Opimme kausaliteetin säännön varsin pienenä ja ahdistamme vanhempiamme kysymyksillä lähipiirimme olioiden alkuperästä. Yleensä tämä alkuperäketju palautuu aina koko maailmankaikkeuden alkuperään, jolloin vastaus (jos se ylipäätään ikinä saadaan) siirtyy metafysiikan puolelle. Usein vastaukseksi annetaan Jumala tai sitten viitataan vain siihen, että kaikki syntyi tyhjästä. Ilmeisesti tämä kysymys ei kunnioita psykologian oppikirjojen kaavioita lapsen ajattelun kehityksestä, koska suuret karvaiset miehet vääntävät tohtorin väitöskirjojaan samasta filosofisesta kysymyksestä. Suurin osa suomalaisista uskoo jonkinlaiseen jumalaan, joka löytyy alkuräjähdyksen taustalta. Käytännössä tämä "luoja" jää ilman systemaattista määritelmää häilymään ihmisten alitajuntaan kauaksi arkielämän "tosi kysymyksistä".
Keski-ajalla islamilainen teologi al-Ghazali (1058-1111) tiivisti väitteen Jumalan olemassaolosta hyvin yksinkertaiseen muotoon:1
Viime aikoina kyseistä argumenttia on tutkinut kristitty filosofi William Lane Craig, joka teki aiheesta mm. tohtorinväitöskirjansa. Jatkossa perustammekin väitteemme pitkälti Craigin lukuisiin artikkeleihin, väittelyihin ja kirjoihin.2
Kyseisen argumentin käsittelemiä kysymyksiä teistisen maailmankatsomuksen kannalta voidaan jäsentää seuraavasti:3
Universumin olemassaoloa voidaan pitää hyväksyttävänä ennakko-oletuksena, koska jos sitä ei ole, ei ole meitäkään, eikä myöskään kysymystä siitä, onko sitä olemassa. Toisaalta kysymys aiheuttajan persoonallisuudesta ja mahdollisen luonteen piirteistä kuuluu teleologisen argumentin ja antropisen periaatteen piiriin.4
Jos jollakin olemassa olevalla asialla on teoreettinen mahdollisuus olla olematta olemassa, voidaan sen olemassaolon katsoa aiheutuneen jostakin. Talonpoikaisjärjen mukaan kaikella olevaiselle, jolla on alku on myös aiheuttaja. Koko maailmankaikkeus on näin ollen oikeastaan monimutkainen rakennelma erilaisia syy- ja seuraussuhteita. Ns. talonpoikaisjärki perustuu pitkälti analogioihin eli rinnastuksiin, joita tehdään kokemusmaailman pohjalta. Koska käytännön elämässä ei törmätä asioihin, jotka alkaisivat olla olemassa ja joilla ei olisi aiheuttajaa, oletamme, että sama pätee myös teoreettisemmalla tasolla.
Ihmisen kannalta mielenkiintoista on nimenomaan meitä ympäröivän universumin alku ja aiheuttaja, koska tuntemamme todellisuus on nimenomaan tämä universumi. Ajattelumme ja siinä käyttämät käsitteemme ovat rajoittuneet tämän universumin sisällä vallitseviin lakeihin.
1920–luvulla astronomi Edwin Hubble havaitsi punasäteily –ilmiön, joka yleisen käsityksen mukaan osoittaa universumin laajenevan. Tämä löytö johti niin kutsuttuun Big Bang –teoriaan. Tiedemaailmassa tällä hetkellä vallalla oleva Big Bang –teoria käsittää ainakin kaksi perusteesiä.
Termodynamiikan toisen pääsäännön, nk. entropian lain, mukaan käytettävissä olevan energian määrä vähenee suljetussa systeemissä, johon ei tule lisäenergiaa ulkopuolelta. Tämän johdosta universumillammekin on edessään lämpökuolema (heat death). Maailmankaikkeus ei siis voi olla ikuinen, koska jossakin vaiheessa sitä olisi jo kohdannut tämä lämpökuolema.6 Huolimatta siitä hyväksytäänkö juuri Big Bang –teoriaa maailmankaikkeuden syntyä parhaiten selittäväksi teoriaksi voidaan universumin alkua pitää faktana.7 Ajatus ikuisesta maailmankaikkeudesta sotii tuntemiamme luonnonlakeja vastaan. Teoria esimerkiksi ikuisesti supistuvasta ja jälleen laajenevasta maailmankaikkeudesta on luonnonlakien vastainen ja näin ollen mahdoton.8
Joudumme väistämättä tunnustamaan ajattelukykymme rajallisuuden ja toisaalta itse tapahtuman käsittämättömyyden, kun pyrimme hahmottamaan maailmankaikkeuden syntyä. Astronomi Robert Jastrow onkin todennut mielenkiintoisesti luomisajattelun ja Big Bang –teorian yhtäläisyyksistä:
"Mikä on lopullinen ratkaisu universumin alkuperää koskien? Astronomien antamat vastaukset ovat sekä toisistaan poikkeavia että merkittäviä. Kaikkein merkittävin on se tosiasia, että tieteessä, kuten Raamatussa, maailma alkaa luomisteolla."9
Jos Luoja-hypoteesi hylätään, joudutaan silti hyväksymään "ihme". Kuten C.S. Lewis toteaa:
"Muna, joka ei tule linnusta, ei ole yhtään sen luonnollisempi, kuin lintu, joka on ollut aina olemassa."10
Jumala on ainoa olio, jonka olemassaolo ei ole alkanut, joten hänellä ei tarvitse olla aiheuttajaa. Jos Jumalalla olisi aiheuttaja, joutuisimme siirtämään Jumalan "tittelin" tälle aiheuttajalle, joten Jumalan ikuisuus on tässä mielessä varsin looginen attribuutti Luojalle. Arkielämän pintahengitysfilosofiassa usein esille tuleva Jumalan näkymättömyyden ongelma liittyy sekin omalta osaltaan tähän argumenttiin. Jumala ei ole meidän kolmiulotteisessa tilassamme, jonka pystymme havaitsemaan aisteillamme. Aistimmehan on valmistettu tämän maailmankaikkeuden ilmiöitä havainnoimaan. Jos Jumala olisi aistein havaittava, hänen täytyisi olla osa maailmankaikkeutta ja atomien toiminnalla selitettävissä. Tällöin Jumala olisi myös entropian lain alainen ja olisi loogista olettaa hänen olemassaolonsa alkaneen joskus ja päättyvän joskus. Jumala kokisi näin ollen lämpökuoleman!
