Aihepiiriluettelo > Luontosivujen etusivu > Ensisijaiset sienisivut > 1.b Tunnistamattomien sienten jäljitys

1.b Tunnistamattomien sienten jäljitys

Aiheet

• Yleistä
• Tunnistamattomat sienet
  • Selkeitä arveluita
  • Erittäin epävarmoja arveluita

Yleistä

Periaatteessa kaikki tällä sivulla mainitut havaitsemani sienet oli tarkoitus laittaa sivulle 1a löydettyjen sienten luetteloon, mutten ole voinut niin toimia merkittävien tunnistusvaikeuksien vuoksi (käsittelen sienten tunnistusongelmia taustatietosivulla). Tällä sivulla esitettyjen sienten järjestys ei ole millään tavalla systemaattinen, mitä se on vuoden 2001 vuosilistassa. Tämä sivu on melko itsenäinen eikä toisten sivujen apusivu.

Tällä sivulla on mainittu lähinnä vuonna 2001 havaitsemiani sieniä, mutta mukana on hieman sen jälkeenkin havaittuja sieniä. Oikeastaan tämä sivu on eräänlainen muistionomainen päiväkirja, jonne laitan kaikilla sieniretkillä epämääräisesti tunnistamiani sieniä.

Tunnistamattomat sienet

Selkeitä arveluita

• Tupuri 26.08.2002. Todennäköisesti syötävä vaalean ruskea vinokas (sieni oli täysin kuivunut), koivuvinokas. Sieni saattoi olla myös syömäkelvoton keltavinokas . Puulajia, jonka mädäntyneellä tyvellä sieni kasvoi on vaikea tunnistaa;.

• Tupuri 15.08.2002. Keltainen, karvarouskun tavoin karvainen ja limainen rousku, todennäköisimmin keltarousku , joka tapauksessa karvarouskun lähilaji.

• Tupuri 15.05.2002. Teräksenharmaalakkinen pahan makuinen hapero. Juuri makunsa vuoksi todenn. polttiaishapero, nokihapero tai juuri ja juuri syötävä savuhapero.

• Kärkkä 05.08.2002, lehtomainen metsä. Nokkosia ja koiranputkea kasvavalla pienellä aukiolla kellanruskea seitikki, jolla suhteellisen terävähuippuinen lakki. Maa oli kalkkipitoinen (entistä merenrantaa, sillä lähistöllä oli pieniä kotiloiden kuoria). Ulkonäkö ja kasvupaikka soveltuvat lähinnä tunkkaseitikille ja viitaseitikille. Sienen tyvi oli hieman kellertävä, mikä sopii viitaseitikille. Ulkonäöltään sieni muistuttaa paljon suippumyrkkyseitikkiä . Kasvupaikka ei sovellu lehtomyrkkyseitikille , sillä lehtipuita (esim. tammi ja pähkinäpensas) ei ollut lähettyvillä.

• Tupuri 11.08.2002: lähes valkoinen tunnistamaton hapero. Koska maistui pahalta se tuskin oli joten kuten syötövä suppilohapero .

• Tupuri lokakuu 2001. Hyvin pieniä "tikkujalkaisia" sieniä, vaalean nahanruskea 0.5-1 cm lakki, pääosin tumman jalan korkeus 2-3 cm. Sienet kasvoivat kuusen neulaskarikkeella. Sieni tuoksui hieraistaessa hieman sipulille, mutta oliko kyse pilaantuneesta sipulista vai hyväntuoksuisesta sipulista, on vaikea sanoa, minkä vuoksi tunnistus jäi epävarmaksi. Mielestäni tuoksu ei tuntunut metrien päähän. Hyväntuoksuisilta sipuleilta haisevat sienet ovat kuusenneulasnahikoita hieman suuremmiksi kasvavia laukkanahikoita (lakin leveys 1-3 cm). Lasse Kososen sienikirjassa on mainittu lisäksi männynkäpynahikas, kuusenkäpynahikas ja karvaskäpynahikas, mutta sienet eivät lahottaneet käpyjä.

• Tupuri 2001, rehevä metsikköalue. Kultarousku tai maksarousku . Tarkka lajitunnistus epävarma, mutta rakenteensa puolesta (paksu malto ja tukeva sieni) kyseessä voisi olla kultarousku.

