26. kagyu monlam chenmo 4. - 11.1.2009
 

vuosittainen rukousjuhla Pohjois-Intiassa

 

Julkaisuoikeudet © Pal Nyammay Kagyupay Sangha Monlam Chenmo. Images courtesy of PNKSMC.

Englanninkieliset sivut osoitteessa www.kagyumonlam.org

 

Sisältö:

Viesti Gyalwang Karmapalta

26. Kagyu Monlam alkaa

Mestarin ja oppilaan välinen suhde (luento)

Gyalwang Karmapa opettaa Milarepan lauluista

Munkit ja nunnat syövät päiväaterian yhdessä

Miten meidän tulisi mietiskellä (luento)

26. kansainvälisen Kagyu monlam -tapahtuman tiedote

Toinen opetus Milarepan lauluista

Eettinen käytös - osa I (lyhennelmä)

Hyvien periaatteiden mukainen käytös (koko luento)

Katsaus Gyalwang Karmapan kiireiseen aikatauluun

Samye Ling ja Samye Dzong -keskusten jäsenet tapaavat Karmapan

Kolmas opetus Milarepan lauluista

Eettinen käytös - osa II

Harjoitukset lamppukulkuetta ja tekstien kantamista varten

Valkoisen Taran initiaatio

Gyalwang Karmapa lounastaa sponsoreiden kanssa

Gyalwang Karmapa tutkii korealaisia alttarikoristeita

Kangyur-kirjakääröt kannetaan esiin ja luetaan ääneen

Akshobya tulirituaali

Kagyu monlamin viimeinen päivä

Almukierros

Mar-me monlam

Päätöspuhe

Gyalwang Karmapa pyhittää maan uutta Kagyu monlam keskusta varten

Linkkejä

 


26. kagyu monlam pidettiin Bodhgayassa, Intiassa 4.–11.1.2009. Gyalwang Karmapa jatkoi opetuksia Milarepan elämästä. Rukousjuhlan kuudentena päivänä hän antoi Tara-initiaation. Lisäksi ohjelmassa oli mm. Buddha Akshobyan puhdistavia rituaaleja eläville ja kuolleille, Kangyurin ääneen lukeminen ja almukierros.

 

Viesti Gyalwang Karmapalta


Asunnollaan Tergarin luostarin yläkerrassa Hänen Pyhyytensä Karmapa puhui tämän vuoden Monlamin teemasta:

 

Rakkauden ja myötätunnon mandala

 

 

 

"Viime vuoden monlamissa keskityttiin ympäristökysymyksiin", hän sanoi." Tänä vuonna tavoitteena on muistaa maailman kaikkien olentojen meitä kohtaan osoittama ystävällisyys ja arvostaa sitä huolimatta rodusta, ihonväristä, uskonnosta tai kielestä. "KAIKKIEN," hän korosti. "Toivon, että tästä monlamista tulee rakkauden ja myötätunnon mandala."

 

Kuvatakseen tätä tavoitetta Hänen pyhyytensä oli pyytänyt oppilaitaan keräämään kiviä seitsemältä mantereelta, tehdäkseen niistä mandalan, joka yhdistää koko maailman.

Lisäksi on kerätty tavallisten ihmisten kirjoittamia rukouksia eri maista. Ne painettiin rukouslippuihin, niin että jokainen voi nähdä eri maista tulleet erilaiset toiveet. Liput ripustettiin niitä varten rakenetulle Rukousten portille. Kaikkein inspiroivimmat rukoukset laitetaan pylväisiin stupan ympärille. Punaisella portilla on rukouksia neljällä eri kielellä. Meidän tulisi ymmärtää eri maista tulevien ihmisten toiveet. Tiibetistä lähetettiin siellä olevien ihmisten pelkoa käsitteleviä rukouksia. Toivomme, että voisimme auttaa heitä erityisesti. Rukoilemme myös eläinten puolesta ja kaikkien lasten vanhempien puolesta.

 

Hymy KAIKILLE.

 

Samsariset olennot kärsivät, huonojen tekojen ja tunnetilojen takia. Varsinkin nyt, kun viisi rappiota on valloillaan, karma on voimakasta. Ennen vanhaankin oli kalastajia ja metsästäjiä, mutta nykyisin he käyttävät varsin tehokkaita aseita ja voivat tappaa satoja ja tuhansia eläimiä. Tätä kutsutaan huonoksi ajaksi, niin huonoksi, että olemme tuhoamaisillamme oman maailmamme. Meidän on todella ajateltava vakavasti sitä, mitä teemme, tai kohtaamme suuria ongelmia. Huonot karmiset seuraukset johtuvat omista huonoista teoistamme: ahneudesta, vihasta ja tietämättömyydestä. Emme osaa erottaa hyvää ja pahaa toisistaan. Siksi karma on puhdistettava tekemällä dharmaharjoitusta ja pyytämällä valaistuneiden olentojen siunausta.

 

 

26. kagyu monlam alkaa

4.1.2009, lyhennelmä Karma Palmon tekstistä, kuvat Karma Lekcho ja Karma Norbu

 

Bodh Gaya kietoutuessa pehmeään aamusumuun rukousjuhlan osanottajat lähestyivät Mahabodhi Stupaa. Heitä ilmestyi sumusta yhä enemmän ja enemmän, munkit, nunnat ja maallikot eri puolilta maailmaa virtasivat hiljaa suurten porttien kautta ja aloittivat kunniakierrokset stupan ympäri rukouksia ja mantroja lausuen. Sähkökatkos teki aikaisesta aamusta vieläkin mystisemmän tuntuisen ja stupa näytti leijuvan aineettomana ilmassa.
 

Bodhipuun juurella joukko odotti Hänen pyhyyttään Gyalwang Karmapaa, Jamgon Rinpochea, Gyaltsab Rinpochea, Thrangu Rinpochea, Kalu Rinpochea, Mingyur Rinpochea ja muita korkeita lamoja. Suitsuke tuoksui ja kehäkukkaköynnöksiä oli ripustettu kaikkialle.

 

Hänen pyhyytensä asettui paikalleen bodhipuun alle, ja antoi Sojong-valat. Hän puhui oikeasta motivaatiosta ja tapahtuman tarkoituksesta: miten on tärkeää muistaa maailman olentojen kärsimys, eläintenkin, ja kehittää puhdas toive vapauttaa heidät kärsimyksestä ja luoda maailmaan rauha.

 

Turvautumisrukouksen ja Sydänsutran säkeiden myötä linnut alkoivat livertää bodhipuussa ja energian aalto täytti koko paikan. Makeaa sahramiriisiä ja höyryävää tiibetiläistä teetä tarjoiltiin juhlan kunniaksi; 26. kagyu monlam oli alkanut.

 

Gyalwang Karmapa: Mestarin ja oppilaan välinen suhde

 

 

Gyalwang Karmapa opettaa Milarepan lauluista (I)

4.1.2009, teksti Jo Gibson, kuvat Karma Lekcho ja Karma Norbu

 

Gyalwa Karmapa keskittyi kolmanteen lukuun, jossa Marpa lopulta hyväksyy Milarepan oppilaakseen vuosien koettelemusten jälkeen. Milarepa kumarsi ja itki ilosta. Marpa antoi hänelle turvautumisvalan, leikkasi hänen hiuksensa, antoi bodhisattvavalan ja lupasi opettaa.

 

Hänen pyhyytensä sanoi, että Marpan ja Milarepan opettaja-oppilassuhde oli esimerkillinen. Vaikka Milarepa sai kestää koettelemuksia Marpan taholta, hän ei koskaan hylännyt opettajaansa. Kagyu-linjan seuraajina meidän tulisi ottaa oppia perinteen suurista mestareista.

 

 

 

Tänä vuonna uhrikakuissa Karmapan oikealla puolella oli kuvattuna Marpa, Milarepa ja Gampopa ja uutuutena vasemmalla oli muiden tiibetinbuddhalaisten perinteiden tormakakkuja. Karmapa puhui lyhyesti nyingma-, sakya- ja gelukperinteistä ja muistutti, että niillä on yhtymäkohtia. Tormien tarkoitus oli kuvata perinteemme laajuutta.

 

Milarepaan palaten hän sanoi, että Marpa ei tahallaan kiusannut Milarepaa, vaan hänen tekonsa olivat buddhatoimintaa. Meillä itsellämme voi olla monia guruja, ja olisi hyvä lausua perimyslinjan rukousta, koska siinä rukoillaan eri perinteiden lamoja, joihin meillä on yhteys. On tärkeää työskennellä kaikkien olentojen hyväksi ilman puolueellisuutta ja on tärkeää pysyä yhtenäisenä joukkona.

 

Oppilaalta vaaditaan luottamusta ja omistautumista juurilamaa ja perinteen lamoja kohtaan. Toiseksi on opiskeltava ja tehtävä harjoituksia. Milarepan elämä ei ole pelkkä tarina, vaan sitä on opiskeltava, se täytyy sisäistää ja sitten toimia sen mukaan. Luemme tarinaa ymmärtääksemme miten dharma tuli todelliseksi Milarepan elämässä.

 

Sitten Hänen pyhyytensä puhui tämän vuoden erityisestä teemasta, kivimandalasta ja eri puolilta maailmaa kerätyistä rukouksista, jotka vahvistavat maailmanrauhan ja kaikkien hyvinvoinnin puolesta tehtäviä rukouksia.

