Yama, kuolemassa kohtaamamme tuomari, pitelee elämän pyörää peilin tavoin edessämme. Peili heijastaa minäkuvaa: itsetutkiskelun ja mietiskelyn kautta päädymme oikeaan arvioon itsestämme. Yama pitelee elämän pyörä käsissään ja luo ajan. Millä hetkellä tahansa hän voi kutsua meidät pois tästä elämästä, toiseen jälleensyntymään.

Eräs buddhalaisuuden perusoletuksista on, että jokaisen yksilön ego on harhakuvitelma. Länsimaisetkin filosofit ovat syventyneet egon olemattomuuteen. Elämän pyörässä tätä ego-illuusiota kuvataan yksilöllisyyden tai identiteetin ja maailman jatkuvalla muuttumisella. Harhakuvitelmaa pysyvästä ja erillisestä itsestä pitää yllä kolme asiaa, jotka näkyvät pyörän keskiössä: kukko, sika ja käärme ajavat siinä toisiaan takaa loputtoman tuntuisessa kehässä. Kukko on halun vertauskuva, sika kuvaa tietämättömyyttä ja käärme vihaa. Ne ruokkivat toisiaan.

Elämän pyörän alin lohko on täydellinen vastakohta autuaille taivasmaailmoille. Se on ahdinko, jossa kuolleitten tuomari yama näyttää kuin peiliin heijastaen tuskalliset seuraukset, joita ego-illuusion päämäärien tyydyttämiseksi tehdyt itsekkäät teot ovat tuottaneet. Tässä maailmassa, helvetissä, kärsityt kidutukset ovat seurausta omista teoista, niitä ei langeta yama, vaan kärsijä itse yaman peilin avustuksella. Tähän lohkoon kuvattu buddha pitelee kädessään puhdistavaa liekkiä, jonka avulla tuskaiset olennot voivat tehdä kärsimyksistään puhdistavia. Siten vapautuminen elämän pyörästä on mahdollista jopa helvettimaailmoissa.

Jumalten autuaiden asuinsijojen oikealle puolelle on elämän pyörässä kuvattu asuroiden eli kateellisten jumalten valtakunta. He tahtovat valtaa ja ymmärtävät vain vallan kieltä. Heidät erottaa jumalten valtakunnasta toiveet täyttävä puu, jonka juuret imevät voimaa asuroiden maasta, kun taas ylhäällä olevat oksat tuottavat hedelmää jumalille. Kuvaannollisesti asurat taistelevat jumalten kanssa tämän puun hedelmistä. Tässä maailmassa buddha ilmestyy kädessään tiedon miekka. Hän opettaa tavoittelemaan tietoa mieluummin kuin valtaa.

Vallanetsijöiden lohkoa vastapäätä on eläinten maailma. Eläimellisyys symboloi sokeaa ja passiivista antautumista vaistojen ja tarpeiden valtaan. Täällä buddha ilmestyy kädessään kirja, sillä tässä maailmassa kärsimyksen kiertokulusta vapautumisen keinona on selkeä ajattelu ja järki.

Jumalten maailman vasemmalle puolelle on piirretty ihmisten maailma. Ihmisillä on vapaa tahto ja kyky tehdä merkityksellisiä päätöksiä ja valintoja. Ihmiset ovat toimeliaita. Elämän pyörä kuvaa ihmisiä erilaisissa maallisissa ja hengellisissä toimissa eri-ikäisinä. Buddha ilmestyy täällä kädessään kerjuukulho ja sauva, vapauteen johtavan askeettisen tien symbolit.

Ihmisten maailman vastakohta on tyytymättömien henkien maailma. Heitä kutsutaan pretoiksi, nälkäisiksi hengiksi, ja heillä on monenlaisia kärsimyksiä. Yhteisenä nimittäjänä on kuitenkin kyltymätön ahneus, jota kuvaa ohut kaula ja valtava vatsa. Nälkäiset henget etsivät alinomaa juomaa ja ruokaa, mutta löytävät vain jätteitä, tai sitten juoma muuttuu heidän kurkussaan tuleksi, joka polttaa vatsaa ja saa tuntemaan yhä suurempaa janoa. Tässä maailmassa Buddha ilmestyy käsissään taivaallisia lahjoja, koska ainoa keino vapautua sieltä on korvata aistinautintojen himo totuudella ja tiedonjanolla. Myös myötätunnon bodhisattva Avalokiteshvara (Chenrezig) ilmestyy nälkäisille hengille ja ruokkii heitä amritalla, jumalten nektarilla.

Kuusi lohkoa kuvaa kuutta kokemusmaailmaa. Niiden ympärillä on kehä, jossa on kaksitoista kuvaa. Niissä näkyy ihmiselämän eri vaiheita. Kyse on siitä, miten kaikki syntyy toisistaan riippuvaisena, ja kuinka riippuvuusketju johtaa jälleensyntymään. Kuvat esittävät keskinäisiä riippuvuussuhteita. Esimerkiksi ylhäällä vasemmalla mies kantaa ruumista hautausroviolle, se kuvaa vanhuutta ja kuolemaa. Jotta vanhuus ja kuolema tulisivat, täytyy ensin syntyä maailmaan. Ajallisessa maailmassa ihmisellä on alku ja loppu ja niinpä tällä kehällä on ennen vanhuutta ja kuolemaa kuvattu lapsen syntymä. Se taas ei olisi mahdollinen ilman sikiämistä, jota tässä kuvaa raskaana oleva äiti. Raskaus on yleensä tulosta halusta ja kiintymyksestä halun kohteeseen. Sitä kuvaa puusta hedelmiä poimiva ihminen. Halua edeltää mielentila, jossa aistinautintoja kaivataan. Symbolina elämän pyörässä on tarjotun juoman juominen. Se on vähemmän aktiivista haluamista kuin se, että lähtisi itse etsimään haluamiaan hedelmiä.

Jotta ihminen haluaisi jotakin, hänen täytyy tuntea jotakin aistiensa kautta. Kehän alalaidassa oleva kuva näyttää sen mitä selkeimmin. Siinä miehen silmän on puhkaissut nuoli, joka symbolisoi sitä, miten suuri vaikutus esineillä on aisteihimme. Sellainen vaikutus ei olisi mahdollinen ilman, että aistit todella koskettavat kohteitaan, ja sitä kuvaa syleilevä pari, seuraava kuva kehällä vastapäivään mentäessä. Aistien ja niiden kohteiden välinen kontakti on mahdollinen vain, jos ihminen pystyy aistimaan. Tyhjä talo kuvaa aisteja. Perinteen mukaan taloon piirretään useimmiten kuusi ikkunaa, ne ovat viisi aistitajuntaa ja mieli kuudentena ns. ajatustajuntana.

Seuraavassa kuvassa ihmiset soutavat venettä. Kyseessä on elävä tajunta aistielimissä. Aistiminen antaa olettaa, että on joku, joka aistii. Tajunta ja aistielimet muodostavat toimivan kokonaisuuden kehossa, niin kuin soutaja ja soutuvene.

Seuraavassa kuvassa ajatuksesta toiseen hyppelehtivää tajuntaa kuvataan apinaksi, jonka normaalia toimintaa on hypellä puissa oksalta toiselle. Sitä seuraavassa kuvassa on savenvalaja: muokkaamme luonnettamme toistamalla tiettyjä tekoja. Näin yksilöt saavat erilaisia luonteenpiirteitä. Tavat muokkaavat meitä ja tavat syntyvät siitä, että valitsemme yhä uudelleen helpoimman tien saavuttaaksemme päämäärämme. Tavat eivät ole harkittua toimintaa, vaan syntyvät luonnostaan tietämättömyyden tilassa. Tätä tietämättömyyttä kuvaa tietä etsivä sokea kehän oikeassa ylälaidassa.

Olemme kulkeneet täyden ympyrän, mutta riippuvuussuhteista on vielä jotain kertomatta. Kuolema on tarpeellinen olosuhde tietämättömyyden kehittymiselle samalla tavoin kuin syntymä on tarpeellinen, jotta kuolema voi seurata. Ellei ihminen olisi ajallinen, ellei rapistuminen ja kuolema koskisi häntä, hän ei voisi olla hengellisesti sokea. Tietämätön ihminen luo harhakuvan maailmasta ja muovaa sitä ajallisten kuvitelmiensa, halujensa ja tekojensa kautta. Kuolema pettää häntä ja hän pyrkii vääriin päämääriin haaveidensa perusteella. Näin keskinäisen riippuvaisuuden kehää kierretään yhä uudelleen vaihe vaiheelta. Tästä kehästä vapautuminen on buddhalaisuuden keskeinen sanoma.

Elämän pyörästä vapautuminen ei merkitse siitä pakenemista, koska valaistuminen koskee sekä ilmiömaailman olemuksen että nirvanan, valaistuneen tilan, tunnistamista. Valaistumisen valkoinen polku on sen tähden elämän pyörän sisällä eikä sen ulkopuolella. Tälle pohjalle perustuu buddhalainen jälleensyntymisoppi. Kuoleman jälkeen kehosta vapaa mieli luo kirkkaita ja selkeitä mielikuvia, eloisia hallusinaatioita. Hallusinaatioiden hallinta tässä kuoleman ja seuraavan syntymän välisessä bardo-tilassa riippuu siitä, miten hyvin ihminen on oppinut hallitsemaan mieltään mietiskelyn kautta. Muutoin aiemmin tehdyt teot eli karma määrää sen, millaisen jälleensyntymän olento seuraavaksi saa. Parhaassa tapauksessa olento voi vapautua karmastaan, niin että hänen ei ole enää pakko syntyä samsaraan. Hän voi saavuttaa bodhisattvatasot ja tulla sen jälkeen auttamaan kärsiviä olentoja vapaaehtoisesti, tai täydellisen buddhuuden, mikä antaa rajattomat kyvyt auttaa muita.

Pyörä on hyvä vertauskuva jälleensyntymien kierrolle. Kierroksella on alku ja loppu, ja heti kun yksi kierros on päättynyt, uusi alkaa. Muita symboleita tässä kuvassa ovat aurinko ja kuu piirroksen oikeassa ja vasemmassa ylänurkassa. Aurinko merkitsee viisautta ja kuu myötätuntoa.

Lähteenä on käytetty Kagyu Samye Lingissä tuotettuun julisteeseen liittyviä selityksiä.

Thrangu Rinpoche: Keskinäisen riippuvaisuuden 12 linkkiä

Ken Holmes: Karma, elämänpyörä ja kuusi maailmaa

Chögyam Trungpa: Kuusi maailmaa

Tai Situ Rinpoche: Elämän pyörä

Kotisivulle