25. Kagyu Mönlam Chenmo 27.12.2006 - 3.1.2007
 

− vuosittainen rukousjuhla Pohjois-Intiassa

Julkaisuoikeudet © Pal Nyammay Kagyupay Sangha Monlam Chenmo. Images courtesy of PNKSMC.

Englanninkieliset sivut osoitteessa www.kagyumonlam.org

Sisältö:

Viesti Gyalwang Karmapalta

Oivalluksen laulu: Viisinkertainen mahamudra

Gyalwang Karmapan näkemys kansainvälisestä Kagyu Mönlamista

Opetuksia Tergarin luostarissa

Kasvissyönnistä

Lääkäribuddhan initiaatio ja opetuksia Lääkäribuddhasta

17. Gyalwang Karmapan opetuksia rukousjuhlan aikana (linkit englanniksi)

Linkkejä
 

Viesti Gyalwang Karmapalta
 

Tänä vuonna buddhalaisittain pyhässä paikassa Bodhgayassa vietetään Kagyu Monlam -rukoustapahtuman 25-vuotispäiviä. Se on pieni virstanpylväs kagyu-perinteen toiminnoissa kaikkien olentojen hyväksi, mutta iso askel kohti maailmanrauhaa ja hyvinvointia. Niinpä haluaisin kiittää ensin kaikkia niitä, jotka ovat olleet mukana järjestämässä, osallistumassa tai tulemassa sitä viimeisten 25 vuoden aikana. Teidän pyrkimystenne voimalla, ahkeruutenne ja pitkä-aikaisen tukenne turvin toivon vilpittömästi, että Kagyu Mönlam ei jähmety paikoilleen vaan kukoistaa, kunnes rauha ja hyvinvointi vallitsevat joka puolella maailmaa.   Kun katsomme viime vuosisataa, näemme, että sodat ja väkivalta levisivät ympäri maailmaa ja aiheuttivat paljon kärsimystä. Sen seurauksena buddhadharma on monin paikoin alkanut hävitä. Samalla se on kuitenkin alkanut itää ja juurtua toisaalla. Nykyajan koettelemuksien edessä on selvää, että buddhalaista lähimmäisenrakkautta ja puhdasta motivaatiota ei voi horjuttaa sen enempää kärsimys kuin onnellisuuskaan. Elämä ilman rakkautta ja myötätuntoa on kuin vaunut ilman pyöriä tai lentokone ilman roottoreita; kumpikaan ei ole todella arvokas eikä niistä ole todellista hyötyä.

Kagyu Mönlamin tarkoituksena on levittää lähimmäisenrakkauden ja puhtaan motivaation siemeniä, aktivoida niiden voima ja luoda siten aito rauhan, rakkauden, onnen ja hyvinvoinnin tila maailmaan.

Voidaan sanoa, että nimitys "Kagyu Mönlam" on kehittynyt hiljalleen perinteen sisällä. Viitisensataa vuotta sitten Tiibetissä seitsemäs Karmapa aloitti Monlam Chenmon vuosittaisena tapahtumana. Sitä vietettiin Buddhan tekojen kunniaksi ja tarkoituksena oli tiukentaa vinaya-luostarikuria, joka oli löyhentynyt. Pyrittiin vahvistamaan oikeaa ilon tunnetta ja asiaankuuluvaa arvostusta Buddhaa ja hänen opetuksiaan kohtaan, samoin kuin osallistujien omia hyviä ominaisuuksia kohtaan. Tuhannet munkit kokoontuivat yhteen viettääkseen Mönlam Chenmoa resitoimalla seitsemännen Karmapan kirjoittamaa tekstiä, 20-osaista Kagyu Mönlam Chenmoa, ja hän toimi seremonian suojelijana rukoillen, että kaikkien olentojen esteet poistuisivat ja kaikkien ansiot kasvaisivat. Tarkoituksena oli luoda sopusointuinen maailma ilman kärsimystä. Siitä lähtien Mönlam on jatkunut käytännössä ilman keskeytyksiä.

Vuonna 1983 Kalu Rinpoche järjesti Bodhgayassa rukoustapahtuman, missä lausuttiin Samantabhadran toivomusrukousta satatuhatta kertaa. Täten hän kylvi siemenen Kagyu Mönlamille Intiassa. Viimeisten 25 vuoden aikana se on muuttunut ja siitä on muodostunut sellainen maailmanlaajuinen kokoontuminen, jonka me nyt tunnemme. Joka vuosi dharmanharjoittajat ympäri maailmaa kokoontuvat Bodhgayaan. Perinteestä riippumatta he rukoilevat yksipisteisellä vilpittömyydellä ja hartaudella ajatellen tuntevien olentojen tuskaa ja onnentunteita aivan kuin ne olisivat heidän omiaan. Pisarat heidän ansioistaan kerääntyvät yhteen suureksi mereksi, joka lähettää voimakkaan hyvänolon virran maailmaan.

Buddhalaisittain vuonna 2546, vuonna 2004 jKr, otin Kagyu Mönlamin johdon vastuulleni. Seuraten aikaisemmin eläneiden suurten olentojen dharmatoiminnan antamaa esimerkkiä ryhdyin organisoimaa tapahtumaa uudelleen ja kokosin uuden rukouskirjan, joka heijastaa tämän ajattoman tradition loistoa ja tekee Mönlam-tapahtumasta vielä upeamman, koska se on mahdollisuuksien mukaan nykyaikaistettu tämän päivän buddhalaisen kansainvälisen yhteisön tarpeita vastaavaksi ja siten on hyödyksi useammille ihmisille.

On vilpitön ja pysyvä toiveeni, että Buddhan siunaukset ja hänen katkeamaton perinteensä leviää ja täyttää koko loputtoman avaruuden. Astukoot kaikki tuntevat olennot rauhassa ja sopusoinnussa valaistumisen täydelliseen taivaalliseen palatsiin.

Karmapa Ogyen Trinley Dorje
2007 jKr

Gyalwang Karmapan näkemys kansainvälisestä Kagyu Mönlamista

11. joulukuuta 2007, Tergarin luostari

Kagyu Monlamin järjestelytoimikunnan kokouksessa Gyalwang Karmapa kertoi selkeästi ja koskettavasti, millainen Kagyu Mönlamin hänen mielestään pitäisi olla.

Hän puhui Mönlamin synnystä ja selitti, että Mönlam tarkoittaa toivomuksia, esimerkiksi hän otti Buddha Shakyamunin. Kun Buddha toivoi saavuttavansa valaistumismielen, hän uhrasi yksinkertaisen lautasellisen keittoa – pieni teko, mutta hän uhrasi sen puhtaalla motivaatiolla pyrkien korkeimpaan päämäärään. Niinpä, olkoonkin että se oli niin pieni teko, sen siunaukset ulottuivat kaikkialle avaruuteen ja olivat hyödyksi kaikille olennoille.

Samalla tavalla Kagyu Mönlamin tuoma voima ja siunaus riippuu jokaisen mukanaolijan puhtaasta motivaatiosta ja toiveista. Tämä voi vaikuttaa helpolta, mutta itse asiassa se ei ole sitä. Puhdas motivaatio tarkoittaa, että luopuu omista tarpeistaan ja työskentelee pelkästään lukemattomien tuntevien olentojen hyväksi.

Ennen kuin Mönlam alkaa, meidän täytyy löytää tämä asenne. Jotta se löytyisi, tarvitsemme vakaan perustan ja vahvan motivaation, muuten vaikeuksien ja paineiden tullessa olemme sellaisten vahingoittavien tunteiden kuin vihan, ylpeyden ja itsekkyyden armoilla. Silloin on erittäin vaikeaa pitää yllä sekä motivaatiota että toivomuksia ja koko Mönlam kokoontumisen tarkoitus hukkuu.

Puhtaan, vahvan motivaation täytyy ulottua alusta loppuun, niin että kaikki voi olla hyvää alussa, keskellä ja lopussa.

