Edellinen sivu

Sivun jaksot:

Seuraava sivu

1.e Sienten turvallisuus

Yleistä

Tämä sivu on taustatietosivullani mainitun ainutkertaisen, vuonna 2001 suoritetu henkilökohtaiseen kokemukseeni perustuvan testin yhteenveto. Laitan tälle sivulle omaan kokemukseeni perustuvat listat turvallisimmista ja arveluttavimmista sienistä ikään kuin "loppuraporttina". Katson, että vuoden 2001 kokemukset ovat yleistettävissä ja moni muu sienestäjä olisi päätynyt samankaltaisiin lopputuloksiin.

Olen yrittänyt luokitella sienet turvallisiin, arveluttaviin ja vähäarvoisiin sieniin niin pitkälle kuin olen mielekkäästi pystynyt sen tekemään.

Arveluttavien sienten listassa olevien sienten järjestys ei tosin aivan vastaa omaa kokemustani siitä, mitkä sienet ovat nimenomaisesti minulle itselleni olleet ongelmallisimpia. Olen yrittänyt tehdä listasta mahdollisimman yleispätevän. Arveluttavien sienten listan loppupäässä on kyse terveysnäkökulmista, joista voidaan perustellustikin olla eri mieltä kanssani.

Olen vastaavalla tavalla pyrkinyt tekemään parhaiden ja turvallisimpien ruokasienten listasta sangen yleispätevän. En ole omalla kohdallani kokenut listan loppupäässä mainitsemieni sienten keräämistä mitenkään ongelmalliseksi. Ajatellen aloittelevaa sienestäjää, turvalliseksi luokittelemieni hyvien ruokasienten loppupäässä on kuitenkin jo hieman arveluttavia sieniä. Vastaavasti arveluttavien sienten loppupäässä mainitut sienet ovat kokeneelle sienestäjälle jo suhteellisen turvallisia poimia. Voi jopa sanoa, että listojen loppupäät lähes kohtaavat toisensa (on kuitenkin muistettava, että arveluttavien sienten listassa on myös yhden tähden saaneita yksittäisiä sieniä, mutta turvallisten sienten listassa ei tällaisia sieniä ole).

Koska aloitin "testini" kesän lopulla, käsittelen tässä luettelossa vain syyssieniä, joita voi poimia elokuun - lokakuun välisenä aikana. Näin ollen arvioinnin ulkopuolelle jää esim. korvasieni ja keväiset huhtasienet sekä kesän ensimmäiset sienet. Korvasienen kohdalla kyse on sitä paitsi sienen käsittelytaidosta eikä tunnistamisesta (korvasieni ja huhtasienet ovat kauppasieniä).

Koska arvioni perustuu Salon metsiin, kaikkia löytämiäni sieniä ei tavata Sisä-Suomesta tai ne ovat siellä äärimmäisen harvinaisia. Jotta listastani olisi hyötyä myös Sisä-Suomessa asuville, huomautan, mikäli sienen kasvualue on kovin lounainen.

Jotta listasta ei tulisi kovin pitkä, annan mahdollisimman monelle sienelle arvion samalla kertaa. Listoissani on suurin osa jokamiehen sienikirjoissa 2-3 tähteä saaneista syyssienistä, joskaan ei aivan kaikkia. Tämän sivun loppuosassa on lista muutamista sienistä, joita en ole pystynyt luokittelemaan. Koska keräämäni sieniä ei voi kategorisoida turvallisista ja arveluttavista sienistä tekemieni listojen perusteella, laitan aivan sivun loppuun arvion siitä, mitä ruokasieniä olen löytänyt eniten vuonna 2001. Vaikka se on vain yhden vuoden arvio, se antaa jonkinasteisia suuntaviivoja. En listaa turvallisimpien ruokasienten listassa sieniä, jotka olen luetellut rahoitettaviksi.

Huomautukset. Olen itse käyttänyt ravintona kaikkia hyviksi ruokasieniksi arvioimiani sieniä mitä olen maastosta löytänyt. Olen laittanut arveluttavien listaan muutamia poimimisen arvoisia sieniä, mutta poiminen edellyttää sangen hyvää sienituntemusta. Olen itse käyttänyt useimpia tällä tavoin mainitsemiani sieniä. Jotta listasta ei tulisi liian pitkä on linkittänyt monet huomautukset. Seurauksena on tosin se, että tulostetusta sivusta puuttuu olennaisia näkökulmia, jota näyttöversiossa on helposti haettavissa.

Arveluttavimmin poimittavia ruokasieniä

Tässä listassa olevat sienet ovat sellaisia, joita ainakin jossakin sienikirjassa pidetään ruokasieninä. Sienten syömäkelpoisuusarviot vaihtelevat 0-3 tähden väliltä.

1. Kuusiherkkusieni . Perustelut. Sieni on todennäköisimmin syypää suurimpaan osaan Suomessa tapahtuvista sienimyrkytyksistä, sillä juuri tämä sieni on sekoitettu valkokärpässieneen . Valkokärpässieni aiheuttaa sisäelinvaurioita. Huomautukset. Jos sientä etsii vasta lokakuun alussa vaara on pieni, sillä olen tavannut valkokärpässieniä ainoastaan elo-syyskuussa ja herkkusieniä vasta 28.09 lähtien. Ehkä erittäin huolellisesti tunnistettuna poimittavaksi harkittava hyvä ruokasieni. Koska sieni on ainakin Salossa harvalukuinen (olen löytänyt havumetsistä vain kaksi herkkusientä), olisi kuitenkin turvallisinta unohtaa kokonaan havumetsissä kasvavat herkkusienet. Koska sienen ruokakäyttö edellyttää äärimmäistä huolellisuutta, en ole uskaltanut kokeilla kuusiherkkusientä ruokasienenä (vrt. lehdoissa kasvaville herkkusienille antamaani arvioon).
2. Kuusilahokka. Perustelut. Kuusilahokkaa on ilman maistakoetta mahdoton varmuudella erottaa jopa vakavia myrkytysoireita aiheuttavasta kitkerälahokasta ja myrkkynääpikästä (jälkimmäisen sienen myrkyllisyys on noin puolet valkokärpässienen myrkyllisyydestä). Esim. vuonna 2003 Turun seudulla (15.10.200 Turun Sanomat) on sattunut näihin sieniin liittyvä myrkytystapaus. Myrkkynääpikkä voi aiheuttaa sisäelinvaurioita. Huomautukset. En ole käyttänyt ruokasienenä. Myös eräiden muiden lahottajasienten suhteen täytyy olla tarkkana, vaikka mitään kuusilahokkaan verratavaa riskiä ei olekaan.
3. Punavyöseitikki . Perustelut. Sieni muistuttaa syötävistä seitikeistä rakenteeltaan eniten suippumyrkkyseitikkiä , vaikka se on nuorena värinsä puolesta siitä erotettavissa. Suippumyrkkyseitikki aiheuttaa sisäelinvaurioita. Punavyöseitkki kasvaa samanlaisessa maastossa kuin Suomessa tavattavat myrkylliset seitikit. Huomautukset. Sieni on yleisen arvion mukaan niin mitätön, että sitä ei juuri kannata poimia, mistä syystä en ole kokeillut sitä ruokasienenä. Sieni menee pakkasyön jälkeen useimmiten tummanruskeaksi, jolloin se on erittäin vaikea tunnistaa.
4. Männyntuoksuvalmuska. Perustelut. Metsissä on paljon ruskeita enemmän tai vähemmän myrkyllisiä valmuskoita (oman kokemuksen perusteella yleisimpänä pisamavalmuska), jotka voivat saada aikaan jopa viikon mittaisen pahoinvointijakson. Kaksi teelusikallista riittää vuorokauden kestävään pahoinvointiin. Huomautukset. Männyntuoksuvalmuska on erittäin harvinainen sieni.
5. Jauhosieni . Perustelut. Metsissä on paljon pienehköjä jauhosientä muistuttavia syömäkelvottomia tai myrkyllisiä valkoisia sieniä. Sienen voi helposti sekoittaa sangen myrkylliseen myrkkymalikkaan , eräisiin muihin lievemmin myrkyllisiin malikoihin (ks. tarkemmin tunnistusvihjeistä ). Saamani s-postin mukaan myrkkymalikka ei ole kovin myrkylline vaan aiheuttaa vain jonkin aikaa kestäviä vatsanväänteitä. Huomautukset. Sienen saama tähtimäärä vaihtelee 1-3 välillä, enkä ole muun ruokasienen kohdalla tavannut yhtä suuria arviointieroja. Sienen turvallinen poiminen edellyttää erittäin hyvää sienituntemusta. Olen uskaltanut käyttää sientä vasta usean vuoden kokemuksen perusteella ja tällöinkin kysyin neuvoa kokeneemmalta sienestäjältä.
6. Suomuvyöseitikki . Perustelut. Sieni on hieman hankala tunnistaa lajitarkasti. Sienen yleisväri on sellainen, että se sekoittuu myrkyllisiin seitikkeihin helpommin kuin monivyöseitikki eikä siinä ole toisaalta limakerrosta kuten limaseitikeillä. Sieni muistuttaa rakenteeltaan nuorena hyvin paljon suippumyrkkyseitikkiä . Huomautukset. Sieni on koivun seuralainen kun suippumyrkkyseitikki on havupuiden seuralainen, joten koivikosta poimittuna riskiä myrkyllisen seitikin poimimiseen ei juuri ole. Sieni on yleisen arvion mukaan myös niin mitätön, että sitä ei kannata poimia. En ole kokeillut ruokasienenä.
