Gyalwang Karmapa Ogyen Trinley Dorjen opetuksia Nagarjunan Kirjeestä ystävälle

 

Julkaisuoikeudet © Pal Nyammay Kagyupay Sangha Monlam Chenmo. Images courtesy of PNKSMC.

Englanninkieliset sivut osoitteessa www.kagyumonlam.org

 

Sunnuntai 20.12.2009, Tergarin luostari

raportit Jo Gibson ja Michele Martin, kuvat Karma Lekcho, ja Karma Norbu

 

Aamuvarhain Tergarin luostarissa

Jo Gibson  Alkuperäinen teksti

 

Kello lähenee puoli seitsemää, ilmassa on sumua ja savua pelloilta nuotioista ja paikallisista kylistä, ihmiset vaeltavat Tergarin luostarin porteista sisään. Muutama länsimaalainen tekee jo kunniakierroksia kirpeässä aamusäässä ennen auringon nousua. Sillä aikaa rekisteröintikojun ulkopuolella pieni joukko uupuneita ulkomaalaisia neuvottelee epätietoisena. He toivovat, että he voisivat vielä rekisteröityä. Kaikki heidän suunnitelmansa ovat menneet mönkään ja saavuttuaan Bodhgayaan päivän tai pari myöhässä he ovat tulleet suoraan Tergariin. Yksi Katmandusta tullut ryhmä on ollut bussikolarissa. Toisen ryhmän bussi meni rikki. Monet ovat myöhästyneet, koska Euroopan lentokentät ovat olleet lumen vallassa. Hetken päästä vapaaehtoistyöntekijä saapuu ja seitsemään mennessä rekisteröintikoju aukeaa. Nämä aikaisin saapuneet myöhästyjät saavat rintamerkit ja kortit. Kahden tunnin kuluttua he istuvat kokoushallissa yhdessä 1500 muun ihmisen kanssa. Heitä on yli 52 eri maasta. Kaikki huolet ja vaikeudet unohtuvat.

 

Ensimmäinen istunto

 

Aamun opetusten yhteenveto perustuu Ringu Tulku Rinpochen käännökseen tiibetistä englannin kielelle lukuun ottamatta niitä kohtia, jolloin Gyalwang Karmapa puhui suoraan englanniksi.

Opetusten oli määrä alkaa tasan kello yhdeksän. Gyalwang Karmapa istui odottaen majesteettisen korkealla, mutkikkaasti kaiverretulla kullatulla istuimella. Äänentoistosta huolehtiva ryhmä tunsi olonsa varmaksi. Valmisteluihin oli kulunut tunteja, jotta laitteisto saatiin kuntoon: mikrofonit, kaiuttimet ja radion kautta tapahtuva tulkkaus. Kenraaliharjoituksissa kaikki toimi täydellisesti, mutta nyt laitteet alkoivat elää omaa elämäänsä ja niistä kuului kummallista ujellusta, vinkumista ja kitinää. Yleisö istui kärsivällisesti sillä aikaa kun äänentoistoryhmä säntäili edestakaisin hermoillen laitekasojen, antennien, kaapeleiden ja mikrofonien kanssa. Hänen pyhyytensä hymyili, ilmehti ja taputti mikrofoniaan kokeeksi. Lopulta ongelmat saatiin ratkaistuksi ja opetus alkoi.

Tervehdittyään kaikkia lämpimästi Gyalwang Karmapa selitti, miksi hän oli valinnut nimenomaan tämän tekstin – Nagarjunan Kirjeen ystävälle – ei vain siksi, että se kattoi madhyamika-filosofian täysin, vaan myös siksi, että se oli pääasiassa maallikoille annettu dharmanharjoitusohje. Muinaisessa Intiassa talolliset, jotka seurasivat viittä ohjesääntöä, opiskelivat tätä tekstiä.

 

(Viisi kultaista sääntöä: Vaali elämää ja pidättäydy tappamasta. Kunnioita muiden omaisuutta, älä varasta. Puhu totta ja vältä valheita. Elä terveellisesti ja pidättäydy huumaavista aineista. Kunnioita muita, älä loukkaa ketään sukupuolisesti. )

 

Hänen pyhyytensä toivoi, että tämä opetus antaisi hänen maallikko-oppilailleen uuden näkökulman siitä, miten elää maallikkona ja harjoittaa dharmaa yhtä aikaa.

 

Tätä tilaisuutta varten tekstistä oli julkaistu uusi painos, jossa oli alkuperäinen tiibetinkielinen teksti ja käännökset hindiksi, kiinaksi, koreaksi, espanjaksi, englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Karmapa osoitti kannen Nagarjunaa esittävää kuvaa, jonka hän oli itse piirtänyt ja totesi kuivasti joidenkin ihmisten valittaneen, että kasvot eivät olleet erityisen ilmeikkäät ja keho näytti kiveltä. Hän sanoi, että vaikka hän toivoi voivansa käydä läpi koko tekstin, kaikkien säkeiden läpikäymiseen ei olisi aikaa, joten hänen tavoitteenaan oli ilmaista olennainen sisältö pysähtyen tutkimaan joitakin kohtia tarkemmin ja selittäen loput ylimalkaisemmin.

 

 

 

Gyalwang Karmapa kääntyi sitten tekstin puoleen ja luki ensimmäiset kolme säettä kommentoiden niitä. Ne muodostavat opetuksen johdannon, yksityiskohtaisemmat ohjeet ja pyynnön, että oppilaan kuuntelisivat opetuksia. Koko tekstin suomennos perustuen muihin lähteisiin.

 

Ensimmäinen säe:

Listen now to these few lines of noble song

That I’ve composed for those with many virtues, fit for good,

To help them yearn for merit springing from

The sacred words of He Who’s Gone to Bliss.

 

Kuuntele näitä ylevän laulun muutamia säkeitä,

jotka olen sepittänyt niille, jotka ansaitsevat arvon hyvien tekojensa tähden,

edistääkseni pyrkimyksiä kohti hyvyyttä,

joka syntyy seuraamalla Autuuteen menneen pyhiä sanoja.

 

Karmapa selitti, että tekstin kirjoittaja, Nagarjuna, oli suuri oppinut, joka eli ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla jKr. Hän oli madhyamika-koulukunnan keskeisin puolestapuhuja ja kirjoitti kuutta paramitaa koskevan Kirjeen ystävälleen, Etelä-Intian kuninkaalle Surabhibhadralle. Tämä on yksi monista hänen teoksistaan, jotka ovat säilyneet tiibetiläisessä kirjallisuudessa ja joihin sisältyy useita sutrakommentaareja ja tärkeitä tantratekstejä, jotka osoittavat, että hän itse harjoitti molempia. Hän laati Mula-madhyamaka-karikan, madhyamikan perusteoksen. Ja hän oli se, joka liitti Viisauden täydellisyyttä koskevat sutrat mahayana-perinteeseen.

 

On olemassa kaksi kertomusta siitä, miten se tapahtui. Toinen kertoo kuinka nagojen kuningas antoi nämä kirjat Nagarjunalle. Toinen tarina tulee kiinalaisesta lähteestä. Se liittyy intialaisen oppineen, Kumarajivan kirjoittamaan Nagarjunan elämäkertaan. Kumarajiva matkusti Kiinaan ja käänsi monia buddhalaisia kirjoituksia kiinaksi. Hänen mukaansa Nagarjuna näki näyn, jossa hän meni jalokivipalatsiin ja tapasi siellä suuren bodhisattvan. Tämä näytti hänelle monia lippaita, joissa oli sellaisia sutria, joita hän ei ollut nähnyt koskaan ennen. Kun hänen näkynsä hälveni, hän kirjoitti muistiin lukemansa – 100,000 säettä sisältävän Viisauden täydellisyyden sutran.

 

Vaikka kirje kirjoitettiin erityisesti kuninkaalle, se koskee meitä kaikkia, sanoi Gyalwang Karmapa. Ensimmäisessä säkeistössä Nagarjuna mainitsee, että kaikki hänen ohjeensa perustuvat itsensä Buddhan pyhiin sanoihin eikä mihinkään muuhun lähteeseen ja niiden tarkoitus on luoda kaipaus tehdä hyvää.

 

 

 

Toinen säe:

The wise will always honour and bow down

To Buddha statues, though they’re made of wood;

So too, although these lines of mine be poor,

Do not feel scorn, they teach the Holy Way.

 

Niin kuin viisaat aina kumartavat ja kunnioittavat

buddhapatsaita, vaikka ne olisivat vain puusta tehtyjä;

samalla tavalla, vaikka tämä runoiluni voikin olla puutteellista,

pyydän, ettet halveksisi sitä, sillä opettaa pyhää tapaa toimia.

 

Vaikka buddhapatsas ei olisikaan tehty arvokkaista aineista, viisaat ihmiset kunnioittavat kuvaa. Samalla tavalla vaikka nämä ohjeet kirjoitti yksinkertainen munkki, niiden lähde on Buddha, joten niitä kannattaa kuunnella.

 

 

Kolmas säe:

While you have surely learned and understood

The Mighty Buddha’s many lovely  words,

Is it not that something made of chalk

By moonlight lit shines glowing whiter still.

 

Vaikka oletkin ehkä kuullut ja sisäistänyt monia

mahtavan Buddhan ihania sanoja,
eikö kalkkikiviseinä muutu vielä valkoisemmaksi,
kun kalpea kuu sitä valaisee?

 

Teksti viittaa Suureen Muniin, häneen, jolla on voima voittaa kleshat, henkiset heikkoudet, joten Nagarjuna sanoo että vaikka jo tuntisitkin Suuren Pyhimyksen opetukset, näitä säkeitä kannattaa kuunnella. Se on kuin kuun valo valaisisi kalkkikiviseinän, joka loistaa valossa kirkkaana.

 

Hänen pyhyytensä selitti, että on tärkeä tietää siitä, mistä emme tiedä, mutta nekin asiat jotka tunnemme, täytyy sisäistää. Se on kolmiosainen kuulemisen tai opiskelemisen, ajattelun ja mietiskelemisen tapahtumasarja. Ensimmäiseksi joudumme opiskelemaan ja käyttämään viisauttamme ja älyämme.

Neljäs säe:

Six things there are the Buddhas have explained,

And all their virtues you must keep in mind:

The Buddha, Dharma,Sangha, bounteous acts,

And moral laws and gods-each one recall.

 

Buddhat ovat sanoneet, että on kuusi asiaa

joiden hyvät puolet tulee jatkuvasti muistaa:

Buddha, dharma ja sangha, anteliaisuus,

eettiset käytössäännöt ja jumalat – pidä ne kaikki mielessäsi.

 

Neljäs säkeistö sisältää varsinaiset ohjeet, jotka on jaettu kolmeen pääaiheeseen. Ensimmäinen on hyvien tekojen tekeminen, toinen on samsaran luonteen ymmärtäminen ja [maallisesta] luopumisen tunne ja kolmas on vapautumisen hyötyjen ymmärtäminen. Ensimmäiset yleiset ohjeet koskevat sekä maallikkoja että luostarivalan ottaneita: on kuusi muistettavaa asiaa: Buddha, dharma ja sangha, eettinen käytös, anteliaisuus ja jumalat. Gyalwang Karmapa piti pienen tauon, katsoi yleisöä ja sanoi englanniksi, että perinteistä teetä ei tarjottu ulkomaalaisille annettavissa opetuksissa. ”Ei teetaukoa…” hän huomautti, ”toivon että sanoistani tulee teetä.” Hän alkoi sitten tarkastella Buddhaan, dharmaan ja sanghaan turvautumisen merkitystä buddhalaisessa perinteessä.