Eri puolilta maailmaa kerätyt kivet asetettiin mandalaksi alttarille.

"Toiveeni on, että tästä rukousjuhlasta tulee rakkauden  ja myötätunnon mandala."


Rukoukset ripustettuina punaiselle sisääntuloportille.

Tiedotusvälineet pitävät meidät tietoisina maailman hädästä ja ongelmista. Älkäämme katsoko sairautta ja kuolemaa välinpitämättöminä, vaan omistakaamme rukouksemme ja hengelliset ansiomme hädänalaisille. Kun pohdiskelemme näkemäämme kärsimystä, sen pitäisi nostattaa mielessämme syvää myötätunnon tunnetta.

 

Opetus päättyi viiden minuutin hiljentymiseen. Vaikka ulkoa kuului liikenteen hälinä, täällä kaikki istuivat hiljaa. Oli kuin Karmapa olisi alleviivannut: kagyu-linja on harjoitusperinteen linja, sen seuraajat ovat mietiskelijöitä.

 

Munkit ja nunnat syövät päiväaterian yhdessä

4.1.2009, lyhennetty teksti Karma Palmo, kuvat Karma Lekcho

Kagyu monlamin aikana munkit ja nunnat syövät yhdessä Tergarin luostarin temppelihallissa. Vapaaehtoiset avustajat tuovat sinne istuintyynyt ja kerjuukulhot valmiiksi. Riisi, linssit, muut vihannekset ja hedelmät jaetaan puolelta päivin, jolloin ruokarukoukset täyttävät temppelihallin. Almukulho on otettava vastaan molemmin käsin ja ruoka syödään hiljaisuuden vallitessa. Lopuksi lausutaan Sydänsutra. Tunnin lepotauon jälkeen munkit ja nunnat palaavat Mahabodhi Stupan luo päivän kolmatta istuntoa varten. Karmapa suositteli, että Sydänsutra opeteltaisiin ulkoa, kuten kiinalaisessa ja korealaisessa perinteessä tehdään.

 

 

5.1.2009 Gyalwang Karmapa: Miten meidän tulisi mietiskellä (luento)

 

26. KANSAINVÄLISEN KAGYU MONLAM -TAPAHTUMAN TIEDOTE

6.1.2009, Jo Gibson

BODHGAYA 4. – 11. TAMMIKUUTA 2009

 

Kansainvälinen kagyu monlam on kahdeksanpäiväinen buddhalainen rukousjuhla, joka pidetään vuosittain Buddhan valaistumisen paikassa Bodhgayassa. Hänen pyhyytensä 17. Gyalwang Karmapa Orgyen Trinley Dorje, karma kagyu -koulukunnan pää, johtaa tapahtumaa yhdessä monien muiden kagyu-perinteen hengellisten ohjaajien kanssa. Mukana ovat mm. Jamgon Kongtrul Rinpoche, Goshir Gyaltsab Rinpoche, Zurmang Garwang Rinpoche, Kalu Rinpoche, Khenchen Thrangu Rinpoche ja Mingyur Rinpoche.
 

Gyalwang Karmapa:

"Kagyu monlam luo mahdollisuuden levittää rakkauden ja myötätunnon henkeä kaikille maailman kansoille silloin, tarve on suuri. Rukoustemme luomat onnen väreet laajenevat kuin renkaat veden pinnalla ensin Bodhgayaan, sitten Biharin osavaltioon ja kauemmas. Tarkoituksemme ja toiveemme on, että jatkuvasti rukoillessamme rauha ja onnellisuus saavuttaa kaikki olennot."

 

Tämän vuoden monlamaissa on erityispiirteitä, joiden avulla halutaan edistää kansojen ja uskontojen välistä sopusointua ja ymmärrystä, niin että juhlasta tulisi todella kansainvälinen:

 

RUKOUSKIRJA KAHDEKSALLA ERI KIELELLÄ

Alkuperäinen tiibetinkielinen kirja on nyt käännetty hindiksi, kiinaksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi, koreaksi ja espanjaksi.

 

MANDALA, JOSSA ON KIVIÄ 101 MAASTA

Erityisesti tähän tarkoitukseen rakennettu mandalan muotoinen alttari, jonka keskellä on Meru-vuori, on täytetty pikkukivillä, joita on kerätty viidestä maanosasta, yhteensä 101 maasta. Se kuvaa maapalloa ja eri kansoja. Kivien yhteen tuominen kuvaa ihmisten toiveiden ja mielten yhdistymistä. Kokoelmassa on myös kaksi meteoriittia. Kivet siunataan erityisessä seremoniassa, jonka tavoitteena on edistää rauhaa maailman kaikissa kolkissa.

 

 

 

PÄÄPORTTI

Tänä vuonna pääportti on tehty puusta ja verhoiltu kirjavalla kankaalla. Kankaan viisi väriä – valkoinen, vihreä, keltainen, sininen ja punainen – tunnetaan viisauden väreinä. Ne edustavat eri buddhaperheitä. Portilla on viirejä, joissa lukee Om Pemo Uni Kha Bema Le Hung Phat. Mantralla on voima puhdistaa, niin että kaikki portista monlamin aikana kulkevat hyötyvät siitä hengellisesti.

 

TOIVOMUSRUKOUKSET

Ne on ripustettu kivipylvääseen lähelle takaporttia. Niihin on kirjoitettu eri puolilta maailmaa tulleita toiveita tiibetiksi, kiinaksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi, espanjaksi ja koreaksi. Hänen pyhyytensä tarkoitus on kohottaa ihmisten tietoisuutta toistensa huolista ja tavoitteista eri kulttuureissa.

 

TOIVOMUSRUKOUSTEN PORTTI

Takaportti on rakennettu japanilaisittain, se on punainen tori-portti, jossa maailman eri puolilta tulleet rukoukset liehuvat.

 

VOIVEISTOKSET

Karmapan istuimen oikealla puolella olevat voiveistokset kuvaavat kagyu-perinteen perustajia, Marpaa, Milarepaa ja Gampopaa. Tänä vuonna uutta on se, että vasemmalla on kuvattu toisten tiibetinbuddhalaisten perinteiden: nyingmapoiden, sakyapoiden ja gelukpa-tradition mestareita. Tarkoituksena on osoittaa tiibetinbuddhalaisuuden olennainen ykseys ja eri koulukuntien riippuvuus toisistaan.

 

OPETUKSIA ITÄÄN JA LÄNTEEN

Kagyu monlamin kansainvälinen painoarvo kasvaa vuosi vuodelta. Viime vuonna Gyalwang Karmapa opetti ulkomaalaisia kolmena iltana. Tänä vuonna opetusaikaa on pidennetty. Ennen monlamia Hänen pyhyytensä otti vastaan taiwanilaisen Hwa-Yue säätiön pyynnön ja opetti perinteen mestareiden opetuksia kolme päivää. Siihen osallistui yli 1500 opiskelijaa. Rukousjuhlan päätteeksi Karmapa opettaa toiset kolme päivää otsikolla “Living the Dharma”, ja se on tarkoitettu pääasiassa länsimaalaiselle yleisölle. Myös tähän tilaisuuteen odotetaan yli 1500 osallistujaa.

 

RUOKAUHREJA KAHDEKSASTA MAASTA

Seremoniallisiin ruokauhreihin on saatu lahjoituksia eri maista: Intiasta, USA:sta, Saksasta, Ranskasta,  Koreasta, Tiibetistä ja Espanjasta.

 

 

Gyalwang Karmapa opettaa Milarepan lauluista (II)

6.1.2009, teksti  Karma Palmo, kuvat Karma Lechi, Karma Norbu, Pema Özer Dorje

 

 

Hänen pyhyytensä antoi transmission kirjan viidenteen lukuun. Luvun alussa Milarepa on retriitillä mietiskelemässä ja näkee painajaisunen kotikylästään. Pellot on hylätty, talo raunioina, äiti kuollut ja sisar lähtenyt pois. Uni vaivaa häntä siinä määrin, että hän murtaa retriitin seinän ja menee kysymään Marpalta lupaa vierailla kotonaan. Marpa on nukkumassa, aurinko paistaa hänen päälaelleen ja vaimo tuo juuri aamuteetä. Kun Milarepa selittää asiansa Marpa muistuttaa, että Milarepa oli halunnut sitoutua dharman harjoitukseen kaikin voimin. Niin monta vuotta oli kulunut, eikä äiti enää todennäköisesti olisi elossa. Sitten hän tulkitsi Milarepan tuloon liittyvät merkit:

 

"Kun tulit, olin nukkumassa, se merkitsee, että emme enää tapaa. Aurinko paistoi päähäni, dharma leviää kuin auringon säteet, valkoista teetä tuotiin juuri silloin: perimyslinjasi kukoistaa." Sitten Marpa antoi Milarepalle dakinin salaiset ohjeet, jotka piti antaa vain yhdelle ihmiselle 13 sukupolven ajan. Sen jälkeen niitä voitiin levittää laajemmin. Marpalla oli hallussaan kuusi yhdeksästä salaisesta opetuksesta. Hän antoi niistä neljä Milarepalle ja neuvoi, että hänen tulisi myöhemmin pyytää erään oppilaansa tuomaan loput opetukset Intiasta.

