Turvautuminen, bodhicitta, tavalliset ja erityiset alkuharjoitukset (ngöndro)

 

 

Lähde:The Four Foundations Part I
Opettaja:  Hänen pyhyytensä 17. Karmapa, Ogyen Trinley Dorje
Sponsori:Taiwan Hwayue Foundation, 30.12.2005 – 3.1.2006 Vajra Vidya Institute, Varanasi, Intia
Käännös tiibetistä englanniksi: Chen Tsao Shin, Chen Li An, toimitettu suomennos Ani Sherab


30.12.2005
 

Turvautuminen


Ensinnäkin, olemme kaikki kokoontuneet tänne erittäin hyväenteiseen paikkaan, paikkaan, missä erinomainen opettajamme Buddha Shakyamuni antoi ensimmäiset dharmaopetuksensa – Sarnathiin.

 

Kun Buddha käänsi dharman pyörää ensimmäisen kerran, kuulijoita oli vain viisi. Mutta tänään meillä on täällä satoja osanottajia. Voidaan sanoa, että Suuren Myötätuntoisen siunaukset eivät ole koskaan vähentyneet vaan pikemminkin kukoistaneet ja levinneet laajalle.


Vaikka Buddhan esittämä oppi on 2500 vuotta vanha, 21. vuosisadalla se on alkanut kiinnittää entistä useampien ihmisten huomiota ja he ovat ryhtyneet opiskelemaan sitä. Kirjoituksissa mainitut väkivallattomuus, lähimmäisenrakkaus ja myötätunto viehättävät paitsi niitä, jotka jo uskovat dharmaan, myös heitä, joilla ei ole mitään uskontoa, ja vähitellen heissä on virinnyt varmuus ja ilo dharmasta.


Miksi nykyisin yhä useammat harjoittavat buddhalaisuutta? Koska Buddhan opetusten tarkoitus ei ole ainoastaan hänen omien oppilaidensa hyödyttäminen, vaan niiden tarkoitus on olla hyödyksi lukemattomille tunteville olennoille tasapuolisesti.


Idässä on säilynyt monia buddhalaisia perinteitä nykyaikaan asti, erityisesti mahayana-buddhalaisuus, joka levisi ensin Kiinaan. Se on historiallisesti merkittävä tapahtuma.

 

Buddhalaisuus sai alkunsa Intiassa, mutta aikojen ja olojen muuttuessa se hävisi sieltä. Onneksi buddhalaisuuden haarat ovat pysyneet elossa muissa paikoissa, erityisesti Kiinassa, jossa siitä on tullut erottamaton osa maan kulttuuria ja todellinen Hanin maan kallisarvoinen jalokivi.


On olemassa sanonta: "Mitä enemmän dharma leviää, sitä enemmän se kohtaa esteitä." Se tarkoittaa, että siellä missä dharma kukoistaa, demoniset esteet lisääntyvät kovasti. Niin on käynyt Kiinassa, mutta onneksi perimyslinjan esi-isien suuren rohkeuden ja päättäväisyyden ansiosta kaikki esteet on raivattu ja aito dharman perinne on pysynyt elossa.


Olen käynyt Kiinassa kaksi kertaa ja vierailin siellä monissa luostareissa. Minulla ei ollut mahdollisuutta syventyä keskusteluihin sanghan kanssa eikä tutustua heidän mielipiteisiinsä ja harjoituksiinsa, astelinhan vain läpi luostareiden nähdäkseni turvautumisen kohteita kuvaavia esineitä kuten buddhapatsaita, sutria ja stupia. Vaikka tapasin sanghaa vain lyhyesti, voin kuitenkin tuntea perimyslinjan suuret siunaukset sydämessäni. Arvostan sitä paljon.

 

Ehkäpä tekoni edellisissä elämissä ovat johtaneet siihen, että tässä elämässä minulla on lapsuudessani ollut vahva yhteys kiinalaiseen kulttuuriin. Olen onnekas, että tunnen tällaista erityistä läheisyyden tunnetta. Sen tähden rakastan ja kunnioitan suuresti Kiinan mahayana-buddhalaisuutta ja kiinalaista kulttuuria.

 

Yleisesti ottaen me olemme kaikki Buddhan oppilaita ja siksi ystäviä dharmassa. Kun meistä kerran on tullut Buddha Shakyamunin oppilaita, jos voimme sen jälkeen ylläpitää motivaatiomme ja tekojen kautta olla hyödyksi itsellemme ja muille koko elämämme ajan, se on erinomaista harjoitusta. Muistutan itseäni tästä jatkuvasti.


Ennen kuin tiedämme miten olla hyödyksi itsellemme ja muille, meidän täytyy ensin kuitenkin ymmärtää ja ottaa selvää Buddhan näkemyksistä ja teoista.

 

Jos otetaan esimerkiksi työura, työn luonne täytyy ensin käsittää ja sen parissa täytyy hankkia itseluottamusta, muuten sillä uralla ei voi saada paljon aikaan. Samalla tavoin dharman opiskelussa ja harjoittamisessa täytyy ensin todella ymmärtää "miten olla hyödyksi itselle ja muille" ja hankkia siinä varmuutta, ennen kuin voi saavuttaa siinä aitoja tuloksia. Tämä on hyvin tärkeää.

 

Jotta uskoisimme dharman totuudenmukaisuuteen, meidän on ensin kehitettävä uskoa dharmanpuhujaan tai ohjaavaan opettajaan.

Puhumme usein siitä, että turvaudumme Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. Mutta miksi niistä voi tulla turvanantajia? Se pitää ymmärtää. Syitä on monia, mutta pääasiallinen syy on Buddhan mielenlaatu.

Laadusta puheen ollen, laatuja on monenlaisia. Mikä tekee Buddhan ominaisuuksista niin erityisiä? Ovatko Buddhan ominaisuudet erityisen arvokkaita ja parempia kuin omat ominaisuutemme? Vastaus on ehdottomasti "kyllä". Buddhalla on kaksi ylivertaista ominaisuutta: viisaus ja myötätunto.

 

Ensin meidät tulee ymmärtää mitä viisaus on. Kun puhumme viisaudesta, puhumme korkeimmasta kaiken tietävästä viisaudesta, viisaudesta, joka tuntee kaikki ilmiöt. Useimmat meistä asettavat sen kyseenalaiseksi. Miten Buddha voisi millään tietää kaiken? Olemme niin tottuneita ajattelemaan maallisten ajatusmalliemme mukaan, että emme pysty käsittämään tämänkaltaista viisautta. Lisäksi totutut taipumuksemme rajoittavat havaintokykyämme ja näemme ulkoiset muodot tietyllä rajoittuneella tavalla. Se sitten estää meitä ymmärtämästä sitä, mitä "Suuri viisaus" on. Tätä voidaan verrata kiehuvaan veteen: vesi alkaa kiehua kun sen lämpötila kohoaa tiettyyn pisteeseen ja jos sitä keittää edelleen, se kuivuu lopulta kokonaan. Näin ollen "Suuren viisauden" laatu on maallisten olentojen käsityskyvyn ulottumattomissa ja siksi käsittämätöntä.

 

Menneet suuret sutramestarit kuten Dharmakirti, Dignaga ja monet muut ymmärsivät tämän ongelman ja yrittivät selittää, että kaikenkattava viisaus merkitsee sitä, että Buddha tuntee virheettä kaikkien vapautta janoavien olentojen tarpeet ja keinot millä heille voi olla hyödyksi. Se on Buddhan "Suurta viisautta".


Sutramestarit selittivät edelleen, että jos kaikenkattava viisaus tarkoittaa ainoastaan sitä, että tietää kuinka paljon matoja kehossa on ja paljonko eläviä olentoja on tässä maailmassa, sellainen älykkyys ei kelpaa äärimmäiseksi turvaksi.


Mutta joudun tässä muistuttamaan kaikille, että yllä olevat Suurta viisautta koskevat selitykset ovat sutramestareiden taitavia opetuksia niille, joilla ei ole uskoa. Jos niiden perusteella erehdytte luulemaan että "ahaa, vai niin, Buddha ei siis todellisuudessa tiedä kaikkea", niin petyn pahasti.

 

Tekeekö tämä yksi ainoa ominaisuus – Suuri viisaus – Buddhasta äärimmäisen turvautumisen kohteen meille? Intiassa esimerkiksi on monia tiibetinbuddhalaisia koulukuntia, ja nykyisin niiden oppilaat ovat kaikki hyvin kiinnostuneita tieteestä. Heille Buddha on kuin suuri tiedemies, teräväpäinen ja loistelias.


Buddhan ominaisuudet ovat kuitenkin paljon enemmän kuin vain se – Suuren viisauden lisäksi Buddhalla on Suuri myötätunto – lähimmäisenrakkautta täynnä oleva suuri mieli. Tämä on hyvin tärkeä asia. Vaikka henkilö olisi hyvin älykäs, ellei hänellä ole lempeää sydäntä, hänen älynsä ei ole hyödyksi kenellekään. Hänestä ei ole muiden Suojelijaksi tai Turvaksi.


Buddhan oppilaina meidän tulisi sen tähden tietää, että Buddha ei ole rajoittunut pelkästään Suuren viisauden ominaisuuteen, vaan että sitä dharmaa, jota tänä päivänä harjoitamme, opetti Buddha, jolla oli Suuri myötätunto ja aikomus auttaa olentoja.


Buddha kehitti ensin bodhicittan – valaistumismielen, ja seurasi yleviä bodhisattvateitä lukemattomien maailmankausien ajan, kunnes hän lopulta saavutti valaistumisen. Sen jälkeen kun hän lopulta saavutti buddhuuden, hän piti alkuperäisen bodhisattvavalansa ja käänsi dharman pyörää. Siitä pitäen, elämänsä loppuun asti Buddha säilytti Suuren myötätunnon asenteen, sen yhden ja ainoan asenteen, jolla ollaan hyödyksi lukemattomille olennoille. Tätä pohdiskelemalla saavutamme syvällisemmän ymmärryksen Buddhasta suurena opettajana, jolla on suuri myötätunto. Sen lisäksi ymmärrämme, että tämän hyväntahtoisen opettajan opetukset eivät pelkästään edistä viisauttamme vaan myös auttavat meitä. Sen perusteella voimme olla vakuuttuneita siitä, että dharmaharjoitukset ovat varmasti meille hyödyksi.

 

Tähän mennessä meillä pitäisi jo olla varmuus siitä, että dharma on puhdasta ja totuudenmukaista. Saatamme kuitenkin ajatella: "Dharma on suurta, mutta ei ole väliä harjoittaako sitä vai ei." Sekin on suuri virhe. Dharmaa täytyy harjoittaa ja se täytyy kokea. Miksi? Koska tässä samsarisessa maailmassa kohtaamme monia vaikeuksia, teemme monia virheitä ja luomme paljon kärsimystä. Noilla kärsimyksillä ei ole vaikutusta pelkästään itseemme vaan myös perheisiimme, yhteiskuntaan, jopa koko maailmaan. Sen tähden dharmanharjoitus on ainoa keino vapautua kaikenlaisista vaikeuksista ja kärsimyksistä.

Vaikka jokaisella tuntevalla olennolla on oma tapansa havaita asiat, halu saavuttaa onni ja välttää kärsimys on kaikille sama. Ihmisolennoilla on voimakas halu saavuttaa tietynlaista onnea ja välttää tietynlaista kärsimystä. Siihen verrattuna hyönteisillä ei ehkä ole yhtä voimakkaita tunteita. Siitä huolimatta kaikki olennot ponnistelevat jatkuvasti kohti onnea ja etsivät jatkuvasti keinoja, joiden avulla saada kärsimys lakkaamaan. Nämä asiat me kaikki koemme samalla tavalla.

 

Syntymästämme lähtien etsimme jatkuvasti keinoja, joilla saavuttaa onnea, mutta kukaan ei ole vielä saavuttanut tyydyttävää onnentilaa. Mikään menneistä sukupolvista ei ole löytänyt täydellistä onnea, eikä kukaan meidän sukupolvemme edustaja pysty sanomaan: "Olen täysin tyytyväinen, minulla on tarpeeksi", niin että hänellä olisi mielenrauha.

Erityisesti nyt, 21. vuosisadalla, elämme muutoksen aikaa, joka on impulsiivinen niin kuin demonit. Ennen vanhaan luonnonmullistuksia lukuun ottamatta ihmisen aiheuttamat kärsimykset olivat suhteellisen harvassa. Mutta nyt ajat ovat ratkaisevia, kun ihmiskunta luo jatkuvasti valtavia katastrofeja, jotka uhkaavat koko maailmaa. Näin ollen juuri nyt meidän tulisi yrittää löytää oikea epäitsekäs ihanne ja pyrkimys.


Emme ole koskaan olleet tyytyväisiä. Alusta pitäen olemme kyselleet: "Onko hyvää tai oikeaa tietä onneen?" On hyvin tärkeää, että kysymme sitä vakavasti, pohdiskelemme ja etsimme vastausta.

 

Oli miten oli, jos aina yritämme etsiä onnea ulkopuoleltamme, sitä on hyvin vaikea löytää, emmekä löydä tyydytystä. Todellinen onni on sydämessä, eikä se täyty ulkonaisista asioista; tyytyväisyys tulee sisältä päin. Siksi meidän tulisi kääntyä sydämemme puoleen ja katsoa sisäänpäin tutkiskellaksemme itseämme.


Kun tutkimme sisimpäämme huomaamme, että meillä on monenlaisia kärsimyksiä, olemme tehneet paljon virheitä ja tyytymättömyys on loputonta. Mistä nämä ongelmat johtuvat? Itse asiassa ne tulevat ristiriitaisista tunteista kuten kateudesta ja pettymyksestä. Niistä vakavin on tietämättömyys eli hämmennys.

 

Me kaikki haluaisimme hyviä tuloksia, ei huonoja. Osaamme valita sen, millaisia tuloksia haluamme, mutta meillä on taipumusta tehdä vääriä asioita silloin, kun kylvämme tulosten siemeniä. Miksi niin on? Näin on siksi, että olemme tietämättömiä. Mistä olemme tietämättömiä? Emme tiedä, että pahoista teoista ei koskaan seuraa hyvää tulosta.


Kaikki me haluamme hyviä tuloksia eikä pahoja. Osaamme valita tulokset oikein, mutta meillä on taipumus tehdä väärin kun kylvämme tekojen siemeniä. Miksi niin on? – Se johtuu tietämättömyydestämme. Mistä olemme tietämättömiä? Emme tiedä, että pahoista teoista ei koskaan seuraa hyvää. Yhteenvetona tekomme ovat aivan vastakkaisia ja täysin sopimattomia suhteessa siihen mitä sydämissämme toivomme saavuttavamme. Emme ole siitä ollenkaan tietoisia ja siksi jatkamme huonoa käytöstä harhan vallassa.


Tietämättömyydellä viitataan mielen tyydyttämättömiin haluihin. Suuressa myötätunnossaan Buddha saarnasi dharmaa erityisesti tietämättömien ja harhan vallassa olevien olentojen hyväksi.


En pidä dharmaa ajattelutapana enkä filosofisena koulukuntana. Dharma on taitava keino, jonka avulla voimme poistaa harhakuvitelmamme.


Sanskritin kielessä sillä on kaksi merkitystä: “muuttaa” ja “pelastaa”. Se merkitsee, että muutoksen kautta pelastumme kärsimyksen tuskalta. Muutos on sopiva termi. Voimme ottaa vertaukseksi viattoman lapsen, joka lähetetään kouluun. Siellä hän vähitellen oppii lukemaan ja kirjoittamaan, kartuttaa tietojaan ja lopulta hänestä voi olla hyötyä muille ja hän voi johtaa muita. Tämä on muutosvoimaa.


Meillä kaikilla on tämä sisäinen kyky ja viisaus itsessämme, mutta emme tiedä, miten käyttää sitä. Oppimalla dharmaharjoituksia tuo sisäinen kyky ja viisaus voidaan saada selkeästi näkyviin ja ottaa tehokkaasti käyttöön.

 

Nämä erityisominaisuudet ja viisaus ovat olleet meissä syntymästämme saakka; ne eivät ole mitään uutta, joka kasvaisi dharmaharjoituksesta. Varsinkin mahayana-perinne korostaa erityisesti myötätuntoa ja bodhicittaa. Ne ovat sisäisesti meissä; dharma ei voi antaa meille edes myötätunnon tai bodhicittan siemeniä. Esimerkiksi, jos dharmanharjoituksella ei olisi mitään suhdetta mieleemme tai elämäämme, dharman opiskelu olisi kokonaan merkityksetöntä. Mutta dharma on niin tiukasti sidottu elämäämme, että meidän on otettava se harjoittaminen vakavasti.


Vaikka myötätuntomme ja bodhimielemme eivät ole vielä kehittyneet täydellisiksi, myötätunnon siemen tai rakkauden olemus on totisesti meistä jokaisessa, jopa eläimissä ja hyönteisissä. Dharmaharjoituksen avulla rakkauden ja myötätunnon siemenet itävät meissä ja se on hyvin käytännöllistä. Dharmassa ei ole kyse kiehtovasta kertomuksesta eikä sanahelinästä. Dharma on itsekuria, johon täytyy pystyä. Dharma on myös tietoa, jonka voi oivaltaa käytännön kokemuksen kautta; ja dharmasta voi olla valtavasti hyötyä.


Dharma ei ole tyhjää puhetta, se on täysin yhteydessä arkielämäämme. Pelkkä dharmasta puhuminen ei ole hyödyksi.

Jotkut ihmiset epäilevät rakkauden, ystävällisyyden ja myötätunnon käytännön soveltamista nykyaikana, koska nykyaikaiset ihmiset eivät ajattele muuta kuin sitä, miten itse hyötyisi muiden kustannuksella. Esimerkiksi liike-elämässä niin on, ja voidaan kysyä, jääkö myötätunnolle yhtään tilaa. Itse asiassa tilanne on paljon optimistisempi, sillä vaikka voimme olla aika itsekkäitä, meidän tulee muistaa, että meillä on luonnostaan hyvä sydän.

 

Esimerkki ehkä auttaa kuvaamaan tilannetta: sanokaamme että perhe on kokoontunut ruoan ääreen rakastavassa ja ystävällisessä hengessä. Tämä lämmin kohtaaminen ei koskaan näy uutisissa, koska kukaan ei kiinnitä siihen huomiota. Sitten eräänä päivänä mies ja vaimo riitaantuvat pahasti ja päätyvät oikeuteen toisiaan syytellen. Tällaiset uutiset päätyvät lehtiin. Tämä esimerkki osoittaa sen, että sopusointu ja onnellisuus ovat luonnollinen sisäinen tilamme, eikä se siksi ole uutisen arvoinen; kärsimykset ja riidat ovat se, mitä emme kestä.

Nykyaikana myötätuntoinen sydän on ehdottoman tärkeä, ja se on jotain, minkä voimme saavuttaa. Meidän tulisi pohtia tätä vakavammin.

 

Lopuksi haluan painottaa, ihminen pystyy elämään ilman ahneutta, vihaa ja tietämättömyyttä, mutta ilman myötätuntoa ja rakkautta kukaan ei jää eloon.


31.12.2005

Monet kiinalaiset ystävät täällä odottavat, että pystyn puhumaan opetuksien aikana suoraan kiinaksi. Lupaan että en tuota pettymystä heille ja toivon että voin täyttää joitakin toiveistanne. Näiden kahden päivän aikana minun on kuitenkin hiukan vaikea puhua teille sujuvaa kiinaa, vaikka olenkin sitoutunut siihen. Jotkut teistä saattavat miettiä milloin voin toteuttaa lupaukseni. Tulen pitämään sen aina mielessäni.

 

Tänään aloitamme perehtymisen harjoitusten pääosioon ja keskitymme perustason harjoituksiin.

 

Kun puhutaan neljästä perusharjoituksesta, meidän tulee tietää, että ne liittyvät vajrayanaan. Esimerkiksi mandalan uhraaminen, Vajrasattva-harjoitus ja täyskumarrukset ovat kaikki vajrayanaharjoituksia.

 

Mandalan uhraaminen kuuluu erityisten perusharjoitusten luokkaan, kun taas kallisarvoisen ihmiselämän, kuoleman, pysymättömyyden ym. pohdiskelu kuuluu tavallisiin perusharjoituksiin. Tavallisten ja erityisten perusharjoitusten välillä on monia terminologisia ja merkityksiin liittyviä eroja.

Tänään keskitymme pääasiassa siihen, miten keskiverto-dharmanharjoittajat etenevät perusharjoituksissa sekä menetelmään, joka on tarkoitettu keskitason alapuolella oleville ihmisille. Sellaisten harjoitusten avulla kuin kuoleman ja pysymättömyyden pohdiskelulla voimme puhdistaa mieltämme, ja se on hyvin tärkeää.

 

Ennen kuin otamme esiin perusharjoitukset, meidän tulee tarkastella turvautumisen merkitystä ja turvautumisvalojen ottamista. Painotamme aina sitä, että turvautuminen on hyvin tärkeää, ja sille on syynsä. Yleisesti ottaen tärkein kriteeri sen määrittelemiseksi, onko henkilö buddhalainen vai ei, on se, onko hän turvautunut. Siksi buddhalaisten on hyvin tärkeää ymmärtää turvautumisen merkitys ja laajuus. Jaan aiheen viiteen alakohtaan:

 

1. Syyt ja olosuhteet, joiden takia turvaudutaan


Monista Buddhan opetuksista, joista sutrissa kerrotaan, samoin kuin kirjoituksista, joita myöhemmät mestarit ovat selittäneet, löytyy kaksi pääsyytä ja olosuhdetta, joiden takia turvaudutaan: ne ovat pelko ja usko.

 

(1) Pelon takia turvautuminen

 

Mitä pelkäämme? Pääasiassa pelkäämme kärsimyksiä. Kuka pelkää? Me itse. On kolmenlaista kärsimystä: kärsimyksien kärsimystä, muutoksen kärsimystä ja kaikenkattavaa kärsimystä. Enimmäkseen pelkäämme kaikenkattavaa kärsimystä. Miksi pelkäämme tämäntyyppistä kärsimystä?

 

Kärsimyksien kärsimys on jotain, mitä kaikki olennot voivat tuntea, olivatpa he buddhalaisia tai eivät, jopa eläimet ja hyönteiset kokevat sitä. Ne kaikki haluavat päästä siitä eroon. Siksi kärsimyksien kärsimystä kohtaan tunnettu pelko ei ole oikeastaan todellista pelkoa.


Muutoksen kärsimystäkin ei-buddhalaiset voivat tuntea, he kokevat sitä mietiskelemällä muutoksia ja pysymättömyyttä. Täten on äärimmäisen tärkeää, että ymmärrämme, mitä kaikenkattava kärsimys on. Meidän tulee ymmärtää, että kaikki karman ja ristiriitaisten tunteiden luomat ilmiöt ovat kärsimystä ja niistä seuraa kärsimyksiä. Kun yksilö ymmärtää sen täysin ja pelon takia kehittää motivaation turvautua, siitä tulee todellinen, hyödyllinen ja voimakas turvautumissitoumus.
 

Pelkkä kärsimyksien pelkääminen ei riitä. Meillä täytyy olla vilpitön toive vapautua kärsimyksistä. Meidän tulee myös tunnistaa, kehen voimme luottaa apunamme kärsimysten välttämiseksi, kuka voi pelastaa meidät ja suojella meitä, ja sitten kehittää luottamus tähän henkilöön.

(2) Turvautuminen uskosta

 

Mikä on pääkysymys, jota meidän tulisi tässä tarkastella? Nykyisin monet ihmiset ajattelevat, että uskonnot ovat pelkkiä taikauskoisia uskomuksia. Erityisesti kiinan kielessä sanaa ”taikausko” käytetään hyvin usein.

Eräs ystäväni vieraili luonani Dharamsalassa. Hän sanoi: ”Viisaudelle ja analyyttisille perusteluille pohjautuva usko on tietenkin oikein hyvä asia; ilman niitä kuitenkin taikauskoisuus ei ehkä ole pahasta, mutta jotkut voivat olla eri mieltä.” Hän kysyi mielipidettäni tästä.

Kiinan kielessä etuliite kummallekin sanalle, ”taikausko” ja ”hukassa oleminen” tarkoittaa hämmennystä ja suunnan kadottamista. Sen myötä jotkut ihmiset tulkitsevat, että sana taikausko tarkoittaa sitä, että pitää jotakin epätodellista totena, kuten kummituksia. Lyhyesti, tällaista sokeaa uskoa, uskoa ilman mitään todisteita tai perusteluja kutsutaan taikauskoksi.


Mutta turvautuminen Kolmeen Jalokiveen on erilaista kuin se. Jotkut ihmiset ovat saattaneet ruveta uskomaan Kolmeen Jalokiveen ilman syytä, ja vaikka tällaista uskoa ei voi kutsua parhaimmanlaatuiseksi älykkyydeksi tai viisaudeksi, ei sitä mielestäni pitäisi taikauskoksikaan sanoa.

 

Miksi? Koska Kolme Jalokiveä eivät ole mitään epätodellista eivätkä harhamme tuottamia. Kolme Jalokiveä ovat absoluuttisen todellisia ja aitoja, ja ne ovat meidän todellinen ja lopullinen turvamme. Siksi hyöty, jonka saamme turvautumalla, on myös todellista ja aitoa.

 

Sen tähden on myös hyvä, jos voimme kehittää uskoa Kolmeen Jalokiveen ilman mitään erityistä syytä. Meidän tulisi olla siitä varmoja. Lisäksi meidän tarvitsee kehittää viisauttamme ja analyyttistä älykkyyttä, jotta hälvennämme mielestämme kaikki epäilyt ja väärät näkemykset. Täten alkuperäisestä sokeasta uskosta tulee vapautumisen ja kaiken tietävän viisauden siemen.

2. Turvautumisen kohde

 

Kolme Jalokiveä Buddha, Dharma ja Sangha ovat turvautumisen kohteitamme.

Puhukaamme ensin Buddhasta. Sanskritiksi sana “Buddha” merkitsee “viehättävää” ja “kehittävää”.
 

Tiibetiksi kutsumme Buddhaa nimellä “Sang-gye”. “Gye” tarkoittaa viehättävää ja “sang” tarkoittaa esteitä poistavaa. Jotta ymmärtäisimme, mikä Buddha on, meidän ensinnäkin täytyy tuntea Buddhaksi tulemisen prosessi ja siihen liittyvät menetelmät.


