EPILEPSIA

Kouristuksiin voi olla monia eri syitä esim. epilepsia, virus- tai bakteeritartunta, loiset, hampaiden puhkeaminen, korkea kuume, tulehdusten ja kasvainten aiheuttama aivosairaus, hypoglykemia (alhainen veren sokeri), maksasairaus, alhainen veren kalsiumpitoisuus, huono verenkierto, myrkytys, aivokudoksen arpeutumat, aivokasvaimet ja pienillä pennuilla pelkkä liiallinen kiihtymys. Voi olla hyvin vaikeaa selvittää kohtausten varsinainen aiheuttaja.

Epilepsia voidaan määritellä tilaksi, jossa koiralla on tuntemattomasta syystä johtuvia, toistuvia kouristuksia. Tämä tarkoittaa, että kun kouristuksiin ei löydetä muuta syytä jää jäljelle epilepsiadiagnoosi. Muiden sairauksien poissulkeminen edellyttää huolellista kliinistä tutkimusta, jota täydentävät verikokeet (maksa-, munuais-, glukoosi-, kalsium ja magnesiumarvot), ulostenäyte (loiset) sekä röntgen-, ultra- ja EKG-tutkimukset.

Epilepsiassa aivojen toiminnassa on sähköisiä häiriöitä. Epilepsialle on tyypillistä, että kohtaukset toistuvat. Välit ovat yksilöllisiä ja voivat vaihdella samallakin yksilöllä. Välillä voi olla jaksoja, jolloin kohtauksia on tiheämpään, mutta sen jälkeen seuraava kohtaus voi tulla vasta useiden kuukausien kuluttua. Joillakin koirilla kohtaukset vähenevät iän myötä kun taas toisilla koirilla kohtaustiheys kasvaa vanhemmiten. Muutamilla koirilla kohtausten on kuvattu tulevan aina yöllä tai tiettynä viikonpäivänä, jopa aina samaan kellonaikaan. Joillakin koirilla kohtaukset liittyvät voimakkaisiin tunnetiloihin esim. iloon, ikävään, raivoon jne. Epilepsialle on kuitenkin tyypillistä, ettei kohtauksia esiinny kun koira on valpas ja tarkkaavainen vaan, että ne tulevat kun jännitys loppuu, rentoutumisvaiheessa.

Epilepsia voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin. Toinen on koiran elämän aikana hankittu nk. sekundaarinen epilepsia ja toinen on perinnöllinen eli primaari (=’varsinainen’) epilepsia.

Sekundaarinen epilepsia
Sekundaarisella epilepsialla tarkoitetaan jostain syystä johtuvaa epilepsiaa, eli kyseessä on aivovaurio. Vaurion voi aiheuttaa aivokasvain, aivokalvontulehdus, ulkoinen vamma (onnettomuus, synnytysvaurio) tai vesipää (synnynnäinen kehitysvamma). Myös hypoglykemia (alhainen veren sokeri), erilaiset myrkyt, hapenpuute, tarttuvat taudit (esim. penikkatauti), maksa- ja munuaissairaudet ja jotkut aineenvaihduntasairaudet voivat aiheuttaa aivovaurioita.

Primaari epilepsia
Varsinaisen epilepsian syytä ei tunneta. Perinnöllisyydellä voi kuitenkin olla merkitystä, mutta selvää tietoa siitä miten tauti periytyisi ei ole. Koiralla ei ole mitään elimellisiä sairauden merkkejä hermostossa eikä muissa sisäelimissä, joten epilepsiaa ei voida todeta ruumiinavauksessa. Epilepsia alkaa tavallisesti koiran ollessa 1 - 3 -vuotias. Ennen kuuden kuukauden ja yli seitsemän vuoden ikää alkaviin kouristuskohtauksiin on pääsääntöisesti etsittävä muita syitä kuin epilepsia. Kirjallisuuden mukaan uroksilla on enemmän epilepsiaa kuin nartuilla. Nartuilla kohtaukset voivat liittyä juoksuaikoihin. Stressi näyttäisi aiheuttavan kohtauksia ja lyhentävän kohtausten väliä.

Ensimmäiset kohtaukset tulevat tavallisesti koiran omistajalle yllätyksenä. Kohtaukset saattavat alkaa lievinä ja voimistua ajan mittaan. Oireet ovat kaiken kaikkiaan monenlaisia. Suurikokoisilla koiraroduilla epileptiset kouristukset ovat yleensä voimakkaat. Pienet koirat eivät välttämättä menetä tajuntaansa, vaan kohtauksen oireina saattavat olla vain lihasjäykkyys, tärinä ja yritys ryömiä omistajan luokse. Joskus koira tekee muutaman minuutin ajan toistuvia, samanlaisia, paikallisia, epätarkoituksenmukaisia liikkeitä esim. yhden jalan heiluttaminen, jota ei saa loppumaan aktiivisesti, mutta joka keskeytyy itsestään parin minuutin kuluttua. Joskus se taas voi "nähdä kärpäsiä" ja näykkiä niitä vaikkei niitä olekaan. Koira voi tuijottaa ilme tyhjänä, kävellä ympyrää, vaikuttaa sokealta, vavahdella.

Pienen, petit mal –kohtauksen oireet ovat vähäiset (omituinen käytös, henkinen poissaolo) ja tiedottomuusaika lyhyt. Jackson-kohtaus on rajattu ja psykomotorinen kohtaus, joka käsittää yleensä vain käytöshäiriöitä. Monilla koirilla on kuitenkin "grand mal"-tyyppisiä kohtauksia, joiden oireet ovat suunnilleen seuraavanlaisia:

 

Epilepsiakohtaukset ovat yleensä samalla koiralla samanlaisia. Kohtaus kestää ½ -5 minuuttia. Kohtauksen jälkeen

Jälkioireet saattavat kestää muutamasta minuutista useaan päivään. Joskus tämä väsymysvaihe voi olla ainoa oire, jonka ihmiset huomaavat, jos kohtaukset tulevat koiralle öisin. Kohtausten välissä koira on normaali, terve oma itsensä.

Ensiapu

Heti kun koira nousee jaloilleen pyyhitään pois enin sylki ja virtsa, koiralle puhutaan rauhallisesti ja se viedään ulos raittiiseen ilmaan, jotta se saa tehdä tarpeensa. Äärimmäisen harvoin koira kuolee yksittäiseen kohtaukseen. Jos niin käy, taustalla on ehkä jotain muuta esim. aivokasvain. Sen sijaan joskus kohtaukset toistuvat lyhyin välein tai liittyvät yhteen 15-30 minuutin pituiseksi kouristeluksi eikä koira ehdi välillä toipua. Tällaista tilaa kutsutaan nimellä status epilepticus ja se saattaa aiheuttaa koiran kuoleman, koska koiran aivot kärsivät hapenpuutteesta ja verenkiertohäiriöistä. Aito epilepsia alkaa äärimmäisen harvoin status epilepticuksena.

Hoito
Epilepsiaa ei voida parantaa. Sitä voidaan vain hallita.

Epilepsian periytyminen on jossain määrin epäselvää. Sairaus sitoutuu ilmeisesti jalostuksessa johonkin haluttuun ominaisuuteen, sillä se on joillakin roduilla autosomaalinen resessiivisesti periytyvä ominaisuus. Karkeina sääntöinä kasvatuksessa kannattaa pitää:

 

Tekstin koonnut Kirsti Forstén seuraavista lähteistä: