17. Gyalwang Karmapa Ogyen Trinley Dorjen opetuksia Milarepan elämästä

osana 27. kagyu monlam -rukoustapahtuman ohjelmaa

 

Julkaisuoikeudet © Pal Nyammay Kagyupay Sangha Monlam Chenmo. Images courtesy of PNKSMC.

Englanninkieliset sivut osoitteessa www.kagyumonlam.org  Suomennos on lyhennetty versio alkuperäisistä raporteista.

 

Ensimmäinen opetus

Toinen opetus

Kolmas opetus

     Mietiskelyharjoitus

Neljäs opetus

     Mietiskelyharjoitus

Viides opetus

     Seitsenosainen harjoitus

Milarepa-initiaatio

Milarepan juhlarituaali

Lounas sanghan kanssa

Näytelmä Milarepan elämästä

 
   

Ensimmäinen opetus

24.12.2009, Mahabodhi-temppeli, Bodhgaya, teksti Jo Gibson, kuvat Karma Lekcho, Karma Norbu ja Pema Orser Dorje

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

27. kagyu monlam chenmon ensimmäisen päivän toinen istunto alkoi mandalan uhraamisella Hänen pyhyydelleen Karmapalle. Sen jälkeen hän jatkoi vuosi sitten antamiaan suullisia opetuksia Milarepan elämästä:

 

Ensimmäinen opetus Milarepan lauluista 4.1.2009

Toinen opetus Milarepan lauluista 6.1.2009

Kolmas opetus Milarepan lauluista 7.1.2009

 

Seitsemännen luvun aiheena oli meditaatio.

   

Tässä luvussa Milarepa vastaa oppilaansa Rechungpan kysymykseen kuvailemalla koettelemuksia, joita hän kesti vuorilla usean kuukauden mittaisella mietiskelyretriitillä. Hän otti mukaansa säkillisen tsampaa (ohrajauhoa) ja kuivattua lihaa ja mietiskeli kunnes eväät loppuivat. Hän ei tahtonut vähentää mietiskelyharjoituksiaan, joten hän päätti kerjätä lihaa paimentolaisilta ja jyviä laakson viljelijöiltä.

 

Paimentolaisleirillä hän kohtasi tätinsä, joka oli yhdessä miehensä kanssa pettänyt Milarepan perhettä varastamalla heidän perintönsä isän kuoleman jälkeen. Kun täti tunnisti Milarepan, hän raivostui, kirosi ja hakkasi hänet melkein hengiltä telttakepillä.

 

Milarepa vastasi laulamalla ja muistutti, mitä täti ja setä olivat tehneet ja miten sen seurauksena hänen äitinsä kuoli ”köyhyyden miekkaan” ja sisar ”vaelsi maan ääriin”. Se johti suruun, katkeruuteen ja kestämättömään mielipahaan. Hän kuitenkin käsitti, että nuo kokemukset saivat hänen mielensä kääntymään kohti dharmaa. Milarepan laulun kuultuaan täti tunsi syvää häpeää ja sekä hän että muut paimentolaiset antoivat Milarepalle ruokaa ja almuja.

 

Milarepa meni sitten maanviljelijöiden luokse laaksoon ja kohtasi setänsä, joka sätti häntä, heitti kivillä ja sen jälkeen ampui nuolia Milarepaa kohti samalla kutsuen muita kyläläisiä paikalle. Kun jotkut nuoret miehet alkoivat heittää myös kiviä, Milarepa päätti käyttää mustaa magiaa ja kutsui suojelusjumaluuksiaan. Kyläläiset antoivat kauhistuneina periksi ja anoivat armoa lahjoja tarjoten, muut paitsi setä.

 

 

Seuraavassa luvussa kerrotaan Milarepan ja hänen entisen morsiamensa Zessayn välisestä keskustelusta, joka koski sitä, mitä on aito dharmanharjoitus.

 

Perheen talon ja pellon yllä oli kysymysmerkki. Milarepalla ei ollut sille käyttöä ja hän tarjosi sitä Zessaylle, mutta tämä kieltäytyi. Kun juonikas täti kuuli siitä, hän tuli vierailulle, esitti anteeksipyyntöjä ja toi mukanaan tsampaa, kuivattua lihaa ja changia (tiibetiläistä olutta). Hän lupasi taata Milarepalle ruoan vastineeksi siitä, että saisi viljellä peltoa, mutta piti lupauksensa vain kahden kuukauden ajan. Sitten hän väitti, että ihmiset pelkäsivät Milarepan suojelusjumaluuksia, ja jotta täti tulisi iloiseksi, Milarepa vannoi valan.

 

Tarina siirtyy kertomaan Milarepan mietiskelykokemuksista. Hän ei pystynyt harjoittamaan tummoa, lämpöä kehittävää mietiskelyä. Lopulta hän uneksi Marpasta, joka ilmestyi hänelle ja rohkaisi häntä kyntämään maataan, ja runsas sato puhkesi maasta välittömästi. Hän oivalsi, että uni tarkoitti sitä, että hän onnistuisi, jos jatkaisi mietiskelyharjoitustaan.

 

Milarepa muutti asuinsijaa. Kerran hänen tätinsä ilmestyi tuomaan vaatteita ja ruokaa, jotka hän tarjosi maksuna pellosta. Hän valehteli ja sanoi, että kyläläiset pelkäsivät Milarepan taikavoimia ja uhkasivat tappaa hänet ja hänen miehensä. Hän kehotti Milarepaa menemään kauas pois. Koska Milarepa ymmärsi, ettei hänellä dharman-harjoittajana ollut tarvetta talolle eikä pellolle, hän antoi ne tädilleen, joka riemastui kovasti. Tämän häiriön takia Milarepa muutti ’Valkoisen kallion hevosenhampaaseen’ jatkaakseen mietiskelyharjoitustaan ja vannoi, ettei palaisi asutuille seuduille.

 

Milarepa aloitti mietiskelyn uudelleen, mutta ongelmat jatkuivat, kunnes joukko naisia, jotka sanoivat Marpan lähettäneen heidät, ohjasi Milarepaa joogaharjoituksissa. Näin hän vihdoinkin saavutti tummon. Taas yksi vuosi kului mietiskelyn parissa. Hän muisti ohjeen mietiskellä ennemmin kuin nukkua, ja alkoi meditoida päivin ja öin. Niin kului kolme vuotta. Hänen toiveensa saavuttaa valaistuminen oli niin suuri, että vaikka ruoka loppui, hän kieltäytyi lähtemästä retriitiltä kylälle ja söi sen sijaan nokkosia.

 

”Nokkoset ravintonani jatkoin mietiskelyä. Koska minulla ei ollut vaatteita päälläni eikä mitään muuta ruokaa, kehoni, joka oli harmahtavan karvan peitossa, muuttui luurangoksi ja ihoni tuli nokkosenväriseksi.”

 

 

Kommentoidessaan tätä 7. luvun ensimmäistä osaa Gyalwang Karmapa sanoi, että tarinan pääasia on tähdentää, mitä aidon dharman harjoittaminen merkitsee. Se kuvastaa sitä, mitä Shantideva sanoi teoksessaan Bodhisattvan elämäntapa: ellei ole kärsimystä, ei ole kannustinta kääntää mieltä dharmaa kohti. Milarepa kärsi suuresti. Hänen tätinsä vei kaiken hänen omaisuutensa, hän itse käytti mustaa magiaa ja tappoi ihmisiä, hän katui sitä syvästi myöhemmin ja henkinen kärsimys ajoi hänet siihen, että hän hylkäsi samsaran ja alkoi harjoittaa dharmaa. Hän sai opetuksia suurilta mestareilta ja vastaanotti täydelliset ohjeet siitä, kuinka valaistutaan yhdessä elämässä.

                                               

Ilman samsaran aitoa hylkäämistä ja sitoumusta valaistumisen hyväksi työskentelemiseen, emme pysty harjoittamaan aitoa dharmaa emmekä luopumaan maallisista dharmoista. Milarepa luopui maallisesta, hän oli kuin villieläin. Hän eli luolassa, unohti ruoan ja vaatteet ja keskittyi dharmanharjoitukseen. Jos munkit ja nunnat omistavat kehonsa, puheensa ja mielensä puhtaalle eettiselle itsekurille ja työskentelevät auttajiensa ja tukijoidensa hyväksi, heidän elämänsä on merkityksellinen. Gyalwang Karmapa viittasi Milarepan Lauluun lupauksista ja rukouksista. Tämä laulu neuvoo meitä harjoittamaan tyyneysmietiskelyä (shamatha) ja sisäisen viisauden mietiskelyä (vipashyanaa) yhdessä. Sen lisäksi tarvitsemme opettajan antamat ohjeet.

 

Shamathan avulla voitamme heikkoutemme, mutta niiden juuri on leikattava vipashyanalla. Sitten mielemme muuttuu vakaaksi kuin Meru-vuori, taipuisaksi ja hallituksi, niin että voimme käyttää sitä myönteisesti eivätkä heikkoudet lannista meitä. Sisäisen viisauden meditaatio on vastalääke heikkouksien pohjimmaiselle syylle kun taas tyyneysmietiskely näyttää meille mielen luonnon. Hänen pyhyytensä selitti, että vajrayanassa shamathaa pidetään ansioiden keräämisen vaiheena ja vipashyanaa täydellistymisen vaiheen.

 

Meidän tulisi yrittää kehittää bodhimieli ja työskennellä ahkerasti sen laajentamiseksi sekä koettaa voittaa kohtaamamme vaikeudet. Hän mainitsi, että on helppo pohdiskella dharmaa, kun ruokaa on kylliksi. Itse asiassa silloin olemme vain uneliaita. Omassa harjoituksessamme kotona meidän tulisi ajatella myötätuntoa ja rakkautta. Joskus se on vaikeaa – ristiriitainen tunne nousee pintaan – ja kohtaamme ongelmia, dharmaa on vaikea soveltaa käytäntöön. Meidän tulisi kuitenkin jatkuvasti vartioida kehoamme, puhettamme ja mieltämme. se on dharmanharjoituksta. Muuten voimme dharmanharjoittajan muodossa harjoittaa epä-dharmaa!

 

Suurilla kadampa-mestareilla oli menetelmä tarkistaa jokaisen päivän laatu – oliko se myönteinen vai kielteinen. He laskivat hyviä ja huonoja ajatuksia valkoisten ja mustien kivien avulla. Päivän päätteeksi he näkivät, kumpia oli ollut enemmän. Siihen harjoitukseen liittyi vakavaa päämäärään pyrkimistä.

 

Hänen pyhyytensä huomautti, että paikassa, missä Buddha heräsi tietämättömyydestä meidän ei pitäisi ruveta nukkumaan. Ennemminkin meidän tulisi kääntää mielemme kohti dharmaa, käyttää tätä paikkaa työskennelläksemme kovasti dharmanharjoituksen parissa.

 

Istunnon lopuksi kaikki lauloivat yhdessä Milarepan laulun Juhlallisen sitoumuksen rukous:

 

Valtias Naropan perinteen poika vapautuksen polulla,

siunaa että tämä kulkuri pysyy vuorilla

eikä anna maallisten häiriötekijöiden viedä huomiotaan.

Lisääntyköön meditatiivinen keskittymiskyky

ilman että kiinnyn shamathan lammikkoon.

Puhjetkoot vipashyanan kukat täyteen kukkaan

ilman että rasitus ja paine saavat minut hievahtamaan.

Levittäkööt yksinkertaisuuden lehvästö lehtensä

ilman epäilyksen itiöitä retriitilläni.

Kypsykööt hedelmä – kokemus ja oivallus –

ja olkoot esteiden heimo voimaton sen edessä.

Toivon että saan lopullisen varmuuden ja ymmärrän mieleni luonnon

taitavien menetelmien polulla epäilyksettä.

Löytäköön poika tavan seurata isänsä jalanjälkiä.

Myötätuntoinen mestari, Akshobya olemukseltasi,

siunaa että tämä kulkuri pysyy vuorilla

 

 

 

 

 

 

 

   

Hänen pyhyytensä johti sitten viiden minuutin meditaation, jossa annettiin tietoisuuden levätä hengityksessä. 

 

 

Toinen opetus

25.12.2009, Mahabodhi-temppeli, Bodhgaya, teksti Michele Martin, kuvat Karma Lekcho, Karma Norbu, Pema Orser Dorje

 

 

Hänen pyhyytensä saapui ja meni suoraan temppeliin osoittamaan kunnioitusta. Sitten hän tuli istuimensa luokse ja teki kolme kumarrusta kohti vajraistuinta, missä Buddha valaistui täydellisesti. Omalla istuimellaan bodhipuun alla Gyalwang Karmapa vastaanotti sanghan jäsenten kumarrukset. Turvautumisvalan ja mandalan uhraamisen jälkeen, kun häntä oli pyydetty opettamaan, hän lausui omat rukouksensa ja alkoi lukea Milarepan elämäkertaa.

 

Tämä seitsemännen luvun osa kertoo siitä, millaisia koettelemuksia Milarepa kesti retriitillä luolassa vuorella. Kun hänellä ei ollut muuta syötävää kuin nokkosia, hänen ihonsa muuttui vahamaisen vihreäksi ja silmät painuivat syvälle silmäkuoppiin. Keho muuttui luurangonlaihaksi. Metsästäjät, jotka näkivät hänet ja jopa hänen oma siskonsa Peta ihmettelivät onko hän haamu vai ihminen. Ja kuitenkin hän lauloi laulun viidenlaisesta onnesta, joita hän koki:

 

Olen iloinen kun allani on tämä kova istuin.

Olen iloinen kun tämä puuvillakangas peittää minut.

Olen iloinen kun tämä mietiskelyvyö pitää polveni hyvässä asennossa.

Olen iloinen tästä aavemaisesta kehosta, joka ei ole nälkäinen eikä kylläinen.

Olen iloinen siitä että mieleni on ymmärtänyt todellisuuden.

 

Kun hänen sisarensa pyysi, että hän lähtisi kerjäämään jotain ruokaa, Milarepa kieltäytyi sanoen, että kolmen alemman maailman kurjuus oli paljon pahempaa kuin tämä ja hän mieluummin seurasi mestarinsa ohjeita ja pysyi yksinäisellä retriitillä.

 

Syötyään tarjottua ruokaa hänen oli hiukan vaikea mietiskellä, joten hän rikkoi sinetin mestarin antamasta kirjakääröstä ja alkoi seurata kirjallisia ohjeita tehden ankarasti työtä fyysisten harjoitusten, hengitysharjoitusten ja meditaation parissa. Näitä ohjeita seuraamalla ilo ja mielen kirkkaus kehittyivät hänessä. Tämän voimakkaan kokemuksen jälkeen hän pystyi tekemään ihmeitä, kuten lentämään taivaalla. Osoittaakseen kiitollisuutta sisarelleen Petalle ja hänen ystävälleen Zessaylle, jotka olivat tuoneet hänelle ruokaa ja juomaa, hän lauloi tämän laulun, ”Toisistaan riippuvaisuuden ydin”. Ensin hän kutsui lamaansa Marpaa sanoen: ”Kumarran Eteläkallioiden Marpan jalkojen juuressa. Siunatkoon hän tätä kulkijaa, niin että hän täydellistää retriittinsä yksinäisyydessä.” Sitten hän jatkoi keskinäisistä riippuvuussuhteista puhumista. Yhdessä säkeessä lukee näin:

 

Hyvän laman myötätunto

ja oppilaan sitkeys meditaatiossa,

näiden kahden vuorovaikutus varmistaa dharman pysyvyyden.

Ja vuorovaikutuksen ydin on totisessa sitoutuneisuudessa.

 

Vuorilla vaeltavien metsästäjien joukko tuli Milarepan luolalle. Jotkut säälivät häntä, mutta yksi kysyi häneltä neuvoa. Milarepa vastasi: ”Teidän silmissänne saatan näyttää hyvin kurjalta. Ette tiedä, että maailmassa ei ole ketään onnellisempaa ja järkevämpää kuin minä. Koska elän onnen kukkuloilla, voisitte ymmärtää sen kuuntelemalla lauluani ’Joogin laukkaava hevonen’.” Tästä hevosesta hän lauloi kaksi säettä:

 

Käytä ei-kaksinaisuuden köyden lassoa ottaaksesi sen kiinni ja sitoaksesi sen samadhin pylvääseen.

Kun se on nälkäinen, anna sille laman ohjeiden ruokaa.

Kun se on janoinen johda se juomaan tarkkaavaisuuden virrasta.

Kun se hytisee kylmissään, peittele se tyhjyyden talliin.

 

Laita sille upayan ja prajnan suitset ja satula.

Kiristä satulavyö, niin ettei se löysty.

Anna sille pranan elämänvoiman riimu.

Tietoisuuden nuorukainen on se, joka tällä hevosella ratsastaa.

 

Milarepan sisar Peta löysi hänet lopulta vuosien erossa olon jälkeen. Hän kertoi tälle varakkaasta lamasta, joka pukeutui kalliisiin silkkeihin ja istui korkealla valtaistuimella. Kun hän pyysi Milarepaa harjoittamaan senkaltaista dharmaa, tämä kieltäytyi, ja pyysi Petaa sen sijaan tulemaan Lapchiin mietiskelemään kanssaan. Hän lauloi laulun ’kahdeksan maallisen huolen’ hylkäämisestä. Yhdessä säkeistössä hän selitti tälle näin:

 

Siitä hetkestä lähtien kun synnymme, emme tiedä milloin kuolemme. 

Minulla ei ole aikaa siirtää harjoitustani myöhemmäksi.

Aion ponnistella mietiskelläkseni häiriintymättä.

Isä-lamani ohjeet ovat mielelle hyödyksi.

Näiden ohjeiden mukaan mietiskelemällä vapaudun.

Siksi menen Lapchin lumimaisemiin.

 

Kuunneltuaan veljensä opetuksia jonkin aikaa Petan ymmärrys dharmasta syveni ja hänen halunsa maallisia asioita kohtaan väheni.

 

Milarepan pahantahtoinen setä oli kuollut ja julma täti tuli katuvana hänen luokseen. Milarepa lauloi tädilleen laulun ja muistutti kaikista kamaluuksista, mitä tämä oli tehnyt. Itkien ja anellen täti pyysi anteeksiantoa ja sanoi, että hän tappaisi itsensä, ellei Miarepa ota häntä vastaan. Milarepa ajatteli: ”Tätini ei ole pettänyt minkäänlaista pyhää luottamusta, joten koska seuraan dharmaa, otan hänet vastaan.” Hän antoi opetuksia tädille ja harjoituksen kautta hänestä tuli myöhemmin joogini, joka saavutti vapautumisen.

 

Milarepan elämäkerran seitsemännessä luvussa on kysymyksiä oppilailta. Hänen vastauksensa ydin on tässä: ”Heissä, jotka uskovat karmaan koko sydämestään ja jotka pelkäävät alempien maailmojen kärsimyksiä, syntyy suuri kaipaus valaistumista kohtaan. Se saa heidät omistautumaan lamalle ja meditaatiolle sekä pitämään yllä syvällistä viisautta. Jokaisen tavallisen ihmisen on mahdollista uurastaa, niin kuin minä olen tehnyt.

 

17. Gyalwang Karmapa      Jamgon Kongtrul Rinpoche
   

Goshir Gyaltsap Rinpoche      Khenchen Thrangu Rinpoche

 

Tänä aamuna Hänen pyhyytensä sai päätökseen seitsemännen luvun. Sitten hän sanoi, että Jetsun Milarepa oli mitä hämmästyttävin henkilö. Häneen verrattuna oli kutsua ketään muuta dharmanharjoittajaksi ollenkaan. Miten jollakin muulla voisi olla sellainen hartaus guruaan kohtaan ja sellainen määrätietoisuus tehdä harjoitusta? Milarepa eli 5000 metriä merenpinnan yläpuolella missä oli 20 astetta pakkasta, eikä hänellä ollut melkein mitään syötävää tai vaatetusta. Meidän on vaikea käsittää sitä.

 

Kun suuret opettajat kuten Marpa antavat ohjeita, heidän avainohjeisiinsa sisältyvät Buddhan suuret opetukset, kaikki sutrien ja tantrojen peruspiirteet. Ne ovat erityisen arvokkaita siksi, koska opettaja osoittaa meille selkeästi hyvin henkilökohtaisella tavalla, kuinka harjoitusta tulee tehdä. Ohjeet on sovellettu yksilöllisiin tarpeisiimme.

 

Kun Milarepa oli kuolemaisillaan, eräs oppilas kysyi, oliko hän Vajradharan ilmestyskeho. Hän ajatteli, että Milarepan oli täytynyt tehdä paljon harjoitusta monissa edellisissä elämissä.. Mutta tämä oppilas ei ymmärtänyt keskeistä asiaa: Milarepan tarina kokonaisuudessaan osoittaa, millainen hyvän oppilaan tulee olla, mitä ominaisuuksia tarvitaan, jotta harjoitus onnistuu. Milarepa vastasi hänelle, että kun todella mietimme samsaran ongelmia ja sen valtavia kärsimyksiä, ei ole erityisen hämmästyttävää että tekee harjoitusta näin. Hän sanoi, että todellisuudessa hänen päättäväisyytensä, rohkeutensa ja hartautensa ei ollut liian suurta vaan liian vähäistä. Kun ymmärtää samsaran luonnon selkeästi, on hyvin luonnollista ja helppoa omistautua dharmanharjotukselle. Harjoittamalla dharmaa Milarepan tavoin mekin voimme hankkia ihmeidentekokyvyn kuten taidon lentää taivaalla.

 

Milarepa mietiskeli vuorilla koko loppuelämänsä. Hän toivoi voivansa olla esimerkkinä tuleville sukupolville, jotka inspiroituisivat tekemään harjoitusta vuorten luolissa hänen tavallaan. Näin ollen senkin jälkeen kun hän valaistui ja saavutti monia erityiskykyjä, hän jatkoi mietiskelyä luolissa vuorilla. Lisäksi hän omisti mietiskelynsä ansiot niin, että kaikki olennot tulevaisuudessa olisivat vapaita esteistä. Siksi meidän ei pitäisi vain kuunnella tätä Milarepan tarinaa kaikkine neuvoineen, vaan meidän tulisi pohdiskella sitä ja soveltaa sitä käytäntöön. Kun suuri opettaja kuten Marpa ja suuri oppilas kuten Milarepa kohtaavat, harjoitus sujuu erittäin hyvin.

 

Tätä ajatellen Karmapa puhui sitten opettajan ja oppilaan välisestä suhteesta. Milarepa aloitti laulunsa osoittamalla kunnioitusta mestarilleen Marpalle. Juuri niin kuin Milarepa kumarsi Marpalle, kirjoitustensa aluksi 8. Karmapa Mikyo Dorje osoitti kunnioitustaan mestarilleen, suurelle joogille Sangye Nyenpa Rinpochelle. Yleensä teosten kirjoittajat osoittavat kunnioitusta Buddhalle tai bodhisattvoille, mutta Mikyo Dorje valitsi sen sijaan opettajansa.

 

Kallisarvoisessa vapautuksen ornamentissa Gampopa puhuu erilaisista opettajista, mm. tavallisista ihmisistä, henkisistä ystävistä, valaistuneista opettajista ja niistä, jotka ilmestyvät sambhogakaya-muodossa. Jos teemme harjoituksemme hyvin, tulevaisuudessa voimme muodostaa yhteyden sambhogakaya-opettajaan tai nirmanakaya-buddhaan. Tällä hetkellä kuitenkin ainoa opettaja, jonka voimme kohdata on tavallinen ystävä. Miten kohtaamme hänet?

 

Kohtaamme opettajia eri kulkuneuvoista: shravakayanasta (kuulijoiden kulkuneuvosta), bodhisattvayanasta (bodhisattvojen kulkuneuvosta) ja vajrayanasta (vajran kulkuneuvosta) ja sugatayanasta (täten menneiden kulkuneuvosta). Tänään on aikaa puhua kahdesta ensimmäisestä.

 

Shravakayanassa opettajan täytyy olla hyväluontoinen ja seurata vinayaa tarkkaan. Vihityllä sanghalla on neljä juurivalaa ja se tuntee rituaalit. Sanghan jäsenet ovat hyvin ystävällisiä ja lempeitä oppilaitaan kohtaan auttaen heitä sekä dharma-asioissa että muissakin tarpeissa. Jos oppilaat sairastuvat, he auttavat heitä paranemaan. Heidän opetuksensa ovat oppilaiden mielentilan mukaisia ja he tietävät milloin on oikea aika antaa mikäkin opetus. Buddha Shakyamuni ei antanut lopullista merkitystä koskevia korkeampia opetuksia kaikille heti. Ei ole auttavaista puhua äärimmäisestä totuudesta kaiken aikaa; pelkkä hyvä tarkoitus ei ratkaise, vaan opetuksen täytyy olla tilanteeseen sopiva, käytännöllinen ja hyödyllinen kyseessä olevalle henkilölle hänen harjoitustasollaan.