7. Nurmitupaskynsikäs. Perustelut. Sieni on vaikea tunnistaa lajitarkasti. Pienet vaaleimmat yksilöt voi sekoittaa myrkkymalikkaan , myrkyllisiin risakkaisiin tai eräisiin muihin lievemmin myrkyllisiin malikoihin. Jotkut sienioppaat pitävät nurmitupaskynsikästä itseäänkin hyvin lievästi myrkyllisenä ja vähintäänkin arveluttavana ruokasienenä. Sisältää Mauri Korhosen uuden sienikirjan mukaan epäilyttäviä aineita. En ole kokeillut ruokasienenä enkä suosittele lainkaan käytettäväksi.
8. Tuoksuvahakas lähilajeineen (esim. jyväsvahakas). Perustelut. Samat kuin nurmitupaskynsikkäällä. Olen kokeillut tuoksuvahakasta ruokasienenä, mutta en suosittele sen käyttämistä maunkaan puolesta.
9. Suppilomalikka ja muut pienehköt malikat. Perustelut. Samat kuin nurmitupaskynsikkäällä. Huomautukset. Nuijamalikka aiheuttaa pieninäkin annoksina alkoholin kanssa nautittuna myrkytystilan, joka voi vaatia sairaalahoitoa. Malikoissa turvallisin mielin poimittavia sieniä ovat vain isokokoiset, tukevarakenteiset sienet. Olen kokeillut isoja malikoita ruokasieninä, mutta en suppilomalikkaa.
10. Harmaamustesieni . Perustelut. Sen on todettu nuijamalikan tavoin aiheuttavan alkoholin kanssa nautittuna mahdollisesti vakavankin myrkytystilan - tuntien suomalaiset alkoholitavat useimmille suomalaisille sienen käyttö ei ole suotavaa. Huomautukset. En ole kokeillut ruokasienenä.
11. Rusokärpässieni. Perustelut. Sienen voi periaatteessa halkaisemalla oppia erottamaan myrkyllisistä kärpässienistä, mutta ulkonäkö on punertuvaa maltoa lukuun ottamatta turhan paljon myrkyllisten kärpässienten kaltainen. Sieni on raakana myrkyllinen, joten sitä ei suositella käytettäväksi. Huomautukset. Punakärpässienen myrkyn saa pois keittämisellä. En ole kokeillut rusokärpässientä ruokasienenä.
12. Ns. renkaattomat kärpässienet (esim. kehäkärpässieni ). Perustelut. Sienet on suhteellisen helppo erottaa myrkyllisistä kärpässienistä. Sienten poiminnassa on kuitenkin oltava tarkkana, ettei poimi nostotilanteessa renkaansa menettäneitä myrkyllisiä kärpässieniä. Olen kokeillut ruokasienenä.
13. Viiruvalmuska . Perustelut. Syötävistä valmuskoita viiruvalmuska vaatii eniten kokemusta. Sen voi kokemuksen perusteella oppia erottamaan suhteellisen helposti muista sienistä, mutta kokematon sienestäjä voi sekoittaa sienen ainakin jossakin määrin myrkyllisiin valmuskoihin (tunnistusongelmia ). Huomautukset. Jonkin verran sienenkeruun kokemusta hankkineelle poimimisen arvoinen hyvä ruokasieni. Olen käyttänyt ruokasienenä.
14. Kangaslimaseitikki syömäkelpoisine lähilajeineen (porraslimaseitikki ja salolimaseitikki). Perustelut. Koska seitikeissä on tappavan myrkyllisiä lajeja, seitikeiden syömistä ei yleisesti suositella. Koska syömäkelpoiset limaseitikit voi helposti tunnistaa nimenomaisesti niiden limaisuudesta, niiden käyttö ruokana ei ole läheskään yhtä arveluttavaa kuin eräiden malikoiden. Huomautukset. Sieni on makunsa puolesta saanut Kotiranta-Saarenoksalta ehdollisesti kaksi tähteä (antaisin sienelle saman arvion). Limaseitikkien kohdalla on jonkinasteisia tunnistusongelmia, mutta ei ylitsepääsemättömiä. Huolellisesti tunnistettuna sientä voi poimia sienipaistoksiin. Olen kokeillut limaseitikkejä ruokasieninä. Kangaslimaseitikki tuntuu jopa hieman herkulliselta ja porraslimaseitikki jokseenkin mauttomalta.
