Opetuksia neljästä jalosta totuudesta

 

Neljä jaloa totuutta ovat kärsimyksen totuus, totuus kärsimyksen alkuperästä, lakkaamisen totuus ja polun totuus. Buddha selitti ne kolmeen kertaan.  Ensin hän opetti, että kaikki ilmiömaailman olennot ehdollisessa olemassaolon tilassa kokevat tuskaa ja kärsimystä; sitä kutsutaan kärsimyksen totuudeksi. On myös ymmärrettävä, mistä kärsimys saa alkunsa; se on totuus kärsimyksen alkuperästä. Jos kärsimyksen syy poistetaan, kärsimys lakkaa, ja se on lakkaamisen totuus. Ja jotta kärsimyksen syy voitaisiin poistaa ja saataisiin kärsimys lakkaamaan, täytyy löytää tie, se on neljäs jalo totuus: polun totuus.

 

Kun Buddha opetti neljä jaloa totuutta toisen kerran, hän selitti, että meidän täytyy ymmärtää, mitä kärsimys on. Toiseksi kärsimyksen syistä on päästävä eroon. Niin tehdäksemme meidän täytyy seurata polkua. Kun seuraamme polkua, kärsimyksemme lakkaa.

 

[Yleensä neljä jaloa totuutta esitetään syyn ja seurauksen mukaisessa järjestyksessä, harjoituksen kannalta polun totuus tulee kuitenkin ennen lakkaamisen totuutta.]

 

Kolmannella kerralla Buddha alleviivasi edellisiä opetuksiaan ja sanoi, että kun kärsimyksen totuus on ymmärretty, muuta ei tarvitse ymmärtää. Kun kärsimystä aiheuttavista asioista on luovuttu, mistään muusta ei tarvitse luopua. Kunhan seuraa polkua, muita harjoituksia ei ole. Ja kun on lakannut kokemasta kärsimystä, muuta koettavaa ei ole.

 

Tämä on Buddhan alkuperäinen opetus tiivistettynä kahteentoista lauseeseen. Hänen henkisesti pitkälle kehittyneillä oppilaillaan oli voimakas karminen yhteys opettajaan, ja he ymmärsivät opetukset täysin.

 

Silloin, kun Buddha saavutti valaistumisen, taivaalta kuului ääni: "Olemme löytäneet opettajista suurimman, hän on hyödyksi lukemattomille olennoille tulevina aikoina." Kaikki kuulivat sen. Buddhaa pyydettiin opettamaan, mutta hän vaipui uudelleen meditaatioon, joka kesti 49 päivää. Sen jälkeen korkeat bodhisattvat tiesivät, että oli tullut oikea aika opettaa, ja he ilmestyivät Brahmana ja muina jumalallisina olentoina pyytäen opetuksia. Opettaakseen oikeassa paikassa Buddha siirtyi Sarnathiin, lähelle Varanasia, Kauriiden lehtoon. Siellä hän opetti neljä jaloa totuutta viidelle ensimmäiselle ihmisoppilaalleen ja 80 000 bodhisattvalle.

 

Karminen yhteys näihin oppilaisiin oli syntynyt Buddhan aikaisemmissa elämissä. Kerran, ollessaan prinssi, hän oli antanut ruumiinsa ravinnoksi viidelle nälkää näkevälle tiikerinpennulle. Hän rukoili kuollessaan, että pennut jälleensyntyisivät ylemmissä maailmoissa ja hän voisi opettaa niitä ja johdattaa ne pois olemassaolon kiertokulusta.

 

Toisen kerran, synnyttyään taas prinssiksi, Buddha näki, että paljon kaloja oli vaarassa kuolla, koska sadetta ei kuulunut ja järvi uhkasi kuivua. Hän koetti auttaa niitä tuomalla vettä järveen, mutta koska kalat lopulta kuolivat, hän rukoili, että ne jälleensyntyisivät korkeammissa maailmoissa ja hän itse voisi johdattaa ne täydelliseen vapauteen.