 

Tässä kohdin syntyi lisää viestintää Gyalwang Karmapan ja yleisön välillä, koska radion välityksellä tapahtuva tulkkaus lakkasi toimimasta kunnolla ja yleisö viittoili hädissään, että he eivät kuulleet opetusta. ”Voitteko kuulla minua?” Karmapa kysyi katsoen yleisöä, joka pudisti päätään. Kun hän havaitsi, että käännökset eivät kuuluneet, hän laski leikkiä sanoen: ”Eikö radio toimi vai eikö mieli toimi?” Kaikki nauroivat. Hän neuvoi meitä sitten mietiskelemään kärsivällisyyttä sillä aikaa kun äänentoistoryhmä yritti korjata ongelmaa.

 

Muutaman minuutin päästä opetusta päästiin jatkamaan ja Gyalwang Karmapa jatkoi turvautumista koskevaa kommentaaria. Hän sanoi, että yleisesti ottaen buddhalaisia ja ei-buddhalaisia on vaikea erottaa toisistaan, mutta jos turvautuminen ymmärretään oikein, se luo rajan. On otettava huomioon kolme seikkaa; henkilö, joka turvautuu, turvautumisen kohteet ja turvautumisen luonne. Mitä ensimmäiseen seikkaan tulee, turvautujat voidaan jakaa kolmeen luokkaan olentoja sen mukaan, minkälaiset kyvyt heillä on. Vähäiset kyvyt omaavat olennot turvautuvat sillä motivaatiolla, että he eivät halua kärsiä alemmissa maailmoissa. Keskinkertaiset kyvyt omaavat olennot ovat ymmärtäneet, että samsara on luonteeltaan kärsimystä tai epätyydyttävää ja he haluavat vapautua siitä. Suuret kyvyt omaavat olennot haluavat vapauttaa kaikki tuntevat olennot samsarasta, koska he tuntevat valtavaa myötätuntoa.

 

Aiemmin gunchö-opetusten aikana Hänen pyhyytensä oli nostanut esiin kysymyksen siitä, pitäisikö ne, jotka eivät usko jälleensyntymään, luokitella buddhalaisiksi. Hän palasi tähän ongelmaan nyt ja kysyi, oliko sellaisten ihmisten, jotka eivät uskoneet olemassaolon kiertokulkuun, mahdollista tai järkevää turvautua. Hän ole epävarma siitä, mikä turvautumisen tarkoitus näille ihmisille olisi.

 

Hän selvensi myös sitä, miksi ihmiset jaettiin eri luokkiin kykyjen mukaan. Olisi väärin ajatella, että toinen on toista parempi, se voisi johtaa meidät siihen, että yritämme tehdä jotain mihin emme pysty. Luokat olivat olemassa apukeinoina. Meidän tulee tutkia omaa mielentilaamme ja päättää, mikä on sopivin lähtökohta. Sitten voimme kehittyä luonnollisesti askel askelelta sen mukaan mikä milloinkin on tavoitteemme. Olisi väärin vähätellä muita joilla on erilaiset tavoitteet kuin itsellä.

 

Gyalwang Karmapa puhui sitten turvautumisen kohteista, ensin historiallisesta Buddhasta. Hän syntyi yli 2500 vuotta sitten prinssinä, joka nautti suojeltua ylellistä elämää, hän luopui samsarasta, koki koettelemuksia kuuden vuoden ajan mietiskellessään ja saavutti lopulta valaistumisen. Karmapa selitti, että tämä oli Buddhan elämäkerta ihmisenä, munkkina josta tuli sitten Buddha. Tiibetin kielessä sanassa buddha – sangye – on kaksi osaa: sang tarkoittaa tietämättömyydestä herännyttä ja gye merkitsee avaraa tai suurta niin kuin mielestä tulee avara tai viisaudesta suuri.

 

Sitten Gyalwang Karmapa esitti hindin/sanskritinkielisen sanaleikin. Hindin kielessä sana budhu merkitsee tyhmyriä, mutta jos kirjoitusasua muuttaa hiukan siitä tulee buddha, Me kaikki voimme muuttua budhuista buddhiksi.

 

Korkein ilmestyskeho, Buddha, paljasti Neljä jaloa totuutta viidelle oppilaalleen Sarnathissa ja silloin he kokivat todellisen dharman. Dharmalla on kaksi osaa: todellinen lakkaaminen ja todellinen polku, toisin sanoen vapautumisen kokemus ja polku. Lakkaaminen tapahtuu, kun kaikki karma ehtyy ja kielteiset tunteet loppuvat kokonaan. Hänen pyhyytensä korosti, että lakkaamista ei pitänyt ymmärtää nihilistisesti jonkinlaisena häviämisenä, vaan päinvastoin täydellisen riemukkaana kokemuksena, jota voisi verrata helpotuksen ja hyvinvoinnin tunteeseen joka seuraa, kun paranee pitkästä ja vakavasta sairaudesta. Todellinen polku on selkeä oivallus, joka johtaa vapauteen.

 

Lopuksi kolmas turvautumisen kohde on jalo sangha, joka tarkoittaa niitä, joilla on kokemusta lakkaamisesta ja polusta.

 

Mitä tulee turvautumistapaan, kolme seikkaa täytyy ottaa huomioon: motivaatiomme, turvautumisen syvyys, joka riippuu motivaatiostamme, ja uskomme ja hartautemme taso.

 

Kun ymmärrämme ja käsitämme kolmen maailman kärsimyksen, tuon kärsimyksen pelko ajaa meidät etsimään vapautusta samsarasta ja suuntaamaan kohti valaistumista. On tärkeä ymmärtää, että ”pelko” ei tässä viittaa pelkästään peloissaan olemiseen vaan se sisältää sen, että ymmärtää samsaran huonot puolet. Nähtyämme sen kielteisen puolen vakuutumme siitä, että meidän on vapautettava itsemme olemassaolon kiertokulusta. Hänen pyhyytensä varoitti, että jos olemme vain pelon vallassa, olemme tiellä hulluuteen. On myös olennaista käsittää, että ainoastaan samsaraa tulee pelätä; turvautumisen kohteiden ei milloinkaan tulisi muuttua pelonaiheiksi. Todellakin ne ovat pelottomuuden lähde. Pelko-käsite liittyy myös gurun ja oppilaan väliseen samaya-suhteeseen vajrayana-perinteessä. Meidän tulisi nähdä guru parhaana ystävänämme, joka auttaa meitä mihin tilanteeseen sitten joudummekin. Tavallaan on siis sopimatonta pelätä gurua, mitä samayan rikkomiseen tulee.

 

Mitä uskoon ja hartauteen tulee, Hänen pyhyytensä esitti huomion, että vaikka ulkomaalaiset oppilaat yleensä ensin tutkivat buddhalaisia opetuksia, vakuuttuvat niistä ja turvautuvat sen jälkeen, jolloin heidän uskonsa perustuu selkeään ymmärrykseen, tiibetiläisten ja buddhalaisiin perheisiin syntyneiden kohdalla kehityskulku on usein toisenlainen. He eivät ehkä ole käyneet läpi ajatteluprosessia, mutta heillä saattaa olla suuri usko ja hartaus. Mitä uskoon ja hartauteen tulee, on kuitenkin erittäin tärkeää, että ymmärrämme miten turvautumisen kohteet auttavat meitä; jos se ymmärretään väärin, seurauksena voi olla monia ongelmia. Usko voi rappeutua sokeaksi uskoksi ja taikauskoksi. Hänen pyhyytensä kuvasi tätä tehokkaasti ja huumorilla antamalla kolme esimerkkiä sokeasta uskosta tekojen tasolla.

 

Buddhalaisille Buddha kuvastaa myötätuntoa, lempeyttä ja siunausta, mutta sokeasti uskova henkilö voi olettaa, että suuressa myötätunnossaan Buddha pitää kaikesta huolta. Joku joka heittää likaiset vaatteensa nurkkaan ajatellen että Buddha pesee ne, päätyy likapyykkikasan viereen. Kun hyttysparvet inisevät ympärillä, joku joka uskoo Buddhan suojelevan häntä pistoksilta, päätyy hyttysten syömäksi. Koululainen, joka luottaa sokeaan uskoon Buddhaa kohtaan mieluummin kuin kovaan opiskeluun läpäistäkseen kokeen, saa nollan. Buddha opetti tien, mutta meidän täytyy käydä sitä. Buddha on eri maailmassa – puhtaassa maailmassa – eikä voi muuttaa meitä valaistuneiksi olennoiksi. Meidän on tehtävä työ itse. Jos kysytte mihin Kolmea jalokiveä sitten tarvitaan, vastaus on, että meidän täytyy saada selville mistä tie kulkee ja jonkun täytyy ohjata meitä. Buddha näyttää tien ja meidän on seurattava sitä, työstettävä itseämme kovasti ja sitten tuloksia varmasti tulee. Kun kerran olemme turvautuneet, meidän on työstettävä itseämme edelleen.

 

Ja keitä kuuluu jaloon sanghaan? Hinayana-sutrissa sanotaan, että jonkun, joka pitää yllä eettistä itsekuria, joka on saavuttanut meditatiivisen tyyneyden, on kehittänyt jonkun verran viisautta, on tyytyväinen ja on hylännyt henkiset heikkoudet, voidaan sanoa kuuluvan jaloon sanghaan. tällainen henkilö on astunut polulle ja jos hän jatkaa kymmenen hyvän teon harjoitusta, hän saavuttaa valaistumisen epäilemättä. Ominaisuuksiensa tähden kymmenen hyvää tekoa lisääntyvät ja muuttuvat aina vain suuremmiksi.

 

Loppujen lopuksi tulos on kiinni itsestämme.

 

Toinen istunto

20.12.2009, iltapäivä, teksti Michele Martin

 

Kumarrettuaan kolme kertaa ja rukoiltuaan Hänen pyhyytensä jatkoi opetuksia Nagarjunan Kirjeestä ystävälle.

 

 

Korkeammissa maailmoissa elävien jumalten mielessä pitämisestä on tiettyä hyötyä. Jotta he saavuttaisivat korkeamman tilan, heidän täytyy kehittää tyyneysmietiskelyharjoitustaan (shamata) ja kun muistamme heidän saavutuksiaan se vaikuttaa myönteisesti meihin, niin että muutumme entistä tarkkaavaisemmiksi ja tietoisemmiksi. Voimme myös muistaa, että saadakseen jälleensyntymän korkeammassa maailmassa jumalten on täytynyt tehdä paljon hyviä tekoja. Meidän tulisi siis muistella miten jumalat ovat saavuttaneet jälleensyntymänsä. Voimakkaana jumalana oleminen on tulosta hyvistä teoista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hänen pyhyytensä luki sitten ääneen viidennen säkeen:

 

 

With body, speech, and mind always rely

On wholesome deeds, the tenfold virtuous path.

Avoiding liquor at all costs, thus find

True joy to lead a life of virtuous deeds.

 

Tukeudu kehosi, puheesi ja mielesi kautta aina

kymmeneen eri tapaan toimia hyveellisesti,

pidättäydy kaikin keinoin alkoholista,

ja löydä aito ilo tekemällä hyviä töitä.

   

 

Kymmenen turmeltumatonta tai hyveellistä tekoa tehdään välttämällä turmeltuneita eli epähyveellisiä tekoja. Meidän tulisi ymmärtää, miksi tämän opetuksen seuraaminen on tärkeää, koska se johtaa meidät pois siitä, mikä ei ole sopusoinnussa dharman kanssa ja kääntää meidät kohti sitä, mikä on sen kanssa sopusoinnussa.

 

Vinayassa myönteistä elämäntapaa korostetaan kunnioittamalla käytössääntöjä. Siitä voisi puhua paljon, mutta aikaa on vähän, joten keskitymme pääasiassa sellaisen maallikon elämään, joka alkaa kunnioittaa dharmaa.

 

Ensin meidän täytyy tutkia valoja. Turvautuminen Kolmeen jalokiveen on perusta muille valoille. Kaikki muut buddhalaiset valat perustuvat turvautumiseen. Jos turvaudumme, meistä voi tulla upasakoja (valat pitävä maallikko). Alkuperäinen lupaus, jonka teemme kun turvaudumme, on olla vahingoittamatta eläviä olentoja ja väkivallasta pidättäytyminen. Buddhalaisuuden ensimmäinen harjoitus on olla vahingoittamatta muita. Erityisesti vahingoittamasta pidättäytyminen on peruskulkuneuvon (hinayanan) perusta.

 

Vahingoittamatta oleminen voidaan ymmärtää kymmenen huonon teon kautta: kolme niistä koskee kehoa (tappaminen, varastaminen ja seksuaalinen väärinkäytös); neljä liittyy puheeseen (valehteleminen, kovat sanat, juoruilu ja riidan kylväminen); ja kolme liittyy mieleen (toive muiden vahingoittamisesta, kateus ja väärä näkemys). Nämä kaikki loukkaavat muita. Jos kykenemme puhdistamaan mielemme, muiden vahingoittaminen sekä sen perusta poistuu.

 

Mieli on perusta ensimmäisille seitsemälle huonolle teolle, jotka tehdään kehon ja puheen kautta ja jotka vahingoittavat toisia suoraan. Jos kolmea mieleen liittyvää kielteistä tekoa ei tehdä, kehoon ja puheeseen liittyvät kielteiset teot eivät ilmesty. Jos poistamme kielteiset teot ja henkiset heikkoudet (kleshat) mielestämme, meillä on luonnostaan sellainen mieli, joka on hyödyksi muille, koska mielen kymmenen huonoa tekoa juontavat juurensa vihan, ylettömän halun ja tietämättömyyden heikkouksista. Niistä luopuminen vaikuttaa sen tähden suoraan siihen, että muita ei vahingoiteta.

 

Hinayana puhuu myös siitä, että muita ei vahingoiteta. joskus ajattelemme, että mahayana on ainoa myötätunnon tie, mutta se ei ole täysin totta. Myötätunnon laajuus voi olla erilainen, koska mahayana-pyrkimys koskee kaikkia eläviä olentoja, mutta peruskulkuneuvossa on hyvin suuri toive olla vahingoittamatta muita. Jos puhutaan pelkästään muiden vahingoittamatta jättämisestä, hinayanaa on vaikea erottaa mahayanasta.

 

Motivaatio on erittäin tärkeä. Alussa motivaatiomme saattaa olla hyvä, mutta jos emme ole tehneet työtä poistaaksemme kielteisyytemme, voimme vahingoittaa muita myöhemmin. mietiskely auttaa meitä työstämään heikkouksiamme. Voimme esimerkiksi oppia laannuttamaan ja hallitsemaan vihaamme ja yleensä ottaen mielemme muuttuu joustavammaksi. Ellemme meditoi, me ehkä alussa haluamme auttaa muita, mutta on mahdollista että kielteisyytemme palaa a turmelee sen, mitä yritämme tehdä, niin että lopulta vahingoitamme muita. Abhidharmakoshan mukaan seitsemän ensimmäistä kielteistä tekoa (kolme kehon ja neljä puheen tekoa) ovat karmisia tekoja; mielen teot eivät ole karmisia mutta ne luovat polun, jota pitkin karmiset teot tapahtuvat.

 

Jos teemme jotain kielteistä, voimme tehdä lujan päätöksen olla toistamatta sitä. Sitten voimme puhdistaa kielteisyytemme dharmatuen edessä, esimerkiksi Buddhan patsaan tai kuvan edessä. Motivaatiomme tulisi olla niin vahva, että emme tekisi sitä uudelleen edes henkemme uhalla. Jos tarkastelemme vaikkapa tappamisen kielteistä tekoa huomaamme, että se alkaa hylkäämisellä ja vastenmielisyydellä. Tässä vaiheessa teko ei kuitenkaan ole täydellinen, joten meillä on aikaa pysäyttää se. On monta vaihetta, joten voimme tehdä itsellemme selväksi miksi meidän ei pitäisi tappaa ja muuttaa aikomustamme. jos teon saa kiinni tässä vaiheessa, se ei ole täydellinen. Aikomuksemme on siis pääasia ja se antaa meidän sada kielteisen teon kiinni ennen kuin se tapahtuu.

 

Saatatte ajatella, että kolme mieleen liittyvää tekoa tapahtuvat niin nopeasti, ettei niitä ehdi muuttaa. Mutta se on mahdollista. Kuvitellaan että haluatte esimerkiksi tietynlaisen tietokoneen. Ensin ajattelette tietokonetta – miten elintärkeä se on teille, miten kaunis, hyödyllinen jne. Ajattelette kaikkia hyviä asioita, joita siihen liittyy ja vakuutatte itsellenne, että teidän on saatava juuri sellainen tietokone. Sitten elämänne sujuu ja olette lopultakin onnellisia. Jos ette saa sitä, olette aivan onnettomia. Lopulta ajattelette: ”Minun täytyy ehdottomasti saada tuo tietokone.” Mielenne kapenee tuon yhden asian ympärille ja juuttuu siihen kiinni.

 

Tähän liittyy siis prosessi ja on aikaa keskeyttää se. Ensin meillä on ajatus joka liittyy kielteiseen tunteeseen, sitten ilmestyy sen kohde ja lopulta teemme jotain kielteistä. Meidän tulee olla tarkkaavaisia, tietoisia ja tunnollisia, koska nämä mallit toistavat itseään. Kun ongelmia syntyy, ne luovat heikkouksille mahdollisuuden nousta pintaan. Meidän on siis tunnistettava ja pysäytettävä kielteiset ajatukset kerta toisensa perään.

 

Mielen kanssa työskenteleminen on erityisen tärkeää, koska mieli on ruumiillisten ja sanallisten tekojemme lähde. Ellemme työstä mieltä, teoista tulee kuin varkaita, jotka vievät meiltä ansiot ja hyvät ominaisuutemme. Jos teemme jotakin kymmenestä huonosta teosta, keräämme karmaa. Pyrkimyksemme tulla paremmiksi ja muuttua on siis hyvin tärkeä. Jos meillä ei ole tätä myönteistä motivaatiota, meidän on hyvin vaikea muuttaa itseämme. Tarkkaavaisuus ja tietoisuus käynnistyvät hetki hetkeltä ja meidän täytyisi yrittää pitää yllä tätä jatkumoa eikä horjua siitä, koska kielteiset teot voidaan pysäyttää tarkkaavaisuudella.

 

Kolmas mieleen liittyvä kielteinen teko on väärä näkemys. Abhidharmakoshassa sanotaan, että luostarivalan ottaneiden on vaikea välttää väärää näkemystä, koska he ovat muista riippuvaisia: he kerjäävät ruokansa ja luottavat siihen että saavat lahjoituksia muilta. Se saattaa johtaa siihen, ett’ he sanovat jotain saadakseen lahjoja, he voivat joutua sponsoreidensa sätkynukeiksi.

 

Maallikkojen on vaikea välttää vääriä näkemyksiä johtuen siitä, miten he käyttävät ennustuksia (tiibetiksi mo). Kun maallikot kohtaavat vaikeuksia, heillä on tapana pyytää mo:ta. He harjoittavat myös Dzambhalaa kerätäkseen vaurautta ja Taraa jos ovat sairaita. Se ei ole oikea tapa soveltaa dharmaa, koska käytämme sitä saadaksemme maallista hyötyä. Maallikot tekevät tällaisia virheitä.

 

Itse asiassa Buddha teki meille jo erinomaisen mo:n. Hän sanoi, että jos teemme hyviä tekoja, tulokset ovat hyviä; jos teemme pahaa, tulos on paha. Se on hyvin selvää. Tehokkain mo on tehdä hyvää.

 

Kielteisten tekojen kanssa työskenneltäessä valat ovat suureksi avuksi. Ne antavat pysyvyyttä teoillemme ja toimivat vastavoimana kielteisille taipumuksillemme. ne palvelevat myös perustana tietoisuudelle. Valoja voi ottaa sadoilla eri tavoilla. Yksi tapa on suhteuttaa vala henkilölukumäärään. Ensin mietiskelemme esimerkiksi tappamatta olemista. Sitten voimme vannoa, että emme vahingoita yhtä ihmistä, ihmisryhmää tai kerrassaan ketään. Suhteessa aikaan voimme ottaa valan päiväksi, kuukaudeksi, vuodeksi tai kunnes kuolemme. Voitte myös ottaa valan että ette tapa Karmapaa tai varasta häneltä! (Naurua)

 

Jos joku vannoo että luopuu yhdestä, joistakin tai kaikista kielteisistä teoista, meidän tulisi ylistää ja rohkaista häntä ja myös iloita. Meidän kaikkien tulisi harjoitella kymmenen kielteisen teon välttämistä.

 

Eräs tapa työskennellä heikkouksien parissa on tutkia mistä ne tulevat. Voimme koettaa nähdä mistä tietty kielteinen teko on tullut, missä se pysyy ja minne se menee.

 

Viidennen säkeen kaksi viimeistä riviä kuuluvat:

pidättäydy kaikin keinoin alkoholista,

ja löydä aito ilo tekemällä hyviä töitä.

 

Tämä koskee sekä maallikkoja että vihittyä sanghaa. Niille joilla on maallikkovalat tarjolla on kielteisiä tapoja hankkia elanto, kuten alkoholin ja myrkkyjen myyminen, muiden tappaminen ja lihan myyminen. Keskeisimmät kielteiset teot sisältyvät kaikki kuitenkin kymmeneen hylättävään tekoon. Meidän tulisi harjoittaa myös kuutta täydellisyyttä. Ne ovat hyvin tärkeitä.

 

 

Kysymys: Kun joudumme eroon juurigurustamme, joskus liikutumme kyyneliin kaipauksesta. Onko se hullua?

Vastaus: Ei todellakaan. Kun muistamme opettajamme hyviä ominaisuuksia ja liikutumme kyyneliin, se on hartautta. Se on myönteistä ja voimakasta. Jos sinulla on sitä liikaa, ehkä voisit antaa hiukan minulle (naurua).

 

Kysymys: Miten meidän pitäisi ymmärtää kahdeksan maallista dharmaa tai huolta? (Nautinto ja tuska, ylistys ja syytös, menetys ja saavutus, kuuluisuus ja häpeä. Englanninkielinen muistisääntö: pleasure and pain, praise and blame, loss and gain, fame and bad name.)

