Nunnien asema tiibetinbuddhalaisessa perinteessä

Gyalwang Karmapan päätöspuhe 2.2.2014, editoitu

Arya Ksema dharmatapahtuma Tergarin luostarissa, Bodhgayassa, Intiassa

Link to Full text of the Gyalwang Karmapa’s Speech

 

Ensinnäkin haluan toivottaa tervetulleiksi kaikki henkiset ystävät, oppineet sekä luostari- ja maallikkosanghan jäsenet, jotka ovat saapuneet tähän Arya Kseman talvisen dharmakokoontumisen päätöstilaisuuteen.

 

Tämä tapahtuma on kestänyt yli kaksi viikkoa, ja toisella niistä puhuin sekä aamu- että iltapäivisin, niin että minulla ei enää ole paljon uutta sanottavaa. On kuin jauhaisi hiekkaa saadakseen öljyä.

 

Eri nunnaluostarit ovat kuitenkin pyytäneet mahdollisuutta saada bhikshunivalat. Sitä ei suunniteltu, niin että me olisimme kehottaneet heitä pyytämään niitä. Kun kuulin, että on olemassa jokin pyyntö, en ensin tiennyt sen sisältöä.

 

Kuten aiemmin sanoin, buddhalaisten opetusten saatavuus riippuu siitä, onko luostarivaloihin liittyviä opetuksia saatavilla (vinaya), ja se taas riippuu siitä, onko niitä, jotka harjoittavat vinayan kolmea perusharjoitusta. Vaikka itse olen vain keskinkertainen Buddhan seuraaja, olen iloinen, että teillä on uskallusta ja päättäväisyyttä pyytää valoja, niin että opetusten perusta ja juuri ei heikkene. Ensimmäiseksi haluaisin siis kiittää pyynnön tekijöitä aloitteesta jo rohkeudesta.

 

Jo vuosia Hänen pyhyytensä Dalai Lama on sanonut, että me tarvitsemme täydellisen nelinkertaisen luostariyhteisön Tiibetiin ja siksi olisi hyvä, jos bhiksunivalan perinteen siirtolinja olisi olemassa. Hän on ponnistellut asian hyväksi kovasti. Samaten eri koulukuntien khenpot, acharyat ja geshet ovat keskustelleet asiasta paljon. Tämä liittyy Buddhan opetusten perustaan aivan keskeisellä tavalla, joten jokainen on aiheesta kiinnostunut. Ei siis voi sanoa, että ei olisi kiinnostusta.

 

Vaikka aihe on mitä tärkein, vinayan sääntöjen täytyy pohjautua Buddhan sanoihin, eikä edes arhat saa niitä muuttaa, vaikka hän olisi vuoren suuruinen. Siksi on ollut vaikeaa saavuttaa sellainen lopputulos, joka ei olisi ristiriidassa Buddhan opetusten kolmen korin kanssa.

 

Itselläni on ollut mahdollisuus osallistua useisiin kokouksiin, joissa on keskusteltu bhikshunivalojen perinteensiirron elvyttämisestä. Keskusteluissa kävi ilmi, että bhikshunivalat voitaisiin elvyttää kolmella eri tavalla. Ensinnäkin miespuolinen bhikshu-sangha voisi antaa bhikshunivalat itsekseen. Näin on, koska menneinä aikoina monet tiibetiläiset oppineet ja suuret dharmanharjoittajat ovat antaneet bhikshunivaloja miespuolisen sanghan kautta.

 

Toinen tapa on, että kaksinkertainen eli mies- ja naispuolinen sangha yhdessä antaa bhikshunivalat. Tiibetissä ei kuitenkaan ole bhikshuniyhteisöä, joten toisen perinteen – lähinnä kiinalaisen dharmaguptika-perinteen bhiksunit kutsuttaisiin paikalle. He kokoontuisivat yhteen tiibetiläisten, mulasarvastivada-perinteeseen kuuluvien bhikshujen kanssa ja sitten annettaisiin bhikshunivalat. Tämä on siis toinen vaihtoehto.

 

Kolmas vaihtoehto on, että toisen perinteen – kiinalaisen dharmaguptika-perinteen – munkit ja nunnat antavat valat. Pohjimmiltaan on kaksi vaihtoehtoa: joko valat antaa yksinkertainen tai kaksinkertainen sangha.

 

Monet geshet ovat olleet sitä mieltä, että olisi hyvä, jos voisimme antaa mulasarvastivada-perinteen bhiksunivalan, koska tiibetiläinen vinaya pohjautuu mulasarvastivada-perinteeseen. Näin ollen bhikshunisangha eli nunnien yhteisö kuuluisi mulasarvastivadaan, olisimme kaikki samaa perinnettä, eivätkä opetukset hajaantuisi moneen osaan.

 

En usko, että tässä on mitään ongelmaa. Jos miespuolinen sangha antaisi nunnanvalat, ei tarvitsisi edes korostaa, että perinne kuuluu mulasarvastivadaan, antaisivathan bhikshut sen itse. Vaikka kaksinkertainen sangha antaisi valat, jos miespuolinen sangha kuuluisi mulasarvastivada-perinteeseen, tämä perinne siirtyisi valat vastaanottaville henkilöille. Se johtuu siitä, että vaikka paikalla olisi kaksinkertainen sangha (munkit ja nunnat), varsinainen vala otetaan miespuoliselta sanghalta. Näin sanotaan selvästi Buddhan opetuksissa ja intialaisten mestareiden teoksissa. Bhikshunivalat siis tulevat mulasarvastivada-perinteestä. Rohkenen sanoa, että tätä asiaa ei voi muuttaa.

 

Todennäköisesti bhikshunivalat ja -yhteisö voidaan siis elvyttää. Siihen on sekä mahdollisuus että keinot. Täytyy kuitenkin olla oikea aika ja sopiva tilaisuus, ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Se on kuin kevätsade – liian aikaisin ei ole hyvä, eikä liian myöhään.

 

Pidän pyyntönne siis mielessäni ja kysyn neuvoa Hänen pyhyydeltään Dalai Lamalta. Keskustelen myös eri koulukuntien vanhimpien kanssa ja kagyu-perinteen seniorilamojen kanssa sekä karma kamtsang -linjan henkisten mestareiden kanssa, ja kun he kaikki tukevat tätä teen kaikkeni, että bhikshunien yhteisö on silloin mahdollisimman edustava, puhdas ja erinomainen.

 

Olen sanonut tämän aiemmin ja sanon taas uudelleen tänään, että on vastuullani tehdä tämän asian eteen niin paljon kuin voin. Näin on, koska kannan Karmapan nimeä.

 

Toiseksi, tämä Arya Kshema talvinen dharmakokoontuminen on jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin järjestetty kallisarvoisen kagyu-perinteen satoja vuosia vanhassa perinteessä. Että se on nyt järjestetty, ei johdu minun taidoistani, myötätunnostani tai älynlahjoistani. Puhun sydämestäni, nämä eivät ole pelkkiä sanoja.

 

Minulla on tunne. että se johtuu pelkästään kymmenen ilmansuunnan buddhien ja bodhisattvojen ja opettajamme Buddha Shakyamunin myötätunnosta ja toiveista samoin kuin niiden suuresta myötätunnosta, joilla on ollut huoli luostariyhteisöstä ja bhikshuneista, kuten jalo Ananda, kagyu-perinteen esi-isät ja perättäiset karmapa-inkarnaatiot, karma kamtsang -perimyslinjamme mestarit. He eivät ole saapuneet paikalle tai puhuneet ääneen, emmekä voi nähdä heitä. Mutta he katsovat puoleemme näkymättömästä avaruuden laajuudesta myötätunnolla vahvistaen itseluottamustamme ja siunaten meitä toiveillaan. Sen tähden tämä kokoontuminen on ollut hyvä alussa, keskellä ja lopussa. Alusta loppuun kaikki on sujunut ilman sisäisiä tai ulkoisia ristiriitoja tai vaikeuksia.

 

Jos se, mitä tehdään on dharmanmukaista, se on tekemisen arvoista ja on selvää, että sillä on lamojen, yidam-jumaluuksien ja dharmansuojelijoiden tuki. Jos näin ollen aiomme tehdä jotain todella dharmanmukaista, on tärkeää, että teemme sen varmoina itsestämme ja saatamme sen päätökseen viipymättä. Kun kerran olemme aloittaneet, meillä on lamojen, yidamien ja dharmansuojelijoiden tuki, uskon siihen todella.

 

Se johtuu siitä, että omassa elämässäni on ollut paljon ongelmia. Olen kohdannut monia vaikeuksia ja joutunut tekemään suuria päätöksiä. Esimerkiksi, kun pakenin Tiibetistä onnistumismahdollisuus saattoi olla alle prosentin. Mutta lamojen, yidamien, dakinien ja dharmansuojelijoiden tuella, tai koska oma päättäväisyyteni oli horjumaton ja motivaationi oikea, keräsin itseluottamusta ja pystyin lähtemään matkaan. Jos olisin joutunut tukeutumaan omaan älyyni, olisi ollut vaikeaa ottaa askeltakaan; tulin tänne pelkästään uskon voimalla. Siksi koen eläväni uskon varmuudessa. Ellemme tee niin, joudumme jokaista askelta varten määrittelemään sille arvon ja löytämään uskon siihen erikseen. Ja hankalaa on, jos odotamme jonkun muun antavan arvoa askeleillemme.

 

Tästä syystä siis pystyimme aloittamaan nämä talviset dharmakokoontumiset, ja se todellakin johtuu menneisyyden mestareiden, nykypäivän lamojen ja henkisten ystävien myötätunnosta ja ystävällisyydestä, samoin kuin niiden eri opinahjoista (shedroista, labrangeista ja luostareista) tulevien khenpojen, mestareiden ja opettajien sekä sanghan jäsenten avusta, jotka ovat saapuneet paikalle.

 

He kaikki ovat innokkaasti tukeneet tätä sydämensä pohjasta. Kun esimerkiksi tyynyjä ja muita tavaroita eräänä päivänä piti siirtää ja kantaa, pyysin ihmisiä siirtelemään niitä neljään kertaan. Ne, jotka sen tekivät, olivat khenpoja ja tulkuja, heistä kaikista tuli kantajia! Yleensä khenpo istuu valtaistuimella ja sieltä ylhäältä määräilee oppilaitaan. Mutta kaikki khenpot, opettajat ja ohjaajat, jotka olivat täällä tänä vuonna, luostareidemme johtoporrasta – he ovat antaneet tukensa kehon, puheen ja mielen kautta.

 

Samanlainen tilanne oli eri luostareista tulevien nunnien kohdalla. Oltiin epävarmoja siitä, miten kaikki sujuisi, joten minun täytyi ottaa rohkea askel ja päättää, että tämä kokoontuminen järjestetään. Olin hiukan epävarma ja huolissani, miten nunnat ottaisivat ehdotuksen vastaan ja miten kaikki järjestyisi. Mutta kun tämä talvinen dharmakokoontuminen sitten alkoi, siitä tuli ainutlaatuinen. Meillä on ollut (munkkien vastaava) kagyu güncho -väittelytilaisuus 17 kertaa, eikä tämä nunnien kokoontuminen jäänyt yhtään huonommaksi. Kaikki siis sujui oikein hyvin.