Kagyu Mönlamin perustarkoitus on muistaa opettajamme, Buddha Shakyamunin ystävällisyys, ja rukoilla rauhaa ja onnea kaikille olennoille, joiden kanssa jaamme tämän maailman. Me pidämme yllä ja säilytämme puhdasta perinnettä, jota emme saa liata. Sanat ovat hienoja, mutta niiden toteuttaminen käytännössä merkitsee valtavaa haastetta. Meidän on yhdistettävä ne mielemme virtaan – kehitettävä rakkautta ja myötätuntoa. Loppujen lopuksi kaikki riippuu siitä, millainen tarkoitus meillä on, onko se syvällinen ja laaja vaiko hatara.

Kunnioitus ja yhteistyö ovat myös olennaisia, niin että voimme ystävystyä ja kehittää sopusointua ja rauhaa, joka voi sitten levitä ympäri maailman. Jos suutumme tai vihastumme tai puhumme epäystävällisesti tai kuljemme ympäriinsä synkkänä, poljemme Mönlamin tavoitteita. Mielen muuttaminen on aloittelijalle vaikeaa; on helpompaa muokata puhetta ja käytöstä. Jos pystymme siihen, Mönlamin tavoite saavutetaan.

Aloin työskennellä Kagyu Mönlamin puolesta sen jälkeen kun Bokar Rinpoche siirtyi pois vuonna 2004. Siihen aikaan punnittiin sitä, jatkuisiko traditio vai ei, mutta olin jo valmistanut itseäni Mönlamia varten. Vaikka minulla ei ollut johtamiskokemusta, minulla oli läheinen suhde Bokar Rinpocheen, ja koska minua tuettiin niin laajalti kokemattomuudestani huolimatta, otin haasteen vastaan. Kun katson taaksepäin menneitä Kagyu Mönlameita, tunnen että minulla on vielä paljon saavutettavaa ja pitkä matka edessäni.

Olisi pettymys, jos taas yksi vuosi elämästämme kuluisi ilman, että se tuottaisi tulosta.

Oivalluksen laulu: Viisinkertainen mahamudra

Kumarran loistavaa Phagmo Drupaa

Ellei rakkauden ja myötätunnon ratsu

voita epäitsekkyyden kisaa,

se ei ansaitse jumalten ja ihmisjoukkojen ylistyksiä.

Ole siis hyvä ja keskitä mielesi tähän alkuharjoitukseen.

Ellei kehosi, valaistuneen muodon kuningas,

pysy muuttumattoman perustan valtaistuimella,

äitidakinit, nuo kansalaiset, eivät ilmesty.

Keskity siis innokkaasti siihen, että näet kehosi jidamjumaluutena.

Ellei hartauden aurinko paista lumivuorelle,

neljän kayan lamalle,

siunauksen purot eivät virtaa.

Keskity siis innokkaasti kehittämään tätä hartautta.

Elleivät käsitteiden pilvet hajoa

mielen luonnon avaralta taivaalta

kahden viisauden tähdet eivät paista kirkkaina.

Keskity siis innokkaasti kehittämään tätä ei-käsitteellisyyttä.

Ellei päämäärään pyrkivä mieli kiillota

kahden kertymän toiveet täyttävää jalokiveä,

tulokset, joita tarvitset ja haluat, eivät tule.

Keskity siis innokkaasti tähän päämäärään.

Tämän oivalluksen laulun nimeltä Viisinkertainen mahamudra kirjoitti itse Kyobpa

Suomennos Kagyu Mönlam  -tapahtumassa käytetystä rukouksesta (engl. word-tiedosto)

Opetuksia Tergarin luostarissa

alkuperäinen teksti: Jo Gibson (lyhennetty kuvaus)

Alkuperäiset opetukset videolla

Täydellinen transkriptio suomeksi

Täydellinen transkriptio englanniksi

19. joulukuuta 2007 Gyalwang Karmapa aloitti kolmepäiväisen opetussarjan ulkomailta tulleille oppilaille. Lähes 2000 oppilasta oli paikalla kuuntelemassa Viisinkertaiseen mahamudraan perustuvia opetuksia.   Opetusten oli tarkoitus alkaa klo 19, mutta jono alkoi muodostua jo viideltä ja 18.15. Tergarin luostari suuri halli oli tupaten täynnä. Myöhäisten tulijoiden täytyi tyytyä istumaan verannalla viileässä yössä.   Opetukset oli selvästikin suunniteltu huolellisesti kansainvälistä yleisöä ajatellen. Saapuessaan osanottajat saivat ilmaisen kopion Viisinkertaisen mahamudran rukoustekstiä, joka oli painettu kiinaksi, koreaksi, tiibetiksi ja englanniksi, sekä vihkosen, joka sisälsi alkurukoukset sanskritiksi, englanniksi ja kiinaksi. Varsinaiset opetukset käännettiin kiinaksi, englanniksi, koreaksi ja venäjäksi.   Gyalwang Karmapa kommentoi Viisinkertaisen mahamudrarukouksen ensimmäistä säettä:     Ellei rakkauden ja myötätunnon ratsu voita epäitsekkyyden kisaa, se ei ansaitse jumalten ja ihmisjoukkojen ylistyksiä. Ole siis hyvä ja keskitä mielesi tähän alkuharjoitukseen.

Hän selitti, että kyseessä oli tiibetiläiseen hevoskilpailuun perustuva vertaus yhdistettynä tiibetiläiseen sanontaan, jossa kehotetaan ihmisiä opiskelemaan ja harjoittamaan dharmaa niin lujaa vauhtia, ettei sata koiraakaan voi heitä saavuttaa. Kilpahevonen kuvaa lähimmäisenrakkautta ja myötätuntoa: toivetta, että kaikki olennot olisivat onnellisia vapaita kärsimyksestä.

Gyalwang Karmapa korosti, että dharmanharjoituksessa on kaksi olennaista puolta: se, että tekee harjoitusta päättäväisesti ja vakaumuksella ja että kykenee toteuttamaan muiden tuntevien olentojen toiveita. Ja niin kuin hevonen kohtaa esteitä kilpailuissa, dharmanharjoittajakin kohtaa esteitä.

Hän neuvoi, että jos aloittelija mietiskelee lähimmäisenrakkautta ja myötätuntoa noin vain yleisellä tasolla, tuloksena voi olla vain "melko miellyttävä" olotila; siksi heidän on parempi keskittyä kehittämään rakkautta ja myötätuntoa tiettyjä yksilöitä kohtaan. Se on vaikeampaa ja siksi siitä on enemmän hyötyä. Hän käytti hauskaa esimerkkiä: suuren ihmisjoukon päät voi helposti peittää isolla kankaanpalasella, mutta on paljon vaikeampaa tehdä heille jokaiselle kankaasta omat hatut.

Paitsi että meidän on jatkuvasti ponnisteltava laajentaaksemme ja lisätäksemme lempeyttämme ja myötätuntoamme, meidän on myös saatava se toimimaan tuntevien olentojen hyväksi, älkäämme piilottako sitä. Näin ollen lähimmäisenrakkauden ja myötätunnon kehittämisen tulisi näkyä teoissamme, sanoissamme ja ajatuksissamme.

Edelleen on olennaista ymmärtää mikä on päämäärämme, miten muuten voimme koskaan päästä sinne? Jos yritämme harjoittaa jotain, mitä emme ymmärrä, jos aloittelija yrittää harjoittaa esimerkiksi dzogchenia tai mahamudraa, siitä seuraa suuria vaikeuksia paitsi hänelle itselleen, myös lamoille. Dharmanharjoituksen pitäisi siis alkaa siitä, missä olemme ja asteittain johtaa meidät valaistumiseen.

Gyalwang Karmapa päätti opetuksen antamalla turvautumisvalan samalla kun hän korosti, että tulevaisuudessa meidän ei pitäisi turvautua maallisiin asioihin. Todellinen turva on Buddha, Dharma ja Sangha. Hän muistutti, että turvauduttuamme tärkeintä on, että vältämme vahingoittamasta ketään.