Vastaus: Voimme ymmärtää että ne kahdeksan jakaantuvat kolmeen lajiin: valkoisiin, mustiin ja sekalaisiin. Musta dharma on kiinnostunut vain tästä elämästä: henkilö on kiinnostunut omasta hyödystään eikä ajattele muita. Valkoinen dharma ajattelee muita. Sekalainen dharma on se, mitä meistä useimmilla on, mustaa ja valkoista kumpaakin. Aito dharma ei ole pelkästään tätä elämää varten vaan se koskee elämää toisensa jälkeen.

 

Toinen päivä

21.12.2009 Tergarin luostarissa, teksti Jo Gibson ja Michele Martin, kuvat Karma Lekcho ja Karma Norbu

 

Aamupäivä Jo Gibson    Alkuperäinen teksti

Aamupäivän yhteenveto perustuu Ringu Tulkun käännökseen tiibetistä englanniksi.

 

 

 

Gyalwang Karmapa aloitti katsauksella edellispäivän opetuksiin, jotka koskivat eettistä itsekuria ja korosti, että hyvän moraalin harjoittaminen on tärkeää maailman muuttamisen kannalta. Eettinen käytös tarkoittaa kymmenen epämoraalisen teon hylkäämistä. Maallikkovaloja pitäville ihmisille eettisen käytöksen omaksuminen voi olla hyvin suureksi avuksi henkilökohtaisella tasolla: esimerkiksi riitelevä pariskunta voi luoda sopusointuisen suhteen.

 

Gyalwang Karmapa jatkoi opetustaan selittämällä kuudennen säkeen. Hän kertoi, että aiempia säkeistöjä voi soveltaa sekä maallikoihin että luostarivalan ottaneisiin, mutta kuudes oli tarkoitettu nimenomaan maallikoille.

 

 

Kuudes säe:

Possessions are ephemeral and essence less—

Know this and give them generously to monks,

To Brahmins, to the poor, and to your friends:

Beyond there is no greater friend than gift.

 

Omaisuus on pysymätöntä ja epäolennaista,

tiedä se, ja ole antelias munkkeja,

bramiineja, köyhiä ja ystäviäsi kohtaan,

tuonpuoleisessa ei ole sen suurempaa ystävää kuin lahja.

 

Neljännessä säkeessä mainittiin kuusi paramitaa, joista yksi on anteliaisuus. Sen yhteydessä tulee ottaa huomioon kolme seikkaa: anteliaisuuden kohteet, syyt ja hyöty. Tämä säkeistö selittää anteliaisuuden tärkeyden ja sen, kuka ansaitsee parhaiten olla sen kohteena. On kahdenlaisia kohteita. Korkeampiin kohteisiin, jotka ovat hyvien ominaisuuksien kenttä , kuuluvat bramiinit, munkit ja nunnat. Sitten on hyödyn kenttä kuten omat vanhemmat, köyhät ja epäedullisessa asemassa olevat. Antamisen syy on se, että rikkaus on pysymätöntä ja epävakaata – niin kuin voimme nähdä nykyisestä talouskriisistä – joten paras tapa käyttää vaurauttamme on jakaa sitä, vaikka varamme olisivat pienetkin. Hyöty joka anteliaisuudesta seuraa on, että vaikka antaisit vähänkin, se vahvistaa tulevien elämien taipumuksia ja varmistaa hyvän ja varakkaan jälleensyntymän.

 

Seitsemäs säe:

Keep your vows unbroken, undegraded,

Uncorrupted, and quite free of stain.

Just as the earth’s the base for all that’s still or moves,

On discipline, it’s said, is founded all that’s good.

 

Pidä valasi rikkomattomina, ehjinä

ilman vilppiä ja vääristelyä.

Sanotaan, että eettinen käytös on kaikkien hyvien ominaisuuksien perusta,

niin kuin maa on kaiken perusta, liikkuvan ja liikkumattoman.

 

Tämä säkeistö on ohje munkeille ja nunnille. Luostareiden asukkaat ovat ottaneet eettistä itsekuria koskevat valat ja on tärkeää, että ne eivät degeneroidu. Muiden vahingoittaminen täytyy lopettaa. Hylättävistä teoista seitsemän koskee kehoa ja puhetta ja kolme on ajatustason tekoja, jotka ovat edellä mainittujen syitä. Niiden hylkäämistä harjoitellaan opiskelun, pohdiskelun ja mietiskelyn avulla. Eettisen itsekurin tulisi olla ilman vilppiä, mikä tarkoittaa että itsekuria ei pidetä yllä vain tätä elämää varten. Sen pitää olla aivan tahratonta, mikä tarkoittaa, että eettistä itsekuria ei pidetä yllä myöskään pelkästään tulevien elämien takia.

 

Hyvien tekojen perustana tulisi olla vapautumisen ja kaikesta tietoiseksi tulemisen tavoite. Kolme valaa ovat itsekuri, keskittyminen ja viisaus, ja eettinen itsekuri on perusta, joilla teemme kahdesta muusta totta. Hänen pyhyytensä huomautti, että ellemme pysty hallitsemaan kehoamme ja puhettamme, emme voi hallita mieltämme. Opiskelu, pohdiskelu ja mietiskeleminen vaativat yksipisteistä mieltä, ja sitä on liian vaikea kehittää ilman eettisen itsekurin perustaa.

 

Kahdeksas säe:

Generosity and discipline, patience and diligence,

Concentration and the wisdom of thusness-

Those measureless perfections, make them grow,

And be a Mighty Conqueror, who’s crossed samsara’s sea.


Anteliaisuus, hyvä käytös, kärsivällisyys ja ahkeruus

meditatiivinen tyyneys sekä syvällinen viisaus –

nuo mittaamattomat tuonpuoleiset täydellisyydet, kasvata niitä

ja hanki itsellesi Voittajan voimat, niin että pääset samsaran meren yli.

 

Tässä säkeistössä on yksityiskohtaisempia ohjeita munkeille ja nunnille sekä luettelo kuudesta täydellisyydestä. Niin kuin Madhyamika-avatarassa sanotaan, jos eettinen itsekuri on olemassa, muut täydellisyydet kasvavat ja lisääntyvät mutta ilman sitä on vaikea kehittää viittä muuta. Bodhisattvaksi tuleminen ei ole helppoa. Bodhisattvalla täytyy olla paljon taitoja, todellista myötätuntoa ja viisautta ja hänen täytyy harjoittaa kaikkia kuutta täydellisyyttä.

 

Seuraavaksi tulevat Nagarjunan yksityiskohtaiset ohjeet maallikoille. Niissä on yhdeksän kohtaa ja ensimmäinen koskee omien vanhempien kunnioittamista.

 

Yhdeksäs säe:

Those who show their parents great respect

With Brahma or a Master will be linked;

By  venerating them they’ll win repute,

In future they’ll attain the higher realms.

 

He, jotka kunnioittavat vanhempiaan suuresti

ovat yhteydessä Brahmaan tai Opettajaan.

Koska he osoittavat kunnioitusta, he saavat hyvän maineen

ja jälleensyntyvät korkeammissa maailmoissa.

 

Hänen pyhyytensä puhui siitä, että me kaikki tulemme monista eri lähtökohdista ja meillä on erilainen tausta. Hänellä itsellään oli ollut tilaisuus tavata paljon erilaisia ihmisiä, joista monet rakastivat ja kunnioittivat vanhempiaan, mutta joillakin oli suuria vaikeuksia tehdä niin, joten oli tarpeen tutkia tapoja, joilla voimme suhtautua tähän säkeistöön. Hänellä itsellään ei ollut muuta ongelma kuin että hänellä oli vähän mahdollisuuksia tehdä niin. Hän epäili olisiko hän oikea henkilö neuvomaan niitä, joilla oli vaikeuksia.

 

Buddhalaisuus tarjoaa monia opetuksia kärsivällisyyden harjoittamisesta, ystävällisyydestä ja myötätunnosta ja siitä miten voimme pitää kaikkia olentoja viehättävinä. Hän ehdotti, että ehkä ne, joilla oli vaikeuksia rakastaa ja kunnioittaa vanhempiaan, voisivat käyttää näitä harjoituksia, niin että he hylkäisivät suuttumuksen ja vihan tunteet ja harjoittaisivat kärsivällisyyttä. Täten he pääsisivät eroon vanhempiaan kohtaan tuntemistaan kielteisistä tunteista. Koska meidän buddhalaisina täytyy harjoittaa tasapuolisuutta ja osoittaa rakastavaa ystävällisyyttä ja myötätuntoa kaikkia tuntevia olentoja kohtaan, olivatpa he sukulaisia ja ystäviä tai ei, jos vaikeuksia oli, ehkä voisimme sisällyttää vanhemmat viimeksi mainittuun ryhmään. Lisäksi meidän tulee pohtia menneisyyttä, oppia antamaan anteeksi itsellemme ja muille ja antaa kaikkien sellaisten tuskallisten tai kielteisten tunteiden mennä, joita saatamme vielä hautoa.

 

Kymmenes ja yhdestoista säe:

Eschew all harm, don’t steal, make love, or lie,

Abstain from drink, untimely greed for food,

Indulging in high beds, and singing too,

Refrain from dancing, all adornments shun.

 

For men and women who keep this eight-branched vow

And emulate the vows the Arhats took,

Their wish to nurture and to cleanse will grant

Them handsome bodies as celestial gods.

 

Lakkaa vahingoittamasta, varastamasta, seksuaalisesta toiminnasta, valehtelemasta,

luovu alkoholista ja napostelusta ruoka-aikojen välillä,

nauttimasta ylellisistä vuoteista sekä laulusta,

vältä tanssimista ja kaikenlaista koristelua.

 

Sekä miehet että naiset, jotka pitävät nämä kahdeksanosaiset valat,

jotka kuvaavat vapautuneiden arhatien itsekuria,

saavat varmasti valoja ja puhtautta vaalimalla

viehättävän kehon niin kuin aistinautintojen maailman jumalat.


Toinen ja kolmas maallikoille osoitetuista yksityiskohtaisista säkeistä ohjaavat ja rohkaisevat heitä ottamaan kahdeksan mahayana-sojong valaa, jotka voidaan jakaa neljään juurivalaan ja neljään oheisvalaan. ne otetaan 24 tunniksi (kerrallaan). Buddha opasti seuraajiaan ottamaan sojong-valat kuukauden 8., 15. ja muina sellaisina päivinä [kuukalenterin tärkeitä päiviä]. Näiden valojen noudattamisesta seuraa suuria hyötyjä seuraavassa elämässä, Hänen pyhyytensä sanoi. Hän esitteli sitten säkeen 12, jossa on luettelo teoista ja asenteista, joita maallikkojen tulee välttää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kahdestoista säe:

Stinginess and cunning, greed and sloth

And arrogance, attachment, hate, and pride

(“I’ve breeding, good looks, learning, youth, and power”)—

Such traits are seen as enemies of good.

 

Saituus, petturuus, ahneus ja laiskuus

ylimielisyys, halu, viha ja ylpeys

(”Minulla on hyvä perimä, näytän hyvältä, olen oppinut, nuori ja voimakas”) –

nämä piirteet ovat hyvän vihollisia.

   

Kysymys: Kun minulla on kielteinen tunne kuten halu, ja katson sitä, tunne voimistuu. Mitä minun pitäisi tehdä?

