Tapio Markulan luontosivut: Ensisijaiset sienisivut: 1c. Sienten tunnistusvihjeitä: Kehnäsieni ja syötävät seitikit

	Aihepiiriluettelo > Luontosivujen etusivu > Ensisijaiset sienisivut > 1.c Sienten tunnistusvihjeitä > Kehnäsieni ja seitikit (jakso 5/9)

Sivun jaksot:

Kehnäsieni ja seitikit

Kehnäsieni ja syötävät seitikit

Kehnäsienen ja isokaulussienen tunnistusvihjeitä. Kehnäsienen voi sekoittaa joihinkin seitikkeihin. Suurin ero seitikkeihin on se, että kehnäsienen jalassa on normaalisti selkeä irrotettavissa oleva vaalea rengas (mikäli se ei sitten ole jostakin syystä irronnut, sillä olen huomannut, että myöhäissyksyllä rengas irtoaa helposti sientä maasta nostettaessa). Renkaan sijaan seitikeillä saattaa olla renkaan näköisiä seittimuodostumia (eräänlaisia seittivöitä), joita ei kuitenkaan saa sekoittaa kehnäsienten renkaaseen.

Heikki Kotiranta - Reima Saarenoksa kirjan mukaan sangen paljon kehnäsienen näköinen seitikki on syömäkelvoton, lievästi myrkylliseksi epäilty valkovillaseitikki. Eräällä kerralla havaitsemani valkovillaseitikit olivat paljon pienempiä (n. 3-6 cm) kehnäsienet (n. 5-15 cm) ja kaikissa sienissä oli runsaasti seittiä. Seittiä on hieman myös lakin reunassa. Em. kirjan mukaan joskus paksut seittikasautumat jalassa voivat näyttää renkailta. On myös huomattava, että valkovillaseitikki ilmestyy kokemukseni mukaan kehnäsienten sekaan sangen myöhään. Vuoden 2004 sienihavaintojen perusteella ehkä vaskiseitikki muistuttaa eniten kehnäsientä. Niiden jalassa on suhteellisen vähän seitin jälkiä. Em. seitikki on 1-3 tähden ruokasieni (itse pidän sitä kolmen tähden arvoisena) ja sitä voi käyttää ruokana samaan tapaan kuin kehnäsieniä.

Erään kirjan kuvan perusteella myös mesinuppiseitikki muistuttaa väreiltään kehnäsientä . Kirja pitää seitikkiä miedon makuisena ja ei-myrkyllisenä, joten ei ole suurta haittaa sekoitaa sitä tähänkään seitikkiin. Eräät kehnäsientä muistuttaneet seitikit ovat haisseet pahalle, joten ainakin hajun perusteella ne voi hylätä. Jos ei ole varma, voi kehnäsientä muistuttavia seitikeitä hieman maistaa. Aivan kehnäsienen satokauden lopussa voi kehnäsientä kasvaviin metsiin ilmestyä eräitä limaseitikkejä, joiden poimimisesta kehnäsienenä ei ole muuta seurausta kuin mauttomampi sieniateria.WSOY:n koko perheen sienikirja mainitsee (syömäkelvottomien) koivuseitikeiden muistuttavan härmeisine lakkeineen eniten kehnäsientä.

Hyvin lievästi myrkylliseksi epäilty isokaulussieni saattaa myös joskus olla väritykseltään kehnäsienen kaltainen (ks. myös sienikirjahuomiot). Isokaulussienen lakin keskiosassa ei ole helmiäismäistä "kehnää". Sen jalka on renkaan alapuolelta suomuisen valkovanukkeinen, höytyväinen (aivan samalla lailla kuin viherkaulussienellä ) toisin kuin suhteellisen sileä kehnäsienen jalka. Tosin huomasin, että sateisen yön jälkeen ja vanhoilla sienillä vanukkeisuus ei ole kovin selvä. Niiden parhaat tuntomerkit ovat tuhkanharmaat heltat ja itiöiden mustaamat renkaat (kehnäsienellä heltat säilyvät kellertävänruskeina ja rengas vaaleana, sillä sen itiöpöly on vaaleanruskeaa).