 

Kiitos siitä kuuluu talvisen dharmakokoontumisen järjestäjille, nunnille erityisesti. He kaikki arvostivat tilaisuutta ja yhdistivät voimansa kehon, puheen ja mielen tasolla yhdeksi, niin että tulos oli hyvä sekä ulkoisesti että sisäisesti. Se on ollut hyvä alussa, keskellä ja lopussa. Minun pitäisi todella kiittää teitä kaikkia erikseen, mutta meillä ei ole siihen aikaa, eikä se ole tapana. Ehkä se on hyvä – jos joutuisin kättelemään teitä kaikkia, siihen kuluisi useita tunteja. Joten kiitän sanallisesti.

 

Tämän vuoden dharmakokoontuminen on pelkkä alku, ja edessämme on hyvin pitkä tie. Jotkut kuitenkin sanovat, että hyvin aloitettu on puoliksi tehty. Kadampa-perinteen henkiset ystävät sanovat niin: kun olet saanut arvokkaan ihmiselämän, olet puolitiessä buddhuuteen. Yksinkertaisesti sanottuna polku buddhuuteen on erittäin pitkä, mutta kun olet saavuttanut syntymän kallisarvoisessa ihmiskehossa, olet puolimatkassa. Niin asia on.

 

Nyt kun olemme aloittaneet nämä kokoontumiset, olemme jo puolimatkassa kohti päämäärää. Puolet työstä on tehty ja on ponnisteltava, jotta tulevien vuosien tapahtumat järjestyvät säntillisesti ja hiipumatta. Omalta osaltani jatkan tapahtuman tukemista, joskin pysymättömyys on pelottavaa, eikö olekin? Emme tiedä, miten asiat muuttuvat. Kun sanon ”pysymättömyys”, en tarkoita ”kuolema ja pysymättömyys”. Erilaisia muutoksia tapahtuu. Kun ajat ja olosuhteet muuttuvat, oma tilanteeni ja asemani muuttuu myös. Varmuutta ei ole. Esimerkiksi, äitini nuorempi sisar kuoli tänään. Hän toivoi, että olisimme vielä tavanneet, mutta niin ei käynyt. Monenlaista tapahtuu ja kaikki on väliaikaista, mutta huolimatta siitä, mitä tapahtuu, tarjoan tukeani.

 

Luostariopistoja on nyt perustettu myös nunnaluostareiden yhteyteen ja on tärkeää, että niissä on parhaat mahdolliset opettajat. Samoin opinto-ohjelmien tulee olla hyvin laadittuja.

 

Mitä sitten teettekin, maallista tai dharmatyötä, tarvitsette varallisuutta, ei vain aineellista vaan myös henkistä pääomaa. Se on hyvin tärkeää ja jatkamme suunnittelua perustaaksemme keskuksia harjoitusta ja opiskelua varten. Ei riitä, että annamme paikalle nimen ja kutsumme sitä retriittikeskukseksi tai luostariopistoksi. Paikkojen tulee olla korkeatasoisia ja nimensä mukaisia. Minusta on tärkeää, että toteutamme nämä suunnitelmat.

 

En puhu pitempään, olemme nyt saattaneet loppuun talvisen dharmakokoontumisen, joka on ollut hyvä alussa, keskellä ja lopussa. Rukoukseni on, että sen voimalla, mitä hyvää tässä onkaan ollut, buddhalaisuus leviäisi ja kukoistaisi, tuntevat olennot olisivat onnellisia ja erityisesti, että kaikki tuntevat olennot saavuttaisivat kaiken toivomansa ajallisen ja ikuisen onnen, juuri niin kuin buddhat ja bodhisattvat toivovat.

 

Toivon, että buddhalaisten nunnien yhteisöt tässä maailmassa ja erityisesti nunnien yhteisö Lumen maassa Tiibetissä kasvaisi ja kukoistaisi, ja että heidän opintonsa menestyisivät ja harjoituksensa lisääntyisi kuin kasvava kuu. Tämä on oma omistusrukoukseni ja pyydän teitä yhtymään siihen.

 

Kotisivu