15. Pienet keltaiset vahakkaat. Perustelut. Sienet on erittäin vaikea tunnistaa lajitarkasti (esimerkkikuva vaikeasti tunnistettavista sienistä ). Sienet on pääosin luokiteltu syömäkelvottomiksi. WSOY:n koko perheen sienikirjassa niiden sanotaan aiheuttaneen mahavaivoja ja ne saattavat olla hieman myrkyllisiä ja aihettaa ohimenevää pahoinvointia. Näitä sieniä on mainittu em. kirjan ohella vain Raija Tuomaisen sienisivuilla ja WSOY:n suuressa sienikirjassa. En ole kokeillut ruokasieninä.
16. Monivyöseitikki , jota kehotetaan poimimaan suurella varovaisuudella. Se on kuitenkin selkeästi eri värinen kuin kangasmaastojen myrkylliset seitikit ja se kasvaa lehtomaisissa metsissä. Jos poimii sitä selkeistä lehdoista, sienen käyttö on suhteellisen turvallista. En henkilökohtaisesti koe monivyöseitikin poimimista arveluttavana, mutta se on listalla siksi, että sen poimiminen edellyttää sangen paljon sienikokemusta. Huomautukset. Huolellisesti tunnistettuna poimimisen arvoinen hyvä ruokasieni. Olen käyttänyt ruokasienenä. Sienen sekoittaminen suurin piirtein samanarvoiseen vaskiseitikkiin on merkityksetöntä. Vaskiseitikki viihtyy Lasse Kososen sienikirjan mukaan kuusimetsissä.
17. Jalattomat kupusienet (esim. nurmikuukunen). Perustelut. Jalattomissa tai lyhytjalkaisissa kupusienissä on jonkin verran myrkyllisiksi epäiltyjä sieniä, esim. nystymukulakuukunen. Tosin myrkyllisten sienten itiöt ovat kypsinä mustia ja myrkyttömien purppuranruskeita. Nystymukulakuukusilla on myös lyhyt jalka. Sienen pinta on karkeampi kuin nurmikuukusella. Myrkyttömän kuukusen sekoittaminen myrkyllisiin kuukusiin on sienestäjän huolimattomuutta, mutta sienen keruu ravinnoksi vaatii kuitenkin keskimääräistä suurempaa tarkkuutta. En ole kokeillut ruokasienenä.
18. Keltahaarakas . Perustelut. Vaikka sienen voi sekoittaa sangen lievästi myrkylliseen kavalahaarakkaaseen, riski ei ole kovin suuri. Kavalahaarakastakin uskaltaa sen verran maistaa, että voi todeta sen pahanmakuiseksi. Sitä ei myöskään ole varmuudella tavattu Suomesta. Olen käyttänyt keltahaarakkaita ruokasienenä. Sieni on joskus kuulunut kauppasieniin, mutta on poistettu luettelosta.
19. Koivunkantosieni . Perustelut. Vaikka sieni ei läheskään yhtä helpolla sekaannu myrkyllisiin sieniin kuin kuusilahokka koivunkantosienenkin poimimisessa on syytä olla tarkkana, sillä lahottajasieniin kuuluu myös myrkkynääpikkä. Huomautukset. Olen käyttänyt ruokasienenä.
20. Mustarousku . Perustelut. Sieni on helppo tunnistaa, mutta paljon käytettynä lisää syöpäriskiä. Huomautukset. Sientä tulee tuskin kerättyä niin paljon, että siitä on terveysriskiä varsinkin kun sienen keittää normaalia pidempään. En ole kokeillut ruokasienenä. Sieni on joskus kuulunut kauppasieniin, mutta on poistettu luettelosta.
21. Kangasrousku . Perustelut. Sieni on suhteellisen helppo tunnistaa, mutta ei sovellu kaikille (ks. tarkemmin ruokakäyttövihjeistä ). Kangasrouskun voi sekoittaa myös lakritsirouskuun, joka on mustarouskun tavoin hieman karsinogeeninen ja muutenkin hieman myrkyllinen. Huomautukset. Em. sienet eivät aiheuta kunnolla keitettynä ja suhteellisen pieninä annoksina aiheuta suurta terveysriskiä, vaikka jonkinasteinen mahakipuvaara on olemassa. Olen hieman käyttänyt kangasrouskua ruokasienenä. Kauppasieni, mutta mielestäni pitäisi poistaa kauppasieniluettelosta (perustelut).
22. Akansieni . Perustelut. Sienen voi sekoittaa ukonsieneen , joka on ongelmaton ruokasieni. Huomautukset. Akansieni sen saattaa aiheuttaa joillekin mahavaivoja, mutta ei keitettynä aiheuta suurta terveysriskiä (ks. tarkemmin ruokakäyttövihjeistä ). Akansienestä sanotaan olevan kaksi lähilajia, joista aivan ihmisasutuksen lähellä kasvavien on todettu aiheuttaneen mahavaivoja. Kyseessä saattaa olla kasvualustakin aiheuttamat seikat. Olen kokeillut ruokasienenä.

Muut listat

Aiheet

• Vähäarvoisiksi arvioituja ruokasieniä
• Luokittelematta jääneet sienet
• Eniten keräämäni sienet

Vähäarvoisiksi arvioituja ruokasieniä

Eri lähteissä mainitaan monia joko yhden tai kahden tähden, mutta keskimääräisesti laskien alle kaksi tähteä saaneita sieniä. Suurimman osan alla luetelluista sienistä olen havainnut Salon alueella. Listaan sienet siinä järjestyksessä, jossa niitä on mielestäni mielekkäintä kerätä, vaikka en olekaan kaikkia alla lueteltuja sieniä kokeillut (mikäli jotkin sienet on mainittu myös arveluttavimmin poimittavien ruokasienten listassa, huomautukset on linkitetty em. listaan):

1. Eräitä tatteja. Huomautukset. Olen käyttänyt näitä sieniä, sillä sienet ovat satoisia ja miedon makuisia.
2. Pohjanmesisieni ja nuijamesisieni. Huomautukset. Vaikka mesisienet kuuluvat kauppasieniin, niiden saama keskimääräinen tähtiarvio jää hieman alle kahden tähden. Olen käyttänyt sienikeitoissa. Sienet ovat paikoitellen satoisia. Ne on suhteellisen helppo erottaa pörhösuomuhelokasta .
3. Rusakkonuljaska . Huomautukset. Joidenkin mielestä kahden tähden ruokasieni. En ole tavannut tätä sientä.
4. Eräitä rouskuja. Huomautukset. Olen käyttänyt näitä sieniä (ks. kuitenkin kangasrouskulle laittamani huomautukset).
5. Känsätuhkelo . Huomautukset. En ole käyttänyt tätä sientä.
6. Koivuvinokas. Huomautukset. En ole varmuudella tavannut tätä sientä.
7. Eräitä haarakkaita, joista yleisin on keltahaarakas . Huomautukset.
8. Lohisieniä (esim. lehtolohisieni ). Huomautukset. En ole käyttänyt näitä sieniä.
9. Kalpeajuurekas . Huomautukset. En ole käyttänyt tätä sientä.
10. Haaraheltta. Huomautukset. En ole käyttänyt tätä sientä.
11. Eräitä maljakkaita (esim. oranssimaljakas ). Huomautukset. En ole käyttänyt näitä sieniä.
12. Eräitä haprakkaita, joista yleisin on kalvashaprakas . Huomautukset. En ole löytänyt näitä sieniä.
13. Eräitä haperoita. Huomautukset. Olen itse löytänyt joko herkullisia tai totaalisen käyttökelvottomia sieniä. Haperoissa kannattaa hylätä kaikki vähänkin huononmakuiset sienet, sillä haperoita on runsaasti ja ne ovat pääosin erinomaisia ruokasieniä.
14. Eräitä kärpässieniä. Huomautukset. Sienet on tunnistettava erityisen huolellisesti. Olen käyttänyt näitä sieniä.
15. Pieniä keltaisia vahakkaita. Huomautukset.
16. Eräitä kääpiä. Huomautukset. Eräät sienet ovat niin harvinaisia, että ne pitäisi rauhoittaa (esim. häränkieli). En ole löytänyt näitä sieniä.

Monet vähäarvoiksi arvioiduista sienistä ovat sellaisia, joille jotkut eivät ole antaneet edes yhtä tähteä tai sekin tähtiarvio on ehdollinen. Maksimissaan ne ovat saaneet kaksi tähteä, mutta alla lueteltujen sienten keskiarvo on noin yksi tähti. Listaan sienet siinä järjestyksessä, jossa niitä on mielestäni mielekkäintä kerätä, vaikka en olekaan kaikkia alla lueteltuja sieniä kokeillut enkä kaikkia edes löytänyt (mikäli sienet on mainittu myös arveluttavimmin poimittavien ruokasienten listassa, huomautukset on linkitetty em. listaan):

1. Eräät isot malikat (vihertuoksumalikka ja isomalikka). Huomautukset. Vihertuoksumalikka on vihreän värinsä takia helpohko tunnistaa. Isomalikka on sienikirjojen pohjalta todella tukevarakenteinen sieni. Ulkomaisissa kirjoissa isomalikkaa arvostetaan enemmän. En ole tavannut näitä sieniä.
2. Ryhmätuhkelo . Huomautukset. Jalattomiin kupusieniin kuuluu hyväksi ruokasieneksi arvioitu nurmikuukunen, mutta niissä on myös eräitä hieman myrkyllisiä sienilajeja. En ole käyttänyt kupusieniä.
3. Kangaslimaseitikki. Huomautukset.
4. Suomuorakkaat (kuusensuomuorakas ja männynsuomuorakas). Huomautukset. En ole käyttänyt näitä sieniä.
5. Nurmirousku. Huomautukset. Kotiranta-Saarenoksa antaa kaksi tähteä, mutta yleensä sieni ei joko saa tähtiarvostelua lainkaan tai arviona on yksi tähti. En ole käyttänyt tätä sientä.
6. Valevahvero . Huomautukset. En ole käyttänyt tätä sientä.
7. Koivulahorusokas . Huomautukset. Sieni on hieman hankala tunnistaa. Vaikka sekoittamisvaara myrkyllisiin sieniin olematon, en koe kovin mielekkääksi poimia. En ole käyttänyt tätä sientä.
8. Isojuurekas . Huomautukset. Sieni on hieman hankala tunnistaa. Vaikka sekoittamisvaara myrkyllisiin sieniin olematon, en koe kovin mielekkääksi poimia. En ole käyttänyt tätä sientä.
9. Äikätatti Huomautukset. Sientä voi käyttää vain mausteena pippurin asemasta, mutta en ole kokeillut.
10. Haisuhapero . Huomautukset. Pitkään liotettuna Kotiranta-Saarenoksa mukaan kahden tähden ruokasieni. En ole tavannut tätä sientä.
11. Polttiaishapero. Huomautukset. Mauri Korhosen uudessa sienikirjassa mainittu joten kuten syötävänä. Yleisesti ottaen pidetään syömäkelvottomana. En ehkä ole tavannut tätä sientä.
12. Porraslimaseitikki. Huomautukset.
13. Tuoksuvahakas lähilajeineen. Huomautukset. Ks. nurmitupaskynsikäs.
14. Suppilomalikka ja muut pienehköt malikat. Huomautukset.
15. Nurmitupaskynsikäs. Huomautukset.
16. Suomuvyöseitikki . Huomautukset.
17. Punavyöseitikki . Huomautukset.

Luokittelematta jääneet sienet

Koska en ole löytänyt Salosta kaikkia ruokasieniä tai en pystynyt varmuudella tunnistamaan, en voinut niitä pelkkien sienikirjojen kuvien perusteella luokitella. Seuraavassa luettelen muutamia joko hyviin ja turvallisiin tai arveluttaviin ruokasieniin luokiteltavia sieniä, jotka listaan siinä järjestyksessä, jossa niitä on mielestäni mielekkäintä kerätä:

1. Osterivinokas. Sieni kuuluisi hyviin ja turvallisiin ruokasieniin.
2. Aikaiset kesäsienet, esim. kesäpiennarsieni. Pidetään 2-3 tähden ruokasienenä.
3. Keltahelttavahakas.
4. Punikkivahakas .
5. Mustavahakas . Sitä voi pitää hyvänä ja turvallisena ruokasienenä, sillä sieni on suhteellisen helpolta tunnistaa. Yhtä mustalakkisissa sienissä ei ole myrkyllisiä lajeja. Sienen voi sekoittaa lähinnä vain syötäviin, mutta vähäarvoisina pidettyihin ruokasieniin (oman kokemukseni perusteella lähinnä koivulahorusokkaaseen ). Huomautukset. Kotiranta-Saarenoksa sekä eräät muut sienikirjat mainitsevat, että nuijamalikoita on kerätty mustavahakkaina. Nuijamalikoista saa kyllä sieniaterian, mutta se aiheuttaa alkoholin kanssa nautittuna myrkytysoireita. Mielestäni tämä riski on kuitenkin sangen pieni ja kyse on sienestäjän silkasta huolimattomuudesta, sillä kaikki havainneeni nuijamalikat ovat olleet selkeästi harmaanruskeita. Kauppasieni.
6. Eräät 2-3 tähden rouskut (esim. koivurousku).
7. Sellaiset Suomessa kasvavat herkkusienet, joita en ole havainnut.
8. Talvijuurekas . Sienen voisi myöhäisen esiintymisajankohdan ja suhteellisen helpon tunnistettavuuden perusteella arvioida hyviin ja turvallisiin ruokasieniin.
9. Eräät maustenahikkaat (esim. laukkanahikas ). Koska olen tavannut joitakin pieniä nahikoita, joita en ole pystynyt varmuudella tunnistamaan. Koska sieniä ei voi kuitenkaan sekoittaa vaarallisiin myrkkysieniin, sekoittaminen huonoihin nahikkaisiin ei ole vaarallista. Laittaisin sienet ehkä hyvien ruokasienten loppupäähän.
10. Vaskiseitikki. Sienen voisi arvoida arveluttavien ruokasienten loppupäähän. Huomautukset. Huolellisesti tunnistettuna erinomainen, poimimisen arvoinen ruokasieni. Sekoittaminen monivyöseitikin kanssa täysin merkityksetöntä, koska sienet ovat suurin piirtein samanarvoisia ruokasieniä.
11. Kultasieni. Tiukasti arvioiden sieni pitäisi luokitella syömäkelvottomiin sieniin, koska se on vanhana lievästi myrkyllinen. Koska jotkut kirjat pitävät sitä syötävänä ja toiset eivät, sen voisi laittaa huomautuksin varustettuna vähäarvoisiin tai arveluttaviin ruokasieniin.

Eniten keräämäni sienet

Alla on lista vuonna 2001 eniten keräämistäni sienistä.