Toinen ilta Tergarin luostarissa

Kolmiosaisen opetussarjan toisessa osassa Gyalwang Karmapa jatkoi Kyoban Viisinkertaiseen mahamudrarukoukseen perehtymistä. Hän keskittyi toiseen ja kolmanteen säkeeseen:   Ellei kehosi, valaistuneen muodon kuningas, pysy muuttumattoman perustan valtaistuimella, äitidakinit, nuo kansalaiset, eivät ilmesty. Keskity siis innokkaasti siihen, että näet kehosi jidamjumaluutena.   Ellei hartauden aurinko paista lumivuorelle, neljän kayan lamalle, siunauksen purot eivät virtaa. Keskity siis innokkaasti kehittämään tätä hartautta.

Gyalwang Karmapa viittasi tiibetiläiseen käsitykseen siitä, että jos jokin auttaa, se on hyödyksi. Hän vakuutti, että jos ihmisellä on aikomus auttaa, vaikka teko ei olisi avuksi, se on arvokas. Tässä yhteydessä hän kertoi, että hänen omana aikomuksenaan oli elää niin, että siitä olisi hyötyä maailmalle ja se päämääränään hän yrittäisi jatkaa maailmassa elämistä. Hän sanoi olevansa syvästi sitoutunut auttamaan kaikkia niitä, joita hän rakasti ja heitä, joiden kanssa hänellä oli yhteys.

Sitten hän siirtyi tekstiin ja tutki vertausta kuninkaasta ja tämän hovista. Hän selitti, että olemukseltaan osatekijät, joista koostumme (aggregaatit), ovat puhtaat ja tahrattomat, mutta koska meillä on taipumus takertua asioihin kiinteinä ja nähdä kaikki todellisena samsarisella tavalla, emme voi nähdä aggregaatteja niiden luonnollisessa puhtaudessa, mikä on jumaluus. Mietiskelemällä jumaluutta ja kehittämällä jumalallista itsetuntoa, meidän on mahdollista puhdistaa näkemyksemme. Hän korosti, että on tärkeää pitää yllä selkeä ja vakaa visualisaatio yhdessä selkeän ja vakaan jumalallisen itsetunnon kanssa samalla kun jumaluusjoogaa harjoitetaan. Mietiskelyn aikana jumaluuden värien ja muotojen, vaatetuksen ja koristeiden täytyi olla selkeitä. (Se voi olla hyvin monimutkaista ja myös vaikeaa ihmisille, jotka tulivat eri kulttuuriympäristöistä ja joille nämä asiat eivät ehkä olleet tulleet tutuiksi.)

Hänen pyhyytensä otti Taran esimerkiksi. Jotta Taran visualisaatio olisi eloisa, oli tarpeen tietää tarkalleen miltä hän näytti, niin että kuva voitaisiin luoda mielessä. Mutta jos mietimme tuntemiamme ihmisiä, niin heitä ajatellessamme emme niinkään näe heidän ruumistaan kokonaisena, vaan meillä on ylimalkainen kuva siitä, miltä he näyttävät. Samalla tavalla jumaluusmietiskelyssä tärkeintä eivät ole tarkat yksityiskohdat vaan eloisuuden tuntu.

Selittäessään tekstin kolmatta säettä Gyalwang Karmapa puhui siitä, miten säkeessä käytettiin vertauskuvaa auringosta, joka sulattaa lumet Tiibetin lumivuorilta niin että purot virtaavat alas. Lamaa kohtaan tunnettu hartaus oli kuin auringon voima, ja virrat olivat Laman siunaus. Hän vitsaili, että nykyisin hartautta oli niin paljon, että Lamat hikoilivat kovasti! Tai ehkäpä, hän ehdotti leikkisästi, hartaus lisäsi ilmaston lämpenemisen ongelmaa.

Vakavammin puhuen hän sanoi, että hartaus tarkoitti sitä, että oppilas näki Laman hyvät ominaisuudet ja kykeni luottamaan tähän. Lamaa kohtaan tunnettu hartaus oli yksi tärkeimmistä tekijöistä oman mielen todellisen luonnon oivaltamisessa. Sitä ei voi selittää, se täytyy kokea.

Ilta päättyi siihen, että Gyalwang Karmapa antoi bodhisattvavalat.

Kolmas ilta Tergarin luostarissa

Tämä oli Karmapan viimeinen opetus Viisinkertaisesta mahamudrasta. Neljäs säe kuuluu näin:   Elleivät käsitteiden pilvet hajoa mielen luonnon avaralta taivaalta kahden viisauden tähdet eivät paista kirkkaina. Keskity siis innokkaasti kehittämään tätä ei-käsitteellisyyttä.   Gyalwang Karmapa selitti vertausta. Mielen tyhjä luonto on kuin taivas, joka on kirkas ja puhdas; samalla tavalla mieli on luonnostaan puhdas. Se on kuitenkin hetkellisten heikkouksien varjostama ja ne peittävät näkymän, niin että emme näe tähtiä. Heikkoudet on raivattava pois edestä, jotta mielen puhdas luonto ja sen hyvät ominaisuudet voitaisiin kokea. Mahamudran harjoittaja lepää mielen luonnossa. Kaikilla ilmiöillä on kaksi puolta: niiden omat erityisominaisuudet ja ominaisuudet, jotka ovat yhteisiä kaikille ilmiöille.   Näin ollen kaikki ilmiöt, ei ainoastaan mieli, jakavat samat ominaisuudet, joihin kuuluu se, että ne eivät ole todella olemassa, että niiden perusluonto on tyhjyyttä. Mielen luonto, joka on tyhjyyttä ja kaikkien ilmiöiden tyhjyys ovat samanlaisia. Täten, jos voimme kokea ja ymmärtää mielen luonnon, voimme kokea kaikkien ilmiöiden luonnon.

Gyalwang Karmapa puhui sitten lisää tyhjyyden merkityksestä, kaikkien ilmiöiden ilmentymisestä toisistaan riippuvaisina ja mahamudran harjoittamisesta.

Rukouksen viidennessä säkeessä sanotaan:

Ellei päämäärään pyrkivä mieli kiillota

kahden kertymän toiveet täyttävää jalokiveä,

tulokset, joita tarvitset ja haluat, eivät tule.

Keskity siis innokkaasti tähän päämäärään.

Gyalwang Karmapa selitti tätä säettä hiukan. Hän kuvaili miten toiveet täyttävää jalokiveä voidaan sillä tavoin hyljeksiä, että se kerää likaa ja pölyä ja se voidaan jopa unohtaa, niin että se voima muuttuu arvottomaksi. Mutta sellainen jalokivi pitäisi kiillottaa niin, että se loistaa kirkkaasti, ja sitten se tulisi laittaa esille niin että kaikki voivat nauttia ja hyötyä siitä. Samalla tavalla meidän tulee omistaa kaikki ansiomme kaikille tunteville olennoille, jotta jokainen hyötyisi.

Gyalwang Karmapa antoi ensin perinteensiirron kirjoittamaansa ngöndro-tekstiin ja mainitsi, että koska hän oli sen kirjoittanut, hän oli ainoa, joka voi antaa tämän transmission.

Sitten hän antoi perinteensiirron mahamudra-rukoukseen, jonka kolmas Karmapa kirjoitti sekä useisiin mantroihin.

Lopuksi hän antoi transmission Viisinkertaiseen mahamudraan tiibetiksi, englanniksi, kiinaksi ja koreaksi. Yleisö arvosti näitä hänen ponnistuksiaan suuresti ja jokaista transmissiota seurasivat innokkaat aplodit.

Lopuksi hän kiitti kaikkia siitä, että he olivat saapuneet paikalle, ja pahoitteli sitä, että aikataulun kireyden vuoksi opetuksia varten oli vain kolme päivää aikaa. Hän kertoi, miten onnellinen hän oli ollut ilta illan jälkeen nähdessään niin monia ihmisiä ilo kasvoillaan ja hymy silmissään; se oli näky jota hän ei koskaan unohtaisi. Hän nousi, astui tyylikkäästi alas istuimelta ja jätti temppelihallin hymyillen ujosti ja siunaten jokaisen mennessään.

Gyalwang Karmapan neuvoja kasvissyönnistä

24.12.2007, tiibetistä englanniksi kääntäneet Ringu Tulku Rinpoche ja Karma Chöpel.