Vastaus: Hänen pyhyytensä sanoi, että kielteisten tunteiden kanssa voi työskennellä monella eri tavalla. Hän arveli, että toisinaan kun emme pidä tietystä henkilöstä, kun jotakin on tapahtunut tai hän on tehnyt meille jotain, keskittymisen kohteen vaihtaminen voi auttaa. Voimme siirtää mielemme pois tuosta henkilöstä tai tilanteesta tyynnyttääksemme suuttumuksen. Se voi auttaa.

 

Kysymys: Onko sallittua hankkia elanto myymällä dharmatavaroita aikomuksena olla hyödyksi muille? Länsimaalaiset tarvitsevat dharmatavaroita.

Vastaus: Hänen pyhyytensä mukaan täytyy ottaa huomioon monta seikkaa. Jos motivaationa on enemmän kuin pelkkä liiketoimi, se saattaa olla luvallista, mutta on mietittävä sitä, miten ja kenelle tavarat myydään. On esimerkiksi olemassa vaara, että myy niitä ihmisille, jotka eivät kunnioita niitä.

 

Kysymys: Munkit ja lamat syövät lihaa, erityisesti Losarin (uuden vuoden) aikaan, Eikö se ole väärin?

Vastaus: Hänen pyhyytensä vastasi, että kysyjä näytti tuntevan tiibetiläiset tavat! Hän selitti sitten kuinka menneisyydessä maantieteellisistä ja ilmastollisista syistä Tiibetissä oli hyvin vähän valinnanvaraa ruoan suhteen, oli vaikea saada vihanneksia jne. Nykyisin asiat ovat muuttuneet. Tiibetiin on tullut uusia hedelmiä ja vihanneksia, erityisesti Kiinasta, ja se antoi hänelle toivoa, että se muuttaisi tiibetiläisen ruokavalion, niin että munkkien ja lamojen lihansyönti ei enää olisi tarpeen.

 

Kysymys: Kun hyttysiä on liikaa, tapan ne. Olen pahoillani. En tahdo tehdä sitä, mutta miten voin lakata?

Vastaus: Hänen pyhyytensä mukaan se oli vaikea ongelma. Oikeat olosuhteet liittyen huoneeseen, verkkoihin, karkottimiin jne. voivat auttaa. On kuitenkin olennaista, että ymmärrämme tämän: vaikka norsu on hyvin suuri ja hyttynen hyvin pieni, kokoero ei ratkaise, kummatkin ovat eläviä olentoja. Täten, vaikka hyttynen voikin näyttää hyvin pieneltä ja merkityksettömältä, sillä on elämä, ja on luultavasti väärin ottaa se. Sen sijaan meidän tulisi käyttää taitojamme ja luovuuttamme löytääksemme sellaisen ratkaisun, joka ei vahingoita niitä. Hän itse oli muutamaa päivää aiemmin huomannut, että hyttysiä vastaan suunniteltu laite, jota paikalliset käyttivät, näytti tappavan ne, joten hän ei kytkenyt siihen virtaa ja yritti sen sijaan ajaa hyttyset ulos. Se ei onnistunut ja ne jatkoivat hänen pistämistään vaikka hän olisi tehnyt mitä. Sitten hän kehitti aidon antamisen tunteen. ”Ainakin annoin vertani vapaaehtoisesti, hyttysille siitä oli hyötyä ja minulle on hyötyä antamisesta. En sano, että kaikkien täytyy tehdä niin, mutta näin ajattelen tällä hetkellä.”

 

Kysymys: Voisitteko ystävällisesti antaa turvautumisvalat? Miten voimme saada Teidän pyhyytenne juuriguruksi?

Vastaus: Hänen pyhyytensä aloitti vastauksensa sanomalla, että kysymys ”juurigurusta” oli jotain, mikä oli vaivannut häntä jonkin aikaa. Hän selitti, että yleensä käytämme termiä ”juuriguru” vajrayana-harjoitksen yhteydessä. ”Juuriguru” on se, jolta saamme voimansiirron, lukemistransmission ja juuritekstin ohjeet. On kuitenkin mahdollista omata myös ”henkinen ystävä”. Tämä henkilö ohjaa meitä oikealle tielle ja opastaa mitä on omaksuttava ja mitä hylättävä.

 

Gyalwang Karmapa selitti, että hän ei itse kokenut pystyvänsä olemaan juuriguru vielä, vaikka hän työskenteli kovasti kehittääkseen niitä ominaisuuksia ja hänen vilpitön tarkoituksensa oli kerätä kaikki aidot ominaisuudet, jotka tarvittiin. monet ihmiset ovat kuitenkin asettaneet toivonsa ja luottamuksensa häneen ja rohkaistakseen heitä hän on hyväksynyt juurigurun roolin. Hän oli sitä mieltä, että yksilöllä Ogyen Trinley ei ollut juurigurun ominaisuuksia, mutta sitä kautta että hänellä oli yhteys Karmapa-linjaan ihmiset saattavat jotenkin hyötyä siitä. Näin ollen aina kun hän hyväksyi jonkun oppilaakseen tai lupasi olla tämän juuriguru, hän visualisoi suuret mestarit ja otti oppia heidän erimerkistään. On tärkeää ymmärtää, että häneen henkilökohtaisesti ei pitäisi keskittyä, vaan perimyslinjaan ja sen opetuksiin. vaikka jollakulla olisi satoja huonoja ominaisuuksia, hän on kuulemisen arvoinen jos hän antaa yhden hyvän ohjeen. Hänen pyhyytensä muistutti kaikkia, että jokainen neljästä asiasta, joihin luottaa opastavat meitä luottamaan opetuksiin (dharmaan) eikä henkilöön.

 

[Neljä asiaa, joihin luottaa:

"Älä luota yksilöön, luota opetukseen.

Mitä opetukseen tulee, älä luota pelkkiin sanoihin, tutki merkitystä sanojen takana.

Mitä merkitykseen tulee, älä tukeudu pelkkään ehdolliseen merkitykseen, vaan etsi lopullista merkitystä.

Ja mitä lopulliseen merkitykseen tulee, älä luota tavalliseen tajuntaan, luota ikuiseen viisauteen." ]

 

”Opetus on suuri, en minä,” hän korosti ja neuvoi jokaista ottamaan opetukset pääjuurigurukseen ja pitämään häntä henkisenä ystävänä; sitten ongelmia ei tulisi.

 

Gyalwang Karmapa päätti aamun istunnon antamalla lukemistransmission kahteen tekstiin. Thogme Zangpon Bodhisattvan 37 harjoitukseen ja omistusrukoukseen Santidevan kirjasta Bodhisattvan tie.

 

Toinen istunto

21.12.2009, iltapäivä,

teksti Michele Martin

 

 

 

Tänään aloitamme puhumalla vääränlaisista asenteista, kirjaimellisesti “siitä, mikä on kääntynyt ympäri väärään suuntaan”.

 

 

 

 

   

Kahdestoista säe:

Stinginess and cunning, greed and sloth

And arrogance, attachment, hate, and pride

(“I’ve breeding, good looks, learning, youth, and power”)—

Such traits are seen as enemies of good.

 

 12. Saituus, petturuus, ahneus ja laiskuus

ylimielisyys, halu, viha ja ylpeys

(”Minulla on hyvä perimä, näytän hyvältä, olen oppinut, nuori ja voimakas”) –

nämä piirteet ovat hyvän vihollisia.

 

Kun ihmiset ovat saitoja, he eivät kykene olemaan anteliaita muita kohtaan. He eivät voi antaa dharmaa eivätkä aineellisia tavaroita, vaan pitävät kaiken itsellään.

 

Seuraava erheellinen asenne on käännetty sanalla ”kierous,” mutta oikeastaan se muodostuu kahdesta sanasta.  g.Yo tarkoittaa sitä, että ei peitä virheitään ja sgyu merkitsee, että ei teeskentele omaavansa sellaisia hyviä ominaisuuksia, joita ei omista. Kiero voi siis olla kahdella tavalla. Saamattomuus on sitä, että antaa laiskuuden vallata mielensä.

 

Ylpeys saa meidät pitämään itseämme jonakin hyvin erityislaatuisena. Pullistelemme ja paisuttelemme itseämme. Olemme sataprosenttisen varmoja siitä, että olemme ihana ihminen, vaikkei meillä oikeasti olisi kovinkaan paljon myönteisiä ominaisuuksia. Ajatus itsestä täyttää meidät niin, ettei millekään muulle ole tilaa. Mielemme on ylipainoinen. Luulemme olevamme jonkinlainen yläluokkainen VIP-henkilö. Tai pidämme itseämme erinomaisena, koska meillä on kasapäin rahaa tai vuosien koulutus. Olipa meillä mitä hyviä ominaisuuksia tahansa, on tärkeää olla joutumatta ylpeyden valtaan.

 

Kolmesta mielenmyrkystä halua on kahdenlaista: takertumista ihmisiin ja tavaroihin. Vaikka meillä olisi kaikki mitä tarvitsemme ja enemmänkin, tunnemme edelleen vastenmielisyyttä ja tarvetta kilpailla muiden kanssa. Mikään näistä virheellisistä asenteista ei ole hyvä tämän tai tulevan elämän kannalta. Ne varastavat hyvät ominaisuutemme ja siksi ne nähdään ”hyvän vihollisina”. Yksikään niistä ei salli meidän muodostavan hyviä yhteyksiä muihin, ja se on toinen syy miksi meidän tulisi hylätä ne.

 

Intialaiset ja tiibetiläiset suuret mestarit ovat perinteellisesti hyvin nöyriä. He sanovat sellaisia asioita kuin: ”En todellakaan tiedä kovin paljon.” ”En ole opiskellut paljon.” ”Minulla ei ole lainkaan oivallusta.” Kun dharma  nyt leviää idästä länteen, monet mestarit matkustavat ja he seuraavat edelleen tätä nöyryyden perinnettä. Jotkut ihmiset luulevat kuitenkin, että mestari tarkoittaa mitä sanoo: ”No, ellei hän tiedä, häneltä ei tarvitse ottaa opetusta.” He eivät ole vielä oppineet, että se on nöyryyden ilmaus. On mahdollista, että joku voisi olla nöyrä vilpillisesti ja pitää ylpeyttä syvällä sisimmässään. Sellainen henkilö ei ole todellinen dharmanharjoittaja. Oppilaiden on siis ymmärrettävä tämä nöyryyden traditio.

 

Kun opettaja ja oppilas ovat yhtä mieltä, jotain hyvää voi tapahtua. Oikea nöyryys tuntuu syvällä sisimmässä. Meillä voi olla monia hyviä ominaisuuksia, mutta ymmärrämme miten paljon opittavaa vielä on. Kun vertaamme itseämme muihin näemme, että se, mitä tiedämme, on kuin vesipisara valtameressä. Tunnemme luonnollista nöyryyttä kun näemme miten suuria hyviä ominaisuuksia meidän vielä täytyy kehittää.

 

On tärkeää, että harjoitamme rakkautta ja myötätuntoa kunnes ne muuttuvat rajattomiksi. Toivomme sydämessämme, että elävät olennot olisivat vapaita kärsimyksestä ja löytäisivät oikean onnen. Haluamme saada kaiken elävien olentojen kärsimyksen lakkaamaan ja olla heidän palvelijoitaan. Jotta voisimme tehdä sen hyvin, meidän täytyy tehdä työtä vähentääksemme ylpeyttämme. Sitä ei pitäisi tehdä itseään vähättelemällä.

