28. kagyu monlam -rukoustapahtuma 15. – 22.12.2010 Bodhgayassa Intiassa

Ohjelma

Gyalwang Karmapan haastattelu 29. marraskuuta 2010

Ensimmäisen Karmapan lyhyt opetus

Puhe tyhjyydestä

Karmapan opetuksia Atishan tekstiin Lamppu valaistumisen polulle

1. päivä  Myötätunto on polun sisin olemus & Riita tuhoaa Dharman

2. päivä  Todellinen dharmanharjoitus muuttaa mielemme & Myötätunto kaikkia olentoja kohtaan

3. päivä  Elämme ollaksemme hyödyksi olennoille & Tulevaisuus on omissa käsissämme

Kagyu monlam, Karmapan opetuksia Toivomusrukousten kuninkaasta:

1. päivä  Kertymien kokoaminen ja esteiden puhdistaminen

2. päivä  Lahjojen antaminen ja huonojen tekojen tunnustaminen

3. päivä  Huonoista teoista luopuminen

4. päivä  Oman mielemme kesyttäminen pitää dharmaa yllä

5. päivä  Ääretön bodhimieli lukemattomia olentoja kohtaan

6. päivä Akshobya-initiaatio

7. päivä Sojong-valat, Kangyur-kulkue ja Akshobya-rituaali

8. päivä Kunnianosoitus lamavanhimmille, Lama chöpa, almukierros ja lamppurukoukset

Linkkejä

Ohjelma

Lähde :  Kagyu monlamin viralliset sivut

28th Kagyu Monlam Schedule  (download pdf.)

Tämä on 28. kerta, kun korkeat lamat johtavat tuhansien munkkien, nunnien ja maallikkojen joukkoa, joka rukoilee maailman hyvinvoinnin puolesta. Toiveena on, että buddhien ja bodhisattvojen viisauden ja myötätunnon voima koskettaisi kaikkia tuntevia olentoja.

Akshobya-retriitti 23.11. – 3.12.2010

Juhla Bodhgayassa 8. – 9.12.2010

Ensimmäisen Karmapan Düsum Khyenpan syntymästä on kulunut 900 vuotta. Suorat videolähetykset alkaen keskiviikkona 8.12. Videotallenteet julkaistaan myös, joten ohjelmia voi katsoa myöhemmin. Tapahtuma-aikataulu ja videot osoitteessa http://www.kagyumonlam.tv. 

Avajaiset 8.12. aamupäivällä. Iltapäivällä Ensimmäisen Karmapan gurujooga ja ganachakra (tiib. tsog).

9.12. aamulla sang savu-uhri ja iltapäivällä Mahakala-puja ja ganachakra.  Erikoissivusto Karmapa 1110 - 2010 (engl.) ja Ensimmäisen Karmapan opetus (suom.)

Kolmen päivän kurssi 10. – 12.12.2010

Hänen pyhyytensä 17. Karmapa Ogyen Trinley Dorje opettaa Bodhgayassa sanghaa ja maallikko-oppilaita aiheena Atishan Lamppu valaistumisen polulle (suomennettu juuriteksti).  Raportti (engl.) Video

Padmasambhava-initiaatio 13.12.2010

Kagyu monlam rukousjuhla 15. – 22.12.2010 (8 päivää)

17. Gyalwang Karmapa Ogyen Trinley Dorje antaa opetuksia Ensimmäisen Gyalwang Karmapan, dharmaguru Dusum Khyenpan kirjoittamasta tekstistä, jonka otsikkona on Opetus yleisölle. Hänen pyhyytensä antaa erilaisia mietiskelymenetelmiä koskevia suullisia ohjeita ja kommentaarin rukousjuhlan kunakin päivänä tehtävistä rukouksista. Lisäksi rukoillaan Tiibetin hyvinvoinnin puolesta.

Elävien puolesta lausutaan mm. Lääkäribuddhan, Taran ja Guru Rinpochen rukoustekstejä ja Akshobya-rituaali tulirituaaleineen tehdään niiden puolesta, jotka ovat siirtyneet pois tästä maailmasta. Sekä elävien että kuolleiden puolesta luetaan Kangyur [Buddhan opetukset] kannesta kanteen, tehdään 16 arhatin rituaali, almukulkue, sutraperinteen gurupuja, jonka yhteydessä jaetaan siunattua ruokaa (tsog) sekä lausutaan lamppurukoukset.

22.12.2010 aamulla klo 2.30 – 5 Suomen aikaa kagyu monlamin osallistujat tekevät pitkän iän rukouksia kolmelle pitkän elämäntyön tehneelle kagyu-opettajalle, Kyabje Thrangu Rinpochelle, vajramestari Tenga Rinpochelle ja Khenpo Tsultrim Gyatsolle. Harjoituksia voi seurata kagyu monlam tv:ssä ja niihin voi osallistua lataamalla harjoitustekstit täältä.

Gyalwang Karmapan haastattelu 29. marraskuuta 2010

Kagyu monlamin järjestelytoimikunta tapasi Hänen pyhyytensä Karmapan Tergarin luostarissa Bodhgayassa. Toimikunnan eri osastot esittivät kysymyksiä etukäteen ja haastattelu tehtiin tiibetiksi. Karmapan tiukan aikataulun vuoksi vastaukset ovat lyhyitä, mutta olemme kiitollisia, että aika keskustelulle järjestyi.

Mikä on tämän vuoden monlamin teema?
 

28. kagyu monlamin pääteemana on ”Maailman hyvinvointi”, mikä tarkoittaa fyysistä maailmaa ja tuntevia olentoja. Miksi? Vuonna 2010 on ollut paljon luonnonmullistuksia, erityisesti Jyekundossa Tiibetissä, oli Drugchun maanvyöry ja tulvat Ladakhissa Intiassa. Niissä on menetetty monia ihmishenkiä. Tässä monlamissa rukoillaan niiden puolesta, jotka menettivät henkensä, eloonjääneiden puolesta ja että läheisiään ja sukulaisiaan menettäneet toipuisivat nopeasti. Tämän monlamin aikana rukoilemme kaikki yhdessä, että he voisivat rakentaa itselleen onnellisen elämän uudelleen.
 

Miksi kolmen seniorilaman puolesta rukoillaan?
 

Karmapa-linjan ensimmäinen edustaja, Düsum Khyenpa syntyi tasan 900 vuotta sitten ja monlamin aikana teemme pitkän iän seremonian Thrangu Rinpochen, Dorlob Tenga Rinpochen ja Khenpo Tsultrim Gyatso Rinpochen puolesta. Nämä kolme karma kagyu -lamaa, joiden elämäntyö dharman ja tuntevien olentojen puolesta on ollut suurta, ovat jo iäkkäitä. Sutria ja tantroja yhdistavä pitkän iän puja-seremonia on keino pyytää, että he jatkaisivat työtään ja eläisivät pitkään opetusten ja tuntevien olentojen tähden.
 

Mikä on Akshobhya retriitin ja rituaalin tarkoitus? Miksi Akshobya on tärkeä?

Yleensä järjestämme Akshobhya (tiibetiksi Mitrugpa) -mandalarituaalin ja tulipujan kuolleiden puolesta. Toisin kuin aiempina vuosina teemme Akshobyan puhdistusrituaalin nyt kuutena iltana monlamin aikana. Seitsemäntenä iltana tehdään tulipuja. Näin teemme, koska kuten sanottu, paljon ihmisiä on kuollut luonnonkatastrofeissa eri puolilla maailmaa. Erityisesti muistamme Jyekundon, Drugchun ja Ladakhin uhreja ja siksi tulipuja tehdään tavallista pitemmän kaavan mukaan.

Tantrisia jumaluusharjoituksia tehdään yleensä siten, että ensin on nyenpa (resitaatio) ja sitten drupa (harjoitus). Resitaatioon menee ainakin viikko ja se on eräänlainen johdanto. Teemme harjoituksen tällä tavoin muistaen menehtyneitä.

Buddha [Shakyamuni] ylisti Buddha Mitrugpaa ylivertaisena karmisten esteiden poistajana, ja tässä on kyse juuri tuosta Mitrugpasta. Nykymaailmassa 21. vuosisadalla, koska ihmisten ajatukset ja teot yhdistyvät nykyaikaiseen teknologiaan, tekojen seurausten voima on erittäin suuri ja pahuudesta on tullut paljon hyvyyttä suurempaa. Juuri nyt kun kielteiset voimat kasvavat, meidän on aika tehdä Akshobya-rituaali, jos vain voimme.

Mitä tarkoittaa, kun sanotaan että Gyalwang Karmapa on Akshobhya Buddhan ilmestyskeho?

Yleisesti sanottuna tantrassa kohta, mihin henkilön heittämä kukka [mandalassa] putoaa, ilmentää sitä buddhaperhettä, johon hän kuuluu. Karmapa kuuluu Akshobyan vajra-perheeseen. Siksi Karmapoilla on tummansininen kruunu päässään valaistuneita tekoja tehdessään. (Tummansininen väri yhdistetään Buddha Akshobyaan.) Jotkut myös sanovat, että karmapa on Mitrugpan ilmestyskeho, tällainen perinne siis on, mutta yleisesti ottaen karmapa ja dagpo kagyu -lamat, ei vain karma kagyu, kuuluvat vajra-perheeseen.

Mitä muotoja ja aiheita voiveistoksissa on tänä vuonna?

Tänä vuonna ne liittyvät Karmapa-perinteen 900-vuotisjuhliin, siksi tormissa eli voiveistoksissa kuvataan kahdeksan aikaisempaa Karmapaa ensimmäisestä, Düsum Khyenpasta kahdeksanteen, Mikyo Dorjeen asti.

Viime vuoden tapaan keskellä kuvataan Buddhan teot Avadanan (kertomusten) mukaan. Samoin kuvataan kahdeksan maallista suojelijaa – neljä suurta jumalaa ja neljä suurta kuningasta – jotka suojelevat buddhalaisia ja heidän hyviä tekojaan ja laajemmin ei vain buddhalaisia, vaan kaikkia olentoja, jotka tekevät hyvää. Koska olemme nyt Intiassa, tavallaan tässä osoitetaan kunnioitusta Intian hindujumalille, jotka suojelevat hyvää, hyviä olentoja, ja koska Buddha ylisti heitäkin, siinä on syy tehdä torma erityisesti heille tänä vuonna. Tormas and other offerings

Millainen on pääportin arkkitehtuuri tänä vuonna?

Minulla ei ole mitään erityistä sanottavaa pääportista. Vaikka Tiibetissä ei ollut tapana tehdä tervetulo-portteja, seuraamme nyt intialaisia tapoja. Tarkoituksena ei ole vain toivottaa tervetulleeksi hienolla portilla, sen syvällisempi merkitys on siunaus. Olemme kiinnittäneet porttiin tärkeitä dharmani-mantroja, jotka aktivoituvat, kun ihmiset kulkevat portista sisään ja ulos. Siunaukset puhdistavat esteitä ja auttavat keräämään kahta kertymää (viisautta ja hyvien tekojen luomia ansioita). Buddha sanoi niin sutrissa ja hänen sanoihinsa luottaen olemme kiinnittäneet porttiin nämä dharani-mantrat. Teimme näin viime vuonna ja teemme samoin nyt. 28TH KAGYU MONLAM ENTRANCE GATE

Düsum Khyenpa perusti lamojen tunnistettujen jälleensyntymien järjestelmän. Mikä on tulku?

Mahayana sutrissa ja kommentaareissa puhutaan kolmesta kayasta (Buddhan kolmesta kehosta): dharmakayasta, sambhogakayasta ja nirmanakayasta, joka on tiibetiksi tulku. Toimiakseen tuntevien olentojen apuna Buddhat ilmestyvät sambhogakaya-muodossa puhtaan karman omaaville bodhisattvoille ja korkeina nirmanakayoina tavallisille oppilaille.

Tiibetiksi tulku tarkoittaa kuitenkin jotain muuta. Pyhät olennot, joiden rukouksilla on voima käydä toteen, syntyvät yhä uudelleen rukoiltuaan opetusten ja olentojen puolesta oppilaidensa ja läheisimpien sydänoppilaiden tavoitteet mielessään. Tässä tulku-sana ei rajoitu vain kolmen kayan viitekehykseen. Ennemminkin he ovat bodhisattvoja, joilla on voima toteuttaa rukouksensa ja jotka jälleensyntyvät ajatellen tuntevien olentojen, oppilaidensa ja sydänoppilaidensa parasta. Kutsumme heitä tulkuiksi.

 
Mikä Teidän pyhyytenne mielestä on erityisen merkillepantavaa Düsum Khyenpan elämässä?

 
Minun mielestäni Gyalwang Karmapa Düsum Khyenpa oli paitsi äärettömän ystävällinen ihminen, myös ystävällisyyden alkulähde. Samalla tavalla kuin lähde voi olla joen alkupiste, siltä minusta tuntuu. 900 vuoden ajan karma kagyu -perinne on juontunut hänestä ja hänen ystävällisyydestään. Hän oli mitä tärkein siemen. Näin ollen sekä meidän karma kamtsangin edustajien että kaikkien tiibetinbuddhalaisten tulisi muistaa hänen hyvyyttään. Esimerkisi tulkujen tunnistamisen perinne alkoi Düsum Khyenpasta. Siksi hänen elämänsä on merkityksekäs buddhalaisille opetuksille kaikkialla Tiibetissä.

 
Mikä on perimyslinjan merkitys ja miten se pysyy elävänä?

Koska on keksintöjen aikakausi, ihmiset eivät painota perinteitä; he tekevät keksintöjä oman älynsä voimin. Olemme kuitenkin osa maailmaa. Me ja esi-isämme olemme toimineet luonnon ehdoilla kymmeniätuhansia vuosia ja ihmiskunta on kokenut paljon muutoksia. Sen seurauksena älylliset taitomme ja viisautemme ovat kehittyneet. Erityisesti 21. vuosisadalla aineellinen hyvä on lisääntynyt, mutta olemme kadottamassa sisäisen onnellisuutemme. Välimatka meidän ja luonnon välillä kasvaa ja mitä kiireisemmäksi elämämme muuttuu, sitä vaikeampaa on keskittyä tärkeimpään. Samalla kun olemme eristäytyneet ympäristöstämme, olemme vahingoittaneet sitä monin tavoin. Siksi meidän täytyy muistella esi-isiemme viisautta. Meidän on löydettävä sama luontoyhteys kuin heillä oli.

Erityisesti Gyalwang Karmapoiden jälleensyntymäketju ei ole vain sanahelinää. Jos me itse aiomme pitää mahamudra-perinteen viisautta ja rajatonta myötätuntoa yllä, meidän on sovellettava niitä käytäntöön jatkuvin ponnistuksin. Vain sillä tavalla perinne voi pysyä elävänä. Jos vain puhumme ja suoritamme rituaaleja, on vaara että perinne taantuu.

Tämänvuotinen opetus, Jowo Atishan ”Lamppu valaistumisen polulle” on suunnattu Himalajan alueelta kotoisin olevalle väestölle, heistä monet ovat olleet buddhalaisia sukupolvien ajan. He ovat pyytäneet näitä opetuksia. Kuka tahansa saa kuitenkin osallistua ja opetus on siten suunnattu kaikille.
 

Tiibetiläiset ja muut Himalajan asukkaat harjoittavat tiibetinbuddhalaisuutta hinayanan, mahayanan ja vajrayanan tasoilla tietyssä järjestyksessä. Emme tee harjoituksia vain sen mukaan, ovatko kykymme vähäiset tai suuret. Tantraa ei ole hyvä harjoittaa, ennen kuin on sen tasolla. Siksi Atisha esitteli asteittaisen polun harjoitukset.

Jokaisen dharmanharjoittajan tulee tietää mikä asteittainen polku on. Erityisen tärkeää se on niille, jotka harjoittavat kaikkia kolmea kulkuneuvoa (yanaa) yhtä aikaa. Siksi ajattelin, että tästä on hyvä puhua. Varsinkin nyt, kun tiibetinbuddhalaisuus on levinnyt ja sitä harjoitetaan eri puolilla maailmaa, jotkut eivät välitä siitä, ovatko he saavuttaneet asiaankuuluvan henkisen tason ja jotkut eivät ole tietoisia koko asiasta.
 

Miksi Toivomusrukousten kuningas: jalo pyrkimys erinomaiseen käytökseen valittiin opetusaiheeksi monlamissa?
 

Silloin kun edesmennyt Bokar Rinpoche johti kagyu monlamia, kun hän oli aloittanut perinteen uudelleen Bodhgayassa, lausuttiin Samantabhadran pyrkimysten kuningasta: jaloa pyrkimystä erinomaiseen käytökseen [tiibetiksi Sangchos monlam]. Sitä on sitten lausuttu joka vuosi. Koska saimme Milarepan elämää koskevat opetukset päätökseen viime vuonna, vaikutti siltä, että tämän vuoden monlamiin olisi hyvin sopivaa sisällyttää opetuksia Sanchos monlamista, ja siksi annan siihen lyhyen kommentaarin.

Kertoisitteko hiukan Düsum Khyenpan ”puhuvasta patsaasta”?

Düsum Khyenpan puhuva patsas sijaitsee tavallisesti Bagyö Rinpochen luostarissa Kollegalissa Etelä-Intiassa. Karmapan 900-vuotisjuhlien yhteydessä siirsimme sen tänne keskeisenä pyhäinkuvana. Se on kagyu monlamin tärkein pyhä esine. Siitä ei ole yksityiskohtaisia historiallisia tietoja, mutta se on hyvin arvokas ja koska se on puhunut monta kertaa, se on hyvin siunauksellinen. Suunnittelemme, että patsas siirtyy kaikkialle, missä Karmapan 900-vuotisjuhlallisuudet järjestetään.

Ensimmäisen Karmapan lyhyt opetus

Mikä on viestinne kaikille niille, jotka osallistuvat 28. kagyu monlamiin, kuuntelevat sitä tai tekevät vapaaehtoistyötä?

Tapahtuman nimi on kagyu-toivomusrukous (monlam) ja sitä se tarkoittaa. Toiminnan tarkoituksena on tuoda yhteen monien ihmisten toiveet, pyrkimykset ja innostus. Kaikki paikalla olijat ja he, jotka katsovat tapahtumia internetistä, esittävät toiveensa ja pyrkimyksensä suoraan tai epäsuorasti ja sillä tavoin tästä tulee todellinen kagyu monlam.

Sen perusteella uskon, että tällä on vaikutusta maailmanrauhaan. Ilman osallistujia kagyu monlamia ei olisi. Heidän ystävällisyyttään muistaen toivon, että tämä suuri dharmajuhla järjestetään joka vuosi ja että siitä tulee entistäkin merkityksellisempi ja sisältörikkaampi. Teidän ansiostanne voin toivoa, että kaikki tuntevat olennot löytäisivät dharman ilon ja tervehenkisen onnen. Edelleen toivon, että he jakavat muille iloa ja onnea, joka dharmaan liittyy.

Puhe tyhjyydestä

3.12.2010

Root Institute, Boghgaya, Intia. Naomi Levinen raportti

Root Institute on rauhan tyyssija muutaman kilometrin päässä Bodhgayan pölyisestä ja meluisasta keskustasta. Hänen pyhyytensä Karmapa teki kolme hidasta kumarrusta alttaria kohti ja asetti khatan Hänen pyhyytensä Dalai Laman kuvan alle ja siunasi sitten uhrilahjat. Hän nousi muutaman portaan istuimelleen hymyillen hyväkuntoisen näköisenä, odotti mandalalahjan uhraamisen ajan ja puhui sitten tiiviisti yhteen pakkautuneelle kuulijakunnalle. Tämä oli hänen viides vierailunsa täällä, ja Karmapa tuntui viihtyvän hyvin tutussa ympäristössä. Hän kiitti sanghaa erinomaisesta työstä paikallisen yhteisön parissa – he eivät olleet jättäneet myötätuntoa ajatusten tasolle vaan sovelsivat sitä käytäntöön.

Liikuttavalla nöyryydellä hän sanoi, ettei tiennyt paljon Sydänsutra-aiheesta eikä tuonpuoleisesta viisaudesta ja esitti sitten tavan, jolla voimme saada yhteyden tyhjyyteen, ei filosofisen väittelyn kautta vaan suoraan käytännössä.

Seuraava on ote englanninkielisestä käännöksestä:

”Jotta ymmärtäisimme helpommin, tyhjyyttä voidaan tarkastella siitä näkökulmasta, että se tarjoaa meille mahdollisuuden. Koska kaikkien asioiden perusluonto on tyhjyyttä, mikä tahansa voi ilmentyä. Samalla kun asiat ilmentyvät, on tyhjyys. Tyhjyys tarjoaa mahdollisuuden, kaikki mahdolliset asiat voivat ilmestyä. Ilmestyminen ei estä tyhjyyttä. Tyhjyys ei estä ilmestymistä. Ne tapahtuvat samanaikaisesti. Totuttujen ajatusmalliemme mukaan ajattelemme, että olemassaolo ja olemattomuus ovat kaksi eri asiaa. Ne eivät voi tapahtua samanaikaisesti, niin luulemme. Meidän täytyy löytää tapa vapautua itsekkäistä ajatusmalleistamme, jotta näkisimme, miten ilmiöt ja tyhjyyden perusluonto eivät estä toisiaan.

Lyhyesti sanoen ongelmana ei ole se, että jokin ei ole olemassa; ongelma on siinä, että jotain on olemassa. Meillä on vaikeuksia, koska ilmiöt ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja tuloksena on esimerkiksi loukkaantumisia. Näkyvät ilmiöt ovat tietenkin olemassa. Se on se, minkä näemme ja koemme. Mutta tärkeää on se, miten se nähdään oikealla tavalla. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että yrittää teeskennellä, ettei mitään ole tai kieltää ilmiöiden olemassaolon. Samalla kun asiat ilmenevät meidän tarvitsee vain nähdä, mikä on oikein ja totta suhteellisesti ja mikä on oikein ja totta pohjimmiltaan. Sillä ei ole tekemistä näkyvien ilmiöiden kieltämisen kanssa. Kyse on sen ymmärtämisestä, että samalla kun asiat ja ilmiöt ilmenevät, kaiken pohjimmainen luonto on tyhjyyttä. Joten ilmiöiden ja niiden pohjimmaisen luonnon välillä ei ole ristiriitaa. Meidän tulee pystyä lähestymään ympärillämme olevaa ilmiömaailmaa tällä tavoin.”

Karmapa käveli hitaasti ulos huoneesta yleisön kasvoja katsellen ja siirtyi arvokkain hitain buddhan askelin pihalle pyörittämään rukousmyllyjä. Hänestä otettiin valokuvia intialaisten koululaisten kanssa, joilla oli kukkia käsissään.

Kaikki kokoontuivat hänen ympärilleen, kun hän sytytti tulen heliumpallon alle. Se nousi siniselle taivaalle kyljessään ympäristönsuojeluviesti: SAVE THE CLIMATE ACT NOW.

Karmapan opetuksia Atishan tekstiin Lamppu valaistumisen polulle  (juuriteksti)

Lähde: Lamp for the Path to Enlightenment Day 1 & Kuvagalleria
 

Ensimmäinen opetuspäivä 10.12.2010

Aamupäivä

Myötätunto on polun sisin olemus

Raportti: Michele Martin (lyhennetty)

Bodhgaya on paikka, jonka maaperällä Buddha asteli ja istui bodhipuun alle saavuttaen täydellisen heräämisen. Hänen pyhyytensä 17. Karmapa, Ogyen Trinley Dorje on johtanut täällä kagyu monlam -rukoustapahtumaa vuodesta 2004 alkaen ja opettanut seuraajiaan.