 

Marpa sanoi: "Kaikissa osista kootuissa asioissa on pysymättömyyden leima." Sitten hän ilmestyi ihmeen kautta erilaisina mietiskelyjumaluuksina psykofyysisten transformaatioiden avulla. Milarepa toivoi, että pystyisi mietiskelyssään samaan. Marpa neuvoi häntä pysymään yksinäisyydessä vuorten turvassa ja antoi hänelle vuorten ja luolien nimet, missä hänen tulisi tehdä harjoitusta. Hän antoi myös vahalla sinetöityjä kirjakääröjä, ja sanoi, että koska he eivät ennustusten mukaan enää tapaisi, kääröt auttaisivat Milarepaa ahdingossa. Ennen sitä niitä ei saanut avata.

 

Lähtöiltana Marpa ja Milarepa olivat yhdessä kuin isä ja poika. Marpan vaimo itki vuolaasti, mutta Marpa sanoi, että olisi parempi itkeä niiden puolesta, jotka kuolivat ilman dharmaa, kuin sellaisen takia, joka oli lähdössä vuorille mietiskelemään. Seurasi kyynelehtivät jäähyväiset ja sitten Marpa seurasi Milaa puolen päivämatkan päähän. Ennen kuin he erosivat he järjestivät rituaalijuhlan, ja Marpa varoitti Milarepaa maantierosvoista U:n ja Tsangin maakunnissa. Marpa kutsui jidam-jumaluudet suojelemaan Milarepaa ja sanoi, että hänen ei pitäisi viipyä kotiseudullaan seitsemää päivää kauempaa oman turvallisuutensa takia, vaan mennä yksinäisyyteen. Luku päättyy siihen, kun Milarepa saavuttaa kotikylänsä joogisin voimin vain kolmessa päivässä.

 

Marpan ja Milarepan suhde ei ollut tavallinen laman ja oppilaan välinen suhde. Jotkut lamat uhkasivat oppilaitaan sanomalla, että jos nämä eivät seuraisi heidän ohjeitaan he rikkoisivat samayan ja joutuisivat helvettiin. Mutta Marpa kohteli Milarepaa kuin omaa poikaa. Hän ei myöskään tahtonut aineellista hyötyä. Laman tulisi aina vaalia oppilaitaan tällä tavalla taiten ja myötätunnolla.

 

 

 

Eettinen käytös

Tämä on oppilaan laatima yhteenveto. Tarkka käännös

 

Hänen pyhyytensä selitti, että sellaiset säännöt kuin älä tapa ja älä varasta eivät olleet lakeja, mutta ne kuvasivat käytöstä, joka oli tarpeen, jos haluaa olla onnellinen. Olemme toisistamme riippuvaisia elämämme joka vaiheessa. Siksi muita tulee kunnioittaa. On vaikea elää yhteiskunnassa, missä ihmiset vahingoittavat toisiaan.

 

On kaksi syytä miksi pitäisi toimia eettisesti. Ensimmäinen on se, että olemme vastuussa yhteiskuntamme muutoksista, koska olemme kaikista sen jäsenistä riippuvaisia. Jos yhteiskunta on täynnä vihaa, kärsimys on niin suurta, että on vaikea elää rauhassa. Toiseksi, ellemme elä omien arvojemme mukaan, meistä voi tulla yhteiskunnan hylkiöitä. Hänen pyhyytensä sanoi, että hyvä ihminen ei tietenkään tapa eikä raiskaa. Lait ovat yhteiskunnan viimeinen suojautumiskeino.

 

Kymmenen hyveen mukainen elämä voi muuttaa yhteiskuntamme. Itse asiassa meillä ei juuri ole valinnanvaraa, sillä myönteisistä teoista seuraa myönteisiä tuloksia. Monilla on kuitenkin taipumus tehdä pahaa. Ihmiset ovat itsekkäitä ja uskovat, että huonoilla teoilla he saavuttavat tavoitteensa nopeasti. Ne, jotka tekevät hyvää, ajattelevat laajemmin yhteiskunnan ja maailman hyvinvointia. Dharmanharjoittajina meidän tulisi ajatella kaikkien tuntevien olentojen parasta. Jos asiat eivät suju, ajatelkaamme ensimmäistä riviä Neljästä mittaamattomasta ajatuksesta: "Olkoot kaikki olennot onnellisia ja olkoon heillä onnen syyt."

 

Se ei ole pelkkä toive, se voidaan myös saavuttaa. Mutta se vaatii tekoja. Mitä meidän siis tulisi tehdä? Ensinnäkin tulisi tehdä hyvää, koska se muuttaa mielen ja käytöksen. Pääperiaate on välttää kymmentä huonoa tekoa.

 

Karmapa ilmaisi hämmästyksensä siitä, että yhteiskunta oli alkanut tarjota kuolinapua itsemurhaa suunnitteleville. Se osoitti sitä, miten yhteiskunta oli epäonnistunut. Ennen vanhaan elämää pidettiin mitä kallisarvoisimpana, mutta nyt oli tarpeen tehdä itsemurhia.

 

Meidän vastuumme oli kuitenkin aina sama. Vaikka koko maailma olisi täynnä pahaa, meidän tulee tehdä hyvää. Tulee pyrkiä totuudenmukaisuuteen, eettiseen elämiseen, rakkaudellisiin tekoihin ja kunnioittamaan kaikkia olentoja. Sillä tavalla maailmasta ei katoa toivo kokonaan huonoinakaan aikoina. Tarvitsemme rohkeutta, tehtävä ei ole helppo, mutta tästä päivästä alkaen kannamme vastuuta.

 

Hänen pyhyytensä opetti lyhyen mietiskelyharjoituksen, jossa keskitytään kolmen mielenmyrkyn juurten katkaisemiseen ja sanoi: "Kun harjoitatte dharmaa, pitäkää oikea suunta mielessänne. Olette Panchen Naropan perinteen jatkajia, älkää tahratko hänen nimeään. Ellette tee mitään kolmelle mielenmyrkylle, harjoituksenne ei ole dharmaa. Myrkkyjä ei voi tuhota kerralla; niiden kanssa täytyy työskennellä päivittäin."

 

Visualisoi napasi korkeudella kehossa sininen lampi, joka kuvaa takertuvaa kiintymystä, ikään kuin hukkuisimme siihen. Sydämen korkeudella on punainen tuli, joka kuvaa vihaa ja suuttumusta. Otsan kohdalla on savun tai tummanharmaan pilven kaltainen pimeys. Se kuvaa tietämättömyyttä.

 

Taivaalla yläpuolellasi on Buddha Shakyamuni tai oma juurigurusi. Pyydä siunausta hänen keholtaan, niin että omat kolme mielenmyrkkyäsi poistuisivat. Hänen otsastaan säteilee puhdas valkoinen valo, hänen sydämestään säteilee punainen valo ja hänen navastaan säteilee sininen valo. Kuvittele, että sininen valo menee sisään kehoosi navan korkeudelta, punainen valo sydämen korkeudelta ja valkoinen valo otsasta ja valot puhdistavat kaikki kolme myrkkyä pois. "Älkää nukahtako!" hän varoitti.

 

Näin meditoimme taas kerran bodhipuun alla Mahabodhi temppelin varjossa Gyalwang Karmapan johdolla viisi minuuttia, ennen kuin päätimme aamun istunnon Jaloon toivomusrukoukseen.

 

Katsaus Gyalwang Karmapan kiireiseen aikatauluun

6.1.2009, lyhennelmä Jo Gibsonin raportista, kuvat Karma Lekcho, Karma Norbu, Pema Orser Dorje

BANGLADESHILÄISEN LUOSTARIN SIUNAUS

Osallistuttuaan kagyu monlamin ensimmäiseen istuntoon ja annettuaan opetuksia Milarepan lauluista Hänen pyhyytensä pyhitti banghadeshiläisten munkkien theravada-perinteeseen kuuluvan temppelin ja buddhapatsaan


VIERAILU MONLAMIN LÄÄKÄRIASEMALLE

Sitten hän vieraili rukousjuhlaa varten pystytetyllä lääkäriasemalla, jota malesialainen säätiö sponsoroi, ja josta saa ilmaista terveydenhoitoa ja hammashuoltoa. Kyläläiset odottivat kärsivällisesti pitkässä jonossa hoitoon päästäkseen. Monet heistä, erityisesti vanhukset olivat laihoja ja ohuissa vaatteissa, mikä kuvastaa alueen yleistä köyhyyttä.

 
VIERAILU NYINGMALUOSTARIIN

Seuraavaksi vuorossa oli vierailu nyingmaluostariin. Rakennukset muodostavat suuren kokonaisuuden, ja rakennustyö on jo loppusuoralla. Nyingma sangha majoittuu siellä talvisin nyingma monlamin aikana. Kagyu monlam vuokraa tiloja munkkien ja nunnien majoitusta ja ruokailua varten.