 

Karmisen yhteyden takia viisi tiikerinpentua syntyivät ihmisiksi ja ottivat vastaan Buddha Shakyamunin ensimmäisen opetuksen. He ymmärsivät sen ja saavuttivat arhatin tason. 80 000 kuollutta kalaa syntyi jumalten maailmoissa. Nuo jumalat laskeutuivat maan päälle kuulemaan Buddhan opetusta ja saavuttivat sen ansiosta ensimmäisen bodhisattvatason.

 

Meille näin tiivis opetus neljästä jalosta totuudesta ei riitä. Tarvitsemme yksityiskohtaisempia selityksiä.

 

Totuus kärsimyksestä

 

Buddhalaisen filosofian mukaan kärsimystä kokevat olennot kuudessa maailmassa. Niistä alin on helvetti, jossa olennot kokevat jatkuvaa kylmyyttä tai kuumuutta, kunnes huono karma on kulutettu loppuun. Koska polttava tai jäätävä tuska on hyvin voimakasta, helvettiolennoilla ei ole mahdollisuutta ajatella dharmaharjoitusta.

 

Toinen maailma on nälkäisten henkien asuinsija, missä olennot kokevat kovaa nälkää ja janoa, kunnes heidän huono karmansa on kulunut loppuun. He eivät voi tehdä hyviä tekoja, koska nälkä ja jano vaivaavat heitä niin suuresti.

 

Kolmas maailma on eläinten maailma. Eläimet elävät sellaisessa tilassa missä sattuvat olemaan ja kokevat sen mukaan joko onnea tai tuskaa. Ne ovat sokeita henkisten asioiden suhteen, eivätkä pysty hyviin tekoihin, jotka voisivat poistaa niiden kärsimyksen.

 

Neljäs on ihmisten maailma. Ihmisillä on sekä hyvää että huonoa karmaa ja siksi koemme ylä- ja alamäkiä elämämme aikana. Ihmismaailman tyypilliset kärsimykset ovat syntyminen, vanheneminen, sairaus ja kuolema. Lisäksi kärsimme joutuessamme eroon rakkaistamme, petymme kun emme saa haluamiamme asioita ym. Ero alempiin maailmoihin on siinä, että ihmiset voivat valita, tekevätkö hyvää vai pahaa.

 

Viides on puolijumalten maailma, joka on korkeampi kuin ihmisten maailma. Puolijumalillakin on sekä hyvää että huonoa karmaa ja erityispiirteenä kateus. Puolijumalat eivät ole kiinnostuneita dharmaharjoituksesta, vaan kuluttavat aikansa riidellen ja taistellen keskenään.

 

Korkein on jumalten maailma. Jumalillakin on sekä hyvää että huonoa karmaa ja ylpeys on vahvin piirre käytöksessä. Jumalten maailmassa ollessaan olennot eivät koe minkäänlaista kärsimystä. Koska kärsimyksiä ei ole, jumalat eivät harkitse dharman harjoittamista. Se on vahinko, sillä pahan karman takia heidän onnensa päättyy varmasti sitten, kun hyvä karma on kulunut loppuun. Siinä vaiheessa dharmaharjoitusta on liian myöhäistä aloittaa. He syntyvät välittömästi alemmissa maailmoissa ja kokevat huonon karmansa tulokset.

 

Kaikki kuuden maailman olennot kokevat omalle maailmalleen tyypillisiä kärsimyksiä ja lisäksi kolmenlaista yleistuskaa. Niistä ensimmäistä kuvataan sanoilla kärsimys kärsimyksen päälle, toinen on muutoksen kärsimys ja kolmas ehdolliseen olemassaoloon liittyvä kärsimys.

 

Kärsimys kärsimyksen päälle tarkoittaa sitä, että olennot voivat kokea yhtä aikaa sekä henkistä että fyysistä kipua. Henkinen masennus ja ruumiillinen sairaus tekevät kärsimyksestä kaksinkertaisen.

 

Muutoksen kärsimys on ilmeistä. Heti synnyttyämme alamme kasvaa ja muuttua. Toisinaan koemme kasvukipuja. Kaikki muukin muuttuu; ystävät, sukulaiset ja ympäristö. Onnemme kukkuloilla meidän on hyvä tietää, että pettymys ja suru seuraavat varmasti. Syntymän loppu on kuolema, kohtaaminen loppuu eroon, ystävyys vihollisuuteen ja rakkaus vihaan. Eläinten maailmassa muutoksen kärsimys liittyy vuodenaikoihin: kesällä ruokaa on yllin kyllin, talvella niukasti. Metsästyskausi on eläimille tuskallinen.

 

Jumalten maailmassa kaikki on hyvin, mutta seitsemän päivää ennen kuolemaa jumalat käyvät läpi suuren fyysisen muutoksen. Heidän vahva ja loistava kehonsa heikkenee ja alkaa haista. Ystävät, sukulaiset ja seuralaiset kaikkoavat. Jumalille on tuskallista jäädä kuoleman lähestyessä yksin ja nähdä selvänäköisesti, mitä pahaa he ovat tehneet aiemmin ja missä he syntyvät seuraavaksi. He joutuvat johonkin, missä kokevat huonon karmansa seurauksia. Se on ikävä tieto, ja tämä on jumalten maailman muutoksen kärsimystä.

 

Ehdolliseen olemassaoloon liittyy kärsimystä, koska kaikki olennot, joilla on fyysinen keho, voivat kokea kivun tunteen. Kaikki olennot kuudessa maailmassa voivat kokea kipua ja tuskaa.

 

Buddha sanoi, että meidän täytyy tunnistaa ja ymmärtää kärsimys, ja kun sen ymmärrämme, muuta ymmärrettävää ei ole.

 

Kärsimyksen syy

 

Buddhan mukaan kärsimys voidaan poistaa, jos tunnetaan sen syy. Kuuden maailman olentojen kärsimys ei ole jumalan rangaistus eikä paholaisen kirous. Se on olentojen omien hyvien ja pahojen tekojen tulosta, karmaa, joka kertyy kleshojen (ristiriitaisen tunteiden) vaikutuksesta. Kukaan ei luonut meitä tällaisiksi, olemme itse luoneet itsemme ja kärsimyksen aiheuttajia on kaksi: karma ja kleshat.

 

Menneisyydessä tehdyt hyvät teot eli hyvä karma saa aikaan edullisen jälleensyntymän, terveen kehon ja onnekkaat olosuhteet. Huono karma voi saada aikaan jopa syntymisen alemmissa maailmoissa. Karma on henkilökohtaista, eikä sitä voi siirtää kellekään muulle.

 

Kleshat ovat kielteisiä tunteita ja heikkouksia: vihaa, ahneutta, tietämättömyyttä, halua, kateutta ja ylpeyttä. Kleshojen vaikutuksesta tekemämme teot synnyttävät karmaa. Meillä kaikilla on mahdollisuus syntyä mihin tahansa kuudesta maailmasta kleshojen takia.

 

Vihan takia kertyvä huono karma voi olla niin voimakas, että synnymme helvettiin. Vihan kokemus on polttava tai jäätävä ja meillä jokaisella on vihan siemeniä. Jos poistamme aggressiot, helvetti lakkaa olemasta. Meissä on myös ahneutta. Valtavan ahneuden ja saituuden synnyttämä paha karma saa syntymään nälkäisenä henkenä. Kykenemättömyys erottaa hyvää ja pahaa toisistaan johtaa typertyneeseen tilaan, eläinten maailmaan, jossa ei ole mahdollisuutta henkiseen harjoitukseen. Halun takia teemme toisinaan hyvää, toisinaan pahaa. Karma, joka on hyvän ja pahan sekoitus aiheuttaa syntymän ihmiseksi. Kateuden takia tehdyt hyvät ja huonot teot johtavat syntymään kateellisena jumalana. Jos teemme paljon hyvää ja muutumme sen takia ylpeäksi, olemme työskennelleet lähinnä omaksi hyödyksemme.  Itsekeskeisyys ja ylpeys omista saavutuksista johtaa jumalten maailmaan kokemaan muutoksen kärsimystä.