Kehnäsienen oppii tuntemaan ja erottamaan muista sienistä helposti ja sitä kannattaa kerätä. Renkaan olemassaolo kannattaa aina ehdottomasti tarkistaa. Harmaahelttaiset, renkaattomat, mustuneen renkaan omaavat tai renkaan alta vanukkeiset sienet sekä pahanhajuiset sienet pitää automaattisesti hylätä! On muistettava, että jossakin määrin kehnäsientä muistuttavissa seitikeissä on tappavan myrkyllisiä lajeja eikä seitikeiden käyttöä ruokasienenä suositella aloittelijalle. Ks. kuitenkin seuraavasta listakohdasta eräitä syötävien seitikkien tunnistusohjeita. Kehnäsienistä suositellaan poimittavaksi vain suhteellisen nuoria yksilöitä, sillä sieni muuttuu vanhemmiten metallinmakuiseksi.
Monivyöseitikin tunnistusvihjeitä. Monivyöseitikki on seitikeistä eniten ruokasieneksi suositeltava sieni. Sitä pidetään kahden tähden, jopa kolmen tähden ruokasienenä. Koska ainakin oman kokemukseni perusteella niitä on sangen vähän, se ei ole kovin merkityksellisiä ruokasieninä. Se on ulkomuodoltaan niin kaukana myrkyllisistä seitikeistä, että mielestäni sitä uskaltaa vähän kokemattomampikin sienestäjä hyödyntää.

Monivyöseitikin kohdalla on syytä muistuttaa, että ennen kuin poimii monivyöseitikkejä, on kuitenkin syytä tunnistaa edes tyydyttävästi myrkylliset seitikit. Onneksi suippumyrkkyseitikki ja muut kangasmaastossa kasvavat myrkylliset seitikit (kuten kangasmyrkkyseitikki ) voi sangen helposti oppia erottamaan ainakin niin, että ne voi korkeintaan sekoittaa syömäkelvottomiin myrkyttömiin seitikkeihin (esim. kaneliseitikkiin ; tunnistusohjeita) - tämä asia tekee sekä kehnäsienen että monivyöseitikin poimimisen sangen turvalliseksi, vaikka joskus poimisi vahingossa syömäkelvottomaksi luokitellun seitikin.

Monivyöseitikki on suhteellisen kookas, kauniin kellertävä lakki (kellanruskea - kullankeltainen - hunajankeltainen - okrankeltainen). Myös jalka on oranssinkeltaiseen vivahtava, vaalean harmahtava, lakkia selvästi hailakamman värinen ja siinä on kellertäviä seittivöitä. Sieni on paksujalkainen (monivyöseitikin jalka ei ole kuitenkaan seitikeistä paksuin, sillä on olemassa eräitä violetinvärisiä seitikeitä, joiden jalan paksuus on herkkutatin luokkaa). Sieni viihtyy rehevissä seka- tai lehtometsissä ja se on koivun juurisieni. Sen sijaan tappavan myrkyllinen, ruman ruskea, monivyöseitikkiin verrattuna sangen hentojalkainen suippumyrkkyseitikki viihtyy kosteassa, sammaleisessa kuusia kasvavassa kangasmaastossa. Älä poimi selvästi kellertäviä seitikkiä muualta kuin lehtomaisista rehevistä metsistä lehtipuiden läheltä! Monivyöseitikin sekoittaminen suurin piirtein samanarvoiseen harvinaiseen vaskiseitikkiin on merkityksetöntä. Vaskiseitikki viihtyy Lasse Kososen sienikirjan mukaan kuusimetsissä eli sen saattaa löytää samantapaisesta maastosta kuin suippumyrkkyseitikin.

Tosin Fungin sienilista mainitsee lehtomyrkkyseitikin ja kultamyrkkyseitikin . Saamani tiedon mukaan lehtomyrkkyseitikkejä ei kasva suomessa ja kultamyrkkyseitikki elää vain Suomen eteläosan kalkkiseuduilla, kuten Paraisilla. Kultamyrkkyseitikki on kellertävä sieni, mutta sienellä ei ole monivyöseitikin tavoin selviä seittivöitä ja sen jalka on harmaa.

Värien puolesta monivyöseitikin saattaisi sekoittaa lievästi myrkylliseksi epäiltyyn valkovillaseitikkiin. Valkovillaseitikin lakki ei kuitenkaan ole aivan yhtä keltainen eikä sen jalka kellerrä kuten monivyöseitikillä.

Hieman monivyöseitikkiä muistuttaa myös yleensä syömäkelvottomana mainittu suomuvyöseitikki , mutta se on pienempilakkinen, hoikkajalkainen sieni ja lakissa on selviä suomuja. Koska Mauri Korhosen Sienestäjän kirja ilmoittaa sen syötäväksi.