1. Haperot. Mantelihapero oli eniten keräämäni yksittäinen sienilaji ottaen huomioon kaikki keräämäni sienet. On kuitenkin muistettava, että sienen kasvualue on eteläinen ja se viihtyy vain sangen poikkeuksellisilla kasvupaikoilla (keräsin sienet noin 15 aarin alueelta).
2. Vahverot. Pääosin suppilovahveroita , joka oli myös toiseksi tai kolmanneksi eniten keräämäni yksittäinen sienilaji.
3. Kehnäsieni . Sieni saattoi olla jopa toiseksi eniten keräämäni lajiryhmä, vaikka siihen kuuluu vain yksi sieni.
4. Tatit (vaikea määritellä, mitä yksittäistä lajia tuli kerättyä eniten).
5. Malikat ja valmuskat. Eniten keräämäni laji oli sinivalmuska . Huomautus. Sinivalmuska kuten eräät muutkin valmuskat kuuluvat Lepista-sukuun kuten myös härmämalikka , joten nämä kaksi sieniryhmää tulee käsitellä yhdessä. Tricholoma-suvun valmuskoista vain silkkivalmuska antoi maininnan arvoisen sadon.
6. Rouskut. Eniten keräämäni laji oli karvarousku .
7. Kääväkkäät. Eniten keräämäni laji oli rusko-orakas .
8. Kantosienet. Koivunkantosieniä ja mesisieniä muutaman keiton verran.
9. Suomumustesieni .

Seuraavien sienten merkitys jäi niin vähäiseksi, ettei niitä voi listata eniten kerätyiksi sieniksi (listaan sienet kuitenkin suurin piirtein siinä järjestyksessä, kuinka paljon olen laittanut niistä ruokaa):

1. Seitikit. Eniten keräämäni laji oli monivyöseitikki .
2. Keltahaarakas .
3. Kurttusieni . Huomautus. En aioi jatkossa enää kerätä sientä, sillä olen luokitellut sen rahoitettaviksi.
4. Vahakkaat. Eniten keräämäni laji oli hallavahakas .
5. Nuljaskat (limanuljaska ja punanuljaska).
6. Herkkusienet (alle kymmenen sientä).
7. Akansieni ja ukonsieni .
8. Renkaattomat kärpässienet.
9. Nurminahikas.

Sienisivujen lähteet

Yleistä

Luettelen tällä sivulla lähteinäni käyttämät kirjat ja WWW-sivut sekä linkittämäni WWW-sivut. Käsittelen hieman sivun lopussa myös lähteissä olevia valokuvia ja piirroksia.

WWW-sivut

Olen linkittänyt sienisivujen uudet ikkunat seuraaviin sivustoihin:

• Raija Tuomaisen sienisivut: Tunnistus, Hakusivu.
• Sepon sieniopas.

Näiden kahden sivuston lisäksi olen linkittänyt seuraaviin yksittäisiin sivuihin tai kuviin:

• Cortinarius callisteus (kultamyrkkyseitikki, ranskankielinen belgialainen WWW-sivu).
• Cortinarius gentilis (kangasmyrkkyseitikki, piirros ruotsalaiselta WWW-sivulta).
• Cortinarius multiformis (mesinuppiseitikki, ranskankielinen WWW-sivu).
• Cortinarius orellanus (lehtomyrkkyseitikki, saksalainen WWW-sivu).
• Cortinarius rubellus (suippumyrkkyseitikki, ruotsinkielinen WWW-sivu).

Muita lähteinä käyttämiäni WWW-sivuja:

• Finnish Fungi list (with Finnish common names) (Markku Savela - lista on osittain virheellinen ja puutteellinen).
• Kirjallisuutta sienistä.
• Suomen kauppasienet.

Kirjat

• Mauri Korhonen:
  • Sienestäjän kirja. (Otava 1979) (osa sienten nimistä on vanhentuneita)
  • Uusi sienikirja. (Otava 1986) (sienten nimiä on ajanmukaistettu)
  • Suomen rouskut. (WSOY 1987)
• Valitut palat: Sienestäjän tietokirja. (Brebols, Belgia 1984) (osa sienten nimistä on vanhentuneita)
• Roger Phillips (suom. toim. Lasse Kosonen): WSOY Suuri sienikirja. (WSOY 1992)
• Lasse Kosonen:
  • Sata parasta ruokasientä. (WSOY 1993)
  • Uusi perheen sienikirja. (WSOY 1994)
• Marsa Luukkonen - Teija Peltoniemi: Sienestäjän opas, 81 yleisintä sientämme, Taskuun sopiva tunnistusopas. (Gummerus 1994)
• Irma Järvinen - Lasse Kosonen - Marita Joutjärvi: Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut. (WSOY 1998)
• David Pegler (suom. toim. Lasse Kosonen): Sienet tutuiksi, Koko perheen sienikirja. (WSOY 1999)
• Heikki Kotiranta - Reima Saarenoksa: Sienikirja. (Tammi 2001)

