Kagyu-luostareiden ja keskusten toinen ympäristönsuojelukonferenssi 3. – 7.10.2009Kokousraportit Tashi Paljor © Kagyu Office Full report
1. päivä – toisen ympäristönsuojelukonferenssin avajaiset 2. päivä – Gyalwang Karmapa puhuu tieteen näkökulmasta kosmologiaan 3. päivä – Intian WWF:n metsänsuojeluohjelma 4. päivä – Gyalwang Karmapa puhuu luonnonsuojelusta 5. päivä – kysymyksiä, keskustelua ja koe 6. päivä – Ilmastonmuutos ja sadeveden keräämisen menetelmät
Konferenssin avaus
Hänen pyhyytensä 17. Gyalwang Karmapa Ogyen Trinley Dorje avasi konferenssin 3.10.2009. Ensimmäinen kokous ympäristöasioista pidettiin maaliskuussa 2009, jolloin 22 kagyu-luostarin ja -keskuksen edustajat Intiasta, Nepalista ja Bhutanista kokoontuivat yhteen. Nyt edustajia oli 33 paikasta. He saapuivat varhain Gyuton luostarin suureen saliin Intian Dharamsalaan. Etualalla oli Karmapan istuin ja suuri vihreä juliste, jossa luki kokoontumisen aihe.
Ensimmäinen päivä: lauantai, 3. lokakuuta 2009
Aamupäivä
Tervetuliaisseremonia
Osallistujat toivotettiin tervetulleiksi laulaen lausutuin rukouksin. Sen jälkeen vieraille tarjoiltiin tiibetiläistä voiteetä ja makeaa riisiä.
Ministerin avajaispuhe
Kunnianarvoisa Kalon Paljor Tsering, pakolaishallituksen terveysministeri puhui lyhyesti kokouksen aluksi. Hän korosti sitä, miten aineellinen kehitys on johtanut 21. vuosisadalla vaaralliseen tilanteeseen ennennäkemättömän saastumisen vuoksi. Se on vahingoittanut ympäristöä huomattavasti – hän otti esimerkiksi happosateet, jotka vahingoittavat puita ja muita kasveja, myrkyttävät vettä ja ilmaa. Hän kertoi, että jossain päin ihmisille oli tarjottu mahdollisuutta ostaa puolen tunnin happivarasto, jotta he saisivat edes väliaikaista helpotusta hengitysvaikeuksiin.
Esimerkiksi hän otti sammakon vesiastiassa. Jos pyydystää sammakon, laitaa sen vesiastiaan ja sytyttää tulen astian alle, sammakko ei huomaa että vesi kuumenee, ja kun se huomaa, on liian myöhäistä.
Muutama harva yksilö ei kykene suojelemaan ympäristöä; meidän on työskenneltävä yhtenä joukkona ja juuri siksi tämä konferenssi oli kutsuttu koolle oppimaan, miten ympäristöä suojellaan. Usein ympäristöasioita pidetään poliittisena kysymyksenä, mutta Gyalwang Karmapa näkee ne dharmaharjoituksen olennaisena osana, työskentelemisenä tuntevien olentojen hyödyksi Buddhan sanojen mukaan.
Olemme olleet ajattelemattomia liian kauan, emme ole ottaneet vakavasti niitä vaurioita, joita ympäristölle aiheutamme, ja jos se jatkuu, pian voi olla liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Gyalwang Karmapa sanoi, että kagyupoiden ja ympäristön välillä on erityisyhteys ja hän lupasi palata asiaan myöhemmin kokouksen aikana.
Ympäristönsuojelutyö munkki- ja nunnaluostareissa
Sitten luostarit kertoivat alueittain, miten ne olivat soveltaneet ympäristön suojelemiseksi annettua 108 menetelmää käytäntöön maaliskuusta alkaen. Monet olivat istuttaneet puita ja muita kasveja. Nepalissa luostarit olivat alkaneet kierrättää muovia. Kasvisjätettä oli aiemmin käytetty lehmien ja sikojen ravinnoksi. Siihen kelpaamaton aines kompostoitiin nyt ja levitettiin puutarhoihin ja pelloille.
Iltapäivä
Konferenssin puheenjohtaja, Yhdysvaltain WWF:n palveluksessa Washingtonissa työskentelevä Dekil Chungyalpa puhui viidestä keskeisestä ympäristönsuojeluasiasta, jotka muodostavat Karmapan laatimien ohjeiden ytimen. Hän kertoi myös viimeisimmistä tieteellisistä tutkimustuloksista. Toinen päivä: sunnuntai, 4. lokakuuta 2009
Aamupäivä
Gyalwang Karmapa puhuu tieteen näkökulmasta kosmologiaan:opetuksia universumista, ekologiasta ja buddhalaisuudesta
Monet luostareiden asukkaat eivät ole voineet opiskella nykyaikaisia tieteitä, joten Gyalwang Karmapa näytti diakuvin, miten laaja maailmankaikkeus on, ja miten pieniä maa ja oma aurinkokuntamme sen sisällä ovat.
Karmapa alkoi puhumalla maasta, joka on hyvin pieni planeetta kolmanneksi lähimpänä aurinkoa. Hän vertasi maapalloa Jupiteriin, joka on 1114 kertaa maata suurempi ja Jupiteria aurinkoon, joka on 900 kertaa suurempi kuin Jupiter. Sitten hän puhui aurinkokuntamme paikasta linnunradalla ja selitti matkojen olevan niin pitkiä, että niiden mittaamiseen tarvitaan valovuosia. Lopuksi hän selitti, että niinkin suuri kokonaisuus kuin linnunratamme (läpimitaltaan 100,000 valovuotta), on pieni maailmankaikkeuteen verrattuna. Siinä vaiheissa osallistujien oli jo todella vaikea kuvitella kokoluokkaa. Hänen pyhyytensä mainitsi, että maailmankaikkeuden laajuuden kuvaus voidaan kaikkine yksityiskohtineen löytää buddhalaisista teksteistä, jopa ns. mustat aukot.
Gyalwang Karmapa jatkoi painottaen maapallon erikoislaatua. Valolta kestää kahdeksan minuuttia saavuttaa meidät; jos se kestäisi minuutin kauemmin tai minuutin lyhyemmän ajan, elämä täällä ei olisi mahdollista. Laajassa maailmankaikkeudessa tiedemiehet eivät toistaiseksi ole löytäneet toista planeettaa, jolla elämä olisi mahdollista.
Hän selitti, miten auringon ja kuun vetovoima vaikuttaa maan vesivarantoihin, se on vuorovesi-ilmiö. Kaikesta planeetan vedestä vain 3 % on juomakelpoista, loput siitä on suolavettä. Noista kolmesta prosentista juomakelpoista vettä vain yksi prosentti on saatavilla: loppu sitoutuu jäähän kolmella navalla. ”Kolmas napa” on Himalajan alue, erityisesti Tiibet. Tiibet on juomaveden lähde suurelle osalle Aasiaa.
Gyalwang Karmapa pohti sitten homo sapiensin asemaa. Hän näytti kaavion havainnollistaakseen, kuinka maa oli yli neljä miljardia vuotta vanha ja aikaisemmin oli ollut monia erilaisia elämänmuotoja, sellaisia kuin dinosaurukset. Homo sapiens on uusi tulokas, se ilmestyi vain noin 200,000 vuotta sitten. Tuon ajan kuluessa lajilla on kuitenkin ollut suuri vaikutus planeettaan.
Ihmisillä on taipumus haluta liikaa. Jos joku saa television, kaikki muutkin haluavat sellaisen. Nykyisin ihmiset ovat sitä mieltä, että he tarvitsevat television ja matkapuhelimen ja pian jokainen tahtoo auton. Ihmisten käytös on saanut kasvihuonekaasut aikaan ja ihmiset tuhoavat ekosysteemejä. Ihmiset ovat käyttäneet ympäristöä hyväksi niin suuressa määrin, että hävitys on valtavan laajaa. Ennen vanhaan kiinalaiset opettivat merimetsoja hankkimaan heille kalaa, yhden kerrallaan. Nykyisin suuret troolarit vievät veden viljan ja kalavarannot kulutetaan peruuttamattomasti loppuun.
Madhyamika-filosofiassa kysytään mitä kaikki perusluonteeltaan on. Nykyaikainen tiede on päätynyt samanlaisiin johtopäätöksiin kuin buddhalaisuus: kaikki on yhteydessä kaikkeen ja asiat riippuvat toisistaan. Sitä kutsutaan toisinaan ”perhosvaikutukseksi”. Siksi on hyvin tärkeää, että mietimme, mitä vaikutusta teoillamme on ympäristöön ja että opimme kuluttamaan vähemmän.
Tämä maapallo on kuin hiekanjyvä maailmankaikkeuden laajuudessa, mutta se on ainoa kotimme, eikä meillä ole muuta paikkaa minne mennä. Ei kannata jakaa syytöksiä. Meidän on kaikkien työskenneltävä yhdessä säilyttääksemme ja suojellaksemme sitä.
Nepalin buddhalaisten liiton toiminnasta
Kunnianarvoisa Thubten Jigdrel esitteli liiton toimintaa lyhyesti. Se on ei-lahkolainen buddhalainen järjestö, jossa on sekä maallikkojäseniä että luostarivalan ottaneita. Järjestö toimii muovista vapaan ympäristön puolesta, antaa ympäristökoulutusta ja suojelee villieläimiä.
Gyalwang Karmapa testaa osanottajia
Hänen pyhyytensä piti leikillisen koetilaisuuden tarkistaakseen, mitä ihmiset muistivat tieteestä aamun opetuksen perusteella. Kolmas päivä: maanantai, 5. lokakuuta 2009
Intian WWF Tutustuminen paikalliseen metsitysprojektiin ja vesilähteisiin Metsänsuojelu
Sanjeep Pradhan Intian WWF:stä piti monipuolisen esitelmän metsänsuojelusta. Hän puhui ensin siitä, miten tärkeitä metsät ja kaikki kasvit ovat, ei vain ihmiselle vaan kaikelle elävälle. Ne säätelevät hiilidioksidin ja hapen tasapainoa. Metsät ovat kuitenkin uhattuina, ja maailmanlaajuisesti nousevat ilman lämpötila-arvot ovat siitä todiste. Kun lämpötila nousee, jäätiköt sulavat [Himalajalla]. Ne ovat tärkeä juomaveden lähde [Aasiassa], mutta nyt ne siis sulavat ja häviävät. Tasangoilla taas tulvii. Säät ovat muuttuneet arvaamattomiksi, joissakin paikoissa kärsitään hurrikaaneista, toisaalla kuivuudesta, joka johtaa nälänhätään.
Jokaisen vastuulla on suojella ympäristöä ja olla luova:
Sanjeep puhui sitten siitä, mitä onnistunut metsänuudistus ja taimien istuttaminen vaatii:
Luonnollista kauneutta – kokemuksia Pullaharin luostarista
Khenpo Choekyi Gyaltsen kertoi mitä nepalilaisessa Pullaharin luostarissa oli tehty. Luostari on rakennettu keskelle hirssi- ja maissipeltoja. Vuonna 1993 temppelin ympärille tehtiin maisemasuunnitelma ja puiden istuttaminen aloitettiin vuonna 1994. Kagyu-perinteen henkiset mestarit ovat olleet työn innoittajina. Alkuperäisenä suunnitelmana oli kaunistaa temppelin ympäristö, mutta mitä enemmän munkit asiasta oppivat, sitä selvemmin tavoitteeksi nousi ympäristönsuojelu.
Rumtekin luostarin ympäristönsuojelutoimia
Lama Gyaltsen Sonam kertoi vesilähteen kunnostamista Rumtekissa ja miten 108 ympäristönsuojeluohjetta oli sovellettu yhteistyössä paikallisten koululaisten kanssa.
Tutustumismatka Dolma Lingin nunnaluostariin
Päivän viimeinen tapahtuma oli kaikkein vaikuttavin, sillä siihen sisältyi varsin monia kestäviä ratkaisuja, joista kokousedustajat olivat kuulleet.