Rehevähköissä metsissä monivyöseitikin voi sekoittaa lehtipuiden juurella viihtyviin monivyöseitikin tavoin oranssinruskeisiin porraslimaseitikkeihin. Kaikki sienikirjat pitävät em. sieniä syömäkelvottomina, mutta koepaiston perusteella ne ovat mietoja syömäkelpoisia sieniä, joten mitään vahinkoa ei synny vaikka käyttäisi ravintona suomuvyö- tai porraslimaseitikkejä. Porraslimaseitikillä on kuitenkin nimensä mukaisesti yleensä liman muodostama porras vähän lakin alapuolella, vaikka aina nuo limaportaat eivät ole ihan selviä (eräässä tilanteessa en ollut varma kummista sienistä oli kyse, minkä vuoksi jätin sienet metsään). Jonkin verran monivyöseitikkiä muistuttaa vielä eräät (vielä tunnistamattomat) seitikit, jotka ovat kuitenkin kehnäsienen riesa, sillä ne viihtyvät samankaltaisissa kangasmaatoissa em. sienen kanssa.
Punavyöseitikin tunnistusvihjeitä. Vaikka sieni mainitaan syötäviksi, sen käyttö arveluttavaa. Punavyöseitikki on kooltaan selkeästi hieman sitä muistuttavaa kehnäsientä pienempi, yleensä n. 5-6 cm kokoiseksi eli se jää pienen kehnäsienen kokoiseksi. Suurimmalla löytämäni punavyöseitikillä oli 9 cm leveä lakki. Väriltään lähellä punavyöseitikkiä on suomuvyöseitikki , joka jää täysikokoisena punavyöseitikkiä pienemmäksi (myös suomuvyöseitikki mainitaan eräässä kirjassa syötäväksi, vaikkakin aika mitättömäksi ruokasieneksi). Punavyöseitikin lakin ja jalassa olevan seitin väri on punahonka. Tosin olen huomannut, että ensimmäisten yöpakkasten jälkeen sieni menettää tuon värin ja muuttuu ruman ruskeaksi, jolloin sitä on käytännössä mahdoton tunnistaa, ellei tiedä, että samassa kohtaa kasvoi joskus punavyöseitikki (ks. myös sienikirjahuomiot). Lakin muotoa kuvaa seuraava havaitsemani kehityskaari: kupu > miehen hattu (lierit alaspäin) > isoäidin aurinkohattu > retkipöytä (keskus jää hieman koholle). Ongelmana on se, että lakin koko ja sen muoto sekä voivat muistuttaa suippumyrkkyseitikkiä . Se on rakenteeltaan suurin piirtein yhtä tukeva ja se kasvaa samanlaisessa maastossa (tosin suippumyrkkyseitikin lakki on yleensä huomiota herättävän terävä). Vaikka punyvyöseitikin voi erottaa suippumyrkkyseitikistä, en suosittele edes hyvin kokeneelle sienestäjälle sen poimimista.

Vaikka tunnistin täysin varmasti sienet, en kerännyt niitä syötäväksi, sillä samassa maastossa kasvaa myöhäissyksyllä suppilovahveroita ja kehnäsieniä . Ne ovat vielä pienten yöpakkastenkin jälkeen syötäviä. Punavyöseitikki ei ole edes äärimmäisen kokeneille sienestäjille poimimisen arvoinen, sillä ei ole eri lähteiden mukaan mitään sienien aatelia - ehkä he voivat sitä poimia hätävarana, kun parempia sieniä ei sattunut löytymään.
Kangaslimaseitikin tunnistusvihjeitä. Mielestäni sienen käyttö ruokana on täysin mahdollista keskivertosienestäjälle. Heikki Kotiranta - Reima Saarenoksa pitää sitä (1-2 tähden) syötävänä sienenä (Valittujen Palojen sienikirja puolestaan ei). Kangaslimaseitikki viihtyy kangasmaastoissa samoin kuin samankokoinen (4-12 cm) suippumyrkkyseitikki . Joissakin tapauksissa väritys poikkeaa vain hieman suppumyrkkyseitikistä molempien ollessa tummanruskeita (kangaslimaseitikillä reunoilta yleensä vähän vaaleampi ja lakki on useimmiten oranssinruskea). Sekä kangaslimaseitikillä että suippumyrkkyseitikillä voi olla kartiomainen lakki. Kangaslimaseitikin lakin huippu on tylppä kun suippumyrkkyseitikin lakin keskikohta on terävä (ks. myös sienisienikirjahuomiot). Kangaslimaseitikissä on kuitenkin yksi pettämätön tunnusmerkki. Kangaslimaseitikin limaisuus erottaa sen selkeästi myrkyllisistä seitikeistä. Sen lakki kostealla ilmalla selvästi limainen. Sillä on vaalea jalka (suippumyrkkyseitikin jalka on lakin värinen tai hieman vaaleampi), joka on kiitävän, hieman violetinvivahteisen kirkkaan liman peitossa. Heltat ovat vaaleita - vaaleanruskeita. Suippumyrkkyseitikin lakki ja jalka eivät ole kosteanakaan lainkaan limaisia ja sen heltat ovat punaruskeat.

