Photo © Kagyu Samye Ling Monastery 2011

Ks. myös alttarilahjat

Lisäksi uhraavat jumalattaret voivat lausua ylistyksiä jumaluuksille. Siihen ei liity erityistä visualisaatiota. Lopuksi jumalattaret sulautuvat takaisin omaan sydämeemme.

Samajasattva ja jnanasattva

Koska tavallisen ihmisen on vaikea uskoa muuttuvansa jumaluudeksi, harjoituksissa on usein keinoja voimistaa visualisaatiota. Samaja tarkoittaa sitoumusta, valaa, se on tekijän vastuu harjoituksen onnistumisesta. Jnana merkitsee viisautta ja sattva on olento. Viisausolennolle annetaan lahjoja ja se sulautuu sitoumusolentoon mantralla dza hung bam ho, johon liittyy myös käsiele, mudra.

Voimaannuttaminen

Samasta syystä kuin edellä, harjoituksen tekijä antaa visualisaatiolleen initiaation. Se alkaa niin, että omassa sydämessä oleva siementavu säteilee valoa neljään pääilmansuuntaan sekä ylöspäin. Huolimatta siitä, mihin suuntaan oikeasti istuu, itä kuvitellaan eteen. Valot kutsuvat viisi dhyanibuddhaa ja heidän puolisonsa paikalle. Vairocana, joka on keskellä, kuvitellaan pään yläpuolelle. Akshobya on edessä (idässä), Ratnasambhava oikealla, Amitabha takana ja Amogasiddhi vasemmalla. Ne istuvat sylikkäin puolisoidensa kanssa ja niille tarjotaan juomaveden, kylpyveden, kukkien, suitsukkeen, valon, tuoksuvan veden, ruoan ja musiikin lahjat.

Sitten dhyanibuddhilta pyydetään initiaatiota sanomalla mantra om sarva tathagata abikentsa tu mam tai jokin sen variaatio, esimerkiksi Lääkäribuddhan harjoituksessa sanotaan:

vajra      sitoumus   vakaa

BENZA SAMAJA TIKTRA LEN

tulkaa minusta erottamattomiksi ja pysykää kanssani aina ja vakaasti.

 

OM HUNG TRAM HRI AH

Om – Vairocana, hum – Akshobya, tram – Ratnasambhava, hri – Amitabha, ah – Amogasiddhi

 

initiaatio

ABHIKENTSA HUNG

initiaatio.

 

Viisi buddhaa syventyvät meditaatioon ja antavat siten absoluuttisen initiaation sanoen. "Juuri niin kuin Buddhan syntymän aikaan jumalat voitelivat hänet, samalla tavalla minä kylvetän sinut nyt taivaallisissa vesissä." Sanotaan, että kun Buddha oli syntynyt ihmeenomaisesti äitinsä kyljestä, hän näytti niin majesteettiselta ja säteilevältä, että kukaan ihminen ei uskaltanut koskea häneen. Niinpä jumalat ja jumalattaret ilmestyivät paikalle, kylvettivät hänet, pukivat hänet taivaallisiin silkkeihin ja ylistivät häntä.

Viisi buddhapuolisoa ottavat käsiinsä viisauden nektarilla täytetyt maljat ja voitelevat harjoituksen tekijän fyysisesti kaatamalla nektaria sisään ruumiiseen päälaen kautta. Bodhisattvat laulavat samalla hyvien toivotusten säkeitä ja ylistyslauluja, tanssivat ja ripottelevat kukkia, ja dharmansuojelijat ja -vartijat vartioivat koko prosessia esteiden varalta. Harjoittaja visualisoi, että hänen ruumiinsa täyttyy nektarista, joka puhdistaa pois kaikki esteet. Äitibuddhat kaatavat nektaria edelleen ja ylitsevuotavasta osasta muodostuu sen buddhaperheen päähahmo, johon harjoitus kuuluu. Esimerkiksi jos kyseessä on Lääkäribuddha, ns. kruununornamentti on Akshobya, jos tehdään Taraharjoitusta, Tara kuuluu Amitabhan buddhaperheeseen.

Kun initiaatio on tehty, suojelijat sulautuvat bodhisattvoihin ja nämä äitibuddhiin. Naispuoliset buddhat sulautuvat miespuolisiin buddhiin ja nämä kruununornamenttiin. Kruununornamentti on oman päälaen (kruunun) yläpuolella "koristeena".

Tämän harjoituksen tarkoitus on vahvistaa tuntemusta, että itsestä tulee buddhien ja bodhisattvojen ruumiillistuma.

Tormalahja (uhrikakku)

Jos tekstissä on tormalahjaan liittyvä resitaatio, sen yleinen merkitys on seuraava. Lahjoittamalla uhrikakun buddhille ja bodhisattvoille voi luoda otolliset olosuhteet sille, että se, minkä tulee puhdistua puhdistuu ja se, minkä tulee kehittyä, kehittyy. Käytännössä kakku voi olla keksi, perinteisemmin sillä on tietty taikinasta ja voista tehty muoto, tärkeintä on, että se pyhitetään. Pyhitys muuttaa tavallisen syötävän rukouksen tehokkaaksi perustaksi.

Mantran lausuminen ja visualisoiminen

Mantraa lausuessamme vastaanotamme vähitellen mantran voiman ja siunaukset. Tässä vaiheessa keskitytään yleensä mantran tavuihin ja siementavuun sekä mantran ääneen. Useimpia mantroja lausutaan puoliääneen selkeästi, ei liian hitaasti eikä niin nopeasti että sanat sekoittuvat.