 

Bodhisattvayanassa puhutaan kymmenestä edellytyksestä, jotka opettajalla tulisi olla, esimerkiksi hänen pitäisi olla rauhallinen, taitaa kolme itsekuriharjoitusta, hallita meditatiivinen keskittyminen ja viisaus. Nämä opettajat kykenevät kesyttämään mielensä itsekurin kautta. He luovat sisäisen rauhan mietiskelemällä ja viisauden avulla he poistavat heikkoudet kokonaan. Lisäksi opettajien täytyy olla oppilaitaan oppineempia, koska opimme opettajalta sen, mitä emme tiedä. Muuten opetukset eivät ole erityisen käytännöllisiä. Opettajien tulee olla oppineita ja kyetä opettamaan eri tavoin, selittämään niin shravaka- kuin bodhisattvayanaakin. Lisäksi tämän kulkuneuvon opettajien tulee olla pysyvästi myötätuntoisia ja työskennellä joka ikisen elävän olennon hyödyksi. He eivät horju, olivatpa vaikeudet millaisia tahansa.

 

Miten suhtaudumme näihin kahdenlaisiin opettajiin? Osoitamme heille kunnioitusta ja seuraamme heitä sydämen pohjasta. Annamme lahjoituksia lamaa auttaaksemme ja mikä tärkeintä, harjoitamme sitä mitä lama opettaa. Kuten Marpa sanoi Milarepalle: ”Sinun ei tarvitse antaa aineellisia lahjoja. Jos menet yksinäisyyteen ja teet harjoitusta, se tekee minut onnelliseksi.” Tällä tavalla meidän tulisi miellyttää opettajaamme.

 

Näinä huonoina aikoina on vaikea löytää puhdasta opettajaa; useimmat ovat hyvien ja huonojen ominaisuuksien sekoitus. Silloin meidän tulee tutkia sitä, mikä on päällimmäisenä: onko opettajalla enemmän hyviä ominaisuuksia vai vikoja? Jos hyvät ominaisuudet vallitsevat, opettaja kelpaa. Vaikka opettaja olisi hyvin kelvollinen, me sittenkin näemme joitakin vikoja.

 

Mitä meidän tulisi tehdä siinä tapauksessa, että opettaja pyytää meitä tekemään jotain, mikä on mielestämme väärin? Meidän on pohdittava tätä mahdollisuutta. Esimerkiksi, jos Buddha tulee luoksemme ja mielemme on vielä harhan vallassa, emme kykene näkemään häntä sellaisena kuin hän on. Nakpopa näki Vajrajooginin spitaalisena naisena ja Asanga näki Maitreyan koirana. Koska harjoituksemme tällä tasolla emme voi nähdä Buddhaa, sitten itse asiassa on niin, että voimme nähdä opettajamme, jos hän ei ole täysin valaistunut ja hän voi opettaa meitä. Tässä tapauksessa vika on todellisuudessa myönteinen asia.

 

Jos emme voi nähdä asioita niin kuin ne todella ovat, kun opettajamme mistä tahansa kulkuneuvosta pyytää meitä tekemään jotain, meidän on mietittävä onko se jotain, minkä pystymme tekemään, onko niin hyvä tehdä. Kyse ei ole siitä, että meitä ei vain huvita tehdä sitä, mutta olemme lukeneet sutrista tai tantroista, että se ei ole oikein, tai sitten se on jotain kykyjemme ulottumattomissa. Siinä tapauksessa kerromme vain opettajallemme, että emme voi tehdä sitä. Siinä ei ole mitään väärää. Me vain kieltäydymme sen tekemisestä. Jos katsomme Milarepan elämäntarinaa ja luemme siitä, mitä Marpa pani Milarepan kokemaan, voimme ajatella, että Marpa oli väärässä, mutta Milarepa ei nähnyt asiaa niin ja lopulta hänestä tuli täysin valaistunut.

 

Mitä hyötyä on solmia yhteys opettajaan? Voimme nähdä sen monista asteittaisen polun (lam rim) opetuksista, esimerkiksi Kallisarvoisesta vapautuksen ornamentista. Nämä kirjoitukset alkavat ohjeilla siitä, miten suhtautua opettajaan. Meillä täytyy olla yhteys opettajaan, muuten emme tiedä mitä tehdä. Buddha sanoi, että hän voi näyttää meille tien, mutta valaistuminen riippuu itsestämme. Tarvitsemme opettajaa näyttämään meille sen, mikä on myönteistä ja mikä kielteistä, mitä meidän tulisi tehdä ja mistä luopua. Koska meidän on ensin tiedettävä mitä tehdä, opettaja on välttämätön; jälkeenpäin se, mitä tapahtuu, on omissa käsissämme. Täydellisen heräämisen saavuttamiseksi opettaja on mitä tärkein.

 

Opetusten jälkeen tehtiin mietiskelyharjoitus. Hänen pyhyytensä pyysi meitä visualisoimaan oman juurilamamme Buddhan muodossa kyynärän korkeudelle päämme yläpuolelle (kyynärä on mitta keskisormen päästä kyynärpäähän asti mitattuna). Sitten visualisoimme toisen Buddhan eteemme (stupan suuntaan). Edessämme olevasta Buddhasta säteili valonsäteitä – valkoisia, keltaisia tai minkä värisiä vain halusimme, ja ne siunasivat meidät. Harjoituksen ansio omistettiin sille, että kaikki elävät olennot saisivat kokoon ansion ja viisauden kaksi kertymää ja saavuttaisivat siten täydellisen valaistumisen ja että voisimme suojella heitä kunnes he saavuttavat sen.

 

Kolmas opetus

26.12.2009, Mahabodhi-temppeli, Bodhgaya, teksti Jo Gibson, kuvat Karma Lekcho, Karma Norbu, Pema Orser Dorje

 

Gyalwang Karmapa saapui aamulla klo 9 ja mandalan uhraamisen sekä tukijoiden nimien julkistamisen jälkeen hän aloitti opetukset Milarepan elämäkerran kahdeksannesta luvusta, jonka otsikko on ”retriitit”.

 

 

Lyhyesti sanottuna tämä luku antaa yleiskuvan Milarepan retriiteistä, harjoituksista ja heistä, joihin hänellä oli vaikutusta. Kappaleessa on luettelo paikoista, joissa hän oli retriiteillä. Siinä ylistetään hänen henkisiä saavutuksiaan ja hyötyä, joka hänestä oli tunteville olennoille opetustensa kautta. Se rohkaisee ihmisiä seuraamaan hänen esimerkkiään.

 

Hänen oppilaansa Rechungpa kertoo lisää yksityiskohtia siitä, miten Milarepa kohtasi retriittiensä aikana kolmea eri tyyppiä olevia seuraajia: pahantahtoisia ei-ihmisiä, joita hän voitti dharman puolelle, omistautuneita oppilaita, joita hän ohjasi vapautumiseen ja maallikkoseuraajia, joita hän opetti. Siinä kuvataan miten ja missä hän tapasi henkiset poikansa, oppilaansa ja maallikkoseuraajat. Milarepalla oli paljon oppilaita, niin miehiä kuin naisiakin, mukaan lukien Rechung, joka kirjoitti Milarepan elämäkerran ja jonka hän tapasi ensimmäistä kertaa Gungthangissa. Gampopasta tuli hänen henkinen perijänsä ja eräs Milarepan perinteen päämestari. Naisoppilaita olivat mm. Rechungma, Paldarbum, Sahle Aui ja Tseringma.

 

Rechung kertoo, miten Milarepa kommunikoi dakinien kanssa jo kuinka hän lopullisesti voitti marat. Yhteenvetona: ”Lukemattomat ihmiset ottivat vastaan opetuksia, sekä tunnettuja että tuntemattomia, sinä aikana kun mestari käänsi Lain pyörää. Mestarin ohjaamina korkeasti valaistuneet oppilaat saavuttivat valaistumisen. Vähemmän kehittyneet oppilaat herätettiin ja heille näytettiin vapautumisen polku. Vähiten kehittyneet lähetettiin tielle kohti bodhimieltä. Soveltamalla bodhisattvan valoja ahkerasti he saavuttivat vakaan tietoisuuden tason. Jopa kaikkein vähiten kehittyneisiin hän kylvi hyvyyden siemenet ja takasi heille korkeampien maailmojen rauhan. Myötätunnolla, joka oli rajaton kuin taivas, mestari suojeli lukemattomia olentoja samsaran ja alempien maailmojen kurjuudelta tuomalla mukanaan Buddhan opetusten valon. (sivu 152 The Life of Milarepa, englanniksi kääntänyt Lobsang Lhalungpa)

 

Gyalwang Karmapa jatkoi lukemalla yhdeksättä lukua, jonka otsikkona oli Nirvana. Se on tekstin viimeinen luku ja kertoo tarinan pahantahtoisesta Geshe Tsakpuhwasta, joka oli rikas ja vaikutusvaltainen lama ja kateellinen Milarepalle. Hänen vihansa Milarepaa kohtaan kasvoi sen jälkeen kun Milarepa häpäisi hänet hänen tukijoiden edessä kieltäytymällä kumartamasta hänelle takaisin. Geshe Tsakpuhwa kosti pyytämällä Milarepaa selittämään buddhalaista logiikkaa käsittelevän tekstin, vaikka hän aivan hyvin tiesi, ettei Milarepa ollut opiskellut sitä. Milarepa maksoi kuitenkin samalla mitalla takaisin.

 

Geshe Tsakpuhwa punoi juonen myrkyttääkseen Milarepan. Tämän tarinan nojalla Hänen pyhyytensä Karmapa tarkasteli, mitä dharman hylkääminen merkitsee. Geshe Tsakpuhwa oli kadampa geshe. He ovat yleensä hyvin esimerkillisiä ja päteviä lamoja, mutta Geshe Tsakpuhwa lankesi ylpeytensä takia. Oli totta, että hän oli opiskellut jonkin verran, mutta hän muuttui ylimieliseksi ja luopui dharmasta. Ylimielisenä hän piti muita itseään huonompina, eikä kyennyt tunnistamaan Milarepan hyviä ominaisuuksia. Kun Milarepa häpäisi hänet sponsoreiden edessä hänestä tuntui, että hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tappaa Milarepa, ja siksi hän alkoi suunnitella myrkyttämistä.

 

 

 

 

Gyalwang Karmapa varoitti puolueellisuuden ja lahkolaisuuden vaaroista kuten: ”Kuulun tähän koulukuntaan” ja ”Seuraan tätä lamaa”, silloin kun sillä kielletään muiden perinteiden ja opettajien arvo ja pätevyys. Sellainen on dharman hylkäämistä ja pahempaa kuin viisi kauheaa tekoa: äidin, isän tai arhatin murha, Buddhan vahingoittaminen ja sanghan riitaannuttaminen [silloin kun Buddha on elossa].

 

Dharman hylkääminen tarkoittaa sitä, että kieltää jonkin asian olevan dharmaa vaikka se on, sanoo jonkin asian olevan dharmaa, vaikka se ei ole, väittää, että aito dharmanharjoittaja ei harjoita dharmaa ja päinvastoin. Jos tekee jonkun näistä teoista, on hylännyt Buddhan, dharman ja sanghan.

 

Dharman hylkäämistä kuvataan ”kaikkien hyveellisten tekojen juurten leikkaamisella”. Sen seurauksena kaikki myönteinen lakkaa. Henkilö voi edelleen tehdä joidenkin mielestä hyvää, mutta hänen on hyvin vaikea saavuttaa valaistumista, sanoi Hänen pyhyytensä. Kontrastina mainittakoon, että vaikka joku olisi tehnyt satojatuhansia kielteisiä tekoja, jos hän ei ole hylännyt dharmaa, huonot teot voidaan puhdistaa.

   

Hänen pyhyytensä antoi lisäesimerkkejä dharman hylkäämisestä, esimerkiksi henkilöt, jotka väittävät, että mahayana-perinne ei ole todellista buddhalaisuutta tai että vajrayana-perinne tulee hindulaisuudesta tai että tantrat eivät ole todellista dharmaa. Jos joku kritisoi voimakkaasti ja väittää sellaista, hän on hylännyt dharman, Karmapa varoitti. Tiibetissä oli monia koulukuntia sekä vanhat ja uudet tantrat, mutta opetetut menetelmät olivat olennaisia opetuksia kahta kertymää ajatellen. Jotkut menetelmät eivät ehkä sopineet tietyille ihmisille, mutta se ei ollut mikään syy, jonka nojalla nämä ihmiset olisivat voineet vähätellä noita menetelmiä.