 

Tällainen on samsara, olemassaolon kiertokulku kuudessa maailmassa. Erilaisten heikkouksiemme intensiteetti määrää sen, synnymmekö alemmissa vai korkeammissa maailmoissa. Kierrämme maailmasta toiseen jatkuvasti. Jos voimme poistaa kleshat, kuusi myrkkyä, joista kärsimys johtuu, saamme kärsimyksen lakkaamaan. Samsara ei siis ole vankila vaan mielentila. Kun mielenmyrkyt poistetaan, samsaran tilalle tulee ikuinen rauha ja onni. Sitten kärsimystä ei löydy millään, vaikka etsisi sitä, sillä sen syyt on poistettu.

 

Ihmiset pelkäävät kärsimyksiä ja yrittävät välttää niitä. Ellemme ymmärrä syitä, joista kärsimys johtuu, tekomme vain lisäävät halua, kateutta, ylpeyttä ja vihaa. Buddha opetti, että meidän on ymmärrettävä kärsimyksen syy. Kun syy poistetaan, kärsimys lakkaa.

 

Polku, joka johtaa kärsimyksen lakkaamiseen

 

Kärsimys ei lakkaa noin vain tietämällä mistä se saa alkunsa. Meidän on käytettävä keinoja, jotka antavat meille voiman hylätä kleshat. Näitä menetelmiä kutsutaan poluksi. Olemme olleet tekemisissä kleshojen kanssa äärettömän kauan, ja niistä on vaikea päästä eroon. Polulla tehdään työtä, jotta kärsimyksen syyt poistetaan perin juurin.

 

Samsara ei ole ulkoinen asia, samsara on sisäpuolellamme. Kleshat eli kuusi myrkkyä ovat samsara. Koska ne ovat sisällämme, samsaraa ei voi paeta lentokoneella eikä raketilla. Emme voi tuhota heikkouksiamme ydinasein. Aseet voivat kyllä tuhota meidät, mutta eivät heikkouksiamme. Ainoa tapa vapauttaa itsemme samsarasta on tuhota omat heikkoutemme. Kleshojen takaa paljastuvat kaikki piilossa olleet hyvät ominaisuudet: viisaus, tietoisuus, ystävällisyys ja myötätunto. Olemme edelleen tässä maailmassa, mutta olemme vapautuneet samsarasta. (Vapautuminen samsaran kärsimyksistä on arhatin tila, se ei ole täydellinen valaistuminen. Arhatista tulee bodhisattva ja lopulta buddha myötätunnon ja viisauden kehittyessä.)

 

Buddhan mukaan polun kulkemiseen tarvitaan henkilökohtaisia ponnistuksia. Hän sanoi: "Voin näyttää teille tien, mutta teidän on itse kuljettava sitä." Jo pelkkä tieto siitä, että meissä on kuusi mielenmyrkkyä saa viisastumaan hiukan. Tiedon tuoma viisaus poistaa tietämättömyyttä. Voimme poistaa vihaa kehittämällä rakkautta ja myötätuntoa. Myötätuntoinen toive siitä, että muut eivät kärsisi, ei jätä tilaa vihalle, joka on päinvastainen toive. Pimeys ja valo eivät voi olla olemassa yhtä aikaa, valo poistaa pimeyden automaattisesti. Kateus poistuu, kun oppii toivomaan toisille hyvää; ystävällisyys ja kateus eivät ole olemassa yhtä aikaa. Vihaa ja kateutta voi vähentää näin. Voimme vähentää myös ahneutta, joka on esteenä anteliaisuudelle. Ahneuden vähentyessä emme ole niin kiintyneitä omaisuuteen ja tavaroihin, halut vähenevät. Kun kiintymys jopa omaan egoon vähenee, voitetaan ylpeys ja itsekeskeisyys. Vähitellen alamme ymmärtää, mikä on oikea tie kuuden myrkyn voittamiseksi.

 

Khenpo Karthar Rinpochen opetuksista koonnut Ani Sherab.

 

Neljä jaloa totuutta

Kotisivu