• Vuohensaari 22.09.2001, lehtipuumetsikkö (entinen merenpohja). Toinen Vuohensaaren isoista violettiin vivahtavista lehdoissa kasvavista seitikeistä jäi tunnistamatta (toisen seitikin tunnistusvihjeitä)..

  Tunnistamatta jääneiden seitikeiden malto oli halkaisupinnoiltaankin selkeästi violettia, mutta sienet eivät olleet aivan yhtä voimakkaan violetteja kuin WSOY:n suuressa sienikirjassa kuvatut violettiseitikit . Rakenteelta löytämiäni sieniä muistuttaa havumetsissä kasvavaksi ilmoitettu purppuranuppiseitikki. Jalat olivat näillä sienillä erittäin tukevia - samaa luokkaa kuin vastaavankokoisilla herkkutateilla . WSOY:n suuren sienikirjan kuvissa violettiseitikkien ja silkkiseitikkien jalat eivät olleet läheskään yhtä paksuja vaan sienet kuvataan pikemminkin pitkä- ja hoikkajalkaisiksi. Rakenteeltaan sienet muistuttivat lehtomaiden seitikeistä eniten lajia Cortinarius largus, mutta sitä ei ole varmuudella todettu kasvavan Suomessa. Laji on WSOY:n suuren sienikirjan mukaan yhdistettävissä pikemminkin lehtoseitikkiin. Koska kaikki löytämäni sienet eivät missään nimessä voineet olla lehtoseitikeitä, en tehnyt em. kirjan epäilemää tunnistusvirhettä. WSOY:n koko perheen sienikirjan mukaan sieni kasvaa harvinaisena Suomessa.

  Sienen tunnistamisella ei sinänsä ole merkitystä kuin mielenkiinnon vuoksi, sillä kaikki enemmän tai vähemmän violettiin vivahtavat seitikit luokitellaan syömäkelvottomiksi. Sienet olivat kaikin puolin tukevampia kuin Tupurin ja Vuohensaaren kangasmaastoissa havaitsemani violetit seitikit. Myös Vuohensaaressa oli näitä havumetsien violetteja seitikeitä. Ks. myös haisuseitikin ja löyhkäseitikin tunnistusongelmia.

• Tupuri 2001. Mäntyjä kasvavassa metsässä kolme (myöhemmin samassa paikassa kasvoi vielä yksi sieni) kehnäsienen näköistä sientä, joilta puuttui rengas. Kun 25.09.2001 löysin suurin piirtein saman sienen, huomasin, että se haisi todella hirvittävälle. Toisaalta 29.09.2001 löytämäni sieni oli lähes hajuton ja maultaan mieto. Yhteensä olen tänä syksynä löytänyt hyvin paljon kehnäsientä muistuttavia seitikeitä Tupurista kuusi kappaletta. Yhdessäkään sienessä ei ollut mitään violettia, jollaista pitäisi olla löyhkäseitikillä . Sieni ei ole valkovillaseitikki, monivyöseitikki tai punavyöseitikki , sillä olen tunnistanut em. sienet. Sienen lakin koko, jalan rakenne, kasvupaikka ja yleisväritys sama kuin kehnäsienellä (väri oli vain aavistuksen keltaisempi kuin kehnäsienellä). Sienten lakin ulkoreuna oli saman värinen kuin kehnäsienen, mutta lakin keskus oli vaaleankeltainen kun kehnäsienellä se on vaalean kehnäinen. Käymieni s-posti ja puhelinkeskustelujen pohjalta sienet olivat todennäköisesti mesinuppiseitikeitä tai sen lähilajeja. Raija Tuomaisen valokuva kaksivyöseitikistä muistuttaa hyvinkin joitakin löytämiäni seitikeitä, vaikka välttämättä kyse ei ole em. lajista.

• Tupuri 29.10.2001. Pururadalla kellertävänruskeita vinokkaita. Mahdollisesti keltavinokkaita , mutta sienet eivät olleet aivan niin keltaisia kuin Kotiranta-Saarenoksa kirjassa.

Erittäin epävarmoja arveluita

• Tupuri 12.07.2003. Kermanvalkoinen, kolotyvinen sekä lakin että jalan osalta suomupintainen helttasieni.

• Tupuri 29.10.2001. Pururadan reunassa piennarsieniä tai toisaalta joitakin lahokoita muistuttavia renkaattomia sieniä. Ehkä mesisataheltta.

• Valhoja 22.10.2001. Lakki tummanruskea, n. 5 cm. leveä, keskellä seitikeille tyypillinen kohouma ja lakin yleismuoto on seitikkimäinen. Myös monilla risakkailla, esim. polkurisakkaalla on samankaltainen lakki. Jalat violetit, muttei limaisenoloiset. Seitikeistä. Selkeätä seittimuodostelmaan en havainnut, mutta monilla seitikeillä jalassa oleva seittisyys ei olekaan aina helposti havaittavaa. Ruskealakkisia, mutta violettijalkaisia, ei-limaisia seitikeitä ovat ainakin sinisukkaseitikki. Sientä ei voi sekoittaa syötävään kangaslimaseitikkiin, joten sienen tutkiminen on sinänsä harrastelijalle vaativa ajanhaaskauskeino.

• Valhoja 22.10.2001. Tummanruskealakkinen, ohut ja ruskeajalkainen pieni sieni, mahd. risuhiippo tai jokin kuupikka. Pienet hiipot jne. muodostavat sekavan, vaikeasti tunnistettavan sienikokonaisuuden. Hyvin pienten sienten joukossa on vain kolme maustesientä, joten sienet ovat sinänsä vähäarvoisia, mutta harrastajalle haastavia.

• Vuohensaari 22.09.2001. Ehkä myös Vuohensaaresta löytämäni pienet sienet olivat laukkanahikoita . Kasvupaikat: ruohoiset metsäaukeat ja polunvarret.

• Kotipiha 08.10.2001, havupuun kanto. Aivan maitohiipon näköinen sieni, mutta mielestäni maitiaisnestettä siitä ei tullut. Lakin keskimääräinen koko oli havaitsemiani maitohiippoja suurempi (niillä n. 1 cm ja tunnistamattomilla hiipoilla 1-2 cm).

• Tupuri 2001. Todennäköisesti löysin ruskopahkajuurekkaita, vaikka osa sienistä saattoi olla lähilajia keltapahkajuurekkaita. Koska en ole paneutunut pienten valkoisten sienten taksonomiaan kovin perusteellisesti, tunnistus jäi epävarmaksi.

• Tupuri 12.10.2001, rehevä metsikkö. Tikkujalkainen sieni, jolla ruskea lakki ja vaalea jalka.

• Tupuri 12.10.2001, rehevä metsikkö. Ehkä kultaryhäkäs, sillä sieni oli kokonaan kullankeltainen. Tosin en havainnut jalassa ryhäkkäille tyypillistä "rosoa".

• Vuohensaari 22.09.2001. Melko samannäköinen on nurminahikas, joka kasvaa enemmänkin nurmikkoalueella, mielestäni valkorisakas. Em. sienten ulkonäkö muistuttaa sienikirjojen pohjalta kuitenkin niin paljon toisiaan, että nurminahikkaan käyttö ruokasienenä on kovin arveluttavaa. Jauhosieni ei voi tulla kyseeseen, sillä sienten heltat olivat johteettomat.

• Tupuri syys-lokakuu 2001. Metsäautotiellä on jonkin verran vyökääpiä. Sienet vaikuttavat kokonaan ruskeista toisin kuin reunoilta vaalea silkkivyökääpä. Sienet elivät todennäköisesti puidenjuuristolla tai lastuilla.

• Kotipiha 08.10.2001, havupuun kanto. Puhtaan valkoisia kääpiä. Sienet muistuttavat ulkonäöltään silkkivyökääpiä.

• Tupuri 03.10.2001. "Tikkujalkainen" sieni, jolla keltainen kellomainen lakki - mahdollisesti keltajalkahiippo.

• Vuohensaari 22.09.2001 & 01.10.2001, 24.09.2001 kirkon seutu ja 25.09.2001 Pahkavuori. Mahdollisesti suopavalmuskoja , sillä sienet olivat pahanhajuisia, vaaleanharmaanrusehtavia, tukevajalkaisia ja niillä oli johteettomat heltat. Samantapaisia mutta lähinnä säämiskänvärisiä sieniä löysin myös rehevästä metsiköstä kirkon läheltä. Erityisesti viimeksi Vuohensaaresta löytämäni sienet maistuivat tosi selvästi saippualle. Tosin kun tutkin kirjoja myöhemmin, eräät Vuohensaaren suopavalmuskoiksi epäilemäni sienet saattoivat olla rusotäpläjuurekkaita.