Kerran erehdyin pitämään tummalakitympöstä kangaslimaseitikkinä, sillä tummalakitympönen on sateella tahmea ja lakki ruskea, hieman limaisen oloinen. Sen heltat ovat kuitenkin lähes valkoiset toisin kuin seitikeillä. Mikäli haluaa käyttää kangaslimaseitikkiä ravinnoksi, olisi syytä noudattaa seuraavia ohjeita. Ensinnäkin on oltava täysin varma, että on joskus nähnyt ja tunnistanut myrkyllisiä kangasmetsän seitikkejä (ainakin suippumyrkkyseitikin tai kangasmyrkkyseitikin ). Toiseksi täytyy olla kosketellut jotain limaista sientä, kuten esim. voitattia tietääkseen millaiselta tuntuu limainen sieni. Sekä lakin että jalan tulee tuntua voimakkaasti limaiselta. Kolmanneksi sienen pitää olla selkeästi kostea ja limainen. Kuivalla ilmalla lima saattaa kuivua (eikä sieni tällöin tunnukaan limaiselta), minkä vuoksi kangaslimaseitikeitä olisi syytä kerätä vain kostealla ilmalla tai sateisen päivän jälkeen.

Kangaslimaseitikin voi sekoittaa suurin piirtein samanvärisiin porraslimaseitikkiin, joka tosin kasvaa rehevämmissä sekametsissä lehtipuiden juurella. Kaikki sienikirjat pitävät niitä syömäkelvottomina, mutta koepaiston perusteella porraslimaseitikit ovat suurin piirtein kangaslimaseitikkien makuisia, ehkä vähän miedompia sieniä, joten mitään vahinkoa ei tästä sekaannuksesta synny. Porraslimaseitikkien pinta kuivahtaa helposti (paljon helpommin kuin kangaslimaseitikillä), mutta kuivistakin sienistä voi kyllä päätellä että ne ovat olleet joskus selkeästi limaisia. Kangaslimaseitikeiden jalka on vaalea eikä siinä ole limaisia seittirenkaita kuten porraslimaseitikeillä. Porraslimaseitikillä on nimensä mukaisesti useimmiten selkeä liman muodostamia "portaita" lakin alapuolella (ensimmäinen porras on yleensä muita selkeämpi, tummunut). Joissakin tapauksissa näiden sienten tunnistus on epävarma, koska jalassa ei ole selkeitä limaportaita eikä jalka toisaalta ole ihan valkoinenkaan. Olen saattanut kerran sekoittaa ne toisiinsa.

Kangaslimaseitikillä on myös muutamia lähilajeja, kuten salolimaseitikki. Se, kuten eräät muut limaseitikit ovat aivan yhtä hyviä ruokasieniä. Seitikkilistassa on kuitenkin myös ainakin nimen perusteella syömäkelvottomia limaseitikeitä, kuten esim. sappilimaseitikki. Lienevät kuitenkin harvinaisia, koska niitä ei mainita kirjastosta löytämissäni sienikirjoissa.

Valjulimaseitikki ja sen lähilaji nummilimaseitikki kasvavat kangasmaastossa kuin kehnäsieni , ovat täysikokoisina saman kokoisia ja vähän saman värisiäkin. 21.10.2001 löytämäni yksilö oli jopa lähes 20 cm korkea ja sillä oli n. 10 cm leveä lakki, mikä sopii kumpienkin sienten lajikuvaan. Valjulimaseitikin lakki on hailakan kellanruskea ja nummilimaseitikin vaalean punaruskea (kehnäsienen lakki on lähinnä kullankeltainen). WSOY:n suuren sienikirjan kuvien perusteella on mahdoton varmuudella tunnistaa, kumpi sieni voi olla kyseessä, sillä em. kirjan kuvassa myös valjulimaseitikin lakki on hieman punertava - lähinnä juuri sen näköinen, mitä olen Tupurissa nähnyt, joten todennäköisesti sienet olivat valjulimaseitikeitä. Myös värityksen pieni viiruisuus sopii kuvaan. Koska lakki oli aivan keskeltä ja reunoilta väliosaa vaaleampi ja pinta oli viiruinen, sienestä voi saada vaikutelman, että joskus lakin pinnassa olisi kehnäsienen tavoin ikään kuin vaaleata härmää. Löytämäni sienet kasvoivat hiekkaisen metsäautotien reunoilla. Sienet eivät ole yhtä limaisia kuin kangaslimaseitikki, mutta pieni tahmeus tuntui. Jos tulee poimineeksi kehnäsienenä näitä sieniä, mitään vahinkoa ei juuri tule, sillä sienet ovat mietoja, lähes mauttomia. Se, että sienet ilmestyivät syys-lokakuun vaihteessa sulkee pois aikaisemmat sienet, kuten esim. mesinuppiseitikin, joita kyllä saattoi aiemmin kasvaa samoilla alueilla.

Sivun jaksot: