17. Karmapan Ogyen Trinley Dorjen luentosarja kesällä 2005                                           in english

 

Luentojen toimittajalta:

Nämä hänen pyhyytensä 17. Karmapan luennot on toimitettu. Tiibetistä englanniksi suurimman osan käänsi Gompo-la, 15. kesäkuuta kääntäjänä toimi Ngöndrup-la. Olen muokannut hiukan niiden kieliopillista asua tekstin sujuvuuden ja selkeyden parantamiseksi. Opetuksia ei ole tarkoitettu myyntiin, vaan henkilökohtaiseen käyttöön heille, joille niiden lukemisesta ja pohdiskelusta on hyötyä. Haluan kiittää kunnianarvoisaa Chodrupia ja Chokyitä kahden ensimmäisen luennon muistiinpanoista ja Solveigia arvokkaan tietokoneen lainasta. Kaikki virheet ovat kömpelön bhiksuni Jampa Chödronin omia, joten pyydän anteeksi. Alkuperäinen teksti (engl.) Myös suomennos on vain henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettu.

 

 

Karmapan ensimmäinen dharmaluento: Kehitä anteeksiantoa

 

Lauantai 21.toukokuuta 2005

Gyuto Ramochen luostari, Sidhbari, Dharamsala, Intia

 

(Suuressa myötätunnossaan Karmapa antoi ensin suullisen perinteensiirron Chenrezigin mantraan ja sadhanaan.)

 

 

On hyvin tärkeää ymmärtää, miksi Chenrezigin perinteensiirto annetaan ja vastaanotetaan. Selvää on, että ihmisolennot ovat kyvyiltään lahjakkaampia muihin olentoihin verrattuina, ja että tämä elämänmuoto ihmisenä on hyvin arvokas. Meillä kaikilla on mahdollisuudet työskennellä omaksi hyväksemme ja myös muiden hyväksi, mutta suotuisten olosuhteiden pitäisi jatkua myös tulevaisuudessa. Yleisesti ottaen olemme jatkuvasti hyvin kiireisiä yrittäessämme tavoitella kaikkea. Yhden yksilön ei kuitenkaan ole mahdollista asettaa toisen yksilön elämän tavoitteita. Jokaisella yksilöllä on omat vastuunsa ja velvollisuutensa.

 

Elämämme tarkoitus on etsiä onnea. Se on olennaista kaikille elämänmuodoille. Tulemme siihen johtopäätökseen, että elämän tarkoitus on onnen löytäminen, kun tarkastelemme asenteitamme, ajattelutapojamme ja pyrkimyksiämme. Huolimatta siitä, että yksilöt ovat eriluonteisia, kaikilla ihmisillä on yhteinen pyrkimys löytää onni ja voittaa kärsimys. Toive löytää onni ja voittaa kärsimys on yhteinen kaikille olennoille, mutta ihmisillä on erityinen mahdollisuus kärsimyksen voittamiseen ja onnen tavoittamiseen. Heillä on myös pitkäkestoista päättäväisyyttä etsiä onnea muihin olentoihin verrattuina. Jos ymmärrämme, että elämämme ydin on löytää onni, voimme arvioida paremmin, onko elämämme merkityksellistä vai ei. Elämästä voi tulla merkityksellistä opettajiemme tai vanhempiemme ohjauksen avulla tai oman yksilöllisen ajattelumme kautta.

   

Ennen muuta on tärkeää ymmärtää, että elämämme sisäisenä pyrkimyksenä on onnen löytäminen. Jos asenteenne on vastakkainen onnellisuuden löytämisen kanssa, niin elämänne on merkityksetöntä. Toisaalta, jotta elämästä tulisi merkittävä, on tärkeää tehdä asioita, jotka tuottavat onnea. Onnellisuuden löytämiseksi meidän täytyy etsiä myönteisiä syitä, kuten väkivallattomuus, tai syitä jotka ovat rauhallisia ja miellyttäviä. Jos taas luomme epäpuhtaita syitä, se hävittää pyrkimyksemme löytää onnea ja tehdä elämästä merkityksellistä.

 

Mainittuja myönteisiä ominaisuuksia elämässämme ovat lähimmäisenrakkaus, myötätunto ja väkivallattomuus. Jotta kehittäisimme itsessämme rakkautta ja myötätuntoa, on tärkeää ymmärtää, että niiden vastakohtana ovat emotionaaliset heikkoudet. Ne estävät meitä kehittämästä rakkautta ja myötätuntoa. Rakkauden ja myötätunnon tunteiden vastakohtia ovat halu, viha ja tietämättömyys. Mitä vihaan tulee, haluaisin kertoa tarinan. Luulen että se valaisee asiaa ja selventää sen ydintä.

 

Olipa kerran suuri intialainen runoilija nimetään Valmiki, joka kirjoitti maailmankuulun Ramayanan sanskritiksi. Tätä klassikkoa pidetään hindujen raamattuna. Se sisältää koko hindulaisen kulttuurin, yhteiskuntaopin jne. On kuitenkin tiedossa, että tämä maailmankuulu runoilija ei ollut mikään erityinen persoona. Nuoruudessaan hän oli rosvo, joka ryösti pyhiinvaeltajia ja matkustavaisia. Joskus hän jopa murhasi heitä.

 

Sitten kerran hän ei löytänyt ketään uhria kokonaiseen viikkoon. Lopulta tietä pitkin kulki joogi. Valmiki tuli hyvin toiveikkaaksi ja ajatteli saavansa hiukan rahaa tai ruokaa, mutta joogilla ei ollut mukanaan mitään. Valmiki raivostui kauheasti ja sanoi joogille: "En päästä sinua menemään. Tässä metsässä asuu verenhimoinen demoni, jos uhraan hänelle vertasi, hän antaa minulle siunauksensa ja minusta tulee rikas." Joogi näki kuolemansa lähestyvän, mutta hän ei huolestunut vaan vastasi pelotta: "No, jos kuolemani tekee sinut onnelliseksi, niin elämäni on ollut merkityksellinen, mutta teot, joita sinä teet ovat vääriä ja pahoja. Ymmärrätkö että olet tehnyt pahaa koko elämäsi?"

 

Valmiki vastasi: "Kyllä, tiedän että nämä ovat tekoja, joista seuraa kärsimystä." Joogi kysyi: "Kun kerran tiedät, että nämä teot ovat pahoja ja niiden tuloksena on kärsimystä, miksi kuitenkin teet niitä?"

 

Hän vastasi: "Teen niin ruokkiakseni perheeni." He kävivät pitkän keskustelun ja sitten joogi sanoi: "Jos olet niin kiintynyt perheeseesi, miksi et tee jotain muuta sen sijaan että ryöstät ja tapat?"

 

Valmiki vastasi: "En ole työteliästä sorttia, enkä osaa muuta. Osaan vain ryöstää ja tappaa. Tiedän että tämä työ on hyvin vaarallista, mutta joskus saan sen avulla rikkauksia." Sitten joogi asetti toisen kysymyksen: "Tietääkö perheesi minkälaista elinkeinoa harjoitat?" "Kyllä, ja heille se sopii." "No siinä tapauksessa," joogi sanoi, "kaikki perheenjäsenesi ovat osallisina näissä pahoissa teoissa." Valmiki parahti: "Mitä tarkoitat?"

 

Joogi selvensi asiaa: "Sinä tiedät, että tekosi eivät ole hyviä vaan pahoja ja sen tietävät perheenjäsenesikin, mutta tietävätkö he sitä, että he jakavat syntiset teot kanssasi? Oletko kysynyt sitä perheeltäsi?"

 

Valmiki kielsi, ja joogi neuvoi häntä menemään kotiin kysymään, halusivatko hänen perheenjäsenensä olla osallisina näissä pahoissa teoissa. Tämä ajatteli, että joogi yritti vain olla nokkela ja päästä pälkähästä. Niinpä joogi sanoi, että jos Valmikilla oli epäilyksiä, hän voisi sitoa hänet kiinni puuhun, mennä kotiin kysymään perheeltään ja palata sitten takaisin, kun tietää vastauksen.

 

Valmiki teki niin. Hän meni kotiin ja kysyi ensin äidiltään. Äiti vastasi: "Minä synnytin sinut ja kasvatin aikuiseksi. Se oli minun vastuullani. Nyt on sinun vastuullasi huolehtia perheestäsi. Jos teet pahoja tekoja, se on sinun vastuullasi, mutta minä en halua olla siihen osallisena."

 

Sitten hän kysyi isältään ja veljeltään ja sai saman vastauksen. Vaimolleen hän sanoi näin: " Sinä olet vaimoni, haluatko sinä olla osallisena niissä teoissa, joita teen, ja kantaa näiden pahojen tekojen seurauksia?" Vaimo vastasi: "Olen pysynyt vierelläsi ylä- ja alamäissä, onnen ja kärsimyksen aikoina, mutta pahojen tekojen teossa en halua olla mukana. Se on sinun vastuullasi." Sitten Valmiki katsoi lapsiaan, mutta he olivat liian pieniä vastaamaan, joten hän meni takaisin joogin luo. Tämä oli hänen elämänsä käännekohta ja hänestä tuli suuren joogin oppilas.

 

Asian ydin on, että vihan uskotaan yleisesti saavan alkunsa ulkoisista kohteista tai olennoista. On kuitenkin ymmärrettävä ja käsitettävä, että meillä itsellämme on suuri osa vihantäyteisessä tilanteessa. Jos pystymme sisäistämään tämän tosiseikan, emme syytä pelkästään muita ja voimme kehittää anteeksiantavan asenteen. Se on suuri askel vihan voittamiseksi. Jos esimerkiksi katsot peiliin vihrein kasvoin, vihreät kasvot heijastuvat takaisin peilikuvanasi, mutta jos kasvosi ovat miellyttävät, heijastus peilissä on myös miellyttävä.

 

Meidän on siis oivallettava omat virheemme ja kehitettävä anteeksiantoa muiden vikoja kohtaan. Se tuo elämäämme myönteisen asenteen, myönteisiä tunteita, ja se, miten vaikutamme muihin, on myös myönteistä, silloinkin, kun toinen on väärässä. Jos kehitämme itsessämme tilaa antaa anteeksi, se auttaa voittamaan kärsimyksen ja kehittämään rakastavan asenteen kaikkia kohtaan.

 

 

 

Karmapan toinen dharmaluento: Kehitä avara sydän

 

Lauantai, 28. toukokuuta, 2005

Gyuto Ramochen luostari, Sidhbari, Dharamsala, Intia

 

(Aluksi hänen pyhyytensä antoi Chenrezig-harjoituksen suullisen perinteensiirron.)

 

Väkivallattomuuden asenne ja toive olla muille hyödyksi, samalla kun sydämestämme rakastamme kaikkia olentoja, jotka ovat olleet äitejämme ja jotka ovat laajennettu perheemme, nämä ovat harjoituksia, joista meidän täytyy tehdä hyvin voimakkaita, koska ne auttavat meitä voittamaan monia esteitä elämässämme.

 

Parastaikaa maailmassamme on monia ympäristöongelmia ja muita esteitä. Ne aiheuttavat sen, että koemme sisällämme usein kielteisyyden taakan. Nämä kielteiset painolastit estävät aikeitamme auttaa muita. Ahneus ja kateus ovat erityisesti mitä tuhoisimpia. Kateus esimerkiksi kylvää riidan siemeniä ihmisten välille, emmekä pysty iloitsemaan muiden onnesta. Toivomme koko ajan, että muut olisivat itsemme alapuolella, riippuvaisia meistä eivätkä tasa-arvoisia kanssamme. Kateus johtaa siihen.

 

Nykyisin on hyvin tavallista haastaa toisiaan ja kilpailla, ihmisillä on mielessään sellaisia asenteita. Tässä maailmassa, ihmisinä, me kaikki etsimme onnea. Teemme itse parhaamme ja käytämme vapauksiamme onnellisuuden etsintään. Kaikki muutkin tekevät niin. Jos yritämme estää muiden yrityksiä, se ei ole hyvä asia, se on sopimatonta. On siis tärkeää luoda oikeanlainen arvomaailma. Se koskee kaikkia.  Meidän täytyy kehittää itseämme ja arvostaa muiden tunteita.

 

                         

Mitä vapauteen tulee, sitä on kahdenlaista. Toinen on sisäistä ja toinen riippuu elämäntilanteesta. Sisäistä vapautta voidaan harjoittaa laajasti, mutta ympäristö asettaa rajat, joiden sisällä sisäistä vapautta on hillittävä, jotta pysytään tasapainossa oman itsen ja yhteiskunnan kanssa. Esimerkiksi munkin syntymäoikeus on vapaus, mutta munkin on pysyttävä valojensa asettamissa rajoissa, muuten häntä aletaan arvostella.

 

Toinen tapa, jolla voimme tarkastella onnen löytämistä itsellemme, on kysyä olemmeko todella riippuvaisia heistä, joiden kanssa elämme. Onnellisuutemme riippuu todellakin muista ihmisistä. Omat ponnistelumme ovat rajallisia ja olemme riippuvaisia yhteistyöstä muiden kanssa.

 

Keskeistä tässä on se, että kateuden ja kilpailun on loputtava, meidän täytyy lakata etsimästä virheitä muista mielessämme ja silmiemme kautta, lakata haluamasta olla muita parempi. Jos muut tuntuvat olevan itseämme parempia, meistä tulee kateellisia. Tutkikaamme itseämme siis tarkasti!

 

Tässä on pieni tarina:

 

Aikoinaan Vesalissa asui hyvin rikas mies, joka antoi usein lahjoja Buddhalle ja hänen Sanghalleen. Noihin aikoihin munkit sairastivat usein, ja muiden munkkien täytyi käydä tavallista pitemmillä almukierroksilla. Tällä rikkaalla miehellä oli vanha naispalvelija, joka huolehti melkein kaikesta taloudesta. Hän alkoi ajatella, että munkit saivat ruokaa jonkinlaisin taikakeinoin, että taika sai ihmiset antamaan yhä enemmän, eivätkä munkit osanneet sanoa milloin riittää. Näin hänen ajatuksensa kulki.

 

Hän ei oivaltanut, että hän löysi virheitä munkeista oman ahneutensa ja saituutensa takia. Hän valitti katkerana ja rukoili syntyvänsä uudelleen jonnekin, missä ei olisi yhtään munkkeja!

 

Hänen takiaan nämä pahat ajatukset alkoivat levitä koko Vesalin kaupunkiin ja saavuttivat jopa kuningattaren korvat. Kuningatar tunsi rikkaan miehen vaimon ja meni käymään tämän luona. Hän sanoi: "Tietääkseni palveluksessanne on vanha naispalvelija, joka aiheuttaa paljon vaivaa Sanghalle. Mitä aiotte tehdä asialle?" Vaimo vastasi sanomalla: "Buddha on ollut monilla paikkakunnilla ja hän on aina saanut paljon hyvää aikaan täyttämällä jokaisen sydämen rauhalla ja rakkaudella – jopa Angulimalan! En siis kiinnittäisi niin paljon huomiota tähän vanhaan naiseen." Kuningatar sanoi: "Huomenna Sangha tulee palatsiin. Ole hyvä ja kutsu tämä vanha palvelijatar myös."

 

Kun vanha palvelijatar astui kuninkaalliseen palatsiin, hänestä tuntui, että Buddha lähestyi häntä. Hän tunsi olonsa epämukavaksi ja yritti välttää tätä, mutta kaikki ovet olivat kiinni, eikä hän päässyt pakoon. Hän päätyi luentosaliin kuulemaan Buddhan saarnaa kaikelle Sanghalle. Buddha opetti, että bodhisattvat hylkäävät kehonsa, puheensa ja mielensä, koska he etsivät vapautusta, niin että muut voisivat kulkea tietä ja löytää todellisen onnen. He hylkäävät kaiken muiden hyödyksi.

 

"Syy siihen, että minä ja Sanghani kuljemme ympäri joka suunnassa kerjäämässä, on luoda myönteinen yhteys jokaiseen, jonka tapaamme. Tarkoitukseni on olla kaikille hyödyksi."

 

Palvelijatar alkoi ymmärtää, että kyse ei ollut vain munkkien ruokkimisesta. He olivat monella tapaa hyödyksi muille, ja näin hän pystyi voittamaan ahneutensa ja saituutensa.

 

Meidän kaikkien täytyy kehittää avara sydän – yhtä avara kuin taivas – täynnä tahtoa olla muille hyödyksi. Sitten, vaikka kohtaamme vaikeuksia, ne voitetaan. Jos rajoitumme olemaan hyödyksi vain itsellemme, siitä seuraa myöhemmin vaikeuksia.

 

 

Karmapan kolmas dharmaluento: Rakkauden ja myötätunnon aito harjoittaminen

 

4. kesäkuuta 2005

Gyuto Ramochen luostari, Sidhbari, Dharamsala, Intia
 

(Hänen pyhyytensä antoi ensin Chenrezigin suullisen perinteensiirron. Chenrezig-harjoitus liittyy muiden hyödyksi tunnettuun rakkauteen ja myötätuntoon.)

 

 

Rakkaus ja myötätunto liittyvät etupäässä henkiseen asenteeseen, joka syntyy sydämessä. Sellaisten asioiden tekeminen, joista ei ole mitään hyötyä muille, ei ole rakkauden ja myötätunnon harjoitusta. Aloittelijoiden, tavallisten ihmisten kuten itse olemme, on vaikea ymmärtää, miten rakkautta ja myötätuntoa aidosti harjoitetaan. Lisäksi niitä harjoittaessamme meidän täytyy aina olla muista riippuvaisia. Sen tähden, jos lausumme sanat, jotka on ladattu rakkauden ja myötätunnon voimalla, saamme itsellemme näistä sanoista tulevan voiman.

 

Tiedämme omasta kokemuksestamme, että sanoilla on voimaa ja vaikutusta meihin. Esimerkiksi arvostelevat ja loukkaavat sanat vaikuttavat meihin. Ne häiritsevät mieltä ja luovat kielteisiä tunteita. Niillä on sillä tavalla voimaa. Jos lausumme myönteisiä voimasanoja samalla kun ajattelemme niiden merkitystä, se voi vahvistaa meitä hyvin erityisellä tavalla ja antaa hyvän kokemuksen.

 

Buddhalaisuutta voi opiskella kolmella tavalla – kuuntelemalla, pohdiskelemalla ja mietiskelemällä opetuksia. Voisimme omistaa kaiken aikamme oppiaksemme kaiken buddhalaisuudesta, mutta saattaisi olla käytännöllisempää poimia tärkeät asiat ja antaa niiden selventää omaa elämää. Tämä on hyvin tärkeää. Yleisesti ottaen jokainen yksilö on ainutlaatuinen ainutlaatuisine tarpeineen, jokaiselle ne ovat erilaisia. Nykyaikana maailman tulee luoda yhteiskunta, joka on myönteinen, rauhallinen, väkivallaton ja muille hyödyllinen. Meidän on käytettävä monia eri menetelmiä sen saavuttamiseen.

 

Buddhalaisesta näkökulmasta meidän täytyy kehittää mieli, joka tahtoo olla muille hyödyksi ja on monia menetelmiä tehdä se. Ohjeiden ja menetelmien joukossa on Chenrezigin suuren myötätunnon harjoitus – sellainen, jonka saitte tänään.

 

Se, mitä olen sanonut, ei ole uutta, niin kuin ne, jotka tulevat tänne säännöllisesti tietävät, mutta niille, jotka tulevat ensimmäistä kertaa, on hyvä kehittää erityisiä rakkauden ja myötätunnon ajatuksia.

 

Bodhimielen kehittämiseksi muiden hyödyksi meidän täytyy edetä seitsemän askelman kautta. Niistä ensimmäinen on se, että tunnistamme äitimme suuren ystävällisyyden. Omassa elämässäni ymmärrän tämän tarkoittavan hyvää suhdetta omaan äitiini. Jos äidin ja lapsen välit ovat tulehtuneet, nämä ihmiset eivät ehkä ymmärrä mitä tarkoitan.

 

Milloin oikein tietää, että kaikki ovat kuin oma äiti? Silloin kun kaikilla tuntevilla olennoilla on samanlainen myötätunnon tunne kuin omalla äidillä. Jokainen tunteva olento on joskus ollut äitimme. Heidän on täytynyt olla myös isämme ja näin jokainen on vaikuttanut sekä itseemme että kaikkiin muihin. Jotta voisi ymmärtää sen ja hyväksyä tämän uskomuksen, on uskottava tätä elämää edeltäviin elämiin. Olemme saaneet sisäänpääsyn tähän ja jokaiseen muuhun elämään sillä kulkuneuvolla, että meillä on äiti ja isä. Silti jopa identtisillä kaksosilla, jotka näyttävät aivan toistensa kaltaisilta, on erilaisia älyllisiä ominaisuuksia.

 

Jotkut ihmiset tunnistavat entiset elämänsä ikään kuin valokopiona tai he muistavat olleensa äitinsä kohdussa. Entisten elämien olemassaoloa ei siis pitäisi epäillä. Yleisesti ottaen meidän on vaikea muistaa entisiä elämiämme tai niistä jokaista, koska niillä ei ole alkua. Ajatelkaa miten olennot ovat vuorollaan toistensa kohduissa.

 

Kun katsotaan tämänhetkistä tilannetta, on selvää, että jokainen olento ei ole nykyhetkessä äitimme ja isämme. Heitä on vain kaksi, mutta on erilaisia tapoja luokitella vanhemmat. On esimerkiksi ne vanhemmat, jotka antoivat meille kehomme ja sitten on ne vanhemmat, jotka ohjaavat meitä – muun muassa opettajamme.

 

Näin ollen asioiden toisistaan riippuvuuden takia kaikki olennot tässä maailmassa ovat olleet ja ovat vanhempiamme. Olemme riippuvaisia kokonaisuudessaan kaikista ja tarvitsemme kaikkien yhteistyötä. Tämä katsantokanta on hyvin laaja ja yhteen punoutunut.

 

Koska hyödymme niin paljon tutuista ja tuntemattomista yksilöistä tässä maailmassa, meidän täytyisi olla tietoisia heidän hyödyllisyydestään ja ystävällisyydestään. Se sisältää vanhempamme, mutta se ei riitä. Meidän tulee olla kiitollisia myös heidän ponnisteluistaan kasvatuksemme eteen. Ei siis ole kyse vain siitä että tunnistamme sen tosiseikan, että olemme täällä kiitos heidän. Näinä aikoina lapset eivät ajattele tätä tarpeeksi.

 

On erilaisia tapoja korostaa kiitollisuutta, jota meidän tulisi tuntea vanhempiamme kohtaan. Meidän tulisi esimerkiksi pitää huolta kallisarvoisesta kehostamme, joka on mittaamattoman arvokas lahja vanhemmiltamme. Se on omistettu meille heidän rakkautensa tuloksena. He haluavat meidän olevan onnellisia. Vanhempamme ovat täten ensimmäiset ja parhaat ystävämme. Joskus vanhemmilla on liikaa lapsia ja heidän on vaikea olla vastuunsa mittaisia. Nykyisin monet vanhemmat käyttävät perhesuunnittelun oikotietä. Jos meidät tuotaisiin tähän maailmaan ja jätettäisiin oman onnemme nojaan, emme ehkä selviäisi. Vanhempamme ovat kuolleet meidän takiamme yhä uudelleen. Joten meidän tulisi rakastaa vanhempiamme.

 

Muutan puheenaihetta hiukan, jos todella yritämme auttaa muita, kuinka ihmeessä saamme usein niskaamme vihaa ja sättimistä? Pitäisikö meidän vihata niitä, jotka vihaavat meitä? Jos olemme kaikki toisistamme riippuvaisia asioissa, joista on meille hyötyä, niin pitäisikö meidän toivoa vahinkoa vastapalveluksena heille, jotka vahingoittavat meitä? Kummasta asenteesta on enemmän hyötyä, vihasta vai lähimmäisenrakkaudesta? Jos rakastamme muita, sen seurauksena meistä tulee onnellisia. On siis parempi kehittää rakkautta ja myötätuntoa muita kohtaan.

 

Puhumme kaikkien vanhempiemme yhteisestä ystävällisyydestä ja luomme tämän ajatuksen tiedostetusti. Joskus vanhemmat eivät ole erityisen ystävällisiä lapsilleen tai lapset vanhemmilleen. Se aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia vanhemmille ja/tai lapsille. Sen seurauksena vanhempien on vaikea rakastaa lapsiaan. Jos tämä jatkuu sukupolvesta toiseen, rakkaus saattaa lähestulkoon hävitä tulevilta sukupolvilta. Rakkauden täytyy olla molemminpuolista.

                 

 

Karmapan neljäs dharmaluento: Mitä on todellinen dharmanharjoitus?

 

15. kesäkuuta 2005

Gyuto Ramochen luostari, Sidhbari, Dharamsala, Intia

 

Kaikissa erilaisissa hengellisissä perinteissä joita maailmassa on, uskotaan jonkinlaiseen jumaluuden muotoon, jota kohtaan ilmaistaan ihailua. Tämä jumaluus voi olla käsin kosketeltava fyysinen muoto tai abstraktisempi energiahahmo. Näyttää myös siltä, että useimmissa henkisissä traditioissa on tietty kirjoituskokoelma, jota kunnioitetaan ja jonka mukaan rukoillaan. Tiibetinbuddhalaisuudessa on suuri määrä kirjoitettuja tekstejä, jotka erilaiset hengelliset olennot ovat jättäneet jälkeensä meitä varten, jotta voisimme opiskella niitä ja rukoilla.

 

Ottaen huomioon, että olemme kaikki uskonnollisesti samanhenkisiä, meidän tulisi muistaa, että hengellisten harjoitustemme olisi pitänyt vaikuttaa meihin myönteisesti ja hyvällä tavalla. Usein kuitenkin näyttää siltä, että olemme hengellisiä vain ulkomuodoltamme ja sen energian määrällä mitattuna, jonka laitamme henkisiin harjoituksiimme. Harjoituksella ei tunnu olleen vuosien varrella todellista vaikutusta mieleemme. Ulkoluvun, josta todellinen älyllinen kehitys puuttuu, ei pitäisi pettää meitä.

 

Joskus on totta, että ulkoiset harjoitukseemme ovat aitoja. Usein erityisten ulkoisten olosuhteiden johdosta olemme hengellisyyteen taipuvaisempia kuin muulloin. Mutta jos aina odotamme suotuisia olosuhteita aktivoimaan hengellistä käyttäytymistämme, niin miten voimme ikinä odottaa muuttuvamme aidosti hengellisiksi? Jos kyse on vain parista tunnista päivässä ja sekin ulkoisten olosuhteiden tähden, miten henkiset arvot voivat juurtua syvään?

 

Kun puhumme henkisiin harjoituksiin osallistumisesta, sen pitäisi tarkoittaa jotain, mikä palvelee hengellisiä ja hyödyllisiä tarpeita kaikilla elämänalueillamme. Koko olennostamme tulee hengellinen joka päivä ja mielemme muuttuu luonnostaan jatkuvasti tervehenkiseksi.

 

On tärkeää muistaa, että jos pelkästään odottaa hengellisten tilaisuuksien eteen tulemista ja sitten sen aikana osallistuu joihinkin hengellisiin toimiin, se on kuin juopottelisi. Kun asiat eivät suju, tartutaan pulloon, ja sitten alkoholin vaikutuksen alaisena huolet kaikkoavat, mutta aineen kun vaikutus lakkaa, arjen todellisuus paljastuu taas. Tähän erityisten olosuhteiden odottelua voi verrata. Olisi parempi pitää yllä henkisiä harjoituksia jatkuvasti, niin että mielessä tapahtuu jatkuvaa edistystä ja se vähitellen herää ja kesyyntyy.

 

Henkisiä harjoituksia ei pitäisi tehdä vain silloin tällöin. Henkisen harjoituksen tulisi olla vastuullista ja luotettavaa, niin että rakkauden, myötätunnon ja tyyneyden ominaisuudet vakiintuvat mielessä. Jotta elämä muuttuisi kokonaan henkiseksi, henkisestä harjoituksesta täytyy tehdä jatkuva tapa, pitää sitä yllä päivittäin ja erityisesti silloin kun lukuisat esteet ja vaikeudet tulevat eteen.

 

Suurin este tiellämme on se, että kuvittelemme tämän elämän toimien olevan niin tärkeitä. Olemme niin lukkiutuneita sellaiseen ajattelutapaan, että on melkein mahdotonta nähdä mitään muita vaihtoehtoja. Mikään muu tapa ajatella ei edes tule mieleemme!

 

Menneillä mestareilla oli tapana sanoa yhteen ääneen, että kunnes päästämme kokonaan irti harhakuvitelmasta, että tämän elämän turhuudet ovat totta, emme voi kääntää mieltämme kohti dharman totuutta. Dharmassa ei siihen saakka ole meille mitään järkeä.

 

Alun alkaen meidän kuitenkin täytyy olla hyvin realistisia ja edetä polkua parhaan kykymme mukaan. Aloitamme hitaasti ja järjestelmällisesti tehden kompromisseja tämän elämän toimintojen ja hengellisempien harjoitusten välillä. Samaten, ottaen huomioon totutun taipumuksemme takertua tämän elämän harhakuvaan, jos yritämme luopua kaikesta kerralla, se ei todennäköisesti ole hyvä ratkaisu tulevaisuutemme kannalta. Meidän on siksi tehtävä kompromissi ja luovuttava asioista vähän kerrallaan, sillä tavoin yhdistäen henkisiä rakenteita hitaasti, asteittain ja jatkuvasti arkipäivän elämään.

 

Kun valmistamme tietä sille, että lähtisimme todelliselle henkiselle tielle, meidän on tässä ja nyt pidettävä selkeänä mielessä se, että kävi kuinka kävi, mikään maallinen toiminta ei koskaan voi tuoda minkäänlaista pitkäaikaista tai konkreettista onnea. Tämä on henkiselle tielle lähtemisen takana oleva hätkähdyttävä tosiseikka. Tämä niin sanottu aito harjoitus ei ole vain lauman seuraamista, vaan siitä syntyy aito ilo, koska yksilö tietää, mikä häntä vetää aidon henkisen harjoituksen pariin. Perustana sitten on se, että rikotaan pakkomielle, jonka mukaan tämä illuusionkaltainen elämä on todellista… joten rikkokaa se!

 

Tässä on taas tarina. Se ei ole keksitty, sitä on vain hieman muokattu. Olipa kerran suuri mestari, joka vaelsi läpi Intian entisinä aikoina ja matkallaan hän tapasi henkilön, joka teki korwaa (kierroksia) stupan ympäri. Hän kysyi mitä mies teki, ja tämä vastasi, että hän harjoitti dharmaa tekemällä korwaa stupan ympäri. Suuri mestari vastasi ja sanoi, että olisi parempi jos hän harjoittaisi dharmaa. Se sai miehen pysähtymään ja ajattelemaan: "Jos tämä ei ole hengellistä harjoitusta, niin mikä sitten? Ehkä kirjoitusten opiskelu?" Niinpä hän syventyi kirjoituksiin.

 

Suuri mestari tuli uudelleen hänen luokseen ja kysyi mitä hän oli tekemässä. Hän vastasi ja sanoi opiskelevansa kirjoituksia. Mestari sanoi taas, että se oli hyvä, mutta olisi parempi, jos hän harjoittaisi dharmaa. Tämä sai miehen kovasti hämilleen ja hän kysyi itseltään: "Mitä on dharma?" Hän ajatteli, että ehkä se merkitsi mietiskelyä. Sen täytyi olla dharmanharjoitusta, ja niin hän ryhtyi meditoimaan ja pohdiskeli opetuksien viisautta.

 

Taas suuri mestari näki hänet ja kysyi, mitä hän oli tekemässä. Hän sanoi mietiskelevänsä, mutta jälleen kerran mestari sanoi: "Hmm, se on hyvä, mutta olisi parempi jos harjoittaisit dharmaa." Mies oli niin sekaisin ja hämmentynyt, että hän pyysi mestaria olemaan hyvä ja kertomaan hänelle mitä dharma sitten oikein on. Mestari vastasi: "Se on sitä, että päästät irti harhakuvasta, että tämä elämä olisi todellista ja kehität täydellisen inhon tämän elämän todellisuutta koskevaa harhakuvaa kohtaan. Kun kerran koet todellisen luopumisen, niin jokainen teko, johon ryhdyt, on dharmaa. Siihen saakka kaikki on vain ulkoista harjoitusta."

 

Meidän täytyisi siis alkaa vastustaa tämän elämän todellisuutta. Yleensä, hetken inspiraatiosta tai alussa näyttää siltä, että etenemme harjoituksessamme oikein hyvin, mutta itse asiassa emme ole oikeasti luopuneet todellisuuden harhakuvasta. Niinpä harjoituksemme taantuu takaisin siihen, että takerrumme harhakuvaan tämän elämän todellisuudesta. Harjoituksestamme tulee tavanomaista ja se saastuu toiveista tulla kuuluisaksi tai muista maallisista mielenkiinnon kohteista. Näistä asenteista täytyy päästä irti. Se on harjoituksemme ydinasia. Kaikista haluista ja kiintymyksen kohteista on päästettävä irti ja kehitettävä täydellinen luopuminen samsaran illuusiosta.

 

Jos lähestyy hengellistä harjoitusta näin, voi pyytää tavoitteet saavuttaneiden Valaistuneiden siunauksia ja siddhejä. Heidän siunauksiensa ja ihmeenomaisen asioihin puuttumisensa kautta voimme vapautua maallisista siteistä. Jos jokin osa siunauksen totuudesta vie henkilön vapauteen, niin siddhit voivat alkaa vaikuttaa, mutta ne eivät vaikuta, ellei ihminen ole luopunut voimakkaasta kiintymyksestä todellisuuden harhakuvaan. Jos luottaa edelleen enemmän harhakuvaan kuin siunaukseen, niin se ei toimi. Tarvitaan täydellinen usko siunaukseen, eikä siihen, mihin on juuttunut. Sen tähden luottakaa täysin mestarien siunaukseen, älkää illuusioon.

 

 

Karmapan viides dharmaluento: Tehkäämme elämästä merkityksellistä ja onnellista

 

18. kesäkuuta 2005

Gyuto Ramochen luostari, Sidhbari, Dharamsala, Intia

 

(Suuressa myötätunnossaan Karmapa antoi ensin Chenrezigin suullisen perinteensiirron.)

 

 

 

Kuten ehkä tiedätte, Chenrezig on kaikkien buddhien ja bodhisattvojen ruumiillistuma. Hänen sanskritinkielinen nimensä on Avalokiteshvara ja hänen harjoituksensa on rakkaus ja myötätunto. Kaikki uskonnot ja olennot uskosta ja perinteestä riippumatta voivat tehdä tätä harjoitusta, sillä se on kaikkia varten.

 

Niistä, jotka ovat täällä tänään, jotkut ovat kiinnostuneita buddhalaisuudesta, kun taas toiset eivät ole. Se mikä meitä kuitenkin yhdistää on toive tehdä tästä elämästä merkityksellistä ja onnentäyteistä. Kaikkien hengellisten harjoitusten lähde on tehdä elämästä merkityksellistä ja onnellista. Rakkauden ja myötätunnon harjoitus täyttää tämän toiveen.

 

Yleisesti ottaen tulee ymmärtää, että kaikki erilaiset uskonnot ovat syntyneet keinoiksi auttaa ihmisiä voittamaan kärsimyksensä. Ne ovat keinoja tuottaa onnea ja tehdä elämästämme entistä merkityksellisempää. Elämän tekeminen merkitykselliseksi ja onnentäyteiseksi on meille perustavan tärkeää. Mitä sitten teemmekin, maallista tai henkistä, ellei sillä saavuteta onnea, kaikki tekomme ovat hyödyttömiä. Koska teemme kunkin päätöksen sillä perusteella tekeekö se elämästämme hyvän ja merkityksellisen, jokainen väärä päätös aiheuttaa meille vakavia vastoinkäymisiä.

 

Eri yksilöillä on erilaisia elämäntapoja ja eri keinoja tehdä elämästään merkityksellistä. Joillekin onni on suhteessa heidän itsenäisyyteensä ja hyvinvointiinsa ilman, että he niinkään ajattelisivat muita. Toiset eivät ajattele pelkästään omaa hyvinvointiaan vaan myös muiden hyvinvointia. Onko siis parempi seurata itsekeskeistä elämäntapaa vai ottaa polku, jota pitkin kulkiessa elämästä tulee muille merkityksellinen? Näiden kahden välinen ero on valtava.

 

Joissakin perinteissä uskotaan, että jumala on pysyvä, mutta jos otamme sillä tavoin suuntautuneen polun, niin unohdamme tai jätämme huomiotta, että olemme itse asiassa riippuvaisia toisistamme. Jos luotamme sellaiseen täydelliseen yksinäisyyteen, niin emme oivalla sitä tosiseikkaa, että todellisen onnen löytääksemme ja tehdäksemme elämästämme merkityksellistä me itse asiassa olemme toisista riippuvaisia.

 

Jos kysymme itseltämme, olemmeko mitenkään vaikuttaneet toisten hyvinvointiin, vastauksen täytyy olla "kyllä". Ajatelkaamme perhettämme esimerkiksi. Jos yksi perheenjäsen on onneton, kaikki kärsivät. Jokaisella meistä on vastuu piristää häntä. Sen tähden jokaisella olennolla on mahdollisuus olla meille suureksi hyödyksi. Kun joku kohtaa vaikeuksia, on velvollisuutemme auttaa häntä.

 

Tekemällä elämästämme merkityksellistä on mahdollista tehdä itsestään ja muista onnellisia yhtä aikaa. Ajatelkaa joitakin huolestuttavista asioista, joita nykyisin tapahtuu maailmassa. Voitteko vain elää huolestumatta niistä itsekin? Tarvitsette vahvan myönteisen asenteen tehdäksenne elämästä merkityksellistä ja onnellisuus on perusaines, jolla elämästä tehdään sekä rikasta että merkityksellistä.

 

 

Karmapan kuudes dharmaluento: Miten kehittää kärsivällisyyttä ja antaa tilaa toisille

 

25. kesäkuuta 2005

Gyuto Ramochen luostari, Sidhbari, Dharamsala, Intia

 

(Suuressa myötätunnossaan Karmapa antoi Chenrezigin suullisen perinteensiirron.)

 

Chenrezig on rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma. Meillä on jo itsessämme rakkauden ja myötätunnon siemenet sekä itseämme että muita kohtaan. Tämä Chenrezigin perinteensiirto kehittää näitä siemeniä. Näiden rakkauden ja myötätunnon siementen vastakohtana ovat pahimmanlaatuiset vihan siemenet. Jos voisimme verrata niitä, sanoisimme, että viha on tuhoisaa, kun taas lähimmäisenrakkaus on hyödyllistä.

 

Joskus muut ovat meille vihaisia, mutta jos tutkimme itseämme huomaamme, että siihen täytyy olla syy. Tässä on pieni tarina:

 

Tiibetissä eli suuri joogi Milarepa, jota kaikki tiibetinbuddhalaiset koulukunnat kunnioittavat. Hänen tarinansa on samanlainen kuin tarina suuresta runoilijasta, Valmikista, joka oli nuoruudessaan rosvo ja joka ryösti pyhiinvaeltajia ja matkailijoita. Hän oli täynnä vihaa. Eräänä päivänä hän tapasi joogin (siddhan), jolla ei ollut mitään arvotavaraa, ja hän yritti tappaa tämän. Kävi kuitenkin niin, että tämän joogin kohtaamisesta tuli hänen elämänsä käännekohta. Milarepakin teki nuoruudessaan paljon pahaa. Hän syntyi syrjäiselle alueelle hyvin rikkaaseen perheeseen. Hänen esi-isänsä olivat muuttaneet sinne ja rikastuneet. Paikalliset eivät olleet iloisia heidän menestyksestään vaan olivat kateellisia.

 

Milarepalla oli yksi sisko, ja hänen isänsä oli kuollut vakavaan sairauteen Milarepan ollessa hyvin pieni. Kaikki isän omaisuus oli jäänyt isän veljen käsiin, ja se oli määrä siirtää Milarepalle, kun hän olisi tarpeeksi vanha ottamaan sen haltuunsa.

 

Tarinasta on eri versioita, ja yhden mukaan Milarepan setä tahtoi naittaa hänen äitinsä 27-vuotiaana omalle pojalleen, mutta äiti ei suostunut. Koska hän kieltäytyi, setä alkoi kohdella häntä hyvin huonosti. Siksi heillä oli varsin vähän ruokaa ja vaatteita ja setä ja hänen perheensä kohtelivat heitä monin tavoin kaltoin. He näkivät nälkää ja heidän oli pakko tehdä kovaa työtä.

