Kenting Tai Situpa:

Ngöndro – neljä erityistä perusharjoitusta

perustuu 9. Gyalwa Karmapan kommentaariin Mahamudra Ocean of Certainty

 

Edustamassani vajrayana-perinteessä harjoitus aloitetaan turvautumalla Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. Sitten tehdään joitain perusharjoituksia, kuten Chenrezigiä. Jossakin vaiheessa tulee ottaa bodhisattvavala. Vaikka ei ottaisi kaikkia maallikko- tai luostarivaloja, niin nämä perusvalat, turvautuminen ja bodhisattvalupaus tulee tehdä. Sen jälkeen oppilas saa ohjausta perusharjoituksissa (ngöndro). Se tehdään ainakin kerran, jotkut tekevät sen useamman kerran.

 

Ngöndrossa on kaksi osaa: tavalliset perusharjoitukset ja erityiset perusharjoitukset. Tavalliset perusharjoitukset, ns. neljä kontemplaatiota tai neljä tapaa muuttaa mieli tehdään ennen erityisiä harjoituksia.

 

Neljään erityiseen perusharjoitukseen kuuluu mietiskelyä, rukousten lausuntaa ja myös fyysisiä harjoituksia. Ensimmäisenä on turvautuminen ja kumarruksineen, sitten visualisoidaan Vajrasattva ja lausutaan siihen liittyvää tekstiä, kolmanneksi uhrataan mandala ja viimeisenä on gurujooga.

 

Puhdistaminen ja ansioituminen

 

Periaatteessa kaikki dharmanharjoitus on puhdistamista ja ansioitumista. Puhdistaminen on helppo ymmärtää siten, että se, mikä on kielteistä, puhdistetaan, mutta samalla myönteistä täytyy kerätä tai kehittää. Olemukseltaan puhdistaminen ja ansion kerääminen ovat sama asia: jos vaatteet ovat likaiset, ne puhdistetaan liasta ja silloin puhtaus paljastuu. Puhtaus on lian alla niin kuin buddhaluonto meissä, ja buddhaluonto tulee esiin kun kielteisyys puhdistetaan pois.

 

Tämä on kiintoisaa, koska voidaan sanoa "olen buddhalainen" tai "en ole buddhalainen". Virallisesti voidaan olla tai olla olematta buddhalainen, mutta me kaikki olemme olemukseltamme buddha. Todellisuudessa jokainen on siis enemmän kuin buddhalainen, buddhan ruumiillistuma. Se ei kuitenkaan ole puhdasta tai täydellistä. Lukemattomien jälleensyntymien aikana olemme tehneet erilaisia hyviä ja huonoja tekoja ja buddhuutemme ei näy päälle päin. Emme näytä buddhalta, emme puhu buddhan tavoin emmekä ajattele niin kuin buddha. Puhtautemme täytyy paljastaa ja siksi puhdistaudumme.

 

Ei ole olemassa pelkkää puhdistamista ilman, että puhtaus tulisi esiin. Tarvitaan vain yksi ponnistus, ei kahta erillistä tekoa. Kun pesemme, pesutulos tulee esiin. Siksi puhdistaminen ja ansion kerääminen ovat sama asia, mutta perusharjoituksissa ne on jaettu niin, että kaksi ensimmäistä painottavat puhdistautumista ja kaksi jälkimmäistä keskittyvät ansion keräämiseen.

 

Täyskumarrukset

 

Jokaisella Vajrayanan lukemattomista menetelmistä on tietty tarkoitus, myös ngöndrolla. Koska kaksi ensimmäistä harjoitusta liittyvät puhdistautumiseen, kumarrukset tulevat ensin ja Vajrasattva-harjoitus sen jälkeen. Syy siihen on selvä: kumarrukset ovat fyysisiä kun taas Vajrasatvaa tehdään ajatuksissa ja erityisesti puheen tasolla. Vajrasattva-mantraa resitoidaan ja puhdistuminen täytyy visualisoida.

 

Myös kumarruksia tehtäessä visualisoidaan ja lausutaan rukousta ääneen resitoimalla, mutta päähuomio on fyysisessä suorituksessa. Kun kumartaa, tietää kumartavansa, se ei jää vaille huomiota millään. Pelkkä Vajrasattva-mantran lausuminen ja visualisoiminen voi unohtua, mutta kumarrettaessa sitä ongelmaa ei ole.

 

Mietiskelijän ei ole helppo istua tuntikaupalla hiljaa mantroja lausumassa, ei varsinkaan aloittelijan. Kokeneillekin dharmanharjoittajille voi tulla ongelmia, koska hyvä harjoittaja vaipuu helposti uneen. Jos nukahtaa kesken rukoilun ja mietiskelyn se on hyvä merkki. Pystyy nimittäin rentoutumaan eikä harjoitus stressaa. Jos käy niin, ettei saa öisinkään unta, harjoitus ei suju hyvin; silloin sitä ei tee oikein. Vaikka uneen vaipuminen on siis hyvä merkki, se on samalla valtava este. Vajrayana-menetelmät ovat kuitenkin sellaisia, että ne ratkaisevat tämänkin ongelman – kumartaessa on hyvin vaikea nukahtaa! Siitä on siis hyvä aloittaa, se sopii aloittelijoille.

 

Mitä sitten puhdistamme? – Puhdistamme kehoamme, puhettamme ja mieltämme. Mitä kehoon tulee, se ei ole muuta kuin karman tulosta. Kaikki karmamme ilmenee fyysisesti sellaisena kuin ruumiillinen kehomme on. Puhe taas on ilmaisua, viestintävälineemme. Jotkut meistä kommunikoivat itsensä kanssa mutta useimmat puhuvat muille ihmisille. Puhe välittää niitä karmisia syitä ja olosuhteita, jotka meille kuuluvat, joten sekin on karman tulos.

 

Sitten mieli, tarkoitan tässä dualistista mieltä. Kutsumme itseämme "minäksi" ja kaikki muut ovat "muita".  Se että ajattelemme tietyllä tavalla, asiat vaikuttavat meihin tietyllä tavalla ja reagoimme tietyllä tavalla, on karmamme tulosta.

 

Kun puhumme puhdistamisesta, niin on oltava jotain puhdasta, muuten puhdistaa ei voi. Esimerkiksi mustetta ei voi puhdistaa musteesta. Vaikka sitä pesisi kuinka, se on aina vain mustaa. Jos sitä pesee ja pesee, niin lopulta se loppuu, siinä kaikki. Siinä ei ole mitään puhdistettavaa, koska se on kokonaan mustetta. Sen sijaan jos kyseessä on lian peittämä timantti, lian voi poistaa ja puhtaus tulee näkyviin. Kun puhumme puhdistamisesta, on siis oltava jotain puhdasta ja mielemme on perusolemukseltaan puhdas. Niinpä puhdistamme ajalliset heikkoudet ja niiden aiheuttamat vaikutukset ja heikkouksien luomat totunnaiset käyttäytymistavat. Näitä puhdistamme. Mielemme olemus on lahjomaton. Sitä ei voi milloinkaan saastuttaa millään tavalla, vaan se on aina puhdas. Kun asia ymmärretään näin, puhdistamisesta puhuminen on oikeutetta.

 

Täyskumarrukset ovat ruumiillista puhdistautumista. Mielestäni se ei ole fyysisesti erityisen rankka harjoitus, verrattuna kaivostyöläisten kovaan työhön esimerkiksi. Täyskumarruksia tehdään mukavissa sisätiloissa puhtaalla lattialla ja oikeanlaisissa vaatteissa. Polvien alle voi asettaa pienen pehmusteen, samoin kämmenien alle, ja edessä ylhäällä on kaunis Buddhan kuva.

 

Ensin istutaan hiljaa ja mietiskellään ja sitten tehdään kumarrukset, yksi kerrallaan ja lasketaan ne. Se ei ole kovin rankkaa. Kaikista harjoituksista tässä on eniten fyysistä toimintaa. Se on siis fyysisesti suuntautunut puhdistamisharjoitus, mutta siihen kuuluu myös visualisaatio mielen tasolla ja resitaatio puheen tasolla. Se tehdään siis ensimmäiseksi ja meidän perinteessämme siihen kuuluu 110,000 täyskumarrusta. Kymmenentuhatta kumarrusta yli sadantuhannen korjaa puutteita laskennassa. Jos tekee jotain hyvää ja asettaa tavoitteen, ei ole hyvä jäädä jälkeen tavoitteesta. Tavoitteen ylittämisestä ei ole haittaa, joten ollaksemme varmoja lisäämme sataantuhanteen kumarrukseen kymmenentuhatta ylimääräistä kumarrusta.

 

Linkki: Akong Tulku Rinpochen opetuksia täyskumarruksista

 

Vajrasattva

 

Kun täyskumarrukset on saatu päätökseen, alkaa Vajrasattva-harjoitus (tiibetiksi Dorje Sempa. Tiibetiläiset lausuvat  Vajrasattva-sanan benza sato, joten se on Dorje Sempa tai Benza Sato -resitaatio. Siihen kuuluu visualisaatio tärkeänä osana.

 

Buddha merkitsee kahta asiaa: ensinnäkin on historiallinen Buddha Shakyamuni ja dharmaperinne, joka tulee häneltä. Toiseksi ovat kaikki buddhat. Buddhat ovat arvoltaan samalla tasolla, koska he ovat dualismin tuolla puolen, siis myös karman ulottumattomissa. Sitä edustaa Buddha Vajradhara.

 

On myös viisi buddhaperhettä, joiden keskushahmona kuvataan Buddha. Lausumme Vajrasattvan sadan tavun mantraa ja visualisoimme puhdistumisen, ja niin puhdistamme karmisten olosuhteidemme kaikki aspektit ja kaikki syyt karmisiin olosuhteisiin: heikkoudet itsessään. Viisi buddhaperhettä edustaa viiden heikkouden muuttuneita aspekteja ja Vajrasattva kuvaa sitä kaikkea. Täten se on korkein puhdistavista jumaluuksista (voimme kutsua sitä jumaluudeksi jos niin haluamme). Sitten sanotaan tämän jumaluuden puhdistava mantra 110,000 kertaa.

 

Täyskumarrukset ovat siis ruumiillista ja Vajrasattva puheeseen liittyvää puhdistautumista, ja ne kummatkin liittyvät mieleen, koska mieli on mukana ruumiillisissa ja sanallisissa harjoituksissa. Mieli on tietenkin avain. Kun nämä kaksi puhdistamisharjoitusta on saatu päätökseen, aloitetaan ansion keräämiseen suuntautuneet harjoitukset.

 

Mandalan uhraaminen

 

Kun puhutaan keräämisestä, kyse on sekä ansioiden että viisauden keräämisestä. Ansiot ovat tarpeen, sillä viisautta voi omata vain se, joilla on ansioita. Ellei meillä ole ansioita, meillä ei ole myöskään viisautta. Otetaan maallinen esimerkki. Useimmat meistä tahtovat olla rikkaita, siis omistaa paljon rahaa. Jos sellainen, jolla ei ole ansioita, rikastuu, hän ei hallitse tilannetta, vaan raha tuhoaa hänet. Jos hänellä on ansioita, hän osaa nauttia varallisuudestaan ja käyttää sitä hyviin tarkoituksiin. Jopa maallisiinkin asioihin tarvitaan siis ansioita, joten hengellisiin päämääriin niitä tarvitaan tietenkin.

 

Viisautta ei voi pitää hallussaan ilman ansioita. Myös viisauden kehittämiseen tarvitaan ansioita ja siksi ansioita kerätään harjoituksen avulla. Ansioiden kerääminen on yhtä kuin hyvien tekojen tekeminen: kaikenlaisen hyvän ja hyödyllisen tekeminen ruumiillisin teoin, sanoin ja ajatuksen voimalla. Hyödylliset teot ovat ansiokkaita. Ansion kerääminen merkitsee sitä, että hyviä tekoja tehdään paljon, niin että jonkun ajan kuluttua siitä tulee kuin toinen luonto. Kun pahanteko alkaa tuntua vastenmieliseltä, se on merkki ansioista. Kun siis alkaa olla helpompaa tehdä hyviä ja avuliaita tekoja kuin vahinkoa, ihminen on jossain määrin ansioitunut.

 

Voin olla väärässä, mutta minusta vaikuttaa, että ihmiset usein ajattelevat näin: kun he kuulevat jonkun tehneen jotain mikä ei ole erityisen hyvää, he pitävät sitä "ihmisluontoon kuuluvana".  Vallalla on yleinen käsitys siitä, että on helpompaa tehdä pahaa kuin hyvää. Sellainen on merkki huonoista ajoista; ansiomme ovat vähäisiä.

 

Hyvää tekemällä keräämme ansioita, ja ngöndrossa käytetyssä menetelmässä, mandalan uhraamisessa, annetaan koko maailmankaikkeus lahjaksi. Se että annamme köyhille, vähäosaisille ja puutteenalaisille mitä he tarvitsevat on hyvä, samoin uhrilahjat buddhille ja bodhisattvoille. Seuraamme tässä kaikkien buddhien, bodhisattvojen ja jumaluuksien viitoittamaa tietä, ja uhraamme universumin. Lahjamme edustaa yhtä aurinkokuntaa, mutta pyrkimyksenä on antaa koko maailmankaikkeus.