 

Maitreyan teos Korkein jatkumo, (Uttaratantra shastra) esittää syitä, miksi Buddha opetti buddhaluonnosta (tathatagarbha). Jos tiedämme, että tämä olennainen luontomme (ja kaikkien elävien olentojen) on perushyvyyttä, täydellisen heräämisen mahdollisuus, sitten arvottomuuden tunne ei saa meitä menettämään rohkeuttamme. Meidän ei missään tapauksessa pidä pyrkiä vähentämään ylpeyttämme vähättelemällä itseämme, koska se tekee meistä vain toivottomia. sen sijaan voimme ajatella, että on monia muita hyviä ominaisuuksia, jotka voisimme saavuttaa ja jotka nyt ovat pieni lampi verrattuna mahdollisuuksien suureen valtamereen. Tällainen nöyrä mieli meidän tulisi kehittää.

 

 

 

Kolmastoista säe kehottaa varovaisuuteen ja tunnollisuuteen:

 

Carefulness is the way to deathlessness,

While carelessness is death, the Buddha taught.

And thus, so that your virtuous deeds may grow,

Be careful, constantly and with respect.

 

Huolellisuus on tie kuolemattomuuteen,

kun taas huolettomuus johtaa kuolemaan, sanoi Buddha.

Siispä jotta dharmahyveesi kasvaisivat,

ole huolellinen jatkuvasti ja arvostaen.

 

Voi olla, että meitä sanotaan dharmanharjoittajiksi tai kutsumme itseämme buddhalaisiksi, muuta emme todella tee harjoitusta, olemme vain omaksuneet nuo nimet. Meidän tulisi tutkia itseämme nähdäksemme mikä on myönteistä ja mikä kielteistä. Täten meidän täytyisi olla oma todistajamme. Seitsemän kohdan mielenharjoituksessa sanotaan: ”Kahdesta todistajasta luota ensimmäiseen.” Tuo ensimmäinen on me itse.

 

Tämä säe vertaa huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta nektariin. Tiibetin kielessä sana nektari eli amrita muodostuu tavusta: bdud viittaa maroihin eli demoneihin, jotka tarkoittavat oikeasti erilaisia esteitä kuten vanheneminen ja sairastuminen tai neljää perinteistä maraa: heikkouksia, kuolemanpelkoa, aggregaatteja ja maallisia nautintoja. Toinen tavu rTsi merkitsee eroon pääsemistä. Sana siis merkitsee sitä, että ne, jotka muistavat huolellisuuden nektarin, kykenevät poistamaan esteet. Sellainen henkilö on todellinen dharmanharjoittaja. Kehon ja puheen kielteisiä tekoja välttääksemme tutkimme mieltämme hyvin tarkkaan varmistaaksemme, ettei mara pujahda sisään, olipa kyse meditaation jälkeisestä ajasta tai meditaatioistunnosta.

 

Tämä huolellinen valppaus on itse asiassa tarpeen kaikessa dharmaharjoituksessa. Vinayaa seuratessamme tarvitsemme huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta esimerkiksi noudattaaksemme viittä hyveellistä tekoa. Mahayanassa mieli on kehoa ja puhetta tärkeämpi. Meidän on oltava tietoisia, mitä mielessämme tapahtuu ja arvioida sitä. Se on vieläkin tärkeämpää vajrayanassa.

 

 

Säe 14 jatkaa huolellisuudesta puhumista:

 

Those who formerly were careless

But then took heed are beautiful and fair,

As is the moon emerging from clouds,

Like Nanda, Angulimala, Darshaka, Udayana.

 

Ne, jotka ennen olivat huolettomia,

mutta myöhemmin muuttuvat tarkkaavaisiksi, ovat kauniita ja viehkeitä

kuin pilvien takaa esiin tuleva kuu,

niin kuin Nanda, Angulimala, Ajatashatru ja Udayana.
 

Nagarjuna puhuu tässä siitä, miten yksilö voi olla turmeltunut pahojen tekojensa takia ja sitten puhdistua. Kehityskulkua verrataan siihen, miten kuu tulee esiin pilvien takaa. Se osoittaa, että muutos on mahdollinen. Esimerkkeinä mainitaan Nanda, jolla oli voimakas halu, Angulimala, koka tappoi satoja ihmisiä, Ajatashatru, joka tappoi isänsä ja Udayana, joka tappoi isänsä. On siis mahdollista puhdistaa jopa erittäin kielteisiä tekoja, ja tämä prosessi tapahtuu puhdistautumalla asteittain.

 

Ensin kadumme sitä mitä olemme tehneet ja käsitämme, että se oli todellakin virhe. Tunnustamme Kolmen jalokiven tai laman edessä; vannomme että emme tee niin uudelleen ja sitten teemme puhdistusharjoituksia lausumalla esimerkiksi Vajrasattvan mantraa. Tärkeintä on, että ymmärrämme tehneemme väärin. Kärsimystä peläten jotkut ihmiset voivat edelleen hautoa epäilyksiä syvällä sisimmässään, ja se kumoaa puhdistautumisen. Kun voimme puhdistautua, se tuo todellisen ilon ja onnentunteen.

 

Meidän ei pitäisi ajatella, että olemme kokonaan mustia sisältä. se olisi este harjoituksen tiellä.

Jos pohdimme nykyistä ja menneitä elämiämme, se, että olemme tehneet virheitä, ei ole ollenkaan yllättävää. Emme saavu monen monista menneistä elämistä tänne puhtaan valkoisina, meissä on vikoja, joista emme ole luopuneet; olemme syntyneet nykyiseen elämäämme siksi, että meillä on karmaa ja heikkouksia. Se, mitä olemme tehneet väärin menneisyydessä saattaa olla valtavaa verrattuna tähän elämään.

 

On siis hyvä tunnistaa omat huonot teot, mutta ei ole hyvä menettää rohkeuttaan kokonaan ja ajatella, ettei mitään ole tehtävissä. Voimme muuttua tunnistamalla vikamme ja tunnustamalla ne. Ja niin tehdessämme sen tulisi olla täydellistä, ei pitäisi jättää mitään sisälleen. tunnustaminen on niin kuin halkaisisi omenan: irrotamme itsestämme kaiken sen, mikä on väärin. Esimerkiksi Milarepa työskenteli hyvin kovasti rakentaen torneja puhdistaakseen sen, että oli tappanut monia ihmisiä. Voimme katsoa sitä kahdesta suunnasta: toisaalta hän puhdista kielteisiä tekojaan, toisaalta hän loi suuren ilon.

 

 

Kolmas päivä

22.12.2009, Tergarin luostari, teksti Jo Gibson ja Michele Martin, kuvat Karma Lekcho ja Karma Norbu

Opetusten yhteenveto perustuu Ringu Tulkun käännökseen.    Alkuperäinen teksti

Aamupäivä Jo Gibson

Gyalwang Karmapa aloitti sanomalla, että tämä kolmannen päivän opetus olisi viimeinen istunto. Siksi ei ollut mahdollista antaa yksityiskohtaista kommentaaria koko tekstiin ja hän halusi antaa ainakin lukemistransmission siihen selittäen tekstiä sieltä täältä, niin että sekä hänellä itsellään että yleisöllä olisi tunne opetusten loppuun saattamisesta.

 

Seuraavat kolme säkeistöä, 17, 18 ja 19 sisältävät ohjeita, kuinka kehon, puheen ja mielen alhaiset teot hylätään.

 

Seitsemästoista säe:

Understand your thoughts to be like figures drawn

On water, sandy soil, or carved in stone.

Of these, for tainted thoughts the first’s the best,

While when you long for Dharma, it’s the last.


Ymmärrä että ajatukset ovat kuin kuvioita

vedessä, hiekassa tai kiveen kaiverrettuina.

Olkoot henkiset heikkoudet ensin mainitun kaltaisia

ja dharmapyrkimykset viimeksi mainitun.

 

Tämä säe puhuu kielteisten ajatusten hylkäämisestä. Siinä verrataan toisiinsa veteen piirrettyä kuvaa, joka pyyhkiytyy pois saman tien, hiekkaan piirrettyä, joka pysyy hetken aikaa sekä kallioon kaiverrettua piirrosta, joka voi säilyä vuosisatojen ajan. Hänen pyhyytensä selitti, että varsinkin silloin kun harjoituksemme on alkuvaiheessa, koemme mielessämme monia heikkouksia. Meidän tulee siis harjoittaa mieltämme niin, että noista heikkouksista tulee kuin veteen piirrettyjä sanoja. Kun sitten kehitämme myönteisiä ominaisuuksia kuten rakastavaa ystävällisyyttä ja myötätuntoa, tulosten tulisi olla niin kuin kalliopiirroksia parhaimmillaan, tai ainakin niin kuin hiekkaan piirrettyjä.

Kahdeksastoista säe:

Three kinds of speech are used by humankind,

And these the Victor variously described:

Like honey, sweet; like flowers, true; like filth,

Improper speech—the last of these eschew.

 

Ihmisten sanat ovat kolmenlaisia,

ja Voittaja kuvasi ne eri tavoin:

makeita kuin hunaja; tosia kuin kukat; niin kuin lika,

häikäilemätöntä puhetta – tuota viimeksi mainittua, karta.

 

Tämä säe kuvaa kolmenlaista puhetta – avuliasta ja hyödyllistä, mikä on makeaa kuin hunaja; totuudenmukaista ja kaunista niin kuin kukka; viimeinen on väärää puhetta, epäpuhdasta kuin lika ja viittaa esimerkiksi valheisiin ja riidan kylvämiseen, mitä tulisi välttää.

Yhdeksästoista säe:

Some there are who go from light to light,

And some whose end from dark is darkness still,

While some from light to dark, or dark to light

End up, thus four, of these be as the first.

 

Jotkut kulkevat valosta valoon,

jotkut joutuvat pimeydestä pimeyteen,

eräät  joutuvat valosta pimeyteen ja toiset nousevat pimeydestä valoon.

Näistä neljästä ole ensin mainittujen kaltainen.

 

Yhdeksästoista säe selittää, miksi meidän tulisi lopettaa huonojen tekojen tekeminen ja harjaantua hyvyydessä. Lopullinen päämäärämme on valaistuminen, mutta olemassaolon kiertokulussa kielteiset tunteet vaikuttavat tekoihimme ja tekomme vahingoittavat muita. Jos käännämme selkämme näille huonoille teoille ja työskentelemme sen sijaan hyvän puolesta, elämämme muuttuu onnellisemmaksi ja jälleensyntymämme onnekkaammaksi. Gyalwang Karmapa siteerasi Shantidevan Bodhisattvan elämäntapaa: “Jos ratsastat bodhimielen hevosella kuljet yhdestä onnellisesta paikasta toiseen.” Miten ihmeessä bodhisattva siis voisi ikinä olla laiska? Neljästä mahdollisesta suunnasta, jotka voimme samsarassa valita, hän neuvoi meitä suuntaamaan valosta valoon, muuttamaan ’hyvän’ ’paremmaksi’.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hänen pyhyytensä luki sitten säkeet 20 – 29, pysähtyen kommentoimaan säettä 29.

   

Kahdeskymmenesyhdeksäs säe:

You who know the world, take gain and loss,

Of bliss and pain, or kind words and abuse,

Of praise and blame—these eight mundane concerns—

Make them the same and don’t disturb your mind.