On Vegetarianism (alkuperäinen teksti)

Kun nyt olemme saattamassa 25. Kagyu Mönlamia päätökseen mitä parhaimmalla tavalla, minunlaisella vähäpätöisellä henkilöllä ei ole siihen juuri lisättävää. Suuri joukko munkkeja ja nunnia eri kagyu-luostareista on saapunut tänne. Lisäksi tänne on tullut paljon ihmisiä Ü:sta, Tsangista ja Khamista Tiibetistä. Monet ovat myös tulleet ulkomailta, sekä idästä että lännestä. Kuten olen jo sanonut, meille kaikille on ollut suuri onni päästä tänne, niin itselleni kuin teillekin, ja olen siitä hyvin iloinen.

Viime vuonna Kagyu Monlamin viimeisenä päivänä sanoin muutamia asioita lihansyönnin lopettamisesta. Näyttää siltä, että jotkut eivät täysin ymmärtäneet mitä sanoin. Jotkut ulkomaalaiset oppilaat esimerkiksi tuntuvat ajatelleen, että minun mukaani lihaa ei saa laittaa suuhun lainkaan, jos ryhtyy kagyu-oppilaaksi. He sanoivat kaikille lihaa syöville kagyupoille: "Et voi olla kagyupa jos syöt lihaa." En sanonut mitään niin jyrkkää. Jos mahayanan harjoittaja, joka pitää kaikkia tuntevia olentoja isinään ja äiteinään, syö toisen olennon lihaa välinpitämättömästi ja ilman myötätuntoa, se ei ole hyvä asia. Meidän on siis ajateltava tätä ja otettava tuo seikka huomioon. Kaikkien meidän mahayanan harjoittajien, jotka hyväksymme ajatuksen siitä, että kaikki tuntevat olennot ovat olleet isiämme ja äitejämme, täytyy ajatella tätä. Siksi olisi hyvä, jos voisimme vähentää lihansyntiä. Se on se, mitä sanoin.

Varmastikaan en sanonut, että ette saa syödä yhtään lihaa. Se olisi vaikea toteuttaa. Olipa kyse aiemmasta karmasta tai nykyisistä olosuhteista, jotkut ihmiset eivät tule toimeen ilman lihaa. Näin on, eikä sille voi mitään. Se ei ole ongelma.

Jos meidän on syötävä lihaa, on olemassa oikea tapa syödä sitä. Älkää pelkästään tarratko siihen kiinni ja ahtako sitä suuhunne heti kun se on lautasellanne. Ajatelkaa asiaa ensin huolella, mietiskelkää myötätuntoa ja lausukaa buddhien nimiä ja mantroja ennen syömistä, silloin sillä on joitain myönteisiä seuraamuksia.

Kun puhuin tästä viime vuonna sanoin, että eräs syy luopua lihansyönnistä oli edesauttaa lamoja elämään pitempään. Hänen pyhyytensä Dalai Lama Tenzin Gyatso on selviytynyt "esteiden vuodestaan", mikä se tiibetiläisen astrologian mukaan hänelle oli, joten kyse oli hänen pitkästä iästään. Ensi vuosi on hänen esteiden jälkeinen vuotensa. Puhuin myös itsestäni. Ehkä syynä oli epätoivo, kun sanoin että: "Jos tekisitte näin minun pitkän ikäni tähden, se olisi hyvä." Jotkut ovat kysyneet miten minun elämäni voi pidentyä jos he lakkaavat syömästä lihaa. Siihen kysymykseen on vaikea antaa suoraa vastausta.

Mutta jos emme syö lihaa, vaikka emme eläisi pitempään, mielestäni voimme elää ainakin onnellisempina. Jos nautimme muiden olentojen lihasta ja verestä, niin lähtömme hetkellä meistä voi tuntua, että asiat eivät ole sujuneet niin hyvin. Olemme huolettomasti kuluttaneet muiden olentojen lihaa ja verta. Niinhän voi tapahtua, vai mitä? Jos emme syö lihaa, elämä ei ehkä ole pitempi, mutta on mahdollista, että olemme tyytyväisempiä.

Monet luostarit Intiassa ja Nepalissa ovat tehneet sellaisia suuria myönteisiä tekoja kuin luopuneet lihasta ja ryhtyneet noudattamaan kasvisruokavaliota sen sijaan. Se on hyvä esimerkki buddhalaisuudesta yleensä ja mielestäni siitä tulee erityisesti mahayana-harjoitus.

Meidän silmissämme sellaiset suuret lamat kuin Jamgon Rinpoche ja Gyaltsap Rinpoche ovat elävä esimerkki Manjushrista ja Vajrapanista. Koska he tahtovat huolehtia tuntevista olennoista he aikovat pidättäytyä lihansyönnistä ja tulla kasvissyöjiksi. Mielestäni se, että heillä on sellainen aikomus, on itse asiassa suuri onni kaikille meille tunteville olennoille; se on hyväksi kaikille heidän seuraajilleen.

Jotkut muut korkeat lamat, joita täällä on, Thrangu Rinpoche ja Tenga Rinpoche olivat läsnä edellisen Karmapan aikana, ja he ovat opetusten tukipilareita. Elämänsä aikana he ovat kehittäneet vahvan tavan syödä lihaa. Koska he kuitenkin huolehtivat olennoista ja ovat kiinnostuneita buddhalaisista opetuksista, he ovat ottaneet pitkiä askelia kasvissyönnin suuntaan. Keiden tahansa meistä, jotka pitävät itseään heidän oppilainaan, tulee ajatella tätä.

Jokainen yrittää tosiaankin parhaansa. Esimerkiksi Tiibetissä ei entisaikaan voinut tulla toimeen, ellei syönyt voita, juustoa ja lihaa. Nyt moni luostari on luvannut luopua lihasta, ehkä siksi että ympäristöolot ovat muuttuneet, tai koska heillä on niin vahva usko, tai koska he ovat itsepäisiä. Jos mietimme tätä, niin Intiassa on paljon ihmisiä, jotka eivät pidä lihasta. Joten ne teistä, jotka elävät täällä ja päättävät olla syömättä lihaa, eivät tee mitään erityistä. Tiibetissä oleville lihasta luopuminen on kuitenkin iso asia. Haluaisin kiittää teitä kaikkia, meidän täytyy jatkossakin tehdä kaikkemme.

Meidän tulisi pohdiskella mahayanaopetuksia ja kagyupoiden kallisarvoisia opetuksia. Aiemmat kagyuopettajat luopuivat lihansyönnistä, ryhtyivät kasvissyöjiksi ja kehittivät puhdasta rakkautta tuntevia olentoja kohtaan. Jos me itse voimme tehdä edes pikkuruisen sensuuntaisen teon ja aloittaa jostakin vähäisestä, tuloksista tulee erinomaisia, näin ajattelen. Tämän halusin sanoa lihansyönnistä luopumisesta.

Lääkäribuddhan initiaatio

Gyalwa Karmapa Ogyen Trinley Dorje antoi initiaation joulukuun 25. päivänä 2007 Mönlam-rukoustapahtuman päätteeksi.

Mahabodhi Stupa, Bodhgaya, Intia, tiibetistä englanniksi kääntäneet Ringu Tulku Rinpoche & Karma Choephel

Alkuperäinen teksti

Näin 25. kagyu mönlamin päätteeksi teemme Lääkäribuddhan harjoitusta kolmen päivän ajan, lausumme hänen mantrojaan ja vietämme uhrijuhlaa. Tänään on näistä päivistä ensimmäinen, joten annan Lääkäribuddhan harjoitukseen liittyvän initiaation. Huomenna opetan aiheesta lyhyesti.   Suuri Chandrakirti sanoi:   Kun ihmisellä on vapaus ja hyvä tilanne, ellei hän hillitse itseään, hän vaipuu kuiluun ja menettää kontrollin. Kuka hänet sieltä sitten pelastaa?

Meillä on valinnanvapaus sen suhteen hankimmeko onnea tätä ja tulevia elämiä varten. Meillä on vapaus valita seuraammeko aitoa dharmaa, joka on tie vapauteen. Meillä on tämä vapaus tässä ja nyt; sitä on vaikea saada usein sattumaan omalle kohdalle. Näin ei ole ainoastaan dharmaan liittyvissä asioissa. Aivan maallistenkin asioiden kohdalla on vaikea saada asioita sujumaan oman mielemme mukaan. Meillä ei ole valtaa eikä mahdollisuuksia, ja siitä seuraa monia vaikeuksia. Sen tähden jotkut ihmiset, jotka haluaisivat olla hyviä ja tehdä hyvää, huomaavatkin olevansa tilanteessa, jossa heillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin työskennellä ammateissa, joista on vahinkoa muille.

Yhdestä näkökulmasta katsottuna useimmilla meistä tänne kokoontuneista ei ole sellaisia vaikeuksia. Katsoimmepa asiaa mistä kulmasta tahansa, aivan silmiemme edessä on mahdollisuus tehdä jotain hyvää. Tartummeko siihen mahdollisuuteen, riippuu itsestämme. Jos haluamme, mahdollisuus on ulottuvillamme. Mielestäni se, että teemme jotain hyveellistä, jotakin mistä on hyötyä tunteville olennoille juuri nyt, tekee ihmiselämästämme merkityksellisen.

Meillä on elämämme aikana monia vaikeuksia. Maailmassa on paljon epätasa-arvoa. On eroja rikkaiden ja köyhien välillä, naisten ja miesten välillä, eroja politiikassa, ja taloudellinen tilanne aiheuttaa meille paljon paineita ja luo paljon ongelmia. Emme voi mitenkään elää elämäämme ilman, että otamme näitä vaikeuksia huomioon. Mitä uskontoon tulee, tässä maailmassa on monia uskontoja. Niistä jokaisella on oma erityinen tapansa tuoda näkemyksensä esiin, ja se johtaa siihen, että ne suhtautuvat toisiinsa epäluuloisesti. Jotkut uskonnot eivät ole pelkästään epäluuloisia vaan niistä tuntuu, että niiden täytyy voittaa muut. Niinpä tässä maailmassa ei ole helppo elää. Sekä uskonnollisin että maailmallisin mittarein mitattuna maailma on luonteeltaan vaikea. Ei voi millään välttää kokemasta hankaluuksia, ei ole helppoa tai mukavaa tapaa elää.

Onko syy siihen, että maailmassa on sellaisia vaikeuksia vain se, että maailma itsessään on luonteeltaan vaikea paikka ja täynnä taistelua? Asia ei ole pelkästään niin. Vaikka maailma on sellainen, uskon, että meidän kaikkien ajattelutapa vaikuttaa olosuhteisiimme suuresti.

Esimerkiksi omalla kohdallani elämäni liittyy dharmaan ja uskonnolliseen harjoitukseen. Siitä lähtien kun synnyin tähän maailmaan, ole elänyt ympäristössä, missä ihmiset uskovat uskontoon, erityisesti buddhalaisuuteen. Kun Apo Gaga tai Ogyen Trinley Dorje, joka vietti ensimmäiset elinvuotensa buddhalaisessa ympäristössä, lähtee maailmalle ja tapaa eri uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä, joskus hän kohtaa vaikeuksia. Mitä vaikeuksia? Lapsesta lähtien olen oppinut buddhalaisille tavoille ja sitoutunut buddhalaisuuteen. Se ei johdu omista tunteistani, vaan minulle asetettu vastuu on sellainen, että minun on oltava varovainen. Siinä ei kuitenkaan ole mitään väärää, jos sanoo, että buddhadharma on erittäin suorasukainen ja avomielinen uskonto. Opiskeltuani sitä nyt ja hankittuani siitä kunnolliset tiedot, en usko että dharman mukainen elintapani on ristiriidassa minkään uskonnon kanssa.

Buddhalaisittain katsottuna tämä johtuu siitä, että karma, syy ja seuraus ovat kaikkein tärkeimmät. Kolme jalokiveä ovat ehkä tärkeitä, mutta karma, syy ja seuraus ovat voimakkaampia kuin Kolme jalokiveä. Se, että olen tässä elämässä buddhalainen, on tulosta menneisyydessä tehdyistä teoista. Buddhalainen elämäntapani on seurausta karmasta, syystä ja seurauksesta. Koska tämä on vain tehtyjen tekojen tulosta, en voi muuta kuin seurata sitä iloisena ja innostuneesti.

Useimmat uskonnot uskovat Jumalaan tai maailman luojaan. Siitäkin näkökulmasta katsottuna on niin, että tunnen omien buddhalaisten näkemysteni ja buddhalaisen elämäntapani tässä elämässä olevan sopusoinnussa muiden uskontojen kanssa. Muiden uskontojen kieltä ja uskomuksia soveltaen Jumala teki minut ja Hän teki minusta buddhalaisen. Niinpä voin vain sanoa, että turvaudun häneen ja olen iloinen siitä. Siksi dharmanmukainen elämäni ei mielestäni ole ristiriidassa minkään uskonnon kanssa ja voin elää edelleenkin dharman mukaan mieli rentoutuneena.

Kohtaan myös monia maallisia ongelmia. Yksi on se, että minulla ei ole yhtään vapautta. Sitten on sellaisia ongelmia, joita en ole itse aiheuttanut, vaan muut antavat minulle. Näette sen omin silmin. Monet ihmiset tulevat tapaamaan minua päivittäin. Saatatte ajatella että se on upeaa, mutta nämä ihmiset eivät koskaan kerro minulle mitään hyvää. Useimmat heistä tulevat puhumaan ongelmistaan: ”Miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia. Sinun täytyy vaikuttaa siihen.” Tai he saattavat sanoa: ”Rikkaiden ja köyhien välillä on liian suuria eroja. Sinun täytyy vaikuttaa siihen.” Joskus kun perheenjäsenten välillä on kitkaa, he tulevat pyytämään neuvoja tilanteeseen. Jos joku tarvitsee pienen korvaleikkauksen, he kysyvät minulta mitä tehdä. Minulla on paljon työtä. Ensimmäinen on lääkärin työ. Sitten on isän ja äidin työt. Tässä maailmassa on paljon erilaisia töitä ja minun täytyy tehdä niistä merkittävän monta yhtä aikaa.

Ihmisillä on monia ongelmia, ja miten minä voisin auttaa heitä kaikkia? Hallitsenko kaikki nämä ammatit? En, mutta mitä tekisin? Kun tapaan ihmisiä, joilla on sellainen luottamus minuun, ei olisi oikein sanoa heille mitään sellaista kuin: “En tiedä, enkä välitä oletko sairas, kärsit tai kuolet. Mene pois.” Minun on löydettävä jokin tapa auttaa heitä näiden ongelmien kanssa. Minulla ei ole varoja hankkia teille kaikkea mitä ehkä tarvitsette. Mitään ei ole tehtävissä eivätkä sanat riitä, voin vain kantaa taakkojanne ja pyrkiä pysymään elossa maan päällä. Voin ainoastaan antaa teille neuvon, miten kehittää sisäistä vahvuutta. Parasta mitä voin tehdä, on auttaa ihmisiä kehittämään vahvuutta sisimmässään.

Yritän aina tuntea rakkautta ja ystävyyttä sydämeni pohjasta kaikkia kohtaan, tunsinpa heidät tai en. Yritän antaa sen näkyä ulospäin eleissäni ja olemuksessani. Kun katson ihmisiä, katson heitä silmissäni niin paljon rakkautta ja ystävällisyyttä kuin mahdollista. Vaikken voisi tehdä mitään muuta, ehkä tuo toinen henkilö löytää sisimmästään hiukan uutta voimaa ja uutta toivoa. Se on se, mitä toivon tapahtuvan, ja mitä myös muut toivovat. Joillekin se tapahtuu toivoessamme, mutta toisille ei.  Kaikki ei ole välittömästi täydellistä, eikä sille voi mitään.