 

Buddha opetti, että maailmankaikkeutemme on osa ns. "kolme tuhat" -järjestelmää. Se merkitsee 1000³ eli miljardia aurinkokuntaa, jotka toimivat yhteydessä toisiinsa. Me olemme osa sellaista järjestelmää. Kuvittelemme koko maailmankaikkeuden laajuuden. Buddha tietenkin mainitsi myös, että tämä kolme tuhat -järjestelmä on kuin hiekanjyvänen Ganges-virrassa ja että sellaisia systeemejä on lukemattoman paljon äärettömässä avaruudessa. Niitä ei voi laskea. Kun uhraamme tämän, annamme joka kerran koko maailmankaikkeuden, jota yksi aurinkokunta edustaa.

 

Jos uskomme harjoitukseen ja tarkoitamme sitä todella, annamme maailmankaikkeuden lahjaksi. Maailmankaikkeus kuuluu meille, sillä se on karmamme ilmentymä. Universumi sellaisena kuin sen havaitsemme, kuuluu meille ja me sille, olemme osa sitä. Tällä tavoin me totisesti annamme maailmankaikkeuden, jota yksi aurinkokunta edustaa, joka kerran kun uhraamme mandalan. Sitten kun todella teette harjoitusta, yhden mandalan uhraamiseen kuluu 20 – 30 sekuntia. Joka kolmaskymmenes sekunti uhraatte maailmankaikkeuden. Se voi olla ja tulee olemaan ansiokasta. Se, että antaa omenan kerjäläiselle, on ansiokasta. Se, että antaa hyväntekeväisyyteen on ansiokasta, sairaiden auttaminen on ansiokasta, mutta koko universumin lahjoittamisen täytyy olla erityisen ansiokasta, koska siihen liittyy niin paljon sellaista, mitä pidämme ansiokkaana. Siten se on upea ja pyhä vajrayana-menetelmä, joka antaa mahdollisuuden kenelle tahansa, rikkaille ja köyhille, onnekkaille ja niille, jotka ovat jääneet vähemmälle. Kenellä tahansa on varaa uhrata mandala.

 

Tietenkin, ellemme usko tähän menetelmään, asia on toinen, mutta jos mandalaa uhratessamme tahdomme lahjoittaa koko maailmankaikkeuden todella sydämen pohjasta joka kerta, se on ansiokasta. Jos vain seuraa rituaalikaavaa sen enempää asiaa ajattelematta, ei tunne mitään eikä usko asiaan, niin sekin on ansiokasta, mutta sitä ei ole varsinaisesti tarkoitettu tehtäväksi niin.

 

On vielä eräs seikka. Kun teemme pieniä hyviä tekoja, kuten annamme pois kolikon tai pari, olemme teon suhteen jokseenkin ei-dualistisia. Hiukan suurempien tekojen kohdalla muutumme varsin dualistisiksi ja takerrumme niihin, ajattelemme asiaa vielä päivien päästä ja ylistämme itseämme: "Hyvänen aika, annoin sille kaverille sellaisen summan, olen hyvä ihminen." Ja jos uhraamme jotain Buddhalle, niin joka kerta kun näemme Buddhan kuvan, muistamme aiemmat lahjoituksemme.

 

Tässä uhraamme aivan uskomattoman paljon, mutta mieleemme ei edes juolahda, että teimme sen. Useimmille meistä se voi olla siksi, että emme usko universumin lahjoittamiseen… Ajattelemme uhraavamme vain muutamia riisinjyviä lautasella. Mutta jos todella tarkoitamme sitä mitä teemme, se on valtavan tehokas tapa kerätä ansioita. Teemme uhrauksen 110,000 kertaa ja sen jälkeen seuraa gurujooga.

 

Gurujooga

 

Gurujooga on viisauden kehittämistä. Tässä se tarkoittaa sen alkuperäisen viisauden heräämistä, josta puhuin aiemmin. Se on samaa kuin puhdistaminen: olemme kaikki buddhia olemukseltamme joka hetki, alkuperäinen viisaus on meissä, mutta sen täytyy ilmentyä, loistaa meistä ulos. Sen takia tehdään gurujoogaa.

