Kenting Tai Situpa

Ansion kertymä

Ote Tai Situ Rinpochen opetuksista.

 

 

Monien on vaikea ymmärtää ansiokkuutta hengellisessä mielessä, eikä opettajien ole aina helppo puhua siitä. Kun aletaan puhua ansion kertymästä oppilaat luulevat, että opettaja pyytää rahaa! Tähän liittyy myös tiettyjä komplekseja, kun esimerkiksi nähdään, että temppelin koristeluun on sijoitettu rahaa, Buddha on kullattu jne. "Miksi tuhlata Buddhaan, miksei antaa rahoja köyhille," tulee ihmisten mieleen hyvin äkkiä. Itse kysyn: "No hyvä, mutta miksi sinulla on kultaketju kaulassa? Mikset ruoki köyhiä?" Kun ihmiset näkevät, että pyhille vertauskuville tarjotaan parasta, heistä tuntuu epämukavalta, mutta kun he hankkivat mukavuuksia itselleen, he ovat varsin onnellisia. Jonkinlainen kompleksi se on ja paremman puutteessa kutsun sitä UFE:ksi (unidentifiable flying ego). Sitä ei pysty tunnistamaan ja se lentää selvästikin.

 

Ansio on siis varsin tärkeää. Mitä teet? Menet temppeliin ja otat pienen savikupin, jossa on muutama tippa öljyä ja oljenkorsi. Sytytät sen tuleen, viet alttarille ja kumarrat. Ja pyydät sitten kaikenlaisia asioita! On kuin menisi suureen kauppaan, keräilisi tavaroita, joista jokainen maksaa viisi euroa ja maksaisi niistä viisi senttiä. Jos tahtoo rajattoman vapauden, täytyy omistautua sille äärettömällä tavalla. Mutta omistautumisemme on vain vähäistä. Sen sijaan se, mitä tahdomme on rajatonta. Se ei voi mitenkään toimia. On toinenkin tie: luopua kaikesta. Milarepa teki niin. Hän ei tehnyt patsaita kullasta, ei rakentanut luostareita eikä hänellä ollut tuhansia munkkeja. Hän ei kirjoituttanut Tripitakaa kultakirjaimin. Hän luopui kaikesta ja mietiskeli luolassa. Se on toinen tie, mutta tekipä kummalla tavalla tahansa, on luovuttava kiintymyksestä kaikkein kallisarvoisimpaan asiaan. Mikä se on? – Oma elämä.

 

Ennen kuin Milarepa meni ylös luolaan, hän sanoi: "Jos palaan alas täältä ilman oivallusta, kaikki dharmansuojelijat ja vuoren jumalat, rankaiskaa minua tuhoamalla minut." Hän sanoi niin ja pääsi päämääräänsä. Miten hän oikein onnistui? – Aina kun hän oli jossakin luolassa, ihmiset saivat sen selville ja alkoivat tuoda hänelle lahjoja. Heti kun niin tapahtui, hän pakeni toiseen luolaan. Milarepan pääluolia on kuusi ja pikkuluolia on paljon. Joissakin paikoissa hänen onnistui piilotella pitkään, mutta joskus ihmiset löysivät hänet nopeasti. Eräs, joka löysi hänet, oli hänen oma sisarensa. Toisinaan metsästäjät löysivät hänet. Milarepan täytyi muuttaa paikasta toiseen valaistumiseensa saakka, koska hän oli ottanut sellaisen valan. Heti kun ihmiset tulivat ja aikoivat ruveta palvomaan häntä, hän hävisi.

 

Näin ansion kertymä on monella tavoin erittäin tärkeää ja ilman ansiota ansiokkaita asioita ei tapahdu. Ansio on ansiokkaiden asioiden syy ja olosuhde. Ei ole niin, että jokin vanha herra istuisi tuolla ylhäällä tutkimassa kirjanpitoaan ja katsoisi millaisia lahjoituksia olet antanut hänelle ja hänen kumppaneilleen, vaan kyse on siitä mitä sinussa kehittyy luopumisen, omistautumisen ja uhrautumisen kautta, se on ansiota.

 

Mitä uhrautumiseen tulee, on oltava hyvin varovainen, sillä se ymmärretään helposti väärin. Yli 1500 vuotta sitten Tiibetissäkin uhrattiin niin eläimiä kuin ihmisiäkin. En puhu sellaisesta uhrautumisesta. Puhun hyväntekeväisyydestä ja työstä dharmakeskuksissa ilman palkkaa, oman ajan uhraamisesta epäitsekkääseen työhön, se on ansiokasta.

 

Ansion kertyminen merkitsee myös puhdistautumista, sillä mitä enemmän myönteistä kertyy, sitä enemmän kielteistä puhdistuu. Se tapahtuu itsestään, koska ne ovat kuin kolikon kaksi puolta. Anteliaisuus on kuitenkin ansioiden kertymiseen suunnattu harjoitus kun taas esimerkiksi pyhiinvaellusmatka ja muut koettelemukset ovat puhdistautumiseen suuntautuneita harjoituksia.

 

 

Aineelliset lahjat

 

a) Sisäiset lahjat (oma keho)

– Buddhan opetusten mukaan oma keho voidaan omistaa kokonaan muille, mutta on kiellettyä antaa pois osia siitä, ellei ole todella oivaltanut itsen ja muiden samanarvoisuutta.

– Olennaisen epäpuhdas motivaatio ei kelpaa syyksi oman kehon pois antamiseen (tarkoituksena vahingoittaa muita, saavuttaa kuuluisuutta tai voittaa kilpailussa, toiveena saavuttaa hyvä ja vauras jälleensyntymä).

– Älä anna kehoasi pahantahtoisille demoneille, demonien vallassa oleville, mielenvikaisille äläkä niille, joiden mielenterveys horjuu toisinaan. Heidän tarpeensa ei ole todellinen, he ovat vastuuttomia ja puhuvat enimmäkseen sekavia.

 

b) Ulkoiset lahjat (omaisuus)

– Älä lahjoita pois kolmea dharmavaatettasi (luostarikaapu), muuten työsi tuntevien olentojen hyödyksi vaikeutuu.

– Ei ole anteliaisuutta tarjota ruokaa ja juomaa niille, joilla on kaikkea yllin kyllin.

 

Anna iloisella mielellä, kunnioittavasti, ojenna lahjasi henkilökohtaisesti ja oikeaan aikaan (vasta sitten, kun olet saanut lahjoitettavan kohteen omistusoikeuden). Älä aiheuta turhaa kärsimystä läheisillesi tai niille, joiden omaisuudesta oikeastaan on kysymys. Vaikka omistaisitkin lahjoitettavaksi aiotun kohteen, jos luopuminen siitä tuo kyyneleet niiden silmiin, jotka osallistuivat sen hankintaan, sitä ei pidä antaa pois.

 

Älä lahjoita varastettua, ryöstettyä tai kavallettua omaisuutta.

 

Anna puolueettomasti ja niin, että se vastaa lahjan saajan odotuksia mahdollisimman hyvin, anna juuri se, mitä tarvitaan. Älä lahjoita vahingollisia asioita. Ole antelias lahjoittaja, älä kitsastele. Mielenvikaisten ja ahneiden ihmisten toiveiden täyttäminen ei ole oikeaa anteliaisuutta.

 

Suojan antaminen

 

Anteliaisuutta voi harjoittaa antamalla turvapaikan niille, jotka pelkäävät muita ihmisiä, sairautta, kuolemaa ja katastrofia.

 

Dharman lahja

 

– on auttaa heitä, jotka kunnioittavat dharmaa, ymmärtämään sitä.

– on myötätunnosta muita kohtaan siirtää nöyrästi eteenpäin niitä aitoja opetuksia, jotka on itse saanut hyvältä opettajalta.

 

Vältä sekoittamasta opetukseen omia mielipiteitä.

Opeta miellyttävällä tavalla asianmukaisessa ympäristössä.

 

Se, joka on annettu, ei tarvitse suojaa, sitä, mitä on kerätty varastoon, täytyy vartioida.

Se, mikä on annettu, ei aiheuta huolia, varastot tuovat huolet mukanaan.

Se, mikä on annettu, näyttää tien buddhuuteen, se, mikä on varastoitu, näyttää nopean tien pahuuteen.

Se, mikä on annettu, on minun, se, mitä pidetään varastossa, ei ole minun.

Sillä, mitä on annettu, on tarkoitus, varastoidut tavarat ovat hyödyttömiä.

 

Antaminen tuo rikkautta, varastoiminen ei.

Annetulla omaisuudella ei ole rajoja, varastoimalla määritellään omaisuuden rajat.

 

Kuusi paramitaa

Alttarilahjat

Kotisivu