 

VIERAILU TERGARIN LUOSTARIN KEITTIÖSSÄ

Saavuttuaan Tergarin luostariin Karmapa meni suoraan keittiöön, missä valmistetaan ruokaa täysin vihityille gelong-munkeille ja gelongma-nunnille. Telttakeittiön ovat rakentaneet kiinalaiset, taiwanilaiset ja Hong Kongista tulleet vapaaehtoiset ja siellä tehdään ravinteikasta kasvisruokaa ilman sipulia, valkosipulia ja munia. Hänen pyhyytensä osallistui lounaalle.

 

 

LEHDISTÖKONFERENSSI

Klo 13.30 Gyalwang Karmapa tapasi lehdistöä. Paikalla oli 84 lehdistön edustajaa, enimmäkseen Intiasta, mutta muutamia myös Euroopasta.

 

TAPAAMISET OPPILAIDEN KANSSA

Klo 15.30 alkoivat tapaamiset oppilaiden kanssa. Ensin oli useiden satojen oppilaiden ryhmätapaaminen. Jokaisella oppilaalla oli mahdollisuus ojentaa khata-liina ja he saivat siunausnauhat. Sitten seurasi kaksi tuntia yksityisiä tapaamisia.

 

HISTORIALLINEN TAPAAMINEN GYALWANG KARMAPAN JA EUROOPPALAISTEN SEURAAJIEN VÄLILLÄ

 

Yli 110 henkilölle Samye Ling ja Samye Dzong dharmakeskuksista Belgiasta, Englannista, Hollannista, Irlannista, Skotlannista ja Espanjasta järjestettiin mahdollisuus tavata Karmapa. Mukana oli myös Etelä-Afrikan ja Zimbebwen keskusten jäseniä. Koska ryhmä oli liian suuri mahtuakseen tapaamishuoneeseen, Karmapa otti heidät vastaan verannalla ja vastasi kysymyksiin.

 


Tämä länsimaisten ohjaajien johtama ryhmä on suurin Karmapan eurooppalaisista oppilaista koostuva ryhmä, joka on koskaan osallistunut kagyu monlamiin. Jotkut heistä olivat käyneet rukousjuhlassa säännöllisesti, mutta enemmistö oli mukana ensimmäistä kertaa. He toivoivat sydämestään, että Hänen pyhyytensä tulisi pian vierailulle Eurooppaan.

 

Hän vastasi tulevansa lähitulevaisuudessa Eurooppaan, nyt kun hänen vierailunsa läntisellä pallonpuoliskolla ovat alkaneet. Eurooppa on kuitenkin laaja alue ja koostuu monista maista, joten tarvitaan paljon suunnittelua, ja se vie jonkin verran aikaa. Karmapa vitsaili, että hänellä ei ole mitään erityistä viestiä, ”mutta kun tulen Eurooppaan, odotan että saan hyvää ruokaa!”

 


Milarepan laulut (III)

7.1.2009, teksti Karma Palmo, kuvat Karma Lekcho, Karma Norbu, Pema Orser Dorje

Hänen pyhyytensä antoi transmission kuudenteen lukuun, joka käsittelee mietiskelyä.

 

Tämän piti olla viimeinen Milarepaa käsittelevä opetus monlameissa, mutta Karmapa lupasi jatkaa opetuksia ensi vuonna.


Luvun kuusi alussa Milarepa palaa kotikyläänsä ja kuulee äitinsä kuolleen kahdeksan vuotta aiemmin. Sisar on lähtenyt vaeltelemaan. Kyläläiset eivät tunnista Milarepaa, vaan kertovat hänelle tarinaa perheestä, joka joutui sedän orjuuttamaksi sen jälkeen kun perheen isä oli kuollut, ja että pojasta oli kostoksi tullut musta maagikko. Kyläläiset eivät olleet uskaltaneet mennä taloon, ja se oli nyt raunioina.

 

Milarepa meni suruissaan kauemmas ja itki. Yöllä hän palasi tutkiakseen taloa. Siellä kasvoi rikkaruohoja sortuneiden seinien seassa ja rotat pesivät koloissa. Veden turmelemia kirjoja lojui ympäriinsä ja äidin luut olivat koskemattomina siinä, mihin hän oli kuollut. Kukaan ei ollut siirtänyt niitä pois. Marpan ohjeet muistaen Milarepa meditoi, yhdisti mielensä äitinsä tajuntaan ja saattoi sen Puhtaaseen maahan. Aamulla hän meni tapaamaan vanhaa opettajaansa, mutta mies oli jo kuollut.

 

Nämä traagiset olosuhteet innoittivat Milarepaa laulamaan: maallinen elämä on tyhjänpäiväistä, ainoa tärkeä asia on dharman harjoitus. Uusin voimin hän vannoi, että jos hän joskus edes harkitsisi jotain muuta, hän tappaisi itsensä.
 

Milarepan vala joutui nopeasti testiin, kun opettajan poika ehdotti, että ehkäpä Milarepan olisi aika asettua aloilleen, rakentaa talo uudelleen ja mennä naimisiin. Milarepa hylkäsi ajatuksen välittömästi ja selitti, että hän oli sitoutunut harjoittamaan dharmaa ja vannonut menevänsä vuorille yksinäisyyteen mietiskelemään. Hän lauloi: ”Kurjuus, kurjuus! Kun ajattelen maallisiin asioihin uppoutuneita suru täyttää sydämeni…”

 

 

Gyalwang Karmapa käytti Milarepan tarinaa monipuolisesti osoittaakseen, miten meidän tulisi tehdä harjoitusta. Ensimmäinen opetus koski sitoutumistamme, tai paremminkin sen puutetta, ja kykenemättömyyttämme kestää koettelemuksia.

 

Kaikkien suurten mestarien tavoin Milarepa hylkäsi maailman, hän ilmaisi samsaraa kohtaan tuntemansa inhon ja hänellä oli valtava halu harjoittaa dharmaa. Hän tiesi, että se oli ainoa tapa, jolla hän voi olla hyödyksi sekä itselleen että muille, myös kuolleille vanhemmilleen. Toisin kuin hän, me rentoudumme ja nautimme hyvästä ruoasta.

 

         Milarepa uhrikakkuun veistettynä.

 

Suuri Marpa Kielenkääntäjä kesti myös paljon koettelemuksia matkallaan Intiaan. Hänen täytyi ylittää Intian laajat tasangot ja vielä kääntää kaikki tekstit. Nykyisin väsymme, kun matkustamme junalla tai lentokoneella!

Milarepa osoitti suurta sitoutumisen tasoa. Marpa laittoi hänet rakentamaan neljä taloa, eivätkä ne olleet mitään pieniä mökkejä, ja sitten hänen täytyi purkaa ne maan tasalle kivi kiveltä. Hän rakensi jopa 9-kerroksisen rakennuksen, jossa Hänen pyhyydellään on ollut mahdollisuus vierailla. Karmapa sanoi, että talo tosiaan näytti siltä, että sen oli rakentanut yksi henkilö: pylväät olivat karkeasta puusta ja ylimalkaan rakennustyön jälki oli kömpelöä. Vaikka Marpa heitti Milarepan ulos opetustilaisuuksista ja löi häntä, Milarepa ei silti antanut periksi.


Gampopakin kohtasi vaikeuksia. Hän oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta, kunnes kulkutauti tappoi ensin lapset ja sitten vaimon. Kuolinvuoteella vaikutti siltä, että vaimo pelkäsi hänen menevän uusiin naimisiin, mutta Gampopa vakuutti hänelle, että hän oli kiintynyt ainoastaan dharmaan.

 

Ensimmäisen Karmapan, Dusum Khyenpan tausta on myös mielenkiintoinen. Sanotaan, että kun hän oli viidentoista tapahtui jotain, mikä muutti hänen elämänsä. On kaksi selitystä, joko hän murhasi isänsä vihollisen tai miehen, joka vietteli hänen tyttöystävänsä. Dusum Khyenpa oli aika ruma, apinan näköinen, on mahdollista että tyttö jätti hänet. Oli miten oli, Dusum Khyenpa tuli hyvin murheelliseksi ja tuon tapahtuman tähden hän päätti omistaa elämänsä dharman harjoitukseen. Gyalwang Karmapa virnisti: “Koska hän oli ruma, Dusum Khyenpa rukoili erityisesti, että kaikki tulevat Karmapat olisivat komeita!”

 

 

Eettinen käytös II

Tämä on oppilaan laatima yhteenveto. Tarkka käännös

 

Hänen pyhyytensä mukaan näyttää siltä, että kun asiat ovat hyvin, unohdamme dharman. Se osoittaa sitoutumisen puutetta. On olennaisen tärkeää, että on päättäväinen ja toteuttaa tavoitteensa. Se ei koske pelkästään munkkeja ja nunnia, vaan myös maallikkoja. Ellei ole aloittanutkaan, ongelmaa ei ole, mutta jos on tehnyt sitoumuksen, valinnanvaraa ei ole, lupaus on täytettävä. Hyvä ihminen ei koskaan luovu dharmasta.


Hänen pyhyytensä kertoi teurastajasta, joka tappoi porsaan joka päivä, 360 porsasta vuodessa. Hän oli hyvin tietoinen siitä mitä teki, että veri tahrasi hänen elämänsä, mutta keksi tekosyyn: ”Se on vain ammattini. Kyse ei ole siitä että haluan tappaa sikoja vaan siitä, että muut haluavat sianlihaa.”
 

Hän siis siirsi syyn omilta niskoiltaan yhteiskunnalle. Mutta niin ei voi tehdä. Olipa buddhalainen tai ei, on omaksi hyödyksi käyttää omaa kehoa, puhetta ja mieltä myönteisiin tekoihin. Jos on buddhalainen, on luvannut luopua kymmenestä huonosta teosta ja tehnyt siitä valan. Ellei kunnioita näitä sitoumuksia vaan tekee pahaa, tulos ei ole hyvä.

 

Sitten Hänen pyhyytensä palasi samayan rikkomiseen. Hän selitti, että samaya-vala ei ehkä rikkoonnu, vaikka ei kykene pitämään sen jokaista yksityiskohtaa, mutta jos tulee huolimattomaksi ja epäkunnioittavaksi, silloin se rikkoontuu. Tämä koskee erityisesti munkkeja ja nunnia. On kuin ilmoittautuisi taisteluun, pukisi haarniskan ja juoksisi sitten karkuun. Vertausta jatkaen rinpochet ja lamat olivat kuin kenraaleja ja munkit ja nunnat olivat sotilaita. Kolme mielenmyrkkyä, henkiset heikkoudet ja tunnetilat ovat vihollisia. Jos antaa periksi, kun heikkoudet hyökkäävät, se on häpeällistä. Silloin antautuu viholliselle ja joutuu sen orjaksi. Se ei ole sotilaan käytöstä.

 

Karmapa sanoi, että jokainen Buddhan 84,000 opetuksesta oli suunnattu jotakin mielenmyrkkyä vastaan. Ne olivat kuin teräviä aseita myrkkyjä ja heikkouksia vastaan ja sitoumukset liittyivät myrkkyjen ja heikkouksien voittamiseen.

Joskus ihmiset käsittävät samayan väärin. “Onko teillä kirjaa samayasta?” Karmapa nauroi. Olemukseltaan samaya ja tsultrim (eettinen käytös) merkitsevät kielteisten tunteiden työstämistä. Meidän on nähtävä mielenmyrkkymme hyvin kirkkaasti jonakin todella kielteisenä ja epätoivottavana. Sitten on tehtävä työtä niiden voittamiseksi, muuten ne johtavat kärsimykseen niin meidät itsemme kuin muutkin, ja syntymään alemmissa maailmoissa.


Hänen pyhyytensä käytti esimerkkinä vihaa. Hän tunnusti tulevansa joskus hiukan vihaiseksi, suuttuvansa. Jotkut ihmiset kokevat vihan ja aggression helpottavina, mutta he pettävät itseään. ”Harjoituksemme on kärsivällisyys, ei kung-fu,” hän piikitteli. Jos joku sanoo: “Kyakpa za!” [yleinen tiibetiläinen mieto kirosana, “syö kakkaa”], vastaamme helposti. ”Syö itse.” Olisi parempi vaikka pohtia miltä se oikein maistuu, ehkä hyvältä?


Kun oivallamme, että meidän on päästävä mielenmyrkyistä eroon, harjoituksesta tulee ilo eikä taakka. Karmapa antoi toisen esimerkin. Jos ihmiset, jotka haluavat tehdä työtä maailmanrauhan puolesta, eivät ymmärrä mielenmyrkkyjen huonoja puolia, niin huolimatta heidän hienoista pyrkimyksistään he eivät onnistu, koska kaikki yritykset tahraantuvat ylpeyteen, egoismiin ja muihin myrkkyihin. Samaten jos haluaa työskennellä dharman puolesta, eikä ymmärrä henkisiä heikkouksia, tulos voi olla myrkyllinen. Esimerkiksi vastenmielisyyden ja kiintymyksen vallassa tehdyt teot voivat johtaa lahkolaisuuteen, niin että vaikka henkilö yrittää säilyttää dharmaa, hän vahingoittaa sitä.

 

Karmapa muistutti kaikkia siitä, että vaikka buddhadharma on kaiken hyödyn lähde, tulos riippuu myös siitä miten hyvä dharmanharjoittaja on. Meidän tulee pyrkiä hyviksi dharmanharjoittajiksi, jotta emme myy dharmaa halvalla.

 

Hänen pyhyytensä päätti istunnon vakuuttamalla, että dharma on tie todelliseen, pysyvään onneen itsellemme ja muille. Mitä omaan onneemme tulee, meillä on vapaus valita teemmekö harjoitusta vai emme, mutta jos ryhdymme työhön dharman hyväksi, vaakalaudalla on enemmän kuin pelkästään oma hyvinvointimme. Olemme sitoutuneet työskentelemään kaikkien tuntevien olentojen hyödyksi, ja sitä ei koskaan tulisi tahrata kateudella eikä ylpeydellä. Lahkolaisuus oli erityisen vaarallista dharmalle. Työmme muiden hyväksi täytyi perustua myötätunnolle ja sille oivallukselle, että muut tuntevat olennot ovat juuri kuten me itse siinä, että he eivät halua kärsiä. Meidän tulee pitää kaikkien kuuden maailman olentoja yhtä rakkaina kuin omaa äitiämme.

 

Karmapa johti lyhyen meditaation, joka liittyi Buddhaan aikana, jolloin tämä mietiskeli Bodhgayan alueella kuuden vuoden ajan asketismia harjoittaen. Hän pohdiskeli sitä, miten me itse nälkäisten henkien lailla ajamme takaa ruokaa, rikkautta, kuuluisuutta ja kaikkia tämän elämän viihdykkeitä, emmekä muista miettiä tulevaa elämää. Buddha taas hylkäsi maailman ollakseen hyödyksi tunteville olennoille, joiden määrä on rajaton kuin avaruus. Me olimme häpeäksi hänen nimelleen.

 

Harjoitukset lamppukulkuetta ja tekstien kantamista varten

8.1.-9.1.2009, teksti Karma Palmo, kuvat Karma Norbu


Länsimaalainen ryhmä esittää Karmapan säveltämän ja sanoittaman laulun.

 

Kagyu monlamin viidentenä ja kuudentena iltana Hänen pyhyytensä Karmapa kutsui koolle kaikista perinteistä ne, jotka aikoivat laulaa rukouksia marme mönlamissa (lamppukulkueessa). Kiinalainen sangha esitti ensin oman rukouksensa, sitten korealainen, ja sen jälkeen vietnamilaiset munkit ja nunnat lausuivat Sydänsutran. Sitten länsimainen ryhmä lauloi Karmapan säveltämän ja sanoittaman ”Voi maailma” -laulun. Hän oli esityksiin tyytyväinen.

 

Tiibetiläinen, kiinalainen ja englantilainen ryhmä lauloi sitten varsinaisen marme monlam –rukouksen kukin omilla kielillään Karmapan edellisenä vuonna säveltämällä kauniilla nuotilla.

 

 

 

Sitten Karmapa pyysi, gelong-munkeille ja gelongma-nunnille annettiin pienet lootuslamput, jotta he voivat harjoitella niiden liikuttelemista yhtä aikaa. Se on hyvin vaikeaa satojen ihmisten joukossa.. Valot himmennettiin ja kaikki liikuttivat lamppuja tahdissa. Yritys ja erehdys aiheutti paljon naurua, kun tätä yhtäaikaista valaistumista yritettiin täydellistää. Lopuksi päätettiin, että tulos kelpaa, ja kaikki taputtivat.

 

Valkoisen Taran initiaatio

9.1.2009, teksti Jo Gibson, kuvat Karma Norbu, Pema Orser Dorje

Ennen initiaatiota Gyalwang Karmapa puhui vajrayana-harjoituksesta yleensä, Valkoisen Taran initiaation historiasta ja kuvasi sen hyödyt.

 

Hän sanoi, että Valkoisen Taran initiaatiota pidettiin usein pitkän iän voimansiirtona, mutta että se oli se oli myös kriyajooga-tantra, ja tarvitsi siksi perustakseen turvautumisen, bodhimielen kehittämisen ja jonkin verran oivallusta tyhjyydestä. Tällaisen harjoituksen tulisi syntyä tuntevia olentoja kohtaan tuntemastamme lähimmäisenrakkaudesta ja rohkeasta pyrkimyksestä kohti valaistumista kaikkien olentojen hyödyksi.

 

Hän kuvasi, miten vajrayanassa, vaikka kolme kayaa olivat valaistumisen tulos, sen harjoittajat aloittelijoista alkaen yrittävät visualisoida ja kokea nämä tulokset – mielessämme olevan buddhan ominaisuudet. Jos käytetään vertausta talon rakentamisesta, ennen kuin aletaan rakentaa, tarvitaan jonkin verran käsitystä siitä, millainen talo halutaan. Sitten tarvittiin hyvä suunnitelma ja vahvat perustukset. Ilman niitä ei voi rakentaa korkeatasoista taloa. Samalla tavalla buddhan ominaisuudet ja toiminta täytyy kuvitella ja ehkä kokeakin, joten harjoituksen tekijät visualisoivat muuttavansa viidestä aggregaatista muodostuneen kehon buddhan muotoon.


