Kenting Tai Situpa:

Mahamudra-mietiskely

 

Perustuu 9. Gyalwa Karmapan kommentaariin Mahamudra Ocean of Certainty. Huom. ennen mahamudra-harjoitusta 9. Karmapa kehottaa dharmanharjoittajia perehtymään alkuharjoituksiin, ns. ngöndroon.)

 

Mietiskely on jotain, mikä on suoraan tekemisissä mielemme kanssa. Sitä ei voi erottaa mielestä siten kuin rukousta, joka voi olla pelkkää sanahelinääkin. Papukaijan voi opettaa sanomaan om mani peme hung ja se voi pilkkoa edessään ryömivän madon, syödä sen hyvällä ruokahalulla ja toistaa taas om mani peme hung. Kun mieli on mukana harjoituksessa niin ei voi tapahtua, jos mielellä on puhdas tietoisuus ja se on omistautunut hyvään päämäärään, esimerkiksi hartauden ja myötätunnon kehittämiseen. Siksi mieli on kaikkein tärkein.

 

Mahamudra-opetusten mukaan kaikki mitä näemme ja kuulemme, kaikki minkä kanssa olemme tekemisissä: luonto ja maailmankaikkeus, on keskinäisten riippuvaissuhteiden ilmentymä, ja sillä on tekemistä mielemme kanssa. Mielemme ja kaiken muun välillä ei siis ole mitään eroa, olemukseltaan kaikki on mielen heijastumaa. Jotkut heijastumat ovat vakavia ja kiinteitä, toiset vähemmän vakavia ja siksi vähemmän kiinteitä. Esimerkiksi jotkut pitävät suurista hatuista toiset pienistä, eräät taas sinisistä hatuista ja jotkut muut punaisista. On erilaisia havaintoja. Mutta jotkut asiat ovat erittäin vakavia ja kaikki havaitsevat ne yhdenmukaisesti. Mieli on kaiken ydin, kuin kuningas ja siksi mieleen liittyvät harjoitukset ovat tärkeimpiä.

 

Kaikista harjoituksista keskeisintä on mietiskely, sillä ilman mietiskelyä buddhuutta ei voi saavuttaa. Näin on, koska se, minkä täytyy valaistua on mielemme, ja sillä on täydelliset edellytykset siihen, se on olemukseltaan valaistunut. Meidän täytyy antaa sen valaistuneen olemuksen ilmentyä. Mietiskelemällä se ilmentyy.

 

Kontemplaatiolla tai pohdiskelulla tarkoitetaan asioiden ajattelemista tai analysointia. Mietiskelyssä sitä vastoin mitään ei yritetä todistaa tai analysoida. Siinä visualisoidaan tai vain istutaan tai seurataan tiettyä tekstiä, mutta ei analysoida tai todistella.

 

Mielentyyneys

 

Tyyneysmietiskely (shine) on erittäin tärkeää, koska sen kautta rauhoitumme, ja sitten todellinen olemuksemme voi tulla esiin ja toimivaksi. Jos heikkoudet vähenevät, se on merkki siitä, että tyyneysmietiskely sujuu hyvin.

 

Tietämättömyyden takia alamme nähdä asiat dualistisesti ja dualismi vahvistaa heikkouksia. Niin kauan kuin on olemassa "minä" ja "sinä", on halua, vihaa, kateutta ja ylpeyttä; se on luonnollista. Sellaisia dualistisia käsitteitä kuin "minä" ja "sinä" ei voi olla olemassa ilman halua, vihaa jne. Se on mahdotonta. Jos on "minä" siitä seuraa valinta: "minä pidän tästä paljon" tai "tämä on suhteellisen hyvä, mutta tästä en pidä ollenkaan". Ja kun eteeni tulee jotain mistä en pidä (sitä tapahtuu minulle paljon), tulen vihaiseksi. Jos on jotain, mistä pidän kovasti ja se on jollakulla muulla mutta ei minulla, tulen kateelliseksi. Jos saavutan sen mitä pidän arvossa vähällä vaivalla, mutta muut joutuvat raatamaan saadakseen saman, tulen ylpeäksi. Mietin että minun täytyy olla todella hyvä ja parempi kuin muut.

 

Heikkoudet ruokkivat toisiaan ja shine-harjoituksen tarkoituksena on voittaa niiden voima tyynnyttämällä ajatuksia ja havaintoja. Tyynessä tilassa mielemme muuttuu luonnostaan selkeäksi.

 

Selkeys

 

Lhaktong tarkoittaa selkeyttä. Tyyneys on yksi asia ja selkeys on toinen. Jos joku on juonut itsensä tolkuttomaan kuntoon ja makaa maassa aivan hiljaa, hän ei ole selvä. Shine-harjoituksen kautta saavutettu tyyneys on sellaista, missä tietoisuus säilyy, ja se on lhaktongia. Sen harjoittamiseksi on valtavasti eri menetelmiä.

 

Kun shinetä ja lhaktongia, on harjoitettu perusteellisesti kumpaakin erikseen, ne yhdistetään. Ellei niin tehdä, voimme istua tyynesti pyhäkössä, mutta heti kun lähdemme pois, käyttäydymme kuin kuka tahansa (oletan tässä, että kaikki eivät ole vielä buddhia). Jotta tulisimme kypsiksi ihmisyksilöiksi ja mietiskelyssä saavutettu mielentila pysyisi yllä, tarvitaan shinen ja lhaktongin yhdistelmää.