 

Kun Milarepa kasvoi tarpeeksi suureksi ottaakseen isänsä omaisuuden haltuun, setä ei antanut sitä hänelle. Ikävä kyllä Milarepan äidillä oli taipumusta pahantahtoisuuteen, eikä hän voinut antaa sedälle anteeksi. Hän tahtoi kostoa ja hän lähetti Milarepan oppimaan mustaa magiaa. Monien koettelemusten ja vaikeuksien jälkeen hänestä tuli hyvin taidokas ja hän tappoi 25 ihmistä. Kyläläiset suuttuivat kovasti ja kääntyivät sen tähden häntä vastaan.

 

Ymmärrän kumpaakin osapuolta ja käsitän miksi he halveksivat toisiaan pahaa tahtoen, mutta sedän ja Milarepan välillä oli yksi suuri ero. Setä jatkoi halveksuntaansa kun taas Milarepa tunsi suurta katumusta tapettuaan niin monia ihmisiä ja hän lakkasi toivomasta sedälleen pahaa. Hän lähti dharman polulle ja alkoi kehittää lähimmäisenrakkautta kaikkia olentoja kohtaan, niin että hän voitti täysin taipumuksensa toivoa pahaa muille. Hänen äitinsä oli jo kuollut, eikä köyhällä sisarella ollut mitään syytä kantaa kaunaa. Koska Milarepa oli voittanut taipumuksensa pahantahtoisuuteen, sedänkin asenne alkoi lauhtua.

 

Kun aikaa kului, sedän perhekin ymmärsi, miksi Milarepa oli tehnyt sen mitä teki. Suuresti katuen setä puhdisti pahat tekonsa ja kesti koettelemuksia dharmanharjoituksessaan. Eräänä päivänä täti tuli Milarepan luo pyytämään anteeksi. Tuona päivänä Milarepa oli antamassa opetuksia. Tädin voitiin nähdä lähestyvän kaukaisuudessa ja syntyi keskustelu, pitäisikö hänet päästää paikalle vai ei. Milarepan sisko sanoi, että koska hän oli aiheuttanut niin suurta kidutusta, hän lähtisi, jos täti päästettäisiin sisään.

 

Tarinasta on taasen monia versioita, mutta yhden mukaan Milarepa vastasi sisarensa ystävällisyyteen sanomalla, että jos tämä suhtautui asiaan varauksella, hän on samaa mieltä, eikä tätiä päästettäisi paikalle. Ajateltuaan asiaa uudelleen dharman näkökulmasta, hän päätti olla hylkäämättä tätiään tai ketään tuntevaa olentoa, olipa se läheinen sukulainen tai vihollinen, vaan suhtautua kaikkiin olentoihin täti mukaan lukien tasa-arvoisesti.

 

Niinpä hän päästi tädin sisään, mutta ei tavannut tätä kasvoista kasvoihin. Hän puhui tälle epäsuorasti verhon läpi. Ensin hän lausui hyvin kovia sanoja ja muistutti siitä, miten hänellä ja hänen sisarellaan ei ollut yhtään ruokaa, eikä täti ollut koskaan sitä heille tarjonnut eikä tunnustanut olevansa heidän tätinsä.

 

Kun Milarepa sanoi niin, täti tunsi voimakasta katumusta ja pyysi anteeksi ja syvän katumuksensa voimasta hänestä tuli myöhemmin yksi Milarepan parhaista oppilaista.

 

 

 

 

Tässä alleviivataan sitä, että vaikka joku tuntisi meitä kohtaan syvää vihaa, on etujemme mukaista kehittää kärsivällisyyttä ja luoda sydämessämme hiukan tilaa toisille. Kun päällemme siis syydetään vihaa, käykäämme sitä vastaan lempeydellä ja myötätunnolla. Jos teemme niin, se auttaa vähentämään vihaa sekä omassa että muiden mielessä. Lempeys ja myötätunto ovat loppujen lopuksi olemassa kaikkien tuntevien olentojen sydämissä, joten taipumusta niihin tulee vaalia. Jos pystymme pitämään yllä lähimmäisenrakkautta ja myötätuntoa pitemmän aikaa, siitä on suurta hyötyä sekä itsellemme että toisille.

 

Mutta jos aina vain vastaamme vihaan vihalla, se on hyvin tuhoisaa. Se vahingoittaa lempeyden ja myötätunnon siemeniä. Jos henkilö on vihainen, äärimmäisen vihainen, älä vastaa siihen suuttumalla, vaan yritä olla toiselle hyödyksi. Nämä eivät ole vain sanoja, vaan tämä on oma kokemukseni. Olen vain vähäinen dharmaoppilas. En voi sanoa saavuttaneeni muuta kuin vähän ja rajoitetusti ymmärrystä siitä, mitä hyötyä dharmanharjoituksesta on. Kun koen vihaa niin huomaan, miten ulkoiset tekijät yrittävät saada suuttumusta aikaan, mutta on todellakin parempi nauraa niille ulkoisille tekijöille, jotka yrittävät saada minut vihastumaan. Siten nuo ulkoiset tekijät eivät saa minua valtaansa. Yritän olla antamatta liikaa merkitystä vihalle ja ulkoisille tekijöille.

 

Ellemme ole voittaneet vihaista luonnettamme, meidän tulisi koettaa tunnistaa se ja sitten pysäyttää se aina kun se nostaa päätään. On parasta, jos sen saa pysäytettyä, mutta ellemme voi, niin sitten meidän tulisi yrittää korjata tilanne heti kun mahdollista. Pyrkikää saamaan se pois mielenne virrasta heti paikalla, muuten se vahingoittaa teitä.


Meidän tulisi tietää, että vihan siemenet itävät yhtä aikaa itsessämme ja muissa. Ei ole niin, että joku toinen henkilö olisi aina provosoimassa meitä vihaan ja että suuttumisemme olisi muiden syytä. Jos voitte pitää myötätunnon sydämessänne pitkän aikaa, se on hyvin hyödyllistä.

 

 

Karmapan seitsemäs dharmaluento: Muiden auttaminen rakkaudella ja myötätunnolla

 

16. heinäkuuta 2005

Gyuto Gompa, Dharamsala, Intia

 

(Hänen pyhyytensä antoi tänään kaksi suullista perinteensiirtoa. Toinen oli Chenrezig-harjoitus OM MANI PADME HUM ja toinen oli OM AH HUNG BENZA GURU PEMA SIDDHI HUNG. Edellistä olivat jotkut oppilaista pyytäneet ja tänään on tiibetiläisittäin kymmenes "tsechu".)

 

Nauhoitettu opetus, jonka kuulen astuessani luostariin: "…ole hyödyksi itsellesi ja muille…olemalla muille hyödyksi olet hyödyksi myös itsellesi.."

 

 

 

Luentomuistiinpanoja:
 

Teemme tätä harjoitusta siksi, että olemme aina Chenrezigiin yhteydessä ja on havaittu, että tämä harjoitus on hyvin hyödyllinen. Tässä suullisessa perinteessä opetetaan, että lähimmäisenrakkautta ja myötätuntoa kannattaa harjoittaa kaikkia tuntevia olentoja kohtaan, koska rakkaus ja myötätunto vaikuttavat kaikkiin voimakkaasti. Ei ole hyvä keskittyä tuntemaan rakkautta ja myötätuntoa vain yhtä tiettyä henkilöä kohtaan, vaan kaikkia kohtaan. Sellainen harjoitus on hyvin tärkeää ja myös hyvin käytännöllistä.

 

Rakkauden ja myötätunnon harjoitus ei kysy uskontoa, kastia eikä rotua, sillä yksikään olento, olipa hän kuka tahansa, ei tahdo kärsiä. Lähimmäisenrakkauden ja myötätunnon harjoittaminen on hyvin käytännöllistä ja helppoa.

 

Hänen pyhyytensä Karmapa on buddhalainen ja hän harjoittaa buddhalaisuutta. Hän elää tässä maailmassa ja tuntee, että hänellä on vahva yhteys jokaiseen, missä hän sitten asuukin. Jokaisella on erilainen tapa ajatella ja siitä huolimatta hän pitää velvollisuutenaan auttaa jokaista. Hän yrittää auttaa kaikkia huolimatta siitä, että jokaisella on erilaisia mielipiteitä. Sen lisäksi, että hän kantaa huolta yksilöistä, hän yrittää olla avuksi myös yhteiskunnalle laajemmassa mielessä. Hänen pyhyytensä mielestä on niin, että koska olemme ihmisolentoja, meillä on suuret mahdollisuudet auttaa jopa merkityksettömiä olentoja. Jos laajennamme mieltämme, voimme auttaa jopa hyönteisiä!

 

Hänen pyhyytensä on sitä mieltä, että ihmisillä on kyky tuntea rakkauden ja myötätunnon myönteisiä tunteita, kun taas eläimet eivät voi tuntea samalla tavalla. Harjoittamalla lähimmäisenrakkautta ja väkivallattomuutta voimme auttaa muita. Syntymästään asti jokainen olento tahtoo onnea ja jokainen on tehnyt kaikkensa vapauttaakseen itsensä kärsimyksestä, mutta ainoastaan ihmiset pystyvät siihen. Esimerkiksi: me nauramme kun olemme onnellisia. Eläimet eivät pysty nauramaan. Parempien ominaisuuksiemme takia voimme auttaa muita.

 

Rakkauden, myötätunnon ja väkivallattomuuden avulla voimme todella auttaa muita. Se on velvollisuutemme. Jos harjoitamme näitä jaloja ominaisuuksia, niin tästä elämästä tulee yhä hyödyllisempää itsellemme ja muille ja siksi siitä tulee hyvin merkityksellistä. Ei riitä että vain sanomme, että meillä on nämä ominaisuudet, ne on myös ilmaistava kaikissa teoissa, muuten niistä ei ole hyötyä. Joskus tosin on niin, että rakkautta ja myötätuntoa ei ole helppo osoittaa.

 

Koska meillä on joskus vaikeuksia aidon rakkauden ja myötätunnon osoittamisessa, meidän tulee kysyä itseltämme, mitä ne oikein ovat. Todellinen rakkaus ja myötätunto merkitsevät sitä, että toivoo kaikkien olentojen olevan onnellisia ja kärsimyksestä vapaita. Se on hyvin vaikeaa. On helppoa rakastaa omia vanhempia ja lähisukulaisia, mutta se mitä meidän on tehtävä, on laajentaa näitä tunteita niin, että ne ulottuvat koskemaan kaikkia olentoja.

 

Näiden hyvien ominaisuuksien saavuttamisen esteenä on heikkouksia, sellaisia kuin viha. Meidän on tarkkailtava itseämme nähdäksemme, onko heikkouksia päässyt pujahtamaan harjoitukseemme, ja estettävä niitä keskeyttämästä harjoitustamme.

 

Mitä näihin erilaisiin vaikeuksiin tulee, sellaisiin kuin kärsimättömyys, viha, halu ja niin edelleen, voimme ottaa esimerkiksi vihan ja havaita, että jotkut ihmiset ovat koko ajan täynnä vihaa. Sellainen ajattelu tuottaa vain negatiivisen tuloksen tulevaisuudessa. Ihmiset välttelevät aina väkivaltaisia ihmisiä – jopa perheenjäsenet. Ajatelkaamme vaikka käärmeenpoikasta, joka syntyy sellaiseksi karmansa tähden, koska se on tuntenut aikaisemmissa elämissä paljon vihaa – jopa käärmeenpoikanen on jotain, mitä ihmiset eivät tahdo nähdä, tai mihin he eivät tahdo koskea. Ihmiset pelkäävät niitä luonnostaan. Se on vihan aiheuttama kielteinen tulos. Teidän tulisi yrittää päästä eroon näistä kielteisyyksistä, joista seuraa huonoja tuloksia tulevaisuudessa ja pyrkiä rakentamaan myönteisempiä ominaisuuksia, jotta tulevaisuus olisi parempi. Yrittäkää aina välttää huonoja ominaisuuksia kuten suuttumusta, vihaa, halua ja niin edelleen.

 

On tärkeä tietää, että epäpuhtaat ja epäterveet mielentilat voivat tuoda mukanaan vain kielteisiä vaikutuksia tulevaisuudessa. Kun sen tietää, on helpompi välttää tekemästä huonoja tekoja. Jos näin järkeilemällä tekee vain hyvää, niin pitkällä aikavälillä siitä seuraa parempia tuloksia. Jos näette jonkun henkilön, joka on koko ajan vihainen, yrittäkää nähdä hänet ikään kuin sairaana, joka tekee kielteisiä tekoja sairautensa tähden, ja kasvattakaa myötätuntoanne, koska tiedätte, että hänen tulevaisuutensa on täynnä kärsimystä.

 

 

Karmapan kahdeksas dharmaluento: Kehittäkäämme terävä ja valpas mieli

 

 

22. heinäkuuta 2005

Dharamsala, Intia

 

 

Muutamien lyhyiden virkkeiden kautta meille on annettu suullinen perinteensiirto Avalokiteshvaran harjoitusta varten. Hän on kaikissa tuntevissa olennoissa olevan myötätunnon ruumiillistuma. Tämä tietty harjoitus tuli Aryadevalta.

 

Näinä päivinä Avalokiteshvaraa harjoitetaan monissa maissa, mutta alun perin se juurtui Tiibetiin. Tämän harjoituksen kautta monet ihmiset ovat saavuttaneet suuria siddhejä (kykyjä). Se on hyvin kallisarvoinen harjoitus ja hyvä tapa luoda yhteys dharmaan, koska se parantaa sydämissämme myötätunnon laatua. Myötätuntoa on ollut ikimuistoisista ajoista kaikkien ihmisten välillä. Se saa mielemme taipuvaisemmaksi väkivallattomiin tekoihin ja auttaa meitä kaikin puolin.

 

   

Haluaisimme, että meille tapahtuisi monenlaista hyvää. Jotta niin kävisi, meidän on ajateltava muiden hyvinvointia. Buddhalaisittain puhumme jälleensyntymien käsitteestä, mutta harva voi muistaa kaikki entiset elämänsä, en edes minä! Olen buddhalainen, mutta siitä huolimatta minun on vaikea tietää jokaista mennyttä ja tulevaa elämää. Jos tutkimme historiaa, niin on ollut monia suuria siddhoja, jotka eivät luottaneet jälleensyntymä-ajatukseen, mutta kun he opiskelivat ja tekivät harjoituksia, he alkoivat uskoa menneisiin ja tuleviin elämiin. Useimmille meistä on kuitenkin parasta, jos keskitymme tähän elämään. Tehkäämme nykyhetkestä puhdas ja hyveellinen, ja se parantaa sekä tämän että tulevien elämien laatua. On velvollisuutemme tehdä elämästämme tervehenkistä ja hyödyllistä itsellemme ja muille.

 

On hyvin tärkeää, että huolehdimme tarkasti ja ajallaan nykyhetken tilanteesta. Jos pystymme siihen, huolehdimme tulevaisuudestamme automaattisesti. Tässä pieni tarina:

 

Olipa kerran isä ja poika, joilla oli pari aasia. Matkalla vuorien yli isä sanoi, että hänestä muulin omistaminen olisi parempi, koska sillä voi ratsastaa. Poika ajatteli, että hän haluaisi nyt ratsastaa pienellä aasilla, mutta isä löi häntä sanoen, että aasi oli liian pieni ratsastettavaksi.

 

Joskus emme huomaa, mitä nykyhetkellä tapahtuu, koska ajattelemme niin kovasti tulevaisuutta. Meidän on suunniteltava erityisen ihmisolennon erityistä onnea, joten käyttäkäämme nykyhetki hyväksemme parhaalla tavalla.

 

Voimme tehdä elämästämme merkityksellistä seuraamalla salaista polkua, käyttämällä taitavia keinoja ja viisautta. Tarvitsemme terveen kehon ja mielen. Meidän on tasapainotettava neljä elementtiä, sillä jos jokin niistä on epätasapainossa, siitä seuraa meille hankaluuksia. Jos vesi-, tuuli-, maa- tai tulielementti ovat poissa tasapainosta, olemme vaikeuksissa. Jotta olosuhteet olisivat tasapainoiset ja terveelliset, tarvitsemme kunnollisen henkisen polun ja meidän kyettävä seuraamaan sitä pitkän aikaa. Sitten siitä on hyötyä elämän mittaan pysyvällä tavalla. Meidän täytyy seurata polkua koko elämämme ajan pitämällä harjoitus mielessämme jatkuvasti. Sillä tavoin jokaisesta teosta tulee hyvä, sopiva ja se auttaa meitä sillä henkisellä tiellä, jota kuljemme. Yrittäkäämme pysyä tällä tiellä. Voimme kehittää henkistä vahvuutta käyttämällä taitavia keinoja ja viisautta, koska niiden avulla tulevaisuudesta tulee merkityksekäs.

 

Omaksukaamme kaikki hyvät ominaisuudet ja pysykäämme poissa pahoista teoista; sillä tavoin olemme elämämme lopussa keränneet kaikki hyvät ominaisuudet. On tärkeää koota hyviä ja myönteisiä ominaisuuksia ja päästä eroon kaikista epäpuhtauksista. Menetelmä ja viisaus ovat toisistaan erottamattomia välineitä, joten olkaa vilpittömiä itsenne ja muiden edessä. On vastuullamme kerätä itsellemme kaikki hyvät ominaisuudet ja hylätä epäpuhtaudet, Menetelmän ja viisauden täytyy olla yhdessä. Emme voi tehdä jotain muille, jos meiltä puuttuu vilpittömyyttä. On monia älykköjä, joilla on paljon tietoa, mutta joilta puuttuu vilpittömyyttä itsensä ja muiden edessä. Jotkut tiedemiehet ovat luoneet atomipommin havaitsemalla, että atomit voivat olla hyödyksi, mutta he ovat myös luoneet maailmaan paljon ongelmia.

 

Tarvitsemme tab ja sherab (menetelmän ja viisauden) kehittääksemme terävän, valppaan mielen. Muistamalla menetelmän ja viisauden me teemme harjoitusta polulla.

 

Meidän täytyy yrittää valita oikea keskitie. Edellisissä opetuksissani sanoin, että on hyvä nähdä yksilöllisten oppilaiden mielenkiinnon kohteet, mutta sellaisessa suuressa ryhmässä kuin tämä, ei ole mahdollista tuntea jokaista yksilöä. Jos harjoitamme dharmaa ja ihailemme polun kauneutta, saavutamme rauhan, onnen ja hyvinvoinnin itsellemme, yhteiskunnalle ja maailmalle. Monet kiitokset!

                         

 

Karmapan yhdeksäs dharmaluento: Miten parantaa aidosti harjotusta ja käytöstä

 

25. kesäkuuta 2005

Hyvää syntymäpäivää hänen pyhyydelleen Karmapalle!

 

 

 

Jokaisen yksittäisen dharmanharjoittajan on hyvin tärkeää tarkkailla ja katsella omaa mieltään alusta asti. Se on dharmaharjoituksen ylöspäin kohoavista askelmista ensimmäinen ja tärkein, ikään kuin minkä tahansa kielen peruskurssille osallistuminen. Aloitamme aakkosista, englannin, hindin tai muun kielen. Siihen tulee myös liittyä järjestelmällinen itsekuri. Mitä tahansa opiskellaan, opinnot tulee aloittaa alusta. Sen jälkeen siirrytään asteittain korkeampiin, edistyneempiin ja laajempiin harjoituksiin ja opintoihin.

 

Mieli ja keho täytyisi muistaa pitää rentoutuneina ja rauhallisina. Mielen tyynnyttäminen on tärkeää, koska elämme kiireisessä ja väkirikkaassa yhteiskunnassa. Meillä on kaikilla taipumus siihen, että mieli on täynnä käsitteellisiä ajatuksia ja havaintoja. Siksi meidän vaikea tunnistaa mielen sisäistä, todellista luontoa, emmekä pysty erottamaan käsitteellisiä ajatuksia ja mielen todellista luontoa toisistaan. Täten emme voi hallita käsitteellistä ajatteluamme emmekä vähentää intohimoja ja negatiivisia ajatuksiamme. Kun virheellinen käsitteellinen ajattelu on laannutettu rauhoittamalla mieli, niin tunnistamme mielen luonnon. Sitten jokainen harjoitus onnistuu.

 

Kuten aiemmin sanottu, meidän tulisi aina arvostella enemmän itseämme kuin muita. Todellinen parannus käytöksessä ja harjoituksessa tapahtuu niin, että pidämme silmällä omia virheitämme ja puutteitamme. On varsin tavallista, että ihmisillä on tapana arvostella muita ennemminkin kuin omaa mieltään ja käytöstään. Se on itse asiassa väärin, eikä auta meitä kehittymään. Lyhyesti siis, arvostelkaa aina itseänne ja omaa mieltänne, koska se parantaa harjoitustanne, kykenette tunnistamaan mielenne todellisen luonnon ja myös auttamaan muita.

 

Mielen tyynnyttäminen ja vakauttaminen on tiibetiksi "shine". Se tarkoittaa tyyneydessä lepäämistä (sanskritiksi shamatha) ja sitä tehdään laskemalla sisään ja uloshengityksiä.

 

 

 

Karmapan kymmenes dharmaluento: Hiukan ohjeita aloittelijoille

(Ensin Hänen pyhyytensä antoi Chenrezig-harjoituksen perinteensiirron)

 

Nyt kun olette saaneet perinteensiirron, teidän tulisi lausua mantraa (om mani padme hung) visualisoidessanne valkoisen nelikätisen Chenrezigin, mutta sitäkin tärkeämpää on harjoittaa myötätuntoa aina kun mahdollista. Teidän tulee myös ymmärtää, että kun harjoitukseen yhdistetään mantran lausunta, se on voimakkaampaa ja merkityksellisempää, kuin se, että pelkästään lausuttaisiin sanat, ja että se on erityisen tehokasta, jos lausunnan aikana kehitetään hartautta.

 

Meidän on tarpeen ymmärtää perin pohjin, mitä myötätunto merkitsee ja miksi sitä pitäisi harjoittaa. On oikein hyvä, että opiskelee dharmaa opettajan johdolla, mutta on vielä parempi, jos voi saada selville myötätunnon merkityksen oman kokemuksensa kautta. Kun kerran tiedämme mitä myötätunto on, se vaikuttaa uskomattoman hyvällä tavalla meihin henkilökohtaisesti. On tietenkin hyvä opiskella dharmaa opettajan johdolla, koska hän tutustuttaa meidät kaikkiin valaiseviin käsitteisiin.

 

Alussa emme voi sanoa tarkkaan, minkälaisia tuloksia opiskelustamme ja harjoituksestamme tulee, mutta kun olemme oppineet, että kaikki on täysin toisistaan riippuvaa ja yhteydessä keskenään, olemme huolellisempia tekojemme suhteen.

 

Jos todella haluamme auttaa joka ikistä tuntevaa olentoa, emme voi käyttää vain yhtä tai kahta menetelmää. Meidän on opittava monenlaisia menetelmiä ja käytettävä niitä erilaisiin yksilöllisiin tarpeisiin.

   

Voi olla myös avuksi tietää, että alussa opiskelumme ja harjoituksemme, joka on pelkkää aikomusta auttaa kaikkia tuntevia olentoja, on jossain määrin hyödyksi. Myöhemmin, kun tiedämme, miten todella soveltaa tätä suurta aikomusta käytäntöön jokaisen tekomme kautta, kykenemme todella olemaan kaikille olennoille hyödyksi.

 

 

 

Karmapan yhdestoista dharmaluento: Myötätunnon todellinen merkitys

 

13.8.2005 Gyuto Gompa, Dharamsala, Intia

 

(Alussa Hänen pyhyytensä antoi Chenrezig-harjoituksen ja mantran perinteensiirron.)

 

Monet ihmiset tuntevat Chenrezig-harjoituksen, mutta heidän tulisi yrittää paneutua Chenrezigin todelliseen merkitykseen. Se ei liity vain yhteen olentoon. Chenrezigin voi toki ymmärtää niinkin, mutta meidän ei pitäisi rajoittaa ymmärrystämme, koska Chenrezigin todellinen merkitys on valaistunut olento, joka katsoo kaikkia muita tuntevia olentoja myötätunnon silmin koko ajan. Hän ei ole vain yksi yksilö – jokainen yksilö, joka pystyy katsomaan kaikkia tuntevia olentoja rakkaudella ja myötätunnolla on Chenrezig.

 

Myötätunnon harjoittaminen ei ole vain buddhalainen harjoitus, buddhalainen sadhana, vaan se löytyy myös muista uskonnoista. Muissa uskonnoissa on suuria olentoja, joilla on valtava rakkaus ja myötätunto ja hekin liittyvät Chenrezigiin, ovat yhtä hänen kanssaan, eivätkä ole hänestä erillisiä yksilöitä.

 

Yritän aina viettää aikaani erilaisten ryhmien ja yksilöiden kanssa kertoakseni Chenrezigin myötätunto-harjoituksesta, ei vain buddhalaisille vaan kenelle tahansa, jolla on rakkautta ja myötätuntoa. En pyri käännyttämän ihmisiä buddhalaisiksi vaan pelkästään rohkaisemaan heitä harjoittamaan rakkautta ja myötätuntoa.

 

Jokainen pitää rakkauden ja myötätunnon aiheesta kovasti, mutta kun niitä pitäisi ruveta harjoittamaan, se onkin varsin vaikeaa ja syntyy myös paljon väärinkäsityksiä. Esimerkiksi, useimmat ajattelevat, että kun joku kohtelee meitä huonosti, meidän pitää tuntea myötätuntoa kyseistä henkilöä kohtaan. Jos sovellamme myötätuntoa sillä tavalla, siitä ei ole erityistä hyötyä itsellemme. Se ei ole kovin käytännöllistä. Jotkut ymmärtävät asian väärin toisella tavalla. He ajattelevat, että kun joku kärsii, he voivat ottaa tämän kärsimyksen niskoilleen, mutta se vain lisää kärsimystä. Todellinen myötätunto ei ole sellaista.

 

Edellä kuvatun kaltainen myötätunnon harjoittaminen, jossa täytyy jotenkin kokea muiden kärsimys, vain lisää kärsimystämme ja johtaa harhaan. Se mitä tulee tehdä, on havaita toisten kärsimys ja soveltaa sitten tervettä myötätuntoa. On oltava varma itsestään voidakseen helpottaa omaansa ja muiden kärsimystä. Sitten se muuttuu aidoksi myötätunnoksi, joka on hyvin voimakasta.

 

Kun näemme muiden kärsimyksen ja myötätunnon kaksinaisuuden, meidän on työskenneltävä muiden hyväksi, jotta emme lisäisi omaa tuskaamme. Sillä tavoin myötätunnosta tulee kärsimyksen vastalääke. Pelkkä myötätunnon tunteminen ei ole niinkään hyödyllistä, sillä kun näemme jonkun kärsivän, itsekin kärsimme! Vaikka olisimmekin myötätuntoisia, emme voi hallita muiden kärsimystä. Myötätunnon tulisi olla tervettä, vahvaa ja itsevarmaa, sitten voimme kohdata toisten kärsimyksen ja tehdä heistä onnellisempia.

 

Tässä on esimerkki, ajatelkaamme vammaista isää, joka näkee poikansa hukkuvan veteen. Hän ei voi tehdä mitään ja kärsii kauheasti katsellessaan rannalla avuttomana. Mutta jos sellainen isä, joka on voimakas, näkee poikansa kärsivän, hän hyppää heti perään ja pelastaa hukkuvan lapsen. Samalla tavoin, jos myötätuntomme on vahvaa ja tervettä ja täynnä voimaa, kykenemme nopeasti ja tehokkaasti auttamaan muita. Ellei myötätuntomme ole täysin kehittynyttä, miten voimme tehokkaasti auttaa ketään?

 

kotisivulle

 

Words from the editor of these lectures:

These teachings from His Holiness the 17th Karmapa have been edited.  Generally these teachings have been translated by Gompo-la but the teaching of the 15th June were translated by Ngodrup-la.  I have taken the framework of their words and polished them a little for the sake of grammar and fluidity of meaning and readability.  They are not to be copied or sold but are only for your personal reference for those who you do not speak English fluently and need to re-read the words so they may them ponder more deeply.

Thanks to Ven Chodrup and Chokyi for the the notes from the first two lectures and Solveig for lending me her precious computer.  All of the mistakes are the fault of the bumbling Bhiksuni called Jampa Chodron, so please forgive me.

The Dharma lecture of HH's Karmapa 1

Develop Forgiveness

 

Saturday  21st of May, 2005. 

 

Gyuto Ramoche Monastery, Sidhbari, Dharamsala. India.

Firstly, due to His great compassion he gave the oral transmission of the Chenrezig mantra and sadhana.

 

HH:
It is very important to understand the reason and objective for receiving and giving the transmission of the practice of Chenrezig.  It is evident that all human beings are gifted with aptitude in comparison to other beings and that this human life form is very precious.  We all have the potential to work for the happiness for ourselves and also for others but for the later, we must have all the favorable conditions as well.  In general, we are always very busy running after everything.  However, it is not possible for an individual to set objectives for another persons life.  Each individual has their own responsibility and duty.   The meaning of our life is to look for happiness.  This is relevant to all of life.  

How we come to this conclusion that the meaning of life is to find happiness, is evident from our attitude, the way we think and the way we aspire.  Irrespective of the different natures of individuals, every human being has one common attitude and aspiration, and that is to find happiness and overcome suffering.  The wish to find happiness and to overcome suffering is common to all beings but human beings have a special potential to overcome suffering and to meet with happiness.  They also have a long-standing determination for meeting with happiness compared to other beings.  If we understand that the essence of our life is to find happiness, then we are in a better position to know if our life is meaningful or not.  Life may become meaningful through the guidance of your teachers, parents or through your own individual thinking.

Primarily, it is important to understand that the inner aspiration of our life is to find happiness.  If your attitudes are opposed to finding happiness then life will be meaningless.  On the other hand, to make life meaningful, it is important to engage in activities that will produce happiness.  In order to find happiness, we must look for positive causes like non-violence or causes that are peaceful and appealing to ones mind.  If instead we engage in impure causes then this will empty our aspiration to find happiness and make life meaningful.  In our life, the positive qualities we are talking about are loving kindness, compassion and non-violence.  In order to cultivate love and compassion within ourselves, it is important to understand that the opposite to love and compassion are the emotional defilements.  These prevent us from developing love and compassion.  The opposites to the emotions of love and compassion are desire, hatred and ignorance.  Here, related to hatred, I have a few things to share with you.  I feel that it might be of some help if I try to highlight the talk through a story.  This might bring the point across more clearly.

Once there was a great Indian poet named Valmiki who composed the world famous Ramayana in Sanskrit.  This classic is considered to be the bible of Hindus.  It contains the total ideology of Hindu culture, society etc.  However, it is to be understood that this world famous poet did not have much of a personality.  In his early life, he was a bandit who robbed from pilgrims and travelers.  Sometimes he even murdered these people.

One time, for a whole week, he could not find any victims but then along came a yogi. Valmiki was very hopeful of getting some money or food but this yogi had nothing on him.  He became totally enraged and said to the yogi, Im not letting you go off.  In this forest there is a blood thirsty demon, if I offer him your blood to him then he will grant me the blessing to become rich.  The yogi saw that he was about to die but was not disturbed and having no fear he answered, Okay, if my death makes you happy then my life is meaningful but the acts that you are engaging in are incorrect and sinful.  Do you realize that you have sinned all your life?

Valmiki answered, Yes, I know the fruits of these deeds are suffering to come.

Then the yogi asked, When you know these deeds are sinful and the fruit is suffering, why do you still engage in these acts?

He replied, I am engaged in these acts in order to feed my family.

They had a long discussion and then the yogi said, If you are so attached to your family then why not engage in some other acts rather than robbing and killing?

Valmiki then said, I am not hard working and cant do anything else.  I only know how to rob and kill.   I know this job is very dangerous but sometimes I get rich as a result.

Then the yogi asked another question, Does your family know what kind of livelihood you are engaged in?

He said, Yes and they are happy about my work.

In that case then, said the yogi, all the members of your family share in these sinful deeds.

He retorted, What do you mean?

The yogi then elaborated, You know that your deeds are not correct and sinful and since your family members also know but do they know that they share in your sinful deeds?  Have you asked your family about this?

Valmiki answered by saying no and so the yogi asked him to go home and ask his family if they want to share in these sinful deeds.  He thought that the yogi was just trying to be smart and get away.  So the yogi told him he was wrong and that if he was in doubt then he should tie him up on a tree, go home and ask the question to his family then come back with the answer.

Valmiki did this.  He went home and asked his mother first.  She answered by saying, I gave birth to you and brought you up.  This was my responsibility.  Now your responsibility is to look after your family.  If you engage in sinful deeds then that is your responsibility but I want no share in this.

Then he asked his father and his brother but he got the same reply. When he went to his wife he said, You are my wife, do you want to be a part of the deeds I engage in and the consequences of these sins that I have committed?

His wife answered by saying, I have stayed with you through ups and downs, happiness and suffering, but in committing sinful deeds, I want no part in it.  That is your responsibility.

He then looked to his children but they were too small to answer, so he went back to the yogi.  This was the turning point of his life and he became a student of the great yogi.

The point here is that hatred is generally believed to be something that is ignited from external objects or beings.  However, it must be understood and realized that we also play a part in causing a hateful situation.  If we are in a position to internalize this fact then we wont place all the blame on others and we can develop a forgiving attitude.  This is a substantial step towards cutting through hatred.  If you look in a mirror with a green face, for example, then you will see that same green face reflected back at you but if you have a pleasant face then there will be a similar pleasing reflection.

The point here is to realize your own fault and develop forgiveness for the faults of others.  This will bring a positive attitude and emotions in your life and it will also have a positive impact on others, even if the other person is at fault.  If you develop space to forgive then this quality will help you overcome suffering and develop a loving attitude to all.

                                 

The Dharma lecture of HH's Karmapa 2

Develop a spacious heart

Saturday 28th of May, 2005

Gyuto Ramoche Monastery, Sidhbari, Dharamsala, India.

At first His Holiness gave the oral transmission of the practice of Chenrezig.

HH: Holding an attitude of non-violence and wishing to benefit others whilst bearing affection in one’s heart for all beings who have been our mothers and are our extended family, are practices that we need to make very powerful because they will help us to overcome many of the obstacles in our lives.

Currently, our world has many environmental and other obstacles.  These are causing the negative afflictions to arise frequently within our beings.  These negative afflictions inhibit our intention to help others.  Greed and jealousy are especially most destructive.  Jealousy, for example, plants the seeds of discord from person to person so that you can’t enjoy the happiness of others.  You always wish for others that they be lower than you and dependent on you and not your equal.  This is the fruit from the seeds of jealousy.

These days, it is very common for people to challenge and compete with one another and to hold these attitudes in their minds. In this world and as humans, we are all searching for happiness. We are all making our best efforts to use our freedom to pursue happiness.  It’s the same for everyone else too. If we try to impede the efforts of others then it is not good.  It’s the same for us too, we should not do that to others either.  It is improper.  Therefore it is imperative to develop right values.  It’s the same for everyone.  We need to develop ourselves and value the feelings of others.

As regarding freedom, there are two types, one is inborn and the other depends on life’s situations.  Inborn freedom may be practiced extensively but when it comes to environmental restrictions then inborn freedom needs to be curbed to meet them so that you remain balanced within your self and society.  

For example, in the case of a monk, his birth-right is freedom but a monk must remain within the boundaries of his vows, otherwise he becomes an object of criticism.

Another way of viewing finding happiness for ourselves is to ask if we are actually dependent on others with whom we are living?  We do actually depend on others to achieve happiness?  Our own efforts are limited and we depend on the mutual co-operation of others.

The main point here is that because of jealousy and competition, we need to stop using our eyes and mind for finding fault in others and wanting to be better than them.  If you see others as being better than yourself then you'll just get jealous.  So take a good look at yourself!

Here’s a little story:

In the past in Vesali, there was a very rich man who often made offerings to Lord Buddha and his Sangha.  In those days many of the monks used to fall ill and so the other monks had to go on greater alms round than usual.

This rich man had an old maid servant who looked after most of the needs of his household.  She started to foster the thought that the monks were obtaining food through some kind of magic that encouraged people to give more and more and that the monks didn't know when to say enough.  She thought along these lines.

She didn't realize that this was due to her own greed and miserliness that she was finding faults in the monks.  She complained bitterly about them and prayed to be reborn somewhere where there were no monks!

Due to her this evil thought started spreading through the whole town of Vesali and even reached the ears of the queen.

The queen was acquainted with the rich man’s wife and went to visit her. She asked, ‘I understand there’s an old maid in your service who is making a lot of trouble for the Sangha. What are you going to do about it?’

The wife answered by saying, ‘Lord Buddha has been to many places and is always doing a lot of good deeds infusing loving kindness and peace in every one’s hearts – even to Angulimala!  So I wouldn't pay too much attention to this old lady.’

The queen said, ‘Tomorrow the Sangha are coming to the palace.  Please invite the old maid to come too.’

As the old maid entered the royal palace, she thought she saw the Buddha coming towards her. Feeling uneasy, she tried to avoid him but all the doors were closed and she couldn't run away.  She ended up in the teaching hall listening to the Buddha give a sermon to all the Sangha.

He was teaching that Bodhisattva’s have forsaken their body, speech and mind because they seek liberation so that others may walk the path and find true happiness.  They forsake everything for the benefit of others.

The reason for me and my Sangha to go begging in all directions is to make a positive connection with everyone we meet.  My objective is to benefit everyone.

Then she began to realize that it is not just a matter of feeding them.  The monks bring many benefits to others and she was able to overcome her greed and miserliness.

We must all develop a spacious heart – as spacious as the sky – filled with the attitude of benefiting others. Then, even if we have obstacles, they'll be overcome.  If we have the limited view of only benefiting ourselves then it will bring us trouble in the future.

                         

The Dharma lecture of HH's Karmapa 3

The true practice of love and compassion

4th June, 2005

Gyuto Ramoche Monastery, Sidhbari, Dharamsala, India.

Firstly His Holiness gave the Chenrezig oral transmission. The Chenrezig practice is related to love and compassion for the welfare of others.

 


 

HH:
The practice of love and compassion is primarily related to the mental attitude that comes from one
s heart.  To do things that have no benefit for others is not the practice of love and compassion.
For beginners, ordinary people like us, it is difficult to understand the true practice of love and compassion.  Also, it is compulsory that we depend on others in order to practice love and compassion.
Therefore, if we recite words that are charged with love and compassion then we gain the power of love and compassion derived from these words.

From ones own experience, we know that words have a power and an impact on us.  For example, critical and offensive words have an impact on us.  They create mental disturbance and negative emotions.  Thus, words have power.  If we recite positive words of power while thinking of their meaning this can empower us in a very special way and give us a good experience.

There are three methods for studying Buddhism listening, contemplating and meditating on the teachings.  We could devote all our time to learn all that there is to learn about Buddhism but it might be more practical to pick whats important and let this clarify ones life.  This is very important.

In general, every individual is unique with unique needs, which are different for everyone.  These days the world needs to create a society that is positive, peaceful, non-violent and that benefits others.  We need to rely on many methods to achieve this.

From the Buddhist point of view, we need to develop a mind which wishes to benefit others and there are many methods to do this.  Among these instructions and methods is the blessing of the great compassion practice of Chenrezig like the one you received today.

What I've said is not new, as those who regularly come know, but for those who have come for the first, it is good to develop the special thoughts of love and compassion.

In order to develop Bodhichitta for the benefit of others then we must progress through seven steps. The first of these is to recognize the quality of our mothers great kindness.  In my own life, I understand having this proper attitude towards my own mother.  When the relationship between the mother and child is troublesome then these people may not understand what I mean.

What is the correct concept of knowing all as being ones mother?  It is when all sentient beings have the feeling of compassion which is like that of a mother.  Every sentient being has been our mother at some time or another.  They also must have been our fathers too and so everyone has affected you and everyone else too.  To know and accept this belief one needs to believe in having had lives which have preceded this present life.  We have gained entry into this and each and every other life, via the vehicle of having had a mother and a father.  Yet even identical twins that look exactly alike have different intellectual make-ups.

There are instances of people who recognize their past lives like a photocopy or remember being in their mothers womb. So we shouldn't doubt about the existence of former lives.

In general, it is difficult to remember our former lives or to recall each one because they are beginning-less.  Think about each individual being taking their turns in being the mother to one another!

If you look at your present day situation then its obvious that not every sentient being is our present day mother and father.  We only have two, but there are various ways to classify parents.  For example, there are our parents who gave us our bodies, then there are the parents who provide for us and then there are the parents who guide us such as our teachers.

Therefore, due to interdependence, all beings in this world have been and are our parents.  We depend on everyone in totality and need the cooperation of all.  This view is very big and inter-connected.

Since we derive a lot of benefit from so many known and unknown individuals in this world, we should be aware of their benefit and kindness.  This includes our own parents but this is not enough.  We must also be grateful for their efforts in bringing us up.  This doesn't mean just recognizing the fact that we are here because of them.  These days children dont recognize this enough.

There are different ways of highlighting the gratitude we should have towards our parents.  For example, we should take care of our precious body which is the priceless gift from our parents.  It is pledgedto us out of their love.  They want you to be happy.  Our parents, thus, are our first and best friends.  Sometimes parents have too many children and find it difficult to meet this responsibility.  These days many parents use the short cut of family planning. Having been brought into this world, if they just left us on our own then we might not survive.  Our parents have died for us over and over again.  So we should love our parents.

Just changing the subject slightly, if we are really talking about benefiting others then how is it that we often receive harmful and disturbing causes from others?  Should we hate those who harm us?  If we all depend on others for our benefit, just as they depend on us - if we receive harm from them, should we wish to harm them in return?  Which attitude benefits most anger or loving-kindness?  If we love others, then the consequence is that we will be happy.  So it is better to develop love and compassion for others.

We are talking about the collective kindness of all our parents and consciously creating this thought.  Sometimes however, parents are not very kind to their children or children very kind to their parents.  This causes all kinds of trouble for the parents and/or the children.  Subsequently, the parents find it difficult to love their children.  If this continues from generation to generation then it may come that love is almost extinct in coming generations.  Love needs to be reciprocal.

                 

The Dharma lectures of HH's Karmapa 4

What is the real practice of Dharma

15th June, 2005

Gyuto Ramoche Monastery, Sidhbari, Dharamsala, India.

HH: In all the various spiritual traditions of the world there exists some belief in some form of divinity to whom we express our adoration.  This divinity may be in a tangible physical form or a more abstract energy form.  It also seems that in most spiritual traditions there is a particular set of texts or scriptures which are honored and offered prayer.  In Tibetan Buddhism there are a large number of scriptural texts that have come down through various spiritual beings who have left them for us to study and supplicate.

Given that we are all equal in our spiritual inclination, we should bear in mind that our spiritual practices should have impacted on us in a positive and good way.  Often though, it seems that we are just spiritual in our outer appearance and the amount of energy that we actually put into our spiritual practices.  Further, over the years it still seems to be in outer appearance rather than having really made some impact on our minds. We shouldn't be deceived by these outer expressions that are in fact devoid of true intellectual development.

Sometimes it's true that our external practices are real.  Often due to exceptional outer circumstances or external conditions that we are more spiritually inclines than at other times. However, if we are always waiting for favorable circumstances to trigger our spiritual behavior then how can we ever expect to become truly spiritual?  If it's just a couple of hours a day and due to external conditions, how can the spiritual values become deeply embedded?

When we talk about engaging in spiritual practices, it should mean that is serves spiritual and beneficial practices in all areas of our lives.  Our whole being becomes spiritual everyday and our minds outlook becomes naturally wholesome continuously on a daily basis.

It is important to bear in mind that simply waiting for spiritual circumstances to arise and then, under its spell, doing certain spiritual activities, is likened to indulging in substances such as alcohol etc. When things get rough one drinks, then, under the sway of alcohol the cares and troubles cease, but when the effect wares off then once again the daily reality reveals itself.  This is like waiting for special circumstances to arise.  It would be better to maintain your spiritual practices continuously so that there will be constant progress in the mind of awakening and in taming the mind.  Spiritual practice shouldn't just be once in a while.  Your spiritual practice should be accountable and reliable so that the mind becomes stable in the qualities of love, compassion and tranquility.

In order for ones life to become completely spiritual you need to make a constant habit of spiritual practice, maintaining it daily and especially in the face of the numerous obstacles and hindrances that arise.

The main hindrance on our path is the reliance we place in the illusion of the importance of the activities of this life.  We are so locked into this way of thinking that we find it almost impossible to see any other alternatives.  Any other view cannot even make a strike!

In the past all the great masters in one voice used to say that until we have given up the illusion of the reality of the futility of this life totally then we cant really turn our minds to the reality of the Dharma.  The Dharma until then is completely oblivious to such people.

Initially though, we need to become very realistic and enter the path as best we can.  We start by slowly and systematically compromising the activities of this life with more and more spiritual practices.

In the same line, given our habitual pattern of clinging to the illusion of this life, if we try to renounce everything all together and at once then it probably wont work out well for our future.  We need therefore, to strike a compromise and give up a little at a time thereby integrating truly spiritual elements slowly, gradually and consistently into our day-to-day lives.

In paving the way for true spiritual practice to take place in our lives, we need to be very clear right now that no matter what, or in the name of any worldly activity, it can never bring any long lasting or substantial happiness.  This is the striking reality and meaning behind embarking on spiritual practice.  This, so called genuine practice, is not just going along with the flock but generates utter joy because one knows what's impelling one into undertaking genuine spiritual practice.  The basis then is breaking through the fixation on the illusion of this life……so break through!

Heres another story.  Its not made up by me but rather just slightly edited and re-told.  Once upon a time there was a great master who went wandering through ancient India and along the way he met a person who was doing korwa (circumambulations) around a stupa.. He asked him what he was doing and the man answered that he was practicing the Dharma by doing korwa around the stupa. The great master responded by saying that it would be better if he was practicing the Dharma.  This caused the man to stop and think, If this is not spiritual practice then what is?  Maybe if I study the texts, this'll be spiritual practice?  So he undertook the study of texts.

Again the great master came upon him and asked him what he was doing.  He answered by saying that he was studying the scriptures.  The master again replied that this was good but it would be better if he was practicing the Dharma.  This caused the man to become very confused, and he asked himself, What is the Dharma?  He thought it might mean to meditate. This must be the practice of Dharma and so he undertook meditation and reflected on the wisdom of the teachings.

Once again the great master saw him and asked him what he was doing?  He told him that he was meditating but again the master said, Hmm. That is good but it would be better if he could practice the Dharma.

The man was so confounded and confused that he asked the master to please tell him what then is the practice of Dharma?  The master replied, It is letting go of the clinging to the illusion of the reality of this life and developing total revulsion to the illusion of the reality of this life.  Once you experience true renunciation then every activity you undertake is the practice of Dharma. Until then everything is just outer practice.

So we should begin to oppose the reality of this life.  Usually, due to momentary inspiration and initially, we seem to be doing very well with our practice but in fact, we havent really given up our illusion to reality.  Thus, our practice falls back into attachment to the illusion of the reality of this life.  Our practice becomes ordinary and contaminated by the wish to become famous or other worldly interests.  We have to become rid of these attitudes.  This is the very root of practice.  We have to let go of any desire or attachment and develop total renunciation to the illusion of samsara.

If one has this notion in their approach to spiritual practice then one can call upon the blessings and siddhis of accomplished Enlightened Ones.  Through their blessing and miraculous intervention we can become free of worldly trappings.  If some of the truth of the blessing transfers one into freedom and liberation then the siddhis can take effect but not if one hasn't given up strong attachment to the illusion of reality.  If you still trust the illusion more than the blessing then it wont work.  You need to have complete faith in the blessing and not what you are stuck in.  You must therefore, rely completely on the blessing of the masters and not on the illusion.

 

                          

The Dharma lecture of HH's Karmapa 5

Make life meaningful and happiness

Saturday, 18th June, 2005
Gyuto Ramoche Monastery, Sidhbari, Dharamsala, India.
Due to His great compassion the Karmapa firstly bestowed the Chenrezig oral tranmission.

HH:

As you may know Chenrezig is an embodiment of all the Buddhas and Bodhisattvas.  His Sanskrit name is Avalokiteshvara and his practice is love and compassion.  All religions and all beings irrespective of faith or tradition are free to undertake this practice as it is a practice for everyone.

Among those here today, there are some who are interested in Buddhism whilst others are not.  However, what we all have in common is the wish to make this life meaningful and to be filled with happiness. The source of all spiritual practices is the wish to make life meaningful and happy.  The practice of love and compassion accomplishes this wish.

In general, it must be understood that all the different religions have come into existence as a means to try to help people to overcome their suffering.  They are a means to produce happiness and to make our lives more meaningful.  Making our lives meaningful and filled with happiness is of fundamental importance to us.   Whatever our actions, whether they are spiritual or mundane, if they don
t achieve happiness then all these activities are just useless.  Since we make every decision based upon this objective of making our lives wholesome and meaningful, any incorrect decisions will have serious adverse consequences for us.

Each individual has a different approach or mental outlook on how to live their life and make it meaningful.  For some individuals happiness relates to their independence and prosperity with not much concern for the welfare of others.  Other people think of not only their own welfare but also the welfare of others. So is it better to pursue a self-orientated life or to take the path that turns life to become meaningful for others?There is a striking difference between the two.

Some traditions believe that god is permanent but if we take such a self orientated path where we forget or ignore that we are actually interdependent and prefer to rely on such total solitude then we'll miss realizing the fact that actually depend on others to find true happiness and make our lives meaningful.

If we ask ourselves if we have any effect on the welfare of others then the answer would have to be
yes.  Think of our family life, for example.  If one member is unhappy then everyone suffers.  We all have a responsibility to up lift him or her.  Therefore, each and every being has the potential to be of great benefit for us.  When someone is faced with difficulties, it is our responsibility to help them.

By making one
s life meaningful, it is possible to make oneself and others happy at the same time. Think about some of the disturbing things that are happening in our world these days.  Can you continue on without being disturbed by them too? You need a great positive attitude to make life meaningful and happiness is the fundamental ingredient in making life rich and meaningful.

                                      

The Dharma lecture of HH's Karmapa 6

Develop patience and create space for others

Wednesday 25 June, 2005

Gyuto Ramoche Monastery, Sidhbari, Dharamsala, India.

Due to His great compassion the Karmapa bestowed the Chenrezig oral transmission.

HH:

Chenrezig is the embodiment of love and compassion.  We already have within us the seeds of love and compassion both for ourselves and for others. This Chenrezig transmission enhances these seeds.

The opposite to these seeds of love and compassion are the worst seeds of hatred.  If we could  them then wed say that hatred is destructive whilst loving-kindness is beneficial.

Sometimes we receive hatred from others but if we introspect then we will see that there must have been a cause.  Heres a little story:

In Tibet there was a great yogi called Milarepa who is respected by all schools in Tibetan Buddhism.  His story is similar to the great poet Valmiki, who in his early life was a bandit who stole from pilgrims and travelers.  He was full of anger.   One day he met a yogi (siddha) who had no valuables and tried to kill him.  However, meeting this yogi ended up being the turning point of his life.

Milarepa in his youth had also done a lot of negative deeds.  He was born in a remote area into a very rich family.  His forefathers had migrated there and became very wealthy.  The locals, thus, disliked their success and were very jealous.  

Milarepa had one sister and his father had died due to a serious illness when he was very young.  All the fathers wealth had fallen into his fathers brotherss hands and as supposed to be released to Milarepa when he became old enough to be the custodian.

There are different versions of the story and one says that when Milarepas mother was 27, the uncle wanted her to re-marry to his son but she didnt want to.  He then started to treat her very badly because of her refusal.   As a result they had very little food or clothing and underwent a lot of mistreatment from the uncle and his family.  They were starved and forced to do hard work.

When Milarepa became old enough to look after his fathers wealth, the uncle didnt give it.  Unfortunately Milarepas mother had a natural tendency to be ill at heart and couldnt forgive the uncle.  She wanted revenge and sent Milarepa away to learn black magic.  After a lot of hardship and difficulties he became very accomplished and killed 25 people.  The people in the village became very upset and turned against him because of that.

I could understand both sides and see why they both had malicious spite towards each other but there was one major difference between the uncle and Milarepa.  The uncle continued to bear his spite but Milarepa out his great regret for killing so many people had forsaken his spite against his uncle.  He took the path of Dharma and undertook the practice of receiving and developing loving kindness to all beings so that his tendency to spite was completely overcome.

His mother was already dead and his sister who was also afflicted by poverty had no reason to bear malice.  Since Milarepa had overcome his tendency towards malice, the uncles attitude also declined.

As time passed by they too understood why Milarepa had done what he had done.  With great remorse he purified his misdeeds and underwent the difficulties of practicing the Dharma.

One day, his aunt came to beg for forgiveness.  On the day that she came Milarepa was giving a teaching.  She could be seen coming from a distance and so a discussion ensued as to whether she should be let in or not.

Milarepas sister said that because she had caused so much torture, shed leave if the aunt was allowed to come in.  

Again, there are many versions to this tale but one says that Milarepa responded to his sisters kindness by saying if she had any reservations that hed agree with her and not let the aunt come in. Then on second thoughts and from the point of view of the dharma, he chose not to abandon his aunt or any sentient being, whether a close relative or an enemy but to look upon all beings, including his aunt, equally.
So he let her in but he didn
t see her face to face.  He spoke to her indirectly through a screen.  At first, he spoke very harshly reminding her of when he and his sister had no food that she never came and offered any food nor claim to be their aunt.

When Milarepa said these words she felt intense remorse and repented and due to the power of her deep regret she later became one of Milarepas most outstanding disciples.

The punch line here is that even if someone has been very hateful towards you, it is in your best interests to develop patience and create some space in your hearts for others.  So, contrary to the hatred that is inflicted upon us we should develop loving kindness and compassion.  If we do this then it will help us to reduce our hatred and also the anger in the minds of others.  Loving kindness and compassion are, after all, inherent in the hearts of all sentient beings and so we must cherish this tendency.  If we are able to develop loving kindness and compassion over an extended period of time then it will be of great benefit to oneself and others.

However, if we continue to answer back with hatred and malice over an extended period of time then it will be very harmful and destructive.  It will harm the seeds of loving kindness and compassion.

If a person is angry, if they are overflowing with anger, then dont retaliate with hatred but act towards them with the motivation of benefiting them.  These are not just words but come from my own experience.

I am a minor Dharma student.  I cant say that Im accomplished except only in a small and limited way have I realized the benefit of practicing the Dharma.

When I experience anger then I understand how external factors seem to provoke anger but really it is better to laugh at the external factors for trying to make me angry then I am not overcome by anger and these external factors.  I try not to give too much importance to anger and external factors.

If we are not free of our angry nature then we should try to recognize it and then stop it whenever it comes up.  It is best to stop it but if we cant then we should try to rectify the situation as soon as possible.  Try not to keep it for any length or duration in our mind streams otherwise it will harm our constitution.

We should know that the seeds of anger also arise mutually in ourselves at the same time as it does in others.  It is not only just the other person who is always inciting the anger in us and who is at fault for causing anger to arise in us.  If you can keep compassion in your heart over a long time then it will be very beneficial.                 

The Dharma lecture of HH's Karmapa 7

Help others through loving kindness and compassion

Saturday 16th July, 2005

Gyuto Gompa Dharamsala, India

The recorded teaching that I heard upon entering the monastery:
benefit self as well as others... by benefiting others you benefit yourself too...


His Holiness gave two oral transmissions today. One was the Chenrezig practice of OM MANI PADME HUNG and the other was OM AH HUNG BENZA GURU PEMA SIDDHI HUNG, the former was requested by some students (and today is the Tibetan tenth-
tsechu).

The reason for doing this practice is that we are always connected with Chenrezig and this practice has been found to be very beneficial.

Along with this oral transmission it is taught to practice loving kindness and compassion for sentient beings because love and compassion has a great influence for all. It is good not to fix your practice of love and compassion one just one person in particular but for everyone.  To practice like this is very important and also very practical.

Regarding the practice of love and compassion, it doesn't distinguish between religions, castes or race because no matter who, no one wants suffering. The practice of loving kindness and compassion is very practical and easy to accomplish.

His holiness the Karmapa is a Buddhist and practices Buddhism. He lives in this world and feels that he has a great connection with everyone where ever he lives.  Everyone has a different way of thinking and regardless of this he still feels that it is his responsibility to help everyone.  He tries to help everyone regardless of other peoples different ideas.  He tries to help not only each individual but also society at large.


His Holiness always feels that since we are human beings we have a great potential to be able to help even insignificant beings. If we turn to a broader mind then we can help even insects! His Holiness feels that human beings are able to have the wholesome feelings of loving kindness and compassion for others whilst animals are not able to have this type of feeling in the same way. Through the practice of the quality of loving kindness and non-violence we can help others.  From the time of our birth everyone has been wanting happiness and doing what ever we can to free themselves from suffering but only humans have this quality of being able to free themselves from suffering.  For example, we can laugh when we are happy.  Animals can
t laugh. Therefore due to our better qualities we can help others.

For that reason and through the qualities of loving kindness, compassion and non-violence towards others, we can really help. It is our duty to help others through the practice of loving kindness and compassion.  If we practice these good qualities of love, compassion and non-violence then this life becomes more and more useful to one self and others and therefore becomes very meaningful.

It is not enough just to say we have these qualities, we must express these qualities in all our actions too, otherwise it is useless and meaningless. Sometimes though, the practice of love and compassion is not easy to accomplish.

Since we sometimes have a problem or difficulty expressing true love and compassion, we should ask ourselves what is true love and compassion?  True love and compassion is wanting, expecting all other beings to be happy and to want to remove their suffering.  This practice however, is very difficult.  Its easy to feel love for our parents and close relatives but really what we need to do is extend these feelings and build upon them so they extend to help all beings.

The hindrances to obtaining these good qualities are the defilements such as hatred and so on.  We need to watch out for the presence of these defilements and not let them interrupt our practice.  Speaking about these different afflictions, such as impatience, hatred, desire and so on, if we take the example of hatred then we see that some people are so angry all the time and full of hatred.  This type of thinking will only bring back a negative result in the future.  People will always keep violent people at a distance
even their family members. Take the example of a baby snake which is born due to past karma of having much hatred in former lives even a baby snake is something that people dont even want to see or touch. People are naturally afraid of them.  This is the negative result of hatred.  You should try to get rid of these negativities that will bring bad results in the future and try to build more positive qualities so the future will be better.  Always try to avoid the bad qualities such as hatred, anger, desire and so forth.  

It is important to know that the defiled unwholesome states of mind can only bring negative effects in the future.  By knowing this it will help us to abstain from and avoid doing negative things. Through this reasoning, if you do only positive things then it will bring a better result in the long run. If you see someone who is very angry all the time then try seeing them as a sick person who is doing these negative things like an illness and develop compassion for them because you know heir future will be full of suffering.

 

The Dharma lecture of HH's Karmapa 8

To develop a sharp alert mind

 

22nd July, 2005  

Dharamsala, India

Through these brief words we have been given the oral transmission for practice of Avalokiteshvara, who is the embodiment of the compassion within all sentient beings.  This particular practice came from Aryadeva.  These days Avalokiteshvara is practiced in many countries but initially it took root in Tibet.  

Through this practice many people have received great siddhis.  It is a very precious practice and a good way to make a dharma connection because it improves the compassion quality with our hearts.  This quality of compassion has existed since time immemorial between all people.  It makes our mind more inclined towards non-violent actions and helps all aspects of our being.

We would like all the auspicious things to happen to us. In order to achieve this we need to think of benefiting others.  

In Buddhism we talk about the concept of life after life yet few people can tell all their past lives even me!  I am a Buddhist but it is still difficult for me to know every past life and every future life. If you look into history there have been many great siddhas who didn't trust the idea of reincarnation, but after they studies and practiced they came to believe in past and future lives. 

For most of us though, it might be better to concentrate on this life. Make it pure and virtuous Now then it will improve the quality of this life and also your future lives.  It is our duty to make life wholesome and useful for ourselves and others.

It is very important for us take proper and timely care of our present situation. If we are able to take care of now then we automatically take care of our future.

Heres a little story: Once there was a father and a son who owned a couple of donkeys. During a trip through the mountains the father said that he thought it would be good if they had a mule to ride.  The boy thought hed like to ride the small donkey now but the father hit him saying that the donkey was too small to ride.

Sometimes we miss whats happening now because we are too busy thinking about the future.  We must plan for the extra-ordinary happiness of an extra-ordinary human being, so make the most of our present situation.

We must make our life meaningful through finding the secret path, by utilizing skillful means and wisdom. We need a healthy body and mind. We need to balance the four elements because if any of are imbalanced it will cause us trouble. If the water, wind, earth or fire elements are out of balance then it will cause us trouble and create difficulties. To have balanced healthy conditions, we need a proper path and be able to practice it over a long period of time, then it will benefit all of ones life with lasting benefits. We must practice the path all our life, constantly remembering it all the time. In this way then every action will be proper, suitable and conducive to the path we are practicing. Make an effort not to be separated from this path. You can develop mental strength through employing skillful means and wisdom as these will make a meaningful future.

Adopt all good qualities and refrain from impure actions so that at the conclusion of our life we will have collected all the good qualities.

It is important to collect all the good and positive qualities and to get rid of all impurities.  Method and wisdom are inseparable requirements so be sincere your self and for others.  It is our responsibility to gather all good qualities and to abandon impurities.  Method and wisdom must be together.  We cant do something for others if we lack sincerity.  There are many intellectuals around with a lot of knowledge but they lack sincerity in themselves and for others.  In the case of some scientists, they have created the atom bomb through finding that atoms can be useful but have also brought the world a lot of problems.

We need TAB and SHERAB (method and wisdom) to develop a sharp, alert mind.  By remembering method and wisdom we will practice the path.

We must endeavor to take the correct and middle path.  In my last teachings I said its good to see the interests of individual students but in a big group like this, it is not possible to know each individual.  If we practice and admire the beautiful path then we can obtain peace, happiness and well-being for ourselves, society and the world.

Thank you very much!

 

The Dharma lecture of HH's Karmapa 9

The true improvement of one’s practice and conduct

 

The 26th of June 2005

Happy birthday to His Holiness Karmapa !

To every individual practitioner, or those who have interest in the Dharma, it is very important right from the beginning to check and watch ones own mind. This is the first and foremost step in the progressive stages of Dharma practice, like learning the basic course of any language. We start with the alphabet, whether its English or Hindi or whatever. That too should then follow a systematic course of discipline. Its the same for every form of study right from the beginning. Thereafter one moves on progressively to higher and further practices and studies. After having completed the basic courses one then proceeds on to more and broader learning and practices.

Then again, one should always keep the mind and body in a relaxed and peaceful way. The pacification of mind is important because we all live in a busy and crowded society. We all tend to have somewhat distracted minds full of various conceptual thoughts and perceptions. This makes it difficult for us to recognize the inherent true nature of the mind and so we become unable to differentiate the conceptual thoughts and the true nature of the mind. Thus we can not control our conceptual thinking nor lessen the passions and our negative thoughts.

Once we have subdued wrong conceptual thinking by pacifying the mind then we will recognize the nature of the mind. Every practice then becomes right.

As was said before, we should always judge ourselves more than we should judge other. The true improvement of ones practice and conduct will be through checking for ones own defects, faults and shortcomings.

It is very usual that most individuals have the habit of judging others rather than judging ones own mind and actions. This is actually wrong and wont help us to progress. So, in brief always judge yourself and your mind as this will improve your practice and you will also be able to recognize the true nature of your mind as well as be of help to others.

So after subduing the mind and making the mind stable then this is called “Shiney” or Calm Abiding (Samatha) and with this practice of “Shiney” you should do the practice of counting the inhalation and exhalation of the breath.

 

The Dharma Lecture of HH's Karmapa 10

Some Advice for Beginners

Firstly His Holiness gave the oral transmission of the Chenrezig practice.

Now that you have received this transmission you should recite the mantra (OM MANI PADME HUM) whist practicing the visualization of the white four-armed form of Chenrezig but more importantly you should practice compassion whenever possible.

You should also understand that with the recitation of the mantra it is more powerful and meaningful than just merely reciting the words and it is especially more powerful if recited whilst building devotion.

We really need to understand the meaning of compassion and why we should practice it. It is all very well and good to study the Dharma with a teacher but it is even better if we can find out what the meaning of compassion is with in our own experience.

Once we know what compassion is then it makes incredibly good sense to us personally. Of course, it is good to study the Dharma with a teacher because they will introduce our minds to all the enlightening concepts.

In the beginning we cannot say exactly what the fruits of our study and practice will be but once we learn that everything is totally inter-dependent and inter-connected we will take more care of all our actions.

If we really want to help every single sentient being then we cant just use or two methods. We will need to learn many methods and apply what is necessary according to the vast number of individual requirements.

Also, it might be helpful to know that in the beginning of our study and practice having the mere intention of helping all sentient beings will be of some benefit. Later, when we will really know how to put this great intention into practice in all our actions then we will truly be able to benefit all sentient beings.

 

The Dharma Lecture of HH's Karmapa 11

The real meaning of compassion

13th August, 2005  Gyuto Gompa  Dharamsala

In the beginning His Holiness gave the oral transmission of Chenrezig practice and mantra.

Many people know about the practice of Chenrezig but they should try to know the real meaning of Chenrezig. It is not just related to an individual being. To understand Chenrezig in this way is fine but we should not limit our understanding because the true meaning of Chenrezig is an enlightened being, who sees all other sentient beings with the eye of compassion all the time. He is not just one individual every individual who has the quality of being able to look upon all sentient beings with love and compassion is Chenrezig. The practice of compassion is not just a Buddhist practice like those found in the Buddhist sadhanas, it is found in other religions. In other religions there are beings of great love and compassion and these are also related to and one with Chenrezig and not separate individuals.

I always try to spend my time with various groups and individuals to share with them the Chenrezig practice of compassion not only with Buddhists but with anyone who has the qualities of love and compassion. I dont try to convert people to Buddhism but rather to encourage them to practice love and compassion.

 

Everyone likes the subject of love and compassion very much but when it comes to the practice of love and compassion it is very difficult and also much misunderstood. For example, most people think that compassion means that when someone does something bad to you then you have to have compassion for them. When we apply compassion in that way then there is not much profit for ourselves. Its not very practical. When some people practice compassion there is a misunderstanding. They think that when someone is suffering they can take their suffering upon themselves but this only brings more suffering. True compassion is not like that.

This type of practice of compassion, as explained before, where they have to somehow experience the suffering of others, just brings us more suffering and they get lost themselves. What they need to do is see the suffering of others then apply healthy compassion. They need to be more confident to relieve the suffering of self and others. This then becomes true compassion and is very powerful. When we see the suffering of others and the duality of compassion then we need to work for others so that it doesn't bring more pain to us. Compassion then becomes the antidote to suffering.

When we practice plain compassion it might not be very helpful because when we see someone else suffering then we suffer too! Even if we ourselves have compassion we cant control the suffering of others. Compassion should be healthy, strong and confident then we can see their suffering and then bring more happiness to others.

Heres an example, take the case of a handicapped father who sees his son drowning in the water. He cant do anything and suffers greatly as he watches on helplessly but in the case of a father who is full of strength, if he sees his son suffering then he can swiftly jump in and rescue the drowning child. Similarly, if our compassion is strong and healthy with full power then we can quickly and effectively help others. If our compassion is not fully mature then how can we effectively help anyone?

Source: http://kkcweng.spaces.live.com

home