peukalot asettuvat nimettömien sormien juureen.

 

3. Selkäranka

Istuessa selkä pidetään suorassa. Selän ei tarvitse olla jännittynyt tai tikkusuora, luonteva suoristautuminen riittää. Silloin kehon energia virtaa luonnollisen vapaana, mieli rentoutuu ja rauhoittuu.

 

4. Olkapäät

 

Olkapäät vedetään hiukan taakse ryhdikkääseen asentoon, jotta rentoutuminen ei johda horrokseen vaan pysytään hereillä ja valppaana.


5. Niska
 

Niskaa taivutetaan hiukan etunojaan, niin että leuka on kohti kaulakuoppaa. Niin tapahtuu itsestään, kun selkää suoristetaan, mutta siihen kiinnitetään tässä erityistä huomiota siksi, että jos leuka sojottaa liikaa eteenpäin, mieli joutuu helpommin ajatusten valtaan.


6. Suu

 

Suu on rentoutunut ja huulet voivat olla hieman raollaan. Hampaita ei puristeta tiukasti yhteen. Kieli koskettaa kitalakea, mikä vähentää syljeneritystä, niin ettei tarvitse niellä alituiseen.
 

7. Silmät

 

Ajatuksilla on tapana seurata katsettamme, joten mietiskelyn kannalta silmien asennolla on merkitystä. Jotkut pitävät silmiä suljettuina meditaation aikana. Se voi olla rauhoittavaa, mutta silloin vaipuu helpommin ajatuksiinsa ja saattaa nukahtaakin. Meditaation tuomaa rauhallista ja tarkkaavaista olotilaa on silloin myös vaikeampi saada jatkumaan istunnon jälkeen, sitten kun silmät täytyy avata.

 

Tavallisimmin silmät pidetään meditaation aikana puoliavoimina ja katsellaan ”nenänvartta pitkin” alaviistoon. Harjoituksesta riippuen katseen voi parkkeerata ilmaan tai keskittää sen näkyvään kohteeseen. Tämä silmien asento rauhoittaa. Silloin kun uneliaisuus uhkaa muodostua meditaation esteeksi, silmät voi suunnata yläviistoon. Ellei mieltä tarvitse rauhoittaa eikä piristää, katse suunnataan suoraan eteenpäin.

 

Kotisivu