Monissa uskonnoissa uskotaan, että niiden perustaja on ollut olemassa ikiajoista lähtien. Buddhalaisittain Buddha Shakyamuni ei ollut Buddha syntyessään vaan syntyi kuten me, tavallisena ihmisenä, joka pyrki kohti valaistumista ja saavutti sitten buddhuuden asteittaisen harjoittelun kautta.

Aivan kuten Buddhakin, joka kävi läpi polun eri vaiheet tavallisesta olennosta  valaistuneeksi olennoksi, tavalliset ihmiset kuten me, voimme saavuttaa samanlaisia tuloksia seuraamalla hänen esimerkkiään.

Eri sutrissa sanotaan selvästi, että “valaistuminen” merkitsee psyykkisten heikkouksien ja käytöstapojen puhdistamista. Jos nämä kielteiset piirteet olisivat osa luontoamme, niiden poistaminen tarkoittaisi sitä, että me itse häviäisimme – niin kuin tappaisimme tiikerin yrittämällä poistamalla raidat sen nahasta.


Mutta ristiriitaiset tunteet eivät ole sellaisia, ne eivät ole osa luontoamme. Voimme havaita sen käytännön kokemuksen kautta. Ihminen voi esimerkiksi elää ilman yhtään kielteistä tunnetta, mutta ilman rakkautta ja myötätuntoa on vaikea jäädä eloon. Sitä voi verrata vastasyntyneeseen, joka kuolee varmasti, ellei saa rakkautta ja myötätuntoa. Näiden suorien kokemusten kautta voimme päätyä siihen, että ristiriitaiset tunteet eivät ole osa perusluonnettamme.
 

Puhuimme eilen kaikkien esteiden ja haittojen poistosta. Kuten sanoin, saatamme ajatella, että kaikkien esteiden poistaminen ja kaikkien hyveiden hankkiminen on jotain käsittämättömän suurta ja että tavallisten ihmisten kuten meidän on mahdotonta saavuttaa sitä. Miksi meistä tuntuu siltä? Se johtuu siitä, että kurotamme aina ulkopuolellemme ja ulkoiset kohteet ja muodot ovat rajallisia. Siksi tavoite tuntuu mahdottomalta saavuttaa. Mutta jos tutkimme sisimpäämme, oivallamme, että mielen voima on rajaton. Koska mielen voimalla ei ole rajoja, kaikki esteet voidaan poistaa ja hyvät ominaisuudet hankkia.
 

Ajatus siitä, että mielen voima on rajaton, ei koske pelkästään buddhalaisuutta. Tiede ja teknologia ovat samoilla linjoilla.

 

Sitten jatkamme aiheena dharma. Valaistuneiden pyhimysten mielessä on Neljä jaloa totuutta ja dharmaan sisältyy niistä kaksi. Ne ovat kärsimyksen lakkaamisen totuus ja totuus polusta. Totuus polusta viittaa menetelmiin, joilla takertuva kiintymys ja halu voidaan poistaa. Totuus kärsimyksen lakkaamisesta viittaa menetelmistä koituviin tuloksiin.

Lisäksi meidän tulisi kunnioittaa kaikkia dharman vertauskuvallisia symboleja kuten sutria, buddhalaisia tekstejä ja kirjoituksia.

Dharma on hyvin tärkeää, sillä vaikka turvaudumme Buddhaan, hän ei voinut pelastaa meitä samsarasta vetämällä meidät ylös omin käsin. Buddha olisi tehnyt niin jos hän olisi voinut, ja samsara olisi tyhjentynyt kauan aikaa sitten.

Sen jälkeen kun Buddha näytti meille tien vapauteen, hän sanoi näkemiin ja lähti. Meidän on kuljettava polkua itse ja riippuu kokonaan itsestämme, vapaudummeko.


Antakaahan kun kerron teille tarinan. Olipa kerran mestari, jolla oli paljon oppilaita, luostareita ja buddhalaisia instituutioita, hänen dharmatoimintansa oli laajamittaista.

 

Ihmiset tulivat eri paikoista kysymään häneltä neuvoa jopa pikkuasioihin. Se oli mestarille aika vaivalloista ja ajan mittaan asiat vain pahenivat. Mestari ratkaisi ihmisten ongelmia jatkuvasti. Jotkut oppilaista huolestuivat ja kysyivät: “Mestari, olet niin kiireinen nykyisin. Jos työsi kukoistaa tällä tavalla, etkö stressaannu liikaa? ”Mestari vastasi, että asiat olivat toistaiseksi hallinnassa, ja jos elämä eräänä päivänä tosiaan muuttuisi liian kiireiseksi, hän muuttaisi Everestille.


Lopulta hän lähti vuorelle, ja koska se oli pyhä paikka ja siellä kävi paljon turisteja, heistäkin tuli hänen oppilaitaan ja he häiritsivät häntä monilla kysymyksillä. Silloin mestari ajatteli: ”No. hyvä on, muutanpa kuuhun!”

Niin hän meni kuuhun. Yhä enemmän vierailijoita alkoi kuitenkin laskeutua kuuhun, mikä teki asioista entistäkin pahempia, sillä nyt häntä eivät vaivanneet pelkästään oppilaat kysymyksineen vaan myös muukalaiset. Lopulta hänestä tuli kansainvälisesti tunnettu.

Sitten hän keksi ratkaisun ja sanoi oppilailleen: “Todellinen guru ei ole missään ulkopuolellanne, hän on aina omassa mielessänne. Joten jos teillä on kysymyksiä, kysykää sisäiseltä gurultanne!”


Näin mestari oli ratkaissut ongelman kertaheitolla.

 

Niin kuin tämän tarinan mestarista voimme oppia, vaikka Buddha on mennyt nirvanaan, eikä meidän tarvitse etsiä häntä, huolta ei ole, koska Buddha jätti meille arvokkaat opetuksensa – dharman. Dharma on Buddhan edustaja. Se että luo yhteyden dharmaan vastaa sitä, että näkee Buddhan henkilökohtaisesti. Kun kuuntelette dharmaopetuksia, se on samanarvoista kuin että Buddha puhuisi teille henkilökohtaisesti. Täten dharma on äärimmäisen tärkeää.


Sitten on Sangha. Tiibetiksi sanomme gendün, mikä merkitsee keskeytyksettä ja muuttumattomasti hyveellistä mieltä. Tarkkaan sanottuna sangha viittaa sellaisten ihmisten joukkoon, jotka ovat saavuttaneet tiettyjä oivalluksen tasoja. Neljän tai useamman bhiksun joukkoa voidaan kutsua sanghaksi. Buddha sanoi, että missä neljä bhiksua kokoontuu, se vastaa Buddhan läsnäoloa, koska joukolla on Buddhan hyveet. Siksi meidän tulisi kunnioittaa sanghaa.

 

Sangha toimii ystävinämme polulla valaistumiseen. Ystävillä on meille tärkeä merkitys sekä maallisessa että hengellisessä elämässä. Kiinalaisesta klassikkoteoksesta Sun Tzu – sotimisen taito opin, että ystävät ovat yhtä tärkeitä kuin kumppanit sodassa. Olemme riippuvaisia monista ystävistä elämän aikana, eikä koskaan voi korostaa liikaa sitä, että tarvitsemme erityisesti dharmaystäviemme apua elämästä toiseen kulkiessamme polkua kohti kaiken tietävää buddhuutta.

 

Mutta se, onko ystävä hyvä vai huono, jää meidän päätettäväksemme. Mitä se merkitsee? Elleivät ajatuksemme ja tekomme ole puhtaita, vaikka kumppanimme olisi pyhimys, emme voi hyötyä siitä.
 

Toisaalta, jos kumppani on huono, mutta itse olemme ahkera dharmanharjoittaja, jolla on tarkkaavaisuutta ja oikeat periaatteet, emme saa vaikutteita toisen huonoista tavoista, sen sijaan voimme jopa ansaita tilanteesta joitain hyviä tuloksia.


Kerran Intiassa Buddha oli kerjäämässä almuja kerjuukulhonsa kanssa erään talon edustalla. Talon isäntää se suututti ja hän tuli hyvin vihaiseksi. Hän alkoi loukata Buddhaa ja huusi, että tämä oli vain kerjäläinen, joka kerjäsi ruokaa toisilta. Buddha ei sanonut mitään vaan vastasi hymyllä. Mies jatkoi loukkauksiaan, mutta koska hän ei saanut vastakaikua, hänen vihansa alkoi laantua. Hän ei tiennyt mitä tehdä seuraavaksi. Buddha hymyili myötätuntoisesti ja kysyi: “Onko vielä muuta mitä haluaisit sanoa?” Mies vastasi: “Ei, lopetin.” Sitten Buddha kysyi: “Jos annat jotain jollekulle, ja tämä ei ota sitä vastaan, mitä teet?”


Mitä te olisitte tehneet?

 

Jos antaja olisi tiibetiläinen, halusitpa sen tai et, hän tyrkyttäisi sen sinulle! (Naurua.)
 

Sitten mies vastasi: “Jos annettua ei oteta vastaan, minun täytyy ottaa se takaisin.” Buddha sanoi sitten: “Tällä perusteella en hyväksy yhtään monista loukkauksistasi, ole hyvä ja ota ne kaikki takaisin!”

Yllä oleva on lyhyt selostus Kolmen Jalokiven merkityksestä. On neljä pääsyytä, miksi meidän tulee turvautua Kolmeen Jalokiveen:


1. Voimme vapauttaa itsemme pelosta

 

 Jataka-tarinoissa pahantahtoinen henkilö yritti vahingoittaa Buddhaa päästämällä irti hullun elefantin, mutta Buddhan pelottomuus kesytti ja lannisti eläimen. Jopa eläimet kunnioittavat Buddhaa suuresti. Tämä osoittaa, että Buddha on hävittänyt kaikki pelot mielestään.


2. Voimme hankkia viisautta ja auttaa muita poistamaan omat pelkonsa

 

Miksi sanomme, että viisaudella voimme auttaa muita poistamaan pelkonsa? Jos olemme vapauttaneet itsemme pelosta mutta emme tiedä miten auttaa muita, olemme kuin äiti ilman käsiä. Hän ei voi tehdä mitään muuta kuin katsella miten tulva vie mukanaan hänen rakastamansa lapsen. Buddhalla on valtava taitavien keinojen valikoima, joilla hän auttaa ja kesyttää tuntevia olentoja. Muinaisessa Intiassa Buddha kerran kesytti ja muutti pahan henkilön nimeltä Angulimala muutamalla viisauden sanalla.

3. Kehittääksemme suurta ja tasapuolista myötätuntoa

 

Buddha ei soveltanut taitavia keinoja ainoastaan perheensä jäseniin tai sukulaisiin, vaan kaikkiin tunteviin olentoihin erottelematta. Huolimatta siitä olivatko olennot lähellä tai kaukana, tuttuja tai tuntemattomia, Buddhan myötätunto ulottui heille kaikille samalla tavalla. Buddhalla oli serkku nimeltä Devadatta. Kateellisena hän tahtoi aina kilpailla Buddhan kanssa. Eräänä päivän Devadatta sairastui vakavasti koska hän ei pystynyt sulattamaan saamaansa lääkettä. Tietäen sen Buddha huudahti: “Jos rakastan Devadattaa yhtä paljon kuin poikaani Rahulaa, parantukoon Devadatta välittömästi.” Buddhan sanojen vilpittömyyden johdosta Devadatta parani heti. Se on todiste siitä, että Buddhan suuri myötätunto on puolueetonta ja tasapuolista.

 

4. Kyky auttaa kaikkia olentoja huolimatta siitä ovatko he meille avuksi vai eivät

 

Buddhan suuri myötätunto ei rajoitu hänen rakkaisiinsa eikä hänen vihollisiinsa, vaan se ulottuu myös täysin tuntemattomiin ja moniin muihin huolimatta siitä ovatko nämä olennot hänelle avuksi vai eivät. Monissa tarinoissa kerrotaan, miten Buddha on ollut suurten kuninkaiden ystävä ja viettänyt aikaa alhaisten kerjäläisten kanssa auttaakseen heitä. Nämä teot ansaitsevat todella ylistyksen ja kunnian.

 

Yllä mainitut syyt liittyvät lähinnä Buddhan hyveisiin. Pelkät Buddhan hyveet sinänsä ovat käsittämättömiä ja ihmeellisiä, puhumattakaan dharman ja sanghan hyveistä. Siksi Kolme Jalokiveä ovat lopullinen turva meille kaikille.

 

Kysymys: Teidän pyhyytenne, miten kehitämme bodhicittaa (valaistumismieltä)? Puhutaanko siitä buddhalaisissa kirjoituksissa?

 

Vastaus: Puhun aiheesta yksityiskohtaisemmin huomenna ja jaksoissa, jotka käsittelevät bodhisattvavaloja. Itse asiassa kaikki mahayana-tekstit mainitsevat bodhicittan, vaikka käsitettä ei selkeästi mainittaisi. Ne kaikki puhuvat bodhicittan syistä, sen tuloksesta, bodhicitta-polusta, bodhicittan perustasta ja hyveistä jotka bodhicittaan liittyvät. Yleisesti ottaen kaikki Buddhan opetukset ovat bodhicittasta erottamattomia. Erityisesti mahayana-kirjoituksissa pääopetus koskee myös bodhicittaa, siksi voit lukea siitä enemmän mahayana-teksteistä.


 

1.1.2006

Mitä on turvautuminen

Tashi delek (onnea) uudelle vuodelle teille kaikille. Tänään puhumme turvautumisen luonteesta ja otamme turvautumisvalan. Kiinalaisten ystäviemme lisäksi täällä on monia muita ulkomailta tulleita ystäviä, jotka haluavat ottaa nämä valat. Luullakseni tarvitsemme lisää kääntäjiä.

Yleisesti sanottuna olipa sana “turvautuminen” alkujaan buddhalainen tai ei, todellisuudessa käytämme sitä arkielämässä. Turvautuminen tarkoittaa toisiinsa luottamista ja huolenpitoa. Esimerkiksi, syntymähetkestämme alkaen olemme turvautuneet vanhempiimme. Näin voidaan sanoa, että olemme turvautuneet lapsesta saakka. Turvautumisen olemukseen perusteella me oikeastaan turvaudumme päivittäin.

Dharmassa sanotaan, että loppujen lopuksi olemme itse oma turvamme, mikä tarkoittaa sitä, että kunkin yksilön peruskärsimystä ei voida poistaa muuten kuin jokaisen omien ponnistusten avulla. Aloittelijan on kuitenkin aika vaikeaa luottaa pelkästään omiin voimiinsa ja poistaa kärsimyksiä ilman muiden apua. Siksi alussa tarvitaan turvautumisen lähde, ja turvautumisen lähteen täytyy olla voimakas ja totuudenmukainen. Siksi Buddha opetti, että Kolme Jalokiveä, Buddha, Dharma ja Sangha ovat turvautumisen lähteitämme.

Aiemmin sanoin, että turvautumisen olemus on molemminpuolista riippuvuutta ja luottamusta. Siksi ajattelen, että jos ihminen on varma siitä, että Kolme jalokiveä ovat hänen pelastajiaan, hän vastaanottaa valan suoman siunauksen. Miksi sitten tarvitsemme mestaria valoja antamaan? Tähän järjestelmään on erityinen syy. Turvautumisvalan antava mestari toimii omatuntonamme, sillä jos vannomme valan itseksemme, voimme helposti lipsua siitä. Mutta kun otamme sen mestarin edessä, hänestä tulee todistajamme, niin että otamme valamme vakavasti. Hän myös muistuttaa meitä siitä, että vaalimme valaamme ja pidämme sen.

Vaikka olemme jakaneet Buddhan, Dharman ja Sanghan kolmeen eri aspektiin, buddhuuden saavuttamiseksi tarvitaan ehdottomasti kaikki kolme. Esimerkiksi potilaan täydellinen parantuminen tarvitsee lääkäreitä, lääkkeitä ja hoivaa. Samalla tavoin henkilö, joka pyrkii buddhuuteen, tarvitsee Buddhaa lääkärikseen, Dharmaa lääkkeekseen ja Sanghaa hoitajaksi.

Kerron teille tarinan nimeltä “Kaikeksi onneksi Jalokiviä on kolme eikä neljä”. Olipa kerran vanha mies, joka tuli munkiksi vanhoilla päivillään. Ja oli naispuolinen oppilas, joka uskoi tähän suuresti. Eräänä päivänä nainen antoi lamalle kaksi pakkaa kangasta ja pyysi opetuksia. Mutta tämä vanha lama ei tiennyt miten opettaa dharmaa, ja hän mumisi jatkuvasti itsekseen: “Tietämättömyys on kärsimystä...” Kun nainen kuuli sen, hän oivalsi, että tietämättömyys on kärsimyksen syy.

 

Myöhemmin varas seurasi lamaa kotiin, sillä hän oli nähnyt kangaspakat. Varas vaati kankaita itselleen, mutta lama sanoi peloissaan: “En halua tulla ulos, annan kankaat ikkunasta.” Varas ojensi kätensä sisään, ja lama jatkoi: “Kun kankaat tarjottiin minulle, ne annettiin molemmin käsin. Siksi sinun täytyy nyt vastaanottaa ne kummallakin kädellä.”

 

Kun varas teki niin, lama sitoi hänen kätensä nopeasti pylvääseen. Sitten hän antoi varkaalle kunnon selkäsaunan ja käski häntä samaan aikaan toistamaan turvautumisvaloja Kolmelle Jalokivelle kolmeen kertaan laman perässä. Varas pystyi tuskin seisomaan lyöntien jälkeen ja hoippui tiehensä. Myöhemmin ohikulkija kysyi vammautuneelta varkaalta mitä oli tapahtunut. Hän sanoi: “Olen vain mitätön pieni varas, mutta tänään kohtasin suuren ja raivokkaan varkaan. Minut hakattiin kertaalleen jokaista turvautumisvalaa kohti, joka minun piti toistaa. Buddha on todella myötätuntoinen. Jos hän olisi opettanut neljä turvautumisvalaa, olisin kuollut.”

Niinpä varas alkoi uskoa Buddhaan. Koska turvautumisvalat olivat jatkuvasti hänen mielessään, mitkään kauheat paholaiset eivät voineet käydä häneen kimppuunsa. Lopulta syvästi uskonnollisena hän turvautui Kolmeen Kallisarvoiseen Jalokiveen ja hänestä tuli munkki.

Jatkamme turvautumisvalojen pääharjoituksella. Tänään on hyväenteinen päivä. Tässä salissa on Buddha Shakyamunin patsas ja tämä paikka on myös pyhä paikka, missä Buddha käänsi dharman pyörää ensimmäisen kerran. Yleisesti sanottuna Buddha johon turvaudumme voi olla kaikkien kolmen ajan Buddha, mutta Buddha Shakyamunin opetusten näkökulmasta nykyinen turvautumisen lähteemme viittaa Buddha Shakyamuniin. Ilman tällaista visualisaatiota ja vakaumusta emme voi vastaanottaa turvautumisvalaa Buddhalta. Lisäksi turvautumisen on tapahduttava rakastavalla mielellä ja omistautuneella hartaudella, ei pelosta. Olkaa hyvät ja lausukaa turvautumisvalat perässäni.

 

Pyydän teitä polvistumaan. Jos ette pysty siihen, voitte istua.

Turvaudun Buddhaan.

Turvaudun Dharmaan.

Turvaudun Sanghaan.

(Lausutaan kolme kertaa.)


Turvautumisseremonia on sitoumus. Kysyn teiltä sitten: ”Otatko tämän valan?” Vastatkaa: ”Kyllä, otan tämän valan.” Vastatessanne visualisoikaa se, että olette vastaanottaneet turvautumisvalat.

Ei riitä, että turvautuu tai uskoo Kolmeen Jalokiveen. Ainoastaan harjoituksen ja oivalluksen kautta tästä voi hyötyä. Dharma voi auttaa meitä, olla meille hyödyksi; siksi dharman harjoittaminen on hyvin tärkeää. Erityisesti dharman perusta on turvautuminen; meidän tulisi opiskella ahkerasti turvautumisen kakkia puolia.

Turvautumissitoumukset

A.      Erityiset sitoumukset

Rajoittavat sitoumukset

1.        Turvauduttuasi Buddhaan älä turvaudu muihin, maallisiin jumaluuksiin.

2.        Turvauduttuasi Dharmaan älä vahingoita muita tuntevia olentoja.

3.        Turvauduttuasi Sanghaan, älä luota vääräoppisiin.


               Toimintaan liittyvät sitoumukset

1.        Turvauduttuasi Buddhaan – jopa Buddhan kuvan palasta tulisi kunnioittaa.

2.        Turvauduttuasi Dharmaan – jopa yhtä Dharman tavua tulisi kunnioittaa.

3.        Turvauduttuasi Sanghaan – jopa pientä kangassuikaletta Sanghan vaateparresta tulisi kunnioittaa.


         B.   Tavanomaiset sitoumukset

1.        Edes henkesi uhalla tai lahjusten houkuttelemana älä hylkää Kolmea Jalokiveä.      

2.        Älä missään olosuhteissa turvaudu mihinkään muuhun paitsi Kolmeen Jalokiveen.

3.        Älä milloinkaan lakkaa kunnioittamasta ja omistautumasta Kolmelle Jalokivelle.

4.        Rohkaise itseäsi ja muita ottamaan turvautumisvalat.

5.        Kumarra sen suunnan Buddhille, johon suuntaan otat turvautumisvalat.


Oppilaiden kysymyksiä:

 

Kysymys: Teidän pyhyytenne, mikä on juuriguru? Miten meidän tulisi ymmärtää lause ”Karmapa on kaikkien karma kagyu -oppilaiden juuriguru”?


Vastaus: Juuriguru on henkilö, joka johdattaa meitä ja osoittaa meille mielemme luonnon, erityisesti silloin kun teemme mahamudra-harjoitusta. Siksi kagyu-perinteessä henkilö, joka voi ohjata meidät tunnistamaan mielemme luonnon, on juurigurumme. Karmapa ei välttämättä ole juuriguru kaikissa kagyu-lahkoissa. Mutta erityisesti kamtsang kagyu -perinteessä Karmapa on hyvin tärkeä.

Kysymys: Teidän pyhyytenne, ellemme ymmärrä täysin tai olemme tottumattomia turvautumisseremoniaan, voimmeko turvautua?


Vastaus: Yleisesti ottaen on useita eri tapoja turvautua, esimerkiksi turvautuminen siten että arvostaa Kolmen Jalokiven ominaisuuksia ja turvautuminen siten, että ymmärtää täysin Kolmen Jalokiven luonnon. Nämä ovat ihanteellisia tapoja turvautua. Mutta vaikka meillä ei olisi tätä ymmärrystä, voimme silti turvautua, sillä Buddha mainitsi sutrissa, että sanomalla sanan ”Buddha” turvautuu Buddhaan, sanomalla ”Dharma” turvautuu Dharmaan ja sanomalla ”Sangha” turvautuu Sanghaan. Se merkitsee sitä, että voimme resitoida Kolmen Jalokiven nimiä, ajatella niiden hyveitä ja silloin meillä heti on nämä valat.

 

Kysymys: Rukoilen Teidän pyhyyttänne juurigurunani. Teen Puhtaan maan harjoitusta. Sen jälkeen kun turvaudun Teidän pyhyyteenne, voinko silti jatkaa nykyisiä harjoituksiani?


Vastaus: Yleisesti turvautumista ei kohdenneta tiettyyn henkilöön kuten itseeni, vaan mieluumminkin Kolmeen Jalokiveen. Kiinassa on kuitenkin tapana ottaa monia turvautumisvaloja eri mestareiden kanssa. Jos haluat tehdä niin, se käy. Mutta jos turvautuminen minuun keskeyttää Puhtaan maan harjoituksesi, se ei ole oikein. Voit tietenkin jatkaa Puhtaan maan harjoituksiasi. Etkä pelkästään sinä vaan myös minä alan kiinnostua Puhtaan maan harjoituksista yhä enemmän ja haluaisin tehdä niitä. Koska meillä on samanlaisia pyrkimyksiä Puhtaan maan harjoituksen suhteen, sinun tulisi jatkaa sitä, kuten olet ahkerasti tehnytkin.

Kysymys: Teidän pyhyytenne, kun harjoitamme guruyhteyttä, miten visualisoimme gurumme? Kun visualisoin gurun, joskus ilmestyy juuriguruni ja toisinaan Teidän pyhyytenne on pääni yläpuolella. Pitäisikö pääni yläpuolella ilmestyä Teidän pyhyytenne vai oma juuriguruni Sangye Nyenpa Rinpoche? Huolimatta ilmenemismuodosta uskon, että Karmapan ja muiden perimyslinjan rinpocheiden mieli on yhtä. Teenkö virheen?

 

Vastaus: Guruyhteyttä kutsutaan myös gurujoogaksi. Mielestäni ns. yhteys ei tarkoita yhteyttä ilmiasuun. Se olisi kuin pakottaisi Sangye Nyenpa Rinpochelle minun kasvoni, ja se voisi näyttää hyvin oudolta.


Tässä niin sanotussa guruyhteydessä guru sulautuu mieleemme, ja se tarkoittaa, että gurun hyveet sulautuvat mieleemme. Kun kärsimyksen syy, dualistinen mieli syntyy, jos voimme peruuttaa kahden esteen (oman mielemme ei-järkiperäiset tuotokset ja tiedolliset esteet) syntymisen ilman ulkoista apua, silloin voidaan sanoa, että gurun mieli on onnistuneesti sulautunut omaamme. Näin on, koska gurun korkein ominaisuus on taltuttaa ristiriitaiset tunteet ja lannistaa itsekäs mieli. Sen tähden, kun tällainen kyky syntyy omassa mielessämme, puhutaan gurun mielen sisääntulosta omaan mieleemme, gurun siunaukset ovat sulautuneet mieleemme.

 

Täten emme voi pakottaa gurun kuvaa mieleemme emmekä yhdistää minun ulkonäköäni Sangye Nyenpa Rinpocheen. Se ei näyttäisi hyvältä.

 

[Uuden vuoden siunaukset]

 

Tänä vuonna toivon, että jokaisella on toiveita uudelle vuodelle ja että kaikki hyväsydämiset pyrkimyksenne tuottavat hyväenteisiä tuloksia.