Tänä vuonna dharmaopetuksia ja kulttuuritapahtumia varten on rakennettu suuri näyttämö. Suuret holvikaaret on peitetty sinisellä kankaalla ja keskellä on kullanvärinen katos, joka leijuu kuin aurinko tyhjässä tilassa. Sen alapuolella on valaistu Buddhan patsas ja Ensimmäisen Karmapan, Düsum Khyenpan patsas, joka näyttää varsin elävältä. Karmapan istuin on kukkien ympäröimä.   Monituhatpaikkaisen katsomon perältä katsottuna näyttämö antaa erinomaisen kuvan perinteestä, joka alkaa Buddhasta ja kulkee Ensimmäisen Karmapan kauta nykyiseen, 17. Karmapaan, Ogyen Trinley Dorjeen.   Hän opettaa täällä tänään suuren intialaisen oppineen, Jowo Atishan tekstistä Lamppu valaistumisen polulle. Sitä ennen maallikko- ja luostarivihitty sangha resitoi karmapa chenno -mantraa, jonka pehmeä sointi täyttää aikaisen aamun. Pian jarling-torvien ääni ilmoittaa Hänen pyhyytensä saapuvan. Hän kumartaa kolme kertaa Buddhalle ja Ensimmäiselle Karmapalle ja istuutuu omalle paikalleen.

Seurasi useita rukouksia ja sen jälkeen korkeat lamat ojensivat Karmapalle perinteisiä lahjoja pitkää ikää toivottaen. Mukana olivat Gyaltsap Rinpoche (yksi korkeimmista kagyu-tulkuista), Khenchen Thrangu Rinpoche (Karmapan pääopettaja), Mingyur Rinpoche (Tergarin luostarin apotti), Bagyod Rinpoche (jonka luostari omistaa Düsum Khyenpan patsaan) ja Lama Chödrak (kagyu monlamin pääjärjestäjä).

Karmapa loi ensin katsauksen menneeseen ja muisteli, miten hän aluksi opetti Mahayana-hotellin pienessä salissa. Kun se kävi liian ahtaaksi, siirryttiin taiwanilaiseen temppeliin ja sitten Tergarin luostariin ja lopulta tähän suureen tilaan, minne mahtuu tuhansia kuulijoita. Atishalla on yhteys kagyu-perinteeseen Gampopan kautta. Hän opiskeli kadampa-perinnettä ennen kuin tapasi Milarepan ja sai tältä mahamudra-opetukset. Kun Gampopa yhdisti nämä kaksi opetusten virtaa, ne muuttuivat yhdeksi harjoitusperinteeksi, jota kagyu-linja noudattaa.

Karmapa sanoi sitten, että jos kuulijakunta löytää hänen sanoistaan jotain kelvollista, sen voi viedä mukanaan ja soveltaa käytäntöön. Hänen pääyleisönään näissä opetuksissa ovat Himalajan alueelta tulleet ihmiset ja opetukset on myös tarkoitettu tavalliselle yleisölle [ennemmin kuin luostarivihityille].

Shantideva kirjoitti, että ihmiselämää on vaikea saavuttaa ja jos emme käytä sitä hyvin, emme ehkä saa toista tilaisuutta. Se liittyy tietenkin ensimmäiseen perusajatukseen, joka kääntää mielen [kohti dharmaa]: kallisarvoiseen ihmiselämään. Ei riitä, että ymmärrämme sen älyllisesti, se täytyy sisäistää. Kallisarvoinen ihmiselämä on vaikea saavuttaa, koska se edellyttää niin monia oikeita olosuhteita. Saatamme ihmetellä miten ylikansoituksen keskellä olisi niin vaikea saavuttaa ihmiselämää. Mutta puhumme kallisarvoisesta ihmiselämästä ja se on hyvin erityinen, sen saavuttamiseen tarvitaan paljon hyviä tekoja. Ajatelkaa miten vaikeaa on tehdä edes yhtä myönteistä tekoa puhumattakaan, että tekisimme niitä koko ajan.

Ihmisillä on äly, jonka nojalla he voivat valita mistä pitää kiinni ja mistä luopua. Meidän tulee ensin pohtia laajasti, mikä auttaa kaikkia olentoja ja mikä heitä vahingoittaa. Sitten toimimme ruohonjuuritasolla sen mukaan.

Aidolle dharmanharjoittajalle harras omistautuminen ei riitä. Dharman alkulähtökohta on ihmiselämän arvostaminen ja se, että erottaa hyvän pahasta. Jotta saavuttaisimme sellaisen valaistumisen tason kuin Vajradhara, meidän täytyy ensin muuttua hyviksi ihmisiksi ja ymmärtää omaa mieltämme. Muuten dharmanharjoituksemme on vain muiden matkimista.

Tämän tekstin kirjoittaja Jowo Palden Atisha syntyi Bengalissa ja hänestä tuli korkeasti oivaltanut. Hän tuli Tiibetiin ja käänsi dharman pyörää antaen syvällisiä ja kattavia opetuksia mukaan lukien Lamppu valaistumisen polulle. Kaikki polun vaiheisiin liittyvät opetukset saavat alkunsa tästä tekstistä. Sanotaan, että jos Atisha ei olisi tullut Tiibetiin, tiibetiläiset olisivat olleet sokeita.

Tämä opetus on tärkeä myös siksi, että se ylittää koulukuntien rajat. Atishan omassa yliopistossa Vikramashilassa kaikki koulukunnat olivat edustettuina ja Atishasta tuli niiden johtaja. Atisha tunsi kaikki eri koulukunnat ja kulkuneuvot (yanat) ja kunnioitti niitä. Hän tunsi Nagarjunan syvälliset ja Asangan laajat opetukset ja tiesi, miten ne ovat toistensa kanssa sopusoinnussa.

Iltapäivä

Riita tuhoaa Dharman
Raportti: Jo Gibson

Buddhan opetukset eivät ole ristiriitaisia, vaan sisältävät taitavia tapoja ohjata eri ihmisiä kohti valaistumista polun eri vaiheissa. Tiibetinbuddhalaisessa perinteessä on sekä Tripitaka että Neljä tantraa. Asiat selitetään niissä eri tavoin, mutta jos merkitys ymmärretään, ne eivät ole ristiriidassa keskenään. Toisinaan Buddha sanoo esimerkiksi, että itse on olemassa, toisinaan taas että itseä ei ole olemassa. Hän sanoo niin opettaessaan ihmisiä sen mukaan, kuka mitäkin tarvitsee.

Dharman syvällinen merkitys ei sisälly ulkoisiin ilmiöihin kuten patsaisiin tai luostareihin. Eri koulukunnat korostavat kukin omia erinomaisia ominaisuuksiaan, koska ne suuntautuvat asiakkaiden tarpeiden mukaan. Ihmiset luulevat silloin, että heidän oma koulukuntansa on parempi kuin muut. Dharman arvoa ei voi mitata sillä tavoin pinnallisesti, vaan opetusten ja kokemuksen syvällisyydellä.

Jowo Atishan Lamppu valaistumisen polulle on tärkeä, koska se sisältää täydellisen tien valaistumiseen alusta loppuun. Kattava näkökulma auttaa ymmärtämään, että opetuksissa ei ole ristiriitoja.

Lisäksi teksti sisältää kaikki Buddhan ohjeet, siitä tulee tiibetinkielinen sana kadampa. Ka tarkoittaa buddhan puhetta ja dam ohjeita. Nämä helppoon muotoon kirjoitetut ohjeet auttavat meitä etenemään tiellä kohti valaistumista.

Ensimmäisenä on tämän ihmiselämän kallisarvoisuuden pohdiskeleminen. Meidän tulisi pohdiskella sitä, kunnes ymmärrämme sen täysin, vaikka siihen menisi koko elinaika. Jotkut kulkevat laman luota toiselle pyytäen uusia harjoituksia, koska he ovat saaneet edellisen loppuun. Harjoituksilla ei ole viimeistä käyttöpäivää!

Meidän tulisi arvostaa kaikkia harjoituksia niin kuin ne olisivat erilaisia lääkkeitä. Yksi ohje saattaa olla itselle muita parempi, mutta kaikki ohjeet ovat hyödyllisiä.

Kagyu-luostareissa opiskellaan nykyisin entistä enemmän, mutta se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että olemme harjoitukseen keskittyvä koulukunta. Opiskelemamme tekstit ovat myös harjoitusohjeita. Opiskelu ja harjoitus tapahtuvat yhtä aikaa. Harjoituksen tulee perustua ymmärrykselle, ei pelkästään uskolle. Monet Karmapat kirjoittivat oppineita teoksia ja monet mietiskelymestarit suosittelivat opiskelemista. Ellemme ymmärrä harjoitusta, initiaatiot, tekstien ääneen lausuminen, mahamudra eikä itse suuri Vajradhara pysty auttamaan meitä.

On tärkeä tietää, mitä dharmasta luopuminen tarkoittaa. Se on yksi pahimmista teoista. Ennustusten mukaan pääsyy dharman degeneroitumiseen on buddhalaisen yhteisön sisäiset ristiriidat. On sanottu, että Buddha Shakyamunin opetukset häviävät tästä syystä. Sitä kuvaa sanonta, että kun leijona kuolee, muut eläimet ovat edelleen liian peloissaan syödäkseen sen ruumista. Miten leijonan ruumis katoaa? –Pienet eläimet syövät sen sisäpuolelta. Sillä tavoin buddhalaisuus tuhoutuu.

Juoruaminen on yksi tapa hylätä dharma. Älkäämme arvostelko mitään uskontoa. Alkuperäinen buddhalainen sangha jakaantui ensin neljään ja sitten 18 koulukuntaan. Pidämme oman koulukuntamme opetusten säilymistä tärkeänä, mutta tärkeää on Buddhan kaikkien opetusten säilyminen. On buddhalaista dharmaa kuten mahayana, theravada ja vajrayana ja ei-buddhalaista dharmaa, kuten kristinusko, islam, juutalaisuus ym. Rehellinen keskustelu ja ajatustenvaihto on tärkeää, mutta epäkunnioittavasta asenteesta muita kohtaan ei ole hyötyä.

Suuri myötätunto syntyy pohtimalla, miten itse kärsimme samsarassa kielteisten tunteiden vallassa. Usein tulen surulliseksi, kun en voi auttaa ihmisiä, jotka tulevat tapaamaan minua, mutta se vahvistaa tahtoani tehdä harjoitusta.

Luopuminen ja myötätunto näyttävät minusta kaksisuuntaiselta peililtä: sisäänpäin katsoessa syntyy luopuminen ja ulospäin katsoessa myötätunto. Jotta bodhimieli kehittyisi, meidän on oivallettava, että kärsimystä on kaikkialla samsarassa ja laajennettava toive kärsimyksestä vapautumiseen koskemaan kaikkia. Mahayana ei voi olla olemassa ilman bodhimieltä ja siihen täytyy liittää ymmärrys tyhjyydestä ja itsen olemattomuudesta.

Vajrayanassa lama on keskeisessä asemassa. Siksi on tiedettävä, miten lama kohdataan, miten otetaan vastaan initiaatioita ja kehitytään. On tiedettävä mikä samaya on ja mitä ovat vajrayana-valat. Erityisen tärkeää on tuntea juurivalat, jotta ei riko niitä. Mitä pitemmälle vajrayanan tiellä edetään, sitä vakavampia seuraamuksia rikkomuksista on.

Lamppu valaistumisen polulle sisältää viisi osaa: turvautuminen, pyrkimyksellinen ja toiminnallinen bodhimieli, tyyneysmietiskely, taitavat keinot ja viidentenä viisauden ja myötätunnon ykseys. Käytän neljännen Gyaltsap Rinpochen kommentaaria, joka on Kadampa Geshe Sharawan kommentaarin kanssa yhdenmukainen.

Teksti alkaa kunnianosoituksella Kolmelle jalokivelle…

1. Kumarran suurella kunnioituksella

kaikille kolmen ajan Voittajille,

heidän opetukselleen ja niille, jotka pyrkivät kohti hyvyyttä.

…ja ihmisille, joilla on enemmän hyviä ominaisuuksia kuin itsellämme.

Hyvän oppilaan, Jangchup Ön, kannustamana

Atisha kirjoitti tekstin Ngarin kuninkaan, Jangchup Ön pyynnöstä.

sytytän valon lamppuun,

valaisemaan polkua valaistumiseen.

Lamppu auttaa tiellä pimeässä niin ettei eksy – tämä teksti on lamppu niiden avuksi, jotka ovat valaistumisen tiellä.

Toinen säe puhuu olentojen erilaisista kyvyistä:

2. Tiedä, että on kolmenlaisia ihmisiä sen mukaan,

ovatko heidän kykynsä vähäiset, keskinkertaiset tai suuret.

Kuvaan tässä tarkkaan

heidän erilaiset ominaisuutensa.

Säkeet 3‒5 määrittelevät nämä erilaiset kyvyt.
 

3. Tiedä, että he, jotka hinnalla millä hyvänsä

etsivät itselleen olemassaolon kiertokulun nautintoja,

eivätkä mitään muuta,

ovat niitä, joilla on vähäisimmät kyvyt.

4. Heitä, jotka etsivät rauhaa pelkästään itselleen

ja kääntävät selkänsä maalliselle hyvälle

huonoja tekoja välttäen,

kutsutaan kyvyiltään keskinkertaisiksi.

5. Heillä, jotka oman kärsimyksensä kautta

haluavat totisesti saada

muiden kärsimykset kokonaan lakkaamaan,

on suuret kyvyt.

Muistiinpanoja ensimmäisen päivän opetuksista

Bodhgaya, Intia 10.12.2010

Lähde: Naomi Levinen raportti

"Ensinnäkin haluan opettaa teitä niin, että opetus menee suoraan sydämeenne.

Ei riitä, että omistaudumme dharmanharjoitukselle ja uskomme siihen. Jos väitämme olevamme buddhalaisia, mutta emme tee harjoitusta, buddhalaisen ja ei-buddhalaisen välillä ei ole eroa. Syy siihen, miksi emme edisty harjoituksessa, piilee siinä, että emme arvosta kallisarvoista ihmiselämää. Aivan ensiksi meidän täytyy muuttua hyviksi ja vastuuntuntoisiksi ihmisiksi.

Miten teemme ihmiselämästä entistä tarkoituksenmukaisemman? –Siten, että emme anna mielemme joutua kielteisten tunteiden valtaan. Meidän täytyy muuttaa mielemme ja sitten tehdä harjoitusta.

Samsara on Buddhan työpaikka. Buddha työskentelee ihmisten hyväksi koko ajan; hän ei koskaan lepää. Vaikka hänellä ei ole tajuntaa [epäpuhdas tajunta on muuttunut viisaudeksi – toim. huom.] eikä aikomusta tehdä jotain, toiminta syntyy luonnostaan.

Voimme pyrkiä luomaan itsellemme paremman elämän tai vapautumaan samsarasta. Ne, jotka näkevät samsaran kaikkialla, ovat keskitasoisia: kaikki johtaa kärsimykseen. Suuret olennot hallitsevat kaikkea myötätunnolla. Kun tunnet samsaran kärsimysten polttavan kuin tuli, yrität pikimmiten saada kaikki ulos. Ellet voi ottaa vastuuta muista, et harjoita mahayanaa. Sen ydin on auttaa muut pois kärsimyksestä. Se on jotain, mitä sinun täytyy tehdä joka päivä.

Dzogpa chenpo -dharma [”suuri täydellisyys,” nyingma-koulukunnan vastine kagyu-koulukunnan mahamudra-harjoituksille] ei riitä. Ihmisen on muututtava suureksi täydellisyydeksi. Pelkkä syvällinen opetus ei muuta sinua syvälliseksi.

Myötätunnon täytyy olla lähtöisin sydämestä ja luiden ytimistä, ei vain ajatustasolta. Silloin sinusta tulee mahayanan harjoittaja. Jos sinulla on bodhimieli, et koskaan synny alempiin maailmoihin. Viime kädessä hyötynä on valaistuminen. Jotta voisit kehittää todellista myötätuntoa, sinun täytyy asettaa itsesi toisen henkilön asemaan. Me kaikki elämme yhden ja saman auringon alla, hengitämme samaa ilmaa ja kuulumme samaan perheeseen.

Afganistanista Bamyanin alueelta tuli eräs ryhmä tapaamaan minua. Nämä ihmiset tulivat paikasta, missä Buddha[patsaat] tuhottiin. Sanoin heille, että Buddhan kuvat oli tuhottu, mutta tavallaan se on hyvä. Muslimien mielestä Jumalalla ei ole muotoa, joten heistä tuntuu pahalta, jos teemme kuvan. Siitä tuli este. Nyt välillämme ollut ongelma on tuhottu. Tämä saattaa olla tapa, jolla muslimit ja buddhalaiset saadaan kohtaamaan. Myötätunnon kautta kaikki ongelmat ja riita poistuu kokonaan. Pahin mahdollinen teko on dharmasta luopuminen. Suurin syy dharman tuhoutumiseen on sen seuraajien keskinäiset riidat. Sanotaan, että dharmasta luopuminen on pahempaa kuin että tuhoaisi kaikki maailman stupat."

Lamppu valaistumisen polulle
Gyalwang Karmapan opetuksia Atishan tekstiin
 

Lähde: Lamp for the Path to Enlightenment Day 2 & Kuvagalleria 

Toinen opetuspäivä 11.12.2010

Aamupäivä

Todellinen dharmanharjoitus muuttaa mielemme

Raportti: Michele Martin
 
Tänään rukoukset alkoivat rukouksella Guru Rinpochelle. Korkeista lamoista paikalla olivat Gyaltsap Rinpoche, Khenchen Thrangu Rinpoche, Dolop Tenga Rinpoche, Mingyur Rinpoche, Khenpo Donyo ja Bakyoe Rinpoche. Karmapa chenno -mantraa laulettiin uudella kauniilla sävelellä.

Gyalwang Karmapa asteli keskikäytävää arvokkaasti jarling-torvien soidessa. Hän teki kolme hidasta kumarrusta Buddhalle ja Düsum Khyenpalle, ennen kuin istuutui ja avasi tekstikäärön.

Lausuttiin lisää rukouksia, mm. Nagarjunan ylistys asioiden toisistaan riippuvaisuudelle:

Mikä ikinä ilmentyykin muusta riippuvaisena

ei lopu eikä ala,

ei lakkaa eikä ole pysyvä,

ei tule eikä mene,

eikä ole erilainen eikä samanlainen.
Ajatusrakennelmat täysin hiljentyneinä

opetusten mukaan kyseessä on rauhan tila.

Kumarran täydellisten buddhien

aidoille sanoille.

Karmapa aloitti päivän opetukset kertoen, että vanhempi munkki Tergarin luostarista oli siirtynyt pois yön aikana ja pyysi rukouksia. Teimme rukouksen Chenrezigille ja lausuimme mantraa om mani padme hung. Hänen pyhyytensä toivoi, että edesmennyt munkki löytää oikean tien seuraavassa elämässään ja valaistuu pian.

Sitten alkoivat opetukset. Sanotaan, että ilman mielenharjoitusta olemme kuin lampun kuva: se ei valaise eikä poista pimeyttä. Samalla tavalla ellemme todella muuta mieltämme, olemme vain dharmanharjoittajan kuva, eikä dharma voi täyttää tehtäväänsä niin että heräisimme täydellisesti.

Dharma (tiibetiksi cho) merkitsee muuttamista, muutosten tekemistä. Kyse ei ole ulkoisesta muutosvoimasta kuten vasarasta, vaan kyse on siitä, että löydämme vastalääkkeen heikkouksillemme. Se toimii niin kuin lääke, jota otetaan, kun ollaan sairaita. Sillä tavalla heikkoudet alkavat menettää voimaansa ja voimme käsitellä niitä paremmin. Se on kaikkien opetusten tavoite.

Ensimmäinen Karmapa Düsum Khyenpa sanoi, että opetusten kuuntelemisen ja opiskelun kautta ymmärrämme mielen luonnon; pohdiskelemalla syntyneen viisauden avulla hallitsemme heikkouksiamme ja mietiskelyssä syntyneen viisauden avulla katkaisemme heikkouksien juuret kokonaan.

Tämä on hyvin tärkeää, koska heikkoudet vaivaavat mieltämme. Voidaan sanoa, että dharman koko päämäärä on työskennellä heikkouksia vastaan.

Kadampa-opettajilla on eräs keino taistella heikkouksia vastaan. Heillä on mustia ja valkoisia pikkukiviä. Jokaisen hyvän ajatuksen jälkeen syrjään laitetaan valkoinen kivi ja huonon ajatuksen jälkeen musta kivi. Istunnon tai päivän päätteeksi edessä on sitten yksi kasa valkoisia kiviä ja toinen kasa mustia kiviä. Kasojen suuruudesta mietiskelijä näkee, onko hän ollut myönteisellä vai kielteisellä mielellä ja seuraavana päivänä hän yrittää olla entistä myönteisempi. Voimme myös muistella, mitä vastalääkkeitä olemme käyttäneet heikkouksia vastaan. Näin voi työskennellä vaikka vuoden, ja lopussa tutkia onko muutosta tapahtunut. Muuten on vaikea muuttaa itseään.

Vaikka toistamme usein toivetta valaistumisesta kaikkien olentojen hyväksi, pelkät sanat eivät riitä. Mielen täytyy muuttua. Meidän tulee aikoa hyvää ja tehdä hyvää ajatusten, sanojen ja tekojen tasolla. Esimerkiksi tappamisen välttämiseen tarvitaan selkeä päätös olla tappamatta. Neuvokaa omaa mieltänne ja analysoikaa sitä. Buddha on antanut meille menetelmiä mielen työstämiseen, mutta hän ei ole vieressä neuvomassa. Se, käytämmekö menetelmiä, riippuu itsestämme, Olemme oma pelastajamme ja suojelijamme. Antakaamme itsellemme hyvän tulevaisuuden lahja.

Jotkut väittävät, että kyse on luonteesta, jota ei voi muuttaa. Se on tekosyy. Persoonallisuutemme on nyt karkea, mutta voimme työstää sitä. Muuta keinoa ei ole. Ellei meillä ole itsekuria tehdä muutosta, se on kuin hylkäisimme aarteen. Meillä on hyvien tekojen aarre ja jos käytämme sitä, siitä tulee hyvän jälleensyntymän perusta. Itsekuri on tarpeen, jotta todella tekisimme jotain, pelkkä ajatteleminen ei riitä.

Turvautuminen

[Hänen pyhyytensä Karmapa antoi turvautumisvalat.]

Turvaudumme Buddhaan opettajana, dharmaan polkuna ja sanghaan kumppaneina polulla. Ensin tarvitsemme ystävällisten ihmisten apua, esimerkiksi vanhempien. Sitten meidän täytyy itsenäistyä ja tämä prosessi muistuttaa dharman opiskelemista. Polulla tarvitsemme ystäviä, joilta saamme tukea tai elämänkumppanin, jonka kanssa voimme työskennellä yhdessä.

Turvautumalla etsimme vapautumista, joka on pysyvä rauhantila. Se ei ole jotain, mikä voitetaan vaaleissa ja hävitään seuraavalla kerralla. Emme voi ostaa emmekä tuottaa ulkopuoleltamme. Se ei ole kaukana idässä sillä aikaa kun itse olemme lännessä, vaan vapaus löytyy omasta mielestämme. Siksi koemme kärsimystä. Kivet eivät kärsi, koska niillä ei ole mieltä.
 