 

Mielen luonnon tunnistaminen

 

Kun shinen ja lhaktongin yhdistelmää on harjoitettu menestyksellä, meidät esitellään oman mielemme todelliselle luonnolle. Se on jotain, mikä tapahtuu luonnostaan sisäisen kehityksemme tuloksena, se on alkuperäisen viisautemme heräämistä. Sitä ei voi saada aikaan pakottamalla tai siksi että haluaa. Se voi tapahtua vain silloin kun se tapahtuu. Kun shine-harjoitus sujuu hyvin, kun mieli on tyyni ja vakaa, yritämme kehittää puhdasta hartautta: hartautta buddhia, bodhisattvoja, mahamudraperinteen guruja ja omaa guruamme kohtaan. Hartauden tuloksena ilmentyy vilpittömin ja puhtain mielentila. Kun se on saavutettu, pidämme yllä tietoisuutta tuosta puhtaasta hartaudesta. Se on yksi tapa nähdä välähdys mielen luonnosta.

 

Toinen tapa on kehittää myötätuntoa kaikkia tuntevia olentoja kohtaan. He kaikki kärsivät samsarassa ja he ovat meidän äitejämme. He kärsivät ja tunnemme vilpitöntä ja puhdasta myötätuntoa heitä kaikkia kohtaan. Sitten teemme kuten edellä ja pidämme yllä tietoisuutta myötätunnosta, tuosta puhtaasta myötätuntoisesta mielentilasta ja siten meillä on mahdollisuus nähdä välähdyksiä mielen luonnosta.

 

Nämä kumpikaan eivät tietenkään ole mielen luonnon sataprosenttista tunnistamista aivan paljaana, koska kumpaakin tahraa hartaus ja myötätunto. Meillä ei ole vaihtoehtoja. Alussa se on tehtävä sillä tavalla. On kuin joku, jolla on keltatauti, katsoisi valkoista simpukankuorta ja näkisi sen keltaisena. Hän ei voi sille mitään, koska hänellä on keltatauti, mutta hyvä puoli siinä on se, että simpukankuori on valkoisempi kuin mikään muu. Kaikki on keltaista, mutta simpukka on melko valkoinen. Hän ei näe sitä oikein, mutta ainakin hän näkee sen. Joten niin kauan kuin olemme dualistisia, emme voi pakottaa itseämme ei-dualistisiksi, se on mahdotonta. Siksi meidän on vielä käytettävä sellaisia menetelmiä kuin hartaus ja myötätunto. Niiden kautta tunnistamme mielen luonnon. Kun harjoitus sitten etenee, kykenemme todella oivaltamaan mielen luonnon ilman, että siihen vaikuttaa mikään dualistinen havainto. Näin mahamudra-harjoitus etenee askel askelelta.

 

Mahamudran tasot ja tulokset

 

Kehittyessämme eteen tulee mahamudran neljä tasoa. Ensimmäinen on yksipisteisyys, toinen yksinkertaisuus, kolmas on yksi maku ja neljäs mietiskelemättömyys. Koska jokaisessa on kolme vaihetta, mahamudra-oivalluksen tasoja on yhteensä 12. Esimerkiksi kolmas vaihe tasolla yksi maku on nimeltään "mieli ja aine", ja silloin dualistisuudesta on jäljellä hyvin vähän. Siksi sillä tasolla oleva dharmanharjoittaja voi tehdä ihmeitä.

 

Länsimaissa tapaamani ihmiset yrittävät jotenkin teeskennellä, että ihmeet eivät kiinnosta heitä. En usko sitä; se ei ole totta. He sanovat niin, koska ovat kiinnostuneita. Kun opetan idässä, ihmiset ovat tietenkin aivan hirveän kiinnostuneita. No, joka tapauksessa, miksi ihmeitä tapahtuu? Mikä on ihmeiden ja taian (magiikan) välinen ero? Taika on dualismin tulosta, ihme on tulosta ei-dualismista. Milarepa pystyi lentämään kuin lintu. Minkä vuoksi? Hän ei opetellut lentämään varta vasten, mutta hänelle maan päällä käveleminen ja taivaalla lentäminen olivat sama asia. Niissä ei ole eroa. Siksi hän pystyi lentämään.

 

Määritelmän mukaan ihme ei ole temppu, vaan se merkitsee, että joku on saavuttanut oivalluksen tason, jolla mieli ja aine ovat yhtä. Siitä tilasta suuret mestarit kuten Milarepa voivat tehdä ihmeitä. Sanomme tehdä ihmeitä, vaikka se on mielestäni hyvin harhaanjohtavaa. Se on kuitenkin yksi esimerkki mahamudra-harjoituksen vaiheista. Lopulta tullaan 12. vaiheeseen, ja sen takana on mahamudran oivaltaminen. Se on buddhuuden oivallus, joka tarkoittaa absoluuttista vapautta ilman rajoja kaikkien tuntevien olentojen hyödyksi. Heidän vapautumisensa ja rajattoman oivalluksensa tähden.

 

Lähde:

The 12th Kenting Tai Situpa: Mahamudra Teachings, julkaistu 2001

 

Mahamudra-mietiskely

Kotisivu