 

Se, mikä erottaa dharman siitä, mikä ei ole dharmaa, on opetuksesta saatava hyöty. Opetuksen täytyy olla myös oppilaan kykyjen tason mukainen. Jos opetus oli epäsovelias, esimerkiksi opetus tyhjyydestä jollekulle, joka ei ole siihen valmistautunut, se voi aiheuttaa vahinkoa, hämminkiä ja väärinkäsitystä. Väärät johtopäätökset voivat saada jonkun pitämään tiettyjä opetuksia pahoina tai hyvinä. Silloin on vaara, että dharma tulee hylätyksi. Chakrasamvara-tantrassa itse asiassa varoitetaan, että ellei kykene ymmärtämään syvällisiä opetuksia, niitä ei pitäisi arvostella. On tärkeää käsittää, että äly ei aina yllä syvällisen dharman mittoihin.

 

Gyalwang Karmapa siirtyi puhumaan ei-buddhalaisista uskonnoista. Hän varoitti, että ei-buddhalaisen uskonnon arvostelu voi olla yhtä kuin samayan rikkominen. Huonoihin tekoihin kuuluvat kovat sanat: jos puhumme kovin sanoin muista uskonnoista tai koulukunnista, on mahdollista, että rikomme tantran juurivalan.

 

Mitä buddhalaisiin koulukuntiin tulee, buddhalaisuuden alkuvaiheessa historiassa perustettiin 18 erillistä koulukuntaa. Buddha itse ennusti, että ne taistelisivat keskenään, mutta Hänen pyhyytensä varoitti, että sellainen väittely ja riita olisi buddhalaisuuden kannalta vahingollista. On olennaisen tärkeää, että buddhalainen sangha elää sopusoinnussa keskenään, hän korosti. paikoissa missä sangha riiteli ja taisteli, paikan myönteinen energia tuhoutui, hyvät henget menettivät voimansa ja paha energia muuttui voimakkaaksi vaikuttaen ympäristöön ja kaikkiin siinä eläviin tunteviin olentoihin epäedullisesti. Sellaisen paikan rauhaa ei voi palauttaa muuten, kuin niin että valaistunut olento kääntää siellä dharman pyörää kolme kertaa.

 

Jos vinaya-lupaukset antaneet ovat sovussa keskenään, sangha on kunnioituksen arvoinen. Toisin kuin Buddha ja dharma, sangha voi oikeasti ottaa vastaan lahjoja, mutta heidän täytyy pitää yllä puhdasta käytöstä ja harjoittaa kolmea harjoitusta [sila eli moraali, samadhi eli meditatiivinen keskittyminen ja prajna eli viisauden kehittäminen]. Kerrotaan, että entisajan Intiassa sangha piti puhtaan eettisen itsekurin yllä ja maallikot saavuttivat valaistumisen antamalla sanghalle lahjoja. Tiibetissä niin ei kuitenkaan ollut. Gyalwang Karmapa kertoi tarinan Buddha Shakyamunista ja Buddha Amitabhasta ajalta, jolloin he olivat vielä bodhisattvoja. Tuolloin kumpikin oli bhikkhu (täysinvihitty munkki).

 

Buddha Amitabha oli Bhikkhu Oikea Elinkeino ja hänen harjoituksenaan oli sovittaa opetuksensa oppilaan kykyjen mukaiseksi. Buddha Shakyamuni taas oli Bhikkhu Dharma, joka tahtoi opettaa pelkästään lopullista totuutta. Koska hän ei joustanut, vain muutama hänen oppilaistaan saavutti oivalluksen, monet eivät ymmärtäneet ja jotkut joutuivat jopa väärälle tielle. Siitä huolimatta hän syytti Bhikkhu Oikeaa Elinkeinoa siitä, että tämä ei opettanut oikein. Kun Bhikkhu Dharma kuoli, hän sai kestää seuraukset. Hän vietti aiooneita helvettimaailmassa, eikä voinut muistaa bodhimieltä. Hän syntyi eläimenä ja sitten 60 aioonia mykkänä. Kun hän vihdoin saavutti kallisarvoisen ihmiselämän, oli rappion aika. Lopulta hän syntyi Shakyamunina. Sillä aikaa Bhikkhu Oikea Elinkeino oli saavuttanut valaistumisen ajat sitten.

 

Meidän on varottava kritisoimasta muita koulukuntia tietämättömyydessä, Gyalwang Karmapa sanoi. Usein ylimielisyys saa meidät tekemään vääriä arvioita sen suhteen, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Epäoikeudenmukainen kritiikki voi viedä meidät helvettimaailmoihin. Meillä on mahdollisuus harjoittaa dharmaa. Tuota mahdollisuutta ei pitäisi tuhlata tekemällä huonoja tekoja, olemalla puolueellinen ja arvostelemalla muita. Hänen pyhyytensä havainnollisti asiaa. Raskaan kupariastian kantamiseen tarvitaan neljä henkilöä. Jos yksi ihminen yrittää kantaa sitä yksinään, hän pudottaa sen. Hän neuvoi jokaista opiskelemaan kaikkia buddhalaisia perinteitä, jotta heillä olisi kattava kuva dharmasta. Valaistuaksemme meidän on hankittava tietoisuus kaikesta. Ellemme ole valmiita opiskelemaan kaikkea, miten ihmeessä voimme hankkia tietoisuuden kaikesta, hän kysyi. On sanottu, että ei ole mitään, mitä bodhisattva ei opiskelisi, koska heidän täytyy pystyä auttamaan kaikki. Buddhalsi tullaan, jotta voitaisiin auttaa kaikkia tuntevia olentoja, joita on rajattomasti. Ellei meillä ole sitä motivaatiota, meistä tulee arhat. Jopa tyhjyys voidaan ymmärtää eri näkökulmista.

 

Gyalwang Karmapa päätti tämän opetusosuuden viittaamalla sutraan nimeltä Miten dharman hylkääminen vältetään. (Getting rid of the negative deeds of abandoning the Dharma.) ”Buddha sanoi, että teidän täytyy lukea tämä sutra ensin, sitten voitte opettaa.”

 

Mietiskelyharjoitus

 

Opetus päättyi Akshobya Buddhan meditaatioon. Akshobyalla on voima puhdistaa kaikki kielteisyys.

 

Tunnista ensin huonot tekosi ja visualisoi sitten Buddha Akshobya pääsi yläpuolella. Hänellä on musta kruunu jossa on kultaiset koristeet ja Vajrasattvan tavoin hän pitelee vajraa oikeassa ja kelloa vasemmassa kädessään. Rukoile voimalla ja vilpittömästi, että huonot tekosi puhdistuisivat. Akshobyan sydänkeskuksesta virtaa vesi ja se menee sisään kehoosi päälaellasi olevasta aukosta. Se puhdistaa kehosi ja mielesi.

 

Neljäs opetus

27.12.2009, Mahabodhi-temppeli, Bodhgaya, teksti Michele Martin, kuvat Karma Lekcho, Karma Norbu, Pema Orser Dorje

 

Ennen opetuksia Hänen pyhyytensä liitti kätensä yhteen ja pysyi rukousasentoon kumartuneena pitkän aikaa. Sitten hän jatkoi Milarepan elämäkerran yhdeksännen luvun lukemista. Siinä kerrotaan Milarepan viimeisestä teosta: siitä miten hän siirtyi nirvanaan.

 

 

Tietäen, että hän kuolisi pian, Milarepa kutsui oppilaansa luokseen ja antoi heille opetuksia muutaman päivän ajan. Tuona aikana ihmeelliset näkymät täyttivät taivaan – päivänvarjot, voitonviirit ja kirkasväristen kukkien sade. Jotkut näkivät jumalia ja dakineja, jotka olivat tulleet kuuntelemaan opetuksia. Milarepa kehotti oppilaitaan seuraamaan opetuksia niin tarkkaan kuin pystyivt ja lauloi siunauksen laulun niille, jotka olivat antaneet hänelle eväitä. Laulussa sanottiin mm. näin:

 

Toivon tapaavani Buddhan Puhtaassa maassa

kaikki, jotka näkivät minut tai kuulivat minua,

he, jotka muistavat tarinani,

he, jotka ovat vain kuulleet siitä ja nimestäni.

He, jotka tekevät niin kuin minä ja mietiskelevät,

he, jotka pyytävät saada kuulla, kertovat ja kuuntelevat tarinaani,

he, jotka lukevat sen ja kunnioittavat sitä,

he, jotka seuraavat esimerkkiäni,

löytäkööt he minut Buddhan Puhtaasta maasta…

 

Täyttykööt seuraajien toiveet

sopusoinnussa dharman kanssa.

Tulkoot kaikki elävät olennot, vähäisinkin niistä,

ohjatuksi vapautumista kohti minun avullani.

 

Milarepan seuraajat reagoivat eri tavoin kuullessaan, että hän on kuolemaisillaan. Jotkut eivät uskoneet sitä, monet rukoilivat, että hän eläisi kauemmin, toiset antoivat lahjoja lamoille, jidameille ja dakineille pidentääkseen hänen ikäänsä ja useat tarjosivat lääkärin apua. Mutta Milarepa vastasi, että hänen aikansa oli tullut ja lisäsi: ”Koska tajuntani ei ole erillään kaikenkattavasta tyhjyydestä, pitkäniän rukouksia ei tarvita.” Hän jatkoi neuvojen antamista: ”Mitä sisäiseen puhdistautumiseenne tulee, torjukaa kaikki sellainen, mikä lisää itseen takertumista ja sisäisiä myrkkyjä [halu, viha jne.], vaikka se vaikuttaisi hyvältä.” Hän lauloi heille Hengellisen ansaitsemisen laulun, jonka kolmas säkeistö kuuluu näin:

 

Ilman perinnettä ylläpitävän laman ohjausta

mitä hyötyä on vapauden etsimisestä?

Ilman sisäistä dharman käsittämistä

mitä hyötyä on opetella tantrat ulkoa?

Mitä hyötyä on mietiskelystä ohjeiden mukaan,

ellet hylkää maallisia päämääriä?

Mitä hyötyä on seremonioista

ilman että virität kehosi, puheesi ja mielesi dharman mukaisiksi?

 

Geshe Tsakpuhwa, joka ylpeytensä takia oli myrkyttänyt Milarepan, tuli vierailulle. Hän kyseli ovelia kysymyksiä ja lopulta pakotti Milarepan siirtämään sairauden itseensä. Kun geshe koki valtavan tuskan, hän tunsi katumusta ja anoi anteeksiantoa. Milarepa vastasi laululla, jossa oli mm. tämä säkeistö:

 

Toivon, että kaikki sinun kärsimyksesi

tulisivat minun niskoilleni ja muutettavikseni.

Minulla on myötätuntoa häntä kohtaan,

joka loukkaa mestariaan, opettajaansa ja vanhempiaan.

  

Geshe antoi Milarepalle kaiken omaisuutensa, jota myöhemmin käytettiin hänen kuolemansa muistona, ja sitten hän omisti elämänsä dharmanharjoitukseen.

 

Milarepan viimeisen laulun viimeinen säkeistö on yhteenveto hänen opetuksistaan ja hänen oivaöluksensa syvyydestä:

 

Salaisen polun harjoitus on lyhin tie.

Tyhjyyden oivallus synnyttää myötätunnon.

Myötätunto poistaa eron itsen ja muiden välillä.

Ellei itsesi ja muiden välillä ole dualismia,

täytät kaikkien elävien olentojen tavoitteen.

 

Milarepa vaipui sitten syvään meditatiotilaan ja siirty nirvanaan 84-vuotiaana.

 

 

 

Tauolla kaikille tarjoiltiin teetä ja leipää ja sponsoreiden nimet luettiin ääneen. Gyalwang Karmapa sanoi sitten, että hän haluaisi puhua siitä, miten Milarepa omisti harjoituksensa myönteiset tulokset muille ja toivoi että voisi kantaa jokaisen olennon pelot ja kärsimyksen ja kykenisi puhdistamaan kaikki heidän huonot tekonsa.

 

On olemassa tunnettu toivomus, joka kuuluu näin: ”Jos olen onnellinen, omistan tämän onnen niin, että kaikki olennot olisivat onnellisia. Jos olen onneton, otan kaikkien olentojen surun, niin että he olisivat vapaita kärsimyksestä.” Me kaikki, jotka harjoitamme dharmaa, yritämme vapauttaa itsemme samsaran kärsimyksestä ja auttaa myös muita vapautumaan siitä. Pääpyrkimyksemme on siis se, että mitä sitten harjoitammekin, olipa se yksi mani-mantra tai syvällinen mielen luontoa koskeva mietiskely, luovumme kaikista hyvistä tuloksista ja omistamme ne kaikille olennoille. Ja teemme sen täysin sydämin eikä niin kuin jotkut meistä, jotka antavat mielensä vaeltaa ympäriinsä samalla kun resitoivat.

 

Meillä kaikilla on kallisarvoinen ihmiselämä, joka on erittäin vaikea saavuttaa, mutta suurin osa meistä tuhlaa sen. Kun olemme nuoria ja aistimme ovat terävät ja toimivat hyvin, emme tee harjoitusta, ja nyt kun tämän elämän loppu häämöttää, emme vieläkään omistaudu muuttamaan mieltämme. ”Kuten eilen sanoin, meidän ei pitäisi tuhlata elämäämme, kun olemme kohdanneet aidon dharman ja aidot opettajat ja meillä on mahdollisuus tehdä harjoitusta. Jos emme tee harjoitusta, se on hulluutta. Emme tiedä jälleensynnymmekö ihmisenä seuraavan kerran, joten tässä elämässä keho, puhe ja mieli tulisi omistaa dharmanharjoitukselle. Tämä on äärettömän tärkeää.”

 

Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisi täydellistä. Elämässämme on ylä- ja alamäkiä. Joskus olemme onnellisia, joskus emme, joskus sairaita, joskus terveitä. Dharmanharjoitus ei estä kaikkia kielteisiä asioita tapahtumasta elämässämme. Elämällä on monta puolta. Niiden meistä, jotka harjoittavat mahayanaa, tulisi kyetä olemaan iloinen huolimatta siitä meneekö kaikki hyvin vai ei. Jos sairastamme, se on tapa puhdistua. Jos ymmärrämme sen, henkinen kärsimyksemme vähenee. Voimme oppia näkemään kaiken kärsimyksemme koristeena ja yhdistää sen harjoitukseemme. Kärsimyksestä voi tulla onnea, koska siitä on tullut merkityksellinen osa polullamme täyteen heräämiseen.

 

Toisaalta, jos meillä on todella vaikeaa ja kovaa, ymmärrämme, että se on menneiden elämien kielteisen karman tulosta; näemme myös, että kärsimys voisi olla vielä pahempaa. Niinpä ajattelemme: ”Tämä on jotain, mitä voin työstää.” Kärsimys voi auttaa meitä hylkäämään maalliset tavoitteet ja kannustaa meitä muuttamaan itseämme tehokkaammin. Voimme tarkastella kärsimystä eri tavoin. Esimerkiksi, se voi auttaa meitä ymmärtämään pysymättömyyden ja asioiden luonnon selvemmin. Buddha ei antanut meille kärsimystä, hän opetti meitä huomaamaan sen ja kuinka sitä käytetään apuna polulla. Tästä opetuksesta meidän tulisi olla kiitollisia.

 

Kun leikkaamme sipulia, itkemme. Harjoituksemme on hiukan samanlaista: harjoittaessamme dharmaa kohtaamme kärsimystä, mutta harjoituksen kautta se voidaan muuttaa joksikin muuksi, esimerkiksi siitä voi tulla kevyempää. Aryadeva opetti Neljässäsadassa säkeessä, että kun jollakulla on hyvin suuri ja avara päämäärä, vaikka hän kärsisi hirvittävästi, kärsimyksellä ei ole voimaa musertaa häntä.

 

Suuren päämäärän omaaville bodhisattvoille samsaran ja nirvanan välillä ei ole suurta eroa. Miksi? Ymmärrettyään samsaran luonnon he voivat iloita, koska se on samsaran syvempi luonto. Jotkut bodhisattvat keräävät ansiota kolme mittaamattoman pitkää kalpaa. He eivät tee niin siksi, että olisivat epäonnistuneet työssään. Bodhisattvan päätehtävä on työskennellä elävien olentojen hyväksi ja täydellinen valaistuminen tapahtuu myös heidän hyödykseen. Bodhisattvan päätavoite on muiden auttaminen, ei valaistuminen. Siksi sillä ei ole väliä ovatko he valaistuneita vai eivät, päätavoite on olla hyödyksi muille. Näin ollen he eivät näe samsaraa taakkana, voivathan he työskennellä muiden hyödyksi samsarassa ollessaan.

 

Suuri bodhisattva Thogme Zangpo, joka kirjoitti Bodhisattvan 37 harjoitusta, sanoi että yhden olennon tähden hän voi sukeltaa helvettimaailmoihin kuin ankka veteen. Jos se, että hän [Thogme Zangpo] valaistuu, ei auta jotakuta, hän vastustaa valaistumistaan yhtä suurella voimalla kuin joku muu pyrkii pois helveteistä. On selvää, että Thogme Zangpolle tärkeintä oli se, mistä on muille hyötyä.

 

Meidän tulisi ajatella näin: ”Jos minä olen onnellinen, omistan tämän onnen kaikille olennoille. Jos olen onneton, otan kantaakseni kaikkien olentojen kärsimyksen.” Luovumme siis ajattelemasta omaa henkilökohtaista hyötyämme ja kannamme kaikkien olentojen kärsimystä ja kielteisyyttä hartioillamme. Jotkut ihmiset epäröivät ottaa muiden kärsimystä itselleen peläten, että he voisivat sairastua tai muuten kärsiä itse. Bodhisattvat eivät ajattele niin. Päinvastoin, he pyrkivät kantamaan kaikkien olentojen kärsimykset.

 

Suurimmat ongelmamme johtuvat heikkouksistamme ja huonosta karmasta. Jos ne puhdistetaan pois, kärsimys poistuu, koska nuo kaksi ovat sen syy. Voimme tehdä lujan lupauksen että emme sorru heikkouksiin emmekä tee pahoja tekoja. Turvautuminen, Seitsenosainen rukous ja Mielenharjoituksen seitsemän kohtaa ovat myös suureksi avuksi. Mielenharjoituksessa mieli tarkoittaa bodhimieltä ja harjoitus tarkoittaa bodhimielen kehittämistä. Mielenharjoituksen pääasiana on bodhimielen kehittäminen, jotta pystyisimme esimerkiksi toivomaan, että vihollisemme on yhtä onnekas kuin itse olemme. Jos voimme tuntea olomme rauhalliseksi kun ihmiset, joista emme pidä, menestyvät, se on merkki siitä, että mielemme on hivenen harjaantunut. Emme tee harjoitusta vain ystäviemme tähden vaan puolueettomasti kaikkien tähden, kaikkien elävien olentojen – ystävien, vihollisten, tuttujen ja tuntemattomien.

 

Hänen pyhyytensä luki sitten uudelleen sen, miten Milarepa omisti ansionsa Geshe Tsakpuhwalle. Hän sanoi, että jos jostakin, mitä olemme tehneet, on syntynyt hyviä tuloksia, meidän tulisi omistaa ne kaikille eläville olennoille. Jos muille omistamisesta seuraa lisää hyviä tuloksia, omistamme nekin kaikille eläville olennoille ja tällä tavalla jatkaen omistuksemme muuttuu rajattomaksi. On sanottu, että jos bodhisattvan teoilla olisi muoto, ne eivät mahtuisi maailmankaikkeuteen.

 

”Viime vuosisadalla me tiibetiläiset emme tienneet paljon maailmasta Tiibetin ulkopuolella. Tiesimme jotain Amerikasta ja hiukan Venäjästä, mutta tieto oli meille enemmän satua kuin todellisuutta. Meille kerrottiin, että Venäjältä oli tulossa ihmisiä ja luulimme, että he olivat rakshasoja (eräänlainen paholainen – ”Venäjä” tiibetinkielellä ja ”raksha” kuulostivat samanlaisilta). Tietomme maailmasta oli kovasti rajoittunutta. Mutta dharmanharjoittajilla oli aina mielessään toive ulottaa rakkautensa ja myötätuntonsa kaikille olennoille avaruuden ääriin asti. Huolimatta siitä, että heidän tietonsa muista paikoista oli rajallinen, heillä oli selkeä ja laaja aikomus levittää bodhimieli koskemaan kaikkia läpi avaruuden.”

 

”Meidän tulisi ottaa Milarepan esimerkki vakavasti ja omistaa ansiomme kaikkien hyödyksi, jopa niiden, jotka ovat antaneet meille myrkkyä. Toivokaamme myös heidän nopeaa valaistumista. Sellainen muille omistaminen on tärkeää mielemme harjaannuttamisen kannalta.”

 

Mietiskelyharjoitus

 

Hänen pyhyytensä antoi sitten seuraavan mietiskelyohjeen. Istu oikeassa asennossa ja tarkastele kehoasi keskittyen sydänkeskukseen. Tuo sitten mieleesi kaikkien elävien olentojen kärsimys ja anna se olla yhtä todellista kuin olisit oikeasti todistamassa sitä. Esimerkiksi olet ehkä nähnyt miten koira jää auton alle ja loukkaantuu pahoin. Tuo mieleesi kokemus, joka on todella koskettanut sydäntäsi. Muistele sitten muita tapauksia, missä olet nähnyt kärsimystä.

 

Aluksi myötätuntomme on aika pientä, mutta ajan myötä harjoituksen kautta se vahvistuu; ensin on valon häivähdys ja sitten se muuttuu kirkkaammaksi, kunnes se lopulta ulottuu kehosi ulkopuolelle. Visualisoi sitten edessäsi opettajasi Chenrezig, hän säteilee valkoista valoa. Oikea käsi on anteliaisuuden mudrassa ja vasen pitelee kukkaa sydämen kohdalla. Chenrezig seisoo ja hänen kehoaan koristavat silkit ja jalokivet. Oma valkoinen valosi säteilee Chenrezigiin ja voimistuu. Mietiskele näin muutama minuutti. Lopuksi ansio tästä opetuksesta tulisi omistaa laajasti niin kuin Milarepa. Omistamme hyvien tekojemme tulokset tästä hetkestä aina valaistumiseen saakka sille päämäärälle, että kaikki elävät olennot saavuttaisivat korkeimman ja täydellisen valaistumisen. Emme sano vain sanoja vaan tarkoitamme sitä koko olemuksellamme ymmärtäen selkeästi miksi teemme niin.

 

Tähän päättyivät aamun Milarepa-opetukset.

 

Viides opetus

28.12.2009, Mahabodhi-temppeli, Bodhgaya, teksti Jo Gibson, kuvat Karma Norbu, Pema Orser Dorje

 

Tänään monlamin toisella istunnolla Gyalwang Karmapa sai päätökseen neljä vuotta kestäneen lukemistransmission ja kommentaarin Milarepan elämästä. Hänen pyhyytensä luki loppuosan yhdeksännestä luvusta, joka kuvaa ihmeellisiä ja hyväenteisiä merkkejä, joita nähtiin Milarepan kuoleman aikaan ja hautajaisseremonioiden päätteeksi. Se oli osoitus siitä, että hän oli saavuttanut korkeimman vapautumisen ja siirtynyt kristallinkirkkaaseen dharmakayaan. Milarepa oli saanut tehtävänsä loppuun. Rechung julisti: ”Hän sai Buddhan opetukset loistamaan kuin kirkas auringonpaiste.” Lisäksi: ”Hän palvelee tuntevia olentoja samsaran loppuun läpi koko avaruuden.”

 

 

Kommentaarissaan Gyalwang  Karmapa ylisti Jetsun Milarepaa yhtenä Tiibetin suurimmista joogeista, esimerkillisenä dharmanharjoittajana, jota meidän tulisi seurata. Hänen pyhyytensä viittasi sitten seuraavana päivänä tarjottavaan Milarepa ganachakraan ja mainitsi erityisesti riipukset, jotka osallistujat saisivat. Niissä jokaisessa oli Milarepan pyhäinjäännös – pieni palanen hänen valkoista kaapuaan. Gyalwang Karmapa selitti, että Rechung oli antanut tämän arvokkaan kankaan Gampopalle, ja sanottiin, että kenellä sitten onkin tuota kangasta, säästyy syntymästä alempiin maailmoihin seitsemän jälleensyntymän ajan. Vain ne henkilöt, jotka olivat tehneet kagyu ngöndron, saisivat osallistua, koska harjoituslinjan jäseninä meillä täytyy olla juuri hallussamme, ja se merkitsi kagyu ngöndron loppuunsaattamista.

 

Sitten monlamin osallistujat lauloivat Milarepan Laulun kuudesta tärkeästä periaatteesta, Milarepan viimeiset ohjeet. Hän lauloi ne Rechungpalle kremaatiokammiostaan ja se oli yksi hautajaisseremonioiden aikana tapahtuneista ihmeistä.

 

Kuuntele Rechung, lähimpänä sydäntäni,

tätä ohjeitteni viimeistä testamenttia.

 

Samsaran meren kolmella tasolla

harhanomainen keho on suuri syyllinen

aineellisia tavoitteita kohti pyrkiessään.

Maallisten pyrkimysten hylkäämiseen on vähän aikaa,

Rechung, hylkää maallinen ponnistelu.

 

Harhanomaisen kehon kaupungissa

harhanomainen mieli on suuri syyllinen.

Ruumiin lihan ja veren orjuuttamana

on vähän aikaa oivaltaa lopullinen totuus.

Oi Rechung, havaitse mielen todellinen luonto.

 

Mielen ja aineen välisellä rajalla

sisäinen tajunta on suuri syyllinen.

Ehdollisten havaintojen maailmaan jouduttuasi

on vähän aikaa oivaltaa todellisuuden luomaton luonto.

Oi Rechung, valtaa syntymättömän tyhjyyden linnoitus.

 

Tämän maailman ja seuraavan välisellä rajalla

bardon välitilan tajunta on suuri syyllinen.

Kehoa etsien vaikka kehoa vailla

on vähän aikaa oivaltaa lopullinen totuus.

Oi Rechung, raivaa tiesi kohti oivallusta.

 

Kuuden olentoluokan pettävässä kaupungissa

on paljon heikkouksia ja pahaa karmaa,

koska halun ja vihan mielijohteita seurataan.

On vähän aikaa tajuta kaikenkattava tyhjyys.

Oi Rechung, hylkää halu ja viha.

 

Taivaitten näkymättömässä maailmassa

on Buddha joka käyttää valheita taitavasti,

ohjaten tuntevia olentoja kohti suhteellista totuutta.

Heillä on vähän aikaa oivaltaa lopullista totuutta.

Oi Rechung, hylkää käsitteet.

 

Lama, jidam ja dakinit,

kolme yhdeksi yhtyneenä – turvaudu niihin!

Täydellinen ymmärrys, pohdiskelu ja harjoitus,

kolme yhdeksi yhtyneenä – hallitse ne!

Tämä elämä, seuraava ja niiden välinen – yhdistä ne!

 

Tämä on viimeinen ohjeeni ja testamenttini.

Oi Rechung, muuta sanottavaa ei ole.

Poikani, seuraa näitä ohjeita.

 

Tähän päättyivät Hänen pyhyytensä opetukset Milarepan elämästä.

 

Gyalwang Karmapa antoi sitten lyhyen opetuksen myötätunnon ja bodhimielen kehittämisestä käyttäen seitsenosaista harjoitusta. Hän sanoi ensin, että näkemystä, mietiskelyä ja toimintaa ei voi erottaa toisistaan, kaikkia kolmea täytyy harjoittaa yhtä aikaa. Näkemys ja mietiskely ovat sisäisiä ominaisuuksia ja toiminta on niiden ulkoinen ilmentymä. Heikkoudet muodostavat pohjan, jonka perusteella sitten vahingoitamme muita. Siksi meidän täytyy kehittää bodhimieltä ja sen täytyy muuttua myötätuntoiseksi toiminnaksi.

 

Seitsenosaisessa harjoituksessa ensimmäinen askel on huomata, että jossain vaiheessa kaikki tuntevat olennot ovat olleet äitejämme ja tässä elämässä emme tiedä, millaisia aikaisemmat yhteytemme muihin tunteviin olentoihin ovat olleet. Hänen pyhyytensä viittasi kuuluisaan tarinaan: ”Isäsi jälleensyntyi kalana, jota syöt. Äitisi jälleensyntyi koirana, jota lyöt. Vihollisesi on vastasyntynyt lapsi sylissäsi.”

 

Tässä kohtaa Gyalwang Karmapa poikkesi aiheesta hiukan tutkiakseen buddhalaisia perusteluja edellisten elämien olemassaolosta. Jos todisteita tarvitaan, niin sen, että jotkut ihmiset muistavat edellisiä elämiään tulisi asettaa kyseenalaiseksi niiden väitteet, jotka eivät usko jälleensyntymiseen, hän perusteli. On myös johdonmukaista, että juuri alkunsa saaneen lapsen tajunnan täytyy olla riippuvainen tajunnan edellisen hetken olemassaolosta. Hänen pyhyytensä sanoi, että tämän päivän tieteellisessä ja materialistisessa maailmassa oli tärkeää perustella asiat johdonmukaisesti ja käyttää todisteita.

 

Seitsenosaisen harjoituksen toinen askel on muistaa äitiemme ystävällisyys. Gyalwang Karmapa muistutti meille, miten äitimme kokivat vaikeuksia raskauden ja synnytyksen aikana ja synnyttyämme he ruokkivat ja vaatettivat meidät, opettivat kävelemään ja puhumaan ja ravitsivat ”siitä asti kun olimme kohdussa sormenkokoisena siihen saakka kunnes kasvoimme suureksi kuin jakki!” Joskus äidin oli pakko tehdä jopa huonoja tekoja kuten tappaa tai varastaa suojellakseen ja ravitakseen lapsiaan.

 

Lyhyesti, vauvoina ja pikkulapsina olimme kokonaan riippuvaisia äidistämme. Sen seurauksena olemme hänelle suuren kiitoksen velkaa ja meidän tulisi haluta maksaa velkamme takaisin, se on kolmas askel. Hänen pyhyytensä tutki aihetta lisää ja laajensi kiitollisuuden kohteiden määrää. Vaikka meillä on vain yksi äiti tässä elämässä, olemassaolon keskinäisen riippuvuuden takia on olemassa monia muita ihmisiä, jotka ovat niin kuin äitimme. Miljoonat heidän kaltaisensa työskentelevät tehtaissa tuottaen tarvikkeita, joita tarvitsemme syödäksemme, pukeutuaksemme ja työvälineiksemme.

 

Hänen pyhyytensä muistutti kaikkia siitä, että ”hyvä ihminen on loppuelämänsä kiitollinen, jos saa majapaikan yhdeksi yöksi. Paha ihminen ei ole kiitollinen, vaikka pelastaisit hänen henkensä.”

 

Kiitollisina äitiämme ja kaikkia näitä äidinkaltaisia tuntevia olentoja kohtaan ja toivoessamme että voimme maksaa takaisin heidän suuren ystävällisyytensä, olisi häpeä olla itsekäs ja tuntematta myötätuntoa heitä kohtaan. Kestämättömän suuren myötätunnon tulisi viritä sisimmässämme, kun näemme äitiemme kärsimyksen. Tämä on neljäs askel. Viides askel seuraa tästä luonnollisesti: meidän tulisi toivoa heidän parastaan, se on rakastavan ystävällisyyden ilmaus. Hänen pyhyytensä muistutti kaikkia myötätunnon voimasta – bodhipuun alla Buddha voitti marat rakastavalla ystävällisyydellä ja myötätunnolla.

 

Kuudentena askelena kehitetään epäitsekäs motivaatio, jonka tavoitteena on lievittää kaikkien äiti-olentojen kärsimyksiä. Gyalwang Karmapa huomautti, että meditaatiossa aloitamme tämän elämän äidistä, mutta jos jollakulla oli vaikeuksia suhteessaan tämän elämän äitiin, hänen tulisi ajatella vaihtoehtoista äitihahmoa, jotakuta joka on osoittanut hänelle ystävällisyyttä ja vaalinut häntä. Hän kertoi geshestä, joka oli orpo ja jonka täti oli kasvattanut. Niinpä geshe visualisoi tätinsä seitsenosaisessa meditaatiossa.

 

Viimeinen taso on bodhimielen kehittäminen: se on toive valaistua kaikkien olentojen hyväksi. Sitä ei pysty kehittämään ilman voimakasta myötätuntoa, sellaista aktiivista myötätuntoa, joka näkyy bodhisattvojen työssä, kun he työskentelevät epäitsekkäästi kalpojen ajan tai ovat valmiita menemään helvettimaailmoihin yhden ainoan olennon takia.

 

Tässä kohdin Hänen pyhyytensä kiinnitti yleisön huomion siihen, että ympäristö tarvitsee suojelua itsemme ja kaikkien tuntevien olentojen takia. Hän pyysi myös muistamaan niitä satojatuhansia viattomia ihmisiä ympäri maailman, jotka kuolivat konflikteissa myötätunnon puutteen takia. ”Meidän on kannettava bodhimielen haarniskaa,” hän julisti. ”Vaikka välillä näyttäisi siltä, että maailma on niin täynnä negatiivisia ihmisiä, ettei hyvän sydämen vaalimisessa ole paljon järkeä, me olemme dharmanharjoittajia ja meillä täytyy olla myönteinen asenne. Jos meistä itsestämme tulee myönteinen ihminen, maailmassa on yksi kielteinen ihminen vähemmän!”

 

Lopuksi Gyalwang Karmapa muistutti kaikkia ansion muille omistamisen tärkeydestä. Tämän vuoden monlamin teemana on kiitollisuus ja Hänen pyhyytensä korosti erityisesti kiitollisuudenvelkaa, joka harjoituslinjan jäsenillä – kagyupoilla – oli Milarepaa kohtaan.

 

 

Hänen pyhyytensä Karmapa antaa Milarepa-initiaation

29.12.2009, Mahabodhi-temppeli, Bodhgaya, teksti Michele Martin,
kuvat Karma Lekcho, Karma Norbu, Pema Orser Dorje,
Cheng, Lu-Chung, Karma Nying je Sunmo

 

 

Hänen pyhyytensä istui monimutkaisesti kaiverretulla puisella istuimella, jonka selkänojaa koristi brokadikangas. Hän antoi Milarepa-initiaation aamulla, kun valo siivilöityi sydämenmuotoisten bodhipuun lehtien läpi.

 

 

Karmapan takana oli seinämaalaus, joka kuvasi Buddhaa antamassa opetuksia viidelle ensimmäiselle oppilaalleen. Näillä oli samanlainen keltainen kaapu kuin Karmapallakin oli yllään.

 

 

Sen jälkeen kun tavanomainen puhdistusseremonia ja uhrilahja paikallisille jumaluuksille oli annettu, Hänen pyhyytensä asetti päähänsä Gampopa-hatun, joka on tehty kultaisesta kukkasin koristellusta brokadista.

 

Ensin hän esitti yhteenvedon Milarepan elämästä, alkaen siitä miten hän kehitti toiveen saavuttaa täydellinen valaistuminen kaikkien olentojen tähden, miten hän opiskeli Marpa Lotsawan luona ja täydellisti vajrayana-harjoituksensa niin, että lopulta hänestä tuli kokonaan valaistunut, kun hän oivalsi kaiken olevan alun alkaen puhdasta.

 

 

Osallistujat uhrasivat sitten mandalan ja rukoilivat Milarepaa karkottamaan sekä heidän itsensä että kaikkien olentojen tietämättömyyden pimeyden. Seitsenosaisen rukouksen jälkeen kutsuttiin viisausjumaluuksia samalla, kun Hänen pyhyytensä soitti kelloa ja rumpua. Heitä pyydettiin jäämään aina siihen saakka kunnes kaikki elävät olennot saavuttavat täyden valaistumisen.

 

 

Tämän malja-voimansiirron päävaiheena oppilaita pyydettiin visualisoimaan Miarepa, jolla oli yllään puuvillakaapu, lannevaate ja meditaatiovyö ja että he vastaanottivat harjoituksen kaikki tulokset oikeassa kädessä olevan ruoan ja vasemmassa kädessä olevan juoman kautta.

 

 

 

Kiitoksena initiaatiosta uhrattiin toinen mandala ja ansio omistettiin muille, niin että kaikki saavuttaisivat lopullisen oivalluksen.