Mikä on kärsimyksen syy? –Karmiset tekomme ja heikkoutemme. Heikkoudet saavat meidät toimimaan kielteisesti ja seurauksena on kärsimys. Meidän on siis työstettävä heikkouksiamme, kurjuutemme ja tyytymättömyytemme syitä. 

Miten se tehdään? 2500 vuotta sitten Buddha oli prinssi, jolla oli kaikkea mitä toivoa saattaa. Sitten hän näki sairaan, vanhuksen ja kuolleen ruumiin. Hän näki myös munkin ja kysyi, kuka hän oli. Hänelle vastattiin, että kyseessä oli maailmasta luopunut henkilö. Prinssi luopui myös maailmasta vapautuakseen. Vuosien harjoituksen jälkeen hän löysi keskitien asketismin ja ylenpalttisten nautintojen välistä ja valaistui. Buddha ymmärsi asiat perin pohjin niin kuin ne ovat. Hän lakkasi tukeutumasta tajuntaan (tiib. rnam shes), joka näkee vain asioiden muodot ja oivalsi ikuisen viisauden (tiib. ye shes), joka näkee asiat sellaisina kuin ne ovat.

Jos Buddhaa vaikkapa uhkaa jokin vaara, hän ei pelkää, koska hän tietää sen todellisen luonnon; se, mitä nykyhetkessä tapahtuu, ei petä häntä. Tavalliset olennot pelkäävät ja kärsivät pinnallisten ilmiöiden edessä. Ilmiöt pettävät tavallisia olentoja ilman, että he tietävät tulevansa petetyiksi. Näin pysymme samsaraan sidottuina. Buddha tietää sen ja on antanut opetuksia, jotta voimme kulkea polkua todelliseen vapauteen.

Sangha viittaa Buddhaan henkisenä ystävänä tai tavalliseen sanghaan, luostarivihittyihin. Opettajat tulisi nähdä dharmaystävinä. Jotkut pelkäävät lamoja, en ymmärrä miksi. Meidän tulisi pitää heitä hyvinä ystävinä, jotka auttavat meitä polulla. tietenkin meidän on ensin tutkittava, onko hän luotettava ystävä ja siihen kuluu aikaa.

Tarvitsemme dharmaystäviä, jotka ovat pitäneet samaya-valansa. Yleisesti ottaen lupaamme olla ystävällisiä kaikille olennoille, mutta ensin meidän tulee olla ystävällisiä niille, jotka ovat meitä lähellä. Miten muuten voimme suhtautua suureen määrään eläviä olentoja?

Täysin herätäksemme tarvitsemme siis erittäin hyvän opettajan, erittäin hyviä harjoitusmenetelmiä ja dharmaystäviä.

Kun olemme turvautuneet, meidän tulee ymmärtää muutama seikka. Turvauduttuamme Buddhaan emme turvaudu enää maallisiin jumaluuksiin; turvauduttuamme dharmaan sitoudumme olemaan vahingoittamatta eläviä olentoja ja turvauduttuamme sanghaan päätämme välttää kielteisiä ystäviä.
 

Käyn nämä nyt läpi kohta kohdalta. (1) Se ettemme turvaudu maallisiin jumaluuksiin ei estä kumartamasta tai antamasta lahjoja tietyissä tilanteissa. Tässä tarkoitetaan sitä, että emme sydämemme pohjasta etsi heiltä turvaa, koska nämä jumaluudet voivat auttaa meitä vain ajallisissa asioissa, ne eivät voi johtaa meitä ulos samsarasta. Voimme esimerkiksi etsiä suojaa puun varjosta, mutta varjo liikkuu auringon mukaan. Se on siis ajallinen suoja ja maalliset jumaluudet ovat sellaisia.

On tärkeä tietää, että on erilaisia suojelijoita. Dharmansuojelijoiden tehtävä on suojella opetuksia, ne ovat dharman palveluksessa. Sitten on viisaussuojelijoita, jotka ovat suuria bodhisattvoja tai valaistuneita olentoja, jotka ilmestyvät suojelijan hahmossa. Voimme turvautua heihin.

Työstämme siis omaa mieltämme. Tormakakkujen lahjoittaminen ja muut Buddhalle annetut lahjat ja kumarrukset eivät riitä vapauttamaan meitä kärsimyksestä: meidän täytyy itse muuttua, löytää oma viisautemme mietiskelyn kautta ja käyttäytyä hyvin.

(2) Kun turvaudumme dharmaan, pidättäydymme vahingoittamasta eläviä olentoja. Dharma rauhoittaa mielemme. Vahingoittaminen käsitetään tässä laajemmin kuin vain fyysisenä vahingontekona. Se merkitsee sitä, että vältämme kaikenlaisen kärsimyksen tuottamista. Peruskulkuneuvossa [hinayana] sanotaan, että meidän tulee välttää kaikkia kielteisiä tekoja, mahayanassa sitoudumme lisäksi auttamaan eläviä olentoja.

Uskontojen takia syntyy konflikteja ja Hänen pyhyytensä Dalai Lama on sanonut, että pelkkä sama “maailmanrauha” ei riitä. Ihmiset näet sotivat maailmanrauhan puolesta. Tarvitsemme rauhaa, joka syntyy väkivallattomuudesta. Voimme löytää sen mielenhallinnan avulla, sisäisen rauhan, jota mielenmyrkyt eivät häiritse.

(3) Kun turvaudumme sanghaan, vältämme kielteisiä ystäviä. He ovat ihmisiä, joilla on lahkolaisia näkemyksiä. Turvaudumme kaikkiin buddhiin, kaikkiin dharmaopetuksiin ja kaikkiin sanghan jäseniin. Ellemme ajattele heistä myönteisesti, rikomme turvautumisvalamme.

Buddha antoi erilaisia opetuksia erilaisille ihmisille. Joillekin hän sanoi, että itse on olemassa, toisille, että itseä ei ole. Emme voi määritellä joitakin opetuksia hyviksi ja toisia huonoiksi. Sanghan pirstominen ei tuota mitään hyvää.
 

Tiibetissä on lukuisia dharmaopetuslinjoja ja jokaisella on omat hyvät puolensa. Ei ole hyvä takertua kamtsang kagyuun. Buddha toivoi, että dharma leviäisi maailmassa kuin auringonvalo. Jos sangha on sopusoinnussa, dharma kestää pitkään.

Drukpa Kunley sanoi, että ellemme pidä jostakin, mitä ystävämme tekevät, voimme itse jättää tekemättä niin. Jos emme voi muuttaa heitä, voimme ainakin olla osallistumatta.

Intialainen mestari Dorje Denpa lähetti Karmapa Düsum Khyenpalle lahjoja ja sanoi: ”Sinä tulet johtamaan buddhadharmaa.” Karmapan perinne ei kuitenkaan ole peräisin Intiasta eikä Kiinasta eikä Vajradharaltakaan. Tämä opetuslinja tulee Buddhalta. Tiibetissä on erilaisia lamoja, luostareita ja opetuslinjoja. Pohjimmiltaan ne ovat yhtä: opetuksissa ei ole eroa. Joten lamojen ja eri perinteiden arvostelu on vastoin dharmaa.

On vaikea muuttaa itseään kokonaan. Teemme vain niin paljon kuin pystymme. Jos se ei ole muuta kuin yksi lyhyt harjoitus, sekin on hyvä. Pitäkää tämä mielessänne.

Iltapäivä

Myötätunto kaikkia olentoja kohtaan

Raportti: Jo Gibson

Gyalwang Karmapa aloitti selostamalla, että pääasiassa Atishan tekstiä käyttivät mahayanabuddhalaiset, sekä sutrayanan että vajrayanan seuraajat. Täydellinen menetelmä on pyrkimyksellinen ja toiminnallinen bodhimieli.

Aloitamme keräämällä henkisiä ansioita:

7. Täysin valaistunutta esittävien maalausten, patsaiden,

pyhäinjäännösten ja erinomaisten opetustekstien

sekä muiden vertauskuvien edessä

anna lahjaksi kukkia, suitsuketta – mitä sinulla lienee.

Teemme seitsenosaisen rukouksen…

8. Lausuen seitsenosaisen rukouksen

Jalon käytöksen ohjekirjasta

…ja turvaudumme.

ja päättäen, ettet koskaan käänny takaisin,

kunnes olet saavuttanut täydellisen valaistumisen;

 9. luottaen lujasti Kolmeen jalokiveen

toinen polvi maahan polvistuneena

ja kädet yhteen liitettyinä

turvaudu ensin kolme kertaa.

”Kunnes olet saavuttanut valaistumisen” tarkoittaa, että kyseessä on mahayana-sitoumus, joka on voimassa valaistumiseen asti. Turvauduttuamme meidän täytyy harjoitella rakastavaa ystävällisyyttä ja myötätuntoa ensin pyrkimyksellisen bodhimielen ja sitten toiminnallisen bodhimielen avulla.

Bodhimielen juurena on myötätunto, meidän tulee kehittää luonnollista myötätuntoa, samanlaista kuin äiti tai hoitaja osoittaa lasta kohtaan. Seitsenosaisen rukouksen jälkeen yritämme vähitellen muuttaa mieltämme entistä myötätuntoisemmaksi. Yksi tapa on pitää kaikkia olentoja entisinä äiteinämme ja pohtia heidän ystävällisyyttään. Se nostaa esiin kysymyksen entisistä elämistä. Buddhalaiset väittävät, että tajunta on riippuvainen edellisestä tajunnanhetkestä ja käyttävät tätä logiikkaa tukena jälleensyntymiselle. Nykyisin on myös tieteellisiä todisteita siitä, että jotkut lapset muistavat edellisen elämänsä.

Yleisesti sanottuna äidit ovat suuren myötätunnon esimerkki, koska he osoittavat lapsiaan kohtaan suurta rakkautta ja myötätuntoa. Mutta voitte myös kuvitella kenet tahansa, joka on ollut teitä kohtaan ystävällinen ja pitänyt teistä, vaikkapa läheinen ystävä. Jos käytämme esimerkkinä äitiä, niin vastasyntyneinä olemme kasa lihaa, vanhempiemme tuotos. He antavat meille ruoan ja vaatteet, kaiken mitä tarvitsemme kun olemme kylmissämme. Äiti pesee meidät ja ruokkii maidollaan, puhuu meille ja osoittaa rakkautta. Vielä kasvettuammekin hän antaa ruokaa ja vaatteita, joskus jopa omalla kustannuksellaan. Äidit näkevät paljon vaivaa lastensa eteen ja vuodattavat paljon kyyneleitä. He tahtovat vain lastensa parasta. Meidän tulisi ymmärtää, miten ystävälliset vanhempamme ovat samsaran vankeja ja kokevat suunnatonta kärsimystä. Sen seurauksena tulisi tuntea suurta myötätuntoa heitä kohtaan.

Jotkut ihmiset saattavat ajatella kuitenkin päinvastoin. Jokainen on entisissä elämissä ollut vihollisemme, esimerkiksi silloin kun synnyimme eläimenä, meidät on tapettu ruoaksi tai turkin takia ja niinpä kaikkia tulisi vihata!! Siinä tapauksessa on tutkittava, kumpi on hyödyllisempää. Voimme kehittää rakkautta ja bodhimielen ja saavuttaa valaistumisen tai kehittää vihaa ja vajota alempiin maailmoihin. On totta, että kohtelemme eläimiä väärin tässä maailmassa. Jos mentäisiin oikeuteen, ne voittaisivat.

Meidän tulee muistaa, että kaikilla olennoilla on kyky tuntea nautintoa ja tuskaa. Vaikka joku olisi vihollisemme, siihen on joku syy, ja usein vika on itsessämme. Ehkä emme ole olleet auttavaisia tai kunnioittavia.

Toinen syy kehittää myötätuntoa on, että monet tuntevat olennot eivät tiedä, mistä seuraa onni ja mistä kärsimys. Huolehtiessaan poikasistaan äitilintu tappaa matoja ja hyönteisiä. Siten se kulkee poispäin onnekkaasta jälleensyntymästä. Äidit tekevät paljon huonoja tekoja jälkeläistensä puolesta ja siksi he jatkavat vaeltamista samsarassa.

Olemme kaikki toisistamme riippuvaisia. Monet ihmiset ansaitsevat elantonsa tappamalla tuntevia olentoja, jotta saisimme lihaa ym. Ellei olisi kuluttajia, ei olisi tappajia. Meidän tulisi kantaa vastuuta ja kun huomaamme jossain kärsimystä, meidän tulisi haluta toimia sen poistamiseksi.

Kolmas syy on, että kielteiset tunteet tekevät meistä kaikista hiukan hulluja. Jos tapaamme mielisairaan henkilön, emme pidä häntä vastuullisena teoistaan. Mutta me kaikki olemme hiukan mielisairaita! Heikkouksiemme takia. Siksi tarvitsemme kärsivällisyyttä. Jos joku lyö meitä kepillä päähän, suutumme hänelle. Emme suutu kepille, koska sillä ei ole sananvaltaa. Lyöjästä tulisi ajatella kuten kepistä. On kuin hän olisi heikkouksiensa juovuttama, eikä kykenisi hallitsemaan itseään. Buddhat ja bodhisattvat eivät hylkää tuntevia olentoja, jotka ovat heikkouksien alaisia, joten pitäkäämme heitä esimerkkeinämme. Voimme hetkellisesti reagoida loukkaukseen, mutta emme saisi kantaa kaunaa, koska se on vastoin bodhisattva-valaa.

Neljänneksi meidän tulee ajatella äitiemme kärsimyksiä. Kukaan ei tahdo kärsiä, ja vaikka emme näe alempien maailmojen kärsimyksiä, näemme kärsimystä tässä maailmassa: sodan repimiä maita, nälänhätää, orpoja, rikollisuutta, paikkoja missä kaikki toivo on menetetty. Niistä uutisoidaan.

Kun kuulemme näistä ongelmista, meidän pitäisi vähintäänkin rukoilla noiden paikkojen puolesta. Sen sijaan vain sanomme: ”No siellä on sota…” tai: ”Siellä oli maanjäristys,” emmekä edes ajattele miten ihmisille siellä on käynyt. Uutisia seuraamalla voi olla hyödyksi rukoilemalla ihmisten puolesta. Bodhimielemme ei kehity, jos emme välitä muiden kärsimyksistä. Vaikka mestarit menneinä aikoina pysyivät retriiteillä, he olivat olennoille hyödyksi. Hyödyksi oleminen ei tarkoita pelkästään tavarakontteja, vaikka nekin ovat hyödyllisiä.

Jotta meistä olisi hyötyä muille, tarvitsemme myötätuntoa ja viisautta koskevia ohjeita. Emme tarvitse suuria dharmakeskuksia. Dharmaa opettaessamme meidän tulisi olla kuin kerjäläisiä – kerjäläinen on iloinen yhdestäkin kolikosta. Voimme ajatella tehneemme hiukan hyvää. Pienetkin teot merkitsevät. Jos vaikka autamme vanhusta ottamaan muutaman askeleen, se tuntuu hyvältä, eikö vain?

Seitsenosaisessa mielenharjoituksessa neuvotaan: ”Muuta mielesi mutta pysy luonnollisena.” Toisinaan luulemme, että dharmaa harjoittaaksemme meidän tulee ostaa kaikki rituaalisoittimet ja muut tarvikkeet, mutta se voi aiheuttaa jopa ristiriitoja omassa perheessä. Sen sijaan asenteen pitäisi olla sellainen, että olemme hyödyksi tunteville olennoille ja oma perhe kuuluu heihin.

Loputon määrä tuntevia olentoja kokee loputonta kärsimystä, joten meidän täytyy kehittää loputon myötätunto. Mutta on vaikea muuttua ja kehittää tietoista läsnäoloa. Jotkut ihmiset eivät ymmärrä kerrassaan mitään! On vaikea sietää heitä ja vaikea auttaa. Mutta teemme tätä ollaksemme muille hyödyksi, vaikka vain yhdelle ainoalle. Karma Pakshi sanoi, että hän tuli maailmaan kesyttääkseen vain yhden olennon – Mongolian keisarin.

Meidän tulee kehittää myötätunto, joka on laaja kuin avaruus. Kuvitelkaa voimakas valonsäde, jos kohdistamme sen esineeseen alhaalta päin, se näkyy vain osittain. Mutta jos viemme säteen Mt Everestin huipulle, se valaisee maailman ympärillämme. Niin meidän pitää toimia myötätuntomme kanssa.

Ennen vanhaan Tiibetissä ihmiset lausuivat pyhiinvaelluksilla mantroja ja omistivat ansion kaikille tunteville olennoille. He eivät tienneet maailmasta paljoakaan – esimerkiksi sitä missä Amerikka on, ja jotkut luulivat venäläisiä ihmissyöjiksi. He tiesivät kuitenkin, että kaikki tuntevat olennot kokevat onnen ja tuskan tunteita ja toivoivat, että hyvinvointi ulottuisi kaikkialle.

Ajatelkaa! Me kaikki elämme aurinkokuntamme auringosta laskien kolmannella planeetalla ja tämä aurinkokunta on kuin hiekanjyvä linnunradalla. Vaikka emme tiedä mitään näistä muista maailmoista ja aurinkokunnista, voimme toivoa kaikkien tuntevien olentojen voivan hyvin kaikkialla maailmankaikkeudessa.

Olemme heikkouksiemme pauloissa koko ajan ja tuntevat äiti-olennot ovat olleet heikkouksien vallassa iät ja ajat. Meidän täytyy alkaa tuntea myötätuntoa heitä kohtaan. Voimme myös pohtia omaa kärsimystämme ja sen kautta muiden kärsimyksiä.

Tämä on tositarina. Eräs henkilö löysi kuolleen koiran raadon ja päätti valmistaa siitä ruokaa. Hänen perheellään oli koira, joka oli juuri synnyttänyt kuusi pentua. Sille yritettiin antaa tätä koiranlihaa, mutta se kieltäytyi, eikä antanut pentujensakaan syödä sitä. Koska perhe aikoi syödä koirasta valmistetun aterian, heidän lemmikkinsä katsoi pentuetta viimeisen kerran ja söi hiukan lihaa. Se tuli välittömästi sairaaksi, oksensi verta ja kuoli. Löydetty koiranraato sisälsi myrkkyä, johon se oli kuollut ja lihassa oli edelleen myrkkyä. Perhe hautasi emokoiran ja sen hautajaisiin tuli sata ihmistä. Myöhemmin se haudattiin hautausmaalle ja haudalle pystytettiin koirapatsas. Tuo koira toimi tuntevien olentojen hyödyksi – eläimetkin tuntevat rakkautta ja hellyyttä. Jos eläimet pystyvät siihen, meidän ihmistenkin pitäisi pystyä, mutta usein ajattelemme liikaa emmekä osaa tehdä päätöksiä.

Juhlimme täällä Düsum Khyenpan syntymäpäivää, hän on esimerkki siitä, miten suurisydämiset ihmiset tulevat takaisin yhä uudelleen tehdäkseen työtä tuntevien olentojen hyödyksi. Meidän tulee muistaa juurilamojemme ystävällisyys ja muistella heidän tekojaan. He pystyivät auttamaan muita rohkeutensa ansiosta.

Istunnon päätteeksi Gyalwang Karmapa antoi viisi maallikkovalaa.

Lamppu valaistumisen polulle
Gyalwang Karmapan opetuksia Atishan tekstiin

Lähde: Lamp for the Path to Enlightenment Day 3 & Kuvagalleria

Kolmas opetuspäivä12.12.2010

Aamupäivä

Elämme ollaksemme hyödyksi olennoille
Raportti: Michele Martin

Laulaen lausuttu karmapa chenno -mantra täytti taas paviljongin. Kun Karmapa oli istuutunut, Khenpo Donyo Mirikin luostarista (Bokar Rinpochen luostari) suoritti pitkää ikää toivottavan rituaalin.

Hänen pyhyytensä aloitti puhumalla ihmisistä, jotka ovat köyhiä ja vailla suojaa. Meidän tulisi tuntea heitä kaikkia kohtaan erityistä myötätuntoa. Meidän tulisi ulottaa myötätuntomme olennoille, joiden on vaikea muuttua, jotka tekevät paljon pahaa ja aiheuttavat siten kärsimystä itselleen tässä ja tulevissa elämissä. Meidän tulisi nähdä heidät aarteena ja tuntea erityistä myötätuntoa heitä kohtaan.

Kaikki ympärillämme olevat tuntevat olennot ovat olleet joskus vihollisiamme, joskus ystäviämme, joskus jotain siltä väliltä. Nämä kolme mahdollisuutta on myös nyt ja tulevaisuudessa. Vaikka joku olisi vihollisemme nyt, ei ole mitään takeita, että hän olisi vihollinen aina. Vihollisuus on väliaikaista. Buddhalaisuudessa uskotaan jälleensyntymien seuraavan toisiaan. Joidenkin ihmisten on vaikea hyväksyä sitä. Vaikka emme näe jotain, se ei tarkoita, että niin ei olisi. Vaikka emme olisi löytäneet jotain, se ei todista asian olemattomuutta.

Ja jos jälleensyntyminen sitten olisikin totta, emmekä olisi valmistautuneet siihen, olisimme ottaneet suuren riskin. Jos kohdistamme kaiken voimamme tähän elämään ja tiede äkkiä todistaa, että seuraava elämä on olemassa, voi olla, että se on meidän kannaltamme myöhäistä. Joten ajatelkaa tarkasti. Henkistä ystävää on vaikea löytää ja henkilöä, joka mietiskelee bodhimieltä on vaikea löytää.

Drugpa Kunley väitti, että on hyödyllisempää pohdiskella kuuden maailman olentoja kuin kaikkia buddhia ja jidam-jumaluuksia. Heitä voi olla hiukan vaikea kuvitella tuhansine käsineen ja silmineen. Joten Drukpa Kunleyn mielestä on syvällisempää mietiskellä kuuden maailman kärsimyksiä, koska näemme ja kuulemme kärsimyksen ilman että meidän täytyy mietiskellä. Ja jos mietiskelemme sitä, se liikuttaa, koskettaa sydäntämme.

Jos tutkimme mieltämme huomaamme, että osa siitä käskee meidän tehdä hyviä asioita ja seurata dharmaa; toinen osa käskee nauttimaan elämästä ja väittää, ettei ole tarpeen seurata dharmaa. Kumpaa ääntä kuuntelemme? Emme voi kuunnella kumpaakin yhtä aikaa. Meidän pitäisi luottaa siihen puoleen, joka käskee meidän tehdä hyvää. Jos seuraamme varjon puolta, se on sama kuin liittyisimme huonojen ystävien seuraan, sillä se ääni kuuluu heikkouksillemme.

Jotkut sanovat, että myötätunnon mietiskeleminen on vaikeaa, koska se lisää kärsimystä ja tuskaa. Itse asiassa niin ei ole. Suuri myötätunto tekee meistä pelottomia. Koemme tuskaa, ellemme osaa mietiskellä myötätuntoa oikein. On myös äärimmäisen tärkeää oivaltaa, että emme mietiskele kärsimyksiä, vaan ihmisiä, joilla on kärsimyksiä. Se on ratkaiseva ero.

Jotkut ihmiset miettivät vaikeita asioita, jotain, mikä on täysin heidän kykyjensä ulottumattomissa. Kysykäämme ensin itseltämme, mitä voimme tehdä. Aloittelijoina teemme ensin asioita, jotka eivät ole niin vaikeita.

Tiedämme, että elävät olennot eivät tahdo kärsiä, joten toivomme että he olisivat kärsimyksestä vapaita. Sitä pitäisi toivoa palavasti. Pohdimme, miten parhaiten saisimme siirrettyä arvokkaan kohteen turvaan.

Buddhalta kysyttiin kerran, onko tämä maailma pysyvä vai pysymätön. Hän ei vastannut suoraan, vaan esitti vastakysymyksen: jos olisit metsästäjä ja metsästysreissulla toinen metsästäjä ampuisi sinua vahingossa myrkkynuolella, kuluttaisitko aikaa miettien mistä nuoli tuli? Vai yrittäisitkö vetää nuolen pois? Samalla tavalla me emme keskity kärsimykseen vaan siihen, miten siitä vapaudutaan.

Teksti mainitsee kolme erityyppistä kärsimyksen lajia. Kärsimyksen kärsimys tarkoittaa kipua, jota tunnemme. Muutoksen kärsimystä koemme esimerkiksi silloin, kun onni häviää ja suru tulee tilalle. Tästä kärsimyksestä vapaudutaan väliaikaisesti, ikään kuin taakka siirrettäisiin oikealta olkapäältä vasemmalle. Liike helpottaa taakan kantoa hetkeksi, mutta ei lopullisesti. Kolmas kärsimyksen laji on kaikenkattava kärsimys, joka alkaa, kun synnytään tai omaksutaan viisi aggregaattia.

Sitten tekstissä puhutaan bodhimielestä. Voimme kutsua hyvää sydäntä bodhimieleksi, mutta se ei riitä, bodhimielen täytyy sisältää kaikki elävät olennot ja toive siitä, että he vapautuvat kärsimyksestä ja löytävät pysyvän onnen. Se on suurta myötätuntoa.

Annan esimerkin. isä ja poika kävelevät pelottavassa, autiossa paikassa ja eksyvät toisistaan. Pitkään harhailtuaan isä löytää taas polun ja astuu sille. Mutta samalla hän muistaa poikansa ja kääntyy takaisin löytääkseen hänet.

Samalla tavalla toivomme olevamme vapaita samsarisesta kärsimyksestä ja muistamme kaikki elävät olennot, jotka ovat kuin lapsiamme samsaran loputtomiin kärsimyksiin hukkuneina. Emme voi hylätä heitä, joten palaamme etsimään heitä auttaaksemme heidät oikealle polulle.

Valaistumisen toivominen pelkästään itselle ei ole oikein. Jos pohdimme valaistumiseen johtavia syitä, niin huomaamme, että kehittääksemme myötätuntoamme tarvitsemme kaikkia eläviä olentoja: he ovat valaistumisemme syy.

Toinen esimerkki puhuu tulessa olevasta talosta. Isä alkaa juosta ulos paetakseen, mutta muistaa kynnyksellä perheensä ja palaa takaisin pelastamaan heitä.

Itsestään huolehtiminen on helppoa, muista huolehtiminen ei. Jokainen haluaa auttaa itseään. Hyvä niin, mutta emme voi unohtaa muita. Meidän pitää tarkistaa, olemmeko edelleen itse oman huomiomme keskipisteenä. Onko itsemme ja muiden välillä etäisyyttä? Takanani on Ensimmäistä Karmapaa esittävä patsas, joka tehtiin Thaimaassa. Se on niin elävän näköinen, että jotkut luulivat sitä minuksi. Nyt kysyn: olemmeko me kaksi erillisiä vai emme?

Keskinäistä riippuvuutta analysoidaan monilla eri menetelmillä Keskitien filosofiassa, mutta niitä ei tarvita nyt. Voimme tarkastella elämäämme: ruokamme ja vaatteemme tulevat muilta, emmekä omista edes ilmaa, jota hengitämme, se tulee puilta ja kasveilta. Emme ole ulkopuolisen tuen varassa vain hetkittäin vaan koko ajan, koko elämämme ajan. Me olemme elossa kiitos muiden.

Opetuksissa puhutaan usein oikeista tai sopusointuisista olosuhteista. Ne ovat muista riippuvaisia, joten meidän tulee tehdä jotain hyvää heille, auttaa edistymään, koska tiedämme kaiken olevan toisistaan riippuvaista. Silloinkin kun ajattelemme vain itseämme, olemme muista riippuvaisia. Meidän on siis tehtävä hyvää vaikka emme edes tahtoisi, koska olemme väistämättä muiden varassa.

Jos ajattelemme koko ajan muita, meistä tulee osa heitä ja lakkaamme keskittymästä itseemme. Kulttuurivallankumouksen aikana Tiibetin Golokissa oli lama, jonka käskettiin tuhota stupa vankeusrangaistuksen uhalla. Hänellä oli 90-vuotias äiti ja hän oli ainoa joka piti tästä huolta. Jos hän ei tuhoaisi stupaa, hän ei voisi pitää huolta äidistään. Pitkään asiaa ajateltuaan hän ilmoitti äidilleen menevänsä vankilaan. Äiti vastasi: ”Unohda että sinulla on äiti ja voi hyvin vankilassa.”

Toisen laman käskettiin tappaa kulkukoiria ja kun hän kieltäytyi, hänen kätensä murskattiin kivillä. Myöhemmin hän sanoi, että ei ollut kärsinyt paljon. ”Nyt kädestäni on hyötyä, koska se ei tappanut koiria.”

Joskus tunnemme myötätuntoa, johon on sekoittunut ylemmyydentunnetta autettavia kohtaan. “Minä olen voimakas ja tärkeä ja nuo jotka kärsivät, ovat alempiarvoisia.” Jos olemme todella myötätuntoisia, meistä tulee osa näitä ihmisiä. Auttaessamme olemme yhtä autettavien kanssa.

Kaikenlainen myötätunto on hyvästä. Jotkut lapset ovat luonnostaan myötätuntoisia. Toiset opiskelevat kovasti ja pohtivat: ”Minun täytyy muuttua myötätuntoiseksi.” Tekemällä tehty myötätunto ei ole niin voimakasta kuin luonnostaan tunnettu. Kotimaassani eläimiä teurastetaan yleensä syksyisin. Perhe ei tee sitä itse, vaan palkkaa muita. Lapsena tunsin hyvin voimakasta myötätuntoa, mutta en enää. Nyt on paljon ajatuksia ja osaan harjoitusmenetelmät, mutta spontaanisuus ei ole samaa luokkaa.

Kaikki tekemämme hyvät teot omistetaan sille, että löydämme tämän luonnollisen myötätunnon tunteen. Siihen liittyy prosessi. Ensin ymmärrämme mitä itse olemme, sitten ymmärrämme maailmaa ja sitten opimme, mitä harjoitus todella merkitsee.

Tänään olemme Bodhgayassa, missä tuhat buddhaa valaistuu. Jotkut tiibetiläiset pyhiinvaeltajat omistavat jopa jokaisen Bodhgayaa kohti otetusta askelesta kertyvän ansion muille.

Kun pakenin Tiibetistä käytin ennustusmenetelmää (tiib. mo) nähdäkseni, onko pakeneminen mahdollista. En ollut varma että se onnistuu, mutta minulla oli vahva tunne siitä. Jotkut sanovat, että lähdin hakemaan mustaa hattua (vajrakruunu) viedäkseni sen takaisin Tiibetiin. Mutta ihmisen henki on hattua kalliimpi. Lähtöni syy oli, että tarvitsin opetuksia ja perinteensiirtoa ja kaikki opettajani olivat täällä Intiassa. Olisin lentänyt jos olisin voinut, mutta se ei ollut mahdollista. Ainoa ulospääsytie oli pako jalkaisin.

Pelkäsin myös, että 18 – 19 -vuotiaana saisin poliittisen aseman, joutuisin sanomaan jotain pahaa Dalai Lamasta ja työskentelemään vastoin Tiibetin etua. En olisi voinut tehdä sitä. Niinpä sanoin muille: ”Vaikka saisin otettua vain muutaman askelen kohti Intiaa ja kuolisin sitten, sillä ei ole väliä. Minä menen.” Niinpä pääsin Intiaan koettelemuksien kautta. Vaikka nykyisinkään Tiibetistä ja Kiinasta ei ole helppoa saada passia ja viisumia, ihmiset tulevat tähän pyhään ja hyväenteiseen paikkaan.

On tärkeää, että olemme kokoontuneet tänne. Jos haluamme lakaista paikan puhtaaksi, työ kestää kauan yhtä kusha-ruohonkortta heiluttamalla, mutta kun korsia on paljon yhdessä, työ tulee helposti tehdyksi. Meillä on joukkovoimaa ja kummatkin sukupuolet edustettuina – munkkia, nunnia ja maaillikkoharjoittajia, kaikki yhdessä rukoilemassa. Yhdistämällä sydämemme ja mielemme voimme tehdä voimakkaita rukouksia ja kaikki on meille mahdollista.
 

Buddhat ja bodhisattvat ilmestyvät tarkoituksella ihmisinä auttaakseen muita. Karmapa aloitti tulku-järjestelmän, joka on eräs keino olla hylkäämättä eläviä olentoja. Karmapat tulevat maailmaan yhä uudelleen auttamaan.
 

Karmapa Düsum Khyenpa on auttanut hyvin paljon viimeisten 900 vuoden aikana. Hänen perinteensä on ollut hyödyksi tuhansille ja taas tuhansille ja vapauttanut eläviä olentoja. Perinteen ylläpitäjät ovat ilmestyneet Ensimmäisen Karmapan ystävällisyyden tähden. Jos siis rukoilette näitä lamoja, annatte heille lahjoja ja teette omistusrukouksia, heillä on voimaa ja valtaa. Tuntevat olennot elävät sen seurauksena myönteisemmin ja löytävät todellisen onnen.

Miksi pyydämme buddhia elämään pitkään? –Jotta heistä olisi hyötyä olennoille. Ilman pitkää ikää heistä ei ole hyötyä. Buddha nostatti bodhimielen ja kehitti viisautta ja myötätuntoa monen maailmankauden ajan ja valaistui lopulta. Hän teki sen kaiken auttaakseen eläviä olentoja.

Ihmiset, joilla on hyviä aikomuksia, ovat hyvin arvokkaita, sillä on paljon petollisuutta ja harvoihin voi luottaa. Jos kaikista tulee petollisia, se on hyvin surullista. Ihmiset ajattelevat liikaa omaa etuaan: ”Jos voitan ja saan mitä haluan, teen näin. Jos häviän enkä saa haluamaani, teen noin.” Meidän ei pitäisi horjua tällä tavalla vaan tehdä selkeä päätös: ”Kuljen tätä tietä, vaikeuksia tai ei. Jos olen onnellinen, jaan sen kaikkien kanssa. Jos olen onneton, haluan kantaa taakan yksin.”

Kaikki olennot elävät yhden auringon alla ja hengittävät samaa ilmaa. meillä voi olla erilaisia uskontoja ja kulttuureja, mutta me kaikki haluamme olla onnellisia ja vapaita kärsimyksestä. Maailma tulee koko ajan pienemmäksi. Hankaluudet yhdessä paikassa vaikuttavat kaikkiin. Lisäksi ympäristö pilaantuu ja olemme huolissamme siitä. Viime vuonna näin monia maanjäristyksiä, joissa tuli paljon uhreja ja tuhot olivat suuret.

Eräs asia, jonka voimme kukin tehdä juuri nyt, on työstää omaa mieltämme. Ainakin meistä tulee entistä parempi ihminen ja maailmassa on yksi paha ihminen vähemmän.

Nyt otamme bodhisattvavalan. Sanomme itseksemme: “Toivon valaistuvani auttaakseni kaikkia eläviä olentoja saavuttamaan valaistumisen.” Pyydän että muotoilette ainakin tämän toiveen. Jos teillä on korkeampaa ymmärrystä, ajatelkaa näin: ”Elävillä olennoilla on niin paljon ongelmia. Nyt ei ole minun aikani rentoutua. Minun tulee tehdä jotain. Minun täytyy kiihdyttää vauhtia.”

Ne teistä, jotka haluavat ottaa valan, olkaa hyvät ja polvistukaa, tai jos ette voi tehdä niin, polvistukaa mielessänne. Nyt ajatelkaa: ”Toivon, että voin auttaa kaikkia olentoja saavuttamaan pysyvän onnen. En koskaan luovu tästä pyrkimyksestä ja teen jotain asian hyväksi tästä päivästä siihen asti kunnes saavutan täydellisen heräämisen.”

Hänen pyhyytensä rukoili ja sanoi sitten, että tarvitsemme turvautumispuun. Buddha valaistui bodhipuun alla, joten visualisoikaamme Buddha joko maassa tai taivaalla. Tuokaamme mieleen lama, johon luotamme eniten ja buddhien ja bodhisattvojen perimyslinja. Tuntekaamme, että kaikki elävät olennot ovat ympärillämme.

Sitten ne, jotka ottivat valan, toistivat sanat Hänen pyhyytensä Karmapan johdolla. Kolmannen kerran jälkeen hän sanoi, että ne, jotka tunsivat ottaneensa valan, olivat tehneet niin. Heidän tulisi ajatella näin: ”Haluan kehittää bodhimielen jotta kaikki elävät olennot saavuttaisivat täydellisen valaistumisen. Olen tehnyt päätökseni, lupaukseni on sinetöity. Minun on saatava elävien olentojen kärsimys lakkaamaan pysyvästi ja saatettava heidät pysyvään onnen tilaan.”

 
Gyalwang Karmapa palasi tekstiin ja korosti joitain kohtia. Avaruudella ei ole rajoja ja aikomuksemme olla hyödyksi muille on vielä rajattomampi kuin avaruus. Kehomme ovat pieniä, mutta voimme lähettää toiveemme joka puolelle avaruutta ja sen ulkopuolelle.

Tekstissä puhutaan neljästä huonosta teosta luopumisesta. Mitä ne ovat? Ensimmäinen on laman, sanghan ja muiden ihmisten pettäminen valehtelemalla. Lama on hyvien ominaisuuksien alkulähde ja vanhemmat ovat ystävällisyyden alkulähde. Heidän pettämisensä on erittäin paha asia. Sanghan täytyy pitää huolta siitä, etteivät petä sponsoreitaan, jotka ovat ponnistelun kautta ansainneet lahjoittamansa varat. Jos petämme, kadotamme pyrkimyksellisen bodhimielen ja sen mukana toiminnallisen bodhimielen tai vajrayana-valat.

Toinen huono teko on saada joku katumaan sellaista asiaa, mitä ei pitäisi katua. Esimerkiksi, jos ystäväsi on tehnyt hyvän teon ja kateellisena väität, että teko ei ollut hyvä. Ystäväsi saattaa katua hyvää tekoaan, joten meidän täytyy varoa sitä mitä muille sanomme.

Kolmanneksi bodhisattvoja ei tule arvostella eikä puhua heistä epäkunnioittavasti. Me emme todellisuudessa tiedä, kuka on bodhisattva. Hyönteinen voi olla bodhisattva. Mielemme on tietämättömyyden verhoama, emmekä todellakaan tiedä millaisia muiden mielet ovat. Meillä voi olla paljon tietoa, mutta emme tiedä, miten asiat todella ovat.

Neljäs huono teko on muiden vahingoittaminen. Se on yksi syy menettää bodhimieli. Politiikassa jotkut käyttävät sotaa keinona päästä tavoitteisiin. Mutta jos tapat muita, he haluavat kostaa tappamalla ja niin tappaminen jatkuu. Meidän pitää löytää keinoja säilyttää rauha maailmassa. Ja on tärkeää, että emme tee mitään, mikä rappeuttaisi opetukset.

Sanoin eilen, että tärkeintä on olla hylkäämättä yhtäkään elävää olentoa. Pidämme yllä haluamme auttaa sekä niissä asioissa, joista on väliaikaista hyötyä, että niissä, joista on pysyvä hyöty. Teemme hyvää, niin että saamme hyvän jälleensyntymän ja voimme jatkaa muiden auttamista tulevaisuudessa. Se on yksi tapa olla hylkäämättä eläviä olentoja. Jos hyvät aikomuksemme ovat vahvoja, vaikka syntyisimme tiikerinä, emme unohda.

Tässä valossa kasvissyönti on yksi tapa kehittää hyvää sydäntä. Kun kuulemme, miten porsaita tapetaan ampumalla niitä päähän, se tuntuu pahalta, joten kirjoitin ylös toiveen: toivon että emme koskaan joutuisi eroon elävistä olennoista, jotka kokevat kärsimystä elämässään. On tärkeää, että toivomme saavamme hyvän jälleensyntymän, sellaisen missä emme vahingoita eläviä olentoja. Mm. Jamgon Kongtrul Lodro Thaye toivoi syntyvänsä siten, että hänen ei tarvitsisi syödä lihaa.

Kaikkien olentojen edustajana haluan kiittää teitä siitä, että olette tänään ottaneet bodhisattva-valan.
 

Iltapäivä

Tulevaisuus on omissa käsissämme
Raportti: Jo Gibson

Gyalwang Karmapa antoi aluksi perinteensiirron pitkään mahamudran alkuharjoitukseen (ngöndro) erään oppilaan pyynnöstä. Sitten hän palasi opetuksiin toiminnallisesta bodhimielestä Jowo Atishan tekstin perusteella.

Jotkut sanovat, että bodhisattva-valan pohjaksi tarvitaan joku yksilöllisen vapautumisen valoista. Toiset sanovat, että vinayaa ei tarvita, mutta yleisesti ottaen ihmisten hyväksi ei voi alkaa toimia ennen kuin on lakannut vahingoittamasta heitä. Siksi perustana on turvautumisvala. Vala täytyy ottaa pätevältä opettajalta:

23. Ymmärrä, että hyvä henkinen opettaja

on kyvykäs suorittamaan valananto-seremonian,

hän noudattaa itse näitä valoja ja

hänellä on varmuutta ja myötätuntoa antaa ne.

Valoja on erilaisia. Toiset voi ottaa opettajalta ja toiset ilman opettajaa. Opettaja antaa aina vinaya-valat, mutta bodhisattva-vala voidaan ottaa ilman opettajaa. Manjushrin buddhamaan sutran ornamentin mukaan Manjushri otti Ambaraja-nimisenä henkilönä ollessaan valat suojelijoiden läsnä ollessa. Hänen pyhyytensä luki ääneen säkeet 26 – 31, joissa kuvataan, miten se tehdään ja sanoi, että niin voidaan toimia opettajan poissa ollessa.

Mitä tulee bodhisattva-valan ottamiseen, on hyvä tietää, mikä valan rikkoo. Rikkomuksia luetellaan eri määrä eri teksteissä. Ne eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan luokittelu on tehty eri tavoin eri perinteissä ja eritasoisille dharmanharjoittajille on erilaiset vaatimukset. Edistyneellä tasolla on enemmän vaatimuksia kuin aloittelijoilla. Ihmisten tulisi soveltaa ohjeita kykyjensä mukaan.

Oheisena on 18 rikkomuksen lista, jota bodhisattva-valan ottavan henkilön tulisi tutkia:

Itsensä ylistäminen ja muiden arvostelu omaa hyötyä tavoitellen.

Se että kieltäytyy antamasta dharmaopetuksia, koska on saita.

Se, ettei anna anteeksi ihmiselle, joka pyytää anteeksi.

Buddhasta, dharmasta ja sanghasta luopuminen.

Uhrilahjojen varastaminen.

Dharman hylkääminen.

Sanghan vahingoittaminen tavalla tai toisella.

Viiden kauhean teon tekeminen.

Väärät näkemykset.

Kylien, kaupunkien yms. tuhoaminen.

Tyhjyyden opettaminen aloittelijoille.

Ihmisten mielen kääntäminen pois dharmasta.

Saada ihmiset luopumaan pratimoksha-valojen mukaisesta itsekurista.

Shravakoiden ja pratyekabuddhien halventaminen.

Omista oivalluksista valehteleminen.

Uhrilahjojen antaminen väärällä motivaatiolla.
Vahingollisten sääntöjen laatiminen.

Bodhimielestä ja tuntevien olentojen auttamisesta luopuminen.

Aamupäivällä kuulijakunta oli ottanut pyrkimyksellisen bodhisattva-valan. Pelkkä toivominen ei kuitenkaan saa asioita tapahtumaan. Pyrkimyksellisen ja toiminnallisen bodhimielen ero on samanlainen kuin ero kahden henkilön välillä, joista toinen haluaa tehdä jotain ja toinen tekee sen. Pyrkimys täytyy muuttaa toiminnaksi. Esimerkiksi ympäristönsuojelu säästää monen tuntevan olennon hengen. Meidän tulee suojella lumivuoria, niin ettei lumi sula ja että kaikki maailman suuret joet voivat jatkaa virtaamistaan. Näiden jokien suojelu suojelee miljoonia tuntevia olentoja, jotka joko elävät joissa tai ovat muuten niistä riippuvaisia. On hyvin tärkeää, että ryhdymme toimeen. Rukouksessa nimeltä Neljä mittaamatonta sanotaan: Olkoot kaikki olennot onnellisia ja olkoon heillä onnen syyt. Hänen pyhyytensä varoitti, että joskus siitä tulee pelkkää sanahelinää, vaikka meidän tulisi saada aikaan jotain konkreettista ja olla avuksi.

Bodhimielen soveltaminen ei vaadi valtavia uhrauksia kuten oman käden katkaisemista. Sellaisia tekoja tehdään vain hyvin edistyneellä tasolla. Esimerkiksi Jataka-tarinoissa kerrotaan, miten joku antoi silmänsä, teki omistusrukouksen ja sai silmänsä takaisin. Teko pitää pystyä tekemään hetkeäkään katumatta. Mutta tällaisiin äärimmäisyyksiin ei tarvitse mennä, voimme aloittaa pienillä teoilla omalla tasollamme.

Olemme kokoontuneet Bodhgayaan, joka on hyvin pyhä paikka. Buddha ennusti, että jos ihmiset, jotka eivät ole tavanneet häntä, tekisivät tulevaisuudessa puhtaalla motivaatiolla ja hartaina paikkoihin, joissa hän oli ollut, se olisi sama kuin että olisi tavannut hänet elävänä. Mielemme on keskeisessä asemassa. Joku sanoi kerran: ”Olemme niin suuresti harhan vallassa ja tietämättömiä, että on äärimmäisen onnekasta nähdä oma lama ihmisenä eikä koirana tai aasina.”

Tulevaisuutemme on omissa käsissämme. Käyttäkäämme tämä hyvä tilaisuus luomalla jotain hyvää tulevaisuutta varten. Joskus yhdellä teolla voi saavuttaa monia asioita.

[Gyalwang Karmapa antoi sitten toiminnallisen bodhisattva-valan ja kuulijat toistivat valan ensimmäisen kerran.]

Hänen pyhyytensä kertoi, kuinka hän oli äkkipikainen lapsena Tiibetissä ja nuorena Intiassa, koska vaikeuksia oli niin paljon. Hän katui kiivastuttuaan ja päätti ettei enää suuttuisi, mutta lupaus unohtui. Tarina eräästä gelong-munkista vaikutti häneen kuitenkin. Munkki kysyi: ”Mikä on kaikkein tärkeintä valaistumisen saavuttamiseksi? Vastaus oli: ”Että ei vihastu eikä ahdistu.” Niin Karmapa vannoi: ”Tästä hetkestä lähtien en koskaan vihastu kenellekään.” Hänen esikuvakseen tuli Buddha Mitrugpa (sanskritiksi Akshobya) – hän, joka ei koskaan kiivastu.

Emme tiedä, missä synnymme seuraavan kerran, mutta valamme kestää siihen asti, kunnes valaistumme, miksi se ei siis voisi tapahtua tässä elämässä? Yksi pahimmista asioista on luvata kaikenlaista ja sitten rikkoa lupauksensa. Tarvitsisimme uudenlaisen keksinnön, kojeen, joka automaattisesti tallentaisi kaikki lupauksemme ja antaisi hälytyksen aina kun olemme rikkomaisillamme jonkun niistä. Koska sellaista teknologiaa ei ole olemassa, meidän täytyy vain muistuttaa itseämme lupauksistamme uudelleen ja uudelleen.

