|
ERITYISRAPORTTI 27. KAGYU MONLAM CHENMOSTA: TORMAT 24.12. 2009, Mahabodhi-temppeli, Bodhgaya, teksti Michele Martin, kuvat Karma Lekcho, Karma Norbu ja Pema Orser Dorje Julkaisuoikeudet © Pal Nyammay Kagyupay Sangha Monlam Chenmo. Images courtesy of PNKSMC. Englanninkieliset sivut osoitteessa www.kagyumonlam.org Suomennos on lyhennetty versio alkuperäisistä raporteista. In English
Monlamin alttarille tehdyt tormat bodhipuun alla
Samoin kuin aikaisempina vuosina taiteilijat, jotka ovat munkkeja ja nunnia, tulivat paikalle viikkoja etukäteen, jotta kahdeksan tormaa saataisiin ajoissa valmiiksi. Ne sijoitettiin Hänen pyhyytensä istuimen luokse kummallekin puolelle alttaria, joka oli bodhipuuta ympäröivän aitauksen mittainen. Tormien taustaväri oli vaaleanvihreä, joka sopi hyvin bodhipuun lehtien väriin. Tormien huiput kurottuivat kohti puun alaoksia, jotka muodostivat katoksen punakeltaisiin kaapuihin pukeutuneen sanghan yli.
Tämän vuoden tormien aiheena oli kahdeksan Lääkäribuddhaa ja monlam alkoi kuukalenterin kahdeksantena päivänä, joka on omistettu Lääkäribuddhan harjoitukselle. Yhdessä puheistaan Hänen pyhyytensä selitti, että maailmassa oli monia sairauksia, jotka oli ennustettu lääketantroissa ja yleisesti ottaen monet ihmiset kärsivät sairauksista. Jotta he paranisivat, jokainen näistä 1,8 metriä korkeista tormista oli omistettu yhdelle Lääkäribuddhalle.
Tiibetin dharmanharjoitusta painottavan linjan kahdeksan perinnettä olivat kuvattuina kahdeksan Lääkäribuddhan alla. Perinteet sisältävät tärkeitä buddhalaisia harjoituksia, joita on siirretty sukopolvelta toiselle vuosisatojen ajan. Guru Rinpoche edustaa nyingma-perinnettä, Je Tsongkhapa edustaa kadampaa (johon geluk-traditio perustuu), Sachen Kunga Nyingpo edustaa lam dren polun ja tuloksen sakya-opetuksia ja Marpa Lotsawa edustaa marpa kagyuta. Nämä neljä linjaa ovat ulottuneet meidän päiviimme asti. Seuraavat muotokuvat liittyvät perinteisiin, jotka ovat olleet tärkeitä jossain vaiheessa Tiibetin historiassa tai jotka on liitetty muiden linjojen harjoituksiin. Khyung po Naljor edustaa shangpa kagyuta, Padampa Sangye edustaa shijetä (chöd), Dolpopa Sherab Gyaltsen edustaa jordrukia kalachakraperinteestä ja Drubthop Orgyenpa edustaa orgyen nyengrupia.
Tormien keskuskuviona oli Buddhan kahdeksan tekoa, jotka yleensä esitetään 12 tekona. Tunnetusta Kahdentoista teon ylistyksestä oli valittu nämä teot:
Keskuskuvion alla on 16 arhatia ja heidän välissään pilviröykkiöittäin lahjoja, mm. herkullisia hedelmiä, säihkyviä jalokiviä ja musiikki-instrumentteja. Piirissä tanssivat jumalattaret kantavat kahdeksaa hyväenteistä vertauskuvaa: päivänvarjoa, kahta kalaa, maljakkoa, lootusta, oikealle kiertyvää kotilonkuorta, päättymätöntä solmua, voitonviiriä ja kallisarvoista pyörää. Pääkuvien ulkoreunoilla on kukkia, joissa on satoja hiuksenhienoja vaaleanpunaisen ja -sinisen sävyisiä terälehtiä. Helminauhat ja monen väriset jalokivet yhdistävät arhatit ja uhrilahjat toisiinsa. Tormien alle oli pitkiin riveihin asetettu runsaasti hedelmiä, viljanjyviä, siemeniä, vihanneksia ja pähkinöitä kauniisiin asetelmiin.
On selvää, että kokeneilta käsityöläisiltäkin kului viikkoja saada kaikki tämä valmiiksi. Monlamin aikana nämä tormat ovat olleet visuaalinen tausta jokaiselle tapahtumalle. Aamuisin, iltaisin ja tauoilla monet ihmiset tulivat katsomaan tormia lähempää ja ihastelemaan niiden yksityiskohtia. Kunkin torman viereen oli asetettu kolmikielinen kaavio, jossa oli selityksiä hahmoista niin että kokemus oli sekä esteettinen että sisältörikas.
Melkein missä tahansa muualla tällaiset taideteokset taltioitaisiin huolella, mutta vajrayana-perinne muistuttaa meitä pysymättömyydestä ja opettaa anteliaisuutta. Monlamin päättymisen jälkeisenä päivänä tormat puretaan ja kuvat rikotaan. Ainekset jaetaan sitten monille perinteen seuraajille, jotka tulevat hakemaan niitä. Tällä tavoin monlamin alttari kannetaan maailmaan laajemmin niiden mukana, jotka tulivat kaukaa ja jotka levittävät sen siunausta.
Tormat, tiibetiläiset uhrikakut (filmiprojekti) |