 

 

Karmapa toimittaa Milarepa-juhlarituaalin 700 osallistujan kanssa

29.12.2009, Mahabodhi-temppeli, Bodhgaya, teksti Michele Martin, kuvat Pema Orser Dorje

 

Tergarin luostarin päätemppelihallissa oli tehty huolellisia valmisteluja Milarepan juhlarituaalia (ganachakraa) varten. Istuintyynyt oli asetettu riveihin ja eri ryhmille oli varattu omat alueensa – munkit, nunnat, ulkomailta tulleet maallikot ja tiibetiläiset maallikot. Alttarikoroke oli kauniisti kaiverrettu ja sen yläpuolelle oli ripustettu Hänen pyhyytensä karma gadri -tyyliin maalaama kuva Milarepasta. Siinä oli avaruuden ja tilan tuntu. Kullankiiltävään brokadiin kehystetty kuva esittää Milarepaa istumassa kallionkielekkeellä tyhjä tila ympärillään. Kalliot oli hahmoteltu vapailla siveltimenvedoilla perinteiseen kiinalaiseen tapaan.

 

 

 

Milarepa näyttää elävältä, nykyajan siddhalta, pikemminkin kun joltakulta, joka on kaukaisesta menneisyydestä. Hänen kulmakarvansa kaartuvat alaspäin voimistaen syvää katsetta, joka näkee yhtä aikaa sisään- ja ulospäin. Hänen tukkansa on kahdella palmikolla, joista toinen riippuu edessä, toinen takana ja ne kihartuvat päistään. Hänen oikea kätensä on nostettu korvan taakse ja vasen lepää polvella. Hänellä on tummanpunainen meditaatiovyö ja löysästi kiedottu puuvillakaapu, jossa on vihertävänsininen sävy. Himmeä sädekehä ympäröi hänen päätään. Lähelle Milarepan taivutettua, koholle nostettua oikeaa polvea (toinen jalka on puolilootusasennossa) Hänen pyhyytensä oli kirjoittanut seuraavat sanat: ”Kehittyköön sinussa täydellinen luopuminen, hartaus ja häiriintymätön mieli.”

 

Tämän maalauksen edessä oli perinteinen torma, jossa oli kukkaköynnöksiä ja pieni Milarepaa esittävä veistos tavanomaisessa  sinisessä hahmossa, yksi käsi korvan takana ja toinen pitelemässä kallokuppia. Torman eteen oli aseteltu Milarepan elämän kanssa yksiin käyvät perinteiset uhrilahjat yksinkertaisessa muodossaan: seitsemän uhrimaljaa, pieni kehäkukkien ja ruusujen köynnös sekä kaksi kallokuppia, joiden lusikat oli asetettu ristikkäin.

 

 

Noin 5 metrin päässä alttarista sen kummallakin puolella oli kaksi suurta valkokangasta, joille heijastettiin harjoituksen teksti rivi riviltä pujan edetessä. Hänen pyhyytensä oli näin yhdistänyt uutta ja vanhaa maailmaa ja löytänyt niille tilaa toistensa rinnalla.

 

Munkit alkoivat tulla sisään klo 18. Gyalwang Karmapa oli säätänyt tiukat ehdot sille, kuka voi osallistua: alkuharjoitukset täytyi olla tehtyinä. Ketään muita sisälle ei päästetty. Mukana oli yli 700 munkkia, nunnaa ja maallikkoa, jotka olivat saaneet päätökseen satatuhatta täyskumarrusta, satatuhatta Vajrasattvamantraa, satatuhatta mandalan uhraamista ja satatuhatta rukousta gurulle.

 

Ne, jotka olivat tehneet kolmen vuoden retriitin, istuivat eturivissä muistuttaen muita siitä, että kagyu-perinne tunnettiin ”harjoitusperinteenä”. Sisäänpääsykorttina osallistujilla oli kopio 10. Karmapan Choying Dorjen Milarepaa esittävästä maalauksesta. Siinä Milarepa istuu luolansa suulla ja opettaa Kyiraba Dorjea, metsästäjää, josta tuli Milarepan oppilas. Hänen takaa-ajamansa kauris lepää rauhallisesti Milarepan jalkojen juuressa; ajokoira näyttää hiukan hämmästyneeltä toisella puolella ja neljä mustaa ja valkoista lintua nokkivat ruoanmurusia etualalla. Pieni Karmapan kuva leijuu ylhäällä taivaalla.

 

Hänen pyhyytensä astui temppelihalliin klo 19 ja istuutui muiden harjoituksen tekijöiden eteen heidän tasolleen. Istuin oli kohti alttaria, jonka takana oli suuri buddhapatsas. kaikki lausuivat yhdessä mahamudra-perinteen rukouksen, jonka jälkeen teksti alkoi soljua valkokankailla englanniksi oikealla ja kiinaksi vasemmalla. Hänen pyhyytensä johti rukouksia ja soitti kelloa ja rumpua voimalla.

 

Sillä aikaa kun siunattua juhlaruokaa jaettiin, yhdeksän tiibetiläistä nunnaa lauloi soinnukkaan juhlalaulun ja sen jälkeen kiinalainen ryhmä lauloi osan Lääkäribuddhan harjoituksesta mies- ja naiskuoron vaihtelevin osuuksin. Ennen kuin seremonia alkoi, ohjeeksi annettiin, että kaikki juhlaruoka on syötävä temppelihallissa. Pääasiassa se koostui kahdesta kahdesta valkoisesta makeisesta, jotka oli päällystetty kookoksella ja joissa maistui nektari.

 

Lausuttiin Dalai laman ja Karmapan pitkäniän rukoukset. Kun jäljelle jäänyt ylimääräinen ruoka oli uhrattu, hänen pyhyytensä nousi istuimeltaan ja istuutui tyynylle kasvot yleisöön päin. Hän sanoi olevansa hyvin iloinen siitä, että kaikki olivat tehneet alkuharjoitukset ja pyysi osanottajia omistamaan Jetsun Milarepan juhlarituaalista syntyvän ansion sille, että kaikki elävät olennot pystyvät oivaltamaan Vajradharan tilan.

 

Sitten hän otti puheeksi lahjan, jonka antaisi harjoitukseen osallistuneille. ”Haluan antaa teille jokaiselle pienen palan Milarepan kaapua, jota hän on itse käyttänyt. Elämäkertansa viimeisessä luvussa Milarepa itse sanoo, että se voi auttaa vapautumaan alemmista maailmoista. Ihoa vasten pidettynä tämä arvokas kangas on myös tukena sille, että Milarepan kehon, puheen ja mielen siunaukset siirtyvät mielemme virtaan.”

 

[Hänen pyhyytensä oli aiemmin kertonut, että Milarepa oli haudannut maahan useita esineitä, jotka hänen oppilaidensa oli määrä löytää Milarepan kuoleman jälkeen. Perintöön kuului kangassuikale, jota hän oli käyttänyt kaapuna koko valaistumiseen johtaneen mietiskelyharjoituksensa ajan. Kangas oli siunattu, niin että se ei koskaan loppuisi, huolimatta miten monta kertaa se leikataan ja jaetaan eteenpäin. Hänen pyhyydellään oli osa tästä kankaasta, ja merkkinä arvostuksesta niitä kohtaan, jotka ponnistelivat harjoituksen parissa hän lahjoitti palan kangasta jokaiselle ganachakraan osallistuvalle. Lähde: Kagyu Office]

 

Hän jatkoi puhetta näin: ”Tämän vuoden monlamissa keskitymme Milarepaan erityisesti, tänä aamuna ohjelmassa oli Milarepan voimansiirto ja hänen ystävällisyytensä muistaminen. Lisäksi olen piirtänyt tämän kuvan alttarille. Milarepan viereen on kirjoitettu sanat ’kehittyköön sinussa täydellinen luopuminen, hartaus ja häiriintymätön mieli’. Tämä on koko kagyu-perinteen harjoituksen perusta. Haluan myös antaa teille kopion tästä kuvasta, jonka olen allekirjoittanut tänä aamuna.”

 

”Jos otatte sen vastaan ilman käsitteitä ja epäilyksiä täynnä uskoa ja hartautta ikään kuin ottaisitte sen vastaan Milarepalta itseltään, saatte hänen siunauksensa. Niin kuin teitte alkuharjoituksia, pyrkikää ahkeruudella ja hartaudella olemaan suureksi hyödyksi eläville olennoille.”

 

Kun Hänen pyhyytensä oli lopettanut puheen, hän alkoi jakaa näitä lahjoja osanottajille, jotka tulivat hänen luokseen rivi riviltä ja vastaanottivat lahjat laulaen Milarepan mantraa: Je mila zhe pa dorje la sol wa dep so. Milarepan kuva on valoisa kopio, jossa on Hänen pyhyytensä allekirjoitus hänen punaisen neliönmuotoisen sinettinsä alapuolella. Kangas on sijoitettu pieneen metalliseen pyhäinjäännösrasiaan joka on tummanpunaisessa samettipussissa. Pussissa lukee Kagyu Monlam ja sanojen yläpuolella on monlamin logo. Lahjat käsissään jokainen näytti silminnähden liikuttuneelta tullessaan pois Hänen pyhyytensä luota – hänen anteliaisuutensa kosketti heidän sydäntään ja he olivat ihmeissään siitä, miten monella tavoin heidän mestarinsa kykeni ohjaamaan ja inspiroimaan oppilaitaan. Hän oli myös taiteilija, jonka kuvat elävöittivät historiaa ja kagyu-perinteen rikkautta.

 

Gyalwang Karmapa lounastaa sanghan kanssa

1.1.2010, teatterikatsomo lähellä Tergain luostaria, Bodhgaya, Intia,
teksti Michele Martin, kuvat Karma Norbu

 

 

 

Suuri kenttä lähellä Tergarin luostaria on nyt laivastonsinisen kankaan aitaama. Kankaassa on keltavalkoraidalliset koristeet ja kaikki on valmiina illan Milarepan elämää käsittelevää näytäntöä varten. Nyt se toimii ulkoilmaruokalana Hänen pyhyydelleen, kagyu monlamiin osallistuville rinpocheille ja sadoille munkeille ja nunnille.

 

 

Näyttämön taustalla suuret lootuksen lehdet kohoavat yli 12 metrin korkeuteen ja leviävät kuin viuhka. Sen eteen on asetettu suuri kankaalle maalattu kuva Buddhasta, joka opettaa metsässä ensimmäisiä oppilaitaan.

 

 

Sen alapuolella on Karmapan istuin, jossa on kaareva selkänoja ja kullanvärinen samettipehmustus. Hänen oikealla puolellaan istuvat Gyaltsap Rinpoche ja Khenchen Thrangu Rinpoche. Toisella puolella lounastavat Garwang Rinpoche ja Khenpo Lodro Dongyu.

 

Korokkeelta johtaa alas yhdeksän porrastasannetta, joilla on viherkasvien ruukkuja sekä runsaita kukkakimppuja keltaisine, persikanvärisine ja valkoisine kukkineen. Katsomo täyttyy luostarisanghasta. Heidän eteensä on asetettu almukulhot, jotka mukailevat niiden kulhojen muotoa, jotka on maalattu suureen kankaaseen. Ne muistuttavat ikivanhan perinteen juurista. Utuisen sinistä taivasta vasten vaaleat lootuksenlehdet näyttävät ilmestyvän avaruudesta ja leijuvan ilmassa. Niiden niukka olomuoto on kuin kaiku kankaalle maalatun Buddhan päätä ympäröivästä sädekehästä.

 

Nunnat istuvat suoraan näyttämän edessä ja heidän takanaan on valtava rivistö mattoja, jotka on asetettu muuta sanghaa varten. Istumapaikkojen edessä säännöllisin välimatkoin on valmis ateria, joka sisältää riisiä, linssejä, kaalia, kasvispihvin viipaleen, perunoita ja kukkakaalia. Kannen päällä on ruokaliina ja omena. Päivän erikoisuus on nokkoskeitto, jota joskus kutsutaan ”tummo-keitoksi” (tummo on sisäisen lämmön harjoitus, jota Milarepa teki). Keitto muistuttaa meitä Milarepan täysin sydämin tehdystä harjoituksesta.

 

Nunnien takana suoraan Hänen pyhyytensä edessä on koroke, jossa on kokoelma perinteisiä tiibetiläisiä uudenvuodenherkkuja. Keskellä on suuri suorakulmainen laatikko. Se on tehty puusta ja maalattu punaisella ja kullanvärisellä maalilla. Se sisältää vehnää ja tsampaa, paahdettua ohrajauhoa, joka on tiibetiläisten perusruokaa. Kun he vierailevat toistensa luona uutena vuotena, talonväki tarjoaa vieraalle ensimmäisenä tällaisen laatikon. Siitä otetaan hyppysellinen jauhoa kolme kertaa ja heitetään jauho ilmaan sanoen: ”Olkoon kaikki hyväenteistä ja täydellistä! Olkoot kaikki iloisia ja terveitä. Löytäkööt he muuttumattoman onnen!” Tämän laatikon vieressä on omena- ja appelsiinikasoja ja rivin päässä muotonsa takia ’aasinkorviksi’ kutsuttuja pikkuleipiä. Ne ovat suorakaiteita, joita pinotaan hirsien tapaan lomittain ja koristellaan appelsiinein, omenin ja läpikuultavin vihrein rypälein.

 

Noin puoli tuntia ennen saapumistaan Hänen pyhyytensä tarkkailee kenttää Tergarin luostarista, missä hän asuu. Hänen liikehdintänsä parvekkeella voi selvästi tunnistaa ja samoin hänet tunnistaa leveälierisestä aurinkohatusta. Kun rinpochet ovat saapuneet, munkki lyö gongia, joka roikkuu näyttämön laidalla suuressa puisessa kehyksessä. Munkki lyö ensin lyhyitä iskuja gongin laidalle ja sitten voimalla keskelle, niin että ääniaallot kiirivät kauas. Hänen pyhyytensä saapuu paikalle pitkin askelin keltainen chugu olkapäälle laskostettuna. Hän pyytää rinpocheita istumaan ja istuu itse suureen tuoliin. Kun almukulhot on ojennettu hänelle ja muille rinpocheille, hän viittaa luostarisanghaa alkamaan aterian.

 

Aterian aikana Hänen pyhyytensä neuvoo sanghaa syömään kyllikseen. Omenan voi myös ottaa mukaan. Nokkoskeittoa tulisi ainakin maistaa. Hän pyytää, että illalla näytelmän aikana 250 munkkia istuisi näyttämön kummallakin puolella, niin että läsnä olisi 1000 kättä ja 1000 silmää, niin kuin 1000-kätisellä Chenrezigillä. Hän sanoi myös, että sää oli ollut hyvä ja valmistelut olivat sujuneet hyvin kiitos Kolmen jalokiven siunauksen ja tukijoiden puhtaan motivaation. Lopuksi hän pyysi etteivät ruokailijat jättäisi roskia nurmelle vaan suojelisivat ympäristöä ja käyttäytyisivät arvokkaasti. Hän nousi lähteäkseen, mutta viittasi muita istumaan (korkean laman lähtiessä ihmiset nousevat yleensä seisomaan arvostuksen eleenä). Sitten hän käveli punaista mattoa nunnien rivistöjen ohi ja poistui sivuovesta.

 

Gyalwang Karmapan näytelmä Milarepan elämästä esitetään Bodhgayassa

1.1.2010, Ulkoilmateatteri Tergarin luostarin lähellä, Bodhgaya, Intia
teksti Lhundup  Damchoe, kuvat  Karma Norbu, Pema Orser Dorje

 

Life of Milarepa  Part 1  Part 2  (YouTube, tekstitys englanniksi)

Life of Milarepa: kaksi DVD-levyä + 1 CD + kirjanen. Tiibetinkielinen, tekstitys englanniksi ja kiinaksi.

 

 

Luettuaan Milarepan elämäntarinaa kolmena vuotena monlamin osanottajille kahden tunnin opetusjaksoissa, Hänen pyhyytensä muunsi tiedon Milarepan koko elämästä yhdeksi upeaksi illaksi. Sitä voi verrata maailmanluokan teatteritapahtumaan. Hänen pyhyytensä käsikirjoittamaa ja Tiibetiläisen näyttämötaiteen instituutin (TIPAn) esittämää kuusinäytöksistä teatterikappaletta saapui seuraamaan noin 20,000 henkeä. Häntä voi nyt kutsua myös näytelmäkirjailijaksi mahdottoman monen muun ammatin lisäksi. Viimeisten kuukausien ajan Gyalwang Karmapa itse neuvoi lavastajia ja ohjasi harjoituksia Gyutossa, jossa hän väliaikaisesti asuu. TIPAn mukaan tämä on Tiibetin historian näyttämötaiteen suurin tapahtuma.

 

 

Monitasoinen näyttämö ja massiivinen lava oli rakennettu erityisesti näytelmää varten. Karu kenttä Tergarin luostarin vieressä muuttui näin aivan kokonaan. Korkeasti kehittynyttä teatteriteknologiaa tuotiin paikalle varta vasten. Jo ennen kuin näytös alkoi, yleisö puhkesi taputuksiin valonheittimien luodessa hienovaraisesti  liikkuvia värejä. Useat kamerat kuvasivat tapahtumaa valtaville valkokankaille, joten suuren yleisön oli helppo nähdä yksityiskohtia.

 

 

50 näyttelijää ja laulajaa matkusti Dharamsalasta tähän uudenvuoden aattoillan tapahtumaan. Näytelmässä oli vaikutteita vanhasta tiibetiläisestä oopperasta sekä modernista taiteesta ilman, että tiibetiläisiä erikoispiirteitä olisi tarvinnut vähentää. Väliajoilla tiibetiläiset munkit ja nunnat lauloivat buddhalaisia rukouksia lähinnä Hänen pyhyytensä säveltämin melodioin. Ilta päättyi kansantansseihin Tiibetin kolmelta eri alueelta. Parlamentin kagyu-jäsen Sherab Tharchin avasi tilaisuuden, mikä osoitti sen kulttuurista painoarvoa, ja Gyalwang Karmapa lausui loppusanat. Näytelmästä aiotaan tehdä DVD-levy.

 

Niin kuin Hänen pyhyytensä sanoi, tärkeiden hengellisten hahmojen elämäkertojen esittäminen uutena vuotena on syvälle juurtunut tiibetiläinen traditio. Milarepan elämä on esitetty tiibetiläisessä kirjallisuudessa monesti, mutta Gyalwang Karmapan tekemä suuren tiibetiläisen joogin elämästä kertova kuvaelma poikkesi muista. Teatterikappaleissa käytetään yleensä tiibetin kirjakieltä, mutta hänen pyhyytensä oli muuttanut tekstin puhekielelle. Siten näytelmä on paljon ymmärrettävämpi yleisölle. Jopa heille, jotka osaavat kirjakieltä hyvin, puhekieli tekee Milarepasta helpommin lähestyttävän ihmisenä.

 

 

Lisäksi se, miten Hänen pyhyytensä tuo esiin Milarepan äidin luonteen, heijastaa suurta myötätuntoa sitä kohtaan, miten äidin ahdinko teki hänestä voimattoman huolehtimaan lapsistaan. Näytelmän karu ruumiillinen, sanallinen ja psyykkinen pahoinpitely tekee selväksi sen, että äidillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin lähettää Milarepa oppimaan taikakeinoja, joilla kostaa vihollisille. Lähettäessään Milarepaa opintielle hän sanoo: ”Muut opettelevat noituutta harrastuksekseen tai jotta tulisivat rikkaiksi ja hemmotelluiksi. Meidän noituutemme on epätoivoisten ihmisten viimeinen oljenkorsi.”

 

Milarepa tapaa dharmaopettajansa Marpan.

 

Milarepan puhdistusharjoitukset.

 

Syvällinen meditaatio.

 

Hänen pyhyytensä käyttää teatterin keinoja täysimittaisesti hyväksi elävöittääkseen Milarepan kärsimykset ja henkisen muutoksen, niin että yleisö voi saada Milarepaan yhteyden uusilla ja eloisilla tavoilla. Kun Milarepa palaa kotipaikkakunnalleen äitiään kaivaten hän kuulee, että äiti on kauan sitten kuollut sydänsuruihin ja hänen ruumiinsa makaa hylättynä tyhjässä talossa. Luut löytäessään Milarepa vaipuu polvilleen ja kerää luut hellästi syliinsä. Lähikuvaa näyttäviltä valkokankailta [ja internetin kautta ympäri maailman] nähtiin, miten kyyneleet virtasivat Milarepan poskia pitkin, niin että yleisö voi samastua Milarepan vahvoihin tunteisiin. Moni yleisön joukossa kyynelehti myös.

 

Eräs oppinut tiibetiläinen geshe sanoi, että näytelmää katsoessaan hän liikuttui kyyneliin viidesti, mukaan lukien kohta, missä Milarepan äiti pyörtyy suutuksissaan pojan saapuu kotiin humalassa koulusta, mihin äiti oli hänet lähettänyt. Eräs toinen yleisön jäsen, joka ei itse ollut Gyalwang Karmapan oppilas, huomautti, että hänelle näytelmä teki Milarepasta elävämmän ja liikuttavamman kuin mikään filmi tai muu esitys, joita hän oli aiemmin nähnyt.

 

Näytelmässä oli myös komiikkaa, jota yleisö kovasti arvosti. Kun Milarepa esittelee itsensä Marpalle ”suurena pahantekijänä Latosta”, Marpa vastaa: ”Ehkä sinä olet suuri pahantekijä. Mutta miksi kerskut sillä minulle? Minä en ollut se, joka sai sinut tekemään pahaa. Mitä pahaa olet muuten tehnyt?” Yleisöstä kuului naurunpurskahduksia.

 

Talven kylmyys korosti realismia ja osaltaan auttoi yleisöä eläytymään esitykseen. Lämpötila laski illan myötä tasaisesti, ja Milarepa esiintyi kohtaus toisensa perästä karulla näyttämöllä ohueen puuvillakaapuun pukeutuneena, samalla kun yleisö painautui toisiaan vasten ja kääriytyi takkeihin ja villahuopiin. Katsojat jätettiin vertaamaan Milarepan peräänantamatonta vuoristoasketismia omiin reaktioihinsa suhteellisen leudossa Bodhgayan yössä. Samalla 500 bikshua ja bhikshunia pysyivät hievahtamatta oikea käsivarsi paljaana ja pää ajeltuina yön viileydessä.

 

Päätöspuheessaan Hänen pyhyytensä katsoi tuhatpäistä yleisöä hetken ja sanoi, että Milarepan elämäkerran kuulemiseen liittyy suojaus  alempiin maailmoihin syntymistä vastaan sekä vapautuminen. Gyalwang Karmapa ilmaisi ilonsa siitä, että kaikki olivat tulleet paikalle ja kiitti yleisöä siitä, että he olivat jaksaneet sietää kylmyyttä.

 

Lähde:  Kagyu monlamin viralliset sivut

Linkkejä:

kagyumonlam.tv: Nagarjunan kirje ystävälle. mp3-tiedostot ovat noin 2 tuntia pitkiä. Karmapa antaa opetukset tiibetiksi, 1. ja 2. opetuksessa on englanninkielinen käännös, 3. - 5. opetuksissa on englannin ja kiinankielinen käännös. Kuvat ja teksti
1. opetus (20.12.09 aamupäivä)
2. opetus (20.12.09 iltapäivä)
3. opetus (21.12.09 aamupäivä)
4. opetus (21.12.09 iltapäivä)
5. opetus (22.12.09 aamupäivä)

21. kagyu monlam 2003 - 2004

22. kagyu monlam joulukuussa 2004

23. kagyu monlam tammikuussa 2006

24. kagyu monlam tammikuussa 2007

25. kagyu monlam joulukuussa 2007 ja Monlam logo

26. kagyu monlam tammikuussa 2009

27. kagyu monlam joulukuussa 2009 ja kuvagalleria

28. kagyu monlam joulukuussa 2010

29. kagyu monlam maaliskuussa 2012

30. kagyu monlam joulukuussa 2012

 

Karmapan ohjeita mönlameita varten 2004

Tapahtuman historiaa

 

Karmapan ympäristösivut (englanniksi ja tiibetiksi)    

Ympäristönsuojelukonferenssi 3. - 7.10.2009 Intiassa

Karmapan ohjeita ympäristönsuojelusta 2009 (englanninkielinen pdf-tiedosto)

Karmapan neuvoja ympäristönsuojelusta 2008

 

Kagyu Monlam Chenmo (viralliset sivut tiibetiksi, englanniksi ja kiinaksi)

Kagyu Monlam Blog (englanniksi)

Kagyu Monlam Video (tiibetiksi, englanniksi, kiinaksi)

 

Perinteisiä opetuksia - Opetuksia pääasiassa aasialaisille Bodhgayassa 31.12.2008. - 3.1.2009

Dharman mukainen elämä - Karmapan opetuksia länsimaalaisille Bodhgayassa 12. - 14.1.2009

Gyalwang Karmapan opetuksia madhyamikasta

Rokpan soppakeittiö Bodhgayassa tammikuussa 2009

 

CD:t, DVD:t, kirjat, pinssit ja riipukset: Namse Bangdzo Bookstore

Karmapan toiminta

Milarepa

 

kotisivulle