Sienikuvat

WWW-sivujen kuvien yleisenä ongelmana on kuvien pakkaamisesta johtuva suttuisuus, joten on syytä tutkia myös sienikirjoja. Sienikirjoissa on usein hyviä kuvia sienistä, mutta joissakin tapauksissa sienet on kuvattu valaistusolosuhteissa, jotka eivät anna oikeutta sienten väreille. Virheenä on lähes poikkeuksetta liian kirkas auringonvalo, joka tekee sienistä liian vaaleita, useimmiten liian kellertäviä. Olen havainnut saman ongelman myös eräiden ulkomaisten WWW-sivujen valokuvissa. Joskus valokuvat ovat liian tummia, mutta tällaisissa tilanteissa värivirhe on yleensä pienempi kuin päinvastaisissa tapauksissa. Annan listan muutamista erinomaisista ja huonoista sienikuvista sekä lyhyen kokonaisarvion eri sienikirjojen kuvista (viittaa tunnistusvihjeissä useimpiin alla mainittuihin kuviin):

• Mauri Korhosen Sienestäjän kirja:
  • Sivulla 98 oikean värisävyn antava, joskin hieman tumma nuorista punavyöseitikistä .
  • Sivulla 117 hyviä sivukuvia lahottajasienistä, esim. koivulahorusokkaasta .
  • Joitakin kirjan kuvia vaivaa alivalotus, mutta suoranaisesti harhaanjohtavaa valokuvaa en löytänyt. Sen sijaan värien voimakkuus on lievästä tummuudesta johtuen yleisesti ottaen hyvä. Uuden sienikirjan kuvissa ei ole niin paljoa ylitummuutta, kuvat ovat isoja ja selkeitä.
• Marsa Luukkosen - Teija Peltoniemen Sienestäjän opas:
  • Sivulla 62 on hyvä kuva mantelihaperosta (pippurihapero on violettiin vivahtava).
  • Sivulla 94 on hyvä kuva grafiitinharmaasta viiruvalmuskasta (suosittelen keräämään vain tämän värisiä yksilöitä).
  • Sivulla 96 on hyvä kuva sappivalmuskasta (siinä on kuvattuna sekä nuori että vanha yksilö).
  • Sivulla 116 on hyvä kuva suhteellisen nuorista isokaulussienistä (olen tavannut juuri samanvärisiä sieniä - tosin löytämieni vanhempien sienten väri oli harmahtavampi).
  • Kirjan monia kuvia vaivaa ylivalotus ja siitä johtuva värien hailakkuus. Tämä näkyy esim. akansienestä otetusta valokuvasta (kuvasta saa silti suhteellisen hyvän käsityksen vanhasta akansienestä).
• Heikki Kotirannan - Reima Saarenoksan Sienikirja:
  • Sivulla 212 hyvä kuva vanhoista isokaulussienistä (sama kuva on pienempänä Valittujen Palojen; sienet ovat nuorina usein voimakkaammin rusehtavia).
  • Sivulla 223 kuvattu punavyöseitikki on valokuvattu aivan liian valoisissa olosuhteissa. Kirjan kuva antaa sienestä aivan liian kellertävän ja vaalean vaikutelman. Mikäli kuvittelee oranssinkeltaiset värit punaruskeiksi, kirjan kuvasta on hyötyä.
  • Sivulla 227 hyvä kuva kangaslimaseitikeistä (myös muut seitikkikuvat ovat punavyöseitikkiä lukuun ottamatta hyviä).
  • Sivulla 231 hyvä kuva suippumyrkkyseitikeistä .
  • Sienikirjan valokuvat ovat pääsääntöisesti hyviä, värit sopivan voimakkaita.
• Valittujen Palojen Sienestäjän tietokirja:
  • Sivulla 138 hyvä kuva kellertäväsävyisistä viiruvalmuskoista (sienten väri voi olla myös toisenlainen).
  • Sivulla 205 hyvä kuva isoista punavyöseitikeistä .
  • Valokuvien taso on yleisesti ottaen hyvä, joskin valokuvat ovat pieniä. Lisäksi sivuilla on piirroksia. Lähes kaikista sienistä olevat halkileikkauspiirrokset ovat hyödyllisiä, mikä tekee sienikirjasta muihin tutustumiini sienikirjoihin verrattuna ainutlaatuisen.
• WSOY:n suuren sienikirjan kuvat ovat hyviä ja niitä on todella paljon.
• Parhaita ruokasieniä käsittelevän kirjan kuvat sekä Lasse kososen sienkirjan kuvat ovat myös hyviä.
• Ulkolaiset WWW-sivut:
  • Verrattuna Heikki Kotirannan - Reima Saarenoksan sienikirjan (sivu 232) valokuvaan mielestäni liian kellertävä kuva laakamyrkkyseitikistä ranskankielisellä WWW-sivulla.