Vaikka tieteellisten yksityiskohtien onkiminen Raamatusta on hermeneuttisesti ongelmallista, monet Jumalan attribuutit Raamatussa ovat yhteensopivia esittämäämme, ja osittain fysiikan lakeihin perustuvaan, argumenttiin. Kun puhutaan Jumalan katoamattomuudesta ja muuttumattomuudesta, voidaan nämä kuvaukset tietysti ymmärtää suhteellisena esimerkiksi ihmisen elinikään nähden. Toisaalta ne sopivat myös mainitsemaani Jumalan "toisulottuvuuteisuuteen" eli siihen, että Jumala ei voi olla samojen luonnonlakien alainen kuin luomakunta. Hindulaisen teologian mukaan jumala on täydellisesti sama kuin luomakunta.11 Myös New Age –filosofiassa jumala määritellään säännöllisesti osaksi luomakuntaa,12 jolloin jokaisesta ihmisestä tulee Jumala.13 Tämä ei esitetyn kosmologisen argumentin perusteella voi olla Luojan määritelmä. Itämaisiin uskontoihin ja New Age –ajatteluun liittyvät sykliset käsitykset maailmankaikkeuden "jälleensyntymisestä" ovat, kuten aiemmin totesimme, ongelmallisia mm. entropian lain vuoksi.
1 Craig W. L. (1998) "Design & Cosmological Argument" teoksessa Mere Creation – Science, Faith & Intelligent Design, ed. Dembski W. A., Downers Grove, Illinois, InterVarsity Press, s. 333
2 Aiheesta kiinnostuneelle suosittelen William Lane Craigin kotisivua
3 Moreland J.P. (1987) Scaling the Secular City – A Defense of Christianity, Baker Book House, Grand Rapids
4 Teleologinen argumentti ja antropinen periaate viittaavat siihen, että maailmankaikkeus vaikuttaa suunnitellulta ihmisen olemassaoloa varten.
5 Moreland J.P. (1987) s. 33
6 Craig W. L (1994) Reasonable Faith – Christian Truth and Apologetics, Wheaton, Illinois, Crossway Books, s. 115
7 Big Bang –teoria nauttii varsin suurta kannatusta tutkijoiden keskuudessa ja monet kristityt apologeetat perustavat teesinsä nimenomaan tähän teoriaan. Big Bang –teoriassa on myös mielenkiintoisia näkökohtia, jotka puoltavat vahvasti sitä näkemystä, että kaiken takana on älyllinen suunnittelija. Kyseistä teoriaa on kritisoitu pitkälti uskonnollisista syistä, koska "alun" tunnustaminen herättää väistämättä joidenkin mielestä pelottavia teologisia kysymyksiä. Kuten tässä luvussa huomaamme, alun olemassaolo viittaa voimakkaasti myös "alun aiheuttajan" olemassaoloon.
8 Näistä tarkemmin Craig (1994), ss. 102-116
9 Wiester J. (1983) The Genesis Connection, Nahsville, Nelson, s.24
10 Lewis C.S. God in the Dock, s. 211
11 Albrecht M. (1988) Jälleensyntyminen vai ruumiin ylösnousemus, PerusSanoma, s. 155
12 Esimerkiksi New Age-feminismin vaalima äiti maa tai maajumalatar-ajattelu korostaa sitä, että tämä jumalatar ei hallitse maailmaa, vaan että hän on maailma. Starhawk, The Spiral Dance, New York: Harper & Row 1989, 23. Tämän uskomuksen mukaan äiti maa pirstaloitui alempiarvoisiksi jumaliksi, kun patriarkaalinen kulttuuri tunkeutui muinaiseen Eurooppaan noin 5000 –25 000 vuotta sitten. Tuhoamalla luonnon voi siis tuhota Jumalan! Wise R.& Brooke T. Goddess Worship, Spiritual Counterfeit Project Newsletter, Winter 1998/99, Vol 23:2, 4.
13 Sire J. W. (1991) Missä maailmassa – Maailmankatsomukset puntarissa, Perussanoma, s. 136