 

Sinä joka tunnet maailman, saavutus ja menetys,

nautinto ja tuska, ylistys ja syytös,

kuuluisuus ja häpeä – nämä kahdeksan maallista huolta –

pidä niitä samanarvoisina äläkä häiritse niillä mieltäsi.

 

Tämä säe viittaa maallisiin huoliin ja ongelmiin, jota voi tulla, jos olemme liian riippuvaisia ulkoisista olosuhteista onneamme ja hyvinvointiamme ajatellen. Se johtaa epätasapainoon elämässämme ja mielentilamme aaltoilevat kuin meri. Jotkut ihmiset tulevat esimerkiksi yli-iloisiksi, kun heitä kehutaan, mutta kun heitä arvostellaan he tulevat surullisiksi ja masentuvat. Siksi he eivät ole vakaita. Jos sen sijaan voimme olla tyytyväisiä kaikissa kohtaamissamme olosuhteissa, olemme aina onnellisia. Hänen pyhyytensä varoitti, että dharmanharjoittajien ei pitäisi kiinnittää liikaa huomiota siihen, mitä ihmiset sanovat heidän harjoituksestaan. Hän neuvoi, että jos voimme pitää yllä sisäisen vakauden ja tyyneyden huolimatta siitä, mitä ulkoisesti tapahtuu, elämä muuttuu ongelmattomaksi.

 

Dharmanharjoittajina meidän tulisi ymmärtää ja hyväksyä samsaran luonne. Samsarasta annettu määritelmä kuuluu: ”kaikki ei mene hyvin”, miksi meidän siis tulisi yllättyä, kun asiat menevät vikaan? Jos laitat käden kuumaan veteen, tulee palovamma. Ei sen pitäisi olla iso yllätys – niin asiat ovat. Jos kylvet jääkylmässä vedessä, et hämmästy että se on jääkylmää! Näkemyksemme samsarasta pitäisi olla samanlainen – ongelmia voi odottaa, eikä pitäisi antaa niiden horjuttaa omaa tasapainoa.

 

Gyalwang Karmapa jatkoi esitellen tapoja, joilla mielentyyneyttä voi pitää yllä arjen keskellä. Abhidharmassa luetellaan viisi henkistä tekijää, jotka ovat aina läsnä. Yksi niistä on samadhi – yksipisteinen vakauteen vaikuttava tekijä.  Hän puhui omasta kokemuksestaan ja sanoi olevansa joskus niin kiireinen, että kun hän mietti kulunutta päivää ja yötä, hän ei muistanut mitään hyödyllistä mitä hän olisi tehnyt ja hän tunsi että päivä oli ollut merkityksetön ja tätä kallisarvoinen ihmiselämä kului hukkaan.

 

Hänen pyhyytensä alkoi sitten puhua siitä, mitä ajan tuhlaaminen todella merkitsi. Hän neuvoi, että oli olennaisen tärkeää pitää yllä vakaata tietoisuuden tilaa mitä sitten teemmekin, ja jos voimme tehdä niin, emme koskaan tuhlaa aikaa. Ei kannata hermoilla hampaiden harjaamiseen, ruuhkassa istumiseen tai jonottamiseen kuluneesta ajasta. Ne olivat vain ulkoisia olosuhteita. meillä on aina valinnanmahdollisuus, mitä sitten teemmekin, voimme aina käyttää mieltämme hyödyllisesti. Jotkut ihmiset uskoivat virheellisesti, että heidän onnensa ja hyvinvointinsa riippuivat ulkoisista olosuhteista kuten uudesta autosta, mutta lähempi tarkastelu näyttää, että onni riippuu sisäisistä eikä ulkoisista tekijöistä. Jos ymmärrämme sen, mitä ympärillämme sitten tapahtuukin, voimme työstää mieltämme ja käyttää aikamme myönteisellä ja tarkoituksellisella tavalla. On perustavan tärkeää ymmärtää, että onni tulee sisältä päin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Gyalwang Karmapa antoi sitten lukemistransmission säkeisiin 30 – 57. Hän pysähtyi säkeen 58 kohdalla selittääkseen miten pysymättömyys tulee ymmärtää.

   

Viideskymmeneskahdeksas säe:

It’s all impermanent, devoid of self,

So if you’re not to stay there refugeless

And helpless, drag your mind away, O King,

From plaintainlike samsara, which has no core.

 

Kaikki tämä on pysymätöntä ja ilman kiinteää itseä.

Jotta et jäisi sinne ilman turvaa

avuttomana, oi kuningas, karkota mielesi pois

samsaran kiertokulusta, joka on ontto kuin banaanipuu.

 

Karmapa oli huomannut, että jotkut ihmiset alkavat pelätä mietiskellessään pysymättömyyttä, mutta se ei ollut tarkoitus. Tarkoituksena ei ollut pelotella. Buddhalaisina uskomme, että tämä elämä on yksi elämien sarjassa, syntymien ja kuolemien kiertokulussa. Ihmiset kuitenkin ajattelevat usein erheellisesti vain tätä elämää – yhtä syntymää, yhtä elämää ja yhtä kuolemaa. Sen seurauksena kuolema muuttuu haparoivaksi ja pelottavaksi. Oikea tapa nähdä pysymättömyys on nähdä se syntymien ja kuolemien sarjana, jonka näemme toimivan elämässämme kaikilla tasoilla joka päivä. Uusia asioita muodostuu hetki hetkeltä, se on syntymistä ja toiset asiat loppuvat, se on kuolemista. Kun pysymättömyys ymmärretään tällä tavalla, sillä pitäisi olla kaksi myönteistä seurausta: ensinnäkin sen pitäisi vähentää kuolemanpelkoamme ja toiseksi sen tulisi lisätä arvostustamme olemassaoloamme kohtaan hetki hetkeltä. Jos emme onnistu viimeksi mainitussa, voi olla että tuhlaamme elämämme. Jos otamme jokaisen hetken vastaan pisarana, voimme tehdä koko elämästämme onnellisuuden valtameren.

 

Gyalwang Karmapa jatkoi lukemista ja saattoi transmission päätökseen.

 

Kysymys: Eikö joidenkin Rinpocheiden pitäisi pyrkiä syntymään naispuolisina kuten Tara, osoittaakseen että naiset pystyvät saavuttamaan valaistumisen?

Vastaus: Esitettyään ehdotuksen, että sitä kannattaisi rukoilla, Hänen pyhyytensä sanoi, että tantrassa on selvää, että valaistumisen voi saavuttaa naisen kehossa. Buddha voi ilmestyä missä tahansa muodossa – mies tai naispuolisena – kuten Tarana, mutta olisi väärin pitää sitä kilpailuna miesten ja naisten välillä. Naiseksi syntymiseen tarvitaan syy, esimerkiksi myötätuntoinen toiminta naisten hyödyksi. Sen ei tarvitse olla Rinpoche, hän sanoi, jotkut yleisön joukosta kykenisivät siihen myös.

 

Kysymys: Paikalla on monia täysin vihittyjä nunnia (sanskritiksi bikkhuni, tiibetiksi gelongma), mutta yksikään heistä ei edusta tiibetiläistä perinnettä. Milloin Teidän pyhyytenne aloittaa gelongma-vihkimykset? Ellette Te aloita, kuka sitten?

Vastaus: Gyalwang Karmapa kertoi, että äskettäisessä Vinaya-koferenssissa oli keskusteltu paljon gelongmavihkimykseen liittyvistä kysymyksistä ja siitä miten vihkimys voitaisiin liittää tiibetiläiseen perinteeseen. Oli monia vaikeuksia, joista piti keskustella perin pohjin, koska olisi väärin toimia liian kiireesti. Yksi vaikeuksista oli se, että mulasarvastivadin-perinteessä, jota tiibetinbuddhalaisuus seuraa, ei ollut yhtään gelongmaa, vaikka näyttää siltä, että menneinä aikoina jotkut tiibetiläiset mestarit olivat mahdollisesti vihkineet nunnia. Toinen ongelma oli löytää menetelmä, jolla gelongma-vihkimys otettaisiin käyttöön, niin että sen tulevaisuus olisi vakaa. Mahdollisina ratkaisuina konferenssissa keskusteltiin siitä, että ainoastaan munkkisangha antaisi gelongma-vihkimyksiä tai yhdistetty sangha, johon kuuluisi mulasarvastivadin-perinteen munkkeja ja kiinalaisen dharmagupta-perinteen nunnia. Oli vaikea arvioida, milloin gelongma-vihkimys tulisi mahdolliseksi, mutta Hänen pyhyytensä lupasi työskennellä kovasti asian puolesta puhtaalla motivaatiolla. Sitä ei voisi tehdä kiireessä. Se piti tehdä kunnolla, niin että gelongma-nunnien tulevaisuus olisi turvattu.

 

“Don’t worry.  I will do it” (Älkää surko. Teen sen.), hän sanoi englanniksi. “Be patient.” (Olkaa kärsivällisiä.)

 

Kysymys: Millainen on oikea elämäntapa nunnalle, joka työskentelee sairaalassa kaukana muista sanghan jäsenistä?

Vastaus: Hänen pyhyytensä sanoi, että getsulma-nunnalle (noviisille) tärkeintä vinayan näkökulmasta oli pitää neljä juurivalaa eikä tehdä mitään mitä maallikot pitäisivät loukkauksena siinä mielessä että he kadottaisivat kunnioituksensa tai uskonsa sanghaan.

 

Kysymys: Miten meidän tulisi mietiskellä itsettömyyttä? Ja miten se liittyy tuntevien olentojen auttamiseen?

Vastaus: Hänen pyhyytensä selitti, että vaikka me usein pidämme itseämme muista erillisinä ja itsenäisinä, tarkemmin tutkittaessa huomataan, että niin ei ole. Alkaen ilmasta hengitämme aina ruokaan jota syömme ja kirjoihin joita luemme, olemme riippuvaisia muista. Olemme osa kaikkea sitä, mikä on ympärillämme ja myötätuntoinen toiminta on tulosta tämän keskinäisen riippuvuuden läpikotaisesta ymmärtämisestä. Hän sanoi, että mitä enemmän hän ymmärsi keskinäistä riippuvuutta omasta kokemuksestaan, sitä enemmän hän ymmärsi, miten tärkeitä muut olivat ja miten tärkeää heidän hyödykseen työskenteleminen on. Yleensä me ajattelemme, että koska itse olemme olemassa, muut ovat olemassa. Meidän täytyy ymmärtää, että olemme olemassa, koska muut ovat olemassa. Ellei muita olisi, minuakaan ei olisi.

 

Itsettömyyden ja tyhjyyden ymmärtäminen on myös myötätunnon ymmärtämisen pohjana, hän sanoi. Joskus kun mietiskelemme itsettömyyttä, näyttää siltä kuin kaikesta tulisi ei mitään, mutta kun todella ymmärrämme itsettömyyden, myötätunto herää.

 

Lhundup Damchön käännös viimeiseen kysymykseen (englanniksi): Miten meidän tulisi mietiskellä itsettömyyttä ja miten sellaisen meditaation kautta voi auttaa olentoja?