Karmapa sanoo kiinaksi: Hyvää uutta vuotta kaikille dharmaopettajille ja maallikkoharjoittajille.
Karmapa sanoo englanniksi: Onnellista uutta vuotta.
Karmapa sanoo koreaksi: Se he, o ma ni, pa di se yo.

Tänään on uudenvuoden päivä. En ole valmistanut mitään erityistä lahjaa, mutta tässä on kirja, jonka haluaisin antaa kaikille. Olen itse toimittanut ja koonnut sen. Suurin osa sisällöstä on lainauksia sutrista ja vain pieni osa tekstistä on itse kirjoittamaani. Tämä kirja koskee gurun rukoilemisharjoitusta ja sitä käytetään vuosittaisessa Mönlam chenmo -rukoustapahtumassa. Tiibetissä, Lumen maassa on monia perimyslinjoja, joten kokosin tämän siten, että se sisältää gurujooga-rituaalin kaikki aspektit. Tein parhaani saadakseni kaiken tietokoneelleni.

 

Lisäksi jokaisessa kirjassa on nimikirjoitukseni. Miksi tein tämän? Kaikilla on niin suuria odotuksia minun suhteeni, mutta enimmäkseen en pysty täyttämään jokaisen toiveita, ja se surettaa minua. Siksi toivon, että nimikirjoitukset ovat kuin loputon määrä ilmestyskehojani, jotka seuraavat teitä kaikkia auttaen jokaista, ei lyhyen aikaa vaan loputtomiin, joka päivä, jokaisessa elämässä auttaen ja ollen hyödyksi. Tämä on toiveeni koskien teistä jokaista; joka hetki nimikirjoituksia kirjoittaessani en ajatellut mitään muuta kuin siunauksiani.

 

Tänä uutena vuotena Karmapa kirjoitti uuden runon:

"Voi maailma"   (kirj. 17.Karmapa vuonna 2006)

Maailma, me elämme ja kuolemme sylissäsi.

Sinun kamarallasi koemme ilomme ja surumme.

Olet kotimme, ikivanha kotimme.

Vaalimme sinua aina; emme kestäisi sitä, jos katoaisit.

Toivomme, että voisimme muuttaa sinut unelmiemme puhtaaksi maaksi.

Paikaksi, jossa kaikki olennot elävät tasa-arvoisina ja ilman ylpeyttä.

Tahdomme muuttaa sinut rakastavaksi, helläksi ja lempeäksi jumalattareksi.

Toiveemme, että niin kävisi, on muuttumaton ja pysyvä.

Siihen saakka, pidä meitä yllä maaperänämme.

Älä näytä luonteesi synkkää puolta, niin mekin autamme sinua muuttumaan ja käännämme

 joka kolkan rauhan ja onnen hedelmällisiksi pelloiksi.

Täyttäkööt ilon ja vapauden lukemattomien ihanien tuoksujen vivahteet

työmme tuloksena rajattomat ja loputtomat toiveemme.

-          Näin me rukoilemme.  

sanoitus englanniksi: An Aspiration for the World  (David Karma Chöpel)


2.1.2006

Bodhicitta

Eilen kävimme läpi turvautumisen merkityksen. Seuraavaksi paneudumme bodhicitta-aiheeseen.

Joku teistä saattaa ihmetellä miksi vieläkin puhun turvautumisesta ja bodhicittan kehittämisestä enkä mene eteenpäin. Jotkut ihmiset voivat tehdä harjoitusta aste asteelta, toiset saattavat hypätä joidenkin vaiheiden yli. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että asteittainen harjoitus on käytännöllisempää.

 

Onko ihminen mahayanan harjoittaja vai ei, riippuu siitä, onko hän kehittänyt bodhimielen. Ilman bodhicittaa mitä sitten teemmekin, se ei ole mahayana-opetusten mukaista.
 

Bodhicittan kehittäminen on kuin nousisi ylös portaita; on aloitettava hitaasti portaiden juurelta. Meidän täytyy punnita pystymmekö kiipeämiseen. Harjoituksen edetessä aste asteelta meidän täytyy vieläkin muistaa harkita, onko harjoituksen perusta ja juuri dharman kanssa sopusoinnussa. Tämä on hyvin tärkeää. Ennen kuin puhumme bodhicittasta, meidän on erotettava toisistaan asiat, jotka ovat dharman mukaisia ja ne, jotka eivät ole.

Sakya-koulukunnassa on neljä syvällistä luopumista koskevaa suullista ohjetta. Niiden mukaan: “Ne, jotka ovat edelleen kiintyneitä tähän elämään, eivät kelpaa dharmanharjoittajiksi.”


Tästä näemme, että ”luopuminen kiintymyksestä tähän elämään” on oikea asenne dharman harjoituksessa. Kaikki dharmaharjoitukset sisältyvät Kolmen kulkuneuvon harjoituksiin. Kolmen kulkuneuvon harjoitukset alkavat hinayanasta, jonka ydin on luopuminen. Ellei voi kehittää luopumisen tunnetta itsessään, miten voi edetä mahayanan tasolle ensinkään? Sen takia luopuminen on hyvin tärkeää.

 

Kun olin nuori, 3- tai 5-vuotias, minusta tuli munkki. Olin niin nuori, etten edes tiennyt vanhempieni nimiä puhumattakaan siitä, että olisin tiennyt, mitä luopuminen tarkoitti.


Luopuminen tarkoittaa mielen irrottamista kiintymyksen siteistä tätä elämää kohtaan. Mitkä sitten ovat luopumisen perusteet ja mitat? Yleisesti tiibetinbuddhalaisuudessa mittana on, voiko ihminen hylätä kahdeksan maallista dharmaa.


Ja sitten, mikä on syynä siihen että luovutaan kiintymyksestä tähän elämään? Meidän on tunnistettava samsaran merkityksettömyys. Ja mikä on tähän hylkäämiseen liittyvä olosuhde? Meidän on oivallettava, että tämä elämä on kurjuutta.

Meidän on ymmärrettävä ”syy ja muusta riippuvainen olosuhde”, sillä ellemme ymmärrä niitä, meidän on hyvin vaikea luopua kiintymyksestä tähän elämään.
 

Entä mikä on peruste tästä elämästä luopumiselle? Se, että ihminen kehittää aidon vastenmielisyyden kahdeksaa tämän elämän maallista tarkoitusperää kohtaan.

 

Millaisista merkeistä tästä elämästä luopumisen huomaa? Jos maallisia tarkoitusperiä opetetaan teille varta vasten, ettekä sittenkään opi niitä. (Karmapa vitsailee: minä luultavasti oppisin.)
 

Kahdeksan maallista tarkoitusperää ovat hankkiminen ja menettäminen, kunnia ja häpeä, ylistys ja syytös sekä nautinto ja tuska. Ne ovat kahdeksan olosuhdetta, joiden vallitessa syntyy onnen ja kärsimyksen tunteita lyhytnäköisten mielitekojemme ja häviöiden pohjalla.

 

Tässä meidän on pohdiskeltava sitä, että tavallisten ihmisten on aika vaikea yltää näihin mittapuihin. Miksi? Koska maailman sääntöjen mukaan, tässä maailmassa elettäessä on melkein mahdoton löytää mitään, mikä ei olisi suhteessa näihin kahdeksaan maalliseen huolenaiheeseen. Kaikki mitä teemme, se mistä uneksimme, kaikki liittyy näihin asioihin, ja niistä on hyvin vaikea irrottautua. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Ruveta nukkumaan vai? (Naurua.)

 

Ei. Onko totta, että maalliset ihmiset eivät voi elää dharman mukaisesti? Meidän pitäisi miettiä tätä ja olen pohdiskellut sitä. Mielestäni maallisten huolien voittamiseksi riittää, että asiasta puhutaan ja mitä tärkeintä, yksilöidään perusviat, jotka kahdeksaan maalliseen tarkoitusperään liittyy.


Kutsun sitä “sokeaksi kiintymykseksi”. Se merkitsee itsepäistä ja järkkymätöntä tapaa takertua huolimatta siitä, ovatko seuraukset hyviä vai pahoja.

 

Ajatellaan esimerkiksi henkilöä, joka nauttii dharmasta, on kiinnostunut siitä ja haluaa harjoittaa sitä. Tämä henkilö käyttää dharmaa kuitenkin omana lohdutuksenaan, niin kuin rentouttavana lepohetkenä tai eräänlaisena ”henkisenä hierontana”. ”Henkinen hieronta” on aika omituinen käsite!

 

Täten henkilö juuttuu tietämättään maallisiin käytösmalleihin, ja samalla hän uskoo vankasti, että maalliset tarkoitusperät ovat oikeita ja kaikkein käyttökelpoisimpia. Heti kun hän keskittyy maallisiin asioihin, aito dharmaharjoitus alkaa hälvetä.

 

Toinen sudenkuoppa on olla liian rentoutunut. Rentoutumista on monenlaista. Esimerkiksi kehon rentouttamiseksi voidaan mennä kävelylle, tehdä tai chitä tai joogaa. Entä mielen rentouttaminen? Pitää mietiskellä ja antaa mielen tyyntyä. Eräs asia mitä en ymmärrä on se, että jotkut ihmiset tuntevat mietiskelyharjoituksen jälkeen itsensä väsyneiksi ja heidän täytyy levätä. Se on hyvin kummallista. Ei ihme, että monen harjoitusvuoden jälkeen kaikki pysyy ennallaan.

 

Sellaista harjoittajaa voisi verrata syöpäpotilaaseen, jonka syöpäsolut ovat levinneet kaikkialle kehoon, eikä hän ole siitä tietoinen. Miten niin? Koska hän ei ole tietoinen siitä, että hän keskittyy edelleen täysin maallisiin asioihin. Toinen esimerkki on, että koko päivän työskentelyn jälkeen me joskus uneksimme työnteosta. Harmi kyllä, harvoin uneksimme dharmasta tai dharmaharjoituksestamme vietettyämme koko päivän dharmaharjoituksen parissa. Se johtuu siitä, että pidämme dharmaharjoitusta hierontana, eikä siitä uneksita öisin.
 

Sokea kiintymys ei vain estä etenemistämme harjoituksessa, vaan se myös sitoo mielemme salaa maallisiin huoliin. Tällainen sokea kiintymys johtaa meitä luottamaan maallisiin asioihin ja alamme uskoa, että ne ovat ehdottoman välttämättömiä. Alamme jopa uskoa, että ne ovat todellisempia kuin dharma, emmekä tule toimeen ilman niitä. Sitten ylpistymme ja alamme käyttää suosittua dharman variaatiota omien tarpeidemme tyydyttämiseksi. Hitaasti dharmasta tulee myrkky, ja lopulta se tuhoaa harjoituksemme. Tämä on todella säälittävää.
 

Ehkä minulla ei ole kanttia sanoa säälittävää, sillä jos minäkin vaipuisin kahdeksan maallisen tarkoitusperän sudenkuoppaan, se olisi todella säälittävää.

Tilannetta voi verrata televisiomainokseen. Mainoksessa näyttelijä ajaa moottoripyörällä lennokkaasti ilman halki. Todellisuudessa moottoripyörä ei voi tehdä niin, mutta miksi näkymä on kuvattu siten? Siihen täytyy olla syy.

 

Kun ensin näemme tämän mainoksen, emme ehkä edes huomaa sitä, mutta kun sitä jatkuvasti toistetaan, se alkaa vaikuttaa meihin ja vähitellen totumme siihen. Tuloksena haluamme ostaa tuon moottoripyörän, jonka kyydissä komea näyttelijä liitää ilman halki. Mielemme joutuu kuvan valtaan ja typerrymme, luulemme että se on totta, lakkaamme ajattelemasta sen enempää.


Mitä enemmän tottumusta, sitä vähemmän tietoisuutta. Olemme sokeasti sen vallassa, ajamme sitä takaa sokeasti ja haluamme sokeasti omistaa sen. Suuri mestari Gampopa sanoi kerran: ”Ellei ihminen harjoita dharmaa kunnolla, sen sijaan että dharma auttaisi, dharmanharjoituksesta tulee syy syntyä alempiin maailmoihin.”


Meidän on sen tähden oltava hyvin varovaisia ja tarkkaavaisia. Pääasia on, että yleensä ottaen meidän on hyvin vaikea välttää kahdeksaa maallista huolta kuten ylistyksiä, naurunalaiseksi joutumista jne. Ellemme päästä irti itsepäisestä ja järkkymättömästä kiintymyksestä maallisia asioita kohtaan, harjoituksellamme tulee aina olemaan esteitä.


Eikä tässä vielä kaikki. Suuren kulkuneuvon harjoittajina meidän täytyy myös kehittää bodhicitta. Tämä on hyvin tärkeää.

 

Ensimmäisenä päivänä dharmaystävämme kysyi bodhicittan merkityksestä. Puhumme tänään siitä, miten valaistunutta asennetta kehitetään. Menetelmiä on monia ja on myös monia syvällisiä suullisia ohjeita. Valaistuneen asenteen kehittäminen ei tarkoita vain siitä puhumista; sen täytyy viritä aidosti sydämissämme. Monien syvällisten suullisten ohjeiden joukosta käsittelemme kahta: ensimmäinen menetelmä tulee Suuren käytöksen perimyslinjalta ja sen nimi on ”Seitsemän syyn ja seurauksen syvälliset ohjeet”. Toinen menetelmä tulee Syvällisen näkemyksen perimyslinjalta ja sen nimi on ”Itsen vaihtaminen muihin”. Harjoitusmenetelmällä ”Seitsemän syyn ja seurauksen syvälliset ohjeet” on kaksi perinnettä, toisen opetti kadampoihin kuulunut Atisha ja toinen tulee drikung kagyu -perinteestä.


Tänään opiskelemme kadampojen menetelmää ”Seitsemän syyn ja seurauksen syvälliset ohjeet”.

1. Tunne äitisi

On vaikea tuntea oma äiti!

 

Miksi se on vaikeaa? On hyvin helppoa tuntea tämän elämän isä ja äiti, mutta se ei riitä. Se mitä tässä yhteydessä tarkoitamme äidin tuntemisella viittaa siihen, että sen jälkeen kun nostatamme bodhimielen, meidän on oivallettava, että kaikki tuntevat olennot ovat kuin oma äitimme. Sitä on hyvin vaikea tehdä.


Mistä voimme tietää, että kaikki tuntevat olennot ovat äitejämme? Ensinnäkin meidän on ymmärrettävä että on olemassa olemassaolon kiertokulku.


Miten käsitämme olemassaolon kiertokulun? Esimerkiksi vastasyntyneellä lapsella on tajunta, joka on tietoinen itsestään. Tämän tajunnan synty riippuu sitä edeltävistä syistä. Se ei synny ilman syytä eikä syistä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, eikä sitä ole luotu. Tämä tajunta on sitä edeltävän syyn jatkumo tai syntyy sen kanssa samankaltaisesta sitä edeltävästä syystä.

 

Kun pohdimme tätä johdonmukaisesti, päädymme siihen, että samanlainen aikaisempi tajunta tai tietoisuus on olemassa, yksi toisensa jälkeen katkeamattomana jatkumona. Tämän johdonmukaisen päättelyn avulla voimme todistaa olemassaolon kiertokulun olevan olemassa sitä kautta, että tiedämme jatkuvan tajunnan olevan olemassa. Ellei tämä tajunta olisi riippuvainen sitä edeltävistä syistä tai sen kanssa samankaltaisesta syystä tai jostakin muusta syystä syntyäkseen, sitten se voisi olla olemassa milloin tahansa tai jopa olla kokonaan olematta.


Samaten tästä maailmasta löytyy monia tositapahtumia ja yhteensattumia. Jotkut ihmiset pystyvät esimerkiksi ennustamaan, missä he syntyvät seuraavassa elämässään ja toden totta he syntyvät ennalta määrätyssä paikassa. On myös monia, joilla on muistoja edellistä elämistään. Siitä syystä olemassaolon kiertokulku on nyt tullut monien tieteentekijöiden huomion ja kokeiden kohteeksi. Vaikka toistaiseksi ei vielä ole mitään konkreettisia todisteita mistään, ainakin ihmisiä kiinnostaa tämä aihe kovasti. Vaikka emme voisikaan uskoa olemassaolon kiertokulkuun täysin, se ei haittaa; ainakin sitä tulisi pitää yhtenä mahdollisuutena. Jos se on olemassa todella, mutta tietämättömyydessämme emme usko siihen, se on vakava virhe. Siksi meidän tulisi nyt pohtia olemassaolon kiertokulkua toisesta näkökulmasta.

 

Kun puhutaan edellisistä ja tulevista elämistä se on rikkomaton jatkumo ilman alkua. Jokaisessa elämässä meillä on täytynyt olla vanhemmat, sillä useimmat tuntevat olennot tarvitsevat vanhempia. Näin ollen aluttomassa samsarassa, kun kaikki elämät lasketaan yhteen, meillä on ollut lukemattomia vanhempia. Siksi samsaran jatkumossa ei ole yhtään olentoa, joka ei olisi jo ollut oma vanhempamme.


Vielä yhdellä tavalla tarkasteltaessa maalliset vanhemmat voidaan jakaa kolmeen luokkaan: 1. omat luonnolliset vanhempamme. 2. sijaisvanhempamme. 3. vanhemmat, joista on ollut meille hyötyä. Vanhemmista puhuttaessa viittaamme usein luonnollisiin vanhempiimme. Jos vanhempamme kuolevat, sijaisvanhempia voidaan myös kutsua vanhemmiksemme. Kiinassa on sanonta, että sijaisvanhempiemme ystävällisyys on suurempaa kuin luonnollisten vanhempiemme. Niin olen kuullut. Kolmanneksi ovat ne vanhemmat, jotka ovat olleet meille hyödyksi. Useimmat tietävät mitä se tarkoittaa. Monet tiibetiläiset lamat opettavat dharmaa nyt ulkomailla ja paikalliset emännät ja isännät ovat pitäneet heistä huolta. Vähitellen he alkavat pitää heitä äiteinään ja isinään. Tällaiset vanhemmat ovat niitä, jotka ovat meille hyödyksi.

Sana ”vanhemmat” ei siis välttämättä tarkoita luonnollisia vanhempiamme. Heitä, jotka pitävät meistä huolta, voidaan myös kutsua vanhemmiksemme. Voimme laajentaa käsitettä sisältämään heidät, jotka luottavat toisiinsa ja auttavat toisiaan, ystäviin, jotka ovat suoraan tai epäsuorasti hyödyllisiä. Heitäkin voidaan kutsua vanhemmiksi. Esimerkiksi, pukeudun nyt munkin kaapuun, mutta minulla ei ollut niitä yllä syntyessäni. Nämä luostarikaavut syntyvät monen ihmisen yhteistyöllä. Kaikki tässä maailmassa on niin: toistensa auttamista, toisiinsa luottamista, toisilleen hyödyksi olemista, jotta tavoitteet saavutetaan. Voimme pitää näitä tuntevia olentoja, jotka auttavat toisiaan, vanhempinamme.

Jotkut ihmiset saattavat sanoa, että puhun aina myönteisistä asioista. Itse asiassa on myös monia kielteisiä asioita, kuten se, että ihmiset loukkaavat toisiaan, toisten perheitä, varastavat toisten kodeista. On paljon tällaisia kamalia ihmisiä. Sitä ajatellessamme meidän tulisi myös punnita onko näiden kielteisien asioiden ajattelusta meille mitään hyötyä.


2. Ystävällisyyden muistaminen
 

Olemme luonnollisille vanhemmillemme, jotka olivat meille hyödyksi, kiitoksen velkaa heidän ystävällisyytensä tähden. Jotakin siitä voidaan kuvailla, kaikkea ei pysty laskemaan. Kaikkein tärkeintä on, että he ovat pelastaneet henkemme.


Kun olemme vaarassa, tärkein henkilö on se, joka pelastaa meidät, hyväntekijämme.

 

Sellaisen henkilön ystävällisyys, joka pelastaa meidät, on valtavaa, mutta vanhempiemme ystävällisyys on vielä suurempaa. Miksi sanomme niin? Jos vanhempamme hylkäävät meidät hetkeksikään sen jälkeen kun olemme syntyneet, ennen kuin kykenemme pitämään itse huolta itsestämme, emme varmasti jää eloon. Siksi vanhempiemme ystävällisyys on ilman rajoja. He eivät pidä meistä huolta vain yhtä päivää, vaan kuukausia ja vuosia, he ovat aina seurassamme ja huolehtivat meistä. Siksi sanotaan, että vanhempiemme ystävällisyys on kuin he pelastaisivat henkemme satojatuhansia kertoja aina vain uudelleen.

 

Jotkut saattavat ajatella, että kaikki vanhemmat eivät ota vastuuta omista lapsistaan. Esimerkiksi kilpikonnaäiti jättää munat heti kun ne on munittu. Jotkut vanhemmat ovat kieltämättä huonoja. Kun puhumme ystävällisyyden muistamisesta, tarkoitamme niiden vanhempien muistamista, jotka ovat olleet meille ystävällisiä. Yhteenvetona kaikkien tuntevien olentojen on tukeuduttava vanhempiinsa, joten olemme heille kiitoksen velkaa.

 

3. Ystävällisyyden korvaaminen


Kun pohdiskelemme vanhempiemme ystävällisyyttä sydämen pohjasta tunnetulla kiitollisuudella ja kirkkaalla mielellä, niin syntyy toive korvata se heille. Mitä voimakkaampaa kiitollisuutemme on, sitä voimakkaammaksi tulee myös halu korvata heille heidän ystävällisyytensä.

4. Lähimmäisenrakkaus

Lähimmäisenrakkaus on sitä että rakastaa ja pitää arvossa.


On eräs tarina Patrul Rinpochesta ja hänen pääoppilaistaan. Kun he olivat retriitillä dzogchen-luostarissa korkealla lumivuorilla, niin eräänä päivänä Patrul Rinpoche kysyi oppilaaltaan: ”Kaipaatko äitiäsi?” Tämä oppilas ajatteli, että hän oli jo jättänyt kodin ja ryhtynyt munkiksi, joten hänen pitäisi luopua kaikesta. Niinpä hän vastasi: ”Siitä lähtien kun rupesin seuraamaan sinua, olen luopunut kotikylästäni, vanhemmistani ja sukulaisistani. En siis kaipaa äitiäni.”

 

Patrul Rinpoche sanoi: “Tällainen ajattelutapa on väärin. Bodhicitta on kaiken dharman juuri. Äitisi ystävällisyyden muistaminen on syy joka saa bodhimielen syntymään. Sinun tapauksessasi perimmäinen kykysi kehittää kaikki ilmiöt on kuivunut kasaan. se on kauheaa!”

 

Patrul Rinpoche opetti sitten oppilaalleen, kuinka suuri ystävällisyys äidillä on. Rinpoche neuvoi tätä oppilasta harjoittelemaan äitinsä ystävällisyyden ajattelemista usean kuukauden ajan. Jonkin ajan kuluttua oppilas kaipasi kotiin nähdäkseen äitinsä ja pyysi lupaa lähteä. Normaalisti Rinpoche ei halunnut ottaa vastaan lahjoja, mutta tuona päivänä hän käski oppilastaan viemään kaikki Rinpochen saamat lahjat äidilleen ja hän myös käski tämän viipyä yli kymmenen päivää ennen kuin tulisi takaisin. Sen jälkeen kun oppilas palasi vierailulta äitinsä luota, milloin hän sitten puhuikaan äitinsä ystävällisyydestä, kyyneleet täyttivät hänen silmänsä automaattisesti. Kun Patrul Rinpoche näki tämän, hän tuli hyvin iloiseksi ja sanoi: ”Katsokaa! Lapseni! Hän on juuri perustanut kaikkien ilmiöiden lähteen.”

 

Kun puhutaan lähimmäisenrakkaudesta, siihen kuuluu myönteisiä ja kielteisiä puolia.
 

Joskus tuntuu siltä, että rakkautemme rajoittaa ja kuristaa meitä, eikä meillä ole vapautta.


Kun harjoitamme bodhicittaa, mitkä ovat sen edellytyksiä? Iloisen ja onnellisen tunteen tulisi säilyä aina sydämessämme. Se on hyvin hyödyllistä lähimmäisenrakkauden harjoitukselle. Kun joku, josta emme pidä, tekee pienen virheen, se on meistä iso asia, mutta kun joku josta pidämme, tekee paljon virheitä, se ei tunnu missään. Se erottaa ne, joilla on iloinen rakastava sydän heistä, joilla ei ole. Meidän tulisi siksi pitää aina yllä iloista, rakastavaa ja ystävällistä mieltä. Ellei se ole kehittynyt meissä, meidän tulisi antaa sen kehittyä. Jos se on jo syntynyt, meidän tulisi pitää sitä yllä ja laajentaa tunnetta. Iloinen lähimmäisenrakkaus yhdistettynä dharmaharjoitukseen on hyvin hyödyllistä bodhimielen kehittymisen kannalta.


5. Myötätunto

 

Myötätunto tarkoittaa toivetta välttyä kärsimykseltä. Jotkut voivat pitää sitä tuskallisena menetelmänä. Minun tuntemukseni on, että se kärsimyksen tunne, joka myötätunnon harjoituksen myötä tulee, on erilaista kuin kärsimys, jonka yleensä yhdistämme tuskaan ja nautintoon. Kivusta tuleva kärsimys on sietämätöntä ja hallitsematonta. Mutta kärsimys joka syntyy myötätuntoharjoituksesta eli myötätunnon tunteesta, on voimallinen. Se tuo mukanaan suuren vahvuuden kärsimyksen poistamiseksi. Näin ollen myötätunnon kärsimys on erilaista kuin kivun kärsimys. Jotkut kokevat päinvastoin, harjoitettuaan myötätuntoa he kärsivät entistä enemmän. He eivät ehkä ole tehneet harjoitusta oikein.

 

Miten niin? Siksi että takertumistamme egoon ei ole poistettu. On hyvin mahdollista, että mitä enemmän teette lähimmäisenrakkauden ja myötätunnon harjoituksia, sitä voimakkaammin takerrutte egoonne. Esimerkkinä olkoon kiintymys siihen, että ”minun” äitini on sairas, ”minun” poikani on kipeä. Vaikka siinä on lähimmäisenrakkautta, se on sekoittunut takertuvaan kiintymykseen, joka on kaiken kärsimyksen lähde. ”Minä” ei ole olemassa alun alkaen, mutta väitämme, että ”minä” on olemassa. Siksi egoon takertuvat käytösmallit johtavat kärsimykseen. Tämä kärsimys ei johdu myötätunnon harjoituksesta vaan egoon takertumisesta.

6. Lisääntyvä sisäinen onnellisuus

 

Lisääntyvällä sisäisellä onnella on kaksitahoinen merkitys. Ensinnäkin jotta voisimme kantaa vastuumme ja auttaa tuntevia olentoja välttämään kärsimystä, saavuttamaan onnen ja yltämään buddhuuteen, tarvitaan tämän kaltainen päättäväinen ystävällisyys ja into. Toinen merkitys on se, että minä itse kannan vastuuta siitä, että olen hyödyksi kaikille tunteville olennoille. Olipa kyseessä kumpi tahansa lisääntyvän sisäisen onnellisuuden merkityksistä, päättäväisyys ja vastuunkanto ovat sen pääasiallisia ominaisuuksia.

7. Bodhicittan kehittäminen

 

Bodhicitta voidaan nostattaa edellä mainittuihin syihin nojaten. Niihin sisältyy suuri myötätunto muiden hyödyksi ja buddhuuden viisaus. Ne ovat seitsemän syytä ja seurausta bodhicittan asteittaisessa kehittämisessä.

 

Oppilaiden kysymyksiä:

 

Kysymys: Teidän pyhyytenne, minun täytyy päästä Amitabhan puhtaaseen maahan. Paitsi että lausun mantraa ja pohdiskelen Buddhaa, mitä muita edellytyksiä tarvitaan? Miten harjoitusta tulisi tehdä? Pelkään, että karman takia en yllä Puhtaaseen maahan. Amitabha!

Vastaus: Syntyäksesi Puhtaassa maassa sinun täytyy täyttää neljä ehtoa:

-          ajatella Buddhia ja rukoilla heitä

-          kerätä ansiota [tehdä hyviä tekoja]

-          pyrkiä sinne vilpittömästi

-          kehittää bodhicitta.

 

Tärkeää tässä on se, että meidän tulee tehdä hyvää ja samalla kun teemme hyvää, pyrkimyksen ja tavoitteen syntyä Puhtaassa maassa täytyy olla selkeä.


Meidän on myös ajateltava Puhdasta maata tai visualisoitava se selkeästi. Se ei merkitse Puhtaan maan ulkoisen kauneuden ajattelemista, miten komealta se näyttääkään. Kyse ei ole siitä, vaan siitä, että meidän on syvennettävä kontemplaatiota. Tämä Puhdas maa on maa, jonka Buddha Amitabha sai aikaan suurten pyrkimyksiensä ja sisäisen viisautensa ansiosta. Miksi meidät täytyy ajatella tätä? Koska tavallisesti mielemme on täynnä epäpuhtaita ajatuksia ja epäpuhtaita kuvia, jotka lopulta johtavat epätoivottuihin tuloksiin. Siksi meidän tulisi kuvitella Puhdas maa mielessämme usein.


Lisäksi meidän pitäisi lausua mantroja usein, erityisesti Amitabhan mantraa, joskin sille on vaihtoehto. Jos otetaan esimerkki, entisaikoina kuninkaan puheille ei ollut helppo päästä. Täytyi käyttää erityisyhteyksiä, kuten esittäytyä hänen virkamiehilleen ensin. Samalla tavalla Avalokiteshvarn ja Vajrapanin välityksellä, lausumalla heidän mantrojaan ja visualisoimalla heidät meidät johdatetaan tehokkaasti Puhtaaseen maahan Buddha Amitabhan eteen.

 

Bodhimielen kehittäminen on myös hyvin tärkeää. Miksi sitä pitää kehittää? Koska Buddha Amitabhan Puhdas maa on mahayana- Puhdas maa, tarvitsemme siis tarpeeksi puhtaan motivaation, toisin sanoen bodhimielen.

Useimmat ajattelevat, että läntinen Puhdas maa on hyvin kaukana tai kuten se on sutrissa kuvailtu, lukemattomien maiden maassa. Lyhyesti sanottuna pidämme Lännen Puhdasta maata usein liian kaukaisena, että sitä voisi ymmärtää. Jos ajattelemme niin, sutrien mukaan sinne on silloin hyvin vaikea jälleensyntyä.

 

Miten meidän sitten pitäisi visualisoida? Voimme ajatella, että paikka, jossa juuri nyt olemme, on Buddha Amitabhan Autuuden Puhdas maa. Tällainen visualisointi auttaa meitä kuoleman hetkellä syntymään uudelleen Puhtaassa maassa heti paikalla ilman mitään esteitä. Se tapahtuu samoin kuin sellaisille olennoille, jotka ovat syntymässä muodottomiin maailmoihin, heidän senhetkinen olinpaikkansa muuttuu muodottomaksi maailmaksi. Heitä ei siirretä muualle. Samalla tavalla me voimme kuoleman hetkellä jälleensyntyä Autuuden puhtaassa maassa. Miksi? Koska tämän paikan ja Puhtaan maan välillä ei ole olemassa mitään todellisia esteitä.


Kysymys: Miten pidämme yllä bodhicittaa jatkuvasti? Ja miten estämme sitä vähenemästä?


Vastaus: Bodhicitta pysyy yllä oikean näkemyksen, oikea tiedon ja oikean ajattelun avulla. Ellemme voi pitää niitä yllä mielessämme pitkää aikaa, voimme lausua enemmän toivomusrukouksia tai kopioida joitakin kirjoituksia, jotka koskevat bodhimielen kehittämistä ja kiinnittää ne seinälle muistutukseksi, niin että muistamme pyrkiä kohti oikeaa asennetta. Äänellä ja puheella on hyvin voimakas vaikutus. Jos joku vaikka sanoo jotain ilkeää, vihastumme heti; ylistyksen sana saa meidät iloitsemaan suuresti. Täten puheen voima on todella voimakas.

 

Pidä aina yllä oikeaa näkemystä, äläkä häiriinny. Ole kuin vartija jatkuvasti valppaasti tarkkaillen jokaista sanaasi ja tekoasi. Kahdeksas Karmapa Mikyo Dorje sanoi kerran: “Kun sidot vyötäsi, katso onko mielesi dharman mukainen, älä ole huolimaton, pidä yllä oikeaa näkemystä, vaali bodhicittaa, kun sidot vyötäsi.” Hän lisäsi: ”Kun nouset portaita, pidä mielessäsi tai sano hiljaa itseksesi: ’Etenen nyt bodhicittan tiellä’.” Muistuta itseäsi tästä koko ajan, äläkä koskaan unohda bodhicittaa.

 


3.1.2006


Neljä perustusta: tavalliset alkuharjoitukset – perinteen mukaisia opetuksia, osa I

 

Tänään käydään läpi Neljä tavallista perustusta:

-          kallisarvoinen ihmiselämä

-          pysymättömyys

-          samsaran kurjuudet ja

-          karma, syy ja seuraus


Ensin käsittelemme kallisarvoista ihmiselämää

(1) Mitä edullinen ja epäedullinen tarkoittavat

 

Tässä on kaksi osaa. Löytääksemme edullisen epäedullisen kautta – tyytymättömyyden kautta tyytyväisyyden – nämä kaksi on asetettava vastakkain, jotta tietäisimme täyttyvätkö ehdot meidän kohdallamme vai eivät.

 

Meidän tulisi verrata itseämme niihin, joilla on vähemmän kuin meillä. Joskus tuntuu siltä, että itsellä ei ole yhtään vapaa-aikaa eikä kunnon tilaisuutta harjoittaa dharmaa. Silloin meidän tulisi verrata tilannettamme niihin, joilla on vähemmän vapaa-aikaa kuin itsellämme.

 

On kaksi tapaa verrata. Verrata voidaan alaspäin niihin, jotka kärsivät ja jotka ovat vähemmän onnekkaita kuin itse olemme tai ylöspäin niihin, jotka ovat onnellisia ja onnekkaampia kuin me. Itse olemme keskellä.

 

Useimmilla ihmisillä on taipumus verrata ylöspäin ja toivoa. Jos meillä ei vaikkapa ole omaisuutta ja kuuluisuutta katsomme ylöspäin ja toivomme, että olisimme kuuluisampia, olisimme saavuttaneet enemmän. Emme voi verrata ylöspäin, koska monet ihmiset ovat paljon rikkaampia ja viisaampia kuin me, ja silti he eivät ole tyytyväisiä. Mikä siihen on syynä? Se johtuu siitä, että ahneudella ei ole rajoja. Siksi, jos vertaamme ylöspäin, ahneutemme kasvaa, emmekä ole koskaan tyytyväisiä. Sen tähden silloin kun teemme harjoitusta meidän täytyy vaalia tyytyväistä mieltä. Niin tehdäksemme paras menetelmä on alaspäin vertaaminen. Se on käytännöllinen menetelmä ja vertaamisen mittatikku.

 

Monet ihmiset, kuten minäkin, valittavat aina että heillä ei ole tarpeeksi aikaa, eikä ole aikaa harjoitukselle. Sanomme niin usein. Mutta puuttuuko meiltä todella aikaa? Tietääksemme todella onko meillä aikaa vai ei, meidän tulisi tehdä vertailu alaspäin.

 

Esimerkiksi eläimet eivät tiedä, mitä dharma on. Vaikka ne tietäisivätkin, ne eivät ymmärtäisi miten sitä harjoitetaan. Entä miten lehmä istuisi mietiskelyasennossa? Kyse ei ole muutamista eläimistä, vaan myös televisio-ohjelmista voi usein nähdä miten tuhannet eläimet eivät tunne dharmaa laisinkaan. Ne syntyvät suin päin tähän maailmaan.
 

Kun katsomme dharmaystäviämme, he kaikki haluavat tehdä harjoitusta, mutta suurin osa heidän voimistaan kuluu elämiseen liittyvissä käytännön asioissa. Sisäisesti heillä ei ole uskoa, toisin sanoen he eivät pysty kehittämään sydämessään tarpeeksi voimia dharmaa varten. Näin ollen kyse ei ole ajan puutteesta, vaan heiltä puuttuu tottumus harjoittaa dharmaa ja siksi he ovat luonnostaan erossa siitä arkielämässään. Heille dharmaharjoitus ja eläminen ovat kaksi eri asiaa. On kuin ihminen asuisi Kiinassa, mutta hänen mielensä olisi Intiassa. Jokapäiväinen elämä ja sisäiset ajatukset ovat erillään toisistaan, ei ole keskittymisen kohdetta. Dharma on itse asiassa osa elämää, ja jos siitä erkaantuu, miten voi tietää mikä on oikea tapa tehdä harjoitusta? Vielä vähemmän, miten siihen löytyisi aikaa?

 

Niin kuin eilen puhuttiin, meidän ei tulisi pitää dharmaa mukavana vapaa-ajan harrastuksena tai ajanvietteenä. Dharma on todellisuudessa erityistä tietoa, joka voi auttaa meitä ratkaisemaan monta ongelmaa ja helpottaa arjen kärsimyksissä. Jos emme yhdistä dharmaa arkeemme, niin emme tiedä miten ratkaista eteen tulevat ongelmat ja silloin kaikki jää ennalleen ilman kehitystä. Kun joku vahingoittaa meitä uudemman kerran, vastaamme taas tottumustemme mukaisesti suuttumalla hänelle. Sanoessamme, meillä ei ole aikaa dharmaharjoitukselle, kyse ei ole siitä ettei meillä olisi aikaa, vaan siitä, että emme ole totuttautuneet harjoitukseen. Meillä ei ole todellista uskoa, emme usko että dharma on totta ja hyvää.

 

Se, voiko henkilö saavuttaa äärimmäisen onnen riippuu siitä, onko hän hankkinut oikean näkemyksen vai kadottanut sen. Tämänkaltainen viisaus on sisäistä; mutta ellemme ymmärrä ihmissyntymän kallisarvoisuutta, sitten tuosta viisaudesta ei ole meille hyötyä. Sitä voidaan verrata ihmiseen, joka ei tunne kullan arvoa ja pitää sitä vain kivenpalasena.


Tässä maailmassa on monia ihmisiä, jotka perivät isoja omaisuuksia kuten perheyrityksiä ja he vain jatkavat yrittämistä samalla alalla. Monet meistä ovat yhteiskunnan yleisten arvojen vankeja ja elävät elämäänsä sillä tavalla avuttomina. He eivät oivalla, miten lopullista onnea etsitään. He eivät tule edes ajatelleeksi sitä, puhumattakaan että yrittäisivät etsiä sitä. Näin sisäinen erottelukykymme voi mennä täysin hukkaan. Se kaikki johtuu siitä, että emme ymmärrä oman mielemme arvoa emmekä sitä, miten mieli otetaan kunnolla käyttöön.
 

Käytämme tänään esimerkkinä kelloa.


Henkilöllä on hyvin arvokas kello (Karmapa näyttää rannekelloaan ja kaikki nauravat). Mutta hän osaa ainoastaan kantaa sitä ranteessaan, hän ei ollenkaan tiedä mitä kellolla tehdään eikä hän osaa sanoa paljonko kello on. Sen seurauksena hän menee töihin joka päivä joko liian aikaisin tai liian myöhään. Hän ei osaa koskaan olla täsmällinen. Hän ei pysty tekemään työtään kunnolla ja saa lopulta potkut.

Eräänä päivänä sen jälkeen kun hän oli menettänyt työnsä, hän tapasi vanhan ystävänsä, joka kyseli kuulumisia.


Mies vastasi: “Elämäni on pelkkää kärsimystä. Miksi? Koska en osaa sanoa paljonko kello on ja niin menetin työpaikkani.”


Hänen ystävänsä sanoi: “Itse asiassa sinun ei tarvitse kärsiä, koska sinulla on kello!” Mies on hämmästynyt kuullessaan sen ja kysyi: ”Tarkoitatko että tämän kellon avulla voin tietää milloin mennä työhön ja milloin lähteä kotiin?” Sen jälkeen hän alkoi opetella kellon käyttöä. Aluksi häneltä kului viisi minuuttia saada selville, paljonko kello oli, mutta kun asia tuli tutummaksi, hän sai ajan selville pelkällä vilkaisulla. Hänen työntekonsa vakiintui ja hän rikastuikin.

 

Miettikäämme tarkkaan, kello pysyi samana silloin kun hän kärsi työttömyydestä ja silloin kun hän oli rikas. Miksi se tuotti kaksi erilaista seurausta? Koska pelkkä kellon omistaminen ei ole tärkeää, tärkeää on se, osaako sanoa paljonko se on. Samalla tavalla sisäisen analyyttisen viisauden omaaminen ei riitä, meidän on tiedettävä kuinka sitä käytetään tehokkaasti. Sitten voimme todella saavuttaa onnen ja poistaa kärsimyksen.
 

(2) Harvinaisuuden pohdiskeleminen

 

Kun katselemme ympärillemme, näemme, että ihmisten maailmassa on monia fyysisesti epämuodostuneita, psyykkisesti tasapainottomia, vammaisia jne. Pieninkin vika tekee elämästämme kurjaa. Kun tutkimme itseämme huomaamme, että meissä ei ole vikoja, olemme fyysisesti täydellisiä, ruumiiltamme terveitä, se on melkein uskomatonta. Siitä pitäisi iloita yli äyräiden.

 

Tässä tutkimuksessa emme tutki muita vaan pohdiskelemme itseämme muita katsomalla. Miten se tehdään? Kuvittele että sinulla on jokin ruumiillinen epämuodostuma ja katso sitten takaisin tervettä itseäsi. Ole tietoinen tästä tunteesta niin tiedät, miten harvinaista terveys on, ja ole onnellinen, tunne miten siunattu olet.

 

Meidän tulisi harjoitella tätä nyt yhdessä, mutta siihen ei ole aikaa. Toivon, että te kaikki pohdiskelette tätä jälkeenpäin.

(3) Millaista on merkityksellinen elämä

Elämme maailmassa, jossa useimmat elävät joko samanlaista elämää kuin muut tai matkivat jonkun toisen elämää. Jos jatkamme samaa rataa, se on merkityksetöntä. Miksi? – Koska ympäri maailmaa niin monet elävät samalla tavalla. Koska meillä on kallisarvoinen ihmiselämä, jos emme tekisi sillä mitään millä olisi tarkoitusta, yksi ylimääräinen henkilö merkitsisi tilan ja rahan tuhlausta.

 

Mutta olemme niin tottuneita muiden matkimiseen ja seuraamaan maailman tapoja. Jos niin on, emme kykene tekemään mitään tärkeää.                                               

Tärkeät ja merkitykselliset asiat eivät vaadi suurta vatsaa tai päätä, ei mitään ulkoista, ne ovat asioita, joilla on aidosti merkitystä.

 

Voimmeko tehdä sellaisia todella? Onko meillä siihen tarvittavat olosuhteet? Kyllä meillä on, kuten edellä on sanottu, kaikilla meillä on viisautta. Katsokaamme siis sisäänpäin kehittääksemme sisäistä viisauttamme. Se on hyvin tärkeää.


Missä olosuhteissa viisautemme tulee parhaiten esiin? Kun olemme yksinämme ilman tukea ja voimme luottaa vain itseemme, sellaisella hetkellä kaivamme vakavissamme sydämemme sopukoista vastauksia, jotta vältämme asiat joita pelkäämme. Jokainen tahtoo välttää kärsimyksiä ja saavuttaa onnen ja tuolloin otamme sisäisen viisautemme kunnolla käyttöön ajattelussamme, jotta saavuttaisimme toisenlaisen, lopullisen onnen. Jos meillä on halua tehdä niin, elämästä tulee merkityksellistä. Vain dharma voi auttaa meitä saavuttamaan tämän lopullisen onnen. Täten dharman harjoittaminen on hyvin merkityksellistä.


Kuolema ja pysymättömyys

Seuraavaksi puhun kuolemasta ja pysymättömyydestä, mutta en sano aiheesta kovin paljoa, koska se järkyttää monia ihmisiä.

Siihen liittyy kolme pääasiaa:


(1) Kuolema tulee varmasti
a. Tähän asti kukaan ei ole voinut elää kuolematta.
b. Keho on hajoava.
c. Elämä voi katketa yhtäkkiä

(2) Kuoleman ajankohta on epävarma

a. Elämän pituus vaihtelee.
b. Fyysinen keho on haavoittuvainen.
c. Kuoleman syitä on paljon, elämän syitä vähän.

(3) Kuoleman hetkellä mistään ei ole apua
a. Rikkaudet eivät voi auttaa.
b. Sukulaiset eivät voi auttaa.
c. Emme voi itse auttaa itseämme.

 

Kuolemasta ja pysymättömyydestä puheen ollen, miten tämä harjoitus pitäisi visualisoida? Teemme harjoituksen käyttämällä yhtä päivää elämästämme ja kuvittelemme, että se on koko elämämme mitta. Esimerkiksi kun nousemme aamulla vuoteesta voimme kuvitella syntyvämme äitimme kohdusta. Aamutoimet vastaavat sitä kun vastasyntynyt pestään, vaatetetaan ja ruokitaan. Voimme löytää kaikista päivän toimista vastaavuuksia koko elämäämme ajatellen. Lopuksi, kun illalla makaamme vuoteessa, kuvittelemme itsemme kuoleman hetkellä, miten valmistaisimme viimeiset sanamme ja tekisimme viimeisen harjoituksemme, jos kuolema olisi todella tulossa. Lyhyesti, meidän tulisi yrittää kovasti kuvitella tätä ennen kuin nukahdamme. Nukkuminen kuvaa kuolemaa. Tuo nukkuminen on verrattavissa hajoamiseen bardossa. Tällainen on kuoleman ja pysymättömyyden visualisaatioharjoitus, samoin kuin menetelmä jota käytetään bardoharjoituksena kuoleman hetkellä.

 

Samsaran kurjuudet

 

Seuraavaksi puhumme samsaran kurjuuksista ja siihen kuuluu kolme osaa:

1.        Pohdiskele helvettimaailman kärsimyksiä sen mukaan, millaisia ovat omat kokemuksesi vihasta ja suuttumuksesta.

2.        Pohdiskele nälkäisten henkien maailman kärsimyksiä sen mukaan millaisia kokemuksia sinulla on ahneudesta.

3.        Pohdiskele eläinten maailman kärsimyksiä sen mukaan millaisia omat kokemuksesi ovat tyhmyydestä, hämmennyksestä ja tietämättömyydestä.


Kun mietimme samsaran kärsimyksiä, viittaamme niillä usein sekä ylempien että alempien maailmojen kärsimyksiin. Tässä pääpaino on kolmen alemman maailman kärsimyksissä. Tässä on tärkeintä se, että ellemme ole herkkiä alempien maailmojen kärsimyksille, niin puhuimmepa helvettimaailman kuumuudesta ja kylmyydestä tai nälkäisten henkien nälästä tai eläinten tyhmyydestä miten paljon tahansa, aiheen kuunteleminen vaan ärsyttää meitä eikä siitä ole mitään hyötyä.

Puhumme nyt aiheista nimeltä ”Syyt alempiin maailmoihin syntymiselle” ja ”Se minkä tuloksena alempiin maailmoihin synnytään”.

 

Helvettimaailma, nälkäisten henkien maailma ja eläinten maailma kuuluvat alempiin maailmoihin. Mikä on karminen syy syntyä niissä? Tai mitä ovat alempien maailmojen kärsimykset? Itse asiassa, kun katsomme omaa ahneuttamme, vihaamme, suuttumustamme ja hämminkiämme, voimme todella tuntea ja kokea nämä kärsimykset.

Se on samanlaista kuin hyvin sairas ihminen näkisi hallusinaatioita siitä että häntä piestään ja tuntisi kauhua. Vakava sairaus on esimerkki kolmesta myrkystä meissä. Samalla kun kolme myrkkyä vahvistuvat yhä enemmän, kuvat kärsimyksestä ja kauhusta kolmessa alemmassa maailmassa ilmestyvät.


(1) Pohdiskele helvettimaailman kärsimyksiä sen mukaan, mikä on oma kokemuksesi vihasta ja suuttumuksesta.

 

Miten koemme helvetin kärsimykset vihan ja suuttumuksen kautta? Ensinnäkin helvettimaailman pääkärsimykset ovat kuumuuden ja kylmyyden kärsimyksiä. Tutki nyt itseäsi: kun viha syntyy, miltä sinusta tuntuu? Siihen liittyy kontrolloimaton raivo. Tämä on täsmälleen sama tilanne, mikä kuumissa helveteissä vallitsee. Kun viha ja suuttumus laantuvat, kadumme, ja se vastaa tilannetta kylmässä helvetissä.

 

Joskus kuvaillaan, miten helvetissä olevia olentoja lävistetään miekoilla, joita on tiheässä kuin metsässä puita. Kun viha ja suuttumus alkavat, tuntuu siltä kuin sydämeemme pistettäisiin tikari. Tällä tavalla kokemalla vihaa ja suuttumusta voimme ymmärtää helvettimaailman kärsimykset. Samalla voimme kuvitella miten kauhealta kasvomme näyttävät vihaisina. Ne pelästyttäisivät itsemmekin ja voimme vain ihmetellä miksi niin käy. Täten pohdiskelemalla omaa vihaamme ja suuttumustamme voimme kokea helvettimaailman kärsimykset.

 

Tätä pohdiskelumenetelmää käyttämällä päädymme varmasti siihen, että viha ja suuttumus voivat aiheuttaa niin pientä kuin suurtakin kärsimystä. Siksi, kun oivallamme että viha ja suuttumus itsessään ovat helvettimaailma, löydämme tien ulos vihasta ja suuttumuksesta ja voimme poistaa ne.


(2) Pohdiskele nälkäisten henkien maailman kärsimyksiä sen mukaan, mikä on oma kokemuksesi ahneudesta.

 

Miltä nälkäinen henki näyttää? Sillä on vatsa suuri kuin Meru-vuori ja kaula ohut kuin neula. Ajattele näin: ”Kun ahneus ottaa vallan, ihmisen anteliaisuudesta tulee ohut kuin neula kun taas hänen ahneutensa kasvaa Meru-vuoren mittoihin. Kun hän näkee muiden rikkauksia, hänen kateutensa polttaa kuin tuli, se on kuin nälkäisten henkien suista tulevat lieskat. Mikään ei voi tyydyttää ahneen ihmisen ahneutta, eivätkä nälkäiset henget pysty nielemään mitään, eivät sulattamaan mitään ruokaa ja ruoka muuttuu heidän vatsassaan myrkyksi. Meidän on sen tähden tehtävä harjoitusta käyttämällä ahneuttamme tunteaksemme elävästi nälkäisten henkien kärsimykset.


(3) Pohdiskele eläinten maailman kärsimyksiä sen mukaan, mikä on oma kokemuksesi tyhmyydestä, hämmennyksestä ja tietämättömyydestä.

 

Tarpeetonta sanoa että eläin ei voi suunnitella tulevaisuutta, se ei tule toimeen edes välittömästi sitä uhkaavan vaaran kanssa. Vaikka pidämme itseämme älykkäinä, usein emme voi välttää harmeja. Joskus jopa aiheutamme niitä itse itsellemme. Se on tyhmyyttä. Kokemalla oman typeryytemme ymmärrämme eläinten kärsimyksiä.


Tämä lienee syy siihen, miksi Buddha sanoi: ”Tietämättömyys on kärsimystä.” (Karmapa vitsailee. ”Se että ei osaa kiinaa on myös aikamoista kärsimystä.”)

 

Syy, seuraus ja karma

(1) Erot

Karma on sanskritia ja merkitsee ”karma”. Syyn kannalta katsottuna on olemassa keho, puhe ja mieli, nämä kolme aspektia; tulosten kannalta katsottuna seurauksia on kolmenlaisia: myönteistä, kielteistä ja neutraalia karmaa. Mitä aikaan tulee, ennen kuin teko tehdään, motivaatiota sen takana kutsutaan ”mielen karmaksi” Se virittää kehon ja puheen toimimaan ja kehon ja puheen karmaa kutsuaan ”itse tehdyksi karmaksi”.
 

(2) Itse tehty

Minä esimerkiksi teen paljon kasvojen liikkeitä puhuessani. Puhumisen hetkellä luon puheen karmaa ja käteni liikkeistä syntyy kehon karmaa. Tällä tavalla itse päätämme teemmekö hyvää vai pahaa karmaa.


(3) Karmiset tulokset
 

Jos ajatuksemme ovat puhtaat ja kunnioitamme muita, siitä seuraa myönteistä karmaa. Jos olemme ylpeitä ja kateellisia ja aikeemme ovat kielteisiä, siitä seuraa kielteistä karmaa. Karma ei ole vain sitä mitä teimme edellisissä elämissä vaan jokainen teko jonka teemme nykyhetkessä.


Jotkut saattavat ihmetellä sitä, että vaikka buddhalaisuudessa ei puhuta Luojasta, se, että kaikki riippuu karmasta kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin ajatus Luojasta. Nämä kaksi käsitettä eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Luojasta puhuttaessa olemme hänen valtansa alla, eikä meillä ole minkäänlaista valinnanvaraa. Mutta karmasta puheen ollen kaikki ei ole karman määrättävissä; voimme muuttaa sitä tai ainakin joitakin sen aspekteja. Täten luoja ja karma ovat käsitteinä täysin erilaisia.
 
Jos esimerkiksi menemme ulkomaille, menemme ensin lentokentälle ostamaan lipun. Tässä vaiheessa voimme päättää lähdemmekö lennolle vai emme. Kun menemme lipuntarkastukseen, kävelemme kohti sisäänmenoaulan porttia. Vielä silloinkin voimme peruuttaa lähdön. Jopa istuessamme koneessa juuri ennen kuin ovet sulkeutuvat saatamme päättää lähteä pois jos haluamme. Mutta heti kun ovet ovat kiinni ja kone lähtee, lento on peruuttamaton. Lyhyesti sanottuna on omissa käsissämme voiko karmaa muuttaa, karma itse ei päätä siitä.

Erityisesti nykyaikana mielen voima on vahvistunut. Siksi karminen voima kypsyy [seurauksiksi] paljon nopeammin. Heti kun ajatukset syntyvät ne kypsyvät. Ottakaamme esimerkiksi laulajan esityksen: jos hänellä on rakastava ja iloinen sydän, tuhannet ihmiset yleisössä tuntevat sen ja heistä tulee hetkessä hänen ystäviään. Se on uskomatonta, toisilleen täysin tuntemattomista voi tulla vanhoja tuttuja sekunnissa.


Itse asiassa luomme karmaa koko ajan. Elämää ei voi mitata vuosissa eikä päivissä, mutta voimme sanoa, että jokainen minuutti on elämän mittainen. Siitä syystä jokaisesta hetkestä tulee tärkeä tapahtuma elämässämme. Meidän tulisi olla hyvin tarkkaavaisia, jos lipsumme pikkuasiassa se voi johtaa elinikäiseen onnettomuuteen.
 

(4) Pieni karma johtaa suuriin tuloksiin

Esimerkiksi voidaan ottaa pariskunta, joka riiteli eräänä aamuna parilla sanalla, joka synkensi kummankin päivän. Mikään ei sujunut töissä, he eivät voineet keskittyä ja se sai heidät hulluuden partaalle. Lopulta he käänsivät selän toisilleen, menivät oikeuteen ja hakivat avioeron. Tämä tuskallinen prosessi alkoi noista muutamista minuuteista sinä tiettynä aamuna ja muutamasta sanasta. Siksi sanomme, että pieni syy muutti koko maailman heidän kohdallaan.

 

Tosiasiassa 70–80 prosenttia elämästämme on omissa käsissämme. Vain 20–30 prosenttia on kiinni kohtalosta. Ihmiselle, joka uskoo syyn ja seurauksen oppiin, ei ole väliä onko ulkoinen pelastaja olemassa vai ei. Hän voi suojella itse itseään ja tulla omaksi pelastajakseen.


Kerron teille tarinan itsestäni. Minut kutsuttiin kerran luostariin. Huoneessa, joka oli valmistettu minua varten, oli paljon tavaraa. Koska huone oli valmistettu nimenomaan minua varten, ajattelin, että voisin katsella ympärilleni. Löysin uuden DVD-levyn. Otin sen käteeni ja halusin viedä sen kotiin nähdäkseni millainen se oli. Ketään ei ollut huoneessa eikä varmastikaan kameroita. Kysyin itseltäni: ”Tarvitseeko minun todella katsoa tämä? Onko katsomiseen tilaisuutta myöhemmin?” Lopulta käsitin, että minun ei pitäisi ottaa sitä. Koska halusin olla rehellinen, laitoin sen takaisin alkuperäiselle paikalleen laatikkoon ja sanoin: ”Olen pahoillani. Näkemiin!” Vaikka se oli pieni asia, olin lojaali tulevalle uralleni.

 

Jos ymmärrämme syyn ja seurauksen opin, uskon että ajattelemme eri tavalla kuin muuten. Buddha sanoi kerran: ”Olet itse oma pelastajasi; kaikki on omissa käsissäsi.”


Sutrat mainitsevat kaksi erilaista hyödyllistä ystävää: toinen on sisäinen ja toinen ulkoinen. Ulkoinen hyödyllinen ystävä on opettaja, joka saarnaa dharmaa tarkasti ja totuudenmukaisesti. Sisäinen hyödyllinen ystävä olet sinä itse, jonka tehtävänä on harjoittaa totista dharmaa. Vaikka rehelliseen ja hyödylliseen ystävään luottaminen ja hänen seuraamisensa on hyvin tärkeää, tärkeintä on oma sisäinen itsesi, joka voi harjoittaa dharmaa oikein ja sutrien mukaan. Sellainen guru, joka voi opettaa oppilaalleen oikeat harjoitusmenetelmät, on kaikkein hyödyllisin guru oppilaille. Guruun luottaminen tarkoittaa totuudenmukaista ja oikeaa harjoitusta, ei pelkästään gurun katselemista tai kumartelua hänen ympärillään.

Lopuksi Hänen pyhyytensä sanoi muutamia sanoja opetuksen päätteeksi:


“Kunnianarvoisten opettajien ja dharmaa harjoittavien maallikkoystävien ohjauksessa meillä on hyväenteistä karmaa olla täällä Buddhan maassa, Varanasissa, lausua mantroja ja kuunnella opetuksia. Minulle se on erityisen merkityksellistä, koska voin käyttää kiinankieltäni opettaessani teitä. Tämä mahdollisuus on täyttänyt yhden minulle tärkeän toiveen. En tule unohtamaan tätä koskaan. Olette kuin bodhisattvoja ystävällisyydessänne minua kohtaan ja rakastava myötätuntonne täyttää sydämeni. Kiitän teitä kaikkia todella.


Toivon vilpittömästi teille ja rakkaillenne hyvää terveyttä, menestystä ja onnen sekä viisauden kasvua. Ellei mitään odottamattomia esteitä ilmene, on paljon mahdollista, että tapaamme uudelleen. Ehkä silloin osaan jo paremmin kiinaakin. Amitabha!”

 

 

Neljä perustusta: erityiset alkuharjoitukset – perinteen mukaisia opetuksia, osa II

 

Lähde: The Four Foundations Part II (extraordinary preliminaries)
Opettaja: Hänen pyhyytensä 17. Karmapa, Ogyen Trinley Dorje
Sponsori
Taiwan Hwayue Foundation
23.12.2006  – 26.12.2006 Tergarin luostari, Bodh Gaya, Intia
Tiibetistä englanniksi kääntänyt Ringu Tulku Rinpoche

Toimitettu suomennos Ani Sherab

23.12.2006

Ensinnäkin haluan toivottaa rinpocheille, mestareille ja kaikille tänne kokoontuneille hyvää huomenta. Aloitamme tänään lyhyen opetussarjan, joka koskee mahamudra ngöndro -harjoitusta. Nämä opetukset on tarkoitettu pääasiassa idästä tuleville oppilaille. He pyysivät niitä. Koska nämä on tarkoitettu heille, on mahdollista että puhun välillä kiinaa.

 

Mutta tänne on tullut muitakin, tiibetiläisiä sekä länsimaalaisia. Olen oikein iloinen, että olette tulleet tänne. Meistä on mukava nähdä teitä ja teemme parhaamme, että tarjolla olisi käännökset myös teidän kielillenne. Mutta joskus saatan puhua kiinaksi, jota ette ehkä ymmärrä, mutta se johtuu siitä, että tämä opetus on pääasiassa kiinalaisille tarkoitettu. Teidän tulisi ymmärtää se.

 

Olette kaikki ehkä saaneet tämän keltaisen kirjan. Keskeisintä tässä on se, että opetusaikaa on vain neljä päivää, eikä se riitä, eikä tavanomaista ngöndro-opetusta ja harjoitusta saada loppuun. Koska minun on saatava ne päätökseen, kirjoitin tämän lyhyen ngöndro-tekstin.

 

Yksi syy kirjan kirjoittamiseen oli se, että sitä tarvittiin tähän opetustilaisuuteen. Toinen syy on se, että te, jotka asutte ulkomailla, olette niin kiireisiä, että teidän on hyvin vaikea harjoittaa pitkää ngöndroa. Siksi minusta käy päinsä, että teette tätä lyhyttä ngöndroa. Mutta ne tiibetiläiset, jotka haluavat tehdä ngödro-harjoitusta, eivät saa tehdä sitä tämän tekstin mukaan vaikka he olisivat saaneet siihen transmission. Näin on, koska tiibetiläiset pitävät oikopoluista ja helpoista tavoista; kun näette tämän lyhyen harjoituksen, saatatte unohtaa pitkän ngöndron ja teette harjoituksesta aina vain lyhyemmän. Siksi te tiibetiläiset ette saa tehdä tätä harjoitusta vaikka olisitte saaneet siihen perinteensiirron. Jos haluatte tehdä sitä, teidän pitää kysyä erityislupa.

 

Tänään on ensimmäinen päivä, niinpä puhun turvautumisesta ja bodhicittasta. Täällä kirjoissanne sanotaan: ”Kun yksilöt ovat ensin puhdistaneet mielensä virran tavanomaisilla alkuharjoituksilla, heidän tulisi pyytää voimansiirtoa ja ohjeita pätevältä gurulta ja sitten harjoitella mahamudran erityisten alkuharjoitusten mietiskelyä seuraavasti.”


Ihmisiä on monenlaisia. Eräät voivat harjoittaa mahamudraa heti noin vain. Sellaisia ihmisiä on. Silloin puhutaan erityisyksilöistä. Mutta yleinen sääntö on, että olipa ihminen millä tasolla tahansa, korkealla tai matalalla, jokaisen täytyy aloittaa kagyun yleisistä neljästä tavanomaisesta harjoituksesta ennen kuin tekee erityisiä ngöndro-harjoituksia.

Ellette harjoita tavanomaista ngöndroa ja teille tulee tietynlaisia kokemuksia, ei kannata jatkaa erityisiä harjoituksia. Niistä ei ole silloin hyötyä.


Ennen vanhaan Atisha Dipankaralta tulevan kadampa-perinteen mukaan ihmiset tekivät yhtä harjoitusta, vaikkapa pysymättömyyden mietiskelyä, kunnes he olivat kokeneet sen täydellisesti. Yksilö saattoi tehdä sitä jopa koko elämänsä ajan. Ellei hän saavuttanut harjoituksessaan tätä kokemusta elämän aikana, hän rukoili kuoleman hetkellä, että kykenisi jatkamaan harjoitusta seuraavassa elämässään. Ihmiset toivoivat näin.


Ngöndossa tehtiin yhtä osaa kunnes siitä tuli todella kokemuksellinen. Vasta kun harjoittaja oli saanut harjoituksen päätökseen, hän aloitti seuraavan harjoituksen. Tällainen harjoitustapa on olemassa, mutta käsillä olevan mahamudra-järjestelmän mukaan tehdään seuraavasti. Ensin mietiskellään kallisarvoisen ihmiselämän harjoitusta, mutta vaikka siitä ei olisi hankittu täyttä kokemusta, voidaan harjoittaa pysymättömyyttä ja kokea ihmiselämän kallisarvoisuus sen kautta.


Ihmisiä on monenlaisia. Siksi teidän ei tarvitse pakottaa itseänne kokonaan yhden harjoituksen loppuun. Pikemminkin voitte harjoittaa mitä tahansa näistä neljästä tavallisesta perusharjoituksesta sen mukaan, mikä niistä on teille helpoin. Ja kun totutte tekemään sitä, totutte vähitellen muihinkin perusharjoituksiin. Kallisarvoisen ihmiselämän, pysymättömyyden ym. harjoituksia ei siis tarvitse välttämättä käydä läpi järjestyksessä Voitte ottaa ensin sen mikä on helpoin ja tutuimman tuntuinen. Sitten muut tavalliset perusharjoitukset seuraavat luonnostaan. Jos voitte tehdä niin, se riittää.


Sen jälkeen ”heidän tulisi pyytää voimansiirtoa ja ohjeita aidolta gurulta”. Kuten eilen selostin, erityinen ngöndro-harjoitus on vajrayana-harjoitus, salaisen mantran harjoitus, eikä salainen mantra-harjoitus ole pelkkää opetusten vastaanottamista, pohdiskelua ja mietiskelyä. Teidän täytyy vastaanottaa laman siunaus ja ellei niin tapahdu, kokemusta ei voi tulla.


Siksi, kun sanotte että olette saaneet siunaukset, kyse ei ole vain siitä, että olette saaneet siunaukset siltä lamalta tai tältä lamalta. Se ei toimi niin. Asiat eivät tapahdu ilman kunnon opetuksia ja perinnettä.
Ensin teidän täytyy saada voimansiirto aidolta lamalta. Niin kuin aiemmin on puhuttu, jos olette saaneet Chakrasamvara- tai Vajrayogini-voimansiirron tai jonkin vastaavan, kysymys ei ole vain tekstin tutkimisesta nähdäksenne ymmärrättekö sen. Se ei riitä.

 

On monia ohjeita, joita ei ole kirjoitettu tekstiin, vaan ne tulevat laman kokemuksen kautta. Siksi teidän täytyy saada nämä opetukset ja voimansiirto suoraan aidolta lamalta.

Luen ensin hiukan turvautumiseen ja bodhicittaan liittyvästä tekstistä. ”Ensiksikin, jotta kaikki mitä teet, olisi dharman mukaista, turvaudu ja kehitä bodhimieli kahdella tavalla: mietiskelyistuntojen aikana ja niiden välillä. Mietiskelyistuntojen aikana laita maalliset huolet ja muut toimet syrjään, istu hyvässä mietiskelyasennossa mukavalla istuimella…”
 

Sanon ensin jotain mietiskelyistuntoihin liittyvistä opetuksista. Käsittelen lyhyesti sitä, mitä tarkoittaa ”jättää maalliset huolet ja toimet syrjään.” Olen nykyisin hyvin kiireinen mönlam-rukoustapahtuman valmistelujen takia. Minulla on monia vastuualueita, jota on pohdittava ja se aiheuttaa minulle paineita. Toisinaan kun minun täytyy antaa voimansiirto tai opetuksia minun on käännyttävä sisimpäni puoleen ja koottava itseni. Kun tarkastelen tilannetta, on niin paljon tekemistä, niin monia häiriötekijöitä ja liian monet asiat täyttävät mieleni – paljon ajatuksia. Mieleni tulee levottomaksi eivätkä keskittyminen ja tyyni vakaa mielentila synny luonnostaan tai helposti.

 

Teidänkin täytyy tehdä työtä kotimaissanne. Työskentelette koko päivän, ajattelette koko päivän, ja se aiheuttaa teille stressiä. Sellaisessa tilanteessa tai vastuunkantonne ohella haluaisitte ehkä tehdä dharmaharjoitusta, mutta se näyttää vaikealta. On hyvin vaikea tehdä harjoitusta aidosti. Siltä minusta tuntuu.

Sen tähden, kun teette harjoitusta, älkää aloittako sitä suoraan heti kun olette istuutuneet alas. Rentoutukaa ensin – antakaa kehon ja mielen rentoutua. Sillä ei ole mitään tekemistä dharman kanssa.
Rentoutukaa vain. Rentoutukaa.

Vasta kun olette hieman rentoutuneet, aloittakaa harjoitus. Harjoituksen ei välttämättä tarvitse olla kovin pitkä, tehkää lyhyt harjoitus. Jos teette niin, pystytte keskittymään ja mielenne tyyntyy. Tulette psyykkisesti vakaammiksi. Voisitte vaikka aluksi laulaa laulun tai kuunnella mukavaa laulua. Kun sitten mielenne tyyntyy ja rentoutuu hiukan, voitte mietiskellä, ja se sujuu.

Seuraavaksi sanotaan, että teidän tulee istua mukavalla istuimella. Teidän tulisi hankkia oma istuin. Jotkut puhuvat erityisistä istuimista, mutta ehkä jokainen ei pysty sellaista hankkimaan. Etsikää siis itsellenne oma mukava istuin.


Sen jälkeen pyydetään pitämään yllä kunnollinen asento. Tämä on tärkeää. Harjoitus voidaan aloittaa työstämällä ensin mieltä tai työstämällä ensin kehoa ja sen jälkeen mieltä epäsuorasti kehon kautta. Aloittelijoiden on helpointa aloittaa työskentelemällä kehon kanssa ensin ja edetä sitten mielen työstämiseen. Siksi teillä tulisi olla hyvä kehon asento.


Aloitamme alhaalta ja siirrymme sieltä ylöspäin. Ensin jalat. On parasta istua vajra-asennossa (täysristi-istunta) jalat ristikkäin, mutta se on hyvin vaikeaa. Teidän ei välttämättä tarvitse tehdä niin. Voitte istua yksi jalka toisen päällä – ehkäpä oikea jalka vasemman reiden päällä. Sitä kutsutaan puoli-vajra-asennoksi. Puoli vajrassa istuminen käy päinsä. Toinen mahdollisuus on, että ette laita kumpaakaan jalkaa toisen päälle, vaan istutte tavallisessa risti-istunnassa. Sekin käy. En sano enempää, ettei tästä tule liian helppoa, joten nämä ovat vaihtoehdot.

Sitten käsien asento: tyyneysmietiskelyn mudra. Oikea käsi on päällimmäisenä, vasen alla. Peukalot koskettavat toisiaan kevyesti.


Entä sen jälkeen? Pääasia on selkämme.
Jos selkä on liian kumarassa, shamataan liittyvä virhe, tylsyys valtaa mielen. Jos selkä on liian suorassa tai taaksepäin kallistunut, ilma nousee ylävartaloon. Siitäkin tulee ongelma. Joten älkää kumartuko eteenpäin älkääkä taipuko taaksepäin liikaa. Teidän tulisi istua aivan suorassa.

 

Taivuttakaa niskaanne hieman, ei kuitenkaan liikaa. Jos niska on taipunut liikaa eteenpäin, on vaikea hengittää.


Antakaa olkapäänne riippua vapaina. Kainalokuoppien ja käsivarsien väliin tulisi jäädä hieman tilaa. Sanotaan, että jos sulkee kainalokuopat, niistä tulee tylsistymisen salainen piilo. Joten antakaa ilman virrata kainaloihin, se torjuu väsymystä.


Mitä silmiin ja nenään tulee, antakaa niiden olla luonnollisesti. Älkää katsoko liian kauas mutta ei myöskään liian lähelle, sillä sekin tuntuu epämukavalta. Katsokaa suoraan eteenne, edessä olevaan tilaan.


Asentoon liittyy monia yksityiskohtia, mutta tässä ovat suurin piirtein pääasiat. Voitte myös tutkia niitä kirjoista ja saada lisävalaistusta. Minun ei tarvitse sanoa teille kaikkea.


Olemme nyt päässeet kohtaan, jossa puhutaan varsinaisesta turvautumisen kohteesta;


”Taivaalla edessäni on Guru Vajradhara,

merkityksellisen ja siunauksellisen perimyslinjan gurujen ympäröimänä

ja myös niiden gurujen, joihin minulla on uskoa ja dharmiset yhteydet.

Edessä ovat jidamit, oikealla buddhat,

takana pyhä dharma ja vasemmalla sangha.

Niiden kaikkien ympärillä on kunkin joukon kaltainen

valtameren laajuinen seurue.

Äitini, tuntevat olennot ja minä seisomme

turvautumisen lähteiden silmien edessä.
Turvaudumme yksipisteisesti ja kehitämme bodhimielen.”

 

Ensinnäkin ” taivaalla edessäni” ei tarkoita, että teidän täytyisi katsoa ylös taivaalle eikä maahankaan. Katsokaa suurin piirtein suoraan eteenne kulmakarvojenne väliin, ei oikealle eikä vasemmalle. Mitä käsitteisiin ylhäällä ja alhaalla tulee, teidän tulisi katsoa tälle tasolle: suoraan eteenpäin. Mitä siihen tulee, miten kaukana turvautumisen kohde on, sen pitäisi olla tarpeeksi kaukana, niin että kun nousette ylös ja teette täyskumarruksia, varjonne ei lankea sen päälle. Se on sellaisen mitan päässä. Se ei ole liian kaukana eikä liian lähellä – ei niin lähellä että varjonne osuu siihen. Teidän tulisi visualisoida turvautumisen kohde näin.


Sen keskellä on jalokivin koristeltu valtaistuin, jota leijonat kannattelevat. Teidän tulee visualisoida tämä jalokivin koristeltu valtaistuin, jota leijonat kannattelevat. Voitte visualisoida niin monta leijonaa kuin haluatte. Jotkut ihmiset kuvittelevat neljä leijonaa. Neljä leijonaa kuvaa neljää pelottomuutta. Jotkut visualisoivat kahdeksan leijonaa, mikä symbolisoi voiman kahdeksaa ominaisuutta.


Joka tapauksessa nämä leijonat eivät ole maalauksen kaltaisia vaan kolmiulotteisia.
Ne ovat hyvin eloisia. Ne ovat eläviä, elävät ja hengittävät. Niillä on punertavat silmät ja niiden kynnet ovat hyvin terävät. Niillä voi olla vaikkapa turkoosinvärinen harja – turkoosi tai muun värinen. Niillä on siis harjat ja hännät ja tiibetiksi sanomme, että ne ovat chilewa. Se tarkoittaa eloisaa. Niiden tulee olla uljaita. Keskeistä on, että ne ovat hyvin eloisia ja uljaita.

 

Voitte visualisoida sellaisia leijonia joita voimme oikeasti nähdä, tai voitte visualisoida tiibetiläisiä leijonia. Kukaan ei ole koskaan nähnyt tiibetiläistä leijonaa, mutta niistä on piirustuksia. Kumman tahansa voi visualisoida, kumpikin on yhtä hyvä. Joka tapauksessa ne edustavat joko neljää pelottomuutta tai voiman kahdeksaa ominaisuutta. Kuvitelkaa sellaisia leijonia, jotka edustavat tätä. Jos puhun liikaa leijonista, muutun leijonaksi ja alan karjua niin kuin leijona.

Valtaistuinta ei pidä kuvitella liian isoksi eikä liian pieneksi. Jos se on liian pieni, teistä tuntuu, että kaikki eivät mahdu sen päälle. Kaikki lamat ja jumaluudet eivät pysty istumaan sillä. Jos se on liian iso, ette voi nähdä sitä kokonaisuudessaan. Jos se on liian iso, mielenne ei pysty menemään sen ympäri. On vaara että niin käy. Joten sen pitäisi olla sellainen, että kun katsotte sitä, näette sen kokonaan edessänne. Mutta kun katsotte sitä syvällisesti, se on mittaamattoman suuri.


Se on samanlaista kuin katsoisi Bodhgayan stupaa kaukaa. Se näyttää niin pieneltä, että sitä voisi melkein pidellä käsissään. Mutta kun menee sen luo oikeasti, se on valtava. Valtaistuin on siis sellainen, kun sitä katsoo, sen voi nähdä kokonaisuudessaan, mutta todellisuudessa se on mittaamattoman suuri – valtavan iso.


Kahden kertymän – hyvyyden ja viisauden – merkkinä tämän valtaistuimen täytyy olla hyvin hienosti koristeltu kaikenlaisilla jalokivillä ja muilla kallisarvoisilla kivillä. Voitte kuvitella sen itse, mutta se on neliskulmainen jalokivin koristettu valtaistuin. Sen päällä, keskellä on toinen, pienempi valtaistuin, jota kannattelee myös neljä tai kahdeksan leijonaa. Sen päällä on lootuksen kukka, joka kuvaa pysymistä tahrattomana samsaran heikkouksista. Taitavia keinoja ja viisautta, suhteellista ja absoluuttista bodhicittaa kuvaavat auringon ja kuun kiekoista muodostuvat istuimet. Auringon ja kuunkiekon päällä on Vajradhara, juurigurusi, jota ensisijaisesti mietiskelet.

 

Miten visualisoimme guru Vajradharan? Kenet visualisoimme? Esimerkiksi gelukpa-järjestelmässä puhutaan lahjoista guruille ja ne ovat hyvin tärkeitä. Siinä visualisoidaan, että turvautumisen kohteiden keskushahmolla on neljä ominaisuutta. Lama on ystävällinen juurigurusi ja hän on myös Lobsang Drakpa (Tsongkhapa). Hän on lisäksi Buddha Sakyamuni ja Vajradhara, vajrayanan opettaja. He sanovat siis, että tulisi visualisoida tämä lama, jolla on yksi ydinolemus ja neljä aspektia.


Olen sitä mieltä että kagyu-harjoituksessa pidämme juurigurujamme tärkeimpinä. Visualisoit oman juurigurusi turvautumisen kohteiden joukossa Vajradharana. Yleisesti ottaen niin voi tehdä, se ei ole väärin. Jos visualisoitte juurigurunne, sanotaan, että siitä seuraa paljon hyötyä. Siunaukset tulevat helposti ja nopeasti. Mutta tämä on näin yksilön oman harjoituksen kannalta. Jos katsomme asiaa karma kamtsang -koulukunnan tai perinteen yleiseltä kannalta, jos katsomme sitä karma kagyu -opetusten ja Buddhan yleisten opetusten kannalta, niin ehkä muutamia seikkoja tulisi lisätä.

Mielestäni, jos tutkimme karma kamtsangia hyvin syvällisesti, niin Karmapa Düsum Khyenpa ja kaikki muut Karmapat edustavat karma kamtsang -opetuksia. Karmpasta tulee kaikkein tärkein. Hän on karma kagyu-opetusten pääasiallinen hallussapitäjä ja lähde. Jos tätä perinnettä seuraavat ovat niin kuin maa, hän on maan isä. Hän on karma kamtsangin isä. Siksi, mitä harjoitusta teemmekin, on tärkeä muistaa tämä. Ellemme muista sitä, niin kamtsang-opetuksia katsoessamme ne menettävät voimaansa ja sopusointu voi vähentyä. Se ei olisi kovin hyvä.

Sanon tämän, koska jotkut oppilaat, esimerkiksi jotkut kiinalaiset oppilaat ajattelevat: ”Tämä on minun opettajani.” Ja sitten he pitävät suhdetta yllä suoraan omaan opettajaansa eikä kehenkään muuhun, ikään kuin muita ei olisi olemassakaan.
Älkää tehkö niin. Vajradharan pitäisi olla teidän oma ystävällinen opettajanne ja koska tämä tulee kamtsang-perinteestä, hän on myös Karmapa. Hänen pitäisi olla myös Buddha Shakyamuni, koska Buddha Shakyamuni on koko buddhadharman lähde. Joten ellei pidä häntä tärkeänä, ei ole edes buddhalainen. Shakyamuni on siis buddhalaisuuden mestari. Ja hän on mantran opettaja, Vajradhara. Vajrayanan opettaja tai mestari on Vajradhara. Siksi häntä pitäisi pitää myös Vajradharana. Jos tutkitte Vajradharaa kaikista neljästä näkökulmasta, niin katsoittepa buddhalaisesta näkökulmasta, vajrayanan näkökulmasta, karma kamtsangin näkökulmasta tai oman harjoituksenne kannalta, se toimii, luulisin. Kyse ei ole siitä että minulla on Karmapan nimi ja yritän mainostaa sitä. Se ei ole tarkoitus. Näin ajattelen.

 

Hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan, edessä ja takana ovat lamat, jotka kuuluvat oivalluksen merkityksen perimyslinjaan ja harjoituksen siunausten perimyslinjaan. Vaikka ette olisi oivaltaneet mitään erityistä, on olemassa harjoituksen perimyslinja. On lamoja, joihin teillä on dharmisia yhteyksiä. Vaikka teillä ei olisi heihin dharmayhteyttä, on lamoja, joihin olette yhteydessä uskon ja omistautuneisuuden kautta. Teidän tulisi visualisoida heidät tällä tavalla.


Edessä ovat jidamit – jidam-jumaluudet, joita kohtaan tunnette hartautta tai yhteydentunnetta.
Mutta tämän perinteen näkökulmasta katsottuna visualisoimme Vajrajooginin. Oikealla ovat buddhat: Buddha Shakyamuni ja kaikki muut buddhat. Takana on dharma. Dharma tarkoittaa sekä kirjoituksia että oivallusta. Nämä ovat lakkaamisen ja polun totuudet, mutta kuvitelkaa, että kummatkin ottavat kirjojen ja niteiden muodon. Vajradharan vasemmalla puolella on sangha – bodhisattvat ja myös buddhat. Joskus buddhat ilmestyvät buddhan seuraajina sanghan joukossa. Kaikki tämä on turvautumisen kohde.

Kaikki turvautumisen kohteet katsovat eteensä. Ne katsovat hiukan alaviistoon mutta ei liian alas. Ne katsovat kaikkia tuntevia olentoja, joihin itsekin kuulumme keskeisimpänä kohteena.


Nämä kaikki tuntevat olennot tulevat monenlaisina: ihmisinä, eläiminä, deevoina jne. Ne voidaan visualisoida kahdella tavalla. Yksi tapa on visualisoida, että nämä tuntevat olennot ovat siinä muodossa, mistä maailmasta ne tulevat – ne ovat omissa muodoissaan. Toinen tapa visualisoida on sellainen, että kaikki nämä tuntevat olennot ovat tällä hetkellä ihmisen muodossa. Kumpikin käy. Jos visualisoitte olennot niiden omissa muodoissa ja sellaisten kärsimysten kera, mitä kussakin maailmassa on, on helpompaa tuntea vahvaa myötätuntoa heitä kohtaan. Jos ne ottavat ihmisen muodon, se on myös hyvää karmaa ja luo hyvän yhteyden, jonka myötä ne syntyvät ihmisinä. Joten näiden kahden välillä ei ole erityistä eroa.

 

Ja näette itsenne kaikkien näiden tuntevien olentojen keskellä. Joskus kuvittelette vihollisenne eteenne, isänne ja äitinne oikealle ja vasemmalle ja sitten kaikki muut ympärillenne. Visualisoittepa niin tai ette, pääasia on, että itse olette tämän kaiken keskellä. Olette keskellä, mutta se ei ole niin kuin suuressa tungoksessa olemista. On kuin olisitte suuren vuoren huipulla, mistä näette joka suuntaan. Kun katsotte ympärillenne, näette kaikki tuntevat olennot kokoontuneina silmienne eteen. Muuten kun teette kumarruksia, ette muista tai ette voi nähdä tekevätkö muut ympärillänne tai takananne kumarruksia vai eivät. Olette keskellä, mutta katsoessanne eri suuntiin näette kaikki tuntevat olennot ympärillänne. Näin teidän tulisi visualisoida. Kun teette harjoitusta, jos voitte nähdä heidät, on helpompi kuvitella.


Toinen ongelma on se, että jos teette harjoitusta pienessä huoneessa, kaikki nämä olennot eivät mahdu pieneen huoneeseenne. Se on hankalaa. Suuressa hallissa kuten tämä tuntuu, että tänne mahtuu paljon, mutta jos harjoitatte ngöndroa hyvin pienessä huoneessa ja katsotte oikealle ja vasemmalle, kaikki nämä ihmiset eivät voi mahtua siihen tilaan. Teistä saattaa tuntua siltä.


Se johtuu siitä, että käytämme tavallisesti viittä aistielintämme liikaa ja luulemme, että jos ajattelemme jotain mielessämme, sen täytyy olla jossain ulkona. Mutta sen, mitä ajattelemme, ei todellisuudessa täydy olla tuolla ulkona. Kun teemme harjoitusta, niin ensin tuntuu hyvältä ajatella kaikkia ympärillämme, mutta kun katsomme eri puolille, niin tuntuu että tilaa ei varmaankaan ole tarpeeksi. Katsoessamme silmillämme ja käyttäessämme viittä aistiamme on kuin tilan tulisi ulottua täältä tuonne. Viidellä aistilla on rajoituksia, ja niinpä ajattelemme, että asioiden täytyy ulottua yhdestä rajasta toiseen. Koska on tämä raja, kun ajattelemme jotain mielessämme, on kuin silläkin pitäisi olla raja, samanlainen kuin viidellä aistilla. Se ei ole helppoa. Niinpä täytyy ajatella seiniä ja ovenkarmeja ja sen sellaista. Teidän ei tarvitse tehdä niin. Jos teette niin, asiat menevät huonompaan suuntaan. Antakaa mielenne rentoutua. Se on niin kuin unessa, missä paljon asioita voi mahtua pieneen tilaan. Sen pitäisi olla jotain sen kaltaista. Älkää tehkö viidestä aistielimestänne pääasioita vaan keskittykää pääasiassa mielessänne.
Jos teette niin, keskittymisenne paranee.

Tämä riittänee tältä päivältä. Huomenna puhumme lisää turvautumisesta ja teemme turvautumisseremonian.

 

 

24.12.2006

Tervehdykseni kunnioitetuille rinpocheille, mestareille, sanghan jäsenille ja kaikille muille tänne kokoontuneille.

 

Ensiksikin puhun tänään turvautumisesta. Pitäisikö minun puhua tiibetiksi vai kiinaksi? Joka tapauksessa meillä on täällä kääntäjät usealle kielelle, joten asioiden pitäisi sujua. Koska meillä ei ole paljon aikaa, puhun kiinaa niin paljon kuin voin. Joskus sanon jotain myös tiibetiksi ja voitte

kuunnella englanninkielistä käännöstä FM-radioistanne. Jos kaikki toimii, se on hienoa. Ellei toimi, sille ei voi mitään, sillä muuten emme saa opetusta päätökseen.


Ensimmäinen asia, josta haluaisin puhua, on turvautuminen. Kun sanomme ”mennä turvaan”, siinä on kaksi sanaa, turva ja mennä. Niistä ensimmäinen, turva, on erehtymätön tuki. Turva, joka ei ole erheellinen. Sitä se tarkoittaa.

Meneminen on sitä, että kun kohtaamme jonkun vaaran tai pelon, meidän täytyy etsiä joku, joka voi antaa meille suojan, ja kun löydämme hänet, meidän on seurattava häntä ja pyydettävä suojaa.


Jatkamme eilisestä:

 

“Turvaudumme yksipisteisesti ja kehitämme bodhimielen.

Kaikki tuntevat olennot minä mukaan luettuna turvaudumme guruihin.

Turvaudumme jidameihin.

Turvaudumme buddhiin.

Turvaudumme dharmaan.

Turvaudumme sanghaan.

 

Turvautukaa viiteen Jalokiveen niin monta kertaa kuin mahdollista. Pitämällä yllä samaa visualisaatiota kehittäkää bodhimieli.”


Kun nyt sanotte tämän rukouksen, siinä on viisi turvautumisen kohdetta. Silloin kun mukaan otetaan dharmapalat eli dharmansuojelijat, viisauden omaavat [valaistuneet] dharmansuojelijat, Jalokiviä on kuusi. Mutta tässä yhteydessä, lähteessä, johon tämä harjoitus perustuu, turvautumisen kohteita on vain viisi, ei kuutta. Olen seurannut lähteen tekstiä.
Viisauden omaavat dharmansuojelijat eivät ole erikseen turvautumisen kohteita. Mikseivät ne ole? Yhdestä näkökulmasta, absoluuttisesti katsottuna niihin on sopivaa turvautua. Mutta ne ilmestyvät meille olentoina, joita suuret lamat voivat käskeä tai olentoina, jotka voivat suojella joogeja. Ne eivät kuitenkaan ilmesty turvautumisen kohteina. Siksi joidenkin lamojen mukaan nämä suojelijat eivät ole turvautumisen kohteita, kun ne ottavat suojelijan hahmon. Siksi ne eivät ole erikseen täällä. Näin se on.

 

Niitä ei lueta mukaan turvautumisen kohteisiin, mutta se ei merkitse sitä, etteivät ne ilmestyisi suojelijoina turvautumisen kohteiden ympärillä. Ne voidaan siis visualisoida turvautumisen kohteiden ympärillä.

Ehkäpä minun tulisi puhua edelleen turvautumisesta. Jotkut teistä haluavat turvautua, ja jos puhumme siitä, se muodostaa hyvän yhteyden. Turvautumisesta puhuttaessa on puhuttava sen syistä. Turvautua voidaan kahdesta syystä: pelosta ja uskosta. Kun joku on pelokas, pelkää kaikenkattavaa kärsimystä ja muita kärsimyksiä, hän haluaa löytää turvan. Kun tiedämme ja ymmärrämme, että Kolmella Jalokivellä on tarvittavat ominaisuudet ja kyky suojella meitä pelolta, haluamme luonnollisesti turvautua niihin. Siksi nämä kaksi [pelko ja usko] ovat ehdottoman tärkeitä osatekijöitä, jotta turvaa etsittäisiin.

Mitä pelko on? Se on ongelma, joka inspiroi meitä turvautumaan. Se on jotain, joka saa meidät etsimään turvaa. Mutta todellinen turvautumisen syy on usko. Minusta meidän pitää asettaa kyseenalaiseksi, onko turvautuminen aitoa, jos se tehdään pelosta.

Mitä turvautumisen kohteisiin tulee, niitä on kolme: Buddha, Dharma ja Sangha. Kun turvaudumme Buddhaan, pidämme häntä opettajanamme, joka näyttää tietä. Kun turvaudumme Dharmaan, se on tie, menetelmä, jonka avulla vapautamme itsemme vaaroista ja ongelmista. Ja turvautuessamme Sanghaan ajattelemme sitä kumppaneina polulla.

Mutta vaikka turvaudumme Buddhaan, ellemme pidä Dharmaa jonakin, mikä voi todella vapauttaa meidät, ellemme harjoita sitä, emme saavuta vapautumista.


Ja vaikka näkisimme Dharman merkityksen ja alkaisimme harjoitukset, ellei meillä ole henkisiä ystäviä, Sanghaa ja dharmaystäviä tukenamme (aito dharmaystävä on henkinen opettaja), niin mielemme on hämmentynyt jo polun alussa, emmekä ymmärrä mitä pitäisi tehdä ja mitkä asiat tulisi hylätä. Siksi me tarvitsemme ehdottomasti kaikki kolme turvautumisen kohdetta. Niiden kaikkien täytyy olla läsnä. On hyvin tärkeää, että kaikki kolme ovat läsnä, kun turvaudumme.


Mitä hyötyä turvautumisesta on? Meidän täytyy puhua sekä hyödyistä että haitoista.


Hyötyjä on monenmoisia. Kaikkein tärkein niistä, se mistä on tavallisille yksilöille eniten hyötyä, on seuraava. Jos turvauduttuamme käännymme Kolmen Jalokiven puoleen, vaikka meillä ei edes olisi oikeanlaista myönteistä pyrkimystä – siitäkin huolimatta – koska kohde on voimakas, teoista, joiden kohteena on Kolme Jalokiveä, voi tulla syy, jonka seurauksena on valaistuminen eli buddhuus.

 

Tämä on tärkeää, eikö vain? Joskus ajattelemme, että meillä pitäisi olla myönteinen pyrkimys tai aikomus, mutta se voi olla vaikeaa vai mitä? Mutta jos kohde on voimakas, omaan mielemme voima lisääntyy. Se on suuri hyöty. Sellainen hyöty turvautumisesta on.


Tämän jälkeen minun olisi varmaan hyvä sanoa jotain turvautumissitoumuksista. Yleensä ensin puhutaan turvautumisesta ja sitoumuksista sen jälkeen. Ehkä on kuitenkin parempi, että saatte ensin tietää mitä tässä tehdään, jotta tiedätte sopiiko se teille vai ei. Kun tiedätte sen, voitte päättää otatteko turvautumisvalan vai ette.

On kahdenlaisia sitoumuksia, yleisiä ja erityisiä. Ensinnä erityiset sitoumukset, niitä on kahdenlaisia: mitä tehdä ja mitä jättää tekemättä. Ensin käsittelemme sitä, mitä pitää jättää tekemättä. Tavallisten samsaristen ihmisten kohdalla on enemmän asioita, joiden tekeminen pitää lopettaa kuin niitä, joita tulee alkaa tehdä. Siksi puhumme ensin siitä, mistä tulee pidättäytyä.


Kun ajatellaan sitä, mistä pitää luopua, niin ensiksikin, kun olette turvautuneet Buddhaan, älkää turvautuko maallisiin jumaluuksiin. Toiseksi, turvauduttuanne Dharmaan, älkää toimiko väkivaltaisesti muita olentoja kohtaan. Kolmanneksi, turvauduttuanne Sanghaan, älkää hakeutuko kielteiseen seuraan.
Näin on sanottu.


Aluksi teidän tulee rentoutua. Tämä on kuin uusi rakennus, kaikki on uutta. Tämä ei ole helppoa, olkaa kärsivällisiä. On hyvä antaa itselleen hetki levähtää.

 

Ensiksi, kun turvaudutte Buddhaan, ette turvaudu maallisiin jumaluuksiin. Pääsyy turvautumiseen on se, että olemme peloissamme: että emme halua kokea kaikenkattavaa kärsimystä tai että pelkäämme syntyvämme alempiin maailmoihin tulevissa elämissä. Ellemme ole vapautuneita, meidän täytyy pelätä näitä asioita. Muuten, jos turvaudumme Kolmeen Jalokiveen vain koska pelkäämme tämän elämän kärsimyksiä, emme turvaudu aidosti.
 

Voimme luottaa maallisten jumaluuksien apuun tämän elämän nautinnoissa, kyetäksemme nauttimaan tämän elämän iloista. Mitä muihin kuin tähän elämään tulee, heihin ei kannata luottaa, koska he eivät hallitse itseään. Sanomme: ”Turvauduttuasi Buddhaan, älä turvaudu maallisiin jumaluuksiin.” Sanomme niin koska Buddha sanoi: ”Ellet voi suojella itse itseäsi, kuka muu sinua suojelee?” Omat voimamme, dharmanharjoituksemme voima voi suojella meitä. Se on tärkeää. Kukaan muu ei pysty meitä vapauttamaan.

 

Edelleen, kun sanomme, että teidän täytyy pelätä kärsimystä, en tiedä miten jotkut teistä sen ymmärtävät. Kun sanotaan, että kärsimystä täytyy pelätä, se ei tarkoita, että täytyy tuntea kärsimystä. Jotkut teistä saattavat ajatella että teidän täytyy muistaa kärsimys tai luoda jokin suuri kärsimys muistettavaksi. Jos teette niin, kärsimys muuttuu dharmaksi. Buddhalaisuudesta tulee kärsimyksen dharmaa. Jos mietiskelette pelkästään pysymättömyyttä ja kärsimystä, niin käy. Meidän ei pitäisi ymmärtää tätä sillä tavoin. Kärsimyksen pelkääminen ei tarkoita että pitää kärsiä. Ennemminkin teidän tulisi oppia, mitä kärsimys on. Teidän tulisi ymmärtää kärsimystä, ei kokea sitä eikä luoda sitä.
 

Toiseksi, kun sanomme: ”Turvauduttuasi Dharmaan, lakkaa vahingoittamasta olentoja,” puhutaan yhdestä näkökulmasta. Se on vain osa kokonaisuutta; pääasia on, että meidän tulee luopua asioista, jotka ovat polkua ja kärsimyksen lakkaamista vastaan. On luovuttava heikkouksista ja kehon, puheen ja mielen esteistä. On lakattava tekemästä pahoja tekoja ruumiillisesti, sanallisesti ja ajatuksissa, mitä ne ovatkaan. ”Olentojen vahingoittamisen lopettaminen” ei merkitse pelkästään [ruumiillisen] vahingonteon lopettamista.


Niin kauan kuin meillä on kolme mielenmyrkkyä [tietämättömyys, halu ja viha], jotka ovat väkivallan ja vahingonteon pääsyyt, on mahdollista, että aiheutamme vahinkoa. Se on jotain, mitä pitää pelätä, joten meidän on päästävä eroon syistä itsestään. Ne ovat kuin ydinräjähde – sanomme että säilytämme sen mutta emme tule käyttämään sitä. Emme kuitenkaan tiedä milloin sitä käytetään tai milloin se räjähtää itsestään. Oma ydinräjähteemme ovat kolme heikkouksien mielenmyrkkyä.
Ne ovat äärimmäisen vaarallisia. Siksi meidän on heitettävä pois kaikki myrkyt kehostamme, puheestamme ja mielestämme.

 

Kolmanneksi, kun sanomme: ”Turvauduttuasi Sanghaan älä pidä kielteisiä ystäviä,” tarkoitamme kielteisillä ystävillä ihmisiä, jotka estävät meitä kehittämästä pienimpiäkin myönteisiä tekoja kehon, puheen ja mielen tasoilla. Ne ovat kielteisiä ystäviä. Ihmisiä, jotka estävät meitä tekemästä pieniä hyviä tekoja. Voisi luulla että sillä tarkoitetaan ihmisiä, jotka luovat suuria ongelmia, valtavia vaikeuksia, mutta meidän on kiinnitettävä huomio pieniin asioihin. Isot ongelmat alkavat kaikki pikkuasioista. Siksi meidän on tunnistettava, että ihmiset, jotka estävät jopa pienien hyveellisten ajatusten syntymisen, ovat kielteisiä ystäviä.


No niin, tämä suurin piirtein kattaa asiat, joista meidän tulee luopua. Seuraavaksi ovat asiat, joita meidän tulee tehdä. Meillä ei ole paljon aikaa; tehkää se mitä teidän pitäisi tehdä. Olen puhunut jo siitä mitä pitää välttää, niinpä, te kaikki, tehkää sitä mitä teidän pitäisi.
 

Nyt on turvautumisvalan aika. On aika ottaa vala. Kaikki mitä olen sanonut, on ollut pelkkiä sanoja. Nyt kun otatte turvautumisvalan, sen ei pitäisi olla pelkkiä sanoja. Sen pitäisi olla jotain elävää. Sanojen pitäisi olla tuoreita ja eläviä. Teidän on tunnettava ne, teillä pitää olla sellainen tunne. Jotta tuo tunne tulisi esiin, teidän tulisi yhdistää se siihen mitä teissä on. Jos yhdistätte turvautumisvalan dharmaan, joka teissä jo on, niin luulen että tunne syntyy.

Joten minun pitäisi puhua tästä. Ajatelkaamme asiaa. Missä Buddha oikein on? Missä on se Buddha, johon turvaudumme? Jos ette voi ensin löytää Buddhaa, on mahdotonta turvautua. Missä Buddha on? Kun tutkimme asiaa, ehkäpä on niin kuin Buddha sanoi, ”Buddha” on joku, joka on saanut kaikki virheet laannutettua ja joka omistaa kaikki hyvät ominaisuudet. Nyt ei läsnä ole ketään, joka on saanut kaikki virheet laannutettua ja joka omistaa kaikki hyvät ominaisuudet, mutta lamat, henkiset ystävät joihin olemme yhteydessä, opettajamme ovat oppaitamme. He ovat niitä, jotka opettavat meille, missä polku kulkee. Tällaisesta henkisestä ystävästä tulee Buddhan edustaja, joten pidämme heitä buddhina ja turvaudumme.

Kyse on kuitenkin vain Buddhan tuesta. Henkinen ystävä ei voi noin vain tuhota kielteisiä tunteitamme, mielenmyrkkyjä. Emme voi ottaa henkistä ystävää ja käyttää häntä siten. Se, millä tuhoamme kielteiset tunteemme, on dharma.

 

Dharma on päätekijä. Dharmasta on paljon sanottavaa. Olen jo käynyt läpi tärkeimmät asiat siitä. Tähän mennessä meillä kaikilla on hieman myönteistä mieltä. Meillä täytyy kaikilla olla jonkin verran uskoa, hartautta tai bodhimieltä.

Lapsuudesta lähtien meillä on ollut luontainen myönteinen tervehenkinen päämäärä. Meidän täytyy tuoda se muistiin ja elävöittää sitä. Voimme muistaa sen ja saada sen näkyväksi. Voimme käyttää sitä dharmapolkumme alussa ja kaikkien polkujen alussa. Aikomus ”tulen tekemään sen” on tärkeä.


Sanoin tämän jo aiemmin Mirikissä ja haluaisin toistaa sen. Jos käytän itseäni esimerkkinä, niin muistan millaista oli, kun olin pieni, ehkä neljän tai viiden vanha. Olimme paimentolaisia, joten meidän täytyi silloin tällöin teurastaa eläimiä. Noina aikoina minulla oli luonnostaan hyvin voimakkaita tunteita, myötätuntoa tai miksi sitä halutaankaan kutsua. Se avasi sydämeni, ja vahva tunne syntyi. Minulla oli näitä vahvoja tunteita kun olin neljä- tai viisivuotias. Nyt olen parikymppinen. Olen noiden aikojen jälkeen lukenut paljon dharmakirjoja ja tehnyt jonkin verran dharmaharjoitusta. Mutta noiden aikojen jälkeen minulla ei ole koskaan ole ollut sellaisia myötätunnon tunteita, joita voisi verrata niihin vahvoihin myötätunnon tunteisiin, joita minulla oli neljä- viisivuotiaana.


Yksi ainoa sisäinen luontainen hyvä ominaisuus on parempi kuin tuhannet ominaisuudet, joita voimme luoda käsitteellisen harjoituksen kautta. Jos kykenisimme muistamaan omat luontaiset ominaisuutemme, kuten lähimmäisenrakkauden ym., ja soveltamaan niitä dharmaharjoituksessamme, se olisi minusta todella hyvä.


Sitten on sangha, kumppanit polulla. Teitä on täällä paljon koolla ja monet ovat dharmaystäviä keskenään. Sanotte kuitenkin aina ”lama, lama”, ettekä useinkaan ajattele dharmaystäviänne, vai mitä? Muistakaa ystävänne dharmassa. Ajatelkaa millaisia yhteyksiä teillä on toisiinne, yhteydet dharman kautta, samayan kautta ja sen kautta, että olette toisillenne avuksi. Kun turvaudutte Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan, ajatelkaa kaikkea tätä.

 

Joukossa on joitakin tiibetiläisiä, jotka myös aikovat turvautua. Hekin turvautuvat. Jotkut tiibetiläiset saattavat ajatella, että tämä opetus on pelkästään kiinalaisille ja länsimaalaisille, eikä heille. Niinpä he rentoutuvat ja lakkaavat ajattelemasta, mutta minä puhun tiibetiksi ja puhun myös heille.


Toistakaa nyt perässäni. [Hänen pyhyytensä antaa turvautumisvalan tiibetiksi ja kiinaksi.
Valojen käännös on seuraava:]


Tästä lähtien turvaudun Buddhaan. Turvaudun Dharmaan.
Turvaudun Sanghaan. [Toistetaan kolme kertaa.]

 

Toivon, että ne teistä, jotka ovat jo ottaneet turvautumisvalan, kehittäisivät sitä yhä pidemmälle, ja että ne teistä, jotka eivät olleet saaneet sitä aiemmin, saivat sen nyt. Vaikka sanommekin, että saatte jotain, ette tietenkään saa mitään uutta. Te teette päätöksen tai sitoumuksen. Kyse on sitoumuksen voimasta. Ne teistä, jotka tarvitsevat turvautumisnimen, olkaa hyvä ja ottakaa yhteyttä tilaisuuden järjestäjiin; saatte nimen sitä kautta.


Lopuksi, nyt kun olette saaneet turvautumisvalan, mitä teiltä odotetaan?
Mitä toivon teiltä kaikilta? Mitä teidän täytyy tehdä? Olen jo sanonut sen minkä voin, eikä siihen ole mitään lisättävää. Olen kertonut sitoumuksista. Tämä yleisellä tasolla.

 

Henkilökohtaisesti haluan sanoa teille tämän: olen antanut teille turvautumisvalat, mutta minulla ei ole erityisiä odotuksia sen suhteen, että koska olette turvautuneet minuun, teidän pitäisi tehdä harjoituksenne hyvin ja ahkerasti ja teistä pitäisi tulla buddha, jolla on ushinisha pään päällä ja pyörät jalkapohjissa. Jos niin tapahtuu, se on suurenmoista, mutta minulla ei ole siihen liittyviä odotuksia. Jos odottaisin sellaista, minulla itselläni pitäisi olla ushinisha, mutta se ei ole vielä kasvanut.


Tässä maailmassa ryhmät ja yhteenliittymät ovat hyvin tärkeässä asemassa. Ryhmät ja yhteenliittymät. Jos teemme jotain kielteistä ryhmänä, niin jokainen ryhmän jäsen osallistuu siihen, ja se vahingoittaa maailmaa. Mutta jos teemme myönteistä, se auttaa maailmaa.

Monet ovat nyt täällä koolla ja olen antanut teille turvautumisvalat. Toivon, että tulette entistä vastuullisemmiksi ja rohkeammiksi työskennelläksenne tämän maailman parhaaksi. Toivon, että rohkeutenne vahvistuu ja että kukin teistä tuntee todella voivansa tehdä jotakin maailman hyväksi sen sijaan, että vain aikoisitte. Sillä odotuksella olen antanut turvautumisvalat.


Omalta puoleltanne kehittäkää lähimmäisenrakkautta ja pyrkimystä ollaksenne olennoille avuksi. Yrittäkää lisätä iloa ensin omassa perhepiirissänne, sitten yhteiskunnassa, ja lopulta koko maailmassa. Se on henkilökohtainen odotukseni teiltä nyt, kun olette turvautuneet minuun. Tähän turvautumiseen liittyvä osuus päättyy.


Puhuimme hiukan bodhicittasta aiemmin. ”Bodhimielen kehittäminen” merkitsee tietyn mielentilan kehittämistä. Siinä ei ole kyse ”sanojen kehittämisestä”, eihän? Joten teidän tulisi kehittää bodhicitta. Kunkin teistä tulisi omalta osaltanne ponnistella kehittääksenne rakkautta, myötätuntoa ja bodhimieltä. Kaikilla ihmisillä on rakkauden, myötätunnon ja bodhimielen siemen. Se on vain jotain, mitä meidän täytyy parantaa, mitään uutta ostettavaa ei ole. Joten omalta osaltanne te kaikki, olkaa hyvät ja mietiskelkää tätä.


Seuraavaksi sanon muutamia seikkoja täyskumarruksista. Selitän ne ensin kiinaksi, sitten tiibetiksi.

 

Täyskumarruksia on kolmenlaisia: kumartaminen mielessä, puheen kautta ja keholla. Kun liitätte kätenne yhteen ja kumarratte päänne alas, se on keholla kumartamista. Kun lausutte kunnioituksen ja ylistyksen säkeitä, se on puheen kautta kumartamista. Ja kun mieli muistaa hyvät ominaisuudet ja usko viriää, se on kumartamista mielessä. Jos ajattelette, että mielessä oleva usko ja hartaus sekä rukousten lausuminen eivät ole kumartamista ja että ainoastaan kehon liikuttaminen on kumartamista, sekin käy. Sanskritinkielinen sana namo merkitsee nimittäin kumartamista. Namo voi tarkoittaa kumartamista tai kunnioituksen osoittamista, joten tässä ei ole mitään ongelmaa.


Tähän liittyy tarina. Vuonna 1925 Kiinassa eli eräs teurastaja, joka kuolemansa hetkellä tunsi suurta hartautta Buddhaa kohtaan ja nosti yhden käden sydämelleen uskonsa tähden. Noin yhdeksän kuukautta myöhemmin kaikki hänen perheensä jäsenet näkivät samaa unta. He uneksivat, että äskettäin kuollut perheenpää sanoi: ”Huomenna synnyn porsaana naapurustossanne, ja yksi sorkistani on ihmisen käsi. Pyydän, suojelkaa minua.”

 

Seuraavana päivänä niin todella tapahtui. Perheenjäsenet yhdistivät rahavaransa, ostivat porsaan ja antoivat sen luostariin säästääkseen sen hengen. Tämä tuli mahdolliseksi, koska mies oli osoittanut kunnioitusta vaikka vain yhdellä kädellä. Ja jos sellainen hyöty on kunnioituksen osoituksesta yhdellä kädellä, miten suurta hyötyä voikaan toivoa olevan kahdella kädellä kunnioittamisesta?


Kumarrusten tosiasiallinen merkitys on todella suuri. Sutrien mukaan paras tapa kerätä hyveen kertymää on tehdä seitsenosaista harjoitusta. Kumarrukset kattavat kaikki seitsemän osaa.


Kunnioituksen osoittaminen kehollanne, puheellanne ja mielenne kautta on kumartamista (1). Lahjojen tarjoaminen (2) miellyttää kaikkia buddhia ja bodhisattvoja. Puhumme tässä neljästä voimasta. Niihin kuuluu tuen voima, ja luottaminen tuen voimaan puhdistaaksemme väärät tekomme, esteet ja lankeemukset, on tunnustamista (3). Ilo, jota tunnemme antaessamme lahjoja ja puhdistaessamme pahoja tekojamme on iloitsemista (4). Sen tähden buddhat ja bodhisattvat ovat mielissään ja siksi he kääntävät dharman pyörää (5) eivätkä siirry nirvanaan (6). Tämä aspekti liittyy siis siihen, että pyydämme heitä kääntämään dharman pyörää ja olemaan siirtymättä nirvanaan. Ja kaikkien näiden hyveiden juurten omistaminen buddhuuden saavuttamiselle on omistamista (7).

 

Seuraavaksi selitetään tapa, jolla kumarretaan. Puhun ensin siitä, miten liitämme kätemme yhteen. Sormenpäiden tulisi koskettaa toisiaan. Jättäkää kuitenkin tilaa kämmenien väliin ja taivuttakaa peukalot sinne. Muoto on kuin kukan nuppu, joka ei ole vielä auennut, eikö vain? Intialaiset lapset myyvät aamuisin kukkia. Katsokaa noita kukkia tarkkaan. Tyhjä tila kämmenien välissä kuvaa dharmakayaa. Kahden käden muoto on muotokaya. Oikea ja vasen käsi ovat taitavat keinot ja viisaus. Ne kuvaavat sitä silloin, kun teemme hyviä tekoja. Kun teemme huonoja tekoja, ne kuvaavat maroja ja esteitä. Tässä yhteydessä ne kuvaavat taitavia keinoja ja viisautta. Kun yhdistämme nämä kaksi, se luo olosuhteet sille, että viisauden ja keinojen ykseyden kautta ne, jotka eivät ole lähteneet polulle lähtevät sille. Ne, jotka ovat lähteneet kulkemaan polkua pysyvät sillä ja kehittyvät sillä yhä enemmän ja enemmän.


Asettakaa yhteen liitetyt kätenne otsan kohdalle, sitten kurkun kohdalle ja sitten sydämen korkeudelle. Se että laitatte ne näin osoittaa, että muistatte Buddhan kehon, puheen ja mielen hyvät ominaisuudet ja että hänen ominaisuutensa ovat puhdistuneet.
Siitä tulee syy esteiden puhdistumiselle.


Tulevaisuudessa, kun teette turvautumisharjoitusta, teette kumarruksia, niinhän? Kumartaessanne voitte tehdä joko täyskumarruksia tai puolikumarruksia, mikä tarkoittaa sitä, että viisi kohtaa kehostanne koskettaa maata. On monenlaisia kumarruksia. Täyskumarrukset ovat pääasiassa peräisin tantroista. Puolikumarruksia, joissa viisi kohtaa koskettaa maata, kutsutaan joskus viiden kohdan mandalaksi.
Se on yleinen buddhalainen kumarrus. Teittepä millaisia kumarruksia vain, ne käyvät hyvin, täyskumarruksia tai puolikumarruksia. Jos polvenne eivät ole hyvässä kunnossa, voitte olla polvillanne maassa, koskettaa yhteen liitetyillä käsillä kolmeen kohtaan ja kumartaa alas. Sekin riittää. Teidän ei tarvitse nousta ylös vaan voitte pysyä polvistuneena.

 

Joka tapauksessa, näin kumarretaan. Yleensä kun kumarruksia tehdään, niitä täytyy tehdä satatuhatta. Mutta jotkut ulkomaalaiset valittavat kumartamisesta – selkääni sattuu, polviini koskee, kuulen sitä usein. Jos voitte tehdä satatuhatta kumarrusta, se on todella upeaa, mutta teidän ei ole pakko. Satatuhatta on hienoa, mutta jos harjoitus muuttuu ärsyttäväksi ja vaikeaksi, jos se häiritsee mielenrauhaanne, se lakkaa olemasta dharmanharjoitusta. Joten ehkäpä on niin, että kun teette tätä erityistä ngöndroa, jonka olen kirjoittanut, teidän ei täydy tehdä välttämättä sataatuhatta. Mutta voisimme varmaan asettaa minimirajan, kuten tuhat, kymmenentuhatta tai viisikymmentätuhatta, jotain sellaista. Tämä koskee ainoastaan minun ngöndro-tekstiäni. En puhu muista teksteistä; tämä ei liity niihin. Jos voitte tehdä satatuhatta, voitte tehdä enemmänkin, kaksisataatuhatta. Jos sadantuhannen sijasta pystytte tekemään kaksisataatuhatta, se on mitä tervetulleinta.


Kaikkein tärkeintä kumartamisessa on kunnioituksen osoittaminen niin, että se näkyy kehon eleissä ja kuuluu puheessamme.
Puhtaan käytöksen tulisi näkyä kehon, puheen ja mielen tasolla. Jos niin käy, se on kumartamista. Ellei niin ole, se ei ole kumartamista. Jos oppilas pystyy kumartamaan tavalla, jossa kunnioitus näkyy, määrä ei ole tärkeä – hän saa [hyveen ja viisauden] kertymät täyteen. Päämäärä tulee täytetyksi. Eräs tiibetiläinen lama sanoi kerran, että sen, paljonko ihmisellä on uskoa, näkee tavasta, jolla hän kumartaa. Joskus kun näemme tiibetiläisten kumartavan, se on todella pelottavaa. Se on jotta vroom! Se näyttää todella pelottavalta. Kumarrusten täytyy osoittaa uskoa ja puhtautta. Näin se on. Kiitos.


25.12.2006

Puhuimme eilen siitä, mitä turvautumiseen ja bodhicittaan liittyvien istuntojen aikana tehdään. Kerron Mingyur Rinpochelle asiat, joita tehdään istuntojen väliaikana ja hän voi selittää sen teille. Koska aikaa ei ole paljon, sen selittäminen on Mingyur Rinpochen tehtävä.

 

Nyt on aika puhua Vajrasattva-harjoituksesta ja mandalan uhraamisesta.

 

Kun puhutaan kielteisten tekojen puhdistamisesta, puhutaan neljästä voimasta. Ne ovat tuen voima, katumisen voima, vastalääkkeen voima ja päätöksen voima. Luulisin, että helpoin niistä on tuen voima.

 

Tuen voima on yksinkertaisin siitä syystä, että se tarkoittaa Kolmeen Jalokiveen luottamista. Luotamme siihen, mikä on ansioitunutta. Vaikka aikomuksemme tai käytöksemme eivät olisi täysin puhtaita, tuen voimasta on paljon apua. Kun esimerkiksi tunnustamme pahoja tekojamme, tunnustuksemme ei ehkä ole aivan täydellinen tai aito, mutta jos tukeudumme Buddhaan, dharmaan ja sanghaan, tuen viisaus tekee meille helpommaksi päästä eroon pahasta karmastamme. Ehkäpä se on niin.

Mitä kielteisten tekojen puhdistamiseen tulee, monet ajattelevat, että jos he tappavat hyönteisen, se pitää tunnustaa. Tai ehkä näin: ”Tapoin tiikerin, minun pitää tunnustaa se.” Tai sitten he ajattelevat: ”Tapoin ihmisen, joten minun on tunnustettava tuo paha teko.” He ajattelevat näin. Se on oikein hyvä.


Mutta vielä tärkeämpää on se, että jos teemme ensin sitoumuksen tai toivomuksen – oikein suuren sellaisen – ja sitten jälkeenpäin toimimme sitä vastaan, se on ongelmallisempaa. Siitä on paljon enemmän vahinkoa. Yleisesti ottaen on paha asia, jos tappaa ihmisen tai muun olennon ja sen tunnustaminen on hyvä, mutta jos ensin lupaa paljon mielessään ja myöhemmin asiat kehittyvät toiseen suuntaan, vahinko on suurempi, se on edellistä pahempi asia.


Sen tähden, jos tapatte hyönteisen – esimerkiksi jos joku näkee pienen kuoriaisen ja sanoo: “Aion tappaa tuon,” ja sitten hän astuu sen päälle tai litistää sen kädellään, siitä ei tule henkilölle mitään välittömiä kielteisiä seurauksia. Kärsimys kyllä seuraa, mutta ei heti. Yleisesti ottaen teko on väärä, mutta välittömiä seurauksia ei tule.


Näin on, koska kun tapatte hyönteiseen, se tapahtuu tavallaan spontaanisti. Se ei ole jotain mitä on etukäteen suunniteltu. Koska ei ole mitään tiettyä aikomusta, sillä ei ole niin suurta vaikutusta meihin. Tapamme paljon hyönteisiä, mutta emme tunne tehneemme niin. Mutta kun teemme voimakkaan sitoumuksen tai toivomme kovasti [ettemme tappaisi] ja sitten toimimme päinvastoin, sellainen teko on paljon vahingollisempi meille, koska olemme sitoutuneet ja asettaneet toiveemme ja pyrkimyksemme tiettyyn suuntaan. Se on jotain, mikä on ollut mielessämme pitkään, ja kun rikomme sen, vahinko on suuri. Siksi kolmen valan rikkominen on paljon pahempi kuin hyönteisten tappaminen ym. Jos ensin otamme valan, teemme sitoumuksen ja sitten myöhemmin jotain sen vastaista, se vahingoittaa itseämme enemmän.


Se, mistä nykyhetkellä tiedämme onko jokin paha teko voimakas vai ei, ei johdu siitä että joku kuten Buddha olisi sanonut, että tämä on vahingollista ja tuo ei. Se ei ole niin. Tietääksenne miten voimakasta kielteisyys on, katsokaa omaa olemustanne. Kun katsotte olemustanne, näette miten vahingollista se on. Minusta se on se, mitä meidän tulee ajatella: jos katsotte suoraan ja arvioitte, onko kokemus voimakas tai onko se jättänyt suuren vaikutuksen, se luultavasti oli hyvin vahingollinen. Puhun nyt suoraan.

 

Jos tuo teko saa aikaan voimakkaan kielteisen kokemuksen tai vahvoja mielenliikkeitä, se oli luultavasti raskas väärä teko. Jos teette teon, mutta siitä ei seuraa voimakasta kielteistä kokemusta, ette itse saa siitä vahvaa vaikutelmaa, sitten se on pienehkö huono teko.


Kun tunnustamme kielteisiä tekojamme, kaikkein tärkeintä on ajatella: “Olen tehnyt tämän tai tuon pahan teon.” Näin ajattelemalla tunnustamme juuri tuon nimenomaisen teon, ja se on oikein hyvä. Meidän tulisi muistaa menneet pahat tekomme ja tunnustaa ne erityisesti; sen tekeminen on hyväksi. Jos teemme niin, tunnustamisestamme tulee aitoa ja täydellistä.


Mutta kun teemme yleisen tunnustuksen, emme yksilöi jokaista pahaa tekoa ennen tunnustamista. On siis hyvä tunnustaa yleisesti kaikki mitä olemme tehneet aluttoman ajan alusta asti tähän hetkeen asti – kaikki kielteinen, mitä on tehty kolmen mielenmyrkyn vaikutuksen alaisena. Sen tekeminen on hyvä. Näin on, koska on erittäin vaikeaa yksilöidä jokaista väärää tekoa. Esimerkiksi minä en muista tehneeni yhtään erityisen suurta tai voimakasta pahaa tekoa nuorena, mutta olen varmasti tehnyt paljon pieniä huonoja tekoja. En muista niitä kaikkia. Olemme kaikki samanlaisia: olemme tehneet paljon pahaa, mutta emme muista mitä. Emme kuitenkaan ole tehneet mitään sellaista pahaa, joka ei olisi sekoittunut kolmeen mielenmyrkkyyn tai ollut näiden kolmen kielteisen tunteen motivoima. Joten jos tunnustamme kaiken, minkä motivaationa kolme mielenmyrkkyä ovat olleet, kaikki sellaiset huonot teot, muistamme ne tai emme, ne voivat puhdistua.

 

Kielteisten tekojen tekemiseen johtaa pääasiassa kolme seikkaa. On kuninkaan kaltaista tietämättömyyttä ja ministerin kaltaista vastenmielisyyttä ja halua. Näin on, koska tietämättömyys hallitsee kaikkia muita kielteisiä tunteita. Tietämättömyyden takia näemme asiat väärin ja se luo epätarkkoja käsitteitä. Näiden epätarkkojen käsitteiden takia syntyy muita kielteisiä tunteita. Samoin kuin tunneaisti kattaa koko kehon, tietämättömyys on läsnä kaikissa kielteisissä tunteissa. Siksi sitä kutsutaan ”kuninkaan kaltaiseksi”.

 

Kun puhutaan ministerin kaltaisista kielteisistä tunteista, niin kielteisiä tunteita on paljon, mutta päätunteet – ne joiden voimalla toimimme – ovat vastenmielisyys ja halu. Siksi ne ovat niin kuin ministerit.


Mitä kielteisiä tekoja sitten teemmekin, on mahdotonta, etteivät vastenmielisyys tai halu tukisi niitä. Ne ovat seikkoja, jotka motivoivat tekoja. Mitä syihin tai motivaatioon tulee, kaikki huonot teot tehdään näistä syistä: tietämättömyydestä, vastenmielisyydestä tai halusta. Kun alamme inhota näitä kolmen myrkyn takia tehtyjä vääriä tekoja niin kuin ne olisivat oksennusta ja tunnustamme ne, sitten voimme todella puhdistaa ne pois.

Jos puhutaan karmasta tekijää ajatellen, on olemassa kehon, puheen ja mielen tekemää karmaa. Mitä tekoihin tulee, keho, puhe ja mieli tekevät ne. Kaikki kielteiset teot tehdään näiden kolmen toimesta, joko kehon, puheen tai mielen. Kun ne luokitellaan sen mukaan, miten ne tehdään, on kehon tekoja, puheen tekoja ja mielen tekoja.

 

Jos luokittelemme karman sen mukaan miten teemme tekoja, tyyppejä on kolme: teot, jotka teemme itse, teot, jotka pyydämme jonkun muun suorittamaan ja kolmanneksi muiden tekemät teot, joiden johdosta iloitsemme. Teot jotka teemme itse ovat selkeitä: se on sitä, mitä olemme todella tehneet. Mitä tulee niihin tekoihin, joita pyydämme muita tekemään, se, että pyytää muita tekemään pahaa puolestaan on vahingollisempaa kuin ne teot joita tekee itse. Voimme ikään kuin teeskennellä että emme ole tekemässä mitään pahaa, vaikka samalla pyydämme jotakuta muuta tekemään sen. Se on pahempaa siksi, että silloin kaksi ihmistä tekee pahaa, me itse ja tämä toinen joka teon tekee. Siitä tulee kaksi negatiivista tekoa ja siitä on enemmän vahinkoa.


Iloitseminen jonkun toisen kielteisistä teoista tarkoittaa sitä, että kun joku tekee jotain pahaa, me ajattelemme: “Se on mainiota!
Todella hienoa! Hän on kerrassaan hyvä. Se on erinomaista.” Jos ajattelemme siten ja iloitsemme sillä tavoin, tämän kielteisen ajatuksen voima luo vääryyden. Siitä seuraa itsellemme yhtä paljon pahaa kuin teon tekijälle. Ei ole niin, että huonon teon seuraukset jaettaisiin puoliksi tekijän ja teosta iloitsevan henkilön kesken. Se, joka iloitsee väärästä teosta, ansaitsee kaikki seuraukset siitä, ei pelkästään osaa siitä tai puolikasta. Se on siis sama kuin olisi tehnyt sen itse.

 

Nyt teemme Vajrasattva-harjoituksen.


”Puhdistaaksenne kielteisyyttänne ja esteitänne lausukaa ensin mietiskelyistuntojen aluksi:”

”Ensin” tarkoittaa istuntojen aikana.
 

”Pääni yläpuolella lootuksen ja kuunkiekon muodostamalla istuimella

on Guru Vajrasattva, väriltään valkoinen, koristein kaunistettu,

hänellä on yhdet kasvot ja kaksi kättä,

hän pitelee vajraa oikeassa ja kelloa vasemmassa kädessään

ja istuu vajra-asennossa.”


Tässä kohtaa, ennen kuin teette Vajrasattva-harjoituksen, teidän täytyy käydä läpi koko turvautumisharjoitus ja bodhicitta-harjoitus. Niin kuin aiemmin on selitetty, istuntojen aikana, vaikka teette Vajrasattva-harjoitusta erikseen, teidän on lausuttava turvautuminen ja bohicitta ensin. Lausukaa turvautuminen ja bodhicitta ensin hyvin, ja sen jälkeen resitoikaa Vajrasattva-harjoitus.
 

Tässä sanotaan: “Pääni yläpuolella.” Kun sanotte “pääni”, kyse on tavallisesta muodostanne. Meidän on ajateltava itseämme tavallisina ihmisinä, sellaisina kuin olemme nyt. Teidän ei tarvitse visualisoida itseänne jumaluutena, ei mitään sellaista, koska vääryydet ja pahat teot on tehty tässä tavallisessa muodossa. Koska vika on tavanomaisessa muodossamme, sen avulla on helpompi muistaa, että olemme tehneet väärin. Kun teimme pahoja tekoja, teimme ne tavallisessa hahmossamme ja juuri siinä hahmossa visualisoimme itsemme.


Kun sanomme “pääni yläpuolella”, se tarkoittaa noin 12 sormenleveyttä päälakemme yläpuolella – avaruudessa noin 12 sormenleveyttä pään yläpuolella. Vajrasattva istuu lootuskukan päällä, mikä kuvaa sitä, etteivät samsaran virheet tahraa häntä. Lootus on väriltään valkoinen – valkoinen lootus, jolla on kahdeksan terälehteä. Visualisoikaa tämän istuimen päällä kuunkiekko, joka on luonnoltaan suhteellinen bodhicitta ja pyöreä kuin täysikuu. Se näyttää sellaiselta kuin kuu näyttää, kun katsomme sitä maasta käsin. Nykyajan tiedemiehet ovat menneet kuun lähelle ja ottaneet valokuvia, jotka osoittavat kuun pimeäksi palloksi, mutta me emme visualisoi sitä niin. Se on valkoinen ja säteilevä.

 

Yksityiskohtaisempi selitys tälle on se, että valkoinen väri on suhteellinen bodhicitta, kaikkien hyvien tekojen lähde. Siksi istuin on väriltään valkoinen. Se on täysi, täydellinen ympyrä, joka kuvaa sitä, että myötätuntomme ulottuu ilman ennakkoluuloja kaikille tunteville olennoille. Siksi se on ympyrä. Koska se viilentää voimakkaat, polttavat itsekkyyden tunteemme, se on viileä koskettaa. Koska se hyödyttää muita täydellisesti, se säteilee valoa. Tarvitsemme jotain sen kaltaista.

 

Visualisoikaa Vajrasattva sen päällä. Visualisoikaa Vajrasattva heti. Minusta voitte tehdä tämän ilman, että visualisoisitte mitään kirjaimia tai muuta säteilyä. Visualisoikaa Vajrasattva yhdessä hetkessä täydellisessä hahmossaan. Tämän pitäisi toimia.

Kun puhumme Vajrasattvasta, minun täytyy ensin kertoa teille, mitä Vajrasattva tarkoittaa. Vajra voi tarkoittaa monia eri ominaisuuksia: vajralle on sanskritin kielessä monia merkityksiä. Päämerkitys on, että se on buddhan mielen ei-kaksinaista viisautta. Se on jotain, jota neljä maraa eivät voi voittaa. Se on hyvin voimakasta ja haavoittumatonta. Koska se on sellaista, sitä sanotaan vajraksi.

 

Ja sattva tarkoittaa sitä, että vaikka hän on voittanut hienovaraiset tiedolliset esteet ja heikkouksiin liittyvät esteet ja hän on tehnyt muodon ja viisauden ei-kaksinaisesta ykseydestä totta, hän näyttäytyy muotokayana ja työskentelee jatkuvasti olentojen hyödyksi. Hän ei kyllästy eikä väsy tähän työhön. Siksi häntä kutsutaan sattvaksi, rohkeaksi tai urheaksi.


Vajrasattva on väriltään valkoinen. Hän on valkoinen, koska kaikkein hienoimman viisaustuulen yksi ominaisuus on valkoisuus. Hän on sen takia väriltään valkoinen. Hän on myös rauhallinen ja hymyilee.
On tärkeää, että hän on rauhallinen ja hymyilevä. On hyvin tärkeää mietiskellä, että hänellä on ilme. Joskus kun ajattelemme häntä liikkumattomana ja tyynenä, kuin kuva tai patsas, siinä ei ole mitään erityistä tunnetta. Joten jos mietiskelemme häntä niin että hän on todella elävä ja hymyilevä, tuntuu kuin todella näkisimme hänet. Ja teidän tulisi kuvitella että hän hymyilee nimenomaan teille, joogeille erityisesti.

 

On kaksi syytä miksi hänen täytyy hymyillä. Ensinnäkin se kuvaa sitä, että saavutukseen on hyvin vaikea yltää. Ei ole helppoa löytää halukkuutta dharmanharjoitukseen tai puhdistaa kaikkia huonoja tekoja. Nyt meillä on tämä mahdollisuus ja puhdistaessamme itseämme Vajrasattva on onnellinen, ilahtunut ja hymyilevä.


Toinen syy on se, että hän yrittää ohjata ja neuvoa meitä. Hän hymyilee rohkaistakseen. Syy on se, että meissä ei ole mitään erityisen miellyttävää. Meillä ei todella ole mitään ominaisuuksia, jotka miellyttäisivät häntä. Jos äidillä esimerkiksi olisi vain yksi lapsi, joka ei kuuntelisi äitiä ja käyttäytyisi huonosti, ensin äiti neuvoisi, jopa antaisi piiskaa, mutta mikään ei auttaisi. Niinpä äiti ei voisi tehdä muuta kuin nauraa. Hän ei voisi tehdä muuta kuin seisoa siinä ja nauraa.