Mahayanan opetusten mukaan viisauden kertymä muuntuu dharmakayaksi, ja rupakaya saavutetaan hyveen kertymän kautta, mutta siellä ei ole ohjeita siitä, miten tulosta käytetään alusta alkaen hyväksi. Kun vajrayanan harjoittaja visualisoi jumaluuden keskittymällä valaistuneeseen muotoon, hän voi kerätä ansion kertymän pyrkimällä kehittymään myönteiseen, valaistuneeseen suuntaan ja hän voi kerätä myös viisauden kertymän tutustumalla tyhjyyteen. Kun hän on varmistunut siitä, että hänen visualisoimansa jumaluus tai buddha perustuu tyhjyydelle, tyhjyys ilmestyy.

 

 

 

Vaikka Tara-harjoitus on kriyajooga-tantra, sillä on myös yhtymäkohtia anuttarajooga-tantran kanssa. Kuoleman aikana on erilaisia sulautumisen vaiheita, erilaisia näkyjä ja valoja, jotka tulevat yhä hienovaraisemmiksi, kunnes seuraa kaikkein hienovaraisin kirkas valo. Jos kykenisimme tuolloin tunnistamaan kirkkaan valon, voisimme valaistua. Ymmärtääksemme kirkkaan valon mietiskelemme tyhjyyttä. Toteuttaaksemme sen harjoitamme jumaluusjoogaa. Täten se, mitä nyt harjoitamme auttaa silloin.

 

Kaikkein tärkein asia on kuitenkin perusharjoitus. Ilman turvautumisen suomaa perustaa kyse ei ole dharmaharjoituksesta. Ilman bodhicittaa harjoitus ei suuntaa kohti valaistumista, koska puuttuu motivaatio valaistua. Visualisaation täytyy perustua tyhjyyteen, muuten se ei käännä meitä poispäin samsarasta. Hänen pyhyytensä kertoi tarinan henkilöstä, joka oli tehnyt Yamantaka-harjoitusta ja syntynyt pahana henkenä. Hän varoitti, että niin voi käydä, ettei tee harjoituksia kunnolla.

 

Jos aloittelija kokee, että hänen ajatuksensa muuttuvat myönteisemmiksi ja ehkäpä myötätunto viriää, se on myönteinen tulos, suuria tuloksia ei tarvitse hakea.

 

Karmapa kertoi sitten, että Tara vannoi syntyvänsä aina naispuolisessa hahmossa, kunnes saavuttaisi valaistumisen. Koska hän oli auttanut satojatuhansia olentoja vapautumaan, häntä kutsuttiin Taraksi [tiib. Drolma], mikä merkitsee Vapauttajatarta. Taran toiminta on nopeaa ja syvällistä ja hän poistaa esteet niiden tieltä, jotka rukoilevat häntä. On olemassa rauhallisia ja raivoisia Taroja ja Taroja eri tarkoituksiin. Valkoinen Tara on niitä varten, jotka haluavat elää pitkään, Yangchenma niitä varten, jotka haluavat olla oppineita.

 


Tiibetissä Tara oli yksi khadampa-mestareiden neljästä pääjumaluudesta, ja koska kagyu-perinne on tulosta mahamudran ja khadampan kahden virran yhtymisestä Gampopassa, joka vastaanotti kummatkin perimyslinjat, kagyun ja Taran välillä on aina ollut vahva yhteys.

 

Valkoiselle Taralle on olemassa sekä kriya- että anuttarajooga-tantroja ja neljä pääperinnettä. Hänen pyhyytensä antoi initiaation Gampopan perinteeseen liittyvään kriyajooga-tantraan, mutta perinteitä ei tule erottaa toisistaan. Ne kulkevat yhdessä.


Gyalwang Karmapa kuvasi Valkoisen Taran harjoituksen hyötyjä kahdella esimerkillä. Eräs khadampa-mestari uneksi, että aurinko ensin laski ja sitten nousi lännestä ja laski sitten itään, mitä pidettiin hyvin pahana enteenä. Hän kysyi neuvoa lamalta, joka sanoi, että mestari oli kuolemaisillaan, mutta voi pidentää elämäänsä tekemällä Valkoisen Taran harjoitusta. Kun hän oli tehnyt harjoitusta 11 kuukautta hän näki näyn Tarasta ja eli 60-vuotiaaksi. Mestari rukoili uudelleen Taraa, joka ilmestyi ja kehotti häntä tekemään kuvan Tarasta, niin hän eläisi toiset kymmenen vuotta. Niin hän maalasi thangkan ja eli 70-vuotiaaksi. Silloin hän taas rukoili, Tara ilmestyi ja neuvoi tekemään toisen kuvan. Mestari muovasi patsaan ja eli 80-vuotiaaksi. Tara ilmestyi taas ja sanoi, että jos hän tekee uuden kuvan, hän elää vielä 15 vuotta. Mestari maalasi kuvan mietiskelyluolaansa ja kuoli lopulta 95-vuotiaana.

 
Gampopa kuuli 43-vuotiaana, että hän kuolisi kolmen vuoden sisällä. Sitten khadampa geshe ennusti, että hän tekisi työtä olentojen hyödyksi, jolloin Gampopa sanoi, että hänellä ei ollut paljon aikaa jäljellä. Khadampa geshe antoi hänelle Tara-harjoituksen ohjeet ja Gampopa eli 80-vuotiaaksi. Hänestä tosiaankin oli hyötyä monille tunteville olennoille.

 

Valkoisen Taran harjoitus voi tällä tavalla pidentää ikäänne. Gyalwang Karmapa varoitti kuitenkin, että on parempi, jos ne, jotka tekevät paljon pahaa eivät elä kovin pitkään. Joskus, vaikka haluamme tehdä hyvää, tulos on kielteinen. Ongelman ydin löytyy mielenmyrkyistä ja kielteisistä mielentiloista [nyonmong (tiib.) tai kleshas (skt)]. Samalla kun vaikeus tulee eteen, kielteinen mielentila ilmestyy, ja hyvä tarkoituksemme häviää. Vaihtoehtoa ei ole, mielenmyrkyille ja kielteisille mielentiloille on tehtävä jotain. Henkisestä tasostamme riippuen voimme joko taistella niitä vastaan tai ottaa ne mukaan polulle ystävinä. On hyvä, jos voimme vähintäänkin päästä eroon mielenmyrkkyjen negatiivisesta puolesta. Esimerkkeinä takertuva kiintymys ja vastenmielisyys meidän tulisi päästä eroon siitä mitä emme tarvitse. Jonkin verran kiintymystä perhettä, lapsia ja ystäviä kohtaan on osa näitä ihmissuhteita, mutta liika tuo mukanaan kärsimystä. On kuljettava keskitietä.

 

Viimeinen osa initiaatiota oli kohdistettu läsnä oleville tulkuille, rinpocheille ja lamoille.

Hänen pyhyytensä esitti pyynnön, että he eläisivät pitkään, mutta varoitti heitä tulemasta liian ylpeiksi. Joskus tulkut voivat käyttäytyä hyvin huonosti, mutta se ei välttämättä merkitse, ettei kyseessä olisi aito jälleensyntymä. Eräskin tulku käyttäytyi todella huonosti, kunnes hän kerran meni paikkaan, jossa hän edellisessä elämässään oli rukoillut: ”Kun tulen tänne, toivon muistavani edellisen elämäni.” Silloin hän muisti ja hänen käytöksensä muuttui heti. Tulkuilla on mahdollisuus ja on heidän vastuullaan ylläpitää dharmaa olentojen hyödyksi.

***

 

 

Gyalwang Karmapan piirtämä kuva Valkoisesta Tarasta

 

Karmapa kutsuu vuosittain Kagyu monlamin ystävät ryhmätapaamiseen. Tapaamisissa on usein iloisia yllätyksiä, dharman kultajyviä. Tänä vuonna osallistujat saivat Karmapan hahmotteleman Valkoisen Taran piirroksen. Läsnä oli yli viisisataa kuulijaa, joille Hänen pyhyytensä puhui näin:

 

"On toiveeni, että me, jotka tällä planeetalla asumme, jätämme jälkeemme hyvän jäljen, jotakin sopusointuista ja hyödyllistä. Pidämme kagyu monlamia perustana, jolle voimme luoda tulevaisuuden hyvinvoinnin. Toivon, että monlamista tulee hyvyyttä puoleensa vetävä mandala. Piirsin Taran kuvan kiireessä, joten en voi kehua että se olisi hyvä, mutta aina kun piirrän, piirrän täysin keskittyneesti. Tänään haluaisin jakaa tämän kuvan teidän kaikkien kanssa. Se ilmaisee arvostustani teitä kohtaan. Pyrin siihen, että huomioni kiinnittyy teistä jokaiseen ilman poikkeusta. Luokoon se hyväenteisen yhteyden Taran mandalaan. Toivon, että teidän tuellanne ja minun pyrkimysteni kautta monlamista tulee jatkuva sopusoinnun ja hyvinvoinnin lähde maailmaan. Kirjoitan nimikirjoitukseni kaikkiin jäsenille jaettaviin kuviin."