Kun kohtaamme elämään ja dharmaan liittyviä vaikeita ongelmia, tärkeintä on että asetamme itsellemme vakaan päämäärän, olimmepa ulkoisista olosuhteista riippuvaisia tai emme. Meidän on oltava rohkeita ja käytettävä myös älyämme. On kehitettävä kaikkia taitoja ja välineitä. Jos voimme tehdä sen, vaikka emme voisi poistaa syntymää, vanhenemista, sairautta ja kuolemaa heti, luulen että kykenemme käsittelemään maalliset ongelmamme. Emme voi poistaa syntymää, vanhenemista, sairautta ja kuolemaa heti, koska kehomme ovat pysymättömiä ja ne syntyvät, kestävät aikansa ja häviävät luonnostaan. Mutta jos meillä on rohkeutta ja toivomme pysyy yllä, voimme lopulta vapauttaa itsemme myös syntymästä, vanhenemisesta, sairaudesta ja kuolemasta.

Annan Lääkäribuddhan voimansiirron, jotta saisitte nämä hyödyt – tämän mielen voiman tai sydämen vahvuuden. Lääkäribuddhan voimansiirron aikana, aivan kuten pujankin aikana, miljardikertainen maailmankaikkeus muuttuu Sen Jota On Kaunista Katsella palatsiksi – puhtaaksi maailmaksi, niin puhtaaksi kuin se vain voi olla, niin suureksi kuin se vain voi olla. Näin visualisoimme maailman.

Syy siihen miksi tämä toimii, on sisäinen vahvuutemme. Kun elämme täällä maan päällä, jos huomaamme vain pimeyden ja toivottomuuden, emme näe muuta kuin pimeyttä. Mutta jos käännämme huomiomme kohti valoa ja toivoa, niin vaikka toivoa olisi vain vähän, löydämme lopulta tien valoon. Siksi maailma ympäristönä ja kaikki olennot sen sisällä eivät ole pelkästään pahoja. Maailman olennot eivät ole kaikki ilkeitä eikä ulkoinen maailma ole poikkeuksetta myrkyllinen ja saastunut. Jos ponnistelemme rohkein sydämin, voimme muuttaa sen puhtaaksi maaksi. Voimme muuttaa maailman olennot niin, että heistä tulee sellaisia kauniita ja majesteettisia jumalolentoja, jotka ovat läsnä heidän mielissään.

Siksi sanomme, että koko miljardikertainen maailmankaikkeus muuttuu Sen Jota On Kaunista Katsella palatsiksi ja kaikki olennot sen sisällä muuttuvat Lääkäribuddhaksi. Muuten maailma ympärillämme ei todellisuudessa ole sellainen, eihän? Katsokaa ympärillenne – voisimme lakaista ja luututa aamuisin, päiväsaikaan ja iltasella, eikä maailmasta silti lika loppuisi. Tämä ei ole Sen Jota On Kaunista Katsella palatsi. Katsokaa maailman olentoja. Näemme uutisista joka päivä, että joku tapettiin siellä ja toinen tuolla. Näyttää ennemminkin että olemme tulleet Kuoleman kuninkaan palatsiin; missään ei ole jumalia ja jumalattaria istuskelemassa hymyhuulin, kehot vienosti keinahdellen lempeän tanssin tahdissa.

Tämä on syy siihen, miksi buddhalaiset ja salaisen mantran vajrayana-harjoittajat tekevät harjoituksia ja ottavat initiaatioita. Epäsuorasti tässä annetaan sisäistä voimaa kaikille tunteville olennoille. Jos meillä on rohkeutta ponnistella tämän parissa, ei ole mahdotonta muuttaa tämän maailman olentoja jumaliksi, jumalattariksi, buddhiksi ja bodhisattvoiksi. Jos pidämme opetusta vain buddhalaisille tarkoitettuna, asenteemme on luultavasti liian rajoittunut. Jos se olisi vain buddhalaisille tarkoitettu, Bhagavan Buddha olisi kääntänyt kolmea dharman pyörää pelkästään buddhalaisille, ei kaikille tunteville olennoille. Täten tämä oli oikeastaan opetettu buddhalaisille ja vajrayanan harjoittajille, mutta epäsuorasti se opetettiin, jotta kaikki tuntevat olennot saisivat voimaa sydämeensä.

[Voimansiirto alkaa.]

Tässä annettiin torma (uhrikakku) esteiden asettajille. Mitä tulee siihen kuinka asiat ilmenevät suhteellisina toinen toisilleen, on mahdollista että esteiden asettajat voisivat olla jotakin ulkoista ja itsestämme erillistä. Mutta pääeste on sisäinen omahyväisyys ja egoon takertuminen. Joskus käy niin, että emme tukahduta egoon takertumistamme emmekä tee sille mitään, vaan sen sijaan teeskentelemme olevamme Lama Rinpoche. Istumme suojapiirin keskellä vajra-maaperällä vajrateltan ympäröimänä ja sanomme: “OM SUMBHANI SUMBHANI blah blah . . . ” Ajattelemme: ”Eikö olekin hienoa istua tämän läpitunkemattoman suojamuurin sisällä?” Mutta se ei toimi. Jos otamme esille hienon itsemme egoon takertumisineen ja omahyväisyyksineen, iskemme sen sydämeemme ja annamme sen pitää hauskaa samalla kun sanomme HUNG PHAT ulkoisille esteiden asettajille, se ei auta ollenkaan. Pääasia, jolle meidän täytyy sanoa HUNG PHAT, on sisällämme. Siitä meidän täytyy päästä eroon. Ei kannata nuuskia talon ympärillä kun varas on jo luikahtanut sisälle.

Uhraamme esteiden asettajien tormat marojen ja esteiden asettajien karkottamiseksi. Koska Bodhgaya on paikka, missä opettajamme Bhagavan Buddha voitti maran joukot, en usko, että täällä on paljon maroja. On kuin tekisi vajrayana-rituaaleja Lekdrupissa tai vastaavissa paikoissa, joista sanotaan, ettei siellä ole paljon esteitä. Joten ajattelen, ettei täällä voi olla maroja. Jos jotakin on, niiden täytyy olla mukavia maroja, jotka pidämme sisällämme. Ainoastaan sitten kun alamme vähentää marojen voimaa sisällämme, voimme suunnitella muiden auttamista tavoilla, jotka eivät ole yhteydessä itsekkyyteen, egoon takertumiseen tai heikkouksiin. Jos teemme suunnitelmia samalla kun egomme ja heikkoutemme pistävät esiin, ego ja heikkoudet sotkeutuvat suunnitelmiin. On mahdotonta ettei niin kävisi.

[Voimansiirto jatkuu.]

Näin pyysimme mestaria antamaan meille Vaidurya-valon kuninkaan [Lääkäribuddhan] jidam-jumaluudeksemme. Tämä initiaatio tehdään eri tilanteessa kuin jos kaikki tänne kokoontuneet ottaisivat Lääkäribuddhan omaksi erityiseksi jidam-jumaluudekseen. Luulen että tämä voimansiirto tarkoitettiin annettavaksi ihmisille, jotka ottavat Lääkäribuddhan jidam-jumaluudekseen. Nykyisin annamme initiaatioita satojen ja taas satojen jumaluuksien harjoituksiin. Annamme voimansiirtoja kaikkien loputtoman lukuisiin jidam-harjoituksiin, eikä kukaan tiedä mikä heidän jidaminsa on tai mitä jidamia harjoittaa. Se on suuri ongelma.

Niin ei ennen ollut: voimansiirto otettiin vain omaa tiettyä jidam-jumaluutta varten. Kukaan ei sanonut: ”Tämä on tärkeä, parasta että hankin voimansiirron. Tuo on hyödyllinen, parasta hankkia voimansiirto.” Nykyisin ajattelemme ehkä näin: ”Minulla ei ole rahaa, minun täytyy siis hankkia Jambhala-initiaatio.” Menemme siis jonkun rotevan laman luo, joka näyttää hiukan Jambhalalta ja pyydämme voimansiirtoa. Jos kuulemme, että jonkun laman toiminta on suurta, sanomme: ”Ole hyvä ja anna minulle Vihreä Taran voimansiirto. Ole myötätuntoinen minua kohtaan. Minulla on työ tehtävänä ja tämä saisi sen onnistumaan paremmin.” Eiköhän sellainen ole tosiaan hiukan maallista.

Tässä on Lääkäribuddha, Vaidurya-valon kuningas. Siitä lähtien kun meistä tulee ihmisolentoja, on tärkeää että autamme toinen toistamme ja pidämme toisistamme. Miten syntymämme tapahtui? Se tapahtui, koska vanhempamme rakastivat toisiaan. Elleivät he olisi rakastaneet toisiaan, me emme olisi syntyneet. Kehomme ja osatekijät (aggregaatit), joista se koostuu, tulevat yhteen rakkauden ja pitämisen kautta, joten me kaikki tarvitsemme rakkautta ja lämpöä. Toisistaan voi pitää eri tavoin.

Ihmisillä on kaikenlaisia ongelmia, esimerkiksi huonon terveyden ongelma, se, että on sairauden riivaama, tai se, että mieli on onneton. On fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia. Voisimme varmaankin kutsua kaikkia ongelmiamme sairauksiksi. Ulkoiset ongelmat, jotka vahingoittavat kehoamme, puhettamme ja mieltämme ovat luultavasti sairauksia. Sisäiset ongelmat mielessämme ovat myös sairauksia.

Lääkäribuddhan, Vaidurya-valon kuninkaan ottaminen jidamiksemme tarkoittaa, että luotamme häneen kaikkien ulkoisten ja sisäisten sairauksien karkottajana. Sanomme: ” Vaidurya-valon kuningas, pysy aina pääni yläpuolella,” tapahtuipa niin tai ei. Suurin syy siihen miksi kutsumme häntä Lääkäribuddhaksi on se, että hänellä on läheinen yhteys lääkkeeseen. Jos autamme muita olentoja pääsemään eroon heidän sisäisistä ja ulkoisista ongelmistaan, silloin otamme Lääkäribuddhan, Vaidurya-valon kuninkaan jidam-jumaluudeksemme. Voisimme asettaa valtavan ison Lääkäribuddhan thangkan takahuoneeseen, pinota monia Lääkäribuddha-harjoitusten niteitä sen eteen ja sitten istua niiden luona päivittäin sanomassa blah, blah, blah. Vaikka opettelisimme ulkoa koko Lääkäribuddhan sutran, ellemme auta ketään vaan pelkästään istumme paikallamme lauleskellen ja ajatellen: ”Älä anna minun sairastua,” epäilen olisimmeko silloin ottaneet Lääkäribuddhan jidamiksemme. Jidam tarkoittaa henkistä sitoumusta. Millainen henkinen sitoumus meidän tulisi tehdä? Esimerkiksi, ei kannata vain sanoa jollekulle: ”En unohda sinua. Pidän sinut mielessäni.” Se että jatkamme heidän työtään saa ihmeen aikaan.

Nyt tulemme kohtaan turvautuminen ja bodhicitta. Yleisesti, teimmepä mitä tahansa arjen keskellä, meidän täytyy ensin luottaa henkilöön, joka antaa meille tuon tehtävän. Ellei hän ole luotettava, ellemme luota häneen, työ ei suju. Joten ensin on luotettava työnantajaan, joka on luottamuksen arvoinen. Toiseksi, mitä sitten aiommekin tehdä, meidän tulee haluta tehdä se ja uskoa siihen. Kolmanneksi, työryhmässämme tulee vallita luottamus työntekijöiden välillä ja meidän täytyy olla samaa mieltä. Täten, turvautuminen Buddhaan polun opettajana, Dharmaan polkuna ja Sanghaan kumppaneina polulla on samankaltaista kuin maalliset työmme. On luotettava Opettajaan, polkuun jonka Opettaja opettaa ja kumppaneihin polun päämäärän saavuttamisessa. Se on tarpeen, vaikka emme puhuisi edes uskonnosta.

Bodhichitta on vielä sitäkin tärkeämpi. Pelkkä luottamus ei riitä. Se, miten paljon työstä saamme tehdyksi riippuu siitä, miten voimakas aikomuksemme on. Jos pyrkimyksemme ovat voimakkaita, niin vaikka emme olisi kovin oppineita tai taitavia, saamme katettua paljon pinta-alaa ja korjaamme suuria satoja. Esimerkiksi on ihmisiä, jotka ovat tulleet erittäin rikkaiksi tai maailmankuuluiksi, vaikka heillä ei ole paljon koulutusta. Ehkäpä heillä ei ensin ollut juurikaan taitoa ja he löivät päätään seinään yhä uudelleen, mutta he kehittivät todellista sisäistä vahvuutta, saivat hyviä tuloksia ja lopulta heistä tuli kuuluisuuksia. Tämä riippuu aikomuksista. Siksi turvautuminen ja bodhicitta ovat niin tärkeitä, ei pelkästään dharmanharjoituksessamme. Jos voimme soveltaa dharmanharjoitusta elämäämme, se on meille varmasti avuksi.

Tämän jälkeen torma ja oppilaat visualisoidaan jumaluutena. Kuten olen juuri selittänyt, maailma ympäristönä ja kaikki olennot sen sisällä voidaan muuttaa epäpuhtaista puhtaiksi. Mutta pelkkä muutoskyky ei auta. Pelkästään se, että liitätte kätenne yhteen ja sanotte: ”Olkoon kaikki puhdasta!” ei ole avuksi. Jos meillä on selkeä näkemys jostain, minkä aiomme tehdä ja millainen siitä tulee, niin sitten ajatus ”aion tehdä tämän” tulee mieleemme. Jos sen sijaan vain katsomme Buddhan tai Chenrezigin patsasta suurin silmin ja sanomme: ” Olkoon niin! Tapahtukoon niin!” ajattelematta asiaa ollenkaan, se ei auta. Meidän on käännyttävä katsomaan itseämme ja sanottava: ”Olkoon niin!” Jos katsomme ulospäin koko ajan, buddhapatsas vain istuu paikallaan päivästä toiseen. Ne, jotka voivat liikkua, olemme me. Itse asiassa Buddha ei ole läsnä tässä maailmassa. Buddhan kuvat edessämme ovat liikkumattomia patsaita; ne ovat symboleita, joita voimme katsoa ja sanoa: “Buddha on tuollainen.” Muuta ne eivät voi tehdä. Me olemme ne, jotka voimme tehdä jotain. Voimme ajatella, muistaa ja toimia. Ehkä olen liian looginen, mutta puhun suoraan. Meidän, jotka voimme ajatella, muistaa ja toimia, ei kannata tuijottaa patsaita, jotka eivät voi ajatella, toimia tai muistaa. Minusta on paljon hyödyllisempää katsoa sisimpäämme ja kehittää sisäistä vahvuutta.

Opetuksia Lääkäribuddhasta

26.12.2007, Karma Palmon raportti, kuvat Karma Lekcho & Karma Pema

Mahabodhi temppeli. Alkuperäinen teksti

26.joulukuuta 2007 Gyalwang Karmapa käytti yhden istunnon opettaen Lääkäribuddhan sadhanaa: “Menlan sadhana, koottu mielen kirkkaasta laajuudesta, mielen aarre, joka löydettiin taivasdharma-kirjoituksista nimeltä Vaiduryan virta.”   Hän aloitti korostamalla, että bodhicitta on tärkein tekijä harjoituksessa. Vain bodhicittan avulla valaistumisen voi saavuttaa, ja se, onko ihminen mahayanan harjoittaja vai ei, määritetään hänen bodhicitta-motivaationsa kautta. Kaikki liittyy bodhicittaan; ei ole mitään mikä ei liittyisi. Syntyköön bodhicitta heissä, joissa se ei ole vielä syntynyt ja lisääntyköön se yhä enemmän heissä, joilla se jo on. Sitten Gyalwang Karmapa puhui Lääkäribuddha-sutran historiasta. Buddha opetti sen Vaishalissa 80,000 munkille, 36,000 bodhisattvalle, Chenrezigille, Vajrapanille, Manjushrille, jumalille, ihmisille ja ei-ihmisille, ja hänen opetuksensa olivat hyviä alussa, keskellä ja lopussa. Manjushri oli se, joka nousi ylös seurueen keskeltä ja pyysi Shakyamuni Buddhaa opettamaan Lääkäribuddhan harjoituksen niille olennoille, joilla oli sisäisiä ja ulkoisia kärsimyksiä ja jotka elivät keskellä huononevia aikoja.