Samalla tavalla kielteiset teot vetävät meitä puoleensa kovasti, eivätkä myönteiset teot vedä mieltämme puoleensa ollenkaan samalla tavalla.
Siksi bodhisattva  Vajrasattva ei voi tehdä muuta kuin nauraa. Sillä tävalla hän rohkaisee meitä toimimaan positiivisemmin. Jos sanon liikaa, olen sanomaisillani että bodhisattva tulee hulluksi. Ehkä on parempi olla sanomatta liikaa.

En voi sanoa paljon, lyhyesti siis: hänellä on kaksi kättä. Hän pitelee oikeassa kädessään viisisakaraista vajraa ja vasemmassa kelloa. Vajra on hänen sydenkeskuksensa kohdalla.
Kello on vasemman reiden päällä. Visualisoikaa hänet täten. Kaikkeen tähän liittyy niin paljon asioita. Asento jossa hän istuu, on vajra-asento.


“Visualisoi Vajrasattvan sydänkeskuksessa kuunkiekko, jonka päällä on HUNG mantranauhan ympäröimänä. Rukoile Vajrasattvaa ja visualisoi, että niin tehdessäsi amritan [nektarin] virta täyttää hänen valaistuneen kehonsa ja tulee sitten ulos hänen oikeasta isovarpaastaan. Se virtaa sisään sinuun Brahman aukosta päälaellasi. Kaikki esteesi ja menneisyyden pahat teot ottavat tumman musteen tai savun muodon ja lähtevät ruumiistasi samalla kun ruumiisi kaikki osat täyttyvät amritasta. Samalla kun teet tätä visualisaatiota lausu Vajrasattvan mantraa niin monta kertaa kuin voit.”


Vajrasattvan sydänkeskuksessa on kuu, jonka päällä on tavu HUNG. HUNG on peukalon kokoinen. Jos katsotte sitä, se on joko peukalon kokoinen tai voitte myös kuvitella sen ihmiskehon kokoiseksi, kumpikin käy. Jos sitä katsoo kaukaa, se on peukalon kokoinen, tai se voisi olla ihmisen kokoinen.
Voitte tehdä kumman vain – kumpi vain teille on helpompaa.

 

Keskittykää siihen rukoillessanne. Kun pyydätte vilpittömästi sitä, että pahat tekonne puhdistuisivat, rukousten voimasta amrita valuu alas Vajrasattvan kehosta. Se ei ole sellaista kuin silloin kun hikoilemme, jotkut ihmiset ajattelevat hikikarpaloita, mutta se olisi todella omituista. Vajrasattvan keho ei ole kiinteä kuten meidän. Se on kristallinkirkas tai kuin sateenkaari. Hänen muotonsa on kuin sateenkaari, joka ei ole kiinteä.


Amrita valuu hänen kehostaan meihin. Siinä on jotain ajattelemista. Amrita valuu sisään päälakiemme kautta ja täyttää vartalomme ja kaikki pahat tekomme ja esteemme muuttuvat musteen tai mustan savun kaltaisiksi ja sulautuvat maahan. Kun amrita täyttää kehomme, kaikki aikaisemmat huonot tekomme ja murheemme poistuvat ja mielemme täyttyy rohkeudella, urheudella, vahvuudella ja toivolla. Meidän tulisi ajatella näin.


Voimme puhdistaa itsemme joko sitä kautta, että säteilemme valoja tai sitten amritan virran avulla. Ehkä nektarin virran visualisoiminen on voimakkaampaa. Näin on, koska kylpiessämme tai suihkussa ajattelemme puhdistavamme tahrat pois, eikö vain? Valojen kanssa pöly vain lisääntyy emmekä todella tunne puhdistuvamme. Joten ajattelemme tässä, että amrita valuu alas ja puhdistaa meidät niin kuin vesi, ja ajattelemme että kaikki kielteisyytemme on tullut puhdistetuksi.

 

Tässä kohtaa olkaa tarkkaavaisia visualisaation kanssa; mietiskelkää sitä hyvin. Kun resitoimme mantraa, on hyvä lausua sitä ajattelematta liikaa.


”Tunnusta sitten menneet pahat tekosi ja vanno ettet enää tee niin lausumalla seuraavasti:

Te Jalot, jotka tiedätte ja näette kaiken, muistakaa meitä.

Kolmen myrkyn vallan alla aluttoman ajan alusta lähtien

kehomme, puheemme ja mielemme kautta olemme rikkoneet

kolmea valaa ja Voittajan käskyjä.

Myönnämme ja tunnustamme nämä lankeemukset ja erheet.

Emme toista niitä enää. Toivomme ettei meidän tarvitse kokea niiden tuloksia.

 

Näin sanoen tunnusta virheesi.”


Kun sanotte: ”Te Jalot, jotka tiedätte ja näette kaiken, muistakaa meitä,” niin syy siihen miksi “Jalot” on monikossa on seuraava. Olemme etupäässä visualisoineet guru Vajrasattvaa – Vajrasattvan erottamattomana omasta juurigurustamme. Hän on päätodistaja. Mutta muistakaa myös kaikki muut perimyslinjan lamat ja bodhisattvat ja pitäkää myös heitä todistajinanne. Heitä ei tarvitse visualisoida. Ajatelkaa heitä vain – ajatelkaa että he ovat läsnä – ja tehkää heistä myös todistajianne.

Sanomme, että tunnustamme ja puhdistamme kaikki kielteiset teot, joita olemme tehneet menneisyydessä ja teemme lupauksen tulevasta. Se on lähinnä päätös olla toistamatta näitä tekoja samalla tavalla kuin vannoessamme valoja lupaamme olla tekemättä jotain kielteistä. Jos lupaamme olla tekemättä, mutta kuitenkin teemme, se on samaa kuin valehtelisi. Sen lisäksi, että olemme tehneet pahan teon, valehtelemme buddhille, ja se on ylimääräinen vääryys. Meidän tulee olla huolellisia tässä asiassa.

“Vajrasattva sanoo: ‘Pahat tekosi on puhdistettu’ ja hän on mielissään. Hän sulaa valoon ja sulautuu sinuun.”

 

Lopussa ajattelemme, että lama Vajrasattva sanoo: “Nyt sinut on puhdistettu.” Vajrasattva on riemuissaan ja sulaa valoon. Hänen täytyy olla todella mielissään ja ilahtunut. Tuolloin Vajrasattva todella tuntee: ”Toden totta, olet tehnyt hyvin. Olet tehnyt oikein hyvin. Se on hyvä.” Hän on hyvin mielissään. Meidän tulisi tuntea se.


Kun puhumme Vajrasattvasta, puhdistautumisemme tapahtuu silloin kun sisäinen viisautemme ilmestyy jumaluutena. Visualisoimme tämän ja pahat tekomme puhdistuvat harjoituksemme voimasta. Ei ole niin, että jokin jumala ilmestyisi ulkopuoleltamme, siunaisi meidät ja puhdistaisi pahat tekomme. Se ei toimi niin. Buddhat ja bodhisattvat ovat esimerkkejä, ja kun otamme heidät esimerkeiksemme ja kuvittelemme heidät, omat luonnolliset kykymme ja viisautemme nousevat esiin miespuolisena ja naispuolisena jumaluutena. Tästä taasen tulee erinomainen keino puhdistaa pahoja tekojamme. Mitään muuta tässä ei ole – jonkin jumalan olisi todella vaikeaa tulla ja pirskottaa vettä päällemme ja puhdistaa kielteisyytemme. Jos meidät voisi puhdistaa sillä tavoin, meidät olisi puhdistettu kauan sitten.


Kaikkein tärkeintä Vajrasattvan kautta tapahtuvassa puhdistautumisessa on se, miten keskitämme mielemme. Se, pystymmekö kokoamaan voimat puhdistaaksemme itsemme viisautemme ja kykyjemme avulla, riippuu meistä yksilöinä ja myös perimyslinjan siunauksista.

 

Antakaa mielenne sitten levätä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Rentouttakaa mielenne. Tässä pyritään luomaan taipumuksia kohti mahamudra-meditaatiota ja on mahdollista, että se auttaa viisauttamme heräämään.


Lopuksi minulla on jotakin sanottavaa. Tämä ei liity opetuksiin mitenkään erityisesti, mutta on jotain, mitä minun täytyisi sanoa.
 

Tänäänhän on joulu. Joulu voi olla länsimainen, kristillinen perinne, mutta sitä ei juhlita ainoastaan lännessä. Se on ilon ja onnen juhlapäivä yhteiskunnassa yleisesti. Minullakin on ollut hieno joulu. Buddhalaisittain sanomme, että kaikki tuntevat olennot läpi avaruuden ovat isiämme ja äitejämme, veljiämme ja siskojamme. Jouluna he kaikki ovat yhdessä, eikö niin? Tänään kaikki nämä isät, äidit, siskot ja veljet ovat tulleet yhteen ja olen tutustunut moniin ihmisiin, joita en ennen tuntenut. Olen oikein onnellinen siitä. Joten tunnen todella tänään viettäväni joulua.

 

Osana toivettani, että te kaikki olisitte onnellisia, olen tehnyt muutamia piirustuksia, jotka haluaisin antaa teille lahjaksi. Erityisesti kirjoitin teitä varten hieman kiinalaista kalligrafiaa. Kaikki te kiinalaiset voitte viedä ne kotiin ja toivon teille oikein onnellista uuden vuoden juhlaa.

Annan näitä ensin länsimaalaisille ja kiinalaisille, joita tänne on tullut. Annan niitä ensin ulkomaalaisille. Jos niitä riittää, annan niitä myös tiibetiläisille.
Ellei riitä, näkemiin! Anteeksi! Siinä se.


26.12.2006

Haluan ensin sanoa tashi delek kaikille rinpocheille, mestareille ja muille, jotka ovat tulleet paikalle.
Hyvää huomenta. [Kiinaksi ja koreaksi.] Teeskentelen että osaan monia kieliä. Tänään puhun mandalan uhraamisesta ja gurujoogasta.

 

Ensin tulevat mandalauhraukset. Puhun niistä lyhyesti.

 

Mandalan uhraaminen täydentää kaksi kertymää ja siinä on kaksi osaa. Ensinnäkin mietiskelyistunnon aikana on kaksi erilaista mandalaa: saavutuksen mandala, se on keskittymisen kohde, jonka avulla kaksi kertymää saadaan kokoon ja lahjamandala, joka sisältää tarjottavat ainekset. Ensin mainitun mandalan fyysinen perusta voi koostua mistä tahansa sopivasta materiaalista. Visualisoikaa, että sen keskellä ja jokaisessa sen neljästä ilmansuunnasta on lootuksen kukka, jonka päällä seisoo kahdeksan leijonan kannattelema valtaistuin. Se on tehty kallisarvoisista jalokivistä ja sen päällä on lootuksen, auringon- ja kuunkiekon muodostama istuin. Istuinten päällä istuvat gurut, heidän edessään jidamit, oikealla buddhat, takana dharma ja vasemmalla sangha – täten harvinaiset ja mitä parhaimmat Jalokivet ovat järjestäytyneet. Dharmansuojelijat vartioivat mandalan ulkoreunustaa. Muista seitsenosaisen rukouksen merkitys ja tarjoa se lahjana lausumalla se.


Usein sanotaan, että on olemassa sekä osista koottua ansiota että sellaista ansiota, jota ei ole koottu osista. Meidän tavallisten yksilöiden on erittäin vaikeaa kerätä ei-osista-koottua ansiota. Olimmepa millä tasolla tahansa – perustan, polun tai tuloksen – meidän täytyy kuitenkin kerätä osista koottua ansiota.


Sellaisten ihmisten, joilla ei ole paljon ansioita, on vaikea astua polulle. Eikä vain se, heidän on vaikea edes kuulla sanaa ”dharma”. Siksi on tärkeää että keräämme ansion kertymää itsellemme. Mandalalahjat ovat eräs tapa tehdä niin.


Mandaloiden uhraamistavat kuvataan sekä sutrissa että tantroissa. Yleisesti ottaen mandala on sanskritinkielinen sana. Se merkitsee sitä, että saa sen, mikä on olennaista. Siksi ennen kuin uhraamme mandalan, meidän on yksilöitävä mitä se olennainen on, jota yritämme saada. Tämä
on tärkeää.


Se olennainen, johon pyrimme, ovat buddhan kolme kayaa. Tulos, eli nämä kolme kayaa ovat dharmakaya, sambhogakaya ja nirmanakaya.
 

Ja millä menetelmällä tämä olennainen tulos saadaan aikaan? – Uhraamalla jatkuvasti mandaloita buddhille ja bodhisattvoille. Sen kautta pääsemme hitaasti, askel askelelta eroon esteistämme ja lopulta ilmennämme tilan, jossa kaikki virheet on poistettu ja kaikki hyvät ominaisuudet on kehitetty. Silloin me varsinaisesti saavutamme olennaisen.
 

Meidän tulisi myös puhua siitä, mistä varsinainen mandala ja lahjat on tehty. On olemassa kolmenlaisia mandalalautasia. Puhumme tässä lautasen koostumuksesta, aineksesta, josta se on tehty. Paras mandala tehdään kullasta, hopeasta tai muusta arvokkaasta metallista, Toiseksi paras on tehty raudasta, kuparista tms. Arvottomin on savesta, kivestä tms. Näistä aineksista mandalalautaset tehdään.


Mandalalautasia on erivärisiä. Rauhalliset mandalat ovat pyöreitä. Rikastuttavat ovat nelikulmaisia. Puoleensavetävät ovat puoliympyrän muotoisia ja raivoisat kolmionmuotoisia. Rauhallisilla, rikastuttavilla ym. mandaloilla on kullakin oma värinsä.


Mitä mandalalautasen kokoon tulee, niitä on monenkokoisia. Vähintäänkin, pienimmän mandalan läpimitta tulisi olla ainakin 12 sormenleveyttä.
 

Uhraukset tehdään sitten sellaisten mandaloiden avulla, jotka vastaavat näitä fyysisiä ominaisuuksia. Tarvitsette kaksi erilaista mandalaa uhraamista varten: saavutuksen mandalan ja lahjamandalan. Saavutuksen mandala on se, jonka rakennatte [mietiskelyn] tueksi. Sitten tarvitsette sellaisen mandalan, jota käytätte lahjojen antamiseen. Tarvitsette nämä kaksi erilaista mandalaa.

 

Täällä selitetään, että jos teillä on jo alttarillanne turvautumisen kohteet kuvattuina – gurut, buddhat, dharma, sangha ja jidamit – sitten ette tarvitse erillistä saavutuksen mandalaa. Olipa teillä varsinainen saavutuksen mandala tai ei, tapa jolla visualisoitte sen, on kuvattu täällä tekstissä. Sitten teette hyvin selkeän ja aidon seitsenosaisen uhrauksen, jonka todella tunnette sydämessänne.

 

Kun uhraatte satatuhatta mandalaa, lahjamandala on tärkein ja tässä mandalalahja jossa on seitsemän röykkiötä, on pääasia. Jos yritän selittää mandalaa ja seitsemää röykkiötä, mandalalautanen kuvaa kultaista maaperää, joka on kostutettu ihanalla tuoksuvalla hajusteella. Sen päälle on ripoteltu erilaisia kukkasia kuvaamaan rautavuoria. Niiden keskellä on vuorten kuningas, Meru-vuori, ja neljässä ilmansuunnassa on neljä maanosaa. Oikealla ja vasemmalla näkymää kaunistavat aurinko ja kuu.


Kuvittelette tämän mielessänne buddhakenttänä, jonka buddhien aikomusten ja pyrkimysten voima on luonut. Sen voimalla, että visualisoitte uhraavanne sen, toivokaa että kaikki olennot puhdistuvat tahraavista esteistä ja että he voivat nauttia neljän kayan tahrattomasta tilasta. Teemme uhrauksen keskittyen tähän.

 

Olemme jo puhuneet siitä, miten mandala uhrataan, millaista mandalalautasta tulee käyttää ja nyt puhumme siitä, mitä aineksia röykkiöihin laitetaan. Jos uhraatte lääkinnällisiä aineksia, jotka parantavat kehon, sanotaan, että se auttaa kehonne sairauksia parantumaan ja elätte pitkään. Jos uhraatte jalokiviä ja muita kallisarvoisia kiviä, sen tuloksena kaikki toiveenne saattavat toteutua.

 

Ja jos uhraatte hyvältä tuoksuvia aineksia kuten riisiä tai vehnää, joka on hajustettu hyvältä tuoksuvilla hajusteilla, se voi johtaa siihen, että kykenette johtamaan muita ja inspiroimaan heitä.

Kallisarvoiset kivet eivät vanhene röykkiöissä. Mutta jyvät ja tuoksut vanhenevat nopeasti, joten niitä ei voi käyttää yhä uudelleen. Mutta samoja jalokiviä ja puolijalokiviä voi lahjoittaa aina uudelleen.


Uhrilahjaa antaessamme pidämme mandalalautasta ensin vasemmassa kädessämme, jossa pitelemme muutamia jyviä tai arvokiviä. Jos pitelee lautasta tyhjin käsin, se ei luo hyviä olosuhteita. Poimimme oikeaan käteemme sitä mitä aiomme uhrata, lääkkeitä, jyviä tms., annamme lahjat oikealla kädellä. Puhdistamme mandalalautasen ensin oikean käden kämmenpohjalla pyyhien sillä lautasen ympäri kaksi kertaa myötäpäivään ja kerran vastapäivään. Eri tantroissa tämä tehdään eri tavoin. Ulommissa tantroissa kierretään myötäpäivään, sisemmissä vastapäivään. Joten yleensä pyyhimme kaksi kertaa myötäpäivään ja kerran vastapäivään. Mutta voitte myös pyyhkiä kolme kertaa myötäpäivään.


Tärkeää tässä on se, että pyyhkiessänne käytätte oikean käden kämmenpohjaa, se on kohta, missä on bodhicittan kanava. Koska bodhicittan kanava on siinä, se luo olosuhteet pahojen tekojemme ja esteidemme nopealle puhdistumiselle ja bodhicittan kehittymiselle.


Visualisoikaa samalla kun pyyhitte lautasta, että koko maaperä puhdistuu kaikesta negatiivisesta kuten kivistä, pölystä, piikeistä ja muista vastaavista ja tulee pirskotetuksi kallisarvoisin aineksin. Jos visualisoimme näin, tästä tulee harjoitus, joka puhdistaa maailman Puhtaaksi maailmaksi. Sellaisia harjoituksia, jotka puhdistavat maailmoja Puhtaiksi maailmoiksi, opetetaan Prajnaparamita-sutrissa, eikö vain?
Joten tämä edustaa harjoitusta, joka puhdistaa maailman Puhtaaksi maailmaksi.

 

Kun lautanen on puhdas, asetamme sen keskelle sen mitä olemme pidelleet oikeassa kädessä – jyviä ym. Ellemme tee niin, saatamme luoda vääränlaiset olosuhteet, ja se johtaa syntymään tyhjällä buddhakentällä – synnytte buddhakentällä, mutta se on tyhjä. Vääränlainen merkitsee virhettä. Rakentakaa sitten seitsemän röykkiötä kuten edellä on kuvattu. Keskellä on vuorten kuningas, Meru-vuori, ja neljä maanosaa ovat neljässä ilmansuunnassa auringon ja kuun koristamina. Tässä se on. Tehkää se visualisoimatta sitä väärin.

 

Suuntia voi ajatella kahdella eri tavalla. Joko niin, että suunta, johon katsotte, on itä, tai sitten niin, että mandalan etupuoli on itää kohti. Nämä ovat kaksi tapaa. Suunta, johon lamat, joille uhraatte, katsovat, on itä tai suunta, johon itse katsotte, on itä. Jos mandala jolle uhrataan on itää kohti, itäinen maanosa Purvavideha on edessä.

 

Kun ajattelemme että katsomme itse itää kohti, on helpompi vastaanottaa buddhien siunaukset. Jos mandalan etuosa on itää kohti, uhraamme kehomme, puheemme ja mielemme kaikille buddhille. Kumpikin käy yhtä hyvin, ero ei ole merkityksellinen.

 

Meru-vuori täytyy siis visualisoida keskelle. Puhumme nykyisin siitä, onko Meru-vuorta olemassa vai ei. Kun mietiskelemme, ei ole tärkeää onko se olemassa sellaisenaan. Jokainen yksilö visualisoi sen eri tavoin – jotkut neliskulmaisena, toiset pyöreänä. Se ei millään voi olla kaikkea mitä jokainen kuvittelee. Siksi pääasia on, että koko universumi muuttuu Puhtaaksi maaksi. Kaikki kielteinen ja epäpuhdas puhdistuu ja kaikki muuttuu buddhakentäksi. Tärkeää tässä on pyrkimys, puhdas aikomus. Mutta se mitä tässä on mainittu, Meru-vuori, neljä maanosaa, aurinko ja kuu on se, mitä varsinaisesti opetettiin.


Jos haluatte luoda uuden seitsemän röykkiön mandalan, jossa Aasia on idässä ja Amerikka lännessä, niin järkiperäisesti ajatellen se on luultavasti OK. Mutta jos keksitte kaiken itse, teidän täytyy ajatella kovasti, eikä se ole helppoa.


Näittepä sen millä tavalla tahansa, se mitä uhraatte, on Meru-vuori ja neljä maanosaa. Pääasia on, että teillä on valtava pyrkimys muuttaa koko maailmankaikkeus Puhtaaksi maaksi.


Esimerkiksi Taiwanissa ja Kiinan mantereella puhutaan usein ihmisten puhtaasta maasta. Kun uhraamme mandaloita, Puhdas maa on jotain, minkä visualisoimme. Se ei ole jotain ihmeellistä tuolla ulkona. Epäpuhtaasta maailmasta voi tulla puhdas, jos puhdistat sen. Ei ole mitään, mikä olisi alun alkaen puhdasta. Se on ensin jotain, mikä tarvitsee puhdistusta.

 

Jopa Amitabhan buddhamaailmassa Buddha itse oli ensin tavallinen ihmisolento. Koska hän puhdisti buddhamaailmansa – paikan, olosuhteet, ympäristön – kaikki on puhdistunut tahroista ja siitä on tullut Puhdas maa, sillä tavalla Sukhavatin puhdas maa luotiin. Me voimme harjoituttaa itseämme samalla tavalla.


Koska aikaa ei ole paljon, jätämme mandalalahjan opetukset tähän. Pyydän Mingyur Rinpochea opettamaan teille yksityiskohdat tänä iltana. Minä olen varsin vakavamielinen, illalla Rinpoche saa teidät nauramaan. Vakavuuteni haihtuu ja rentoudutte kunnolla. Olen aikaa vakava, vaikka jokin olisi hauskaakin, naurua ei synny. Jotkut nauravat, mutta minun kasvoni ovat vakavat. En tunne halua nauraa paljoa. Joten älkää loukkaantuko.

 

”Gurujooga, joka tuo siunaukset nopeasti, on kaksiosainen. Ensin, mietiskelyistuntojen aikana on tavanomainen ja erityinen tapa tehdä tätä harjoitusta. Tee tässä ensin mainittu visualisoimalla itsesi jidaminasi…”

 

Erityinen gurujooga liittyy kuuteen joogaan. Se ei ole tarpeen tässä.
 

Yleinen gurujooga kuuluu näin:

“Pääni yläpuolella, lootuksen, auringon ja kuunkiekon päällä

on guruni mahtava Vajradhara,

taivaansinisenä, pidellen vajraa ja kelloa rinnalle ristityissä käsissään,

kallisarvoisten koristeiden kaunistamana, säihkyen pää- ja sivutunnusten kera.

Hän on kymmenen ilmansuunnan ja kolmen ajan Voittajien elävä ruumiillistuma.

 

Lausu seitsenosainen rukous kuten yllä…”

 

Tämä on gurujoogaa. Gurujoogan onnistuminen riippuu pääasiassa siunauksista, mutta siunaukset eivät tule ääntä pitäen. Siunaukset tulevat salassa. Se on jotain, mistä voidaan hälistä kovasti. Jos hälistään, ei voida saada siunauksia. Jos teette tästä suuren numeron ja sanotte: ”Harjoitan gurujoogaa, tarvitsen siunauksia,” ette saa niitä. Siksi meidän täytyy sammuttaa kaikki kamerat ja äänityslaitteet.


***

On vaara, että pitkä harjoitus unohtuu. Ette voi tehdä tätä harjoitusta pelkästään vastaanottamalla transmission. Kuka vain tahtoo tehdä harjoitusta, hänen tulisi kysyä ohjeita minulta, ja sitten asioiden pitäisi sujua.

 

Sanon vielä muutaman sanan, voitte kääntää tämän englanniksi.  Monet dharmaystävät ovat kokoontuneet tänne ja minusta tuntuu kuin olisin tavannut kaikki perheeni jäsenet. Tunnen niin paljon iloa ja onnea. Toisinaan olen myös hieman levoton.

 

Yhtä asiaa minun täytyy pyytää teiltä anteeksi. Koska minulla on niin paljon tehtävää ja huolehdittavaa, en ole voinut valmistautua näitä opetuksia varten kunnolla. Siksi pyydän anteeksi. Mutta kun katson teitä ja näen teidän hymyilevän, minulla on kuitenkin vahva tunne, että tämä on tehnyt teidät iloisiksi. Se on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, ja siksi olen yrittänyt parhaani.
 

Nyt tässä paikassa, missä 1002 buddhaa valaistuu, rukoilen että olen kanssanne kehoni, puheeni ja mieleni kautta kaikkina elinaikoinanne ja että kykenen keventämään teidän kehonne, puheenne ja mielenne taakkoja. Niin rukoilen.

Tänään olemme siis saaneet opetukset päätökseen. Tämän jälkeen menemme kukin omia teitämme. Jos kuitenkin kaikki teette harjoituksia ohjeitteni mukaan säännöllisesti ja olette jatkossakin aiheesta kiinnostuneita, se on hyvä, koska tämä harjoitus on yksi tapa, jolla luomme yhteyden välillemme. Toivon että olette kaikki onnellisia. Erityisesti toivon, että te englantia puhuvat olette oikein onnellisia. Toivon, että voisimme tavata uudelleen tulevaisuudessa.

 

17. Karmapa: Opetuksia ngöndrosta tammikuussa 2009

12. Kenting Tai Situ Rinpoche: Ngöndro

Kotisivu