Paperi ja kartonki kerättiin luostarissa kierrätystä varten tarkoitettuihin säiliöihin. Karjanlanta jätettiin kompostoitumaan ja käytettiin sitten lannoitteena pelloilla ja puutarhassa. Kasvisjäte kerättiin ja kompostoitiin. Luostarin vesi tuli paikallisesta joesta, se kerättiin altaaseen ja suodatettiin juomavedeksi. Näin veden suhteen oltiin omavaraisia.
Keittiön kuuma vesi lämmitettiin aurinkoenergialla. Vastikään oli rakennettu uusi kylpytalo, jonka vesi lämmitettiin katolla olevien aurinkopaneelien avulla. Harmaat vedet suodatettiin ja niillä kasteltiin puutarhaa. Pienessä paperin kierrätyspajassa vanhat sanomalehdet ja muu paperi muutettiin massaksi ja työstettiin uudelleen paperiksi. Siitä tehtiin postikortteja, joita myymällä luostari saa tuloja.
Neljäs päivä: tiistai, 6. lokakuuta 2009
Gyalwang Karmapa puhuu jätteenkäsittelystä ja luonnonsuojelusta
Jätteenkäsittely
Aamun pääteemana oli jätteenkäsittely. Tri Anjan Kumar Kalia piti aiheesta kattavan esitelmän. Hän kävi ensin läpi eri jätelajit ja korosti, että samalla kun jäte voi olla ongelma, se on myös rikkaus. Hän kertoi mato-komposteista, joita käytetään keittiöjätteiden hävitykseen sekä biokaasusta, jota tuotetaan ihmisten ja eläinten jätöksistä.
Luonnonsuojelu tieteenä
Iltapäivän yleinen aihe oli luonnonsuojelu. Dekil Chungyalpa esitelmöi ensin biodiversiteetistä ja Karmapa käänsi tiibetiksi. Termi biodiversiteetti viittaa lajien monimuotoisuuteen, geenipankkiin, ekosysteemeihin ja ekologisiin kehityskulkuihin. Ihmisen toiminta on vaikuttanut siihen tuhoavasti. Tieteelliset todisteet osoittavat, että sen jälkeen kun ihmiset ovat levittäytyneet eri puolille maapalloa, monet lajit ovat hävinneet sukupuuttoon. Ennen vanhaan niin kävi metsästyksen takia, viime aikoina syynä ovat olleet avohakkuut ja elinympäristöjen tuhoaminen.
Ekosysteemi sisältää kaiken mitä tiettyyn ympäristöön kuuluu – ilman, maan, lämpötilan, vesivirrat ja kaiken mikä siinä elää. Jos jokin ekosysteemin muodostava tekijä muuttuu, kaikki muuttuu. Lopuksi Dekil selitti, miten ekosysteemejä ja lajeja pyritään pelastamaan.
Villieläinten suojelu ja salametsästys
Tenzin Norsang Intian luonnonsuojelusäätiöstä puhui siitä, miten villieläinlajeja kuolee sukupuuttoon salametsästyksen takia. Ensinnäkin Intian tiikeripopulaatio harvenee nopeasti ja syynä siihen on laiton kaupankäynti tiikeristä saatavilla tuotteilla, joita salakuljetetaan ulos Intiasta esimerkiksi lääkkeiksi.
Ammattimetsästäjät tappavat Tiibetin villiantilooppeja (chiru) pehmeän vatsanahan vuoksi, siitä tehdään kalliita hartiahuiveja. Aasian sarvikuonoja tapetaan sarvien takia.
Tenzin Norsang kertoi, että Intian villieläinten suojeluliike uhkaa lainrikkojia sakoilla ja vankeudella. Vuonna 2006 kalachakra-seremonian yhteydessä Amaravatissa Hänen pyhyytensä Dalai lama pyysi, etteivät ihmiset käyttäisi uhanalaisten eläinlajien nahasta tehtyjä turkiksia ja sillä näyttää olleen vaikutusta, mutta vuonna 2009 tapettujen tiikerien määrä taas kasvoi. Lopuksi hän puhui tavoista suojella villieläimiä esimerkiksi pystyttämällä aitauksia norsuja varten ja kehotti kaikkia kunnioittamaan eläimiä.
Tulevaisuus: tuhoutuminen ja suojelu?