Gyalwang Karmapa jatkoi puhumalla tiibetinbuddhalaisesta historiasta alkaen ensimmäisestä kuninkaasta Yatri Senposta, aikana jolloin Tiibetin uskontona oli bön.

Hän kertoi miten buddhalaisuus tuli Tiibetiin Intiasta suuren kuninkaan Songtsen Gampon aikana ja että tuolloin eli mitä erinomaisin kääntäjä Thönmi Sambhota, joka alkoi kääntää kirjoituksia tiibetiksi.

Gyalwang Karmapa kuvasi kuningas Trisong Detsenin aikaa ja Tiibetin ensimmäisen luostarin, Samyen rakentamista. Tuohon aikaan Tiibetissä ei ollut lainkaan luostarivihkimyksen saaneita, mutta Shantarakshita, joka tuli Itä-Intiasta, toi sarvastivadin-perinteen Tiibetiin ja vihki muutamia hyveellisiä ihmisiä munkeiksi. Se oli koe, jonka avulla testattiin, pystyisivätkö he pitämään yllä luostarikuria.

Shantarakshita oli myös ensimmäinen, joka opetti ja harjoitti Lääkäribuddhaa Tiibetissä auttaakseen kuningasta. Hän tarjosi kuninkaan valittavaksi lyhyen, keskipitkän ja pitkän harjoituksen, ja kuningas valitsi keskipituisen. Shantarakshitan jälkeen Atisha Dipamkara perusti Tiibetiin kadampa-perinteen ja levitti Lääkäribuddhan harjoitusta. Hän on se, jonka kautta 16 arhatin ja Lääkäribuddhan harjoitukset levisivät koko Tiibetiin ja niistä tuli hyvin tärkeitä.

Gyalwang Karmapa selitti, että yleisesti katsottuna sellaiset harjoitukset kuin Lääkäribuddha kuuluivat kriya-jooga luokan tantroihin, mutta jotkut kriya-jooga harjoitukset olivat yhteydessä anuttarajooga-tantraan. Tämä gong-ter eli mieli-terma Lääkäribuddha-sadhana on anuttarajooga-tantra harjoitus, vaikka se perustuu krya-joogaan ja tarkkaan sanottuna se kuuluu ati-jooga harjoituksiin. Siksi sen harjoittamiseen tarvitaan voimansiirto ja transmissio.

Seuraavaksi Karmapa kuvasi harjoituksen hyötyjä. Hän sanoi, että usko ja luottamus buddhaan, dharmaan ja sanghaan on valaistumisen tai vapautumisen siemen, mutta hän varoitti sokeasta uskosta ja sellaisesta uskosta, jossa vain rukoillaan ja odotetaan tuloksia ilman kunnon syytä. Usko kehittyy vähitellen, niin kuin savikuva alkaa muodostua karkeasta aihiosta. On tärkeää ymmärtää syyt sille miten usko ja luottamus voivat kehittyä ja muodostua aidoiksi.

Atisha rukoili kovasti sen puolesta, että kuka tahansa, joka kuulisi Lääkäribuddhan nimen, pääsisi eroon alempien maailmojen kärsimyksistä. Lääkäribuddhan nimi on niin voimakas, että sillä on kyky poistaa olentojen kärsimykset, erityisesti näinä huonoina aikoina. Lääkäribuddhan sutrassa sanotaan, että aikana, jolloin ilmestyy uusia tappavia tauteja, joita on vaikea parantaa, Lääkäribuddhan voima kasvaa entisestään. Sanotaan, että harjoitus voi jopa herättää eloon ihmisiä, jotka ovat jo kuolleet. Vaikka muut mantrat voivat menettää voimansa huonoina aikoina, Lääkäribuddhan mantra tulee entistä voimakkaammaksi, ja sitä on erityisen tärkeä lausua silloin.

Jotkut sairaudet saadaan parantumaan lääkkeiden avulla, mutta toisia ei. Joissain paikoissa on sadoittain sairaita olentoja, mutta hyvin vähän lääkäreitä, joten hoitoa voi saada vain vähän. Silloin Lääkäribuddhan harjoitus voidaan omistaa noiden kärsivien olentojen hyväksi.

Gyalwang Karmapa sanoi, että Lääkäribuddhan harjoitusta voidaan pitää niin sutra- kuin tantraharjoituksenakin, mutta Shantarakshita perusti harjoituksen sutraperinteeseen. Monet sadhanat perustuvat tantraan ja monet Lääkäribuddha-harjoitukset sisältyvät kriya-jooga tantraan, joten ei ole myöskään väärin pitää sitä tantraharjoituksena. Gyalwang Karmapa selitti edelleen, että koska harjoitus tulee nyingma-perinteestä, sanat tulisi lausua samalla kun niiden merkitystä mietiskellään; mietiskelyä ei pitäisi tehdä vasta resitaation jälkeen.

Sitten Gyalwang Karmapa kävi lyhyesti läpi sadhanan ja kuvasi sen osat alkaen turvautumisesta ja siunausten vastaanottamisesta. Hän sanoi, että itsevisualisaatio ja edessä oleva visualisaatio tulisi luoda yhtä aikaa, mutta koska harjoitus sisältyy pääasiassa sutraperinteeseen, visualisaation ei tarvitse olla niin tarkka ja selkeä kuin vajrayanassa. Sitten seuraa kutsu, lahjojen antaminen ja ylistykset. Mantran lausumisen aikana Gyalwang Karmapa neuvoi keskittymään siihen, että mantraketju itsevisualisaation ja edessä olevan visualisaation sydämissä säteilee valoa ja siihen, että lausuu mantra täysin keskittyneenä.

Lopuksi hän antoi lungin (puheen transmission) harjoitusta varten.

17. Gyalwang Karmapan opetuksia rukousjuhlan aikana englanniksi:

Linkkejä:

21. kagyu monlam 2003 - 2004

22. kagyu monlam joulukuussa 2004

23. kagyu monlam tammikuussa 2006

24. kagyu monlam tammikuussa 2007

25. kagyu monlam joulukuussa 2007 ja Monlam logo

26. kagyu monlam tammikuussa 2009

27. kagyu monlam joulukuussa 2009 ja kuvagalleria

28. kagyu monlam joulukuussa 2010

Karmapan ohjeita mönlameita varten 2004

Tapahtuman historiaa

Karmapan ympäristösivut (englanniksi ja tiibetiksi)    

Ympäristönsuojelukonferenssi 3. - 7.10.2009 Intiassa

Kagyu Monlam Chenmo (viralliset sivut tiibetiksi, englanniksi ja kiinaksi)

Kagyu Monlam Blog (englanniksi)

Kagyu Monlam Video (tiibetiksi, englanniksi, kiinaksi)

kagyumonlam.tv: Nagarjunan kirje ystävälle. mp3-tiedostot ovat noin 2 tuntia pitkiä. Karmapa antaa opetukset tiibetiksi, 1. ja 2. opetuksessa on englanninkielinen käännös, 3. - 5. opetuksissa on englannin ja kiinankielinen käännös. Kuvat ja teksti
1. opetus (20.12.09 aamupäivä)
2. opetus (20.12.09 iltapäivä)
3. opetus (21.12.09 aamupäivä)
4. opetus (21.12.09 iltapäivä)
5. opetus (22.12.09 aamupäivä)

Gyalwang Karmapan opetuksia Milarepasta

Erityisraportti - tormat

Nagarjunan ”Kirje ystävälle”

Perinteisiä opetuksia - Opetuksia pääasiassa aasialaisille Bodhgayassa 31.12.2008. - 3.1.2009

Dharman mukainen elämä - Karmapan opetuksia länsimaalaisille Bodhgayassa 12. - 14.1.2009

Rokpan soppakeittiö Bodhgayassa tammikuussa 2009

CD:t, DVD:t, kirjat, pinssit ja riipukset: Namse Bangdzo Bookstore

Karmapan toiminta

kotisivulle