Lähde: Kagyu Monlam Blog


Gyalwang Karmapa lounastaa sponsoreiden kanssa

9.1.2009, teksti Jo Gibson, kuva Karma Norbu


Hänen pyhyytensä oli tänään Royal Residency hotellin kunniavieraana Bodhgayassa. Kagyu mönlamin järjestelytoimikunta organisoi lounaan kiittääkseen tämän vuoden monlamin pääsponsoreita, Karma Ngodrub Lingin keskuksen jäseniä Tai Chungista, Taiwanista. Keskusta johtava lama, Jamtson Rinpoche istui Karmapan kanssa pääpöydässä. Heidän seurassaan olivat Khenpo Hye-Neung, Karma Jang Chub Dzong sekä kaksi maallikko-oppilasta Karma Ngodrub Lingistä. Ruokailun päätteeksi Karmapa ojensi pienet lahjat kaikille sponsoreille arvostuksen osoituksena.

 

 

 

Gyalwang Karmapa tutkii korealaisia alttarikoristeita
10.1.2009, teksti Jo Gibson, kuvat Karma Norbu, Pema Orser Dorje

Turvallisuussyistä Karmapa ei voinut tänä vuonna osallistua Kangyur-tekstikokoelman kantamiseen. Sen sijaan hän sai tilaisuuden tutkia tarkemmin alttareita, erityisesti korealaiseen tapaan koristettuja. Hänen pyhyytensä oli marraskuussa nähnyt korealaisen thangka-maalauksen, jossa oli kuvattuna korealaisia alttarilahjoja. Hän pyysi hetimmiten korealaista sanghaa valmistamaan erityisiä alttarilahjoja tätä monlamia varten. Karmapa suunnitteli itse näytteillepanon ja sinisen koristenauhan, jossa on dharman pyörä.

 


Kuvassa ylimpänä on tiibetiläisiä torma-kakkuja, ja niiden alla on korealaisia alttarilahjoja. Ulkonäöltään karamellipurkkeja muistuttavat rasiat sisältävät huolellisesti paikoilleen aseteltuja aineksia, jotka on peitetty muovikalvolla, niin että ne pysyvät puhtaina. Kolmannessa rivissä on korealaiselle perinteelle tyypillisiä hedelmävateja.

 

Kangyur-kirjakääröt kannetaan esiin ja luetaan ääneen

10.1.2009,.teksti Jo Gibson, kuvat Karma Norbu, Pema Orser Dorje


 

Kangyur on tiibetinkielinen nimi Buddhan opetuksille eli sutrille. Tiibetiksi käännetyt kirjakääröt otetaan joka vuosi esiin monlamin aikana. Kääröt kannettiin juhlavassa kulkueessa, torvien soidessa. Arvokkaimmat rinpochet tulivat ensin, ja heitä seurasi 99 täysin vihittyä munkkia ja neljä täysin vihittyä nunnaa suuret kirjakääröt olkapäillään He kulkivat vakaasti ja arvokkaasti Mahabodhi-stupan ympäri. Muu sangha ja maallikot seurasivat sivusta osoittaen kunnioitusta kukkasia käsissään.

 

   
 

Täysinvihityt nunnat kantavat kirjakääröjä. Viimeisenä Lama Zangmo Lontoon Kagyu Samye Dzong keskuksesta.

 


Kunniakierroksen jälkeen kirjakääröt avattiin sekä jaettiin munkeille ja nunnille ääneen lukemista varten. Yksi vaikeimmista osista, jossa on monia sanskritinkielisiä mantroja, annettiin tänä vuonna nunnille. Se osoittaa, että monilla nunnilla on nyt samanlainen opinto-ohjelma, jota munkit ovat seuranneet vuosisatojen ajan.

 

 

Akshobhya tulirituaali

10.1.2009, teksti Pi-Chun Chen ja Jo Gibson, kuvat Karma Lekcho

Koko luostarisangha lausui Akshobya-sadhanaa kahtena iltapäivänä (9.-10.1.) ja illalla 10.tammikuuta Hänen pyhyytensä saattoi seremonian päätökseen tulirituuaalein.

 

 

 

Kuusitoista erityisesti valittua henkilöä, jotka olivat olleet 15 päivää Akshobya-retriitillä, kokoontui Tergarin luostarin temppelihalliin siunatakseen kuolleet. Ihmiset olivat tuoneet listalle nimiä, ja sen lisäksi rukoiltiin erityisesti niiden puolesta, jotka olivat kuolleet Burman taifuunissa, Sichuanin ja Tiibetin maanjäristyksissä, Mumbain terrorihyökkäyksissä ja Biharin tulvissa. Rituaali oli kolme tuntia pitkä, ja kesti melkein puoleen

 yöhön.

 

 

Tähän pujaan osallistuivat vain asiantuntijat ja maallikot saivat katsella ulkopuolelta. Akshobya mandala oli sijoitettuna hallin keskelle. Edellistä kagyu monlamia varten Kiinassa ja Japanissa tehtyjä rituaaliesineitä käytettiin nyt uudemman kerran ja Akshobya thangka riippui mandalan yläpuolella. Hänen pyhyytensä Karmapa istui thangkaa vastapäätä retriittiläisten ympäröimänä. Heidän resitointinsa kuului avointen ikkunoiden kautta yleisölle.

 

Lopuksi Gyalwang Karmapa ja muut munkit tulivat ulos kantaen astiaa, jossa oli kuolleiden nimet paperille kirjoitettuna. Munkit menivät ulos sytytetyn nuotion luo ja ihmiset kokoontuivat hiljaa heidän ympärilleen. Yhä uudelleen Hänen pyhyytensä otti maljasta nimilistoja, pysähtyi siunaamaan ne, ja heitti ne sitten tuleen.

   


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Savu ja palaneet paperinpalaset leijuivat liekkien yläpuolella kuin kuvaten sitä miten kuolleet oli vapautettu kärsimyksestä.

 

 

Kagyu monlamin viimeinen päivä

11.11.2009, teksti Jo Gibson, kuvat Karma Norbu, Pema Orser Dorje

Hänen pyhyytensä osallistui viimeisenä päivänä monlamin kaikkiin neljään istuntoon. Aluksi,
sojong-valojen jälkeen lausuttiin kaksikymmenosainen monlam-rukous.

 

Aamun toinen istunto päättyi almukierrokseen.

 

 

Iltapäivällä Gyalwang Karmapa kiitti kaikkia osallistujia ja työntekijöitä. Hän puhui päätöspuheessa siitä, miten huolissaan hän on ympäristön tilasta. Lisäksi hän kehotti ihmisiä muistamaan, että kagyu-perinne korostaa dharman harjoitusta, ja pyysi heitä mietiskelemään enemmän. Hän korosti myös sitä, miten tärkeä on luostarilaitoksen hyvä koulutustaso.

 

 

 

Lopuksi lausuttiin omistusrukoukset. Hänen pyhyytensä nousi istuimeltaan ja käveli hyvin arvokkaasti ja valppaasti ylös portaita, läpi punaisen portin odottavaan autoon. Ihmiset keräilivät tavaroitaan ja liikkuivat hitaasti, ikään kuin vastahakoisina lähtemään. Siunattua ruokaa (tsog) jaettiin lähtijöille, jotka saattoivat olla jo väsyneitäkin. Jokainen oli kuitenkin sitä mieltä, että tilaisuus oli onnistunut loistavasti. Aivan loppu se ei vielä ollut, tulossa oli vielä Mar-me mönlam.

 

Almukierros

11.1. 2009, teksti Karma Palmo, kuvat  Karma Norbu, Pema Orser Dorje


Kagyu sangha monlam chenmon viimeisenä päivänä, toisen istunnon päätteeksi täysinvihityt munkit ja nunnat (bhiksut ja bhiksunit) lähtivät keräämään almuja. Tämä almukierros Mahabodhi stupalta Kauriiden lehtoon on järjestetty nyt viitenä vuotena Karmapan pyynnöstä. Se kunnioittaa tapaa, jolla joissain buddhalaisissa perinteissä päivittäinen elanto saadaan. Päivittäinen almukierros on yksi vinaya-luostarisääntöihin kuuluvista harjoituksista, jota tehtiin Buddhan aikana, ja Hänen pyhyytensä haluaa sisällyttää muutamia vinaya- harjoituksia kahdeksanpäiväiseen rukousjuhlaan.

 

Maallikot ja muut kuin täysinvihityt nunnat ja munkit kerääntyivät tien varteen mukanaan makeisia, hedelmiä ja muuta tarjottavaa, ja bhiksut ja bhiksunit muodostivat jonon Mahabodhi stupan luo. Korkea-arvoinen Gyaltsap Rinpoche johti kulkuetta perinteinen munkinsauva kädessään.

 

Hänen takanaan tulivat muut arvojärjestyksessä almukulhot käsissään. He pysyivät tarkkaavaisina kävellessään ja huomioivat jokaisen liikkeensä ja ajatuksensa, kuten Hänen pyhyytensä oli neuvonut. On ilo nähdä, että vielä 21. vuosisadalla niin monet täysinvihityt munkit ja nunnat voivat kokoontua yhteen paikkaan ja inspiroida muita.


Karmapa, Jamgon Kongtrul Rinpoche ja Kalu Rinpoche seurasivat pääportilla, miten kulkue eteni porttien läpi kadulle, jossa innokas väkijoukko odotti. Ihmiset antoivat lahjoja ylitsevuotaviin kulhoihin, jotka vapaa-ehtoiset avustajat tyhjensivät välillä säkkeihin. Erityisesti tiibetiläiset naiset pitävät almukulhon koskettamista kädellä tai rukousnauhalla siunauksellisena ja he tekivät niin mumisten samalla rukouksia ja mantroja. Jotkut heittivät kehäkukan lehtiä kulkueen päälle ja kaiken kaikkiaan tunnelma oli intensiivinen.

     Gyaltsap Rinpoche kädessään munkinsauva, jossa on kilisevät renkaat.


Kauriiden lehdossa bhiksut ja bhiksunit istuutuivat nurmikolle mattojen ja omien istuinalustojensa päälle odottaen, kunnes kaikki olivat ehtineet paikalle. Karmapa saapui myös paikalle ja katsoi, miten vapaaehtoiset jakoivat ruokaa kulhoihin. Työn määrä oli valtava, sillä ruoka oli tuotava Tergarin luostarista asti, samoin ruokailuvälineet ja matot. 500 vapaaehtoista varmisti, että ruoka oli tarjoiltaessa kuumaa ja kaikki tiski tuli tiskatuksi. Vapaaehtoisten palvelualttius on mainitsemisen arvoinen asia.

 

 

 

Sää oli tapahtuman aikana suotuisa, aurinko tuli esiin ja linnut lauloivat puissa. Viileä tuuli leyhytti ilmaa ja hetken tuntui ajattomalta, kyseessä olisi voinut olla se ammoinen aika, jolloin Buddha itse käveli tässä paikassa. Oli rauhaisaa, olisimme voineet olla tuhansien kilometrien päässä kaoottisen Bodhgayan kadusta, joka oli puiston muurin toisella puolen.


Ruokarukousten jälkeen almukulhot nostettiin, ruoka syötiin ja lopuksi lausuttiin omistusrukoukset. Hänen pyhyytensä palasi Tergarin luostariin ja luostarisangha piti pienen tauon ennen seuraavaa istuntoa, joka sisälsi Lama chopan, uhrilahjat gurulle.

 

 

Mar-me monlam 2009

11.1.2009, teksti Jo Gibson, kuvat Karma Lekcho, Karma Norbu, Pema Orser Dorje

 

Tämä on monien suosikkitapahtuma, varsinkin pikkumunkkien, jotka ovat istuneet kärsivällisesti paikoillaan silloinkin, kun eivät ymmärrä kaikkia rukouksia ja opetuksia. Mar-me on tiibetin kieltä ja tarkoittaa voilamppua. Niitä uhrattiin tuhansittain. Voin käry ja kynttiöiden savu tuhoaa kivirakennelmia, joten ympäristösyistä nyt käytetään pieniä patterilamppuja.

Ilta alkoi lyhyellä Chenresig-pujalla joka loppuu sanoihin:

 

Tämän ansion kautta toivon pian yltäväni Avalokiteshvaran oivallukseen

ja saattavani kaikki olennot siihen tilaan.

Kiinalainen, korealainen, vietnamilainen ja englanninkielinen kuoro esittivät musiikkikappaleita ja sitten Hänen pyhyytensä löi pientä gongia kolme kertaa.

 

Se oli merkki jonka myötä kaikki sytyttyvät lamppunsa. Munkeilla ja nunnilla oli lootuksen muotoiset lamput. Niitä oli yli 500 ja yhteensä lamppuja oli 2500.

 

 


Lausuttiin Atishan lamppurukous:

 

Muuttukoon tämän lampun ulkokehä yhtä suureksi kuin kolme tuhatta -järjestelmän valtava maailma.

Olkoon sen runkona vuorten kuningas, Meru-vuori.

Täyttäköön lamppuöljy ympäröivät meret.

Ilmestyköön sata miljoonaa lamppua joka ikisen buddhan edessä.

Karkottakoon niiden valo tietämättömyyden pimeyden aina olemassaolon huipulta keskeytymättömään helvettiin asti

ja valaiskoot se buddhien ja bodhisattvojen Puhtaat maat kymmenessä ilmansuunnassa,

niin että ne selvästi näkyvät.

 

OM VAJRA ALOKE ĀH HŪṂ

 



 

Emaho! (Kuinka ihmeellistä!)

 

Uhraan tämän upean ja ihanan kirkkaan lampun

tämän onnekkaan maailmankauden tuhannelle buddhalle,

lamoille, jidameille, dakineille ja dharmansuojelijoille,

sekä kaikista puhtaista maailmoista

kymmenestä loputtomasta ilmansuunnasta
mandoloihin kokoontuneille jumaluuksille.
 

Entiset vanhempani, jokainen tunteva olento,

tässä elämässä ja minne he syntyvätkään,

nähkööt he täydellisten buddhien Puhtaat maat esteettä,

ja he tulkoot sitten erottamattomiksi Amitabhasta.

 

Kolmen Jalokiven totuuden voimalla

ja Kolmen Juuren jumaluuksien voimalla rukoilen näin.

Antakaa siunauksenne, että pyyntöni toteutuisi pian.

TADYATHĀ PAÑCHANDRIYA ĀVA BODHĀNAYE SVĀHĀ

 

Päätöspuhe

 

Gyalwang Karmapa pyhittää maan uutta Kagyu monlam keskusta varten

16.1.2009, teksti Jo Gibson, kuvat Karma Lekcho,

 


 

Kirpeän kylmässä mutta aurinkoisessa aamusäässä Biharissa Hänen pyhyytensä istui valkoisen gazebon alla, kaulaliina kaulassa. Paikka sijaitsi kyntämättömällä pellolla ja sen neljä nurkkaa oli merkitty kehäkukkaköynnöksillä. Nyt pyhitettiin kahden eekkerin (vajaan hehtaarin) kokoinen alue Tergarin luostarin vierestä. Se oli ostettu lokakuussa 2008 ja sen tarkoituksena oli toimia kagyu monlam -juhlan toimistona ja toimihenkilöiden majoitustilana.

 


 

Karmapan vasemmalla ja oikealla puolevat istuvat nunnat ja munkit eivät ensin voineet aloittaa seremoniaa, koska kuuluvuus oli heikko. Karmapaa se ei hätkäyttänyt, vaan hän odotti kärsivällisesti, kunnes paikalle saatiin megafonit. Lopulta kaikki oli järjestyksessä ja rukoukset voitiin lausua. Se tehtiin yksinkertaisesti ilman musiikkiinstrumentteja tai rituaalitulta. Rukouksina oli Buddhan kaksitoista tekoa, teeuhri Mahakalalle ja dharmansuojelijoille ja lopuksi Kahdeksan hyväenteisyyttä sekä rukous, jossa toivotaan, että Buddhan opetukset kukoistaisivat.

 

Karmapa nousi istuimeltaan ja käveli pölyistä tietä takaisin Tergarin luostariin tervehtien tiibetiläisiä pyhiinvaeltajia, jotka olivat kokoontuneet tien varrelle khata-liinat käsissään.
 

Linkkejä:

21. kagyu monlam 2003 - 2004

22. kagyu monlam joulukuussa 2004

23. kagyu monlam tammikuussa 2006

24. kagyu monlam tammikuussa 2007

25. kagyu monlam joulukuussa 2007 ja Monlam logo

26. kagyu monlam tammikuussa 2009

27. kagyu monlam joulukuussa 2009 ja kuvagalleria

28. kagyu monlam joulukuussa 2010

29. kagyu monlam maaliskuussa 2012

30. kagyu monlam joulukuussa 2012

 

Karmapan ohjeita mönlameita varten 2004

Tapahtuman historiaa

 

Karmapan ympäristösivut (englanniksi ja tiibetiksi)    

Ympäristönsuojelukonferenssi 3. - 7.10.2009 Intiassa

Karmapan ohjeita ympäristönsuojelusta 2009 (englanninkielinen pdf-tiedosto)

Karmapan neuvoja ympäristönsuojelusta 2008

 

Kagyu Monlam Chenmo (viralliset sivut tiibetiksi, englanniksi ja kiinaksi)

Kagyu Monlam Blog (englanniksi)

Kagyu Monlam Video (tiibetiksi, englanniksi, kiinaksi)

kagyumonlam.tv: Nagarjunan kirje ystävälle. mp3-tiedostot ovat noin 2 tuntia pitkiä. Karmapa antaa opetukset tiibetiksi, 1. ja 2. opetuksessa on englanninkielinen käännös, 3. - 5. opetuksissa on englannin ja kiinankielinen käännös. Kuvat ja teksti
1. opetus (20.12.09 aamupäivä)
2. opetus (20.12.09 iltapäivä)
3. opetus (21.12.09 aamupäivä)
4. opetus (21.12.09 iltapäivä)
5. opetus (22.12.09 aamupäivä)

Gyalwang Karmapan opetuksia Milarepasta

Erityisraportti - tormat

Nagarjunan ”Kirje ystävälle”

Perinteisiä opetuksia - Opetuksia pääasiassa aasialaisille Bodhgayassa 31.12.2008. - 3.1.2009

Dharman mukainen elämä - Karmapan opetuksia länsimaalaisille Bodhgayassa 12. - 14.1.2009

Gyalwang Karmapan opetuksia madhyamikasta

Rokpan soppakeittiö Bodhgayassa tammikuussa 2009

 

CD:t, DVD:t, kirjat, pinssit ja riipukset: Namse Bangdzo Bookstore

Karmapan toiminta

 

kotisivulle