• Tupuri 25.09.2001. Silkinhohtoinen, harmaanruskea, n. 4-5 cm lakin omaavia seitikeitä. Lakin väri muistuttaa viiruvalmuskaa , mutta heltat olivat seitikeille tyypillisesti ruskeat. En löytänyt mistään sienikirjasta. Huomasin myös useita muita sienikirjoista puuttuvia seitikkilajeja.

• Tupuri 05.10.2001. Kasa vaaleita, toispuoleisesti kasvavia lastuja "syöviä" sieniä, mahdollisesti talvijuurekkaita tai koivuvinokkaita .

• Pahkavuori 06.10.2001. Lähes "tikkujalkainen" pieni sieni, jolla vaalea, terävähuippuinen lakki - mahdollisesti jokin hiippo tai nahikas, jota en löytänyt mistään kirjasta. Myös muista tunnistamattomia nahikkaita on löytynyt. Osa muistutti myrkkynääpikkää, mutta yhdelläkään sienellä ei ollut rengasta jalassa. Sienten lakin leveys oli maksimissaan muutama senttimetri.

• Tupuri 03.10.2001, kangasmetsä. Tukevajalkaisia, ruskeita valmuskoita, joiden heltat ovat valkoiset. Olen löytänyt kuivista kangasmetsistä hentojalkaisia valmuskoita, jotka tunnistin täplähelttavalmuskoiksi. Sienikirjojen pohjalta voisi olla kyseessä äikävalmuska. Koska syömäkelvottomia valmuskoita on useita sellaisia, joita ei kirjoissa ole kuvia, en voi olla varma asiasta. En havainnut sienten jaloissa keltaista, jollaista pitäisi olla äikävalmuskalla. Valittujen Palojen sienikirja ilmoittaa, että jossakin määrin myrkyllisillä ruskovalmuskalla ja pisamavalmuskalla on valkoiset heltat (sienestä on hyvä valokuva parhaita ruokasieniä käsittelevässä kirjassa, s. 103). Sienet ovat kirjan mukaan jauhontuoksuisia, mutta en osaa siitä päätellä mitään. Maistettuani hieman, pidin makua huonona. Kyseessä voi olla jompikumpi lajeista.

• Tupuri 2001. Valkoinen suhteellisen pieni, mutta ruskopahkajuurekasta suurempi helttasieni, jonka heltat ovat johteettomat. Ehkä myrkyllinen valkorisakas, mutta sienikirjojen kuvissa se ei ole yhtä puhtaan valkoinen kuin löytämäni sieni. Joitakin havaitsemiani valkoisia sieniä voisi pitää jauhosieninä , mutta en uskaltanut niitäkään kerätä. Koska jauhosienten heltat ovat johteelliset, ne ovat eri sieniä kuin tarkoittamani sieni. Tupuri.

• Pahkavuori 2001. Pieni harmaa sieni pihapiirissä - ehkä (syömäkelvoton) poimuhiippo.

• Tupuri 2001. Noin 2 cm leveitä tummanruskeita sieniä seitikeitä. Saattavat olla vain märkiä pelargoniseitikkejä (sieni on kuivana vaaleampi), vaikka todennäköisesti on vain kyse jostakin seitikistä, jota mikään lukemani sienikirja ei kuvaa (seitikkilajeja on runsaasti). Sienet saattoivat olla myös hyvin pieniksi jääneitä suippumyrkkyseitikkejä , sillä lakkien pinnat olivat pienisuomuisia.

• Tupuri 2001. Myrkyllisen suippurisakkaan tapainen muutaman sentin levyisiä sieniä, joiden lakin reuna on valkoinen. Suippurisakkaan lakin yleisväri on kirjojen mukaan ruskeankeltainen, mutta löytämissäni sienissä lakki oli voimakkaamman ruskea. Valittujen Palojen kirjan sanallisen kuvauksen perusteella se voisi olla (syömäkelvoton) ruosteryhäkäs. Myös ryhäkkäillä lakin reuna on keskusta vaaleampi.