Luettelen alla aihealueittain tekemäni aihepiirit. Paluulinkkeinä tähän aihepiiriin on tämä valikko ja sivun yläreunassa oleva linkki Aihepiiriluettelo.
| |||||||||||||||
| Aihepiiriluettelo > Luontosivujen etusivu > Yleisinfo - Johdantosivut - Sienisivujen johdantosivut > Sienisivujen ohjesivu |
|---|

Sivustolla on uuteen ikkunaan ponnahtavia linkkejä pääosin Raija Tuomaisen, joitakin myös Seppo Kytöharjun ja muille sivustoille (osa linkeistä vie ulkomaisille sivuille). Erityistapauksissa linkitän pelkkään kuvaan. Linkit on merkitty "vieteriukko" tunnuskuvalla (
). Linkkien pääosoitteet on lueteltu lähdesivulla.
Annan myös joissakin tapauksissa omille sivuilleni normaalien linkkien vaihtoehtoina uuteen ikkunaan vievät linkit. Millaisesta linkistä on kulloinkin kyse näkyy, kun viipyy hetken aikaa linkin päällä ja odottaa, että linkkiin liittyvä opasteteksti ilmestyy.
Käytän sienilistoissa muutamia värejä (koska nettiä seurataan hyppien, normaalitapauksessa jokaisessa aloitetussa kappaleessa/ listakohdassa on ensimmäistä kertaa sieni mainittaessa käytetty alla olevia värejä ja jos kappale/ listakohta on kovin pitkä tarvittaessa väri on toistettu):
Korostan vihreällä sellaiset kahden tai kolmen tähden sienet, jotka satoisuutensa ja/tai hyvän makunsa vuoksi ovat mielestäni erityisesti keräämisen arvoisia. Jätän pois tästä luokituksesta joitakin hyvinä pidettyjä sieniä niiden yleisen huonokuntoisuuden (likaisuus ja toukkaisuus), vaikean tunnistettavuuden, harvinaisuuden tai myrkyllisiin sieniin sekoittamisvaaran vuoksi.
Erittäin maukas mutta raakana tappavan myrkyllinen korvasieni
on merkitty omalla väriyhdistelmällä.
Olen merkinnyt myrkyllisiksi todetut sienet voimakkaan punaisella (joidenkin sienten myrkky tosin liukenee veteen, mutta osalla myrkky säilyy keittämisen jälkeenkin).
Vain hyvin lievästi myrkylliset, lievästi myrkyllisiksi epäillyt, joillekin lieviä mahaoireita aiheuttavat sekä alkoholin kanssa myrkytysoireita aikaansaavat sienet on merkitty vähän heikommalla punaisella. On huomattava, että sienten vaikutus on yksilöllinen. Tässä ryhmässä on joitakin useimmille syötäviä sieniä, mutta joita herkkävatsaisten ei tule syödä. Tässä arviossa on huomattava se, että mikäli sieni on merkitty joissakin sienikirjoissa yhdellä ristillä ja toisissa myrkyttömäksi, olen luokitellut sen epäiltyihin sieniin. Huomautus. WSOY:n koko perheen sienikirja laittaa joillekin ainoastaan ohimeneviä mahavaivoja aiheuttaville sienille kaksi pääkalloa, mikä on suoranaista liioittelua. Mielestäni tällaiset sienet ansaitsevat useimmissa tapauksissa korkeintaan yhden ristin/ pääkallon ja senkin ehdollisena, sillä sienet eivät aiheuta kaikille mitään oireita. Mauri Korhosen uuden sienikirjan mukaan kaikista rouskuista ja haperoista myrkky lähtee pois keittämällä (tosin nykytietämyksen valossa voi sanoa, että pieniä myrkkymääriä voi jäädä, joista herkkävatsaisimmat voivat hieman oirehtia).
Sienistä puhuttaessa käytetään eräitä termejä, joista mainitset seuraavat:
Heltat ovat lakin alla olevia levymäisiä itiöiden kasvupaikkoja. Niiden sijasta orakkailla ja käävillä on eräänlaiset "piikit" eli oraat ja tateilla pillit. Jollakin sienillä itiöillä on kotelot, maljat, haarakkaat tai kuvut (myös eräitä muita itiöemätyyppejä on olemassa). Helttoja on seuraavan tyyppisiä:
Kun puhutaan johteisista (A) heltoista sillä tarkoitetaan, että heltat ovat kiinni jalassa ja ne jatkuvat hieman alaspäin jalan mukana.

Heltat ovat johteettomat, jos ne eivät jatku jalan mukana. Selkeimmin johteettomat heltat eroavat johteellisista heltoista silloin, kun helttojen ja jalan väliin jää pieni rako eli heltat ovat irtotyviset (B). Jos helttojen alareuna jää tasan jalan yläreunan tasalle eli ne ovat tasatyviset (C). Kolmas kiinnittymistapa on kolotyviset heltat (D), mikä tarkoittaa sitä, että heltat ovat jalan tyven lähellä matalampia kuin muualla ja juuri ennen jalkaan kiinnittymistä heltoissa on kolo. Huomautus. Toisinaan kolotyvisten, tasatyvisten ja heikosti johteellisten helttojen erottaminen on vaikeaa. Tilanne on ongelmallinen varsinkin silloin kun sieni on vanha ja lakin reunat ovat taipuneet ylöspäin. Toisinaan taasen kolo muodostaa selkeän erottuvan kehän jalan ympärille tai johteellisuus on voimakasta. Helttojen kiinnitys on hieman heikko tuntomerkki myös siitä syystä, että sienellä saattaa esim. olla nuorena tasatyviset heltat, mutta vanhoilla sienillä heltat ovatkin kolotyviset. Yritän kirjoittaa näillä sivuilla vain johteettomista (irtotyviset, tasatyviset ja kolotyviset) ja (eri tasoisesti) johteellisista heltoista.
Malto on sienen lakin tai jalan sisäosa.
Rengas on sienen jalassa oleva jäänne sienen jalan ja lakin välisestä suojuskalvosta. Suurimmalla osalla sienistä ei ole jalassa rengasta. Seitikeiden jalassa on puolestaan epämääräisiä seittivöitä jääteinä sienen jalan ja lakin välisestä seittimäisestä suojuksesta.
Mahdollinen tuppi on aivan jalan tyvessä kärpässieniltä tavattava suojus.
Huomautus. Jotkin tunnistukset ovat epävarmoja ja ilmoitan, milloin näin on asianlaita. Lajitarkan tunnistamisen vaikeuksista johtuen joidenkin sienten osalta tunnistus koskee mainittua sientä tai sen lähilajia. Em. syystä sivun 1a nimenä on löydetyt eikä tunnistetut sienet. Yritän kuitenkin laittaa vihjeitä, miten sieniä voisi erottaa toisistaan. Olen saanut apua myös muilta sieniharrastajilta joidenkin ohjeiden tarkentamiseksi. Kaikkien ohjeiden pitäisi olla ajan tasalla ja jos niin ei ole, toivon että saan asiasta s-postia. Tutustu myös tutkimisperiaatteeisiini.