Kaikki buddhat ja bodhisattvat ovat tehneet tämän ennen meitä. Meidän täytyy rukouksin vahvistaa päättäväisyyttämme valaistua heti paikalla – niin voimakkaasti! Meidän tulee ottaa henkilökohtainen vastuu siitä, että vapautamme kaikki olennot, joita ei vielä ole vapautettu ja päästämme heidät pois samsaran kärsimyksen merestä.

 [Kuulijat toistivat bodhisattva-valan toiseen kertaan.]

Heikkoudet, sellaiset kuin viha ja kateus, eivät tee oloamme hyväksi, joten meidän täytyy muistuttaa itseämme: ”Minulla on kallisarvoinen bodhimieli, joka auttaa minua ja muita tuntevia olentoja, en siis tarvitse näitä tuskallisia mielentiloja. Voin päästää niistä irti. Vaikka joutuisin kohtaamaan vaikeuksia, minulla on tämä menetelmä, bodhimieli, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.”

[Kuulijat toistivat bodhisattva-valan kolmannen kerran.]

Bodhisattva-valoja ei oteta vain tämän elämän loppuun asti, vaan kunnes valaistumme. Vaikka rikkoisimmekin ne, jos emme hylkää keskeisintä pyrkimystä, emme menetä valojamme.

Hänen pyhyytensä palasi sitten Atishan tekstiin Lamppu valaistumisen polulle. Säkeet 34 – 38 käsittelevät meditaatiota. Jotta tietäisimme, onko avustamme todellista hyötyä tunteville olennoille, tarvitsemme korkeampaa ymmärrystä. Se saavutetaan ahkerasti ponnistellen ja siihen kuuluu mielentyyneys (shamatha).

Säe 40 kuvaa mietiskelytekniikkaa ja lainaa Atishan erään opettajan ohjeita: Keskitä mielesi mihin tahansa hyveelliseen keskittymisen kohteeseen.

Onko meidän vaikea mietiskellä siksi, että se on liian vaikeaa vai koska se on liian helppoa? Ehkä se on liian helppoa. Meidän tulisi rentoutua, mutta sen sijaan jännitymme. Karmapa sanoi, että häntä pyydetään hymyilemään valokuvattaessa, mutta se ei ole ollenkaan helppoa ja hän näyttää kummalliselta. Mietiskelykin on vaikeaa, koska se on luonnollinen olotilamme: haluamme olla rentoutuneita, emme hermostuneita. Jos mieli olisi jalkapallo ja potkaisisimme sen kovalla voimalla veteen, se ponnahtaisi takaisin, mutta jos asettaisimme sen lempeästi veteen, se pysyisi paikoillaan.

Säkeet 41- 54 käsittelevät tyhjyyttä.

Buddha sanoi, että jonkin asian tyhjyyttä ei voi nähdä niin, että hankkiutuu siitä eroon. Mikä ilmiö sitten onkin, se on tyhjyyttä. Ei ole niin, että malja on ensin olemassa ja muuttuu tyhjyydeksi kun se on analysoitu. Malja, jonka näemme on ilmiö, mutta kun tutkimme sitä, näemme, ettei se ole itsenäisesti olemassa. Kun katsotte videota minusta, olen siinä, mutta samalla tiedätte, etten ole, vaan muotoni on videolla. Se ilmentyy teknologian avulla, mutta ilmiö ei tarkoita, että se olisi sillä tavoin olemassa. Kaikki ilmentyy toisistaan riippuvaisena, joten kaiken luonto on tyhjyyttä. Tyhjyys ei merkitse olemattomuutta siten kuin jäniksen sarvet. Ratkaisevaa on ymmärtää, miten asiat ovat olemassa, ne eivät ole olemassa siten kuin luulemme. Vajrayanassa puhutaan ilmiöiden ja tyhjyyden ykseydestä.

Keskitien madhyamaka-näkemys tyhjyydestä perustellaan sulkemalla vaihtoehtoja pois.

Mahamudra-näkemys saavutetaan kokemuksen kautta.

Aloittelijoiden olisi varmaankin hyvä aloittaa analysoimalla ja siirtyä sitten kokemukselliseen tutkimiseen.

Joskus puhumme tyhjyydestä ilman, että se vaikuttaa mitenkään käytännön elämäämme. Esimerkiksi ajattelemme, että mitään itsenäistä ”minää” tai ”itseä” ei ole, mutta silti meillä on otsaa pitää itseämme itsenäisinä. Nepalin kuningas Mahendra muutti Nepalin demokratiaksi. Eräänä päivänä joku sitten makasi keskellä tietä liikenteen tukkeena. Ihmiset kerääntyivät hänen ympärilleen kysymään, mitä on tapahtunut. Tiellä olija sanoi: ”Nyt on demokratia ja minulla on vapaus nukkua kadulla.”

Demokratia ja vapaushan eivät ole sitä. Tiedätte asioiden olevan riippuvaisia toisistaan ja teillä on vastuuta. Kaikki mitä teemme, vaikuttaa muihin.

Meillä kaikilla on paineita ja stressiä. Ehkä tyhjyyden ja keskinäisen riippuvaisuuden ajatteleminen saa meidät rentoutumaan vähän. Usko tyhjyyteen ja itsen olemattomuuteen ovat osa neljästä buddhalaisesta sinetistä. Ilmiömaailma johtaa meidät helposti harhaan – asiat ilmenevät konkreettisesti, mutta silti kaikki on tyhjyyttä. Syyt ja olosuhteet eivät kuitenkaan ole tyhjiä, joten karmaa ei voi jättää ottamatta huomioon.

Lopuksi Gyalwang Karmapa viittasi pitkän iän rukouksiin, joita tehtäisiin monlamin 8. päivänä Thrangu Rinpochen, Tenga Rinpochen ja Khenpo Tsultrim Gyatson kunniaksi. Heidän opetuksistaan on julkaistu kolme erillistä kirjaa.

Hänen pyhyytensä kutsui kaikki kagyu-dharmakeskukset lausumaan rukouksia kanssaan ja toivoi myös, että Bokar Rinpochen jälleensyntymä löydettäisiin pian.

28. KAGYU MONLAM (lyhennetty suomennos)

Kuvat: Karma Lekcho, Karma Norbu, Pema Orser Dorje, Hra Liao, Liao Kakee

Ensimmäinen päivä: Rukousjuhla alkaa

15.12.2010

Lähde: Kagyu Monlam Day 1 & Kuvagalleria

Ensimmäinen istunto – Sojong

Raportti: Gelongma Rinchen Khandro

Ennen auringonnousua, kun rinpochet, khenpot, lamat, mukit, nunnat ja maallikkoseuraajat olivat istuutuneet, munkkien kulkue saapui trumpettien säestämänä ja Hänen pyhyytensä Karmapa istuutui bodhipuun alle paikkaan, missä aikaisemmat Buddhat ja kaikki tämän onnekkaan aikakauden 1002 buddhaa saavuttaa valaistumisen.

Hänen pyhyytensä tapasi ensin taiwanilaisen ryhmän, joka toi lahjoja. Sitten hän laittoi päähänsä mustan vajra-kruunun ja seisoi istuimensa edessä valkoinen khata-liina käsissään odottaen Ensimmäistä Karmapaa, Düsum Khyenpaa esittävää patsasta, jonka tiedetään puhuneen.

Trumpettien soitto kaikui matkan päästä ilmoittaen patsaan saapumisesta. Keltahattuiset munkit kantoivat sitä hyvin varovasti kumartavan väkijoukon editse ja ojensivat sen Karmapalle, joka asetti sen alttarille näkyviin. Näin hekin, jotka eivät olleet päässeet osallistumaan 900-vuotisjuhlallisuuksiin, saivat mahdollisuuden nähdä siunatun patsaan, ennen kuin se lähetetään maailmankiertueelle.

Hänen pyhyytensä antoi sitten sojong-valat vuorokaudeksi. Hän selitti, miten tärkeää on pitää yllä oikea motivaatio: tarkoitus on olla olennoille hyödyksi ja johtaa heidät valaistumiseen. Valoihin kuuluu mm. tappamisen ja varastamisen välttäminen ja niissä luvataan myös olla istumatta suurilla ja arvokkailla vuoteilla. Karmapa lisäsi, että hotellissa yöpyessä voi nukkua huoneen vuoteessa huoletta. Vaikka munkeilla ja nunnilla on yksilöllisen vapautumisen valat jo ennestään, tässä tilanteessa valat otetaan bodhicitta-mielellä ja tärkeintä on yrittää vähentää olentojen kärsimyksiä. Polvistuimme ottamaan valat ja toistimme liturgian Hänen pyhyytensä perässä kolme kertaa.

Sitten teimme sanskritinkielisiä rukouksia, koska perinne on alunperin sanskritinkielinen. Rukoukset käännettiin aikoinaan tiibetiksi intialaisesta sanskritin kielestä. Sen jälkeen Karmapa asetti päähänsä puolikuun muotoisen keltaisen dagam-hatun, jollaisia sangha käyttää Bodhgayan viileinä aamuina. Tehtiin Shakyamuni Buddhaa kunnioittavia rukouksia ja rituaaleja.

Toinen istunto – Gyalwang Karmapan opetuksia

Toivomusrukousten kuningas: Jalo pyrkimys hyvään käytökseen

Kertymien kokoaminen ja esteiden puhdistaminen

Raportti: Michele Martin, video 28th KMC Teaching on King of Aspiration Day 1

Puolen tunnin mittaisella tauolla Karmapan istuin käännettiin kohti yleisöä.  Istuimen takana oli kuva mietiskelevästä Buddhasta. Düsum Khyenpan patsas oli vasemmalla ruusunlehtien päällä.

Turvautumisen jälkeen lausuttiin yhdessä Toivomusrukousten kuninkaan 12 ensimmäistä säkeistöä. Se tunnetaan myös nimellä Samantabhadran rukous. Tästä tekstistä Karmapa opettaa nyt viiden päivän ajan. Seurasi mandalalahja ja pitkän iän rukouksia ja Hänen pyhyytensä esitti toiveen, että kaikki olennot valaistuisivat sen ansion kautta, minkä sponsorit keräävät antamalla lahjoja sanghalle. Teetauolla hän toivotti kaikki tervetulleiksi Bodhgayaan ja kiitti osallistujia.

Toivomusrukousten kuningas on rukous, jota on lausuttu monlameissa Kalu Rinpochen ajoista lähtien (1983). Siksi on hyvä tutkia sitä tarkemmin. Ellei pysty tekemään harjoitusta itse, pelkkä kuunteleminenkin on hyödyksi.

Toivomusrukousten kuningas löytyy Gandhavyuha-sutrasta, joka on yksi tärkeimmistä Mahayana-sutrista. Sanotaan, että Buddha opetti sen 21 päivässä, mikä on lyhyt aika sen pituuteen nähden. Siitä on useita versioita, joista pisin sisältää satatuhatta nidettä. Sutra opetettiin yhdeksässä eri paikassa, joista jotkut sijaitsivat jumalten maailmoissa.

Ennen Tiibetiä mahayana levisi Kiinaan ja tämä on eräs sutrista, joka tuli siellä tunnetuksi. Puhdasta käytöstä käsittelevä luku oli erityisen suosittu. Koska resitoimme tätä rukousta jatkuvasti, on hyvä yrittää yhdistää sanat ja niiden merkitys.

Ensin osoitetaan kunnioitusta ja säkeet kuuluvat näin:

Niin monta kuin heitä onkaan kymmenen ilmansuunnan maailmoissa,

Kolmen ajan tietäjät (shugatat)

leijonankaltaiset, uljaimmat ihmisistä,

osoitan ihaillen heille kunnioitusta kehoni, puheeni ja mieleni kautta.

"Samanthabhadran toiminnan" toivomusrukousten voimalla

kuvitellen kaikkien Voitokkaiden olevan todella läsnä,

teen täydellisen kunnianosoituksen kumartamalla kaikille Voitokkaille

niin monella täydellisesti kumartavalla keholla kuin maailmassa on hiukkasia.

Yhdellä hiukkasella niin monta buddhaa kuin hiukkasia on yhteensä,

kukin istuen buddhaperijöiden ympäröimänä,

sillä tavoin kuvittelen ilmiöitten laajuudessa ilman poikkeusta

kaiken täyttyvän Voitokkaista.

Ylistän kaikkia shugatoja loppumattomien ylistyslaulujen merellä,

valtamerellisellä sävelmän aspekteja,

julistaen kaikilla äänillä

kaikkien Voittajien ominaisuuksia.

Alku on oikeastaan seitsenosainen rukous, jonka ensimmäinen osa liittyy kunnianosoituksiin. Osoitamme kunnioitusta fyysisesti kumartamalla, mielessämme ajatuksin ja sanallisesti lausumalla säkeet.

Rukous osoittaa keinon astua vapautumisen tielle ja näyttää, miten sitä kuljetaan. Tämä ei kuitenkaan ole polku, jota voisimme osoittaa sormellamme, vaan se koostuu meissä piilevistä syistä ja olosuhteista, jotka johtavat buddhuuteen. Meidän on keskityttävä ja muutettava ajattelutapaamme, jotta voimme koota henkisiä ansioita ja puhdistaa itsemme esteistä. Kumpikin sisältyy seitsenosaiseen rukoukseen.

Joillekin meistä se on niin tuttu, että emme muista sen tärkeyttä. Monet sutrat puhuvat kuitenkin lukemattomista maailmoista, missä bodhisattvat ympäröivät buddhia. Mitä bodhisattvat tekevät? –Seitsenosaista rukousta. Se on yksi tärkeimmistä harjoituksista mitä voimme tehdä.

Kumarrukset ovat seitsenosaisen rukouksen ensimmäinen osa. Yksi hyvä kumarrus sisältää muut kuusi osaa. Kunnioittaminen lahja, joka miellyttää buddhia (2). Kumartamalla voi myös tunnustaa virheensä (3). Niiden puhdistuessa iloitsemme (4). Koska keräämme näin ansioita ja puhdistumme, meistä tulee opetuksen arvoisia ja buddhat opettavat luonnollisesti (5). Buddhat opettavat, jos on kuulijoita, eivät muuten. Jos siis muuttuu kykeneväksi vastaanottamaan opetuksia, se on sama kuin pyytäisi buddhia opettamaan (6). Se liittyy myös siihen, että pyytää buddhia viipymään ja olemaan siirtymättä nirvanaan (7). Jos buddhilla on oppilaita, he eivät lähde pois. Kumartamisen hyödyt ovat siis mittaamattomat.

Sanotaan, että tyhjä tila yhteen liitettyjen kämmenten välissä kuvastaa dharmataa eli itsen olemattomuutta. Vaikka emme ymmärtäisi sitä täysin, jos voimme jotenkin tuntea sen, siitä on hyötyä. Oikean ja vasemman käden yhteen liitäminen kuvaa taitavien keinojen ja viisauden yhdistämistä. Jos emme vielä osaa tehdä niin, opettelemme ja jos osaamme, kehitymme lisää. Vajrayanan näkökulmasta kyse on pää- ja sivukanavissa liikkuvan energian tuomisesta kehon keskikanavaan.

Kumarrettaessa yhteen liitetyt kädet asetetaan kehon kolmeen kohtaan. Vajrayanan mukaan käsien asettaminen pääalelle vapauttaa kruunuchakran, niin että näkymätön päälakikohouma (ushinisha) tulee näkyväksi. Käsien asettaminen kurkun kohdalle vapauttaa puheen 60 ominaisuutta ja kun kädet ovat sydämen tasolla, kehittyvät olosuhteet buddhan tietoisuudelle kaikesta. Samalla kehon, puheen ja mielen kolme aspektia puhdistuvat.

Tiibetiläisessä perinteessä ja kiinalaisessa mahayana-perinteessä joka kumarruksen välissä noustaan seisomaan. Aikoinaan satoja vuosia sitten Intian Nalandassa niin ei tehty. Pysyttiin polvillaan ja kosketettiin otsalla maata kolme kertaa. Joidenkin ohjeiden mukaan on käytävä maahan makaamaan ja joidenkin ohjeiden mukaan hengitystä on pidätettävä tietyllä tavalla. Mutta tarkoituksena on siis kunnioituksen osoittaminen.

Säkeissä sanotaan:

…teen täydellisen kunnianosoituksen kumartamalla kaikille Voitokkaille

niin monella täydellisesti kumartavalla keholla kuin maailmassa on hiukkasia.

Miten niin voi tehdä? Ihmeidentekovoimiensa avulla kaikki buddhat voivat mahtua neulankärjelle. Meidän tulee kuvitella, miten he ja kaikki heidän maailmansa mahtuisivat pienimpäänkin tieteen tuntemaan hiukkaseen. Ajatelkaa tähtien ja hiekanjyvien määrää. On aika vaikea kuvitella sitä paljoutta. Puhumme loppumattomasta, jota emme voi mitenkään älyllisesti ymmärtää.

Yhdessä atomissa on yhtä monta buddhaa kuin atomeja on olemassa, eikä vain buddhia, vaan myös bodhisattvoja, shravakoita ja pratyekabuddhia. Koko dharman (ilmiömaailman) laajuus täyttyy heistä. Se on ajatustason kunnianosoitus.

Sitten seuraa valtameren täydeltä ylistysrukouksia. Tämä voidaan ymmärtää monella tavalla. Itse kuvittelen lukemattoman määrän kehoja, joista kaikki ylistävät buddhien hyviä ominaisuuksia yhä uudelleen lukemattomissa eri paikoissa. Yksi tapa tehdä ylistyksistä laajoja on laittaa ne internetiin.

Kumarrusten ja ylistysten painottaminen auttaa bodhimielen kehittämisessä. Sen pitäisi ylettyä yhtä pitkälle kuin ilmiömaailma ylettyy ja olla jotenkin käsitettävissä. Meillä tulisi olla tunne siitä, että myötätuntomme ulottuu kaikille olennoille, pienimpien atomien kokoisillekin. Myötätuntomme valo valaisee kaikkien olentojen jokaisen atomin maailmankaikkeudessa.

On tärkeää ymmärtää, että kumarramme kehollamme ja samanaikaisesti mielemme tulisi keskittyä siihen. Ellemme keskity, kumarrus ei ole aito. Buddhan näkökulmasta kumartaminen ei ole tarpeen. Teemme sen omaksi hyödyksemme, jotta voimme kerätä ansion ja viisauden kertymät ja puhdistua virheistämme. Se ei muuta Buddhaa, vaan kehittää hyviä ominaisuuksia itsessämme. Mehiläiset ottavat kukasta sen mikä siinä on parasta ja meidän tulee poimia mielestämme sen hyvät ominaisuudet. Jokaista hyvää tekoamme ja ajatustamme kannattaa ylistää. Muuten on kuin palvelisimme jotakin jumalaa dharmanharjoituksen sijaan. Meidän tulee myös arvostaa jokaisen elävän olennon pienintäkin hyvää ominaisuutta. Samalla kun kumarramme buddhille ja bodhisattvoille osoitamme kunnioitusta kaikelle hyvyydelle maailmassa.
 

Nyt meditoimme hiukan ja keskitymme bodhimieleen. Lentokoneesta voimme nähdä talojen kattoja ja ajatella asukkaita noissa taloissa. Heillä on monia ongelmia, jotkut ovat kuolemaisillaan, mutta he eivät ole löytäneet lopullista onnea. He ovat tyytymättömiä, koska heidän pyrkimyksensä ovat olleet virheellisiä. Heidän ruoassaan ei ole vikaa, ei vaatetuksessakaan. Puhekykykin on, mutta mieli ei ole kunnossa: he eivät tiedä, mikä tuottaa kärsimystä ja mikä onnea ja niinpä he tekevät tekoja, joiden tulos on päinvastainen kuin se, mitä he haluavat.   Jos voimme korjata ymmärryksemme, voimme vapauttaa itsemme. Koska jokainen haluaa vapautua kärsimyksestä ja olla onnellinen, meidän tulisi tuntea myötätuntoa ja käyttää kehoa, puhettamme ja mieltämme heidän auttamiseensa. Nyt mietiskelemme kolme minuuttia. Lopuksi Hänen pyhyytensä asetti mustan vajra-kruunun päähänsä ja luki koko Jalon toivomusrukouksen ääneen. Siinä toivotaan kaikkea hyvää sekä eläville että kuolleille ja toivotaan dharman säilyvän. Niiden nimet, joiden puolesta rukouksia oli erityisesti pyydetty, luettiin ääneen.

Kolmas istunto – Toivomusrukouksia

Tergarin luostarissa nautitun lounaan jälkeen Gyalwang Karmapa osallistui päivän kolmanteen istuntoon Mahabodhi stupalla. Ohjelmassa oli mm. Toivomusrukousten kuningas ja Maitreyan toivomustukous.

Ilta: Akshobya-rituaali

Hänen pyhyytensä Karmapa palasi Tergarin luostariin vastaanottamaan häntä tapaamaan tulleita ihmisiä. Myöhemmin hän osallistui Akshobya-rituaaliin Tergarin pienessä pyhäkössä. Rituaali toistetaan kuutena iltana ja sen jälkeen järjestetään tulipuja, jossa poltetaan kuolleiden henkilöiden nimiä sisältäviä listoja ja rukoillaan heidän puolestaan.

Toinen päivä

16.12.2010

Lähde: Kagyu Monlam Day 2  & Kuvagalleria

Ensimmäinen istunto – Sojong
 

Goshir Gyaltsab Rinpoche antoi Sojong-valat. Dolob Tenga Rinpoche, Khenchen Thrangu Rinpoche ja Yongey Mingyur Rinpoche olivat myös paikalla.

Toinen istunto – Gyalwang Karmapan opetuksia

Toivomusrukousten kuningas: Jalo pyrkimys hyvään käytökseen

Lahjojen antaminen ja huonojen tekojen tunnustaminen

Raportti: Lhundup Damcho, video 28th KMC Teaching on King of Aspiration Day 2

Tuhannet munkit, nunnat ja maallikko-oppilaat olivat ottaneet sojong-valat ennen auringonnousua bodhipuun alla ja nyt he kuuntelivat Gyalwang Karmapan dharmaopetusta. Tämä aloitti lainaamalla Kultaisen valon sutraa:

He, joita lyödään, jotka ovat kahlehdittuja,

epätoivoisissa tilanteissa,

tuhansien kleshojen vaivaamia

ja hirvittävässä vaarassa ja kurjuudessa…

 
Hän korosti, että usein ihmiset vahingoittavat toisiaan tieten tahtoen, eivätkä välitä toisten tunteista laisinkaan. Ihmiset eivät välitä varsinkaan eläinten tunteista. Bodhgayaan nyt kokoontuneilla on onni matkassa ja tämän tapahtuman tulisi muistuttaa meitä jatkossa siitä, miten suuri tarve meillä on muuttaa asenteitamme ja käytöstämme, jotta emme joudu ongelmiin tulevaisuudessakaan.

Gyalwang Karmapa jatkoi sitten Toivomusrukousten kuninkaan kommentaaria ja puhui lahjoittamisesta sekä pahojen tekojen tunnustamisesta.

Lahjoittamisesta puhutaan niin sutrissa kuin tantroissakin, mutta Toivomusrukousten kuningas seuraa sutria. Niissä puhutaan tavallisista ja ylittämättömistä lahjoista.  Ensin tavalliset lahjat:

Tarjoan lahjan noille Voitokkaille täydellisin kukin,

täydellisin seppelköynnöksin,

musiikin sävelin, hienoimmilla hajusteilla ja päivänvarjoilla, suurenmoisin valoin ja parhain suitsukkein.

Tarjoan lahjan noille Voitokkaille

myös ylhäisin vaattein ja täydellisin parfyymein,

pussillisilla hajustettua pulveria, suurilla kuin Vuorista mahtavin

ja kaikilla täydellisillä poikkeuksellisen hienoilla lahjaesineillä.

Ajatuksena on lahjoittaa kaikkea mitä meillä on. Meistä voi tuntua, ettei meillä ole mitään lahjaksi kelpaavaa, mutta myötätunnossaan buddhat ja bodhisattvat ottavat ilomielin vastaan vähäpätöisiäkin lahjoja.

Tässä luetellut seitsemän lahjaa on lueteltu Atishan ohjeiden mukaan. Kukat voivat olla myös mielikuvituksen avulla luotuja, Hänen pyhyytensä ehdotti, että voimme visualisoida niiden tulevan vaikka internetin kautta. Kaikkien lahjojen tulee olla viittä aistia miellyttäviä: esimerkiksi kukkien tulee olla kauniita, vienosti kahisevia, tuoksuvia, hyvänmakuisia ja pehmeitä koskettaa.

Hajustevoiteet ovat tuoksuvia, lääkitseviä ja viilentäviä. Valot voivat tarkoittaa sekä luonnonvaloa että keinovaloa. Öljylamppujen öljy on hyvältä tuoksuvaa. Ja suitsuke voi olla suoraan luonnosta löytyvää ainesta tai teollisesti valmistettua.

Lahjaksi tarjotut vaatteet kuvitellaan lämpimiksi ja hyvälaatuisiksi. Päivänvarjoissa voi olla lapis lazulista tehty varsi ja kädensija. Buddhat voivat Karmapan mukaan ilmentää koko maailman kattavia päivänvarjoja, joiden pienet kellot kilisevät dharmaopetuksia. Düsum Khyenpan patsaan yllä oli 900-vuotisjuhlissa alun perin niin suuri päivänvarjo, että sitä ei saatu ripustettua ja sitä piti hiukan pienentää. Parfyymit ovat tuoksuvia nesteitä ja pulverit ovat tuoksuvia aineksia jauhetussa muodossa.

Huolimatta siitä, mikä lahja on kyseessä, sanskritiksi alkuperäinen termi on ”puja”. Se merkitsee ”miellyttää”. Runollisesti sanottuna se täyttää mielen ilolla. Se ei ole tavallisten olentojen iloa, joka kääntyy suruksi, vaan saastumatonta.

Olennaista lahjojen antamisessa on ilo, jonka lahjan vastaanottaja kokee, ei niinkään se, mitä annetaan. Puja-sana viittaa seuraukseen, joka on miellyttävä, ei niinkään syyhyn eli lahjaan, joka miellyttää.

Kaiken mitä dharmanharjoittaja tekee, tulisi toimia vastalääkkeenä mielenmyrkyille, kleshoille. Muuten dharma ei toimi. Lahjoittaminen on saituuden vastalääke. Saituus on anteliaisuuden vastakohta.

Lahjat voivat muuttua epäpuhtaiksi monin tavoin. Tärkeää on asenne, joten ei voi antaa lahjaksi jotain, minkä muuten heittäisi pois. Tämä on mielenharjoitus. Buddhien ja bodhisattvojen päämääränä on vapauttaa olennot kärsimyksestä ja on selvää, että tavaroiden kerääminen ei miellytä heitä. Mutta koska tuntevien olentojen anteliaisuus lisää heidän ansioitaan ja he vapautuvat omien tekojensa kautta, buddhat ja bodhisattvat toimivat esimerkin tavoin. He eivät voi toimia puolestamme.

Sutrissa erotellaan lahjatavarat, jotka omistamme niistä, joita kukaan ei omista. Nykyisin tuntuu siltä, että joku omistaa kaiken, kuutakin ollaan jakamassa eri valtioiden osuuksiin. Kun Jowo Atisha saapui Tiibetiin (1000-luvulla), hän ihasteli veden puhtautta ja ehdotti, että siitä tehtäisiin lahja, koska se oli paitsi niin puhdasta myös kaikille helposti saatavilla, eikä siten aiheuttanut ahneutta.

Ylittämättömät lahjat ovat jotain, mitä suuret bodhisattvat antavat.

Mitä suuria ja suurenmoisia lahjoja onkaan olemassa,

Bhadran toimintaan uskomisen voimalla

osoitan niillä kunnioitusta

ja uhraan ne Voitokkaille.

 
Suurten bodhisattvojen kehosta ilmestyy lukemattomia bodhisattvakehoja, joiden jokaisesta ihohuokosesta ilmestyy taas lukemattomia bodhisattvoja. He kaikki antavat lahjoja jatkuvasti pyrkimystensä ja samadhinsa voimalla dharman laajuudessa. Emme voi tehdä niin, sitä on mahdoton edes kuvitella juuri nyt, mutta jos toivomme pystyvämme siihen, siitä on paljon hyötyä. Voimme kuvitella, että pieni vesikulho, jonka uhraamme, on yhtä suuri kuin maailmankaikkeus ja että siitä riittää vettä buddhille ja bodhisattvoille monien maailmankausien ajaksi. Ylittämättömän lahjan voi tehdä myös toivomalla, että antamamme lahja muuttuu Manjushrin ja Samantabhadran antamien lahjojen kaltaiseksi.

Buddhan elinaikana oli eräs Deva-niminen lapseton talollinen. Perijän puuttuessa kuningas sai talollisen omaisuuden, kun hän kuoli. Kuningas Bimbisara peri näin 80,000 kultaharkkoa. Talollinen oli elänyt hyvin vaatimattomasti. Buddha, joka oleskeli tuolloin Rajagrihassa kommentoi tilannetta kuninkaan kysyessä näin: saita ei pysty käyttämään omaisuuttaan, kun taas älykäs ihminen voi tehdä sen avulla suuria lahjoituksia. Koska Devi oli saita, hänen ansionsa juuret katkesivat ja hän vaipui alempiin maailmoihin. Häntä voisi verrata oraviin, jotka voivat varastoida pähkinöitä, mutta eivät pysty kylvämään niin että saisivat uutta satoa. Devi oli aiemmin antanut lahjan pratyekabuddhalle ja omistanut ansion toivoen, että ei koskaan syntyisi alemmissa maailmoissa. Myöhemmin hän kuitenkin katui anteliaisuuttaan. Hänellä oli syy syntyä rikkaana, mutta kaduttuaan tekoa hän ei kyennyt nauttimaan rikkauksistaan. Älykkäällä ihmisellä voi olla vähän annettavaa, mutta ansiota voi kasvattaa taitavasti antaen. Jos emme menetä anteliaisuuden henkeä, emme koskaan köyhdy, Karmapa kommentoi. 

Kuningas Bimbisara päätteli Buddhan kanssa keskusteltuaan, että hänen tulisi antaa lahjoja vain buddhalaisille. Buddha oikaisi häntä sanoen, että kaikki tarvitsevat ruokaa, lääkkeitä ja vaatteita. Vaikka emme voisi antaa niitä kaikille, voimme harjoittaa mieltämme toivoen, että se olisi mahdollista. Kysykäämme itseltämme miksi on niin vaikea antaa parasta mitä meillä on, miksi annamme mieluummin sellaista, mitä emme juuri arvosta. Sellainen asenne on saituuden värittämä.

Hänen pyhyytensä muisteli näkemäänsä dokumenttifilmiä, joka kertoi verensiirtoja tarvitsevasta lapsesta. Hänen ystävänsä myivät pehmolelujaan ja antoivat rahat lapsen äidille, jotta hän voisi maksaa hoitokulut. Lapset antoivat niin suuren lahjan, että Karmapa epäili olisiko mikään, mitä hän voi lahjoittaa, sen vertaista.

Sitten hän puhui lyhyesti huonojen tekojen tunnustamisesta ja korosti erityisesti rikottujen valojen korjaamista. Valojen rikkominen tekee henkisesti epätasapainoiseksi tässä elämässä, koska se lisää epävarmuutta. Hän lupasi palata aiheeseen seuraavana päivänä.

Mitä huonoja tekoja lieneekään tekemiäni,

tyhmyyden, vihan tai kiintymyksen voiman alla;

ruumiin, puheen ja samaten mielen,

ne kaikki yksitellen tunnustan.

 
Opetus päättyi harjoitukseen, jonka aikana mietiskeltiin tuntevien olentojen ystävällisyyttä itseämme kohtaan. Kaikki tällä planeetalla elävät ovat toisistaan riippuvaisia. Esimerkiksi vaatteemme tulevat muilta ja useat kankaat tulevat eläimiltä. Ilman niitä jäisimme paitsi monesta kehoamme peittävästä vaatekappaleesta. Teollisesti tuotetut vaatteet kulkevat monien käsien kautta ennen kuin päätyvät meille. Kaikki mitä meillä on kulkenut kirjaimellisesti tuhansien käsien kautta ja valmistukseen on tarvittu kymmeniätuhansia askelia, joten tuntevat olennot ovat meille hyvin ystävällisiä. On hämmästyttävää, miten paljon ystävällisyyttä saamme lukemattomilta muilta.

Gyalwang Karmapa kertoi tunteesta, joka hänet valtasi eräänä päivänä, kun hän kulki Gyuton luostarin ympäri. Yleensä odotamme, että onnentunne syntyy kun koemme jotain uutta. Se liittyy tulevaisuuteen. Mutta onni on koko ajan käsillä. Hän pohdiskeli kävellessään sitä, miten paljon erilaisia edellytyksiä tarvitaan, että hän voi hengittää ilmaa. On ihmeellistä, että luonto tuottaa meille joka päivä ihan itsestään sellaiset olosuhteet, että hengittäminen on mahdollista. Se sinänsä voi olla suuri syy olla onnellinen.

Vietimme hiljaisen hetken kaiken keskinäistä riippuvuutta ja olentojen ystävällisyyttä pohdiskellen. Tuhannet ihmiset hengittivät ilmaa, joka on vapaasti saatavillamme ja nauttivat kagyu monlamista, joka sekään ei olisi mahdollinen ilman tuhansien ihmisten ystävällistä apua.

Gyalwang Karmapan iltapäivän ohjelma

Hänen pyhyydellään oli paljon järjestettyjä tapaamisia Tergarin luostarissa, joten hän ei osallistunut iltapäivän istuntoon. Hän tapasi mm. filmiryhmiä, jotka tekevät dokumentteja hänestä, voiveistoksista ja thangkoista.

Kolmas päivä

17.12.2010

Lähde: Kagyu Monlam Day 3 & Kuvagalleria

Ensimmäinen istunto – Sojong
Raportti: Gelongma Rinchen Khandro

Khenchen Thrangu Rinpoche, Dolob Tenga Rinpoche, Yongey Mingyur Rinpoche ja monet muut lamavanhimmat olivat paikalla, kun Goshir Gyaltsap Rinpoche antoi sojong-valat. Aurinko nousi valaisemaan alttarin värileikkiä. Väriyhdistelmät olivat lahja buddhille ja bodhisattvoille ja ilo kaikkien silmille. Lausuttiin sanskritinkielisiä rukouksia, jonka jälkeen seurasi teetauko ruokarukouksineen.

Toinen istunto – Gyalwang Karmapan opetuksia

Toivomusrukousten kuningas: Jalo pyrkimys hyvään käytökseen

Huonoista teoista luopuminen

Hänen pyhyytensä Karmapa siteerasi Toivomusrukousten kuningasta:

Tuntevia olentoja riittää avaruuden ääriin;

ulottukoot toivomusrukoukseni

heidän karmansa ja heikkouksiensa loppuun asti.

Tämä kuvaa bodhisattvojen spontaanien pyrkimysten laajuutta. Heidän toiveensa pohjautuvat suureen myötätuntoon, joka on herännyt heidän mielessään. Gyalwang Karmapa sanoi, että buddhalaisuudessa on monia tapoja analysoida mieltä. Tärkeimpiä mielentiloja ovat viisaus ja myötätunto. Viisaus on tiibetiksi sherab, she tarkoittaa tajuntaa tai ymmärrystä ja rab merkitsee parasta. Myötätunto on nyingje, nying on sydän ja je on valtias. Viisautta voidaan pitää parhaana mielentilana ja myötätuntoa sydämen valtiaana. Kun niitä sovelletaan käytäntöön saumattomasti, valaistuminen tulee ulottuvillemme.

Hänen pyhyytensä lisäsi, että jos tutkitaan Buddhan tapaa ohjata oppilaita ja opettaa dharmaa, myötätunto on etusijalla. Buddha ei vaatinut, että kaikkien oppilaiden tulee ajatella asioista samoin kuin hän. Hän tarjosi erilaisia selityksiä sen mukaan, mistä kullekin olisi eniten hyötyä, sen mukaan mitä he pystyivät käsittämään. Kun Buddha avasi dharman oven, hän teki sen myötätunnosta.

Koska myötätunto on niin korvaamatonta, meidän tulee luopua väkivallasta ja lakata vahingoittamasta muita. Ei vain ruumiillisesti ja sanallisesti vaan myös mielen tasolla, sillä huonot teot kumpuavat vihasta, suuttumuksesta, kateudesta, ahneudesta jne. Buddhalaiset kirjoitukset puhuvat kymmenestä taitamattomasta teosta. Kolme on ruumiillisia ja neljä sanallisia ja ne saavat alkunsa, kun suuttuneina haudomme vihaisia ajatuksia. Vaikka emme toteuttaisi ajatuksiamme sanoina ja tekoina, sellainen mielentila on itsellemme vahingollinen.

Häiriintyneen olotilan sijaan tarvitsemme rauhaa ja miellyttävän olotilan. Nykyisin sisäisen rauhan tärkeys on alettu tiedostaa. Elämäntapamme on kuitenkin yhä kiireisempi ja mielenrauha hukkuu. Karmapa muisteli, miten hänen lapsuudessaan paimentolaiset työskentelivät vain 3 – 4 tuntia päivässä ja viettivät lopun päivää lämmitellen auringossa, jutellen ja teetä juoden. Kaupungeissa ihmiset tekevät työtä ympäri vuorokauden, eikä silti aika tahdo riittää. Kello hallitsee elämäämme eikä se, mikä on tarpeen tehdä. Olemme mieltyneet elektroniikkaan, mutta ei se koneiden vika ole. On kuitenkin virhe kuvitella, että ihmiset työskentelisivät kuin koneet 24 tuntia vuorokaudessa ilman lepoa. Jotkut tehdastyöläiset tekevät itsemurhia, koska työpaineet kasvavat liian suuriksi.

Väkivallattomuuden lisäksi mahayana-opetuksissa neuvotaan olemaan hyödyksi muille. Karmapa kertoi tarinan vastikään buddhalaiseksi kääntyneestä miehestä. Hän korosti, että tarina on tosi. Mies ajoi autollaan, kun kuorma-auto tönäisi häntä. Ajaja tuli ulos ja alkoi sättiä miestä. Tämä ajatteli, että vaikka hänellä ei ole viisautta, hänen pitäisi harjoitella Buddhan myötätuntoisuutta. Hän ei siksi ryhtynyt riitelemään. Kun poliisi saapui, kuorma-auton kuljettaja jatkoi vääriä syytöksiään. Äkkiä alkoi sataa rankasti ja kuljettaja päätti palata autoonsa, mutta huomasi ihmeekseen, että ei ollut lainkaan kastunut. Pikkuauton kuljettaja piteli sateenvarjoa hänen yllään, vaikka kastui itse läpimäräksi. Toisen ystävällisyyden ja hänen oman riitelynsä välillä oli niin suuri ristiriita, että hän katui käytöstään ja tunnusti poliisille olevansa itse syypää kolariin. Se todistaa myötätunnon voimasta ja inspiroi meitä olemaan myötätuntoisia, vaikka meiltä puuttuisi viisautta tehdä se täydellisesti.

Hänen pyhyytensä palasi tekstin pariin ja sanoi, että lahjoituksia tehdessä tulee välttää vääriä elinkeinoja. Lahja voi olla epäpuhdas, samoin asenne, jolla se annetaan. Nagarjunan Ratnavalin mukaan luostarivalan ottaneilla ja maallikoilla on erilaiset sudenkuopat. Yleisesti ottaen luostarivalan ottaneiden on vaikea luopua aineellisista hyödykkeistä, kun taas maallikkojen on vaikea luopua vääristä asenteista. Maallikoiden on vaikea uskoa syyn ja seurauksen lakiin ja kriisien keskellä he turvautuvat helposti mallisiin jumaluuksiin Kolmen jalokiven sijasta. Siellä missä luostarien väki käy almukierroksilla, heillä on kiusaus manipuloida ruoan antajia ja se on väärä elinkeino.

Karmapa huomautti, että jopa luostarien vanhimmat voivat langeta imarteluun mahdollisten sponsoreiden edessä. Ystävällisyyden osoittaminen ei tietenkään ole väärin, mutta niin ei pitäisi tehdä hyötymistarkoituksessa. Luostari ei saa antaa lahjoja maallikkoseurakunnalle sen tukea toivoen. Jos teeskentelee omaavansa henkisiä kykyjä, joita ei omaa, jotta saisi lahjoituksia, niin se on myös väärä elinkeino.

Maallikkojen väärät elinkeinot liittyvät tässä yhteydessä siihen, että hankkii rahat lahjoituksia varten myymällä tuntevia olentoja kuten eläimiä, lihaa, aseita, myrkkyä ja alkoholia.

Tähän päättyi opetus lahjoituksista. Hänen pyhyytensä siirtyi puhumaan huonojen tekojen tunnustamisesta seuraavan säkeen myötä:

Mitä huonoja tekoja lieneekään tekemiäni,

tyhmyyden, vihan tai kiintymyksen voiman alla;

ruumiin, puheen ja samaten mielen,

ne kaikki yksitellen tunnustan.

Hän sanoi, että joskus keskitymme menneisyydessä tekemiimme pahoihin tekoihin, kuten lintujen, sammakoiden tai muiden pieneläinten tappamiseen. Ihmiset voivat katua suuresti tämänkaltaisia tekoja, joita he ovat tehneet vaikkapa lapsena. Vilpitön katumus on erinomaista, mutta tunnustamisen ei pitäisi rajoittua vain tähän.

Gyalwang Karmapan mukaan on erityisen tärkeää tunnustaa rikotut valat. Buddhalaisittain voidaan ottaa kolmentyyppisiä valoja – ulkoiset pratimoksha-valat, sisäiset bodhisattva-valat ja salaiset tantriset valat. Jos ihminen tekee juhlallisen sitoumuksen ja päättää kantaa vastuuta, mutta myöhemmät teot sotivat sitä vastaan, se vaikuttaa syvästi mieleemme elinaikana.

Jos yritämme muistaa kaikki tässä elämässä tekemämme vääryydet menneistä elämistä puhumattakaan, se on todella vaikeaa. On hyvä tunnustaa niin paljon kuin mahdollista ja sen lisäksi katua kaikkia huonoja tekoja, joita olemme tehneet ikimuistoisista ajoista lähtien.

Karmapa sanoi, että kielteisillä teoilla on yksi myönteinen puoli: ne voi tunnustaa ja puhdistaa. Huonot tekomme syntyvät heikkouksistamme ja heikkouden alkujuuri on tietämättömyys [siitä, että erillistä itseä ei ole. Tietämättömyys on kuin johtaja, jota takertuva kiintymys, viha ja muut heikkoudet palvelevat. Näin on, koska tietämättömyys antaa meille impulssin toimia väärin ja viha ja halu saavat meidät toimimaan siten ruumiillisella ja sanallisella tasolla.

Tähän asti olemme puhuneet huonoista teoista, joita itse teemme. Vielä vakavampaa on houkutella joku muu toimimaan väärin. Karmapa antoi esimerkin lapsuudestaan Tiibetissä, missä ihmiset eivät halunneet tappaa eläimiä itse, mutta palkkasivat työhön teurastajan. Se on kaksinkertainen vääryys, olisi parempi tappaa itse kuin saada joku tekemään se puolestaan.

Muiden huonoista teoista iloitseminen on myös väärin ja aiheuttaa pahaa karmaa. Jos vaikkapa kuulemme pahimman vihollisemme joutuneen vankilaan tai kuolleen ja iloitsemme siitä, se on huono teko. Jos näytämme ilomme avoimesti, se on vielä vakavampaa. Jos iloitsee toisten huonoista teoista, vaikka on itse vannonut, ettei tee sellaista, voi menettää valansa.

Voi olla, että olemme tehneet paljon sellaisia huonoja tekoja, joita emme muista. Voimme kuitenkin miettiä sitä, että buddhat tietävät kaiken. Sen valossa voimme tunnustaa kaiken, mitä olemme tehneet heikkouksien vallassa kehon, puheen ja mielen kautta ammoisista ajoista lähtien ja lisätä siihen myös muiden tekemät teot. Täten tunnustuksesta tulee kattava, suuri ja voimallinen. Vaikka voimme lisätä muiden huonot teot omiimme tunnustaessamme, meidän ei tulisi kiinnittää erityistä huomiota muiden virheisiin. Yritämme tunnistaa ja parantaa omat vikamme.

Katuminen voi perustua siihen, että ymmärrämme tekojemme seuraukset, syntymisen kolmessa alemmassa maailmassa: eläimenä, nälkäisenä henkenä tai helvettiolentona. Ne vastaavat kolmea pääasiallista harhakäsitystä: tietämättömyyttä, halua ja vihaa tässä järjestyksessä. Eläimet voimme nähdä, mutta ihmiset epäilevät usein nälkäisten henkien ja helvettimaailman olemassaoloa. Hänen pyhyytensä mukaan riittää, kun voimme havaita oman mielemme olevan halun tai vihan vallassa. Silloin pääsee vilkaisemaan noita maailmoja. Esimerkiksi viha kuluttaa kuin helvetin lieskat.

Meidän on tutkittava vihan ja suuttumuksen aikaansaannoksia itsessämme, miten ne muuttavat meitä, jotta ymmärrämme miten tuhoisia ne meille ovat. Jotta haluaisimme päästä niistä eroon, meidän on ymmärrettävä niiden vahingollisuus. Usein on niin, että toisaalta emme pidä vihastamme, mutta toisaalta se palvelee jotain tarkoitusta. On saavutettava tila, jossa erilaiset heikkoutemme tekevät meidät suorastaan pahoinvoiviksi.

Tuen voimaan kuuluu turvautuminen ja bodhimielen kehittäminen. Näillä perusharjoituksilla, joita tehdään säännöllisesti, on puhdistava vaikutus. Kun se yhdistyy päätökseen olla toistamatta huonoja tekoja, puhdistuminen on täydellistä. Gyalwang Karmapa nosti esille kysymyksen, onko se valehtelemista, jos päättää olla tekemättä pahaa ja myöhemmin rikkoo lupauksensa. Se ei ole valehtelemista, jos päätökseen liittyy vilpitön toive päätöksentekohetkellä. Sitä voi verrata siihen, että on luvannut lähteä matkalle, mutta joutuu myöhemmin perumaan sen.

Katuminen on tärkeää, mutta syyllisyydessä rypeminen ei auta ketään, päinvastoin. Voimme pohdiskella sitä, miten olemme tehneet väärin lukemattomissa aikaisemmissa elämissä, joten tämän elämän huonot teot eivät ole yllätys. Jo se, että huomaamme tekevämme jotain väärin, on hyvä asia.

Tiibetinkielinen tunnustamista merkitsevä sana – shakpa – tarkoittaa jakamista tai puolittamista, ikään kuin jotain leikattaisiin halki veitsellä. Leikkaamme itsemme irti huonoista teoista. Se ei koske vain tulevaisuutta vaan myös menneitä tekoja, emme enää kanna niiden taakkaa ikään kuin ne olisivat osa itseämme.

Hänen pyhyytensä ohjasi sitten bodhichitta-motivaatioon liittyvän meditaation. Kaikki tuntevat olennot vaeltavat samsarassa, ei vain tällä hetkellä, vaan koko ajan ja jatkuvasti. Olennot eivät kuitenkaan ymmärrä olevansa kärsimyksen suossa, ei vaikka se osoitettaisiin heille suoraan. Olemme kuin sammakko keittoastiassa. Ensin vesi on miellyttävän lämmintä, ja kun sammakko huomaa, että se kiehuu, on jo liian myöhä. Kaikki olennot, jotka ovat joskus olleet oma äitimme, ovat ansassa kärsimysten kuilussa itse sitä ymmärtämättä, eivätkä ne tiedä, mitä niiden pitäisi ja mitä ei pitäisi tehdä. Karmapa soitti gongia ja kuulijakunta istui meditoiden useita minuutteja.

Neljäs päivä
18.12.2010

Ensimmäinen istunto – Sojong

Goshir Gyaltsap Rinpoche antoi sojong-valat. Paikalla olivat mm. Jamgon Kongtrul Rinpoche, Khenchen Thrangu Rinpoche, Dorlob Tenga Rinpoche, Yongey Mingyur Rinpoche, Bagyö Rinpoche ja monta nuorempaa rinpochea. Tämän vuoden monlamiin on rekisteröitynyt 84 tiibetinbuddhalaista luostaria. Niistä 57 on kagyu-luostareita (karma kagyu ja drukpa kagyu), 14 nyingma-luostaria, 3 sakya- ja yksi jonang-luostari. Lisäksi vieraana on Intian, Burman, Korean, Taiwanin, Vietnamin ja Singaporen theravada- ja mahayana-perinteiden edustajia.

Toinen istunto – Gyalwang Karmapan opetuksia

Toivomusrukousten kuningas: Jalo pyrkimys hyvään käytökseen

Oman mielemme kesyttäminen pitää dharmaa yllä

Raportti: Jo Gibson, video 28th KMC Teaching on King of Aspiration Day 4

Kuten muulloinkin, päivän toinen istunto alkoi kumarruksin, turvautumisrukouksin ja mandalalahjan tarjoamisella Hänen pyhyydelleen. Teetauon jälkeen seurasi Gyalwang Karmapan opetus. Hän sanoi, että ei riitä, että pelastamme itsemme samsarasta. Meidän tulee kehittää bodhimieli, joka kumpuaa suuresta myötätunnosta kaikkia olentoja kohtaan.

Miksi oikeastaan osallistumme rukousjuhlaan, onko siitä tullut pelkkä jokavuotinen tapa? On tärkeää, että motivaatiomme on oikea, muuten monlamista ei ole paljon hyötyä. Mitä kielteisiin tekoihin tulee, niiden siemen on ajatustasolla. Nuo siemenet on poistettava mielestämme, jotta niistä ei verso tekoja. Hyvät teot, pienetkin, voivat puolestaan olla erittäin tehokkaita puhdistajia. Jos joku kaatuu, autamme hänet ylös ja jos teemme väärin, puhdistamme sen. Bodhgaya on mitä parhain paikka pahan karman puhdistamiseen ja Vajrasattva on hyvä puhdistusharjoitus. Tämän monlamin aikana Karmapa antaa myös Akshobya-initiaation. Akshobya-rituaali puhdistaa karmaa ja kerryttää ansioita yhtä aikaa. Pelkät sadhanat eivät kuitenkaan riitä: huonot teot on tunnistettava ja niitä on kaduttava. Hyvät ominaisuudet kehittyvät selkeässä mielessä, siksi ne ovat paheita voimakkaampia.

Karmapa kertoi tarinan siitä, miten tärkeää omien virheiden tunnistaminen on. Olipa kerran kaksi luostaria vuoren harjalla. Toisen luostarin munkit olivat onnettomia ja riitaisia, toisen taas iloisia, hymyileviä ja sopusoinnussa.
 

Riitaisan luostarin apotti lähti tutkimaan, miksi luostarit erosivat toisistaan niin suuresti. Hän tapasi muutamia onnellisen luostarin noviiseja ja kysyi heiltä, miksi kaikki siellä tuntuivat olevan iloisia. Epäröimättä yksi pikkumunkki vastasi: ”Se johtuu siitä, että teemme koko ajan paljon virheitä.” Apotti ei ymmärtänyt, mutta sitten hän näki mitä tapahtui. Eräs munkeista pesi lattiaa ja toinen liukastui märällä lattialla. Lattianpesijä ryntäsi paikalle anteeksi pyydellen, auttoi munkin ylös ja sanoi että kaikki oli hänen vikansa, koska hän käytti liikaa vettä. Kolmas munkki tuli paikalle ja sanoi, että vika oli hänessä, koska hän oli pyytänyt pesemään lattian. Lopuksi kaatunut munkki sanoi, että vika oli hänen, koska hän ei ollut tarpeeksi varovainen. Apotti alkoi ymmärtää, mistä oli kyse.

Jos joku tekee virheen, tunnistaa ja tunnustaa sen, syntyy sopusointu, mutta jos ihmiset ovat liian ylpeitä myöntääkseen virheensä, syntyy riita.

Seuraava säe liittyy iloitsemiseen:

Mitä ansioita kuuluukaan kaikille

kymmenen ilmansuunnan Voitokkaille

ja buddhaperijöille, pratyekabuddhille, oppilaille (virran voittajille jne.),

ei-oppilaille (arhateille) ja kaikille olennoille, niissä kaikissa iloitsen.

”Kaikki olennot” viittaa tavallisiin olentoihin, joilla on ansion kertymä. Meidän tulisi olla siitä iloisia ilman ylpeyttä ja kateutta. Iloitseminen on yksi tärkeimmistä harjoituksista, se rohkaisee meitä hyvyyteen ja on itsessään hyve. Mitä enemmän iloitsemme, sitä ansiokkaampaa se on, se on kateuden vastalääke ja kateus on yksi vahingollisimmista heikkouksista.

Buddhan ja bodhisattvojen opetukset ovat kaikki erinomaisia, joten meidän tulee iloita kaikkien koulukuntien hyvissä teoissa. Lahkolaisuus merkitsee dharman hylkäämistä ja niin kuin sutrissa on ennustettu, ristiriidat johtaisivat opetusten heikkenemiseen.

Mitä opetusten ylläpitäminen merkitsee? –Oman mielen kesyttämistä. Käyttäkää vastalääkkeitä ja pidätte opetuksia yllä. Harjoittakaa opiskelua, pohdiskelua ja mietiskelyä. Ja iloitkaa kaikkien ihmisten hyvistä teoista.

Seuraavaksi opettajia pyydetään kääntämään dharman pyörää:

Kymmenen ilmansuunnan maailmoiden Valot,

jotka ovat saavuttaneet valaistumisen asteissa buddhuuden ilman esteitä,

keitä he ovatkaan, noita Suojelijoita,

heitä kaikkia rukoilen kääntämään mitä parhainta dharman pyörää.

Buddhan dharma on kuin vaunujen pyörä, ja vaunut vievät meidät samsaran toiselle puolelle, mutta vaunut eivät kulje, ellemme pyöritä pyöriä.  Meidän tulee kunnioittaa Buddhan sanoja sekä myös Lamaa. On tärkeää, että kukin saa oman tasonsa mukaista opetusta, jotta jokainen voi edetä polulla askel kerrallaan. Koska meillä on ollut onni kohdata dharma ja ymmärrämme sen hyödyt, vastuullamme on pyytää, että dharman pyörää käännetään.

Valaistumisensa jälkeen Buddha vietti metsässä 49 päivää puhumatta, hänestä tuntui, että hänen oivaltamansa dharma oli liian syvällistä, että tavalliset ihmiset ymmärtäisivät sitä. Vasta kun häneltä pyydettiin opetuksia, hän ryhtyi opettamaan. Vinaya-sutrassa Buddha sanoo, että hän ei tee sitä, mitä ei ole pyydetty.
 

Seuraavassa säkeessä on pyyntö olla siirtymättä nirvanaan:

Ketkä ikinä aikovatkaan siirtyä nirvanaan, heitä,

kaikkien olentojen onnen ja hyödyn tähden,

kädet parhaani mukaan yhteen liitettyinä minä edelleen rukoilen viipymään

yhtä monta kalpaa kuin maailmoissa on hiukkasia.

Shakyamuni Buddha kehitti ensin bodhimielen ja keräsi sitten ansion kertymiä kolmen kalpan ajan, kunnes hän vihdoin valaistui. Buddhat ilmentävät sambhogakaya-kehon, joka on autuutta ja kirkasta valoa, niille, jotka ovat puhdistaneet mielensä: toisille buddhille ja bodhisattvoille. He ilmentävät nirmanakayan, luodun kehon ajassa ja paikassa, tavallisille olennoille.

On hyvin tärkeää, että buddhia pyydetään jäämään ja antamaan dharmaopetuksia. Buddha ei voi opettaa tavallisia, lapsekkaita olentoja ja Shakyamuni Buddha siirtyi pois 2500 vuotta sitten, eikä meillä ollut onnea tavata häntä. Huolimatta siitä, että buddhia on lukematon määrä, heitä, joilta me voimme pyytää opetuksia, ovat henkiset ystävämme, Lamat. Meidän tulee arvostaa Lamoja, jotka pitävät opetuksia yllä ja siksi tässä monlamissa muistamme erityisesti Khenchen Thrangu Rinpochen, Dolob Tenga Rinpochen ja Khenpo Tsultrim Gyamtson ystävällisyyttä erityisessä seremoniassa kahdeksantena päivänä.

Gyalwang Karmapa selvensi, että kagyu-perinteen seuraajille sen omat Lamat ovat ystävällisimpiä, mutta lisäksi on Dalai Lama, jota ylistetään toisena Buddhana. Jos meillä on mahdollisuus nähdä hänet ja kuulla hänen sanojaan, olemme hyvin onnekkaita. Ellemme ymmärrä kohtaamisen arvoa, se jää kannaltamme merkityksettömäksi.

Karmapa palasi siihen, miten tärkeää oman mielemme kesyttäminen on. Kaikki Toivomusrukousten kuninkaan harjoitukset alun kunnianosoituksista aina siihen asti, kun opettajille esitetään pyyntö olla siirtymättä nirvanaan, ovat menetelmiä, joilla kesytämme mieltämme. Dharman jokaisella sanalla on voimaa kesyttää mieli.

Hänen pyhyytensä kertoi hauskan tarinan elävöittääkseen juuri sanottua. Eräällä miehellä oli niskassa suuri märkivä paise ja hän kysyi neuvoa Drukpa Kunleyltä. Tämä käski miehen muovata tormakakun, minkä mies tekikin. Sitten Drukpa Kunley neuvoi miestä heittämään torman pois. ”Mihin minä sen heittäisin? Buddhia on kaikissa ilmansuunnissa,” mies sanoi. ”No anna se minulle,” Drukpa Kunley pyysi. Hän otti torman ja heitti sillä miestä oikein lujaa. Se osui häntä niskaan ja puhkaisi paiseen, niin että märkä pääsi valumaan pois.

Kolme mielenmyrkkyä ovat sisäinen vihollisemme, joten meidän on joka kuukausi tarkasteltava kehitystämme. On varmistettava, että saamamme ohjeet ja lausumamme mantrat toimivat. Keskeistä on, pystymmekö kesyttämään mielemme vai emme. Mielen kesyttäminen ei tapahdu hetkessä eikä sitä voi ostaa, mutta kaiken mitä teemme, tulisi tähdätä mielemme kesyttämiseen. Jos käytämme dharmaa johonkin muuhun tarkoitukseen, se ei toimi. Maalliset päämäärät kuten lapsen tai talon hankinta eivät ole dharmisia päämääriä ja jos vaikkapa resitoimme Tara-harjoitusta maallisin tavoittein, se lakkaa olemasta dharmanharjoitusta.

Pyhissä paikoissa kuten Bodhgayassa monet ihmiset tekevät kunniakierroksia, kumarruksia, sytyttävät voilamppuja ym., mutta onko se hyvä teko, riippuu asenteestamme. Vuosittainen pyhiinvaelluksemme tänne on tilaisuus tarkastella kulunutta vuotta, muistaa huonot teot, joita tulee katua ja iloita hyvistä teoista sekä pyrkiä entistä parempaan.

Lyhyt meditaatio

Meditaation tarkoituksena oli kehittää toive, että voisimme vapauttaa kaikki tuntevat olennot. Ensin pohdimme omien vanhempiemme ystävällisyyttä ja kaikkien niiden, jotka ovat rakastaneet, vaalineet ja auttaneet meitä. Jopa villi luonto ja kaikki elollinen toimii elämämme tukijana. Ei ole ketään, joka ei joskus olisi ollut vanhempamme tai paras ystävämme. Toivokaamme, että voimme vapauttaa heidät samsarisen olemassaolon kärsimyksistä.

Viides päivä
19.12. 2010 

Lähde: Kagyu Monlam Day 5 & Kuvagalleria 

Ensimmäinen istunto – Sojong

Goshir Gyaltsab Rinpoche antoi sojong-valat aamun ensimmäisellä istunnolla.

Toinen istunto – Gyalwang Karmapan opetuksia

Toivomusrukousten kuningas: Jalo pyrkimys hyvään käytökseen

Ääretön bodhimieli lukemattomia olentoja kohtaan

Raportti: Michele Martin, video 28th KMC Teaching on King of Aspiration Day 5

Ennen opetusten alkua Hänen pyhyytensä Karmapa osoitti kunnioitusta Buddhalle ja lahjoitti luostarikaavun pyhäkön patsaalle. Palattuaan ulos omalle istuimelleen hän otti itse vastaan lahjoja ja huomionosoituksia.

Rukouksia lausuttiin kaikkien olentojen puolesta ja erityisesti muistettiin Tiibetin maanjäristyksissä ja Ladakhin tulvissa menehtyneitä ja Hänen pyhyyttään pyydettiin kääntämään dharman pyörää.

Tapansa mukaan Karmapa lausui ensin muutaman sanan bodhimielestä. Elävät olennot ovat loputon ansion lähde. Jos sekunninkin ajan toivomme voivamme poistaa heidän kärsimyksensä, ansio on loputon. Jos niin on, mitä on sanottava toiveesta ohjata heidät korkeimpaan valaistumiseen?

Saavuttaaksemme buddhuuden meidän on tarkasteltava sitä, mikä auttaa meitä saavuttamaan sen. Jotkut ihmiset omistavat ansionsa sille, että saavuttaisivat vapauden ja tietoisuuden kaikesta seuraavassa elämässä ja toivovat samalla yltäkylläisyyttä tässä elämässä. Sellaiset toiveet ja pelot eivät kuitenkaan ole tarpeen.
 

Jos pyrimme kehittämään bodhimielen, meistä tulee luonnollisesti onnellisia sekä tässä että tulevassa elämässä, sillä hyviemme tekojemme tuottamat ansiot kasvavat kasvamistaan. Motivaatio määrää tekojen tuottaman ansion määrän. Jos annamme lahjoja, vaikka pieniäkin, tehkäämme se puhtaalla motivaatiolla ja ansio on mittaamaton.

Bodhgaya on siunattu paikka, koska täällä on tehty paljon hyvää ja ajateltu hyviä ajatuksia. Täällä ollessa on oikea aika esittää toiveita kaikkien olentojen hyödyksi.

Gyalwang Karmapa jatkoi sitten opetuksia Toivomusrukousten kuninkaasta. Siinä puhutaan Buddhan esimerkin seuraamisesta. Sitä seurataan kokoamalla kertymät kymmenen paramitan avulla. Rukouksen ydin on näissä säkeissä:

Uhraan lahjoja menneiden aikojen Buddhille ja heille,

jotka asustavat eri maailmoissa kymmenessä ilmansuunnassa.

Ilmestykööt he, jotka eivät vielä ole täyttäneet aikomustaan,

pian buddhina käymällä läpi heräämisen eri asteet.

Muuttukoot kaikki maailmat kymmenessä ilmansuunnassa

täysin puhtaiksi ja suunnattoman suuriksi.

Olkoot ne täynnä bodhisattvoja,

kokoontuneina bodhipuun juurelle buddhien ympärille.

Tekstissä puhutaan myös sopusointuisesta rinnakkaiselosta kaikkien olentojen kanssa. Buddha on aina sopusoinnussa kaikkien kanssa. Miten? Karmapa kertoi tarinan. Eräs maallikkoharjoittaja piti oluesta ja uhkapeleistä ja hakeutui samanmielisten seuraan. Lama kysyi häneltä, miksi hän vietti aikaansa niin typerällä tavalla. Mies vastasi: ”Toivomusrukousten kuninkaassa sanotaan, että meidän tulee tulla toimeen kaikkien kanssa. Ellen vietä aikaani näiden ihmisten kanssa, heillä ei ole mahdollisuutta saada yhteyttä dharmaan.” Mutta hyvä motivaatio ei riitä, siihen täytyy liittyä myös älyä. Joten miehen tapa olla sopusoinnussa ei ollut hyvä.

Pelkkä ajanvietto ihmisten kanssa ja sopusoinnussa oleminen ovat eri asioita. Sopusointu merkitsee sellaista yhteyttä, joka ei perustu mielenmyrkkyihin ja heikkouksiin. Jos joku on vihainen, emme vastaa vihalla vaan myötätunnolla. Näin kylvämme hyvyyden siemeniä mieleemme. Mitä elävien olentojen mielen luontoon tulee, meidän tulisi tulla toimeen heidän kanssaan, mutta mitä heidän heikkouksiinsa ja virheellisiin ajattelutapoihinsa tulee, meidän ei tulisi matkia heitä. Muiden kanssa toimeen tuleminen tarkoittaa suhtautumista heihin dharman mukaisesti.

Sopusoinnussa eläminen edellyttää myös kaikkien olentojen kunnioittamista aivan kuin he olisivat buddhia ja bodhisattvoja. Buddhat ja bodhisattvat voivat saavuttaa valaistumisen kiitos tuntevien olentojen ystävällisyyden. Meidän tulee olla nöyriä ja kunnioittaa eläviä olentoja. Jos pidämme heitä itseämme huonompina, ajattelemme, että meidän pitäisi muuttaa heitä, eikä sellainen ylpeys ole soveliasta. Asettakaa muut aina etusijalle.

Kun harjoittelemme kumarruksia ja ylistämistä, opimme vähitellen ylistämään muita. Jos annamme lahjoja muille samalla kun arvostelemme heitä, tekomme ovat ristiriitaisia. Buddhalle on samantekevää, ylistetäänkö häntä vai ei. Kukka tuoksuu huolimatta siitä, annetaanko se lahjaksi vai ei. Ylistämme buddhia ja bodhisattvoja harjoittaaksemme omaa mieltämme. He ovat kaikkea, mitä haluaisimme olla, joten tehtävä on helppo.

Se, että buddhilla ja bodhisattvoilla on paljon hyviä ominaisuuksia, on vähemmän ihmeellistä kuin se, että heikkouksiin tottunut tavallinen olento kehittää edes yhden hyvän ominaisuuden. Siksi meidän tulee pitää lamoina tai bodhisattvoina kaikkia eläviä olentoja, joilla saattaa olla pari hyveellistä ajatusta mielessään. Vähitellen harjaannumme ylistämisessä.

Tutkimme nyt säettä, jossa puhutaan eri kielistä:

Toivon osaavani opettaa dharmaa

jumalten, nagojen ja yakshojen kielillä,

kumbhandojen ja ihmisten kielillä

ja kaikilla mahdollisilla kielillä.

Aluksi tämä säkeistö ei tehnyt minuun suurta vaikutusta, mutta olen muuttanut mieleni. Siinähän toivotaan, että saisi yhteyden jokaiseen olentoon tämän omalla kielellä. Jotkut täällä olevista ovat tulleet kaukaa, mutta eivät osaa englantia, tiibetiä, eivätkä mitään Intian murteista. Olen pahoillani, että en voi puhua teille suoraan.

Tahdon vapautua karmasta, heikkouksista ja kiusauksien pauloista
ja olla kaikkien maailman olentojen hyödyksi

kuin lootus, johon vesi ei tartu,
kuin aurinko ja kuu, joille avaruudessa ei ole estettä.

Kun karma, heikkoudet ja kiusaukset vaanivat meitä, voimme pukea yllemme myötätunnon ja viisauden haarniskan, niin että olemme niiltä suojassa.

Tyyntykööt kärsimykset

alemmissa olemassaolon tiloissa
kaikissa maailmoissa niiden ääriin saakka.
Olkoot kaikki olennot onnellisia; täyttykööt heidän tarpeensa.

Buddhalaisuudessa puhutaan loputtomista maailmoista kaikissa ilmansuunnissa, ylhäällä ja alhaalla, kaikenkokoisista maailmoista, jotka ovat täynnä eläviä olentoja. Me toimimme kaikkien hyödyksi elämä toisensa jälkeen ja pysymme alemmissa maailmoissa niin kauan kuin yksikin olento tarvitsee apuamme. Vannomme auttavamme äärettömän määrän olentoja buddhuuteen. Se tuntuu mahdottomalta tehtävältä, mutta bodhisattvat ovat hyvin rohkeita. He voivat antaa pois jopa omaa lihaansa ja jäseniään. Näin on, koska keräämämme hyveen juuret eivät ole itseämme, vaan kaikkia olentoja varten ja omistamme heille tekemämme teot.

Toivon, että aina kohtaan henkisen ystävän,

joka antaa minulle apuaan

ja opettaa epäitsekkyyttä.

Lupaan olla tuottamatta pettymystä.

Henkiset ystävät auttavat meitä, mutta jos asetamme heidät liian korkealle ja teemme heistä jumalia, on vaikea tuntea olevansa lähellä heitä. Jotkut alkavat pelätä jo kuullessaan laman nimen. Henkinen ystävä on hyvä ystävämme, jonka kanssa olemme hyvissä väleissä. Jos lama on lähellä sydäntäsi ja toivoo parastasi, häntä ei tarvitse pelätä.

Seuraavat säkeet yhdistävät kymmenen bodhisattvatasoa kymmeneen tuonpuoleiseen täydellisyyteen (paramitaan).
 

Buddhilla on kymmenen voimaa ja ihmeidentekovoima, jonka avulla he voivat ilmestyä kaikissa maailmoissa yhdessä hetkessä. He voivat auttaa kaikkia olentoja kaikkialla yhtä aikaa. Mahayanan termein ilmaistuna se merkitsee, että toiveemme auttaa muita on niin voimakas, että kaikesta, mitä teemme on hyötyä. Nykyisin ihmiset ovat hyvin kiireisiä ja muita on vaikea auttaa suoraan, mutta jos osaamme pitää yllä bodhimieltä, voimme auttaa jatkuvasti. Teekupillisien juominen voi muuttua avuliaaksi ilman, että koko ajan ajattelemme: ”Nyt aion auttaa.”

Tekstissä puhutaan myös käytöksestä, joka on hyveellistä alussa, keskellä ja lopussa. Jotta teko olisi hyveellinen, alussa tarvitaan bodhichitta-motivaatio, keskellä hyvää harjoitusta ja lopuksi ansio omistetaan muiden hyödyksi. Tällä tavoin buddhat tekevät harjoitusta aionien ajan auttaakseen eläviä olentoja.

”Rakkauden voima ulottuu kaikkialle.” Kyllästämme koko avaruuden laajuuden rakkaudella. Maailmankaikkeus on avaruuttakin suurempi. Hetkellä, jolloin tunnemme bodhichittan, ansiomme kasvavat äärettömiksi. Meidän tulisi tehdä päätös, että kaikissa olosuhteissa autamme muita. Buddhuuteen herääminen tapahtuu sillä tavalla.
 

Elävät olennot ovat kyvyiltään eritasoisia, erimuotoisia ja erivärisiä. Vain Buddha voi ymmärtää, mistä kaikesta se johtuu. Tavallisina olentoina meidän täytyy ymmärtää eri olentojen tarkoitusperät heidän tekojensa ja sanojensa kautta.
 

Toivomusrukousten kuningas loppuu omistusrukouksiin ja toivomme, että pieninkin hyvä tekomme auttaisi olentoja löytämään onnen ja lopulta oivaltamaan ilmiöiden todellisen luonnon ja vapautumaan samsarasta.

Tähän päättyy lyhyt opetus Toivomusrukousten kuninkaasta. Se on ollut keskeinen osa kagyu monlam -rukousjuhlaa vuodesta 1984, jolloin Kalu Rinpoche uudisti perinteen täällä ja teemme sitä tulevaisuudessakin. Toivottavasti sanoistani on ollut hyötyä.

Täydellinen valaistumisen tila saavutetaan muiden hyödyksi. Kaikilla mestareilla, jotka ovat sen saavuttaneet, oli tämä yksi ainoa päämäärä. Tämän tulisi olla tavoitteenamme myös monlamin ulkopuolella, koko ajan. Jos voimme sitoutua siihen, puhe ei ole mennyt hukkaan.

Karmapan iltapäivä ja ilta Tergarin luostarissa:

tapaamisia, kenraaliharjoituksia ja Akshobya-puhdistusrituaali

Raportti:  Jo Gibson

Monlamin aikana Karmapan aikaa verottavat monet ryhmä- ja yksilötapaamiset. Hän tapaa joka päivä satoja, jopa tuhansia ihmisiä Intiasta, Tiibetistä, Bhutanista, Taiwanilta, Kiinasta, Kaakkois-Aasiasta, Euroopasta ja Amerikasta. Joka ilta hän tapaa myös Akshobya-retriitillä olevan ryhmän, johon kuuluu neljä maallikkoa, viisi nunnaa ja kuusi munkkia.

Hänen pyhyytensä on korostanut Akshobya-rituaalin tärkeyttä erityisesti tänä vuonna: ensinnäkin luonnonkatastrofit ovat vaatineet paljon ihmishenkiä ja toiseksi nyt näyttää olevan sellainen aika, jolloin ihmisten toiminta horjuttaa luonnon tasapainoa.

Tänään tapaamiset venyivät iltakuuteen, joten kenraaliharjoitukset Kangyur-tekstien kantamista, almukulkuetta ja lamppurukouksia varten viivästyivät ja loppuivat vasta klo 22.30.

Seuraavana aamuna Karmapa oli hereillä hyvissä ajoin ennen auringonnousua ja päivän ensimmäiset tapaamiset olivat kuudelta. Yli kahden tunnin rupeaman jälkeen hän lähti Mahabodhi-stupalle antaakseen Akshobya-initiaation suurelle yleisölle.

Kuudes päivä
20.12. 2010 Lähde: Kagyu Monlam Day 6 & Kuvagalleria

Ensimmäinen istunto – Sojong

Goshir Gyaltsab Rinpoche antoi sojong-valat. Paikalla olivat myös Jamgon Kongtrul Rinpoche, Khenchen Thrangu Rinpoche ja Yongey Mingyur Rinpoche.

Toinen istunto: Ashobya-initiaatio, liittyminen vajraperheeseen
Raportti: Michele Martin

Gyalwang Karmapan mukaan Akshobya-meditaatio on tehokas karman ja huonojen tekojen puhdistaja. Karman voima heikkenee. Akshobya-harjoitusta tehdään myös kuolleiden puolesta ja tänä vuonna muistamme erityisesti Tiibetin maanjäristyksissä ja Ladakhin tulvissa menehtyneitä.

Akshobya-harjoituksia on korostettu tänä vuonna niin, että erillinen ryhmä teki harjoitusta Tergarin luostarissa 23.11. – 7.12. välisen ajan Tergarin luostarissa. Monlamin aikana he tekevät Akshobya-harjoitusta iltaisin samassa paikassa ja seitsemäntenä päivänä järjestetään tulipuja, jonka aikana luetaan ääneen kaikkien niiden poismenneiden nimet, joiden puolesta rukouksia on pyydetty. Nimet on kirjoitettu paperiliuskoille, jotka poltetaan nuotiossa.

Initiaatiota varten paikalle oli tullut erityisen paljon väkeä, ja joukko kokoontui stupan ympärille. Kyseessä oli alustava initiaatio, jonka tarkoituksena oli painaa tajuntaan kuva jumaluudesta, eikä siihen liittynyt velvollisuutta tehdä harjoitusta.

Buddha Akshobyan erityinen sitoumus on olla vahingoittamatta muita. Hän ei lupauksensa mukaan koskaan vihastu. Hänen pyhyytensä neuvoi osanottajia ajattelemaan Akshobyaa ja omaa lamaa erottamattomina. Initiaation tarkoituksena oli paitsi puhdistaa karmaa myös kehittää myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan.

Tämä rituaali on erittäin sopiva meidän aikaamme, jolloin ristiriitaiset tunteet ovat valloillaan ja olentoja on vaikea kesyttää. Teknologian kehittyessä vahingonteko on tullut helpommaksi ja esimerkiksi kalastajat, metsästäjät ja teurastajat keräävät entistä enemmän huonoa karmaa. Olemme ajaneet eläinlajeja sukupuuttoon, avohakanneet luonnonmetsiä ja vahingoittaneet ympäristöä suuresti.

Viidestä buddhaperheestä Akshobya kuuluu vajra-perheeseen. Monet karma kagyu -perinteen harjoituksista kuuluvat siihen, esimerkiksi Guhyasamaja ja Hevajra. Karmapan itsensä sanotaan olevan Akshobyan ilmestyskeho ja siitä syystä tummansinistä vajrakruunua koristaa vajra. Akshobya kuvataan väriltään tummansinisenä niin kuin avaruus.

Samalla kun tunnustamme omat huonot tekomme, tunnustakaamme kaikkien olentojen huonot teot ottamalla ne kannettaviksemme. Nyt on aika työskennellä kaikkien olentojen, ei vain itsemme puolesta. Jos haluamme asioita vain itsellemme tässä elämässä, terveyttä, pitkää ikää, varallisuutta ja lapsia, sitä varten ei tarvitse harjoittaa dharmaa. Nuo asiat voi saada monella muulla tavalla. Akshobya puja (YouTube-video)

 

Kolmas istunto: Rukouksia Tiibetin hyvinvoinnin puolesta
Raportti: Lhundup Damchö

Päivän kolmas istunto oli omistettu Tiibetin hyvinvoinnille ja dharmaopettajien pitkäikäisyydelle.

Hänen pyhyytensä Karmapa loi katsauksen Tiibetin historiaan. Aikojen saatossa tiibetiläiset olivat pitäneet intialaisia naapureitaan dharmaopettajina ja kiinalaisia veljinään. Se, voidaanko tiibetiläisten ja kiinalaisten suhteet saada nykypäivänä korjaantumaan, riippuu rakkautemme ja myötätuntomme määrästä. Tiibetissä asuvat tiibetiläiset toivovat hartaasti, että Dalai Lama ja muuta suuret mestarit voisivat palata eräänä päivänä Tiibetiin.
 

Ilta Tergarin luostarissa: Akshobya-rituaali

Gyalwang Karmapa tapasi vielä kerran 15 retriittiläistä ja teki heidän kanssaan puhdistusrituaalin.

Seitsemäs päivä

21.12.2010

Lähde: Kagyu Monlam Day 7 & Kuvagalleria

Ensimmäinen istunto: Sojong-valat ja Kangyur-kulkue

Raportti: Gelongma Rinchen Khandro

Hänen pyhyytensä Karmapa antoi sojong-valat. Paikalla olivat Goshir Gyaltsab Rinpoche, Jamgon Kongtrul Rinpoche, Khenchen Thrangu Rinpoche, Dolob Tenga Rinpoche, Khenpo Lodrö Dönyö Rinpoche ja Yongey Mingyur Rinpoche. Khenpo Tsultrim Gyatso Rinpoche ja Dzogchen Ponlop Rinpoche saapuivat Bodhgayaan edellisiltana ja ehtivät myös mukaan.

Kello kahdeksan täysinvihityt munkit ja nunnat järjestäytyivät jonoon viileässä aamuilmassa kantaakseen esiin Kangyur-tekstikääröt (Buddhan opetuspuheet).

Kulkue eteni juhlallisesti stupan vierustaa kiertäen sen myötäpäivään. Yleisö seurasi kunniakierrosta polun reunamilla pidellen käsissään kukkia ja khata-liinoja. Sen jälkeen tekstikääröt annettiin munkeille, jotka jakoivat sivut yksi kerrallaan kaikille luettavaksi. Näin kaikki Buddhan opetukset saatiin luettua läpi parissa tunnissa.

Toinen istunto: Kivikoristeiden pyhitys
 

Ennen kuin Karmapa palasi tauolta lukemaan tekstiliuskoja, hän pyhitti uuden kivisen koristemuurin, joka sijaitsee Mahabodhi-stupan läheisyydessä.

Kolmas istunto: Akshobya-puhdistusrituaali ja dharani-sutra
Raportti: Jo Gibson
 

Hänen pyhyytensä palasi Mahabodhi-stupalle lounaan jälkeen ja johti lyhyen Akshobya-rituaalin, johon kuului dharani-sutrien lausuminen.

Hän istui erityisellä puisella istuimella kasvot kohti tilaisuutta varten rakennettua alttaria. Alttarille oli ripustettu thangkamaalaus Buddha Akshobyasta.

Klo 20: Akshobya-tulipuja
 

Lähde: Akshobya Fire Ritual & Kuvagalleria

Tergarin luostarin temppelihalli oli valmisteltu tilaisuutta varten. Thangka oli tuotu temppeliin ja tormakakkuja ja muita rituaalilahjoja oli tuotu paikalle. Alttarilla oli metallinen astia, jossa olevat puutikut sytytettiin palamaan. Kahdessa laatikossa oli nimilistoja: niissä oli niiden elävien ja kuolleiden nimiä, joiden puolesta oli pyydetty rukouksia.

Gyalwang Karmapa suoritti seremonian yhdessä retriittiläisten kanssa. Sangha ja maallikko-oppilaat odottivat ulkopuolella verannalla, minne Karmapan syvä ääni kaikui selkeänä.

Myös ulos sytytettiin tuli, sillä rituaalin loppuosa tehtiin siellä. Karmapa heitti tuleen nimilistoja, kunnes tuli hiipui ja palasi sitten temppeliin tekemään loppurukoukset.

Kahdeksas päivä 

22.12.2010

Lähde: Kagyu Monlam Day 8 & Kuvagalleria

Ensimmäinen istunto: Sojong ja pitkän iän rukoukset kolmen lamavanhimman puolesta
Raportti: Gelongma Rinchen Khandro

Kagyu monlamin viimeisen päivän aamuna kolme lamavanhinta: Khenchen Thrangu Rinpoche, Dolob Tenga Rinpoche ja Khenpo Tsultrim Gyatso Rinpoche istuivat Karmapan edessä. Ikääntyneinäkin he vielä käänsivät dharman pyörää tässä maailmassa bodhistattva-valansa voimalla. He kuuluvat viimeiseen sukupoveen, joka varttui Tiibetissä.

Kunnianosoitus lamavanhimmille
Raportti: Michele Martin

Lähde: Honoring the Three Elders & Kuvagalleria

Tänään alttari oli koristeltu voitonviirein ja brokadein. Perinteen pääopettajat ja tuhannet rukousjuhlan osanottajat osoittivat kunnioitusta kolmelle ikääntyneelle opettajalle, Khenchen Thrangu Rinpochelle, Dolop Tenga Rinpochelle ja Khenpo Tsultrim Gyamtso Rinpochelle.

Rukousten jälkeen lamat tulivat yksitellen Gyalwang Karmapan luo. Hän antoi kullekin kauniisti muotoillun pitkän iän maljan ja siunauksen. Sen jälkeen tehtiin rakastavan ystävällisyyden meditaatio.
 

Goshir Gyaltsap Rinpoche luki ääneen jokaisen laman saavutuksista kertovat kirjakääröt ja Jamgon Kongtrul ojensi heille kultaiset buddhapatsaat. Opettajat nousivat vuorollaan ja koskettivat otsallaan patsaita, jotka asetettiin sitten pöydälle heidän eteensä. Seurasi luostarien, dharmakeskusten ja oppilaiden huomionosoituksia. Lopuksi lamat saivat elämäntyöstään kertovat kirjat.

Toinen istunto: Lama chöpa ja almukierros
Raportti: Gelongma Rinchen Khandro

Lähde: Almukierros & Kuvagalleria

Lama chöpa on kokoelma guruille osoitettu rukouksia, jotka lausutaan monlamissa joka vuosi. Päivän toisella istunnolla resitoitiin sen ensimmäinen osa.

Almukierros alkoi noin klo 10. Korkeat rinpochet johtivat täysinvihittyjen munkkien ja nunnien kulkuetta. Gyalwang Karmapa ei osallistu siihen ja hän seurasi tapahtumaa sivusta. Tien sivuun kokoontuneet maallikot ja noviisit lausuivat Toivomusrukousten kuningasta ja täyttivät kulkueen kantamia metallikulhoja erilaisin lahjoin, kuten makeisilla, pähkinöillä, hedelmillä ja kynttilöillä. Ne jaetaan myöhemmin luostareihin ja köyhille.

Almukulkueen tarkoituksena on muistella, miten munkit ja nunnat kävivät almukierroksilla Buddhan elinaikana. Tiibetissä maallikot tukivat luostareita, eikä almukierroksia tarvittu.

Kulkue päätti kierroksen puistoon ja nautti lounaan nurmelle levitettyjen mattojen päällä. Karmapa istui valkoisen katoksen alla kukkien ympäröimänä korkeiden rinpocheiden seurassa. Lausuttiin ruokarukoukset ja syötiin hillittyä käytöstä noudattaen. Lopuksi Karmapa pyysi omistamaan ansion vapaaehtoisille avustajille ja tapahtuman tukijoille.

Kolmas istunto: Lama chöpan toinen osa

Rukoukset guruille jatkuivat ja Karmapa antoi lyhyen opetuksen aiheesta Lama johtaa meitä polulla.

Raportti: Michele Martin

Gyalwang Karmapa aloitti puheensa sanomalla, että lama, henkinen ystävä, on polun perusta. Meidän tulisi hellittämättä seurata aitoa henkistä mestaria. Lama chöpa vahvistaa sen näillä sanoilla:

Kaikista ohjeista ensimmäinen on:

älä hylkää ylevää ystävää,

joka on kaikkien hyvien ominaisuuksien kuten

uskon ja bodhimielen alkulähde ja aarre.

Mielen todellista luontoa on vaikea tunnistaa, eikä se tapahdu ilman uskoa. Salainen mantra perustuu laman ja perinteen siunaukseen. Vastaanottaaksemme sen tarvitsemme hartautta ja uskoa.

Kyse ei ole vain lahjojen antamisesta, rituaalitekstien lausumisesta ja dharmaharjoituksen tekemisestä. Kyse on opettajan palvelemisesta ruumiillisin ja sanallisin teoin ja myös ajatusten tasolla. Ellemme seuraa lamaa kunnolla, voimme olla satojen lamojen seurassa ilman, että siitä on mitään todellista hyötyä. Meidän tulisi seurata hyvää lamaa, ei vain siksi että hänellä on korkea asema tai hän on kuuluisa. Toiset lamat ovat oppineita ja heiltä saamme opetuksia, toiset lamat ohjaavat meitä käytännön harjoituksessa. Luottakaamme viimeksi mainittuihin suurella kunnioituksella. Heidän lausumansa sana tai lause saattaa vapauttaa meidät.

Karmapa antoi sitten turvautumis- ja bodhisattva-valat ja sanoi, että lukemattomat syyt ja olosuhteet olivat yhdistyneet siten, että tämä kokoontuminen tapahtui. Osallistujien tulisi nyt harjoittaa aitoa dharmaa, jotta kerätyt ansiot eivät vähene tai häviä. Pyrkikäämme työstämään omaa mieltämme, pitämään yllä itsekuria ja olemaan hyödyksi paitsi itsellemme, myös muille. Vähintäänkin meidän tulee pyrkiä muuttumaan ystävällisiksi ihmisiksi.

Emme voi sanoa olevamme buddhalaisia ja sitten jättää mielen muuttamisharjoituksia tekemättä. On tärkeää olla ystävällinen ja huomaavainen ja oppia käyttäytymään myönteisesti ja rauhallisesti. Emme tee sitä vain itsemme, vaan kaikkien elävien olentojen vuoksi. Tehkäämme päätös auttaa niin paljon kuin voimme, niin emme lähde tästä elämästä tyhjin käsin. Rahan kerääminen ei hyödytä ikuisesti, mielemme ja käytöksemme myönteinen muutos on pysyvästi hyödyllinen.

Neljäs istunto: Kiitokset sponsoreille ja Karmapan loppupuheenvuoro

Seuraavaksi osoitettiin huomiota tapahtuman järjestäjille ja tukijoille. Karmapan puhe käsitteli ympäristönsuojelua, terveyttä ja hygieniaa sekä luostarivihittyjen peruskoulutusta. Tärkeintä on oman mielen kesyttäminen ja vastuun ottaminen maailmastamme. Vanhempammekin huolehtivat meistä eivätkä heittäneet meitä pois. Meidän on aika tehdä elämästämme jotain, millä on tarkoitus.

Omistusrukoukset

Luostarivihityt ja maallikot olivat nyt kokoontuneet bodhipuun alla kahdeksan päivän ajan ja rukoilleet maailman ja tuntevien olentojen hyvinvoinnin puolesta. Yli 7000 ihmisen iloiset kasvot osoittivat, että se oli ollut vaivan arvoista. Lopuksi vilkutettiin valkoisilla khata-liinoilla ja toivotettiin maailmalle onnea.

Ilta: Lamppurukoukset valaisevat maailman

Raportti: Michele Martin 

Lähde: Marme Monlam & Kuvagalleria

Stupan ympäri kiertävää polku oli valaistu. Paikalla oli sanghan lisäksi arvovieraita kaukaakin. Portilta bodhipuun juurelle vievät portaat on muutettu näyttämöksi. Hänen pyhyytensä Karmapa juonsi tapahtuman ja esitteli kunkin kuoron, joka vuorollaan astui näyttämölle. Ensimmäinen ryhmä lausui rukouksia ja Buddhan opetuksia sanskritiksi, joka on alun alkaen ollut dharman kieli.

Ohjelmaan kuului myös lyhyt Chenrezig-harjoitus, joka sisälsi om mani padme hum -mantran lausuntaa. Kiinalaiset, korealaiset ja vietnamilaiset munkit ja nunnat esiintyivät vuorollaan, samoin tiibetiläinen näyttämötaiteen ryhmä. Kuudentena oli länsimaisista oppilaista koottu ryhmä, joka lauloi Jouluyö, juhlayö englanniksi ja saksaksi. Se oli uusi sovitus, johon oli lisätty om mani padme hum -mantra ja toive, että ihmisten mieli lepäisi rauhallisena ja valveilla.

Kaikkien kuorojen esiinnyttyä katsottiin diaesitys 16. Gyalwang Karmapan elämäntyöstä. Lopuksi kuorot esiintyivät yhdessä ja kaikki toistivat Karmapan johdolla Jowo Atishan kirjoittaman rukouksen:

Emaho! (Kuinka ihmeellistä)
Tarjoan tämän ihmeen ihanan kirkkaan valon

onnekkaan aikakauden tuhannelle buddhalle,

Lamoille, jidameille, dakineille ja dharmansuojelijoille

ja mandalajumaluuksille.

Kaikista puhtaista maista kymmenessä loputtomassa ilmansuunnassa

nähkööt kaikki tuntevat olennot vanhempieni johdolla

tässä elämässä ja kaikissa paikoissa missä he syntyvät,

buddhien puhtaat maat hetimmiten

ja tulkoot he sitten erottamattomiksi Amitabhasta.

Kolmen jalokiven totuuden voiman kautta

ja Kolmen juuren jumaluuksien kautta rukoilen näin.

Antakaa siunauksenne, että toiveeni pian toteutuu.

Sitten kaikki sytyttivät omat kynttilänsä: joillakin oli tuikkukynttilöitä pyöreissä kukan lehtiä muistuttavissa saviastioissa, toisilla pattereilla toimivia vilkkuvia kynttilänliekkejä. Kun ne valaisivat yön pimeyttä, laulettiin perinteinen kynttilälaulu tiibetiksi, englanniksi ja kiinaksi. Hänen pyhyytensä lausui päätössanat ja toivoi, että jokainen tavoittaisi sellaisen onnen, joka ei koskaan lakkaa.

Linkkejä:

21. kagyu monlam 2003 - 2004

22. kagyu monlam joulukuussa 2004

23. kagyu monlam tammikuussa 2006

24. kagyu monlam tammikuussa 2007

25. kagyu monlam joulukuussa 2007 ja Monlam logo

26. kagyu monlam tammikuussa 2009

27. kagyu monlam joulukuussa 2009 ja kuvagalleria

28. kagyu monlam joulukuussa 2010

29. kagyu monlam maaliskuussa 2012

30. kagyu monlam joulukuussa 2012

Karmapan ohjeita mönlameita varten 2004

Tapahtuman historiaa

Karmapan ympäristösivut (englanniksi ja tiibetiksi)    

Ympäristönsuojelukonferenssi 3. - 7.10.2009 Intiassa

Kagyu Monlam Chenmo (viralliset sivut tiibetiksi, englanniksi ja kiinaksi)

Kagyu Monlam Blog (englanniksi)

Kagyu Monlam Video (tiibetiksi, englanniksi, kiinaksi)

kagyumonlam.tv: Nagarjunan kirje ystävälle. mp3-tiedostot ovat noin 2 tuntia pitkiä. Karmapa antaa opetukset tiibetiksi, 1. ja 2. opetuksessa on englanninkielinen käännös, 3. - 5. opetuksissa on englannin ja kiinankielinen käännös. Kuvat ja teksti
1. opetus (20.12.09 aamupäivä)
2. opetus (20.12.09 iltapäivä)
3. opetus (21.12.09 aamupäivä)
4. opetus (21.12.09 iltapäivä)
5. opetus (22.12.09 aamupäivä)

Gyalwang Karmapan opetuksia Milarepasta

Erityisraportti - tormat

Nagarjunan ”Kirje ystävälle”

Perinteisiä opetuksia - Opetuksia pääasiassa aasialaisille Bodhgayassa 31.12.2008. - 3.1.2009

Dharman mukainen elämä - Karmapan opetuksia länsimaalaisille Bodhgayassa 12. - 14.1.2009

Rokpan soppakeittiö Bodhgayassa tammikuussa 2009

CD:t, DVD:t, kirjat, pinssit ja riipukset: Namse Bangdzo Bookstore

Kuvakooste (YouTube)

Karmapan toiminta

kotisivulle