Monissa harjoituksissa tavut säteilevät valoa ja vievät lahjoja buddhille ja bodhisattvoille ja säteet kokoontuvat sitten taas takaisin sydämeen tuoden siunaukset tullessaan. Sitten valot säteilevät kaikille olennoille poistaen kärsimystä ja antaen heille kaiken mitä he tarvitsevat.

Keskittymisen kohdetta kannattaa vaihtaa sen mukaan, miten mieliala vaihtelee. On liian vaikeaa keskittyä mihinkään yksityiskohtaan liian pitkään, joten tehtävää voi laajentaa ja muistella välillä suojamuuria, palatsia ja jumaluuden hahmon yksityiskohtia, niin että kaikki piirtyy vähitellen mieleen yhä kirkkaampana. Välillä mielen annetaan levätä yksipisteisesti pelkässä mantran äänessä. Kun harjoitukseen on tottunut, visualisaation voi tehdä samalla kun lausuu sitä kuvaavaa tiibetinkielistä tekstiä.

Jokaisessa harjoituksessa on omat ohjeensa, joten nämä ovat vain yleisiä suuntaviivoja. Kunkin harjoituksen ohjeita tulee seurata juuri siten kuin ne on annettu.

Sulauttamisen (täydellistymisen) vaihe

Tämä on tärkeä vaihe, koska visualisaatio ei ole ainetta vaan tyhjyyden ilmentymä. Tässä vaiheessa visualisaatio nähdään selkeänä ilmentymänä jostakin, mikä ei ole olemassa. Lisäksi huomataan, että havaitun kuvan eloisuus ei ole ristiriidassa sen olemattomuuden kanssa. Eikä olemattomuus myöskään estä havaintojen ilmestymistä.

Kaikki aineelliset ulkomaailman muodot ja mielen luomat käsitteelliset muodot sulautuvat tyhjyyteen. Erilaiset maailmat ja niiden olennot muuttuvat osaksi jumaluuden mandalaa ja tuntevista olennoista tulee jumaluuksia.

Jos harjoituksessa on sekä itsevisualisaatio että edessä oleva visualisaatio, edessä oleva visualisaatio sulautuu itsevisualisaatioon. Sitten ulkoinen universumi ja kaikki olennot sulautuvat valoon ja suojamuuriin. Kun ne ovat sulautuneet siihen, ajatellaan, että suojamuurin ulkopuolella ei ole enää mitään. Suojamuuri sulautuu valoon ja edelleen palatsiin. Sitten palatsi sulautuu harjoittajaan itseensä jumaluuden muodossa. Harjoittajasta tulee täten kaiken ruumiillistuma. Jumaluus alkaa sulautua ylhäältä ja alhaalta päin kohti sydänkeskusta. Jos sydämessä on vaikkapa mantrakiekko lootuksen ja kuunkiekon päällä ja siementavu mantrakiekon keskellä, lootus sulautuu kuuhun, kuu mantraan, mantra siementavuun ja sitten siementavu alkaa sulautua alhaalta ylöspäin, kunnes mitään ei jää jäljelle.

Tämä on kirkkaan valon tila, jossa levätään ilman mitään ajatuksia siitä, millainen tila se on. Kyseessä on täydellistymisen vaihe. Lepää siinä tietoisena ja ilman ponnistusta niin pitkään kun voit.

Oivallus tyhjyydestä on tärkeä siksi, että ilman todellista ymmärrystä siitä kärsimme kovasti. Pidämme asioita todellisina ja kehitämme halun ja vastenmielisyyden tunteet - kaiken kärsimyksen perustan. Halusta ja vastenmielisyydestä on vaikea päästä eroon, mutta jos ymmärtää todellisuuden oikean luonteen, halu ja vastenmielisyys häviävät itsestään. Tämä on vajrayanan taitava tapa kulkea kohti kärsimyksestä vapautumista.

Kun ajatukset alkavat viedä mielen mennessään, yritä huomata se. Ota ajatuksesta kiinni ja ajattele ilmestyväsi uudelleen jumaluutena. Muista, että olet yhtä sen kanssa ja pidä yllä tätä vakaumusta samalla kun toimit olentojen hyväksi. Näe kaikki epätodellisena niin kuin kangastus. Absoluuttiselta kannalta katsottuna kaikki on harhaa. Olemukseltaan kaikki on viisautta, ja siksi kaikki olennot ilmestyvät jumaluuksina, kaikki äänet ovat mantran sointia ja jokainen muisto on mielen todellisen luonnon ilmentymä.

Ilmentymien lopullinen luonto ei ole hyvä eikä paha, ne ovat dualismin tuolla puolen. Jos annamme ilmiöille hyvän tai pahan leiman, pidämme niitä todella olemassa olevina. Ilmentymät ovat pelkästään jumaluuden viisauden ilmaus, tällä tavoin mietiskeleminen on hyvin hyödyllistä harjoituksen jälkeisessä olotilassa.

Virheiden korjaaminen

Tehokkain tapa korjata harjoituksen aikana tehdyt virheet on lausua Vajrasattva-mantra kolme kertaa. Esimerkiksi mantran lausuminen väärin ja mielen vaeltelu harjoituksen kuluessa ovat tällaisia virheitä. Jotta tunnustaminen todella puhdistaisi virheet niitä pitää vilpittömästi katua ja pyrkiä jatkossa parempaan.

Tavallisesti Vajrasattva-mantran jälkeen lausutaan vielä Toisistaan riippuvaisuuksien päätöslause.

Omistusrukoukset

ks. Bokar Rinpochen ja Mingyur Rinpochen opetukset

 

Muut lähteet

Khenpo Karthar Rinpoche: Wish-Fulfilling Wheel

Khenchen Thrangu Rinpochen opetukset

 

Koonnut Ani Sherab © Rokpa Trust 2008