HTML perustuu SGML-kieleen (Standard Generalized Markup Language = standardi yleismerkintäkieli. SGML on yleinen dokumenttien rakenteen esittämiskieli, joka sisältää välineet eri dokumenttityyppien kuvaamiseksi (käsittelen dokumenttityyppiä koskevia näkökulmia tarkemmin edempänä). SGML ei ole siis merkintäkieli vaan metakieli eli tapa kuvata merkintäkieliä, jotka ovat sekä ihmisen että koneen luettavissa.

SGML-dokumentaatiossa kirjoitetaan elementtimerkkauksista seuraavasti (lisäsin tekstiin hieman korosteita; voit katsoa myös sanan tag selityksen):

Markup that describes the structure and other attributes of a document in a non-system specific manner, independently of any processing that may be performed to it. In particular, SGML descriptive markup uses tags to express the element structure.

Elementtimerkkaukset ovat dokumentin elementtirakennetta kuvaavia ja siten kielen tärkeimpiä merkintäkoodeja (markup codes; HTML ja XML-kielissä on eräitä muitakin merkintäkoodeja, joita käsittelee Alaviite 2). Jos sana tag haluttaisiin "kääntää" sen selityksen perusteella, voisimme nimittää sitä kuvausmerkinnäksi.

Elementin nimeä kutsutaan sen yleistunnisteeksi (generic identifier) ja se tarkoittaa eri asiaa kuin tag, mikä käy ilmi seuraavista SGML- ja modularisaatio­dokumentaatioiden sitaateista:

SGML:

Generic identifier (GI) = A name that identifies the element type of an element

Modularization of XHTML (Terms and Definitions):

Tag

Descriptive markup delimiting the start and end (including its generic identifier and any attributes) of an element.

W3C: CSS2: 4 CSS2 syntax and basic data types, 4.1.3.
Modularization of XHTML.

Tosiasiassa elementin nimi yhdessä rajoittimien kanssa toimii tunnistimena (mitä tarkoitetaan rajoittimilla, tulee esille elementin käsitekaaviossa, jossa esimerkkinä on elementti HTML). On silti terminologinen asiavirhe sanoa, että elementtimerkkaus kokonaisuudessaan on tunniste, sillä elementin alkumerkkaus saattaa sisältää useita tunnisteita (käsittelen tätä asiaa tarkemmin myöhemmin; voit tutkia asiaa myös käännösvastineen perusteluista).

SGML:ssä elementtimerkkaukset eivät itsessään sisällä mitään toimintaohjetta, mutta HTML:ssä niillä on määritellyt tehtävät. Perustehtävä on kuitenkin sama kuin SGML:ssä eli kuvata dokumentin rakennetta. Nimi HTML johtuu osaltaan siitä, että aloitus- ja päätösmerkkaukset merkitsevät alueita. Siksi puhumme merkintäkielestä (markup language).

Elementtimerkkaus eli alkukielessä tag on ikään kuin "leima", joka "isketään" elementin alkuun ja mahdollisesti myös loppuun, jotta elementti varmasti erottuisi muusta koodista. Sitä voisi verrata puiden leimaamiseen. tai voit ajatella sen "lapuksi", joka laitetaan valitun sisällön alkuun ja loppuun. Toivon, että sitä havainnollistaa käyttämäni eläinvertaus. Tälle eläimelle laitetaan eräitä merkintöjä. Mutta ei toki kuvassa olevia! Asiakirjamme nimi voisi olla vaikka Lehma.html.

Toinen keskeinen merkitys on se, että elementtien avulla luodaan linkkejä. HTML suunniteltiin alun alkaen hyvin yksinkertaiseksi kieleksi luoda dokumentteja, jotka sisältävät hyperlinkkejä (hyperlinkit ovat dokumentin sisäisiä tai dokumenttien välisiä linkkejä). Tämän vuoksi puhumme HTML:n yhteydessä hypertekstistä ja HTML-kielestä (Hyper Text Markup Language = hypertekstin merkintäkieli - alunperin HTML sisälsi vain tekstilinkkejä). Itse asiassa alun alkaen muut kuin linkitykseen tarvittavat elementit olivat lähinnä vain viestinnän selkeyttämisen apukoodeja, jotta asiasisältö olisi luettavampaa ja se voisi olla selkeästi jäsenneltyä ().

Elementit, jotka voivat saada sekä alku- että päätösmerkkaukset, voivat toimia sisällön ja toisten elementtien säilyttiminä eli "konttielementteinä" (element containers). Tällaiset elementit voivat olla emoelementtejä (parent elements) lapsielementeille (child-elements) eli elementeille, jotka ovat jonkun emoelementin alku- ja päätösmerkkauksen välissä ilman että elementtien välissä on muita elementtitasoja (käsittelen tätä näkökulmaa tarkemmin myöhemmin). Emoelementeillä voi olla sisältömalleja (content models; vastaavasti elementillä, joka on jonkun toisen elementin lapsielementti, voi olla emomalleja, parent models).

Jotkut elementit eivät voi saada päätösmerkkauksia, sillä ne eivät rajaa mitään sisältöaluetta. Tällöin niitä nimitetään "tyhjiksi elementeiksi" (empty elements). Esimerkki elementtien käytöstä (esimerkissä on elementit P= paragraph eli kappale ja BR = pakotettu rivikatko), joka näkyy seuraavanlaisena ns. lähdekoodia (source code) katsomalla ():

<P>Tämä teksti on aloitus-<BR> ja päätösmerkkausten välissä,<BR> mutta välissä on eräitä BR-elementtejä,<BR> jotka aiheuttavat ylimääräisiä rivikatkoja.</P>

Sivun jaksot:

Introjakso

Edellinen jakso

Seuraava jakso

Viimeinen jakso