Gyalwang Karmapa puhui lopuksi lajien monimuotoisuuden säilyttämisen tärkeydestä. Sitä ei ole vielä menetetty ja se täytyy säilyttää. Hän luki ääneen muutamia tiibetiläisiä säkeitä kuvatakseen, miten tiibetiläisessä kulttuurissa viitataan usein luontoon ja ylistetään sitä.
Hänen pyhyytensä painotti erityisesti tiikerin asemaa ekosysteemissä, koska monet munkit olivat kysyneet tässä ja edellisessä konferenssissa kannattaako niin hirvittävää petoa suojella. Olisiko maailma parempi paikka ilman tiikereitä?
Siihen, että metsät muodostaisivat rikkaan ekosysteemin, kuluu tuhansia vuosia. Metsien suojeleminen suojelee kaikkea elollista ekosysteemin sisällä. Tiikeri on viidakon valtias ja suojelee metsää. Tiikeri säätelee käytöstään. Se syö 18 – 20 kiloa lihaa kerralla kun se on nälkäinen. Jos se tappaa buffalohärän, se ei voi syödä sitä kerralla, mutta se palaa kerta toisensa jälkeen. Se ei koskaan tuhlaa mitään. Tavallisesti tiikeri valitsee tarkasti saaliinsa ja tappaa lauman sairaita, vanhoja ja heikkoja yksilöitä. Niin sillä on rooli lauman terveyden ylläpitäjänä. Vaikka tiikerit näyttävät voimakkailta, niiden elämä on lyhyt, luonnossa ehkä vain 10 – 15 vuotta. Ihmiset sen sijaan eivät ole voimakkaita, mutta he elävät pitkään ja metsästävät paljon! Tiikerin reviiri on 10 – 15 km laaja, joten se varjelee sen suuruista aluetta metsästä.
Monet ovat sitä mieltä, että tiikeri on paha, koska se tappaa paljon. Vastaavalla tavalla hai on merten tiikeri. Haihin kiinnitetään kasvavaa huomiota, koska ne ovat pelottavia ja ihmiset ajattelevat, että meri olisi parempi ilman haikaloja. Mutta hai syö paljon kalaa ja pitää siten meren ekosysteemiä tasapainossa. Niin tiikerit kuin haitkin ovat tärkeitä omissa ekosysteemeissään.
Gyalwang Karmapa selitti sitten, kuinka ravintoketju toimii. Kasvit tarvitsevat maata, aurinkoa ja vettä kasvaakseen. Kauriit ja jänikset syövät ne ja kaikkiruokaiset kuten karhut tai lihansyöjät kuten tiikerit syövät ne. Tiikeri kuolee ja korppikotkat syövät sen. Korppikotka kuolee ja mätänee ja sen syövät madot ja hyönteiset, jotka palauttavat ravinteet maaperään, jotta kasvit voivat kasvaa. Kierto on kuin samsaran kiertokulku, jossa on sekä hyvää että pahaa.
Pidämme ihmiselämäämme kallisarvoisena, mutta lajien monimuotoisuuden (biodiversiteetin) kannalta kaikki ekosysteemin elämä on kallisarvoista. On olemassa tarina, miten Buddha eräässä buddhuutta edeltävässä elämässään antoi kehonsa nälkäiselle tiikeriemolle. Elleivät tiikerit olisi tärkeitä, miksi hän olisi tehnyt niin? Tiikeriemo oli nälissään ja sairas, eikä sillä ollut edes voimia tappaa Buddhaa, joten hän viilsi ranteensa, niin että tiikeri voi juoda hänen vertaan. Eloonjääminen on jokaiselle hyvin tärkeää, tiikerit mukaan luettuina, ja siksi Buddha antoi elämänsä säästääkseen tiikerin pentuineen.
Thaimaassa on paikka, missä munkit ja tiikerit elävät yhdessä. Se alkoi siitä, kun metsästäjä tappoi tiikerin ja antoi pennun luostariin. Tuo pentu kuoli. Munkit alkoivat pelastaa orpoja pentuja, koska Etelä-Kiinan tiikeri on hyvin harvinainen. Nyt luostarissa on 17 tiikeriä. Munkit yrittävät kuitenkin totuttaa ne uudelleen villiin metsäluontoon. Buddhalaisuuden mukaan kaikki ovat olleet äitejämme ja isiämme. Nämä munkit ovat osoittaneet rakkautta noille äitiolennoille, ja niin ne ovat jääneet eloon.
Ihmisluonto on sellainen, että se yrittää koko ajan keksiä uutta ja hyötyä kaikesta. Buddhalaisten opetusten mukaan jokainen tunteva olento tahtoo olla onnellinen ja välttää kärsimystä. Tiikeri syö lihaa, mutta tahtoo onnea. Maan matonenkin tahtoo onnea, mutta me ihmiset pidämme omaa onnellisuuttamme kaikkein tärkeimpänä.
Hänen pyhyytensä näytti diakuvan tiikeriemosta, joka kantoi pentuaan varovaisesti suussaan antaakseen vastakohdan kuvalle tiikeristä pelkästään julmana tappajana.
Hän puhui sitten ruokapyramidista. Tiikeri on saalistusketjun huipulla ja ketjun alemmissa lenkeissä tapahtuva tuho vaikuttaa huippuun. Maapallon ilmaston lämpötilan kohoaminen pakottaa tiikerit vaihtamaan elinpaikkaansa. Se vaikuttaa kielteisesti koko ympäristöön.
Kaikki elävät olennot ovat yhteydessä toisiinsa ja toisistaan riippuvaisia. Se mikä vaikuttaa yhteen, vaikuttaa kaikkiin jollakin tavalla. Kaikilla tuntevilla olennoilla on oikeus elää.
Uudet kagyu-ympäristösivut internettiin
Gyalwang Karmapa on päättänyt luoda ympäristösivut, jotka kertovat kagyu-perinteen ympäristöliikkeestä ja sen luostareiden ympäristöteoista. Sivut ovat melkein valmiit ja konferenssin osanottajia pyydettiin tuomaan esille näkemyksiään ja ajatuksiaan niiden suhteen.
Viides päivä: keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Kysymyksiä, keskustelua ja koe
Dekil Chungyalpa vastasi tiistaina esitettyihin luonnonsuojelua koskeviin kysymyksiin. Avainasioita olivat seuraavat:
Luostariyhteisön vastuulla on johtaa ympäristönsuojelua ja antaa neuvoja Ympäristöä suojelemalla suojellaan villieläimiä. Ne eivät ole kaksi eri asiaa.
Munkit ja nunnat tahtoivat tietää, mitä he itse voisivat tehdä villieläinten suojelemiseksi.
Tenzin Norsang ehdotti kolmea asiaa: tietoisena olemista, hyväksymistä ja toimintaa.
Munkit ja nunnat ovat ihmisiä, jotka ovat jo kehittäneet tietoisena olemista ja hyväksymistä. Toiminta vaatii toimintasuunnitelmaa sekä resurssien ja olosuhteiden huomioon ottamista. Esimerkiksi vuosi 2010 on kiinalaisittain tiikerin vuosi, joten voisi olla sopivaa keskittää tiikerien suojeluprojekteja sille vuodelle. Tavoitteen tulisi olla aluksi pieni ja laajentua siitä. Paikalliset olosuhteet huomioon ottaen luostarit ja keskukset voisivat järjestää kampanjoita, työpajoja ja seminaareja. On tärkeää selittää suurelle yleisölle ympäristön ja villieläinten suojelun hyödyt, esimerkiksi ekoturismi. Jokainen yksilö voi myös vaikuttaa perheeseen, ystäviin ja muihin oman yhteisönsä sisällä keskustelemalla asiasta. Tiikerien suojelemiseksi tehty työ ja villiantilooppien suojelu voidaan yhdistää: usein rajalla nimittäin käydään vaihtokauppaa Intiasta tulevien tiikerien ruhoilla ja Tiibetistä saatavien villiantilooppien nahoilla.
Keskusteluryhmät
Keskusteluryhmät ovat olleet tärkeä osa opetusta. Niissä kaikille osanottajille tarjoutuu mahdollisuus puhua ja ne rohkaisevat vaihtamaan tietoja ja ajatuksia.. Tämän aamun keskustelu keskittyi tulevaan järjestäytymiseen. Gyalwang Karmapa osallistui ryhmätöiden purkuun ja kuunteli tuloksia tarkkaan.
Pistokokeet
Dekil Chungyalpa järjesti munkeille ja nunnille odottamatta kokeet. Heiltä kysyttiin ensimmäisten neljän päivän aikana käsiteltyjä asioita, kuten: ”Kuinka kauan kestää ennen kuin auringosta tuleva valo saavuttaa maan?” Vaikka testi oli kepeä, joukossa oli joitakin erinomaisia vastauksia, jotka osoittivat miten paljon oli opittu ja pohdittu naurun säestyksellä.
Kolmas matka maastoon – joenuoman siivoaminen
Teoriakokeen jälkeen ryhdyttiin ympäristönsuojeluun tekojen tasolla. Konferenssin osanottajat kiipesivät paikallisen joen uomaan ja jakautuivat pieniin ryhmiin roskia keräämään – enimmäkseen muovia ja paperia, joka saastuttaa jokea.
Kuudes päivä: torstai 8. lokakuuta 2009
Ilmastonmuutos ja sadeveden keräämisen menetelmät
Dekil kertoi, miten ilmasto muuttuu maapallon ilmakehän lämpötilan kohotessa. Joillakin alueilla alkaa sataa entistä enemmän, toiset alueet kärsivät kuivuudesta. Himalajan jäätiköt kutistuvat, merenpinta nousee ja äärimmäiset säätilat lisääntyvät. Pahiten uhatuilta alueilta väestön täytyi muuttaa pois, ja siitä seuraa levottomuuksia. Pitkän aikavälin seurauksia olisivat energian ja veden puute.
Dekil antoi sitten seikkaperäiset ohjeet sadeveden keräämiseksi. Luostarit voisivat koota sadevettä katoilleen, suodattaa sen ja varastoida säiliöihin.
Tiibetin ympäristötuhot
Tsering Yangkyi Tiibetin ympäristötietoisuuden liikkeestä esitti yksityiskohtaisia tietoja Tiibetin tapahtumista mukaan lukien avohakkuut ja laajamittainen kaivostoiminta.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset Tiibetissä
Chokyi Ympäristön kehittämisen toimistosta näytti diakuvin, miten ilmastonmuutos on jo kutistanut jäätiköitä ja järviä, sekä huonontanut laitumia jopa pyhällä Kailasvuorella, jonka yhdellä rinteellä ei enää ollut lunta melkein ollenkaan.
Tästä eteenpäin
Toiseksi viimeisellä istunnolla luostarit esittivät sitoumuksensa.
Mandalan uhraaminen
Intian, Nepalin ja Bhutanin luostarit uhrasivat mandalan Hänen pyhyydelleen. Tsurphu Labrang ojensi lahjoja esitelmöitsijöille, järjestyskomitealle ja luostarien edustajille.
Gyalwang Karmapan päätöspuhe
Hänen pyhyytensä kiitti kaikkia ympäristönsuojelukonferenssiin osallistuneita, erityisesti Dekil Chungyalpaa, jota ilman konferenssia ei olisi voitu järjestää ja onnitteli luostareita osallistumisesta.
Hän sanoi arvostavansa ponnistuksia suuresti, mutta motivaatio on tärkeä. Ympäristönsuojelutyötä ei pitäisi tehdä vain hänen mielikseen tai ollakseen muita luostareita parempi, vaan tulisi keskittyä täydellä sydämellä siihen, että ympäristön suojeleminen on hyödyksi kaikille tunteville olennoille. Tällainen pyrkimys tulisi olla, Hänen pyhyytensä muistutti kaikkia kuulijoita siitä, että uskonnollinen harjoitus ilman eettistä käytöstä on tyhjänpäiväistä.
Tällä planeetalla on miljoonia hyönteisiä, eläimiä ja kasveja. Pysyäkseen elossa ihmiset tarvitsevat niitä kaikkia. Ihmisten ei ole mahdollista pysyä elossa itsekseen. Koska kaikki planeetan elollinen aines on keskinäisen riippuvaisuuden alaista, meidän jokaisen täytyy kiinnostua ja toimia ympäristön suojelemiseksi niin, että jäämme eloon ja voimme olla onnellisia.
Myös Buddhan opetuksissa neuvotaan yhä uudelleen toimimaan muiden hyödyksi ja lopettamaan heidän vahingoittamisensa, mutta usein emme tiedä ovatko joka päivä käyttämämme asiat vahingollisia ympäristölle vai eivät; useimmiten keskitymme omaan mukavuuteemme. Elämäntapamme vahingoittaa kuitenkin ympäristöä suoraan tai epäsuorasti, joten emme voi itseriittoisesti ajatella ettemme vahingoittaisi ketään. Meidän on otettava asioihin uusi näkökulma.
Kun Hänen pyhyytensä eli Tiibetissä, ihmisillä oli tapana tehdä työtä vain muutama tunti päivässä, ja silti se riitti kaikkin tarpeisiin. Muu aika voitiin siis käyttää perheen parissa tai pitää vapaata. Nykyissin kaupungeissa asuvat ihmiset työskentelevät 24 tuntia päivässä, eikä sekään riitä. Tällö tahdilla voi tulla päivä, jolloin täytyy työskennellä 48 tuntia, eikä nukkumiseen jää yhtään aikaa. ”Miksi niin on?” Karmapa kysyi. ”Miksi ihmiset eivät ansaitse tarpeeksi vaikka työskentelevät 24 tuntia vuorokaudessa? – Se johtuu siitä, että inhimillisellä ahneudella ei ole rajoja, ellemme itse aseta niitä.”
Gyalwang Karmapa huomautti, että entisiin aikoihin verrattuna ihmiset käyttävät nykyaikana paljon energiaa. Kaikki ongelmat joita he kohtaavat, ovat heidän itse aiheuttamiaan. He yrittävät käyttäytyä konemaisesti, mutta ihmiset eivät ole koneita – koneet eivät ikinä väsy. Loppujen lopuksi päädytään taas siihen, että kärsimys johtuu ihmisluonnon ahneudesta. Ihmiset ajattelevat tarvitsevansa sellaista, mitä he eivät itse asiassa tarvitse ja sen seurauksena he aiheuttavat itselleen kärsimystä. Jokaisen tulee pohtia tätä.
On tärkeää, että jokainen soveltaa ympäristönsuojelua arkeensa ja sen sijaan että ajattelisimme omaa etuamme, meidän tulisi ajatella kaikkien tuntevien olentojen etua, se on mahayana-buddhalaisen perinteen olennainen sanoma.
Sen jälkeen Gyalwang Karmapa esitti oman rukouksensa – jos hänellä olisi voimaa siihen, hän haluaisi suojella maata niin kuin teltta.
Rukous maailman puolesta
Konferenssin viimeinen tapahtuma oli Karmapan kirjoittama ympäristönsuojelua koskeva laulu, jonka Tsurphu Labrangin munkit ja maallikot esittivät ensin tiibetiksi ja sitten englanniksi.
Maailma, me elämme ja kuolemme sylissäsi. Sinun kamarallasi koemme ilomme ja surumme. Olet kotimme, ikivanha kotimme. Vaalimme sinua aina; emme kestäisi sitä, jos katoaisit. Toivomme, että voisimme muuttaa sinut unelmiemme puhtaaksi maaksi. Paikaksi, jossa kaikki olennot elävät tasa-arvoisina ja ilman ylpeyttä. Tahdomme muuttaa sinut rakastavaksi, helläksi ja lempeäksi jumalattareksi. Toiveemme, että niin kävisi, on muuttumaton ja pysyvä. Siihen saakka, pidä meitä yllä maaperänämme. Älä näytä luonteesi synkkää puolta, niin mekin autamme sinua muuttumaan ja käännämme joka kolkan rauhan ja onnen hedelmällisiksi pelloiksi. Täyttäkööt ilon ja vapauden lukemattomien ihanien tuoksujen vivahteet työmme tuloksena rajattomat ja loputtomat toiveemme. Näin me rukoilemme.
sanoitus englanniksi: An Aspiration for the World
Kuvat ja teksti © Kagyu Office 2009 Full report
|