 

2500 vuoden aikana perinne on siirtynyt Buddhalta gurujen ja heidän oppilaidensa kautta tähän päivään. Se on elävää perinteensiirtoa, aito siunaus, Buddhan alkuperäisen viisauden elävää läsnäoloa, joka on jatkunut läpi vuosisatojen niin, että voimme ottaa sen vastaan. Otettuamme sen vastaan se voi alkaa ilmentyä. Se on kuin siemen meissä; kun sitä kastellaan, se alkaa kasvaa. Sitä on siunaus ja sitä on gurujooga.

 

Aiemmin vaivaannuin, kun minun piti puhua gurujoogasta ihmisille, koska se kuulosti siltä kuin olisin pyytänyt ihmisiä palvomaan itseäni. Nyt ymmärrän, että kyse ei ole minun siunauksestani vaan perimyslinjan siunauksesta. Jos minun pitäisi antaa teille siunaukseni, joutuisitte odottamaan aika pitkään! Jos kunnianhimoisesti ajattelen tulevan prosentin paremmaksi jokaisessa elämässäni, sadan jälleensyntymän jälkeen olen buddha.

 

Mutta tässä ei ole kyse siitä. Oppilaat saavat Buddhan siunauksen gurun kautta. Se on kuin sähkölamppu: valo ei tule lampusta, johdosta eikä katkaisijasta, vaan voimalasta jossain kauempana. Ette näe ettekä kuule sitä, mutta se on siellä. Sellainen on Buddhan valaistuminen, joka on ikuisesti läsnä, sitä ei rajoita aika eikä mikään muu. Se jatkuu perinteen gurujen välityksellä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että samaya (sitoumus perinnettä, harjoitusta ja gurua kohtaan) säilyy rikkomattomana. Jos johto on rikki, lamppu ei syty. Voimala voi olla suurikin, mutta valo ei ulotu tänne asti. Ja jos lamppu on rikki, silloinkaan valoa ei saada. Buddhan siunaus siirtyy gurulle ja häneltä oppilaalle vain, ellei samayaa jossain vaiheessa rikota.

 

Mahamudra-perinteessä neljän varsinaisen perusharjoituksen gurujooga sisältää voimansiirron (abhiseka). Oppilas saa kehon, puheen ja mielen voimansiirron siten, että turvautumisen kohteiden mandala (guru, jumaluus, buddha, dharma, sangha ja suojelija) sulautuvat häneen. Hän vastaanottaa siunauksen eli abhisekan tästä mandalasta.

 

*******

 

Näin siis ensin tehdään ensin kaksi puhdistamisharjoitusta, sitten kerätään ansioita, jotta voidaan pitää viisautta hallussa ja lopuksi vastaanotetaan abhiseka. Gurujooga tehdään, jotta saadaan Buddhan ja perimyslinjan siunaus ja siksi neljää perusharjoitusta opetetaan.

 

Tapaan usein henkilöitä, jotka kertovat tehneensä yhtä harjoitusta, mutta eivät toista. Joskus he ovat tehneet mandalan uhrauksia, mutta eivät Vajrasattvaa tai täyskumarruksia. Toisinaan he ovat tehneet Vajrasattvan ensin ja täyskumarrukset sen jälkeen, koska se oli käytännöllisempää tms. Ei siinä mitään, mutta oikeasti sitä ei pitäisi tehdä niin. Täyskumarrukset tulevat ensin ja sen jälkeen Vajrasattva, mandalan uhraaminen ja gurujooga. Sitten se on oikeassa järjestyksessä. Muuten on vähän niin kuin söisi jälkiruoan ensin. Voi niin tehdä – mikään ei räjähdä – mutta näillä asioilla on tarkoituksensa ja niiden pitäisi pystyä täyttämään se.

 

Lopuksi: monilla uusilla dharmanharjoittajilla tuntuu olevan alemmuudentunnetta perusharjoituksiin liittyen. Kuulostaa siltä kuin henkilö olisi jokseenkin kypsymätön ja joutuisi aloittelijana jonkinlaiseen leikkikouluun. He pitävät perusharjoituksia melkeinpä rangaistuksena tai sisäänpääsykokeena. Se on todella väärin, koska jokainen näistä harjoituksesta, jos sitä tehdään pääharjoituksen tavoin, voi johtaa valaistumiseen. Pelkät täyskumarrukset pääharjoituksen voivat viedä buddhuuteen, samoin Vajrasattva. Jokainen näistä neljästä on itsessään täydellinen harjoitus.

 

Lähde:

The 12th Kenting Tai Situpa: Mahamudra Teachings, julkaistu 2001

 

Linkit:

17. Gyalwang Karmapa Ogyen Trinley Dorje: Ngöndro

Mahamudramietiskely

Kotisivu