 

Kun puhumme ‘minusta’ ja ‘sinusta’ tai ‘itsestä’ ja ‘muista’, tämä ’minä’ tai ’itse’ antaa meille tavallisesti tunteen täällä olemisesta, erillisenä ja riippumattomana kaikesta muusta [joka on tuolla]. Meistä tuntuu, ettemme todella tarvitse muita ollaksemme olemassa, ikään kuin voisimme noin vain luopua kaikista muista ja olla tässä itseksemme, itseriittoisina objektiivisesti omillamme olemassa olevina.

 

Mutta jos todella kysymme itseltämme, mikä tämä ’minä’ on, se on kokonaan muista riippuvainen. Jo pelkän eloonjäämisen kannalta tarkasteltuna ei ole kerrassaan mitään ‘minua‘, joka voisi olla olemassa ilman että se on suhteessa toisiin. Olipa kyse kirjoista, joita luemme, vaatteista yllämme, ruoasta, jota syömme, ne kaikki ovat toisten tuottamia. Jopa ilma, jota hengitämme, tulee ulkopuoleltamme. ‘Minä’ on täten osa ’muita’; se on olemassa suhteessa toisiin. Ei ole olemassa itseä tai minua, joka olisi olemassa itsekseen tai riippumattomana. Minä olen osa muita ja heihin yhdistetty.

Kun käsitämme, millaisessa tilanteessa oikeasti olemme ja voimme kunnolla omakohtaisesti varmistua tästä perustodellisuudesta, huomaamme, että jos tarvitsemme hyvyyttä itsellemme, tarvitsemme sitä luonnollisesti muillekin. Jos muiden asiat eivät suju, automaattisesti omatkaan asiamme eivät tietenkään suju. Jos haluan syödä hyvin, minulle ruokaa valmistavien ihmisten täytyy olla onnellisia, elossa ja terveitä. Mitä enemmän ymmärrämme keskinäisiä riippuvuussuhteita, sitä paremmin käsitämme sen, miten tärkeitä muut ovat itsellemme ja sitä tarpeellisemmalta heidän hyödykseen työskenteleminen alkaa näyttää. Yksinkertaisesti sanottuna: ellei ole muita tuntevia olentoja, ei ole itseäkään. Minä en voi jäädä eloon ilman muita. Tämän tosiasian sinänsä pitäisi lisätä varmuuttamme siitä, että muut ovat tärkeämpiä kuin me itse ja tehdä heidän tärkeytensä tunnistamisen aivan itsestään selväksi.

 

Jokaisen itsettömyyttä koskevan meditaation täytyy muuttua välineeksi, joka on käyttökelpoinen toiveellemme olla hyödyksi muille. Tämä on äärimmäisen tärkeää. Muuten nämä korkealentoiset tyhjyyden mietiskelyharjoitukset, mahamudra ja dzogchen, tekevät itsestämme vain entistä isomman, pöyhkeämmän ja tärkeilevämmän. Mutta jos itse selvästi ymmärrämme miten asiat todellisuudessa ovat, myötätunto syntyy. Vaikka ihminen haluaa ja tarvitsee onnea, hän ei tiedä miten tulla onnelliseksi. Mitä syyhyn ja seuraukseen tulee, olemme kääntäneet asiat päälaelleen. Halutaan tuloksena onnea, mutta syyt, jotka luodaan, tuovat pelkkää kärsimystä. Koska [tuntevat olennot] ovat joutuneet aivan harhaan ja heidän toiveensa ja käytöksensä ovat ristiriidassa, he ovat erityisesti suuren myötätuntomme arvoisia.

Jos kykenet näkemään tämän ja vasta sitten alat mietiskellä tyhjyyttä, mietiskelysi saavuttaa päämääränsä.

 

Tähän opetus päättyi. Gyalwang Karmapa kiitti kaikkia osallistujia siitä että he olivat tulleet. Satoja vuosia sitten Nahgarjunan ja kuningas Surabhibhadran välinen ystävyys oli tuottanut tämän tekstin ja nyt, tämän tekstin johdosta kaikki opetuksiin osallistuneet olivat muodostaneet karmisen yhteyden ja hän rukoilisi, että tuo yhteys uudistettaisiin tulevaisuudessa. Hän toivoi, että jokainen veisi mukanaan täällä jaetun ystävyyden, rakkauden ja sopusoinnun kokemuksen omiin maihinsa itään ja länteen.

 

 

Kolmas päivä

iltapäivä, teksti by Michele Martin 

 

Päätösseremonia

 

Opetettuaan kolme päivää inspiroitsevalla tavalla, Hänen pyhyytensä vei loppuun opetuksensa Nagarjunan Kirjeestä ystävälle ja kiitti oppilaitaan, jotka olivat tulleet niin kaukaa.

 

Hän sanoi: ”Olen iloinen, että olen voinut antaa opetuksia tästä tekstistä ja kiitän teitä tästä mahdollisuudesta. Suuri oppinut Nagarjuna kirjoitti Kirjeen ystävälle yli tuhat vuotta sitten ja lähetti sen läheiselle ystävälleen kuningas Decho Zangpolle. Olen hyvin iloinen että olen voinut puhua tästä kirjoituksesta idästä ja lännestä tulleille uskollisille oppilaille. Se, että voimme kaikki tavata täällä johtuu siitä, että olemme keränneet huomattavan määrän ansioita menneisyydessä Toivon vilpittömästi, että voimme tavata tulevaisuudessa yhä uudelleen. Työskentelen itse jatkuvasti niin paljon kuin voin, jotta se olisi mahdollista.”

 

 

Kiittääkseen Hänen pyhyyttään näistä erityisopetuksista ja rukoillen hänen pitkän ikänsä puolesta dharmakeskusten johtajat ja järjestäjät uhrasivat hänelle kehon, puheen, mielen, ominaisuuksien ja toiminnan tuet. Sitten Lama Chökyi Ranskasta puhui kaikkien puolesta ja vertasi Hänen pyhyyttään taitavaan puutarhuriin. Alussa siemenet ovat jokseenkin värittömiä eivätkä kovin viehättäviä, mutta puutarhuri tietää, että hoitamalla niistä kasvaa kauniita kukkia, niinpä hän vaalii niitä, kun ne kasvavat ja kypsyvät. Samalla tavalla me oppilaat olemme aika kehittymättömiä, mutta Hänen pyhyytensä myötätunnon ja opetusten myötä toivomme puhkeavamme todellisiksi dharman kukkasiksi.

Jälkeenpäin Michele Martin kiitti monia vapaaehtoisia Pi Chun Chenin kääntäessä kiinaksi. Heidän avullaan tilaisuus oli ollut mahdollista järjestää. Hän sanoi: “Olemme usein kuulleet sanottavan, että kaikki ilmenee keskinäisten riippuvuussuhteiden kautta.” Nämä opetukset eivät ole poikkeus. Ne tapahtuivat sitä kautta että suuri joukko syitä ja olosuhteita kerääntyi yhteen hyväenteisesti. Haluaisimme nyt kiittää ja osoittaa kiitollisuutemme muutamille päähenkilöille ja ilmeisimmille avustajille.”

 

Aluksi kiitämme Hänen pyhyytensä sihteeriä Drupon Rinpochea, turvallisuudesta vastaavaa henkilökuntaa, Tergarin luostaria, Kagyu monlamin hallintokuntaa, Jeff Cheniä ja 60 taiwanilaista nettisivustosta ja rekisteröinnin hoitamisesta, Karma Yesheä elektoniikasta, Norbua, Hra Shitä, Jack Rosaa ja Chopinia nettisivustosta ja äänentoistolaitteistosta, kääntäjiä 9 kielelle kääntämisestä ja Ngodup Tseringiä, Ani Renzhania, Ani Renjua sekä selostajia rekiströinnistä ja nettisivustosta, laulunjohtajia Khenpo Sherabia ja Karma Choepheliä; Khenpo Tengyetä ja Hua Yen säätiötä kahdeksalle kielelle käännetystä kirjasta Letter to a Friend, kaikkia rekisteröinnissä työskennelleitä, Drolmaa ympärisön kunnossapidosta ja John Barhnilliä ensiavusta.

Lopuksi kiitokset ulotettiin kaikille, jotka olivat tulleet paikalle, yli 1500 henkilöä 52 eri maasta. Michele jatkoi: “Olemme tehneet parhaamme, että tästä muodostuisi teille erityinen kokemus ja pyydämme anteeksi, jos jossakin on ollut puutteita tai ongelmia. Olette olleet ihanneyleisö ja toivon että viette mukaan kotiin hienoja muistoja ajastanne täällä ja syvennätte yhteyttänne dharmaan. Ja toivon että jaatte opetukset muiden kanssa kun palaatte kotiin. Aidon dharman harjoitus ja sen levittäminen on paras lahja, jonka voimme Hänen pyhyydelleen tarjota. Me kaikki toivomme, että tapaamme uudelleen ja saamme arvokkaan tilaisuuden kuunnella Hänen Pyhyytensä opetuksia lukemattomien vuosien ajan. Kiitos kaikille.”

 

Sitten kaikilla oli mahdollisuus viedä hyväenteiset lahjaliinat ja henkilökohtaiset kiitokset Hänen pyhyydelleen ja vastaanottaa hänen siunauksensa. Monet viipyivät Tergarin luostaria ympäröivässä puutarhassa nauttien aurinkoisesta, lämpimästä säästä, tehden kunniakierroksia alttarihuoneen ympäri, missä Hänen pyhyytensä asuu ja jääden näin vielä vähäksi aikaa hänen luokseen.

Linkkejä:

kagyumonlam.tv: mp3-tiedostot ovat noin 2 tuntia pitkiä. Karmapa antaa opetukset tiibetiksi, 1. ja 2. opetuksessa on englanninkielinen käännös, 3. - 5. opetuksissa on englannin ja kiinankielinen käännös.
1. opetus (20.12.09 aamupäivä)
2. opetus (20.12.09 iltapäivä)
3. opetus (21.12.09 aamupäivä)
4. opetus (21.12.09 iltapäivä)
5. opetus (22.12.09 aamupäivä)

Nagarjunan Kirje ystävälle

21. kagyu monlam 2003 - 2004

22. kagyu monlam joulukuussa 2004

23. kagyu monlam tammikuussa 2006

24. kagyu monlam tammikuussa 2007

25. kagyu monlam joulukuussa 2007 ja Monlam logo

26. kagyu monlam tammikuussa 2009

27. kagyu monlam joulukuussa 2009

 

Karmapan ohjeita mönlameita varten 2004

Tapahtuman historiaa

 

Karmapan ympäristösivut (englanniksi ja tiibetiksi)    

Ympäristönsuojelukonferenssi 3. - 7.10.2009 Intiassa

Karmapan ohjeita ympäristönsuojelusta 2009 (englanninkielinen pdf-tiedosto)

Karmapan neuvoja ympäristönsuojelusta 2008

 

Kagyu Monlam Chenmo (viralliset sivut tiibetiksi, englanniksi ja kiinaksi)

Kagyu Monlam Blog (englanniksi)

Kagyu Monlam Video (tiibetiksi, englanniksi, kiinaksi)

 

Perinteisiä opetuksia - Opetuksia pääasiassa aasialaisille Bodhgayassa 31.12.2008. - 3.1.2009

Dharman mukainen elämä - Karmapan opetuksia länsimaalaisille Bodhgayassa 12. - 14.1.2009

Rokpan soppakeittiö Bodhgayassa tammikuussa 2009

 

CD:t, DVD:t, kirjat, pinssit ja riipukset: Namse Bangdzo Bookstore

Karmapan toiminta

 

kotisivulle